Saako olkapäät näkyä kirkossa?

[Guest Vieras_Morsmaikku_*]

Hei

Sattuipa ajankohtainen aihe eteen sekkaillessani hääsivustolla. Olen tilannut tuleviin häihimme vihkihuovan joten toivottavasti ajatuksistani on apua työssäsi.

Oletteko kiinnostunut vihkihuovasta?

Olen kiinnostunut vihkihuovista. Mielestäni se on hyvinkin romanttinen ajatus kun itsellä on oma vihkihuopa jonka voi laittaa seinälle vihkimisen jälkeen jossa se muistutta iki-ihanasta päivästä. + kun se on oman maun mukaan tehty niin se on uniikkia taidetta jo itsessään -- lisäarvoa tietysti tuo myös se että teoksella on ikimuistoinen tarina takana.

Haluaisitteko sellaisen omiin häihisi?

Halauan. Juurikin edellä mainittujen asioiden takia.

Mitä se teille merkitsisi?

Omalla kohdallani vihkihuovan perinteet jäävät hiukan ulkoisten sekkojen varjoon. Tietysti nekin ovat tärkeitä mutta ennen kaikkea toivoo että se on taideteos jolla on valtava tunnearvo.

Millainen huovan pitäisi olla?

Jos vain mahdollista huovan tulee olla käyttäjänsä näköinen..sen tulee kertoa omaa tarinaansa. Se on osa tarinaa mutta sillä täytyy myös itsellä olla tarina, jotta se ei ole vain pelkkää taidetta. Ilman niin sanottua sielua ei kauneinkaan teos mielestäni ole muuta kuin kaunis ulkokuori ilman syvyyttä.

Haluaisitteko huovan huokuvan entisajan perinteitä ja symboliikkaa, vai olisiko aivan uudenlainen, ja nykyaikainen muotokieli teille mieluisampi?

Ehdottomasti moderni muotokieli vanhaa perinnettä arvostaen puhuttelee itseäni eniten.

Minkälainen huopa on omannäköisenne?

Skandinaavinen muotoilu -- selkeä muotokieli

Mitkä asiat huovassa olisivat tärkeitä? (laatu, arvokkuus, uniikkius, yksilöllisyys, ajattomuus, omaleimaisuus, yksinkertaisuus, esteettisyys, symboliikka, sisustuksellisuus, koristeellisuus, värit, omistajamerkinnät yms..)

Kaikki yllämainitut kohdat paitsi koristeellisuus sen perinteisessä prameilevassa merkityksessä.

Mitä terapeuttisia, psykologisia tai sosiaalisia merkityksiä vihkihuopanne voisi pitää sisällään?

Yhteenkuuluvuus

Paljonko olisitte valmis maksamaan teille räätälöidystä, uniikista vihkihuovasta, jonka valmistamieen tekijällä kuluu lukemattomia työtunteja?

Kysymys on hieman johdatteleva "jonka valmistamieen tekijällä kuluu lukemattomia työtunteja", mutta tietysti uniikista taiteesta joka tehdään käsin tulee olla valmis maksamaan.

[-su_vi-]

Kiitos arvokkaista vastauksistasi Morsmaikku

[Aune86]

Moikka,

minkälaisia kokemuksia teillä on siitä, voiko kirkkoon häämarssin tilalle valita jotain toisenlaista musiikkia?

Pitääkö musiikin olla uruilla soitettua vai voiko kirkkoon tuoda esimerkiksi oman cd:n jolta toivoo "marssin"? Eri seurakunnissa on varmaankin eri käytäntöjä, mutta kokemukset kiinnostaisivat kovasti.

Yritin myös etsiä tietoa häämarssin pituudesta, mutten onnistunut löytämään. Onko tietoa kuinka pitkä se keskimäärin on? Sen pituinen, että ehtii sen aikana kävellä, mutta minuutteja olisi kiva tietää

Haaveena olisi kuulla Metallicaa kirkossa kesällä 2010 <3

[Sofia_]

Hei!

Olen kuullut vihkihuovasta aikaisemmin ja nähnyt kerran sellaisen myös itse alttarilla. Olen harkinnut myös vihkiryijyä omiin tuleviin häihini, sillä mielestäni se on kaunis muisto tärkeästä päivästä tuleville yhteisille vuosille.

Huovan tulisi olla persoonallinen ja "meidän näköinen" Ja tietenkin olisi mukavaa, jos sillä voisi koristaa yhden seinän talossamme häiden jälkeenkin. Huovassa tulisi olla sekoitus perinteitä ja modernimpaa muotokieltä. Meidän näköinen huopa uhkuisi maskuliinisuutta, Lappia, luontoa, kovuutta ja pehmeyttä. Koristeluna olisi ihana käyttää osia poron sarvista, sillä ne symbolisoivat meitä paremmin kuin hyvin. Huovan tulisi siis näyttää omaperäiseltä ja sen tulisi kertoa tarinaa meistä ja meidän yhteisestä elämästämme. Olisimme valmiita maksamaan ihan niin paljon kuin on tarve, jos huopa olisi juuri sellainen kuin me haluamme ja joka koristaa seinäämme koko loppuelämämme. Huovan tunnearvoa ei voi tuolloin enää rahassa mitata. Se on meille ainutlaatuinen.

[-su_vi-]

Kiitos arvokkaista vastauksistanne niin täällä, kuin sähköpostissa!

Opinnäytetyöni on nyt valmis

[Guest Narskutus]

...

Muokattu: December 27, 2009, käyttäjä: Narskutus

[saluki]

Enpäs nyt löytänyt mitään sopivaa ketjua mihin olisin tämän jutun lykännyt niin aloitan nyt sitten uuden aiheen

Eli saapi kirjoitella ongelmia/kysymyksiä mitkä liittyvät jollain tavalla kirkolliseen vihkimiseen/siunaukseen

Jos tällainen ketju on jo olemassa niin ohjatkaahan minut sinne

kiitos ja anteeksi.

Ja mun ongelmahan nyt oli se, että:

Voi olla, että vihkiminen tapahtuu toooosi pienessä kirkossa.

Miten olisi järkevää järjestää riisin tmv. heittely kun me ei päästä minnekkään "piiloon" siitä alttarilta. Ei siis voida mennä piiloon ja odotella, että vieraat on ulkona ja sitten mennä ulos riisisateeseen..

Voiko vieraat heittää riisinsä jo siinä vaiheessa kun me lähdetään kävelemään alttarilta ovelle päin? kirkon sisällä?

Sitten vaan vieraat lähtisivät meidän perässä pihalle..

Voi mikä selitys

Jos edes joku sai selvää

hankalaa

En tiedä, miten kyseisessä kirkossa suhtaudutaan, mutta olen ollut ainakin yksissä (ortodoksisissa, jos sillä on jotakin väliä) häissä, joissa hääparin päälle heiteliin ruusun terälehtiä (ja tämä siis sisällä kirkossa). Luulisin niiden olevan suntiolle helpompi siivottava, jos teille ei riisi ole aivan ehdoton. Parhaitenhan asia tietenkin selviää, jos ottaa yhteyttä kyseiseen seurakuntaan

Tai sitten otatte onnittelut vastaan jo kirkossa, ja vieraat ohjataan onnittelujen jälkeen ulos, missä riisit sitten heitellään...

Miltäs kuulostaa? Muita ideoita ei minulle juuri nyt tule..

[Whisky]

Mitäs jos riisiä heitettäis vasta sitten kun saavutte juhlapaikalle? Sinnehän vieraat voisi kehittää vaikka jonkin kunniakujan teille, ja sitten otatte onnittelut vastaan siellä sisällä.

[Guest Anskutin]

Entinen kirkon kesäopas vastaa: no way. Useimpien kirkkojen sisätiloissa ei saa heitellä yhtään mitään, koska siivoaminen (vieläpä ennen seuraavaa vihkimistä tunnin päästä!) on aikamoinen homma. Meillä tehtiin näin (pieni kirkko myös): Häämarssin soidessa vastanaineet poistuvat ulos kirkosta ja kiertävät kirkon taakse ja takaovesta sakastiin. Tänä aikana vieraat muodostavat kunniakujan ulos. Hääpari katsoo sakastin ovisilmästä, koska kirkko on tyhjä, ja suorittaa sitten The Poistumisen riisisateeseen. Pienillä kirkoilla on yleensä jokin tämäntapainen kuvio valmiina, koska ette varmasti ole ainoita riisinheittohalukkaita! Kysykää sieltä, miten homma yleensä toimii.

Juhlapaikkaheittely kuulostaa myös kovin kivalta idealta.

[Juustoenkeli]

Epäilen suuresti että sais kuunnella heviä kirkossa. Usein kirkoissa on rajattu se musiikki, jota siellä saa soittaa. Kannattanee selvitellä kanttorilta..

[saluki]

Juu, samaa luulen minäkin. Ja rehellisesti sanottuna, tuntuisi se myös vähän oudolta.

Miksei se hevi voisi olla vaikkapa juhlapaikallesaapumismusiikkinne (mikä sanahirviö!)? Mutta ottakaa ihmeessä yhteyttä vihkiseurakuntaanne, käytännöt kun voivat monissa asioissa vaihdella.

[Aune86]

Kiitos vastauksista.

Eihän se hevi tässä tapauksessa mitään "armotonta mättöä" olisi vaan balladi...

Luin jostain joillakin olleen Star Wars -musaa kirkossa, joten "hevi" menee vissiin samaan sarjaan sen kanssa. Ongelmana vain se, että uruilla soitettuna ei välttämättä kuulostakaan enää hyvältä joku kaunis biisi. Ja Metallicaakin luin joillakin olleen...

Olisikohan kenelläkään tietoa, saako musiikki tulla CD:ltä? Ja kuin pitkät nuo marssit yleensä ovat?

[Marko]

Meillä noudatetaan kirkon vuosisataisia perinteitä siinä suhteessa, että kirkollisissa toimituksissa käytetään elävää musiikkia. Toisaalta jos papin puhekin tulee nauhalta niin sitten.

[Aune86]

Olen myös kuullut tapauksesta, jossa kanttori itse oli ehdottanut musiikin soittamista CD:ltä, koska niin kuulosti paremmalta.

Harmi toisaalta, kun eri seurakunnissa on eri käytäntöjä...

[Elegia]

Olisi hienoa nähdä KUVIA teidän vihkiryjyistänne. Liittäkää niitä mukaan!

Muokattu: December 1, 2008, käyttäjä: Elegia

[SnowBrigade]

Helsingin seurakuntayhtymän sivuilla törmäsin tällaiseen toimitukseen kuin "rukoushetki vuosipäivänä" joka vaikuttaa tosi kauniilta, ja vaikuttaisi olevan aika kivasti muokattavissa, ei siis mikään tiukka kaava joka luetaan sanasta sanaan. Käy lukemassa lisää, http://www.helsinginseurakuntayhtyma.fi/?Deptid=5180

[Guest Anskutin]

"Vuosipäivän rukoushetken" kaava löytyy uusien virsikirjojen liitteestä kokonaisuudessaan. Rukoushetket eivät ole mitään tiukasti kaavaan sidottuja kokonaisuuksia, mutta ymmärtääkseni kuitenkin se on tarkoitettu siihen vaiheeseen, kun ollaan jo oltu naimisissa jonkin aikaa. Tekstit viittaavat lähinnä siihen suuntaan. Tätä kaavaa voidaan käyttää myös silloin, kun toinen osapuoli on esim ollut uskoton, katuu ja haluaa ikäänkuin uudistaa sitoutumisensa avioliittoon. Mutta en ole kuullut, että tätä rukoushetkeä olisi toimitettu ennen vihkimistä.

[Nyppy]

Ei nyt ehkä ongelma, mutta kysymys kuitenkin; onko kukaan ollut vihkitilaisuudessa suuressa kirkossa jossa on ollut vain muutama vieras?

Meille on varattu vihkikirkoksi kotikaupunkimme "pääkirkko" jossa on istumapaikat arviolta 900 henkilölle, mutta häihimme on tulossa vain vajaat 50 vierasta. Onkohan tilaisuus ikävällä tavalla kolkko, kun suurin osa kirkosta kumisee tyhjyyttään? Vai olisikohan tilanne pikemminkin sopivan juhlava, kun urut soivat ja puitteet on komeat, mutta kaikki vieraat kuitenkin tuntevat toisensa ja tunnelma on toivon mukaan intiimi?

Onko kokemuksia vieraan tai itse juhlakalun ominaisuudessa?

Muokattu: January 10, 2009, käyttäjä: MINEA

[cara]

Minea, tuossa tapauksessa kannattaa laittaa kaaso tai joku sukulainen jakamaan ohjelmalehtiä mahdollisimman eteen kirkon keskikäytävälle tai muuten ohjaamaan ihmiset istumaan kirkon etuosaan. Perinteisesti kun aivan lähisukua kaukaisemmat vieraat istuutuvat mielellään mahdollisimman taakse "kun ei me nyt niin tärkeitä olla".

Olen ollut useissa häissä, joissa on on ollut suuressa kirkossa vain vähän väkeä ja kyllä se on ihan hyvin toiminut. Suuressa kirkossa on kuitenkin oma tunnelmansa ja akustiikkansa, ei se vaadi välttämättä suurta väenpaljoutta.

[Guest]

Entinen kirkon kesäopas vastaa: no way. Useimpien kirkkojen sisätiloissa ei saa heitellä yhtään mitään, koska siivoaminen (vieläpä ennen seuraavaa vihkimistä tunnin päästä!) on aikamoinen homma. Meillä tehtiin näin (pieni kirkko myös): Häämarssin soidessa vastanaineet poistuvat ulos kirkosta ja kiertävät kirkon taakse ja takaovesta sakastiin. Tänä aikana vieraat muodostavat kunniakujan ulos. Hääpari katsoo sakastin ovisilmästä, koska kirkko on tyhjä, ja suorittaa sitten The Poistumisen riisisateeseen. Pienillä kirkoilla on yleensä jokin tämäntapainen kuvio valmiina, koska ette varmasti ole ainoita riisinheittohalukkaita! Kysykää sieltä, miten homma yleensä toimii.

Juhlapaikkaheittely kuulostaa myös kovin kivalta idealta.

Eikä nykyään vissiin enää kovin monessa kirkossa saa heitellä riisiä eikä muuta syötävää edes ulkona. Käsittääkseni tämä Anskuttimen kertoma toimintatapa on ihan yleinen myös isommissa kirkoissa. Pari lähtee vihkimisen jälkeen kulkemaan keskikäytävää, häävieraat liittyy etupenkistä alkaen ja siitä järjestyksessä tähän kulkueeseen jättäen pienen välimatkan pariin. Ulospäästyään pari kiertää takaisin kirkkoon sisälle joko sakastin ovesta tai jostain sivuovesta ja sitten vaan uudelleen ulos ja kaikkien ihailtavaksi kirkon rappusille!

[aliina84]

Uusimmassa Häät-lehdessä kerrotaan vihkityynystä. Onko kellään kokemusta tällaisesta? Haluaisin vihkimiseen jotain henkilökohtaista, mutta esim. ryijyn käyttö tuntuu ei-meidän näköiseltä vaihtoehdolta. Tyyny on musta ainakin helpompi pitää esillä myös jatkossa. Meillä on kaksi kissaa, jotka ovat meille tärkeitä ja ajatus olisikin saada kissa-aihe tyynyihin. Tällöin karvakaverimmekin olisivat mukana tärkeänä päivänä.

[martsu79]

Onko kellään tietoa saattaako morsiamen isä morsiamen alttarille avioliittoon siunaamisessa?

[tihku]

Mä oon kans miettinyt että mitenkä sinne kirkkoon menis huivin kanssa vai ilman sillä puku on olkaimeton. Mutta ajattelin kans kysästä papilta. Sittenpä se selviää

[Via]

Meille tulee vihkiryijy. Sain kummitätini tekemän ryijyn ylioppilaslahjaksi mutta se ei juhlien lisäksi ole ollut edes seinällä koska musta se ei sovi meidän tämänhetkiseen kerrostaloasuntoon. Ryijyn nimi on Tähtien alla ja siinä on sopiva aihekin vihkiryijyksi. Musta on mukava ajatus että saamme sen mukaan vihkimiseen ja samalla jo valmiiksi tärkeälle ryijylle tulee entistä enemmän tunnearvoa - jospa se joskus pääsisi sinne seinällekin asti.

[SininenHetki]

Puvusta ei minulla ole vielä tietoakaan mutta kai minäkin jollakin tavalla olkapäät peitän. Itse olen myös sen "käsityksen" saanut, että kirkossa olisi suotavaa olla olkapäät peitettyinä. Kai se on juurikin joku vanhan kansan juttu. Enkä minäkään minkään tissivaon kanssa kehtaisi edes mennä sinne.

Sekin tuntuisi minusta säädyttömältä, jos puku on selkäpuolelta toooodella avara. Mutta kukin tyylillään.

Näin viime yönä unta meidän vihkimisestä. Mulla oli siinä unessa olkapäät paljaana. Siskoni oli ihan kauhuissaan kun astelin alttarille olkapäät paljaana, ei meinannut mua sinne edes päästää

Mieskin kiroili siitä alttarilla. Kauhukuvia jo nyt, vaikka häät heinäkuussa 2010.