Siviilivihkiminen ja suvun reaktiot!?

[Sini77]

Meillä taitaa mennä toisin päin. Itse vihkiminen tehdään siis siviilisti, mutta sulhon toivomuksesta liittomme myös siunataan, ja käytännön syistä tuona siunauspäivänä myös juhlitaan häitä. Omat vanhempani taitavat olla tästä siunauksesta hieman hämillään. Meidän perheessä ja suvussa kirkkoon kuulumattomuus ja uskonnottomuus juontaa juurensa jo mun isoisän vanhempiin, joten aatteet ja vakaumus on todella tullut minullekin jo äidin maidossa. Onneksi siihen vakaumukseen kuuluu olennaisena osana myös toisten kunnioittaminen, joten yhtään poikkipuolista sanaa emme ole kuulleet emmekä varmasti kuulekaan. Vanhempani osallistuvat mukisematta kirkko-osuuteen, kuten muidenkin häissä ja ristiäisissä ym., mutta pientä hämmennystä se varmasti aiheuttaa, eikä ihme. On ne mun äiskä ja iskä kuitenkin onneksi niin ihanat!

[Guest Gilena]

Meillä isä oli ensin hieman pettynyt, kun olisi halunnut saatella minut alttarille ja kuulla urkujen soittoa mutta muuten ihan ok. Ja miehen mummo taas oli ihmeissään, että miksi te maistraattiin haluatte, sehän on niin rumaa kun ei ole minkäänlaista seremoniaa?!? Mies selitti että "saa siitäkin nykyään oikein kauniin tilaisuuden, ja meillä se vihkijä tulee ehkä sinne juhlapaikalle".  Mummo sanoi että "no voihan se pappikin tulla juhlapaikalle!!" ja oli kysynyt heti perään että "morsianko sen on valinnut?" ;D Mies vastasi että "kyllä se on ihan yhteinen päätös", mutta tyhmänä lisäsi että "ja eihän tuo morsmaikku kuulu kirkkoonkaan" ;D Huh. Taisivat mun pisteet laskee mummokullan silmissä..

[ninge]

Minunkin äitini yritti meille viimeiseen asti kirkkohäitä, vaikka tiesi minun eronneen kyseisestä laitoksesta jo 10 vuotta sitten. Yritti jopa "No etkö sä nyt voi liitty just siksi aikaa että saisit kirkkohäät?!"

No EN voi! Enkä halua kirkkohäitä!!

Peesaan. Kyseessä ei tosin ollut äiti, mutta läheinen sukulainen kuitenkin.

Meillä ainoat tyytyväiset taidamme olla mies ja minä. Maistraatti-siunaus-juhla -kaavassamme sukulaisesta/ystävästä riippuen kaihertaa joko maistraatti- tai siunausosuus. Yksi ystävä tosin katsoi myötätuntoisesti, sillä hän on itse päätynyt samaan kompromissiratkaisuun.

[hattuhirmu]

Kukaan sukulaisistani ei (tietaakseni) ole uskovainen, omat vanhempani ovat korkeintaan tapakristittyja. Mutta kun ne kirkkohaat on niin kivat... Ja jotenkin paallimmaisena tuntuu myos olevan luulo, etta koska itse olen aikanaan ripille mennyt mutta mies ei, niin etta mies olisi jotenkin asiassa minua painostanut ja mina joutuisin luopumaan suurista haaveista miehen kylman vankkumattomuuden vuoksi.

Ei siis suoranaista tuomitsemista, ja kai he ovat sen nyt sisaistaneet ja hyvaksyneet, mutta jotenkin kirkkohaat ovat juuri naita juttuja, joiden vain kuuluu olla, uskonnosta huolimatta. Toivottavasti eivat mainitse mitaan sukulaisille, pahimmassa tapauksessa sielta tulee noottia ja huolestuneisuutta siita, etta onko se liitto edes laillinen ja voi voi et sina lapsiraukka kunnon haita saa.

edit: kylla kaikki ajatukseen aika pian tottuivat loppujen lopuksi, ja ehka meidan kohdalla asiaa auttoi etta menimme naimisiin maassa, jossa siviilivihkimiset ovat se tavallisin juhlallinen vaihtoehto. Tosin joulun aikaan iska vahan piruili siskonsa haista, etta 'olikohan niilla edes pappiakaan mukana". Alkoi vahan nolona kakistelemaan kun muistutin, etta ilman pappiakin voi olla ihan kunnon haat...

Muokattu: February 24, 2009, käyttäjä: hattuhirmu

[Neferty]

Meillä on ensi lauantaina ensimmäinen suvun kokoontuminen (serkun kirkkohäät) sitten meidän "salasiviilihäiden" ja näemme suurimman osan sukulaisista ensimmäistä kertaa. Olen jo yrittänyt valmiiksi henkisesti varautua kommentteihin.. Saa nähdä mitä tuleman pitää, vai osaavatko olla siivosti.

[Guest Emilou]

Meille oli itsestään selvää, että maistraatissa menemme naimisiin. Kumpikaan ei kuulu kirkkoon, emmekä kokeneet tarvetta liittyä vihkimistä varten. Kummankaan suku ei ole uskovainen, joten tuskin on järkytystä tiedossa kenellekään. Tai ainakaan kukaan ei ole vielä uskaltanut paljastaa paheksuntaansa.  

[Guest Katja A]

Ohhoh, minä luulin, että kaikki oli selvää, mutta nyt pelkään, että miehen vanhempien puolelta on tiedossa vielä pientä painostusta papin aamenen suuntaan :-/

Mun vanhemmat olis järkyttyneet, jos olisin sanonut meneväni kirkossa naimisiin! Ja kun sulho kävi äitinsä kanssa tämän keskustelun joulukuussa, helpotuin, että siviilivihkiminen ei ollut mikään ongelma heidänkään puolella:

Anoppi: Missä teidät vihitään?

Sulho: Ei tiedetä vielä, mutta ei ainakaan kirkossa!

Anoppi: No se paikka olisi varmaan hyvä päättää pian.

Mutta, mutta: tämä keskustelu eilen:

Anoppi: Miten häävalmistelut etenee?

Sulho: Ihan hyvin, .... , ja päätimme, että vihkipaikka on meidän tulevan mökin paikalla.

Anoppi: Kuka teidät siellä vihkii?

Sulho: No se tulee jostain lähialueen maistraatista (ei muistanut juuri sillä hetkellä, että Hyvinkään).

Anoppi: Ai? Ettekö te kumpikaan kuulu kirkkoon?

Sulho: Ei.

Anoppi: Ai jaa. (hiljaisuutta, nieleskelyä)

Mä pelkään, että tää keskustelu jatkuu vielä... Ihan sama sinänsä, vaikka jatkuisikin, koska mies itse sanoi eilen illalla, että nehän on meidän häät, ja jos ei kelpaa, ei tarvitse tulla paikalle Mua vaan ärsyttää, että ihmiset kokee asiakseen puuttua muiden valintoihin näin tärkeässä asiassa, kuten tämäkin ketju todistaa. Tärkeintähän on, että olemme löytäneet onnemme, ja haluamme sen kunniaksi naimisiin! Miten moinen seikka kuin vihkijän titteli / virkanimike voi muka olla niin tärkeä asia??

[Guest Marienne]

Meillä molempien vanhemmat odottivat, että olisi kirkkohäät. En ymmärrä kyllä miksi, kun anopiska tiesi sulhon kirkosta eronneeksi ja minun äitini ainakin ettei kristinusko ole enää uskontoni (vaikka ei minulla siis kristinuskoa vastaakaan ole). Ehkä se on jotain vanhakantaisuutta, ei ainakaan uskonnollisuutta, että kaikki nuo vanhemmat odottivat papin siunaavan liiton. Miksi ihmeessä? Meille avioliitto on meidän välinen maallinen sopimus, emmekä tarvitse siihen "välikappaleita" tekemään siitä "taivaassa solmittua". Ööh, älköön kukaan loukkaantuko. Vaan itse pelkään, että omaan nenukkiini voi vielä tämän siviilivihkimisen vuoksi hyökätä herne tai pari joidenkin vieraiden suunnalta.

[Guest Tiffy]

Meillä suku tulee luultavasti suhtautumaan siviilivihkimiseen ihan asiallisesti. Varsinkin lähimmät sukulaiset, jotka on kutsuttu häihin, tietää etten mä ole kuulunut kirkkoon noin 8 vuoteen. Erosin siitä nimittäin heti kun täytin 18 ja pystyin tekemään sen ilman vanhempien suostumusta. Vaikka

eivät hekään ajatusta suoranaisesti vastustaneet.  ;D

[Rumpink]

Meillä koko häähumuun osallistuu suvusta vain kummankin perheet, joille uskonnollisuus ei ole mitenkään erityisen läheinen asia. Oman perheeni puolelta asiaa ei ihmetelty ja miehenkin puolelta reaktiot olivat käsittääkseni ihan neutraaleja. Miehen sisko taisi kysyä syytä, muttei sen ihmeempää.

Itseäni välillä häiritsee se, kuinka itsestäänselvyytenä monet ihmiset tuntuvat pitävän sitä, että naimisiin mennään kirkossa. Vaihtoehtona nähdään vain koruton tilaisuus maistraatissa, vaikka todellisuudessa vaihtoehtoja on loputtomasti. Meille on tulossa mukavan juhlavat, mutta pienimuotoiset häät historiallisessa rakennuksessa, joka on kauniimpi kuin moni kirkko.

[A.E.S]

Äitini ja isäni vihittiin aikoinaan maistraatissa, minua tai veljiä ei kastettu ja mies erosi kirkosta. Joten eipä kellekään tullut yllätyksenä ettei kirkossa naimisiin mennä. Jotkut ovat kyselleet valkoisen hääpuvun perään mutta yleensä kysymys "voitko kuvitella minut valkoisessa prinsessamekossa?" on aiheuttanut hysteeristä naurua... Joten sukulaiset taitavat olla ihan tyytyväisiä että ylipäänsä naimisiin mennään ja että näkevät minun päällä muuta kuin likaset verkkarit.

[Jagoda]

Meidän piti mieheni kanssa mennä naimisiin ihan kahdestaan maistraatissa kahden todistajan läsnäollessa ja vihkimisen jälkeen käydä todistajien kanssa syömässä ja sen jälkeen karata hääyön viettoon toiseen kaupunkiin.

Mieheni on siis ulkomaalainen ja  Eilen sitten mieheni äiti ja sisko ilmoittivat olevansa tulossa meidän "häihin" vaikka tiesivät että mitään häitä ei pidetä!!!  Meillä Ei ole rahaa järjestää mitään! Yritä nyt siinä sitten heille nätisti ilmoittaa että me emme vietä juhlia ja koittaa olla pahoittamatta heidän mieltään. Jos he saapuvat niin tuntuu todella typerältä sanoa anopille että ethän sä saa tulla maistraattiin paikalle ja olla ns. juhlimatta meidän kanssa. kun on kuitenkin tullut poikansa "häihin". Mutta en nyt ole kovin iloinen tästä että ihmiset saapuvat paikalle ja odottavat meidän pitävän juhlat heille.

Tarkoiteuksemme oli pitää kutsut mieheni perheelle ensi syksynä hänen kotimaassaan kun seuraavan kerran menemme siellä käymään, mutta ei tunnu riittävän. Ymmärrän tietysti että heidän kulttuurissaan tämä on aika iso juttu, mutta eikö voisi silti kunnioittaa avioituvat parin toivetta. En halunnut edes omia vanhempiani vihkimiseen mukaan vaan omalle suvullenikin piti vain järjestää seuraavana viikonloppuna mökillä tällainen ulkoilupäivä jossa tarjotaan jotain ruokaa, mutta ollaan yhdessä siis ihan ilman muodollisuuksia. Ja yritin heillekin sanoa että tulkaa sinne vaikka sinne mökille vasta..tuntuu mahdottomalta hommalta.

Täytyy kai valita joku kompromissi. ottaa siviilivihkiminen 2:lla todistajalla. mennä heidän, todistajien ja oman perheeni kanssa syömään ja karata vasta sen jälkeen.

Ärsyttää!!!

Ei sinänsä että olis jotain kyseisiä henkilöitä vastaan vaan mä oikeasti haluaisin viettää sen päivän mieheni kanssa kahdestaan enkä katsella sivusta kun muut ryyppää (itse olen raskaana). Ei tunnu mun juhlalta! Mä haluaisin että tämä vihkipäivä oilis vain meille kahdelle ja sitten myöhemmin pidetään juhlia suvulle, kun on muut muodollisuudet hoidettu.

Oma perheeni on suhtautunut asiaan ihan hyvin.. vanhempanikin ovat menneet naimisiin maistraatissa.

[Neferty]

Jogoda, ottakaa ja menkää naimisiin aikaisemmin ettekä ilmoita uutta vihkipäivää kenellekään. Ilmoitatte vasta sitten kun olette jo pitkällä reissussa.

[Guest]

Minä ehdotan samaa kuin Neferty! Menette naimisiin mitään etukäteen kertomatta ja "juhlitte" sitten joskus suvun kanssa. Varmaan tulee sanomista... Mutta olisi ikävää harmittella myöhemmin, että ette saaneet mennä kahdestaan naimisiin kuten halusitte.

[Jagoda]

Kiitti. Mulle sopis toi salaa meneminenkin, mutta mieheni sanoi ettei aio valehdella äidilleen.. Miehen kanssa päädyimme sitten tohon kompromissi ratkaisuun, että käymme minun perheen, todistajien ja hänen perheensä kanssa syömässä jossain siinä iltapäivällä ja karkaamme sen jälkeen hyvissä ajoin hääyön viettoon. Ruokailu 10 hengelle ei nyt maksa ihan kamalasti ja ehkä sitten kaikki olis tyytyväisiä. Toivottavasti kelpaa anopillekin. Ja toivottavasti ne ei halua tunkeutua sinne mastraattiin mukaan. Ahdistaa, kun joku tule hössöttään ja tekemään omia vaatimuksiaan meidän häiden suhteen.

[Miu]

Omat vanhempani on myös vihitty maistraatissa eivätkä kuulu kirkkoon, joten heille ei ollut mikään järkytys. Tosin äitini hieman parkui että enkö sitten saa hääpukua  : (raukka muistelee aikoja tyyliin lounastauolla maistraattiin, kyllä se sitten tajusi ettei siviilivihkimen ole yhtä kuin ei juhlia)

Mutta tapaus anoppi sitten erikseen. Näillä sanoilla ; "eiväthän ne ole mitkään OIKEAT häät", nyrpeä ilme ja petetty ääni  >

Muista en tiedä enkä välitä sillä tarkoitus kutsua vain perheet.

[Guest Mimi(Guest)]

Menimme mieheni kanssa naimisiin maistraatissa, ja jos olisin saanut itse päättää, yhtään vierasta ei olisi kutsuttu. Olisimme menneet salaa vihille ja ilmoittaneet perheenjäsenille ja ystäville jälkeenpäin. Anoppi olisi kuitenkin kuulemma loukkaantunut moisesta menettelystä, joten myönnyin siihen, että perheenjäsenille annettiin lupa tulla tilaisuuteen. Kaiketi kummankin vanhemmat levittivät vihkimisen jälkeen sanaa sukulaisille, sillä ainakaan minä en muistaakseni ole aiheesta paljon puhunut. Syy on yksinkertainen: vihaan kaikenlaista häähössötystä ja päivä prinsessana -hölynpölyä, enkä haluaisi jakaa niinkin intiimiä asiaa kuin avioituminen muiden kuin mieheni kanssa. Taidan olla outo, mutta niin se vain menee. Kuulun kirkkoon ja olen jonkin sortin uskis, mutta hääasiassa olen aika moderni. Kumpikin piti oman nimensä eikä sormuksia vaihdettu, joten tavallaan mikään ei muuttunut. Sukulaiset eivät ole maistraattihäitä kommentoineet, ja mukana olleet perheenjäsenet vielä vähemmän. Eihän asia heille kuulukaan, kuten ei minullekaan se, että moni muu halua viettää hulppeat häät kahdensadan kutsuvieraan kanssa. Kukin tyylillään.

[Guest köök(Guest)]

Tässä on kyllä taas sellanen aihe, että ihmetyttää! Siis aikuisten ihmisten käytös. Huh huh. Itsellä on ilmeisesti sattunut jotenkin "fiksuja" ja suvaitsevaisia ihmisiä elinpiiriin ja lähisukuun, ettei ole tullut edes mieleen miettiä suvun reaktioita siviilivihkimisestä.

Tosin ollaan ajateltu tekevän niin, että siunaaminen on perjantai-iltana heti maistraatin jälkeen ja 80 hengen suht suuret juhlat päälle. Sit lauantaina jatketaan mökki-sauna-bilemeiningillä kaveriporukan kanssa. Kuulostaakohan ihan älyttömältä? En ole ainakaan muiden kuulut tällaista suunnittelevan...

[Cecy]

Minun puoleni suvusta osaa kyllä siviilivihkimistä odottaa, mutta miehen puoli suvusta ei ilmeisesti edes tiedä etten kuulu kirkkoon.. Vaikea on ollut asiaa puolihuolimattomasti keskusteluun heittää  :

Mutta uskon ja toivon että kaikki kyllä hyväksyvät asian lopulta (isovanhempien suhtautuminen kyllä vähän jännittää).

[nasu74]

Meillä oli yhteisesti päätös, että vain muutamalle kerrotaan ja tilaisuuteen tulee myös vain pieni joukko ystäviä. Vanhemmista toiselle ollaan kerrottu, sieltä tuli ymmärrystä ja sanottiin vain, että teette juuri kun itsestä parhaalta tuntuu. Joku voi vetää palkokasvin nenään, mutta me emme ole sellainen pari joka tahtoo hirveän rumban ja stressin asiasta, kyllä sukujuhlia tulee muiden sisarusten puolelta ihan varmasti kaikille halukkaille juhlittavaksi.

[Guest Jannamaija(Guest)]

Miten teillä vanhempanne ja miehen vanhemmat (sekä tietysti muut kutsutut) ovat suhtautuneet tietoon siitä, että teillä on siviilivihkiminen?

Meille tulee siviilivihkiminen ja minua hieman jänskättää, miten vieraamme suhtautuvat hääjärjestelyihimme, kun saavat niistä pian kuulla tarkemmin. Tiedän kyllä, että kukaan ei ala meidän kuullen sanoa ääneen mitään ja että jokainen tulee paikalle ja käyttäytyy korrektisti, mutta silti tilanne tuntuu hankalalta. Vieraita kun on kuitenkin niin vähän (vain 23), että yhdenkin ihmisen harmistuneisuus vaikuttaa varmasti tunnelmaan.

Tietenkään minun ei aikuisena ja itsenäisenä kolmikymppisenä pitäisi miettiä muiden suhtautumista kovin paljoa. Ahdistaa kuitenkin, jos joku vieraista on pahalla mielellä ratkaisustamme. Vaikka nämä ovat vain ja ainoastaan meidän häämme, niin toivoisin silti niin kovasti, että vieraammekin viihtyisivät ja iloitsisivat puolestamme.

[Xena]

Meillä on suhtauduttu oikein neutraalisti, sulhon vanhemmat ja mun äiti on kutsuttu todistamaan. Ilmoitin äipälle pari päivää sitten ja aikoihan tuo vääntäytyä Albertinkadulle. Isälle en ole maininnut koko asiasta.

Kirkkoon ei kuuluta ja näin tämä on luontevin ta hoitaa. Hassua sinänsä, että itse en ole ikinä käynyt maistraatissa.

[Guest piituli(Guest)]

Me olemme jo puhuneet poikaystäväni kanssa, että kun me menemme naimisiin, niin kyseessä on siviilivihkiminen, mieluiten muualla kuin maistraatissa.

Mieheni on ollut jo pitkään "julkiuskonnoton", eli hänen suvulleen ei taida tulla yllätystä. Itse olen oman uskonnottoman vakaumukseni takia vasta eronnut kirkosta ja itse kertonut asiasta vain vanhemmilleni ja veljelleni. Isäni otti asian hienosti ja uskon, että hänen suvullaan ei ole asian kanssa mitään ongelmaa (mummo saattaa tosin yllättää, mutta hän ei juhliin tule muutenkaan pitkän välimatkan takia, jos vielä elossa kun on me saamme suunnitelmamme täytäntöön). Äitini ja äitini suvun on se mitä pelkään.  Äitini puhkesi kyyneliin ja oli silminnähden äärettömän pettynyt ja mitä ties kun ilmoitin eronneeni kirkosta. Nyt käyttäytyy kuin mikään ei olisi muuttunut. Eli uusi kohtaus odotettavissa? Koko suku on hyvin uskonnollista, serkkuni ovat lähes kaikki käyneet seurakuntanuorissa ja puolet pareista tavanneet seurakunnan pippaloissa + osalla työ seurakunnassa. Heidän kanssaan en ole päätöksestäni puhunut, äitini saattanut asiasta kertoa ainakin osalle.

Toisaalta "kunnon uskovaisina" heidän tulisi hyväksyä minut sellasena kuin olen ja kunnioittaa päätöstäni, mutta mitenkä lie. Suuri osa pettyy ja osa ehkä jopa syyttää täysin suotta ehkäpä poikaystävääni yhteisestä valinnastamme. Saapa nähdä päädytäänkö jonkinmoiseen puheeseen, jossa perustelemme valintaamme. Vaikka meidänhän se on, eikä muilla silloin pitäisi nokan koputtamista olla, niin silti tuntuisi paremmalta selvittää asiat ihan perin juurin. Ettei kukaan luule olemattomia.

[Nightfall]

Eipä ole kommentteja tullut (paitsi äidiltäni, joka sanoi jotain tyylin no niin minä arvelinkin tjsp.) - on ihan julkista tietoa, että emme kuulu kirkkoon, eikä muuten taida kuulua myöskään kukaan appivanhemmista ;D Joten enemmän ihmettelyjä olisi varmasti tullut, jos olisimme ilmoittaneet kirkossa menevämme.

Enemmän kyselyjä on tullut siitä, että kutsussa ei ollut mitään mainintaa vihkimisestä, vaan kutsuimme vieraat suoraan juhlapaikalle (vihkiminen on perjantaina vain vanhempien ja sisarusten läsnäollessa, ja lauantaina sitten juhlitaan).

[villituuli]

Kommentti mummolta: "niin juu, kun teillä nyt on vaan sellainen"

: