Miten järjestää vihkiminen ja juhlistaa sitä?

[minuskeli]

Olemme menossa naimisiin ja hääpäiväksi on jo puolitoista vuotta sitten päätetty 30.9.2006. Avioliiton kirkollista siunausta ja hääjuhlaa on kovalla tohinalla järkkäilty, varsinaiselle vihkimiselle ei olla montaa ajatusta suotu. Mutta nyt olen sitä kovastikin tuumaillut!

Alunperin ajattelin, että vihkiminen tapahtuisi perjantaina iltapäivällä vanhempien ja sisarusten ollessa läsnä ja vihkimisen jälkeen menisimme yhdessä syömään. Sulhaseni, herra Oranssi, on koko ajan ajatellut, että vihkiminen on muodollisuus ja juhlapäivä on se, jota hääpäivänä pidetään.

Kun olen ruvennut asiaa tosissani tuumaamaan olen huomannut, että haluan jotain enemmän, haluan, että myös vihkiminen on merkityksellinen ja juhlistettava tilanne. En vaadi itse vihkimiseltä suuria, se voi tapahtua ihan maistraatissa ilman sen kummempia ohjelmanumeroita. Mutta haluan juhlistaa sitä, suoda asialle aikaa enkä mennä jatkamaan hääjärjestelyjä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tai käydä ruokatunnilla maistraatissa hoitamassa asian pois alta...

Toisaalta haluaisin vihkimiseen mukaan perheemme, toisaalta voisimme tehdä sen ihan vaan kaksin. Olisi kiva jos todistajat olisivat läheisiä, mutta se ei ole välttämätöntä. Hieman suunnittelin, että lähtisimme vihkimisen jälkeen kaksin Helsinkiin pariksi päiväksi. Voisimme mennä hotelliin yöksi, syödä ihanissa paikoissa, käydä Korkeasaaressa, Sea Lifessa, museoissa, näyttelyissä, konserteissa, teatterissa...

Kaipaan mielipiteitä, kokemuksia ja ideoita siitä, kuinka siviilivihkimistä voisi juhlistaa kaksin ja suosituksia hotelleista/ravintoloista/tekemisestä Helsingissä. Tai jossain muuallakin!

[Katjuska76]

Miksi, että järjestä ihan vaan kirkkohäitä...

[Xena]

Hih! Tarkoitatko, että käytte Helsingin maistraatissa 29.9. iltapäivällä? Meille on varattu sen päivän viimeinen vihkiaika... Bileet sitten kavereille parin viikon päästä.

Mulla on vähän samanlaisia mietteitä ja pienesti yritän juhlistaakin vihkipäivää, eli maistaatissa käyn iltapuvussa ja sulho tummassa puvussa, jonka jälkeen mennään sulhasen kanssa syömään hienosti. Tarkoituksena on vielä piipahtaa drinkillä ja pyytää paikalle sellaiset kaverit, jotka muutaman tunnin varoajalla ylipäätään mihinkään pystyvät liikahtamaan. Vihkipäivään asti koko homma on suuri salaisuus, eikä ketään voi oikein varoitella. Me emme ihmeesti pysty maisraattipäivänä juhlimaankaan, kun seuraavana lähdemme Thaimaahan.

[minuskeli]

Katjuska76: ?! Ei tule kirkkohäitä, kun sulhanen ei kuulu kirkkoon.

Xena: Ei, kun ajattelin, että meidät vihittäis jo reilusti ennen hääjuhlapäivää, tyyliin kuukautta ennen. Ja ehkäpä Tampereella. Tosin Helsinkiäkin harkitsin. Enkä tiedä pidetäänkö salaisuutena vai kerrotaanko kaikille. Teillä on hyvät suunnitelmat, kun häämatkallekin lähdette saman tien! Meillä se jäänee kokonaan tekemättä.

[Katjuska76]

Niin ite kuulun niihin jotka eivät tuota kirkollista siunaamista ymmärrä siviilivihkimisen jälkeen.

Siviilivihkimisestäkin kun saa oikein romanttisen ja upean tilaisuuden kun vaan vähä näkee vaivaa.

Miksi mennä siunaamaan liittoa sellaiseen paikkaan mihin ei kuulu..

No tämä tietysti on aivan oma mielipiteeni ja kunnioitan tietenkin sinun toiveitasi..

Kysymys jää vaan ilmaan... Miksi?...

[minuskeli]

Minä olisin halunnut kirkkohäät. Sulhanen on joskus kirkosta eronnut eikä halua liittyä takaisin. Harkitsimme juhlallista vihkimistä ihan siviilisti, mutta päädyimme siviilivihkimiseen ja avioliiton siunaukseen. Tätini on aikanaan vihitty upseerikerholla jonkun tuomarin toimesta, tilaisuus oli kaunis ja mieleenpainuva. Positiivista kokemusta sellaisesta siis on.

"Miksi" on hyvä kysymys, mutta miksipä ei?! En minä osaa näitä valintoja kenellekään perustella, tuskin kaikki on mitenkään selkein sanoin perusteltavissa. Tunnepuolen juttuja...

Ja tässähän muuten juuri yritän saada vinkkejä siihen, miten siviilivihkimisestä saisi romanttisen tilaisuuden ja mitä ihanaa sen jälkeen voisi tehdä ihan kaksin!

[Guest]

Ihan ensimäiseksi on sanottava, että vaikka itse en uskonnollista seremoniaa halua niin minusta on jokseenkin asiatonta tälläisellä palstalla arvostella toisten uskontoa ja valintoja vain oman mielipiteensä pohjalta. Avioliiton siunaus on nimenomaan uskonnollinen seremonia. Siitä pitäisikö kirkolla olla vihkimisoikeus ei tässä yhteydessä pitäisi puhua, koska siunauksessa ei ole kyse vihkimisestä vaan uskosta, joka on jokaisen ihmisen henkilökohtainen asia.

Kannattaa olla vihkijään etukäteen yhteydessä jos vaikka vihkijä puhuisi hieman perinteistä siviilivihkikaavaa runsaammin, ainakin osa vihkijöistä tähän suostuu. Vihkimisen jälkeen suurimmassa osassa maistraatteja saa myös jouda onnittelumaljat. Tuo viikonlopuksi karkaaminen toiseen kaupunkiin kuullostaa ihanalta ja taatusti tervetulleelle tauolle juhlien suunnittelemiselle. Yhteinen aika, rentoutuminen, hyvä ruoka ja omarauha olisivat ainakin itselle tervetullutta ohjelmaa myös häiden alla

[Aniliini]

Ystäväni siviilivihkimisessä heidät vihittiin viikolla vanhempien puutarhassa perheen läsnäollessa. Näimme tilaisuuden videolta ja se oli todella kaunis, mm. kaaso luki runon jne. Mutta jos menette paikan päälle maistraattiin niin tietääkseni siellä on suht liukuhihnameininki, eli vihkimys ja ulos. Toisaalta sen päälle voi järjestää jotain ikimuistoista, esim. picknic perheen kanssa/kahdestaan, kuohuviiniä ja mansikoita rantakalliolla tms.

Vinkkejä Helsinkiin: romanttisin yöpymispaikka mielestäni olisi varmaan Kalastajatorppa, se kun on meren rannalla. Torpalta pääsee kätevästi kuitenkin keskustaan raitiovaunulla, lähtee ihan läheltä. Torpalta Espooseen päin merenrantaa mentäessä löytyy ihanaa luontoaluetta ja uimarantoja. Siitä pääsee rantateitä ja kävelysiltoja myöten kävellen mm. Gallen-Kallelan museoon. Toiseen suuntaan kävellen löytyy lähistöltä Seurasaari, erittäin suosittu ulkoilualue museorakennuksineen.

Itse varmaan samanlaisessa tilanteessa ja hyvän sään sattuessa järkkäisin picnikin Suomenlinnaan (lautta lähtee Kauppatorilta). Suokissa pyörii myös joitain kesäteatteriesityksiä yms. Musta yksi Helsingin romanttisimpia paikkoja! Tässä linkki: http://www.suomenlinna.fi/ Muitakin ihania pikkusaaria löytyy, esim. Pihlajasaari.

Toisaalta häitä voisi juhlistaa pikku hemmottelullakin, esim. Helsinki Day Spa:ssa. http://www.dayspa.fi/

Helsinkin sivuilta www.hel.fi löytyy tapahtumakalenteria ja menemistä kaupungilla.

Jos on autolla liikkeellä niin suosittelen romanttista lounasta Ravintola Merihelmessä Espoon Haukilahdessa. Ihan Helmi paikka!   Helmen edustalta lähtee myös niitä Espoon saaristoristeilyitä:

http://www.espoo.fi/default.asp?path=1;28;...054;16056;16057

Romanttisia ja hyviä ruokapaikkoja, hmm.. Me kävimme 30 - vuotispäivillä Mestaritallissa, löytyy Töölönrannasta, ruoka oli hyvää ja paikka ihana: http://www.ravintolaopas.net/mestaritalli/ . Lisää löytyy tuolta www.ravintolaopas.net.

Kaikenlaista sitä voi keksiä, romanttista hääpäivää teille!  

[minuskeli]

Ottilja, Aniliini Kiitos, ihania kommentteja ja vinkkejä! Olen Helsingissä paljonkin käynyt, kun siellä asustaa ystäviä ja sukua. Aina vaan tulee käytyä samoissa paikoissa eikä kaupunkia näe eikä ehkä osaa katsoakaan toisella tavalla. Siksi kaipaan vinkkejä uusiin paikkoihin.

Lämmin kiitos!

[Sonyas]

jos haluutte mennä spesiaaliin paikkaan syömään niin haukilahden vesitornissa espoossa on aika huippu näkymät. hyvällä kelillä näkyy tallinnaan saakka. ruoka ei ehkä ole mitään maailman parasta kun itse kävin muutama vuosi sitten siellä syömässä. mutta tuolla lisää infoa http://www.ravintolaopas.net/haikaranpesa/ , ainoo paha puoli on se että on auki vain lounas aikaan.

[Guest Neitu]

Ihan ensimäiseksi on sanottava, että vaikka itse en uskonnollista seremoniaa halua niin minusta on jokseenkin asiatonta tälläisellä palstalla arvostella toisten uskontoa ja valintoja vain oman mielipiteensä pohjalta. Avioliiton siunaus on nimenomaan uskonnollinen seremonia. Siitä pitäisikö kirkolla olla vihkimisoikeus ei tässä yhteydessä pitäisi puhua, koska siunauksessa ei ole kyse vihkimisestä vaan uskosta, joka on jokaisen ihmisen henkilökohtainen asia.

Kyllä saa kysellä ja kyseenalaistaa. Se on nimenomaan keskustelun pointti. Kysyminen "miksi?" ei ole arvostelua, se on rehellinen kysymys, mihin haluaa toiselta vastauksen ja silloin kysymys on nimenomaan keskustelusta.

Usko ei ole henkilökohtainen asia niin kauan kun yhteiskunta suosii yhtä uskonnollista yhdyskuntaa kaikkien muiden (myös uskonnottomien) kustannuksella.

Eihän tuohon kysymykseen "miksi?" edes lopulta löytynyt vastausta. Olisiko rehellinen vastaus ollut "siksi kun muutkin tekee silleen ja mut on siihen lapsesta asti ehdollistettu"?

Kyselkää, kyseenalaistakaa, keskustelu kertoo välittämisestä, että haluaa oikeasti tietää, mitä toisella tavalla ajattelevat ihmiset ajattelevat. Siinä voi jopa oppia jotain. Itse en missään tapauksessa halua mielikuvitusolentoja omia häitäni sotkemaan, mutta pystyn kyllä ymmärtämään, että joillekin pilven reunalta kurkisteleva mielikuvitusukko voi tuoda turvaa ja lohtua. Jos se tekee onnelliseksi, niin siitä vaan.

"I disapprove of what you say, but I will defend to the death your right to say it"

- Evelyn Beatrice Hall

[Guest Anskutin]

Neitu, kirjoitat kyllä oikein kauniisti mielipiteen ja sen ilmaisun vapaudesta, mutta ilmaus "pilven reunalta kurkisteleva mielikuvitusukko" on likimain halventava, mikäli sillä viitataan uskovaisten käsityksiin. Tuollaista otusta ei tietääkseni löydy mistään maailmanuskonnosta, Jumala on jotain ihan muuta. Laita teoriasi käytäntöön, kysy, kyseenalaista, mutta tee se kunnioittaen kaikkien vakaumusta - myös sanavalinnoillasi.

Tosin keskustelun aloittaja ei välttämättä ole minkään sortin uskovainen, vaan haluaa kirkollisen siunauksen juhlallisen toimituksen, perinteiden tms. asioiden takia. Tällaisesta toiminnasta minulla ei oikein ole positiivista sanottavaa, mutta se onkin jo ihan toinen juttu.

[alma-kaarina]

Minä pelkäsin siviilivihkimisen "arkisuutta" vihkipäivän aamuun asti. Samana päivänä nimittäin käytiin ihan tavalliseen tyyliin rautakaupassa ja pestiin astioita sun muuta. Mut siinä vaiheessa, kun aloin valmistautumaan, rupesi perhosia lentelemään vatsassa. Ja kun tavattiin seurueen kanssa parkkiksella ennen maistraattiin menoa, tuli mulle melkein tippa linssiin. Paikalla oli best man, kaaso, yhteinen ystävä sekä toinen siskoni lapsineen, joista kaksi isointa oli morsiusneitoina. Niin, ja tietysti sulhanen!

Vaikka itse toimitus oli nopea ja koruton, oli se kuitenkin juhlallinen jollaisen siitä teki paikalla olleet ihmiset. En ole katunut hetkeäkään ettei meitä ole vihitty tai edes siunattu kirkossa. Vihkimisen jälkeen käytiin porukalla syömässä ja meillä oli aivan hillittömän hauskaa! Ei me tarvittu mitään sen erikoisempaa ohjelmaa, vaikka mieli teki suunnitella vaikka mitä. Päivä oli meidän ja se teki siitä niin erikoisen ettei mitään muuta tarvinnut.

Enkä tällä nyt siis kritisoi sitä, että haluaa maistraatin jälkeen jotain erikoista, tämä on vain minun kokemukseni

Voisi ollakin ihan hauskaa tehdä jotain todella erikoista vihkimisen päälle tai viettää hääyö vaikka puumajassa!