Siviilivihkiminen ja siunaus

[Guest Nukkumatti]

Avopuolisoni ei kuulu kirkkoon ja siksi meidät täytyy valita siviilivihkiminen. Mahdollisuutena on käydä maistraatissa vihittävänä ja sitten kirkossa siunattavana. Onko kenelläkään kokemuksia kirkon avioliitton siunaamisesta? Oliko suku tyytyväinen (mummut)?

Toinen vaihtoehto olisi (olen jo alustavasti kysellytkin) siviilivihkiminen hääpaikalla. Tällöin kaikki vieraat voisivat olla todistamassa elämämme tärkeintä päätöstä. Onneksi nyt näyttää siltä, että hääpaikalla vihiminenkin voi onnistua. Mutta mitenkä vanhemmat ihmiset tähän suhtautuvat?

Kommentteja kaivataan kaikilta jotka ovat painiskelleet samanlaisen ongelman edessä.  

Edit: muokkasin vähän otsikkoa kuvaavammaksi!

[Guest Tirkku]

Olin viime kesänä häissä, jotka olivat ns. tätä muotoa. Se avioliiton siunaus on ihan samanlainen kaava, kuin avioliittoon vihkimisessäkin. Ainakin siinä siunattiin sormus ym. Hölmömpi ei erota mitään. Suosittelen teille tätä.

[Halipupu]

Meillä on siviilivihkiminen paikan päällä ja sukulaiset ja muut vieraat saavat ajatella mitä haluavat, mutta ne on meidän häät ja me saamme pitää millaiset häät haluamme! Jos siitä nyt joku isoäiti pahastuu, niin siitä vaan, maailma muuttuu! Olihan sulhon isoäidille (90v.) vähän hankala selittää, että ne ei oo kirkkohäät, ja että minä en kuulu kirkkoon, mutta ollaan me ainakin vielä tavattu ja väleissä.

Kirkossa siunaaminen ei todellakaan eroa paljoa tavallisesta vihkimisestä, mutta siinä käytetään mm. jo uutta mahdolllista sulunimeä, mikä voi aiheuttaa hämmennystä, jos vieraat eivät tiedä että se on avioliittoon siunaaminen eikä vihkiminen.

Mutta meillä on ihan siviilivihkiminen juhlapaikalla, käy kurkkaamassa päiväkirjaa!

[Anu-78]

Kiitos kaikille vastanneille. Me taidetaan pitää vihkiminen juhlapaikalla, jos saadaan se nyt onnistuun niin.

[katti]

Meidän siviiliseremoniasta juhlapaikalla voit lueskella kotisivuiltamme.

katti

[Guest vieras]

Minusta maistraattivihkiminen on hyvä ratkaisu ellei kuulu kirkkoon. Itse vierastan näitä siunaustilaisuuksia, varsinkin kun tiedän, että monellakaan ei ole mielessä Jumalan siunaus vaan ihan muu motiivi käydä kirkossa.

Mutta suokaa minulle anteeksi mielipiteeni, olen sen verran vanhankansan ihminen, että ajattelen laillani.

[brotsku]

Meidät vihittiin maistraatissa, koska minä en kuulu kirkkoon. Miehelleni taas uskonto on tärkeä asia, joten meidät myös siunattiin kirkossa. Itselleni ei olisi ollut niinkään merkitystä, siunataanko vai ei, mutta mieheni kanta oli ehdoton.

Itse en näe mitään syytä kirkolliselle siunaamiselle, jos ei Jumalan siunaus kummallekaan ole tärkeä.

[Guest Energy]

Tää nyt menee ehkä hieman ohi aiheen, mutta mutta...

Miten teillä on sulhasen/morsiamen suku ottanut tiedon vastaan siitä, että toinen ei kuulu kirkkoon?

Mä en itse kuulu kirkkoon, sulhanen kuuluu. Meillä häät ei ole vielä ajankohtaiset, mutta todennäköisesti meille tulee siviilivihkiminen ja avioliiton siunaus (toi kirkon osuus on sulhaselle tärkeä). Mutta se mikä mua mietityttää on, miten sulhasen suku suhtautuu mun kirkkoon kuulumattomuuteen? Kukaan suvusta ei ole mitenkään "kiihkouskovainen", mutta kaikki tuntuvat pitävän itsestäänselvyytenä sitä, että kuuluu kirkkoon. Mä en vaan ole vielä kertonut, että mä en kuulu kirkkoon, enkä myöskään aio siihen liittyä.

[katti]

Mitäpä tuosta huolta kantamaan, jokaisen oma asiahan se on. Sanoo ihminen, joka ei ole omalle äidilleen uskaltanut tunnustaa eronneensa kirkosta viime vuoden lopulla :

katti

[brotsku]

Kylläpä kuulosti Energyn ajatukset tutuilta! Meillä oli melko lailla sama tilanne...

Mun kirkkoonkuulumattomuutta ei kommentoinut oikeastaan kukaan muu kuin pappimme (sulhasen täti), joka kysyi, miksi en kuulu kirkkoon.  Tai ainakaan mulle ei kukaan tullut sitä ihmettelemään.

Ihan turha sun on miettiä, mitä ne muut ajattelevat. Se on sinun vakaumuksesi. Ethän sinäkään kauhistele sitä, että he kuuluvat kirkkoon!

Tietävätkö sulhasesi vanhemmat, että et kuulu kirkkoon?

[Guest Energy]

Tietävätkö sulhasesi vanhemmat, että et kuulu kirkkoon?

Itse asiassa en tiedä. Itse en ole sulhasen vanhemmille asiasta maininnut, koska noi häät ei oo nyt ajankohtaiset eikä asiasta oo muutenkaan ollut puhetta. Sulho on voinut vanhempiaan asiassa valistaa, jos ovat jotenkin asiaa kyselleet. Mä luulisin, että toi siviilivihkiminen + siunaus on niille ihan ok, jos lapset vaan kastetaan kirkkoon kuuluviksi... Toisaalta ovat aika vanhoja, joten...

[aamu]

Meillä oli maistraatin kautta vihkiminen perjantaina ja lauantaina kirkossa siunaus. Ja mummot oli tyytyväisiä. (Pakko oli olla kun ei ollut muuta vaihtoehtoa, mies ei suostunut häiden takia liittymään kirkkoon.)

[Guest pop]

Meille tulee näillä näkymin maistraatissa vihkiminen ja sitten siunaaminen juhlapäivänä.

Minä en niin siunaamisesta perusta, kun ikinä en ole kirkkoon kuulunut. Sulhasellekaan se ei ehdoton ole. Täällä ei ole mahdollista siviilivihkimiseen juhlapaikalla ja haluan, että vieraat näkisivät vihkimisen ennen juhlaa, kuten yleensäkin. Vaihtoehdot ovat siis siunaaminen tai juhlapuhuja, todennäköisesti päädymme siunaamiseen.

Siis tietääkö joku tapahtuuko siunaaminen aina kirkossa vai tuleeko pappi juhlapaikalle pyytäessä?

[Mortti]

Siviilivihkiminen ei ole mun juttu koska se vaatii julkipanoa maistraatin edustaalla ;D

[Guest BridezillaToBe]

Meillä on siviilivihkiminen, koska sulhanen ei kuulu kirkkoon ja minäkin olen tapakristitty, en vain osaa erota kirkosta..

Alusta asti on ollut selvää, että meitä ei tulla vihkimään kirkossa ja kun olen miettinyt, mitä todella itse haluan, olen päätynyt siihen, että vihkiminen kirkossa ja sen jälkeen siunaus on ihan mahdoton yhtälö: koska kumpikaan ei kaipaa päätökselle korkeamman voiman siunausta (sitä yhtään väheksymättä), tuntuisi jotenkin hassulta, uskonnollisuuden korostamiselta, jopa, että siviiliseremonian jälkeen ehdoin tahdoin hakisimme siunausta liitollemme.

Olen päätynyt karsastamaan siunausta täysin omista lähtökohdistani, koska ajattelen, että minä, joka en enää ole sinut Raamatun Jumalan kanssa ja ei-kirkkoon kuuluva, yhtä vähän Jumalaan uskova sulhoni astelisimme kirkon käytävää vain turhamaisuuttamme ja laiskuuttamme, kun emme kykyne keksimään vastaavaa arvokasta ja juhlavaa vihkipaikkaa.. koko siunauksesta tulee irvokas olo, kuin pilkkaisimme toisten korkeinta voimaa.. jotain mihin uskotaan absoluuttisesti ja aidosti!

Eihän siunaamisen taustalla toki tarvitse olla näin paljoa paatoksellista ajattelua: kirkko on ilon paikka ja hääparin onni on korkeimmillaan vihittäessä ja siunatessa, siispä minne onnellinen pari paremmin sopisi, kuin ikuisen juhlan huoneeseen (tää nyt kuulostaa jo ihan pyhäkoulunopettajan jaarittelulta..), mutta meille se ei vain sopinut..

Meillä vihkimisen suorittaa käräjäoikeuden tuomari ja vaikka vihkimisen kulku ei vielä olekaan tarkkaan selvillä, tulee seremoniasta joka tapauksessa kaunis ja arvokas ja mikä tärkeintä, meidän näköinen! Se, mitä suku sanoo tai ajattelee, ei meille ole niinkään merkittävää: ne läheiset, joiden mielipidettä arvostamme, kuten perheemme tai mummumme ja muut tärkeät sukulaiset kyllä ymmärtävät päätöksemme ja vakaumuksemme. Jos jollakin on ongelmia ymmärtää ratkaisuamme, se on mielestäni suvaitsemattomuutta ja pikkusieluisuutta.. Näin ainakin ajattelen ennen vihkimistä: odotankin mielenkiinnolla palautetta, jota varmasti supliikilta suvultamme saamme!

Kaikkien kai pitää vetää se oma raja, miettiä tekojensa vaikuttimia.. meillä ainakin vihkiminen on niin tärkeä asia, että emme halua siihen mitään feikkiä..

[Guest inkku74]

Viikonloppuna sain kokemusta ja kuulla oman äitini mielipiteen siviilivihkimisestä...

Veljeni meni naimisiin ja siinä sitten äitini tuumaili että kun oltaisiin oltu fiksuja, niin me oltaisi avokkini kanssa voitu kävellä perässä alttarille ja menä siinä samalla naimisiin. Tuumasin tähän että ei olis onnistunu vaikka olis yritettykin kun me ei saada kirkon vihkimistä. Äidin suurin paniikin aihe oli heti, että minä olen eronnut kirkosta (minä kunnon tapakristitty, käyn siellä vain pakon edessä kun ei voi jäädä pois sukulaisten juhlista/hautajaisista) Siinä sitten selittämään että avokki ei kuulu kirkkoon, jollon sitten kauhisteltiin sitä.

Samantien alkoi sitten että no sitten pitää hakea se kirkon siunaus jos maistraatissa naimisiin menee, johon tuli kyllä tylysti tokaistua että ei ikinä. Teennäistä sukulaisten mielistelyä se olisi jos me kirkossa asian tiimoilta kävisimme. Uskon että kun aisa sitten jossainvaiheessa on ajankohtainen niin saamme käydä aikamoisen taistelun äitini kanssa kirkon osuudesta meidän avioliiton alussa. Äitini on siis todella kiinni kirkossa, ja minun pitäisi uskoa samalla tavalla kuin hänkin, sillä tyttären täytyy olla aitinsä kuva (ainakin hänen mielestään).

No joo, uskonnosta ja oikeista tavoista saa taistella varmasti jokaisen tutun ja puolitutun kanssa kuten myös tuntemattomien, jos huono tuuri käy, mutta omia tuntemuksiaan tässä täytyy noudattaa jotta voi olla tyytyväinen elämäänsä.

[Liisa81]

Mä haluisin kanssa kuulla  enempi kommetteja siitä, miten suku suhtautunu kirkossa siunaamiseen. Meille tulossa maistraattihäät+siunaus kirkossa mitä luultavammin. Ketä olette pyytäneet maistraattiin vihkimistilaisuuteen?Ajattelin, että olisiko se vaan sit kaaso ja bestman esim. Mutta, toisaalta omat vanhempani haluisivat olla läsnä, kun heidän ainut tytär menee naimisiin. Kirkkohäät pelkästään olisi ihanat, mutta mieheni ei kuulu kirkkoon. Mitenköhän aikuisripari menee? Pitääkö käydä joku leiri, vai joitain tunteja vaan. Olen myös kuullu sellasesta, että täytettäisiin vain joitain papereita, ni sit kirkkohäät olisi mahdolliset. Mieheni sisko väitti, et ko. tyyli mahd. Hänen kohdallaan sellanen kuulemma onnistanut. Olipa sekavaa tekstiä. Toivottavasti saitte selvää .

meillä häihin viel pari vuotta aikaa, joten onhan tässä aikaa miettiä viel ko. asioita  .

[Smirkku]

Meillekin on tulossa siviilivihkiminen perjantaina ja siunaus kirkossa lauantaina. Syynä se, että meikäläinen ei kuulu kirkkoon.   Sulhanen on perinteinen tapakristitty, mutta koska kirkkosiunaus on tärkeä mm. sulhasen isälle, käymme siis myös siunattavana.

Ja onhan se juhlavaa, että pidämme tilaisuuden kirkossa ja sen jälkeen siirrymme juhlapaikalle. Ja itselle se siunaus ainakin menee täydestä kuin väärä raha, sitä ei tosiaan helposti erota varsinaisesta vihkimisestä.

Onko kenelläkään muuten Helsingistä kokemuksia siunauksesta? Onko tällainen puoliksi pakanallinen pari ihan samassa asemassa kirkkojen varauksen suhteen kuin ns. normaalit parit?

[Guest Elisa_80]

Hmm... mitä olen lukenut täältä, että ne joilla siunaus on, on se kirkossa.

Olemmeko ainoita, kenellä avioliiton siunaus on juhlapaikalla?

Todistajat maistraatti vihkimisessä tulevat maistraatin puolesta, hääjuhlaan lähimmät sukulaiset, jolloin vaihdamme vasta sormukset...

Pähkäilemme nyt kovasti "häämarssin" -kanssa kuinka sen toteuttaisimme...  tod näk vuokraamme poppi-vermeet ja kappaleet tulisi tuolloin CD:ltä, mutta toisaalta ei olisi hassumpi jos saisi jokun soittamaan livenä jonkun kivan kappaleen tullessa ja lähtiessä...

Hankala päättää  :-/.

[L B]

Voisiko joku viela tarkentaa tota kirkossa siunaus kaavaa?? Me mennaan kesalla just eka siviilissa naimisiin ja sitten myohemmin tapahtuu siunaus kirkossa, jonka jalkeen on haajuhla. Ma olisin tosi kiitollinen, jos joku siis pystyis kertomaan tarkemmin tosta siunaksesta. Joku sanoi tossa ylla etta se on ihan samanlainen kun "normaali" vihkiminen, mutta miten se voi olla? Ei kai siina enaa voida kysya mitaan Tahdotko juttuja? Please, te jotka tiedatte jakakaa tama tieto.  ???

[Guest Elisa_80]

Voisiko joku viela tarkentaa tota kirkossa siunaus kaavaa??

Uskoisin, että avioliiton siunaamisen -kaava on sama kaikille, tapahtuipa siunaus kirkossa tai juhlapaikalla tms... tod näk riippuen papista.

Meille ainakin pappi sanoi, että voimme käyttää avioliiton siunaamisen kaavaa "pohjana" ja saa kuulemma muokkailla vapaasti.

Avioliiton siunaamisen kaava pdf -versiona:

http://www.evl.fi/kkh/to/kjmk/toim-kirja/04c_aviol_siun.pdf

Lisäksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon -sivuilta löytyy äärimmäisen paljon hyödyllistä informaatiota!

http://www.evl.fi/

[miryam]

Onko tuo nyt se "vanha" vai "uusi" versio? EN nyt muista miten ne poikkeaa, mutta eikö toisesta puutu ainakin kysymykset?

[Guest Elisa_80]

Uskoisin, että tuo on se uusi versio. Tuossa ei ole kysymyksiä.

Mutta esim. meidän kaavamme tulee kysymyksetkin -> sovittelemme avioliiton vihkimisen kaavasta joitain kohtia, mutta 80 % tekstistä on tuosta siunaamisen kaavasta.

[Guest Delirium]

Minä tässä pohdiskelen erään naikkarikaverimme ansiosta, että pitäisikö tämä ketju olla kirkkovihkimisissä. Näin eteenkin, kun meitä kaltaisiani on täällä, jotka saavat näppylöitä jo pelkän uskonnon ajattelemisesta.

Hmm, koska aloitusviesti kuitenkin liittyy tuohon varsinaiseen siunaustapahtumaan, niin heitänpä tämän sinne!

[Riinuska]

Meillä sulhasen vanhemmat suhtautuivat kohtalaisen hyvin siihen, että minä en kuulu kirkkoon. He eivät ole painostaneet kirkkohäihin yms. Juuri siitä syystä, että he vahvasti uskonnollisina ihmisinä hyväksyvät minut ja minun vakaumukseni sellaisena kuin se on, niin haluan heitä kunnioittaakseni siunauksen kirkossa. Se ei minun vakaumustani vastaan sodi, sillä se on niin vahva.