Naimisiin/naimisissa niin, ettei kukaan tiedä?

[Miu]

Meillä ihan sama juttu kuin PikkuPrinsessalla. Suunnitteilla oli isot häät, mutta tarkemmin asiaa pohdittuamme tajuttiin ettei se ole _ollenkaan_ meidän juttu. Oli todella vapauttavaa tehdä päätös salaa naimisesta  :

Hääpäivä on nimenomaan meidän kahden juhla, ei todellakaan haluta sinne kaiken karvaisia sukulaisia vilkuilemaan kelloa ja pohtimaan koska kehtaa lähteä   Minun vanhempani tulevat todistamaan, se on juuri ja juuri siinä rajoilla mitä kestetään.

Ja pakko myöntää, että kyllähän sitä innosta pihisee miettiessään anopin jne. ilmeitä kun asia valkenee. Me lähetämme sukulaisille hääkutsujen näköiset kortit, vihkiminen on perjantaina ja tieto heille saapuu maanantaina. Silloin me olemme jo turvassa häämatkalla.

[Mirmeli79]

Meillä myös salanaimisiin tulevana perjantaina!!!

Sulhon vanhemmat ja minun äitini ovat ainoat, joille kerrottu (isäni on jo kuollut).

Kuva ja värssy lähetetään kaikille lähipiirin ihmisille varmaan samoin tein ja muut kuulevat kun kuulevat.

Jonkinlaista juhlintaa olis tarkoitus järjestää, muttei heti. Meillä ei myöskään ole välittömästi reissusuunnitelmia, vasta talvella lähdetään "häämatkalle".

[PikkuPrinsessa]

Rouvaksi tulin 060707 ja koko päivä oli todellakin onnistunut ja iloa sekä onnea täynnä! Saimme kuin saimmekin päivän vain meille kahdelle. Soitimme vanhemmillemme ja sisaruksillemme sekä muutamille läheisimmille ystäville heti tunnin sisällä vihkimisestä: kaikki ottivat uutisen todella positiivisesti vastaan! Sekä yllättyneinä! Anoppi oli niin onnellinen, että oli pärähtänyt itkuun puhelun jälkeen, minun vanhin sisareni meinasi tipauttaa jalat altaan, toinen sisareni ja äitini oli ylpeä että teimme juuri kuten itse halusimme jne jne. Ilmoituksen jälkeen olo huojentui mukavasti ja vietimme ihanan päivän ja illan tunturin juurella. Vettä satoi, joten piknikin siirsimme jonnekin edemmäs. Harmaasta kelistä huolimatta sateenkaaren värit väreilivät sisällämme ja päivä oli Onnen Päivä molemmille. Ihanaa! Ensi kuussa hieman kestitsemme läheisiä ja voimme viettää aikaa läheisten parissa ilman suurempia vihkimis-ym-rituaaleja. Suosittelen kaikille, jotka haluavat keskittyä hääpäivänään VAIN toisiinsa.

[matkalainen1]

Naimisiin, maistraatissa ja niin että vain pari suht´uutta ystävää tiesivät.

Mahtava päivä!! häitä puuhattiin n. kk, siinä ajassa siis varattiin maistraatti, kauneuspuoli ja kimpun tilasin englannista (tammikuussa silkkikukat oli fiksu valinta). Aamulla laittautumiset, sitten pukua päälle ja kuvaukseen..siitä maistraattiin koristellulla autolla.

Ja tuoreena avioparina kotiin, jossa hääkakuteltiin ja shampanjaa kilisteltiin-yhteensä meitä oli 10henkeä. Vietettiin mukavaa aikaa yhdessä iltaan asti, sitten vietiin juhlaväki laadukkaaseen ravintolaan syömään...kaikilla oli todella hauskaa. Ei mitään väkinäisiä leikkejä, ei haaleaa karjalanpaistia. Tyylillä mentiin

Sukulaiset, ystävät lukivat lehdestä->johon siis ostimme ilmoitustilan ja toimitimme kuvan heti vihkimisen jälkeen. Nurinaa ei pahemmin kuulunut, aika normaalia että kun on vuosia ollut yhdessä ja kihlautunut niin mennään naimisiin. Appivanhempia pikkasen kirpaisi kun heille kai ns. normihäät olisivat olleet mieleen, mutta hekin tokenivat    

Lopulta kaksi aikuista ihmistä päättää näistä asioista ihan omineen ja väärin on olettaa, että häät olisivat yleisöä varten. Sehän on kahden sydämen kauppa  He tehkööt tärkeästä hetkestään oman näköisensä

[Talitintti]

Mekään emme aio kertoa naimisiinmenostamme yhtään mitään kenellekään ja siihen on montakin syytä, kuten se että sukujuhlat ovat inhottavia ja voimme sitten rahoittaa vihkimisen jälkeisen mökkireissumme paremmin tuhlaamatta häihin niin paljoa. Varsinkin sulhasen vanhemmat kannattavat juuri tätä tylsää puheiden pitämis- ja shamppanjankilistelyperinnettä, joten ei kiitos. Vaikka tiedän kyllä että se hiton kilistely on edessä kun jälkeenpäin saavat hääkuvan. Oma äitini tuskin hätkähtää, sillä en ole ennenkään pitänyt kissanristiäisistä ja ilmoittanut sen hyvin suoraan mm. kieltämällä ehdottomasti avoimien ovien lakkiaiset. Ja eipä kenenkään pitäisi loukkaantua kutsumattomuudesta, kun ketään ei kutsuta. Niin yksinkertaista se on  

[Tige mauk]

Voi jessus teidän kanssanne. Ensin yks pari menee naimisiin salaa ettei kukaan tiedä. Sit ihmetellään miksei kukaan muista. Sit ihmetellään kun aletaan muistaa ja yllättävän runsaskätisestikin mutta kun ei kaikki. Ja sit vielä ihmetellään kun joku ei kutsu rippijuhliin.

Yrittääs ny päättää jo mitä haluaa ja elää sen mukaan. Jos ei pidä häitä, vaan vihkijäiset, turha odottaa että häälahjoja tulee pilvin pimmein jos ei häitäkään ollut. Ei kannata yrittää ottaa hyviä puolia molemmista vaihtoehdoista ja luulla että muut ihmiset on ihan vietävissä.

Ja jos rippikutsumattomuus häiritsee, menee ja kysyy että tästäkö tämä johtuu, vai mikä hiertää? Turha sitä surra ja stressata jos kysymällä selviää.

[.o.O.o.]

Tige mauk rules! ;D

[Talitintti]

Voi jessus teidän kanssanne. Ensin yks pari menee naimisiin salaa ettei kukaan tiedä. Sit ihmetellään miksei kukaan muista. Sit ihmetellään kun aletaan muistaa ja yllättävän runsaskätisestikin mutta kun ei kaikki. Ja sit vielä ihmetellään kun joku ei kutsu rippijuhliin.

Yrittääs ny päättää jo mitä haluaa ja elää sen mukaan. Jos ei pidä häitä, vaan vihkijäiset, turha odottaa että häälahjoja tulee pilvin pimmein jos ei häitäkään ollut. Ei kannata yrittää ottaa hyviä puolia molemmista vaihtoehdoista ja luulla että muut ihmiset on ihan vietävissä.

Ja jos rippikutsumattomuus häiritsee, menee ja kysyy että tästäkö tämä johtuu, vai mikä hiertää? Turha sitä surra ja stressata jos kysymällä selviää.

Totta kai asia menee niin, että jos ei kutsuta niin ei muisteta, sehän on selvä. Jos joku loukkaantuu siitä, ettei hänelle kerrottu ja haluaa olla pitkävihainen, niin omapa on häpeänsä. Mutta tietenkään ei häälahjojakaan odoteta jos ei kerrota.

[pitsi-Patsy]

Meillä olisi tarkoitus tehdä juuri näin kuukauden päästä. Ja toiveissa on romanttinen päivä kahdestaan. Sukulaiset kestitään kevyesti ja rennosti sitten vuodenvaihteessa.

[Nune]

Me ajateltiin mennä virallisesti naimisiin maistraatissa ennen kuin pikkuinen perheenlisäys tulee helmikuussa. Kirkollinen siunaus tulee 16.8.2008, jolloin isot juhlat koko suvulle. Syy tähän on että haluamme lapsukaisen syntyvän avioliitossa, mutta haluamme kuitenkin papin siunauksen liitollemme ja isot juhlat. Juhlia ei raskausaikana oikein haluta pitää,joten pidämme ne kunhan pikkuinenkin jo kasvanut hiukan. Pidämme siviilivihkimisen salassa, todistajatkin pyydämme maistraatilta. Emme halua juhlistaa maistraatissa tapahtunutta vihkimistämme kuin ainoastaan keskenämme. Ja vihkipäiväksi tulee päivä, jolloin vaihdoimme ensi suudelman 17.12. Se, että korteissa ja paperissa lukee sama sukunimi kuin miehellä on ainoa asia josta ulkopuolinen huomaa avioliittomme. Kirkossa vaihdamme sormuksetkin todennäköisesti vasta.

[Guest helmimorsian 09]

me menemme maistraatissa salaa naimisiin, mutta kerromme kyllä pari päivää sen jälkeen sulkin synttäreillä vanhemmille. Meillä kuitenkin tulossa 2009 isot kirkkohäät niin tämän voimme tehdä salassa ja ketään ei jää harmittamaan  

[pitru]

Salaa naimisiin: Kannatetaan. Meillä aika maistraattiin on jo varattu, todistajatkin tulevat sieltä, joten kukaan lähimmäisistämme ei tiedä vihkimisestä.

Päätös maistraattivihkimisestä alkoi kypsyä pikku hiljaa eri ihmisten alkaessa liikaa innostua meidän tulevista häistä. Tuntui kuin suku ja kaverit olisivat suunnitelleet kaiken jo valmiiksi. Viimeinen naula kirkkohäille ja suurten juhlien arkkuun tuli kun isä ilmoitti että tietenkin kaikki pikkuserkutkin pitäisi kutsua. Siinä sitten tyynesti kysyin että aikoiko hän jotenkin osallistua kustannuksiin ja vastauksen ollessa naureskellen kieltävä päätettiin siirtyä siipan kanssa "karkaamisen" kannalle.

Koska vihkipäivä on 14.12, niin saamme salattua tiedon työkavereilta ainakin vuoden 2008 alkuun asti. Viimeistään silloin joudun ilmoittamaan uudesta sukunimestä esimiehille ja palkan laskentaan.

Jos olisimme pitäneet kirkkohäät olisimme menneet naimisiin varmaan vasta parin vuoden päästä. Olihan siinä se raha kysymys, mutta minusta tuntuu myös että sulhanen jännitti tulevaa keskipisteenä oloa. Näistä salahäistä ja yksinkertaisesta siviilivihkimisestä kertoessani/ehdottaessani hän suorastaan tuntui innostuvan asiasta. Hyvä näin.

[Ellinoora27]

Menemme salaa naimisiin... Haluaisimme ilmoittaa läheisille ja ystäville tekstiviestillä, että olemme menneet naimisiin. Löytyisikö keneltäkään idea tekstiksi?

[marrasmorsian]

Koska vihkipäivä on 14.12, niin saamme salattua tiedon työkavereilta ainakin vuoden 2008 alkuun asti.

Avattaresi alla lukee että menette naimisiin 14.12.2008...  ;D

Haluaisimme ilmoittaa läheisille ja ystäville tekstiviestillä, että olemme menneet naimisiin. Löytyisikö keneltäkään idea tekstiksi?

Me laitettiin tylsästi vaan "Piipahdimme tänään XXX-maistraatissa. Terveisin Marrasmorsian Sukunimi ja Mies Sukunimi". Eli siinä tuli samalla kerrottua että mies otti minun nimeni.

[MissPyjama]

me mennään helmikuussa "salaa" vihille. Mukaan tulee minun kaksi kaasoa ja bestman. Lisäksi tästä tietää 1 kaveri ja mun äiti. Ihmiset kyllä tietää että mennään maistraatissa ja että kesällä on sit siunaus ja pippalot. Mutta että näinkin nopsasti.  

[Guest hilirimpsis]

Me ollaan menossa kohta naimisiin ja ei aiota kertoa kenellekään ainakaan seuraaviin 10 vuoteen. Todistajat tulee maistraatin puolesta.

Se on meidän kahden välinen juttu, eikä siinä muiden tietämisellä ole mitään merkitystä. Ihan sama siis että ovat tietämättä, eikä sillä tiedolla oikeastaa kukaan mitään tee. Se ei muuta muiden elämää mitenkään.

Ei ole hankittu kihlasormuksiakaan, eikä tule vihkisormuksiakaan. Sukunimet ei muutu myöskään. Mihinkään juhlavaatteisiin ei aiota panostaa minkään vertaa, kuvia ei oteta. Jotenkin se 2 todistajaakin tuntuu olevan liikaa, mutta pakollinen paha. Samoin vihkikaava on jotain joka ei meidän kummankaan luonteelle sovi, jo se että pitää jonkin rituaalin mukaan sätkynukkena sanoa tahdon, on liikaa, mutta valitettavasti pakollinen paha. Allekirjoitukset paperiin olisi meille se ihanteellisin vaihtoehto, mutta kun ei onnistu niin.

Jos juttu jostain lähtee leviämään, niin silloin kyllä saa jotain ihmisiä syyttää vaitiolovelvollisuuden rikkomisesta.

[Guest Bellis]

^Hei, saanko kysyä miksi menette naimisiin? Ja mitä tapahtuisi jos joku saisi tietää että olette aviossa? Et tietenkään ole täällä mikään tilivelvollinen asian suhteen mutta nämä kysymykset heräsivät kun luin viestisi Ystävyydellä Bellis

[Guest sekameteli]

Mä olen jossain määrin samaa mieltä Hilirimpsiksen kanssa. Mulle olisi sopinut oikein hyvin, jos jossain olisi vain voinut käydä allekirjoittamassa paperin ja sitten olisi oltu naimisissa. Mä en ymmärrä sen rituaalin, vihkimistapahtuman tarkoitusta, kun eikö se paperi ajaisi saman asian? Mennään siis salaa käymään maistraatissa keskellä viikkoa ja ihan kahdestaan.

Toisaalta kuitenkin mun mielestä naimisiinmeno on niin ihana juttu, että voisin toitottaa sen koko maailmalle. Se itse rituaali ei mulle merkkaa, vaan se naimisissa oleminen. Lopulta järjestämme kuitenkin pienet juhlat, koska mies niin haluaa. Se sopii mulle niin kauan, kun säästyn kaikelta servetti-koristelu-hääkarkki-hääkaari-jne vouhkaamiselta ja kuvio säilyy tyylikkäänä ja vapaana itselle sisällöttömistä perinteistä.

[Guest Morre]

En missään nimessä halua arvostella sitä kuinka joku menee naimisiin. Tapa avioitua on jokaisen parin oma ja onneksi nykyään on varsin paljon vaihtoehtojakin.

Mutta särähti vähän ikävästi korvaan tuo rituaalin tarpeellisuuden ihmettely.

Rituaaleja on ollut kautta ihmiskunnan historian. Häitä, hautajaisia, rippijuhlia ym. kutsutaan siirtymäriiteiksi, jossa siis tavallaan siirrytään tilasta toiseen; elämästä kuolemaan, neidistä rouvaksi / aviottomasta aviolliseksi jne. Rituaaleilla on vanhastaan haettu ympäröivän yhteisön hyväksyntä asialle. Yhteisön merkitys kun oli vielä sata vuottakin sitten rajusti voimakkaampi verrattuna 2000-lukuumme.

Nykyään tietysti yhteisön hyväksynnällä ei ole niin paljoa merkitystä ja virallisesti ottaen tosiaan sen paperin allekirjoittaminen tekee avioliitosta hyväksytyn lain edessä. Muulla ei (teoriassa ainakaan) ole merkitystä.

Rituaalit kuitenkin elävät. Nykyään ne ovat lähinnä symbolisia ja 100 vuotta on kohtuullisen lyhyt aika "hävittää" näinkin merkityksellistä rituaalia. Rituaalit ovat myös tapa siirtää perinteitä jälkipolville. Kaikkea (esim. suvun sisäisiä tapoja) kun ei ole nykyään käsillä olevissa hääoppaissakaan

Nykyään yhteisöllisyys on katoavaista ja ihmisten yksilökeskeisyys on rajusti nouseva trendi (en ota kantaa siihen onko se hyvä vai paha asia). Tämä näkyy myös näissä lisääntyvissä "salaa naimisiin" -jutuissa. Halutaan pitää avioituminen ihan vain omana asiana.

[Guest sekameteli]

Menee nyt OT:ksi ja rytinällä, mutta sepustanpa jotain kuitenkin, kun Morre kirjoitti niin hyvin.

Kirjoitit että rituaalin tarkoitus on pohjimmiltaan hakea yhteisön hyväksyntää ja toimia siirtymäriittinä. Jes, allekirjoitan. Mä en kuitenkaan miellä, että meidän pitäisi hakea yhteisön hyväksyntää (se on se yksiöllisyys juurikin) ja siirtymäriitiksi mulle kelpaisi sen paperin palan allekirjoittaminen. On sekin varmaan merkki yksilöllistymisestä, kun en mitenkään koe velvollisuudekseni tai tarpeelliseksi rituaalin siirtämistä jälkipolville. Koen, että vallalla oleva hääjuhlan mielikuva nykymuodossaan ja koko siihen liittyvä kuvio on opittu ja matkittu jostain amerikkalaisista elokuvista ja kuorrutettu sellaisella ulkokultaisella rimpsrapmsulla, jota vierastan itse.

Itse pidän yksilöllistymistä enimmäkseen hyvänä asiana. Pidän ajatuksesta, että jokaisella on mahdollisuus valita oma elämänpolkunsa ilman ympäristön paheksuntaan entisen lapsuus-koulutus-työ-naimisiin-lapset-eläkkeelle-kaavan sijaan. Valinnanvapaus tuo enemmän myös vastuuta ja toisaalta perinteisistä suku- ja kyläyhteisöistä (vapaaehtoisestikin) eristäytyminen johtaa siihen, että useimmille meistä sisäänrakennetun yhteisöllisyyden kaipuun joutuu, tai kuten tykkään ajatella, PÄÄSEE tyydyttämään jossain muussa, itse valitsemassaan yhteisössä. Ehkä omat yhteisöni ovat niin löyhiä tai vapaamielisiä tai jonkun mielestä välinpitämättömiä, ettei hääriitin suorittaminen symbolisessakaan mielessä tunnu niin kovin tarpeelliselta.

Emt, en osaa ilmaista itseäni kovin hyvin kirjallisesti, mutta jotain tämän suuntaista päässäni liikkuu. Ja pakollinen disclaimer: tämä on siis meidän pariskunnan tapa ja minun ajatuksiani tästä asiasta. Jokainen saa tehdä itselleen sellaisen juhlan kuin haluaa ja minulla ei ole mitään sitä vastaan. Keskustelu tästä(kin) aiheesta olisi mielenkiintoista, usein vain toivon, että pystyisin paremmin pukemaan ajatukseni sanoiksi. Uskokaa, on niillä yleensä joku pointtikin, vaikka tekstistä ei aina uskoisi.

Muokattu: March 9, 2008, käyttäjä: sekameteli

[Guest Morre]

Eipäs nyt vähätellä siellä omaa hyvää tekstiä

Korostan toki, että nykyään ei enää niinkään haeta sitä yhteisön hyväksyntää, vaan se rituaali on säilynyt lähinnä vain perinteen merkityksessä; "Pidetään häät kun niin on tapana ja se on mukavaa."

Tässä asiassa olen kyllä yksilöllistymisestä kanssasi samaa mieltä. Minusta on mahtavaa, että on tarjolla erilaisia vaihtoehtoja. Omalla kohdallani haluan näyttää jälkipolville ja "samalle polvelle" () että häät voi nykyään täysin suunnitella itse ja ne ovat silti häät (tajusikohan kukaan?). Häät ovat siis ihan yhtä oikeat juhlat viettipä niitä sitten kirkkokaavan mukaan, maistraattikaavan mukaan, X-kaavan mukaan... Juhlat ovat häät silloin kun kaksi ihmistä ilmaisee julkisesti rakastavansa toisiaan ja ottamalla toisensa puolisoiksi myös lain edessä. Toteuttamistapa on vapaa (tiettyjä juridisia kaavoja kuitenkin noudattaen).

Haluan myös näyttää, että kaikkeen ei tarvita sitä jenkkihapatusta eikä tosiaan niitä rimpsrapmsuja

[Guest sekameteli]

hear! hear! Olemme siis erittäin samamielisiä tässä asiassa. Pitäskö vähän vääntää, että saataisiin kina pystyyn.

[Guest hilirimpsis]

Joku kysyi, mitä tapahtuisi jos joku saisi tietää ja miksi edes mennään naimisiin. Naimisiin mennään lähinnä siksi, että avioliitolla saa avoliittoa paremman aseman tietyissä lakiasioissa. Ei kai siinä mitään kamalaa tapahtuisi, jos joku saisi tietää, mutta kun toisaalta sillä tiedolla ei kukaan muu tee yhtään mitään, niin olkoot sitten tietämättä. Mua on aina ärsyttänyt suunnattomasti se, että asioita pitää tehdä tietyllä tapaa siksi että "se nyt vaan on tapana tehdä niin".

En halua kenenkään eukon tulevan lässyttämään mitään "voi kun ihanaa" tms, koska mun ja miehen välinen rakkaus tai mikään muukaan ei ole muuta kuin mun ja miehen välistä. Repikööt ihmiset liikutuksen tunteensa ja muut taivastelun aiheensa vaikka kauniista ja rohkeita, ei mun elämästä.

Ei mua haittaa yhtään se, että muut tekee asioita omalla tavallaan. Minä teen omallani ja muut tyytykööt ja kunnioittakoot sitä tahtoa.

Kun esim. valmistuin ammattiin, sanoi selkeästi kaikille juhlista kyseleville, että en halua minkään sortin muistamisia ja asiasta ei tehdä mitään numeroa. No, siltikin tuli onnittelukortteja ja lahjoja ja sitten vielä muutamat kehtasivat loukkaantua, kun eivät saaneet kiitoskortteja!!