POLTTAREISSA PETTÄMINEN?

[Guest vieras]

Millä perusteella pettäjä pettää varmasti uudelleen?

Onko se joku sairaus joka uusiutuu?

Kyseisestä asiasta on tehty ties kuinka monta tutkimusta ja kyselyä että varmasti olet niitä nähnyt. Tunnetustihan ensimmäinen pettämiskerta on hieman "vaikeampi" ylittää, mutta sen jälkeen seuraavat kerrat ovat aina helpompia. Eli kun kynnys on kerran ylitetty niin sen jälkeen se ylittäminen ei olekaan enää kovin vaikeaa. Useat henkilöt siis jotka pettävät kerran, pettävät toisenkin kerran (ei tietenkään IHAN AINA, mutta usein kyllä).

Tiedätkö kuinka suuri prosentuaalinen määrä ihmisistä pettää joskus puolisoaan?!!

Puhutaan kymmenistä prosenteista ellei jopa puolesta (suuteleminen lasketaan pettämiseksi).

Kaikki he eivät ole patologisia pettäjiä ja itsekkäitä ja pahoja ihmisiä vaan pettäminen voi olla hieman inhimillisempikin virhe, joka yleensä tapahtuu ihan 'tavalliselle' ihmiselle (aloittajan miehen teko ei kyllä ollut sellainen). Eli LÄHESKÄÄN AINA pettäjä ei petä uudelleen, vaikka joskus näin tapahtuukin.

[Guest Helsbels]

^ aivan. Monet kuvittelee pettajan joksikin suu vaahdossa naisia/miehia jahtaavana tyyppina. Niita patologisia tapauksia toki on ja paljon mutta on myos paljon niita jotka syysta tai toisesta harhautuvat kerran ja tajuavat heti tekemisensa vaarydeen ja kuinka kenties vaaransivat kaiken mika oli loppujen lopuksi hyvin heidan elamassaan. Vaikka omaa kokemusta olekkaan niin mua arsyttaa suunnattomasti tuo kerran pettaja, aina pettaja hokema.

Muokattu: December 18, 2008, käyttäjä: Helsbels

[Guest Rasmus]

Jos tutkimus, jonka mukaan 70% miehistä pettää naisiaan jollain asteella tämän raskausaikana/ synnytyksen jälkeen pitää paikkaansa, niin tässä maailmassa on 30% uskollisia miehiä joilla on lapsi. Ja loput jatkavat pettämistään.

Surullista.

Muokattu: December 18, 2008, käyttäjä: Rasmus

[sjoki]

Kamalaa lukea tälläistä kirjoitusta... Olen todella pahoillani puolestasi, ja toivon voimia sinulle ja perheellesi että jaksatte yrittää ja löydätte yhteisen tien kaiken kokemanne jälkeenkin. Ymmärrän täysin, olen petetty en tosin ennen häitä mutta häiden jälkeen. Polttareissa mies käyttäytyi asiattomasti mutta ei ihan seksiin asti sentään mennyt. Kyllä siinä tavarat lensi seinälle ja tunteita puitiin. Annoin anteeksi ja halusin yrittää.

No naimisiin mentiin ja parisen vuotta sitä kesti kun sitten jäi kiinni "itse teossa". Se riitti, en jaksanut enää yrittää.

Mutta uskon ja tiedän että ihmiset voi muuttua ja se on hienoa että itse kertoi tapahtuneesta sulle. Se kertoo jo paljon siitä että oikeasti haluaa jatkaa elämäänsä sinun kanssasi.

[ainiliini]

Ikävä ketju Haluan kuitenkin sanoa sen tähän keskusteluun, että kerran pettäjä ei ole todellakaan aina pettäjä. Tiedän yhden pariskunnan, jossa mies on pettänyt ja sen päälle on rakennettu 30 vuoden avioliitto ilman pettämisiä. Se ei kuitenkaan varmasti ole helpoin polku ja kuten aiemminkin on tässä ketjussa kirjoitettu, oleellista on katuuko mies tekoaan. Se kertoo hänen suhtautumisesta asiaan. Kännissä olo polttareissa ei ole mikään selitys, mutta totta se on, että se voi alentaa arvostelukykyä. Tärkeää minun mielestäni on, että pystyisitte käymään asian läpi ja kun olet antanut anteeksi, olet todella antanut anteeksi ja jätät asian taakse ja yrität katsoa tulevaan. Minun mielipiteeni on, että ihminen ansaitsee mahdollisuuden parantaa tapansa, mutta kerrasta pitää oppia. Toistuva teko kertoo paljon miehen asenteesta.

Päätöstä erosta tai jatkamisesta ei kuitenkaan voi tehdä kukaan muu kuin sinä itse. Kovasti voimia ja jaksamista toivota minäkin sinulle ja perheellesi!

[vaniljakookos]

Onko teillä jo tuota ennen selkeästi keskusteltu rajoista? Meillä ainakin on ja kumpikin tietää, että tuollainen "toimenpide" johtaa eroamiseen ilman mitään keskusteluja. En itse voisi koskaan hyväksyä ja anteeksi antaa tuollaista, mikä käytännössä tarkoittaa suhteen kariutumista..jos tulee luottamuspulaa edes yhtään, niin ei siinä ole enää yksinkertaisesti jatkomahdollisuuksia.

Tiedän aika paljon pettureita, niin miehiä kuin naisiakin..kaikkia yhdistää se, että se tapahtuu uudelleen. Pettäminenhän on tavallaan tapa, jotkut hankkivat jopa jännitystä sillä elämäänsä! Eli monilla ei ole minkäänlaista katumusta edes, ja niillä joilla on..se ei silti estä tapahtumisen uusintaa. Tässähän on selkeästi tullut esille, että mies kykenee sen tekemään ja saa anteeksi..joten miksipä ei uusia? Kun voi pitää vakituisen kotona siivoamassa ja hoitamassa perustarpeet ja voi hankkia suhteen ulkopuolista seuraa niin paljon kuin lystää, niin se vaan ei sovi kovin monelle. On sitten varmaan niitäki, joilla se jää siihen kertaan, mutta uskaltaako kyseistä riskiä ottaa? Jospa tuhlaisit ihmiseen esim. 10 vuotta itsestäsi parasta aikaa ja taas tapahtuisi jotain..niin eikö tuntuisi siltä, että olisi pettänyt itseään? Entä jos sillä ajalla olisikin ollut joku puolisoaan kunnioittava ihminen? Kyllä itse näitä pyörittelisin ja ero ois silloin viimeistään väistämätön -10 vuotta vanhempana, jolloin uuden kumppanin löytäminen naisella on huomattavasti hankalampaa.

Kuitenkin, kun olet päättänyt jatkaa, niin sitten se pitäisi kait jotenkin osaa antaa anteeksi. Kannattaisi kerralla puhua asia läpi, niin se ei tule enää riidoissa esille. Varsinkin kun periaatteessa ei enää saisi. Sitten vielä se, että käy testeissä..sulla voi olla vaikka mikä tauti. Itse en haluaisi elää siinä pelossa, että miehellä on jokin tauti ja se voi tulla milloin vain myös itselle. Miehet ovat monesti vähän törppöjä tämän kanssa, niinkuin naisetkin. Kun niitä kumeja ei parisuhteessa olevalla ole oikein mukana, niin sit mennäänkin ilman..

VAikealta kuulostaa. Asia ainakin hiertää ja pahsti, joten tilanteelle on löydettävä jonkin sortin ratkaisu ja apukeino. Toivottavasti teet oikein itsellesi.

[Guest Vieras]

Hei

Mä olen miettinyt, että onkohan se syy miks polttareissa petetään niin helposti, se että suhde tuskin siihen kaatuu? meinaan vaan et harvalla on pokkaa alkaa vkoa ennen häitä soitteleen tutuille, että äijä/muija petti, häitä ei tule... Kun on satsattu siihen juhlaan aikaa ja rahaa...

Kun omalle kohdalle aattelis (häät 3 vkon päästäm polttait luultavasti vkoa ennen) niin aika vaikeelta tuntuis lähteen pistään poikki siinä vaiheessa... toki olen sitä mieltä että asia jäis vaivaamaan ja suhde ennen pitkää kaatuis, mutta häät ei ehkä peruuntuis ihan käytännön syistä, niin hirveeltä kun se kuulostaa. luotan mun mieheen, mutta ajatuskin polttareista jotenkin ahdistaa, kun kaikki mun miehen kaverit ei oo ehkä ihan perillä siitä mikä on oikeen ja mikä väärin.. mies on kuitenkin pyytänyt ettei strippareita yms. joten toivottavasti kuuntelevat...

[Tahtojatar]

Kerronpas oman kokemukseni... Edellisessä avioliitossani mieheni petti minua noin vuosi häiden jälkeen, juuri kun olimme saaneet ensimmäisen lapsemme. Suhde oli jatkunut muutaman kuukauden ja sain asiasta tietää vasta kun suhde oli jo ohitse. Tilannetta pahensi entisestään se, että toinen osapuoli pettämisessä oli rakas siskoni. Sain asiasta tietää eräältä ystävältäni, joka oli myös siskoni ystävä. Parin tapaamiset olivat tapahtuneet meidän yhteisessä kodissa, mikä oli minulle se ihana koti, turvapaikka, jossa saan olla oma itseni ja jakaa ihania hetkiä perheeni ja ystävieni kanssa.

Olin paria päivää ennen kun sain kuulla pettämisestä saanut tietää olevani raskaana.

Ensireaktioni oli se, että pakkasin omia ja lapsemme vaatteita mukaan ja ajoin vanhempieni luokse ja päätin asua siellä, kunnes löydän oman asunnon. Halusin eroon miehestäni, siskostani, kodistamme, kaikesta entisestä...

Sitten kuitenkin... Päätin, että halusin pelastaa liittomme jo lastenkin takia ja mieheni oli hyvin katuvainen. Vihasin hetken siskoani, mutta kuitenkin rakkaus häntä kohtaan voitti ja päätin antaa hänelle anteeksi. Annoin anteeksi myös miehelleni ja jatkoimme yhteistä elämää vielä neljä vuotta siitä eteenpäin. Välillä oli ihania aikoja, mutta koskaan en päässyt irti ja eroon siitä ajatuksesta, että minua on petetty. Inhosin itseäni ja etsin kokoajan sitä vikaa minusta, olin yrittänyt olla täydellinen vaimo ja luulin olevanikin sellainen. Mutta aina se pettäminen tuli vaan mieleen ja aina kyselin uudelleen ja uudelleen: MIKSI niin tapahtui.

Me emme päässeet asiasta yli, joten me erosimme, vaikka kaikkemme yritimme.

Mutta tämä oli vain minun kokemukseni ja toivon, että te saatte asianne järjestykseen ja voitte jatkaa yhdessä ja elää elämänne onnellisina loppuun saakka.

[~Hippu~]

Luin muutaman vastauksen aloittajan asiaan. Tosi surullisia tarinoita!

Itse en antaisi anteeksi, en voisi ikinä unohtaa, minä jättäisin vaikka se sattuisikin. Jos pettää, rakkaus ei ole aitoa ja oikeaa. Jos jäisin petturin luokse, minun ihmisarvo olisi tasan nolla. Mieluummin olisin yksin ja mahdollisesti onnellinen kuin kaksin ja varmasti onneton. Pettäminen on asia josta en ikinä pääsisi yli, se hajottaisi minua ja suhdetta varmasti koko ajan, tekisin mieheni elämästä myös täyttä ***vettiä vaikka sille se olisikin ihan oikein. Kyllä ne seikkailut yms. hölmöydet pitää kokea ennen parisuhdetta eikä sen aikana! P**kaan saa aina vaihtaa, mutta takaisin ei ole tulemista.

[koibito]

Kerronpas oman kokemukseni... Edellisessä avioliitossani mieheni petti minua noin vuosi häiden jälkeen, juuri kun olimme saaneet ensimmäisen lapsemme. Suhde oli jatkunut muutaman kuukauden ja sain asiasta tietää vasta kun suhde oli jo ohitse. Tilannetta pahensi entisestään se, että toinen osapuoli pettämisessä oli rakas siskoni. Sain asiasta tietää eräältä ystävältäni, joka oli myös siskoni ystävä. Parin tapaamiset olivat tapahtuneet meidän yhteisessä kodissa, mikä oli minulle se ihana koti, turvapaikka, jossa saan olla oma itseni ja jakaa ihania hetkiä perheeni ja ystävieni kanssa.

Olin paria päivää ennen kun sain kuulla pettämisestä saanut tietää olevani raskaana.

Ensireaktioni oli se, että pakkasin omia ja lapsemme vaatteita mukaan ja ajoin vanhempieni luokse ja päätin asua siellä, kunnes löydän oman asunnon. Halusin eroon miehestäni, siskostani, kodistamme, kaikesta entisestä...

Sitten kuitenkin... Päätin, että halusin pelastaa liittomme jo lastenkin takia ja mieheni oli hyvin katuvainen. Vihasin hetken siskoani, mutta kuitenkin rakkaus häntä kohtaan voitti ja päätin antaa hänelle anteeksi. Annoin anteeksi myös miehelleni ja jatkoimme yhteistä elämää vielä neljä vuotta siitä eteenpäin. Välillä oli ihania aikoja, mutta koskaan en päässyt irti ja eroon siitä ajatuksesta, että minua on petetty. Inhosin itseäni ja etsin kokoajan sitä vikaa minusta, olin yrittänyt olla täydellinen vaimo ja luulin olevanikin sellainen. Mutta aina se pettäminen tuli vaan mieleen ja aina kyselin uudelleen ja uudelleen: MIKSI niin tapahtui.

Me emme päässeet asiasta yli, joten me erosimme, vaikka kaikkemme yritimme.

Mutta tämä oli vain minun kokemukseni ja toivon, että te saatte asianne järjestykseen ja voitte jatkaa yhdessä ja elää elämänne onnellisina loppuun saakka.

Tämä on todella surullinen ketju ja surullisia kohtaloita. Tämä teksti ihanasti kiteytti ajatukseni. "Naiset antavat anteeksi, mutta eivät koskaan unohda." Niinpä kysynkin aloittajalta; pystytkö antamaan anteeksi? Siis TODELLA antamaan anteeksi ja unohtamaan miehesi virheen. Tämä tarkoittaa että et ajattele asiaa, hyväksyt miehesi sellaisena kuin hän on etkä kaiva asiaa esiin kun sinulla on paha mieli tai riitelette. Itse en pystyisi siihen, en varmastikaan ilman apua. Kauhistun ajatuksestakin että minun pitäisi elää suhteessa, missä luotettavin läheiseni, kumppanini on minut pettänyt.. Toisaalta rehellisyyttä arvostan, enkä siksi olisi valmis valehtelemaan itselleni että asia ei vaivaisi. Luojan kiitos oma suhteeni ja meidän molempien arvomaailma on täysin pettämistä vastaan, niinpä asioista mitkä vaivaavat puhutaan läpi.

Toivon teille kaikille, jotka ovat petetyiksi joutuneet voimaa ja rohkeutta jos aiotte suhdetta jatkaa. En todellakaan väitä etteikö suhde voi korjaantua ja luottamus palautua; niille joilla tämä onnistuu - ihailen teitä. Ihailen rohkeuttanne, voimaanne, rakkauttanne ja luottamustanne tulevaisuuteen. Rakastakaa toisia kuten rakastatte itseänne, antakaa anteeksi se minkä olette valmiita anteeksi antamaan itsellenne. -Kisses to you all.- <3

[meimei]

Kumpihan petos on pahempi? Se, että miehesi pettää vai se, että oma sisko pettää miehesi kanssa? Miehet on miehiä ja ne antaa jalkojenvälissä olevan killuttimen viedä näin kärjistetysti sanottuna, mutta se, että oma sisko menee tekemään jotain noin kamalaa... Ja jokainen pettäjä, jonka minä tiedän, on pettänyt useammin kuin kerran, joten yleensä se ei siihen yhteen kertaan jää, niinkuin joku täällä totesikin...

[Tiiru]

Keskustelun avaajan tapauksessa eniten minua jäi mietityttämään maksullinen seksi. Pettäminen jäytäsi, mutta uskoisin siitä pääseväni ylitse. Maksullisesta naisesta en. Koen sen niin suurena rikoksena ihmisyyttä kohtaan (varsinkin, kun kyse on maahanmuuttajista, jotka tuskin ovat tilannetta valinneet), että en voisi jakaa enää elämääni sellaisen miehen kanssa.

[Ninarsku]

Pettäminen, tapahtuisipa se sitten polttareissa tai muualla, on sellainen asia mitä mä en voisi hyväksyä milloinkaan. Pelkkä ajatuskin saa mut voimaan niin pahoin, että peruuttaisin häät vaikka ne olisivat seuraavana päivänä. Mä en pystyisi ikinä antamaan anteeksi saatika unohtamaan, ja ottaisin asian esiin aina kun vaan on mahdollista -tämä raastaisi varmasti suhteen piloille, jollei muu.

[julia_häätelokuussa]

Kerronpas oman kokemukseni... Edellisessä avioliitossani mieheni petti minua noin vuosi häiden jälkeen, juuri kun olimme saaneet ensimmäisen lapsemme. Suhde oli jatkunut muutaman kuukauden ja sain asiasta tietää vasta kun suhde oli jo ohitse. Tilannetta pahensi entisestään se, että toinen osapuoli pettämisessä oli rakas siskoni. Sain asiasta tietää eräältä ystävältäni, joka oli myös siskoni ystävä. Parin tapaamiset olivat tapahtuneet meidän yhteisessä kodissa, mikä oli minulle se ihana koti, turvapaikka, jossa saan olla oma itseni ja jakaa ihania hetkiä perheeni ja ystävieni kanssa.

Olin paria päivää ennen kun sain kuulla pettämisestä saanut tietää olevani raskaana.

Ensireaktioni oli se, että pakkasin omia ja lapsemme vaatteita mukaan ja ajoin vanhempieni luokse ja päätin asua siellä, kunnes löydän oman asunnon. Halusin eroon miehestäni, siskostani, kodistamme, kaikesta entisestä...

Sitten kuitenkin... Päätin, että halusin pelastaa liittomme jo lastenkin takia ja mieheni oli hyvin katuvainen. Vihasin hetken siskoani, mutta kuitenkin rakkaus häntä kohtaan voitti ja päätin antaa hänelle anteeksi. Annoin anteeksi myös miehelleni ja jatkoimme yhteistä elämää vielä neljä vuotta siitä eteenpäin. Välillä oli ihania aikoja, mutta koskaan en päässyt irti ja eroon siitä ajatuksesta, että minua on petetty. Inhosin itseäni ja etsin kokoajan sitä vikaa minusta, olin yrittänyt olla täydellinen vaimo ja luulin olevanikin sellainen. Mutta aina se pettäminen tuli vaan mieleen ja aina kyselin uudelleen ja uudelleen: MIKSI niin tapahtui.

Me emme päässeet asiasta yli, joten me erosimme, vaikka kaikkemme yritimme.

Mutta tämä oli vain minun kokemukseni ja toivon, että te saatte asianne järjestykseen ja voitte jatkaa yhdessä ja elää elämänne onnellisina loppuun saakka.

Tämä on todella surullinen ketju ja surullisia kohtaloita. Tämä teksti ihanasti kiteytti ajatukseni. "Naiset antavat anteeksi, mutta eivät koskaan unohda." Niinpä kysynkin aloittajalta; pystytkö antamaan anteeksi? Siis TODELLA antamaan anteeksi ja unohtamaan miehesi virheen. Tämä tarkoittaa että et ajattele asiaa, hyväksyt miehesi sellaisena kuin hän on etkä kaiva asiaa esiin kun sinulla on paha mieli tai riitelette. Itse en pystyisi siihen, en varmastikaan ilman apua. Kauhistun ajatuksestakin että minun pitäisi elää suhteessa, missä luotettavin läheiseni, kumppanini on minut pettänyt.. Toisaalta rehellisyyttä arvostan, enkä siksi olisi valmis valehtelemaan itselleni että asia ei vaivaisi. Luojan kiitos oma suhteeni ja meidän molempien arvomaailma on täysin pettämistä vastaan, niinpä asioista mitkä vaivaavat puhutaan läpi.

Toivon teille kaikille, jotka ovat petetyiksi joutuneet voimaa ja rohkeutta jos aiotte suhdetta jatkaa. En todellakaan väitä etteikö suhde voi korjaantua ja luottamus palautua; niille joilla tämä onnistuu - ihailen teitä. Ihailen rohkeuttanne, voimaanne, rakkauttanne ja luottamustanne tulevaisuuteen. Rakastakaa toisia kuten rakastatte itseänne, antakaa anteeksi se minkä olette valmiita anteeksi antamaan itsellenne. -Kisses to you all.- <3

Olen samaa mieltä. Jos pystyt ihan oikeasti antamaan anteeksi niin että se ei vaivaa sinua koko ajan niin kannattaa jatkaa ja ehkä käydä terapiassa keskustelemassa syvällisesti asioista jotta saa puhdistettua ilmapiirin. Onhan hän aidosti katuva? Silloin hän tekee mitä tahansa parantaakseen suhteenne. Mutta... mietitkö jos miehesi on matkoilla tai juhlimassa että käyköhän hän pettämässä taas? Onko turvaton ja epävarma olo etkä luota häneen? Sellainen ei ole kunnon elämää, eikä kannata tuhlata nuoruuden vuosia sellaiseen.

[Venluus]

Mieheni kaverit tuumasivat tuossa kihlajaisissa, että mieheni polttarit kestää sitten viikon ja yksillä boksereilla pärjää, kun ei niitä boksereita tarvi ollenkaan.

Vaikka antaisin kuinka tiukkapipoisen vaikutelman, otan bestmaneihin hyvissä ajoin ennen polttareita yhteyttä ja sanon että mikäli siellä polttareissa tapahtuu mitään pettämiseen liittyvää ei sulhasta tarvi enää kotiin tuoda ja saavat samalla perua häät. Onneksi nämä kaksi bestmania on todella asiallisia, eivätkä ole koskaan pettäneet tyttökavereitaan. Muut kaverit, jotka ovat tuttuja samasta joukkueesta ja tällä polttarimielikuvalla jo minua valaisivat, ovat sitten aikamoisia häntäheikkejä koko sakki. Kukaan seurustele vakavammin ja silloin harvoin kun seurustelee, jatkuu se oma sinkkuelämä aina kun baariin lähtevät..

[twistedschism]

No en tosiaan usko, että on kovinkaan yleistä. Tai yleisempää kuin muissakaan kinkereissä... jos on pettäjä niin on sitä myös polttareissa. Ei se pikkutuhmuus kenestäkään yllättäen häiden alla pettäjää luulis muovaavan, jos ei ole sellainen ollutkaan.

[NeitiEtsivä]

Oman kokemuksen mukaan ihan älyttömän yleistä. Tiedän useita sulhasia ihan omasta kaveripiiristä, jotka ovat pettäneet polttareissa. Ei kaikki miehet sitä laske sillä tavalla "vakavaksi" jutuksi, etenkin kun miesporukalla ylimääräiset tyttöjutut on monesti paljon sallitumpia kuin naisporukassa miesjutut.  On totta, ettei polttarit muovaa kenestäkään pettäjää, mutta tosin en tunne kovinkaan monta miestä, joka ei ole pettänyt puolisoaan, vaikka heistä kaikista voisi sanoa "ei koskaan uskoisi".  Ihan normaaleja perheenisiä ovat ja normaaleja kilttejä mukavia ihmisiä.

[Rigorina]

Nyt kyllä täytyy sanoa, että en ymmärrä tällaista, en sitten yhtään. Jossei sitä siihen yhteen daamiin voi sitoutua täysillä, niin ei kai mitään häitäkään tarvita.

[mvs]

Miehet on miehiä ja ne antaa jalkojenvälissä olevan killuttimen viedä näin kärjistetysti sanottuna, mutta se, että oma sisko menee tekemään jotain noin kamalaa...

Vanha viesti ja olkoonkin kärjistetysti, mutta tuo on todella loukkaavaa. Jos tuttavapiirissasi on vain miehiä jotka ajattelevat slaikallaan, vika on kaveripiirissäsi eikä miehissä.

Jos minut vietäisiin omissa polttareissa strippibaariin, olisi olo lähinnä teennäinen. Takahuoneen jos tarjoaisivat, todennäköisesti yrittäisin viritellä keskustelua mimmin kanssa että jutellaanko sen verran etteivät kaverit pahastu kun lahja ei kelvannut vaan luulevat että sylitanssi oli mieluisa.

Teininä joo eri juttu, hölmö ja hormonipäissäni olin itsekin, mutta jos aikuisista miehistä puhutaan niin kyllä se oma puoliso ja hyvä parisuhde ovat asioita jotka ovat seksikkäämpiä ja eroottisempia kuin joku ammattitanssija tai prostituoitu.

[Louhetar]

Kerronpas oman kokemukseni... Edellisessä avioliitossani mieheni petti minua noin vuosi häiden jälkeen, juuri kun olimme saaneet ensimmäisen lapsemme. Suhde oli jatkunut muutaman kuukauden ja sain asiasta tietää vasta kun suhde oli jo ohitse. Tilannetta pahensi entisestään se, että toinen osapuoli pettämisessä oli rakas siskoni. Sain asiasta tietää eräältä ystävältäni, joka oli myös siskoni ystävä. Parin tapaamiset olivat tapahtuneet meidän yhteisessä kodissa, mikä oli minulle se ihana koti, turvapaikka, jossa saan olla oma itseni ja jakaa ihania hetkiä perheeni ja ystävieni kanssa.

Olin paria päivää ennen kun sain kuulla pettämisestä saanut tietää olevani raskaana.

Ensireaktioni oli se, että pakkasin omia ja lapsemme vaatteita mukaan ja ajoin vanhempieni luokse ja päätin asua siellä, kunnes löydän oman asunnon. Halusin eroon miehestäni, siskostani, kodistamme, kaikesta entisestä...

Sitten kuitenkin... Päätin, että halusin pelastaa liittomme jo lastenkin takia ja mieheni oli hyvin katuvainen. Vihasin hetken siskoani, mutta kuitenkin rakkaus häntä kohtaan voitti ja päätin antaa hänelle anteeksi. Annoin anteeksi myös miehelleni ja jatkoimme yhteistä elämää vielä neljä vuotta siitä eteenpäin. Välillä oli ihania aikoja, mutta koskaan en päässyt irti ja eroon siitä ajatuksesta, että minua on petetty. Inhosin itseäni ja etsin kokoajan sitä vikaa minusta, olin yrittänyt olla täydellinen vaimo ja luulin olevanikin sellainen. Mutta aina se pettäminen tuli vaan mieleen ja aina kyselin uudelleen ja uudelleen: MIKSI niin tapahtui.

Me emme päässeet asiasta yli, joten me erosimme, vaikka kaikkemme yritimme.

Mutta tämä oli vain minun kokemukseni ja toivon, että te saatte asianne järjestykseen ja voitte jatkaa yhdessä ja elää elämänne onnellisina loppuun saakka.

No huhhuh! Aikamoista Itse en tuossa tilanteessa olisi pystynyt ees jatkamaan. KAmalaa, miten ihmiset voi olla hirveitä toisilleen. Ja vielä sisko!

[weckstrom15]

En kyllä itse haluaisi mennä naimisiin ihmisen kanssa jonka pelkäisin pettävän minua polttareissa.

[Guest]

^Ihan samaa mieltä. Tuossa kohtaa jos tosissaan pelkää pettämistä vaikkapa stripparin kanssa, niin kannattaa hetkeksi pysähtyä miettimään, että onko luottamusta välillänne tarpeeksi. Lähipiirissäni kokemuksia tai edes huhupuheita en tällaisesta ole aimmin kuullut, mutta näitä juttuja lukiessa tuli tuollainen ajatus mieleeni.

[lankia]

Ei kyllä itsellänikään mahdu yhtään mitenkään kaaliin se, että polttarit oikeuttaisivat pettämisen jotenkin. Onhan toki silloin "viimeiset vapauden hetket", mutta eihän nyt vaikkapa ennen rippikoulun konfirmaatiota edellisenä päivänäkään uhrata kuutta neitsyttä saatanalle.. Joku järki

[giraffe]

Ei kyllä itsellänikään mahdu yhtään mitenkään kaaliin se, että polttarit oikeuttaisivat pettämisen jotenkin. Onhan toki silloin "viimeiset vapauden hetket", mutta eihän nyt vaikkapa ennen rippikoulun konfirmaatiota edellisenä päivänäkään uhrata kuutta neitsyttä saatanalle.. Joku järki

 Tuo konfis oli aika hyvä esimerkki mut missä kohtaa ne polttarit on se "viimeinen vapaus" kun kyllähän se niin on että kun seurustelemaan on alettu niin siinä kohtaa on sitouduttu. Itelle se merkkaa samalla tavalla, seurusteltiin, oltiin kihloissa taikka naimisissa. Pakko oli nyt tulla tästäkin mielipide kertomaan! mut ollaan tässä miehen kanssa täysin samoilla linjoilla, ettei tarvitse kummankaan tulevia polttareita edes miettiä siltä kantilta

[Nykänen]

Onpas ikävä keskustelu, toivottavasti kenenkään ei oikeasti häiden alla tarvi pelätä miehen polttareita