Miksi kirkollinen siunaus siviilivihkimisen lisäksi?

[Hunna84]

mun serkun häissä oli tällänen tilanne: serkku (nainen) kuuluu kirkkoon, mies ei. ja kun toinen ei kuulu kirkkoon ei voi vihkiä kirkossa, tällöin voidaan suorittaa vain avioliittoon siunaaminen. mikä tosin oli yhtä kaunis ja ihan tilaisuus kuin vihkiminen, siis meinaan tällä että eroa ei huomaa, jos ei tietäisi. joten näiden piti ensin vihkiytyä maistraatissa, missä heillä oli mukanaan vain vanhempansa ja sitten kun heidät siunattiin avioliittoon niin kaikki saivat tulla kirkkoon ja jatkopaikalle. ja ilmeisesti serkkuni koki tärkeäksi sen että heidät kumminkin siunattiin kirkossa avioliittoon. hirveän uskovainen hän ei kuitenkaan ole, lastaankaan he eivät ole kastaneet, vaan oli nimenantojuhlat ja lapsi saa myöhemmin itse päättää mihin uskontoon kuuluu tai kuuluuko mihinkään. mutta tämän vuoksi siis sekä maistraatti että kirkossa siunaaminen. tuntuu kyl aika sekavalta tää mun sepustus mutta toivottavasti jotain saatte selkoa.

[Behexen]

Meillä oli vihkiminen maistraatissa, koska emme kumpikaan kuulu kirkkoon. Muista vaihtoehdoista ei edes keskusteltu. Mulla kulkee kalmanväreet selkää pitkin kun ees ajattelen sitä vihkikaavan kohtaa, jossa pitäs luvata rakastaa jumalan ja näiden todistajien läsnäollessa.. .

Noh, sattuneesta syystä meidän avioliittomme on myös siunattu juhlapaikalla. Perhepiiriimme kuuluu pappi, ja hän piti ehdottoman tärkeänä, että meidän avioliitto siunataan. Siunauksenhan ei ole pakko olla sen "virallisen" siunauskaavan mukainen, joten meilläkin oli hyvin lyhyt ja ei-jeesus-aiheinen siunaus. Siihen ei kuulunut virsiä eikä sitä "tahdotko" kohtaa. Kaikki olivat tyytyväisiä, en kokenut lipsuvani omasta ideologiastani.

Semmonen ärsytti tosi paljon, että meille kaksi ihmistä sanoi useampaan otteeseen, että ainoat oikeat häät on isot kirkkohäät. Miten niin on ainoat oikeat häät? Mulle nämä oli just oikeanlaiset häät .

Me laitettiin hääkutsun -muuta yleistä- liitteeseen seuraava lauseke:

·      kunnioitathan elämänkatsomustamme ja vakaumustamme

Tuo lausekehan tarkoittaa selkokielellä: Ei Jeesustelua kiitos.

[dani]

Meillä on taas sellainen tilanne, että menimme maistraatissa naimisiin joku aika sitten, koska mies on kanadalainen ja näin hän sai ongelmitta oleskeluluvan ja pystyimme olemaan Suomessa yhdessä. Muuten hän olisi joutunut elämään epävarmuudessa saako hän töitä ja sen kautta työluvan vai ei. Ja tietenkin olimme myös kihloissa jo, joten tiesimme menevämme naimisiin jossain vaiheessa.

Ja nyt sitten on tarpeeksi rahaa ja on ollut aikaa suunnitella, joten  pidämme vielä kirkkohäät, mikä on tärkeää sekä meille, että perheillemme.  

[Melodia]

Mekin astelemme ensin avioon pienimuotoisemmin maistraatissa ja sitten seuraavana päivänä kirkon käytävää pitkin. Syynä tähän on se, ettei sulho kuulu kirkkoon (alunperin lapsuuskodin päätös). Tätä nykyä tosin meillä on onnellinen, yhteinen kristillinen pohja elämällämme, vaikkakin nimenomaan juuri ev.lut.kirkkoon liittyminen ei tunnu miehestäni ihan omalta jutulta. Meille uskomme on siis henkilökohtaisesti elämässä hyvin tärkeä positiivinen asia, mutta toki kunnioitamme myös ihmisten erilaisia näkemyksiä.

Edelliseen liittyen avioliiton kirkollinen siunaus on allekirjoittaneelle selvästi tärkeämpi asia kuin maistraatin virallinen vihkiminen, vaikkakin maistraatissa asiointi on lainkirjaimen mukaisesti meille välttämätön. Sulho kommentoi takavasemmalta tuon siunaustilaisuuden 'olevan samalla ihan kiva pieni hengellinen tapahtuma'. Syitä lienee siis kovin erilaisia, mutta tällainen täällä - ja muutaman päivän päästä onkin nuo molemmat tiedossa, jännää... Tsemppiä vaan muillekin H-hetken läheisyyttä jännittäville morsmaikuille!

[Sleeping Sun]

Me kuulumme molemmat kirkkoon ja rippikoulut on käyty. Naimisiin haluamme mennä nopeasti ja vaivattomasti (maistraattiin meno helpompaa kuin kirkkoon, se kirkko johon olisimme menneet on "väärässä suunnassa" , maistraatti taas työpaikkojemme suunnalla) ja heti, juhlia ei ole vielä varaa järjestää.

Joten juhlimme sitten ensi kesänä synttäriemme yhteydessä ja jos silloin haluamme enää, voimme ehkä jopa käydä hakemassa silloin siunauksen avioliitollemme, ennen varsinaisia juhlia

[maar-i]

Meillä varmaan aika normitilanne...

Kulta ei kuulu kirkkoon ja minä taas kuulun.

Olen vähän itsekäs, sillä olen aina unelmoinut joskus käveleväni morsiamena kirkon käytävää alttaria kohti ja kun tästä haaveesta on tavallaan niin helppo pitää kiinni, niin miksei sitä sitten toteuttaisi.

Kulta sanoi, että hän ei kaipaa isoja häitä eikä kirkkoa, koska hän on kaiken tuon kertaalleen jo kokenut, mutta samaan hengen vetoon totesi, että jos minä haluan niin sitten mennään kirkkoon ja järjestetään kunnon juhlat. Totesi lopuksi, että olisi jopa hienoa seistä alttarilla, kun tällä kertaa se oikeasti tuntuisi oikealta.  

Eli ihan käytännön syistä menemme maistraattiin kun toinen osapuoli ei ole valmis liittymään uudelleen kirkkoon, enkä minä sitä häneltä tietenkään missään tapauksessa vaatisikaan.

[Aluap]

Me molemmat kuulutaan kyllä kirkkoon, mutta ei oikeastaan uskota Jumalaan. Tuntuis väärältä mennä kirkossa naimisiin kaikkine uskontunnustuksineen, eli maistraattiin mennään. Mutta kirkkoon tykkään kuitenkin kuulua, koska se on ollut mukana monissa tärkeissä tapahtumissa matkan varrella. Esim. kirkkohautajaisten ja haudalla käymisen merkitys on mulle suuri, koska olen menettänyt läheisiä. Siksi mietin pitäisikö avioliitto kuitenkin siunata kirkossa...

[Sannulini]

Meillä oikeastaan pakon sanelema juttu, eli alunperin piti mennä täällä Suomessa kirkossa vihille, vaan miehen kirkon metropoliitta Kreikassa pisti stopin. Mies on siis ortodoksi (ja kreikkalainen) ja koska halutaan myös häät Kreikassa ortodoksimenoin, jotta avioliitto olisi siellä virallinen myös kirkon silmissä, ei luterilaista vihkimistä voinut ajatella alkuun  .

Tällä tavoin saamme molemmat (vai pitäisikö sanoa kaikki vaihtoehdot  ;D), ensin maistraatissa vihitään ja sitten kirkossa siunataan ja myöhemmin sitten isolle suvulle järjestetään häät Kreikassa  

[-Eve-]

Meillä molemmat kuulumme kirkkoon. Maistraatissa kävimme kahden päivän kuluttua tasan kolme vuotta sitten, jolloin olimme olleet yhdessä n. puoli vuotta. Minun vanhemmat olivat todistamassa ja tähän päivään mennessä miehen serkku ja minun veli tietävät myös asiasta. Seuraavaa lausetta ei saa käsittää väärin; kun menimme naimisiin, esim. kelan tuet muuttuivat paljon pysytimme elämään kahdestaan samassa asunnossa. Pää syy oli tietysti että halusimme elää yhdessä.

Nyt järjestämme "häät" suvuille, sitten vaihdan sukunimen muun perheen mukaiseksi ja käytän vihkisormusta. Ystävä pappimme kanssa olen jo jutelleet, kaavasta tuskin kukaan huomaa että on siunaaminen.

Olen aina halunnut kirkkohäät, joten meille siunaamisen pois jättäminen ei tullut mieleenkään.

[Sanetus]

Meilläkin on niin, että minä kuulun kirkkoon ja sulhaseni ei. Itse kyllä mietin pitkään, että haluanko sitä siunaamista vihkimisen lisäksi, kun olen vaan ns. tapakristitty enkä oikeasti koskaan käy kirkossa. Tulin siihen tulokseen, että kirkko tuo vähän juhlallisuutta tilaisuuteen ja koko juhlaan, joten siksi tulee myös siunaus. Sulhaselle taas oli ihan sama tuleeko siunausta vai ei.

[rmarianne]

Minä en kuulu kirkkoon, ukkokulta kuuluu. Olen kyllä kuulunut kirkkoon ja käynyt rippikoulun joten sinänsä se varmaan olisi melko yksinkertaista jos haluaisin takaisin kirkkoon liittyä. Haluan kuitenkin kunnioittaa jokaisen uskoa ja siksi en liity kirkkoon ilman uskonnollista syytä. Papin aamen on kuitenkin tärkeä ukkokullalle ja sukulaisille, eikä minullakaan ole mitään sitä vastaan että meidän liitto siunataan. Siunaaminenhan on vain onnen toivotus. Ja kieltämättä olen myös itse pienenä haaveillut suurista kirkkohäistä alttarille kävelyineen kaikkineen  :

muoks. kirjoitusvirhe.

[-PikkuMyy-]

]Nopeesti vaan silmäilin ketjun läpi... onhan myös sellainen tilanne mahdollinen (ei omakohtainen), että ihan kirkkoon kuuluva, uskova pariskunta haluaa syystä tai toisesta nopeesti, siis heti, naimisiin. No, siviilistihän se hoituu nopeesti. Ei muuta kun maistraatin ovia kolkuttelemaan!! Kirkollinen siunaaminen hoituu sit myöhemmin.[

Meillä on sellainen tilanne, että haluamme naimisiin keväällä 2008. Tilanne ja resurssit eivät vain anna myöden kirkkohäiden järjestämiselle. Siksi päätimme mennä ensin naimisiin maistraatissa ja myöhemmin järjestää kirkkohäät. Molemmille kirkkohäät ovat tärkeä juttu ja haluamme ehdottomasti järjestää kunnon hääjuhlan. Tärkeintä mielestäni on se, että saamme toisemme silloin kun sitä haluamme  

[Guest Vieras_pallo_*]

kunnioitathan elämänkatsomustamme ja vakaumustamme

[Guest Vieras_pallo_*]

Oho, entervirhepaholainen iski ja ajettelin etten jaksakaan kommentoida, mutta tulinpahan takaisin.

Se mitä piti sanoa:

Todella hienoa lukea, että niin moni kunnioittaa myös kristittyjä ja ei liity kirkkoon vain kirkkohäiden takia. Monesti tulee sellainen olo, että pitäisi varmaan myös painattaa kutsuihin "kunnioitathan elämänkatsomustamme ja vakaumustamme". Vaikka seurustelua on takana useampi vuosi, olemme melko nuori morsiuspari ja ensi kesänä on häät.

Sulhaseni sukulaiset luulevat näkevänsä minut maha pystyssä alttarilla. Yhtä poikkeusta lukuunottamatta kaverini, jotka eivät varsinaisesti usko Jumalaan (mutta tietävät, että me uskomme), ovat onnentoivotusten sijaan alkaneet tivata minulta syitä tähän omituisuuteen. Erään ateistikaverini suusta ei ole tullut yhtäkään positiivista, eikä neutraalia sanaa. Onkin mielenkiintoista, miten ennen poikaystäväni ihanaksi kehuminen on vaihtunut vittuiluun ja epäilyksiin suhteemme kestosta.

[Peppi Pitkätossu]

^ Ihan mielenkiintoista, mutta miten tämä liittyy siviilivihkimisen lisäksi haettavaan kirkolliseen siunaukseen?

[Guest Mies]

Meillä on sellainen tilanne, ettei kumpikaan kuulu ev.lut. kirkkoon (Morsian on helluntailainen, minä ateisti), joten siviilivihkiminen on itsestäänselvyys. Olemme kuitenkin ajatelleet, että appiukkoni voisi varsinaisen vihkimisen (joka tapahtuu juhlapaikalla) jälkeen jollain vapaamuotoisella tavalla siunata liittomme. Korostan etteivät mainiot appivanhempani ole millään tavalla tuputtaneet uskoaan juhlaamme, vaan idea lähti meidän aloitteestamme.

Itse en ole mitenkään erityisen uskonnonvastainen, vaikken Jumalan olemassaoloon uskokaan, joten minulla ei ole mitään sitä vastaan jos joku haluaa meille siunauksensa antaa - antaahan hän sen joka tapauksessa, vaikka sitten salassa. Ja onhan se kuitenkin tavallaan suuri kohteliaisuus ja kaunis ele (semminkin kun appeni on erittäin hyvä puhuja), vaikkei sillä omasta mielestäni mitään käytännön vaikutusta mihinkään olekaan. Luonnollisestikaan en suostu itse aktiivisesti osallistumaan toimitukseen (rukoilemaan, tunnustamaan jotain "Jumalan silmien edessä" tms.), mutta tämäkin asia on puhuttu appeni kanssa selväksi.

[Guest Vieras_Siiri_*]

Meillä oli alunperin tarkoitus pitää ihan kirkkohäät tänä keväänä, mutta lähisuvussa tapahtuneet sairastumiset estävät muutaman meille tärkeän henkilön osallistumisen häihimme, joten päätimme siirtää juhlat ja siunauksen vuodella eteenpäin. Kuitenkin meille oli tärkein asia se että haluamme mennä naimisiin ja sitoutua toisiimme, siksi päätimme että pidämme pienen tilaisuuden maistraatissa nyt 29.2.

[Nellyliini87]

Saman syyn tähden kuin Siiri, meillä tosin kävi niin ikävästi, että rakas sukulaisemme ehti olla todistajamme maistraatissa mutta itse siunaukseen hän ei pääse....

[keke]

Morsian toivoo tätä. Itselle ei olisi niin väliksi mutta kompromisseja pitää tehdä.

[Sahrami79]

Meillä onneksi molemmilla on sama maailmankatsomus, eli uskonnoton. Siksi tuntuisi kovin omituiselta, jos mieheni kuuluisi kirkkoon ja haluaisi siviilivihkimisen lisäksi avioliiton siunauksen kirkossa. Nyt ei tarvitse tehdä mitään kompromisseja oman vakaumuksen suhteen vaan saamme juuri sellaiset häät kuin meistä molemmista tuntuu parhaalta.

[Guest Bellis]

^Tästä aiheesta löytyy ketju täältä http://www.naimisiin.info/yhteiso/index.ph...&hl=siunaus Ystävyydellä Bellis

[Sahrami79]

^ Kiitos vinkistä

[Jii^]

No yksi syy voi olla se, että pariskunta on saamassa lapsen ja haluaa lapsen syntyvän avioliitossa, mutta ei halua järjestää isoja häitä sinä aikana kun morsian on raskaana. Esim. meillä oli perhepiirissä juuri tällainen tapaus, jossa pari meni naimisiin maistraatissa kun morsian oli 8. kuulla. Avioliiton siunaus ja hääjuhlat oli sitten kun lapsi oli 5 kk vanha ja morsian toipunut (ja palautunut entisiin mittoihinsa) synnytyksestä. ;D

Näin myös meillä, tosin ei ihan noinkaan nopealla aikataululla vaan toiveena olisi että oma lapsi olisi sen ikäinen että voisi toimia sormustyttönä tai -poikana kun isin ja äidin avioliitto siunataan.

Nimim. vihkipäivänä raskaana rv 33+3 ja olokin sen mukainen.

Muokattu: December 30, 2010, käyttäjä: Jii^

[Vicsu]

Meille tulee siviilivihkiminen ja lisäksi avioliiton siunaus, koska mies kuuluu kirkkoon, minä en. Mies haluaa kirkkohäät, vaikka hänkin on lähinnä vain tapakristitty. Itselleni mieluisin vaihtoehto olisi siviilivihkiminen juhlapaikalla, mutta kompromissina olemme päätyneet maistraatti+siunaus- yhdistelmään.

[Guest kat]

Meillä oikeastaan pakon sanelema juttu, eli alunperin piti mennä täällä Suomessa kirkossa vihille, vaan miehen kirkon metropoliitta Kreikassa pisti stopin. Mies on siis ortodoksi (ja kreikkalainen) ja koska halutaan myös häät Kreikassa ortodoksimenoin, jotta avioliitto olisi siellä virallinen myös kirkon silmissä, ei luterilaista vihkimistä voinut ajatella alkuun  .

Tällä tavoin saamme molemmat (vai pitäisikö sanoa kaikki vaihtoehdot  ;D), ensin maistraatissa vihitään ja sitten kirkossa siunataan ja myöhemmin sitten isolle suvulle järjestetään häät Kreikassa  

Saa nähdä miten meille käy - mies kuuluu venäläiseen ortodoksiseen kirkkoon, minä en mihinkään. Mies ei ole edes kansalainen täällä, vielä.

Saako Suomessa muuten ort.kirkossa siunauksen, jos yhtäkkiä sellaista alkaisimme haluamaan?