Miksi kirkollinen siunaus siviilivihkimisen lisäksi?

[jokala]

miksi maistraatissa naimisiin menneet haluavat myös siunauksen avioliitolleen kirkossa? Miksei siis voisi "yhdellä" kertaa mennä naimisiin kirkossa?

Anteeksi jos loukkaan jotain kysymykselläni mutta olen utelias tämän asian suhteen...

[edit]Muutin otsikon ketjun sisältöä paremmin kuvaavaksi. B[/edit]

[Myoni]

Esim. toinen puolisko uskovainen ja toinen ei.

[kukkainen_]

Samaa itsekin aikoinaan ihmettelin, mutta juuri kuten yllä on sanottukin, niin näissä tapauksissa ei toinen osapuoli kuulu yleensä kirkkoon. Näin meilläkin; mies ei kuulu kirkkoon, jonka vuoksi meillä on siviilivihkiminen ensiksi ja sitten avioliitto siunataan kirkossa - haluan kirkkoon kuuluvana osapuolena tämän siunauksen.  

[jokala]

Tuo ei edes tullut mieleeni  :-[ Kaikkea sitä oppii kun vain kysyy. Totta kai se on näin... tyhmä minä tyhmä...

[nanouk]

et kyllä tosiaan oo tyhmä, samaa mäki joskus oon ihmetellyt se on vaan näin ku molemmat on samassa tilanteessa (esim. meillä kumpikaan ei kuulu kirkkoon) ni ei tuu mieleen et niin joo, joillakin pariskunnilla voi olla mielipide-eroja. mutta uskoisin, että vaikka tuo em. on varmasti kaikkein yleisin syy, muitakin löytyy. tässä haluaisin niistä kuulla? olen törmännyt esim. sellaiseen, että kumpikaan hääparista ei usko mihinkään, mutta siunaus haetaan suvun mieliksi tms. myös joku jo lapsellinen pariskunta on ajatellut, ettei ole menneet niin täysin kkon oppien mukaan että haluavat tällaisen ikään kuin "lievemmän version." jos jollakulla on muita tietoja, otetaan kiinnostuneena vastaan!!

[jokala]

^Meillä sama hääpäivä   meillä jatkot vain on järven rannalla täällä sisämaassa kun asustellaan.

[Krista07]

Mä en osaa selittää perimmäistä syytä miksi minä halusin kirkko häät. Oonhan käynyt rippikoulun, jotta pääsisin kirkossa naimisiin. Mutta en mahtanut sille mitään, että rakastuin mieheen joka ei kuulunut kirkkoon (en kysynyt heti tavatessa, että kuulutko kirkkoon ). Siunaaminen kirkossa oli vähän niin kuin kompromissi molemmilta. Minä sain kirkkohäät (vaikka periaatteessa emme menneet kirkossa naimisiin) ja miehen ei ollut pakko liittyä kirkkoon. Minusta se sopi hyvin meille

[papuni]

Meillä se, että mies kuuluu kirkkoon ja minä en mihinkään uskonnolliseen yhteisöön, ei tarkoita että toinen olisi kristitty ja toinen ei. Ollaan molemmat. Siviilivihkiminen ei varsinaisesti ole siis kummankaan tahto, vaan käytännön pakko että naimisiin virallisesti päästään Meille tärkein on se siunaus, periaatteessa oltais voitu toteuttaa sekin ihan ilman kirkkoa, vaikka käytännön syistä tähän päädyimmekin.

[Maysteri]

Minä haluan ehdottomasti (ja sulhokin haluaa) siviilivihkimisen. Ei lähellekään kirkkoa.  ;D Emme ole kumpikaan yhtään uskonnollisia, ja minusta tuntuisi hassulta jos joku rukoilisi avioliittoni puolesta kun en sellaiseen usko. Vaikka kirkkovihkimisestä saisi varmasti omannäköisensä tilaisuuden,  en silti menisi naimisiin kirkossa.

[Eia]

Siunaaminen kirkossa oli vähän niin kuin kompromissi molemmilta. Minä sain kirkkohäät (vaikka periaatteessa emme menneet kirkossa naimisiin) ja miehen ei ollut pakko liittyä kirkkoon. Minusta se sopi hyvin meille

Meillä tällainen kompromissi myös reilun kuukauden kuluttua.

[BlackOrchid]

Nopeesti vaan silmäilin ketjun läpi... onhan myös sellainen tilanne mahdollinen (ei omakohtainen), että ihan kirkkoon kuuluva, uskova pariskunta haluaa syystä tai toisesta nopeesti, siis heti, naimisiin. No, siviilistihän se hoituu nopeesti. Ei muuta kun maistraatin ovia kolkuttelemaan!! Kirkollinen siunaaminen hoituu sit myöhemmin.

[Miu]

Nopeesti vaan silmäilin ketjun läpi... onhan myös sellainen tilanne mahdollinen (ei omakohtainen), että ihan kirkkoon kuuluva, uskova pariskunta haluaa syystä tai toisesta nopeesti, siis heti, naimisiin. No, siviilistihän se hoituu nopeesti. Ei muuta kun maistraatin ovia kolkuttelemaan!! Kirkollinen siunaaminen hoituu sit myöhemmin.

Kyllähän kirkkoonkin yhtälailla pääsee vihittäväksi heti esteiden tutkinnan jälkeen. Eihän maistraattiinkaan voi vain hetken mielijohteesta laukata paikalle. Kyllä sekä kirkollinen että siviilivihkiminen on mahdollista saada niin nopeasti kuin lain rajoissa on sallittua. Kirkollinen vihkiminen kun yhtälailla voi tapahtua arkipäivänä, legendaarisesti vaikkapa ruokatunnilla farkut jalassa, eikä siihenkään tarvita muuta kuin hääpari ja todistajat. Miljöö voi olla kirkko, kappeli tai muu vihkijälle sopiva tila. Jos kiire on niin varmasti järjestyy pappi nopeastikin vihkimään.

Jostain syystä maistraatti vaan yleensä liitetään näihin ex-tempore häihin. Ei siihen pitäisi mitään käytännön syytä kuitenkaan olla  

[BlackOrchid]

Ok, Miu, mullakin todella vaan se mielikuva piiitkistä jonoista kirkkovihkimisten osalta, anteeksi tietämättömyyteni. Mutta, enpähän ole kirkon käytännöistä niin tietoinen muutenkaan . (Tuli todistetuksi, ettei kannata olettamusten perusteella ruveta "huutelemaan vieraisiin pöytiin" :-[!)Mukava kuulla, että ei olla kirkon puolessa tässä asiassa niin jäykkiä  kuin luulin! Maistraatti kyllä on kieltämättä helpompi (ainakin minun päässäni ) yhdistää isona, jollakin tapaa "kliinisenä" virastona nopeisiin virastoaikana tapahtuviin vihkimisiin kuin kirkko. Vaikka ISO laitoshan se kirkkokin on... No, anyway...hyvä homma!

[Guest HoneyBun]

No yksi syy voi olla se, että pariskunta on saamassa lapsen ja haluaa lapsen syntyvän avioliitossa, mutta ei halua järjestää isoja häitä sinä aikana kun morsian on raskaana. Esim. meillä oli perhepiirissä juuri tällainen tapaus, jossa pari meni naimisiin maistraatissa kun morsian oli 8. kuulla. Avioliiton siunaus ja hääjuhlat oli sitten kun lapsi oli 5 kk vanha ja morsian toipunut (ja palautunut entisiin mittoihinsa) synnytyksestä. ;D

[Miu]

Ok, Miu, mullakin todella vaan se mielikuva piiitkistä jonoista kirkkovihkimisten osalta, anteeksi tietämättömyyteni. Mutta, enpähän ole kirkon käytännöistä niin tietoinen muutenkaan . (Tuli todistetuksi, ettei kannata olettamusten perusteella ruveta "huutelemaan vieraisiin pöytiin" :-[!)Mukava kuulla, että ei olla kirkon puolessa tässä asiassa niin jäykkiä  kuin luulin! Maistraatti kyllä on kieltämättä helpompi (ainakin minun päässäni ) yhdistää isona, jollakin tapaa "kliinisenä" virastona nopeisiin virastoaikana tapahtuviin vihkimisiin kuin kirkko. Vaikka ISO laitoshan se kirkkokin on... No, anyway...hyvä homma!

Tämä selvisi meillekin aikanaan kun vielä suunniteltiin kirkollista vihkimistä. Kyseltiin Tuomiokirkon (paikkana siis Tampere) varauksista, ja vaikka koko kirkon olisi saanut toivomallemme päivällä (keskiviikko), kellonaika oli jotain 12.00. Varauksia hoiteleva ihminen sanoi, että järjestyy vihkiminen siellä ihan niin lyhyellä varoitusajalla kuin tarve on. Tarjosi muistaakseni myös jotain kappeleita tms., että oikein olisi saanut valita paikan  

Ihmisille harvemmin vaan tulee mieleen, että eihän se kirkollinen vihkiminen perusmuodossaan ole sen ihmeellisempi/järjestelyitä vaativampi kuin siviiliversiokaan.

Tästä mulle muuten heräsi uusi kysymys. Oletetaan tälläinen tilanne, että olisi vaikka se vauva tulossa ja pari haluaisi naimisiin ennen syntymää. Juhlat olisi kaavailtu myöhemmäksi. Pari vihittäisiin "koruttomasti" kirkollisin menoin, vain kahden todistajan läsnäollessa jne. Saisivatko he myöhemmin vielä avioliittoon siunauksen, johon siis kutsuttaisiin ne 150 vierasta?? Vai onko niin, että avioliittoon siunaus suoritetaan vain ei-(ev.lut)kirkollisesti vihityille  :-? :-?

Öh mikä kysymys, mutta kiva jos joku ymmärsi mitä ajan takaa...

Menee jo ot, sorry. Kaikkea sitä rupeaakin yöllä pohdiskelemaan  

[Fröken Strand]

Siksi, että mies on kristitty ja minä ateisti. Eli vihkiminen maistraatissa, mutta siunaus sulhasen vakaumuksen mukaisesti kirkossa.

Syynä siis ihan vain seka-avioliitto.

[princecca]

Meillä oli vihkiminen maistraatissa, koska emme kumpikaan kuulu kirkkoon. Muista vaihtoehdoista ei edes keskusteltu. Mulla kulkee kalmanväreet selkää pitkin kun ees ajattelen sitä vihkikaavan kohtaa, jossa pitäs luvata rakastaa jumalan ja näiden todistajien läsnäollessa.. .

Noh, sattuneesta syystä meidän avioliittomme on myös siunattu juhlapaikalla. Perhepiiriimme kuuluu pappi, ja hän piti ehdottoman tärkeänä, että meidän avioliitto siunataan. Siunauksenhan ei ole pakko olla sen "virallisen" siunauskaavan mukainen, joten meilläkin oli hyvin lyhyt ja ei-jeesus-aiheinen siunaus. Siihen ei kuulunut virsiä eikä sitä "tahdotko" kohtaa. Kaikki olivat tyytyväisiä, en kokenut lipsuvani omasta ideologiastani.

Semmonen ärsytti tosi paljon, että meille kaksi ihmistä sanoi useampaan otteeseen, että ainoat oikeat häät on isot kirkkohäät. Miten niin on ainoat oikeat häät? Mulle nämä oli just oikeanlaiset häät .

Minuakin kyllä kiinnostas toi Miun kysymys, että onko mahdollista, että ensin olisi kirkollinen vihkiminen koruttomasti ja myöhemmin vielä sitten kirkollisen siunauksen yhteydessä isot juhlat? Enivei, sellasta meninkiä, että ekana vihitään maistraatissa ja sitten vielä siunataan kirkossa, pidän kyllä vähän kummallisena.

[Dame Ansku]

Suvustani eräs pariskunta meni kotona, vain lähipiirin läsnäollessa naimisiin (morsian raskaana tässäkin tapauksessa) ja pappi vihki heidät. Seuraavana kesänä heillä oli sitten avioliiton siunaus kirkossa vähän isommalla porukalla. Eli on mahdollista, et koruttomasti, mutta kirkollisesti menee naimisiin ja sit myöhemmin siunaus.  

[Guest Vanilja13]

Itse pidän meidän tapauksessa mahdollista tilannetta, jossa menemme "salaa" vihille maistraatissa, mutta siunaaminen + juhlat vietetään käytännön syistä myöhemmin. Eli vaikka molemmat kuulumme kirkkoon, niin silti haluamamme hääpäivä on sellainen, jolloin itse juhlia on hankala viettää  .

Ja koska kuitenkin haluamme jollain tapaa juhlia häitämme myös ystävien ja sukulaisten kanssa, niin tämä tapa antaa siihen oivan mahdollisuuden  ;D.

[Joohanna]

Me haluamme siunauksen siksi, koska haluamme lupautua toisillemme Jumalan kasvojen edessä. Meidät siunaa tuttu pastori helluntaiseurakunnassa, meille ei siis tule kirkkohäitäkään

[Fröken Strand]

Enivei, sellasta meninkiä, että ekana vihitään maistraatissa ja sitten vielä siunataan kirkossa, pidän kyllä vähän kummallisena.

Ei siinä ole mitään kummallista. Kaikilla pariskunnilla ei vain ole molemmilla samanlainen vakaumus keskenään uskonasioissa. On olemassa pareja, joista toinen on juutalainen ja toinen kristitty, toinen muslimi ja toinen hindu. Sekä niinkuin meillä - toinen ateisti ja toinen kristitty. Siinä on kyse toisen kunnioittamisesta.

Syyt, miksi menemme maistraatissa naimisiin ovat:

A) emme voisi mennä muualla, sillä en kuulu kirkkoon - ei ole mahdollista edes

olen ateisti, joten haluankin siviilihäät

Syyt, miksi meille tulee siviilivihkimisen jälkeen avioliiton kirkollinen siunaus:

A) mieheni on kristitty ja haluaa kristilliset häät

avioliitto on kompromisseja ja tällä tavalla kumpikin saa oman elementtinsä häihimme

En käsitä, mitä kummallista siinä voisi olla.  :-?

[Diina]

Hei!

Meillä on syy sama kuin monella muullakin eli mies kuuluu kirkkoon ja minä en. En ole myöskään suorittanut rippikoulua eli minua ei ole konfismoitu. Olisi tuntunut hieman oudolta liittyä "vain" naimisiin menon vuoksi kirkkoon, kun taustalla ei ole uskonnollisuutta.

Kirkollinen siunaus on silti minustakin erinomainen tapa tuoda sopivasti uskonnollisia sävyjä naimisiin menemiseen. Kirkko on kaunis ja juhlava paikka, ja edustaa kuitenkin suurta osaa suomalaisesta kulttuurista (vrt. koti-uskonto-isänmaa -arvot).

Maistraatissa solmittu avioliitto ei ole yhtään sen vähemmän arvokas tai tärkeä kuin kirkossa solmittu liitto. Pääasiahan molemmissa on, että kaksi toisiaan rakastavaa ihmistä saavat toisensa.

[happybride]

Vastasikohan joku jo tähän... Siis jos menee kirkossa naimisiin pikaisesti, voi kyllä saada avioliitolle siunauksen vielä. Siskoni teki miehensä kanssa juuri näin eli he avioituivat kirkossa kahden todistajan läsnäollessa ja hääjuhlia vietettiin vuoden päästä. Avioliiton siunaustilaisuus oli todella juhlava ja ei paljon eronnut vihkimiskaavasta, siinä ei vain enää tietenkään julistettu aviopuolisoiksi jne. Ja kyllähän jotkut parit juhlistavat esim. 20-vuotishääpäiväänsä tai muuten ja silloin menevät siunattaviksi kirkkoon ja siinä voi pitää juhlatkin. Tämä ei ihan tyypillistä Suomessa, mutta just oli Kirkko ja Kaupunki -lehdessä esimerkki tästä.  

[Kam Jok]

Meillä oli maistraatissa siviilivihkiminen, koska mieheni ei kuulu kirkkoon. Seuraavana päivänä pidimme hääjuhlat, joiden aluksi oli avioliiton siunaaminen.

Maistraatissa vihkiminen siis oli käytännönsanelema pakko. Siunaamisen halusimme juhlistamaan hääjuhlaamme sekä oman uskontoni takia. Siunaaminen tapahtui juhlapaikkamme puutarhassa, kumpikaan ei halunnut kirkkoa. Uskon asiat ovat aina henkilökohtaisia, enkä kristittynä usko/hyväksy kaikkia kirkon asettamia/ylläpitämiä säännöksiä.

[mekaun]

Itselläni on tilanne, että mies kuuluu kirkkoon, mutta minua ei ole koskaan kastettu. Tämä johtuu äitini helluntaisuudesta, sillä helluntailaiset eivät kasta vauvoja, siitä syystä, että heidän mielestään se ei ole raamatun mukaista, koska vauva ei voi itse päättää uskovansa. Se, etten kuulu kirkkoon, enkä nyt myöhemminkään ole liittynyt, ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö uskoisi Jumalaan. En tosin ole vakaumukseltani perinteinen kristitty, joten en viitsi kirkkoon liittyä. Kuitenkin haluan "Jumalan kasvojen edessä" naimisiin. Lisäksi mieheni on ainakin hieman enemmän kuin tapa uskovainen, joten hänestäkin kirkollinen siunaaminen on hyvä idea.