Puhuuko miehesi suomea?

[arhippa]

Puhuuko siis ulkkaripuolisosi suomea? Onko hän asunut kauan suomessa? Mikä on paras oppimistapa?

Mun mieheni on asunut jo 6 vuotta Suomessa, mutta vielä ovat kielen kannattimet hiukan ruosteessa. Me puhutaan kotona englantia ja se on hänellä työkielenäkin. Kursseilla on käynyt, mutta kielioppi näyttää olevan vaikeaa.

[missus]

Meikäläisen ukko aloitti yhdessä Moominin sulhon kanssa kurssin syyskuussa... Vielä tuntuu nuo kurssin hetelmät olevan vähän kypsymättömät, mutta ei kai sitä näin nopesti voi ihmetta odottaakaan  

Motivaatio on kuitenkin korkealla, välillä kyllä meinaa lannistua kun painitaan päätteiden kanssa...  

[Guest Moomin]

Jep jep. Yhdyn Missuksen kommenttiin. Kotiläksyt pitää tehdä sen kanssa, enkä osaa yhtään opettaa. Tv.tä katsoessa oppii uusia sanoja aika paljonkin, sulho on asunu suomessa 1,5 vuotta kohta.

kotona kyllä puhutaan englantia

[Guest Susie]

Tulee toimeen omillaan tiukan paikan tullen (lääkäriaseman ajanvaraus, HKL:n toimisto, posti, R-Kiska - HKI on ummikkoja tulvillaan!) ja saa anopille selvitettyä asiansa, ei kyllä välttämättä ymmärrä vastausta.  

[Guest niina04]

mies osaa joitain sanoja mutta lauseiden muodostus on vielä hakusessa.

kovasti haluaa kyllä oppia ja käy netissä suomenkielen kurssia.

mies sanoo aina että haluaa opetella suomea jotta minä en sitten lasten kanssa voi puhua hänestä pahaa... eihän se nyt tosissaan ole mutta onhan tossa järkeä.

me ei asuta suomessa (tai minä asun vielä) joten saa nähdä miten oppimisen kanssa käy. en taida itse olla kovinkaan hyvä opettaja...

puhutaan keskenämme englantia. paitsi välillä kun riidellään, mä huudan suomeksi...

[Pia]

Mun sulhollani on suomalainen äiti, joka on onneksi puhunut pojalleen suomea kun tämä oli pieni, mutta jossain vaiheessa oli suomen puhumiseen tullut syystä tai toisesta useamman vuoden tauko. Sen aikana oli kieli päässyt vähän unohtumaan, eikä sijamuodot vieläkään yli 5 vuoden Suomessa oleskelun jälkeen ole kohdallaan, myös sanavarasto on välillä hakusessa. Hyvin se suomen kielellä kuitenkin pärjäilee, vaikka mieluiten asiansa hoitaakin edelleenkin englanniksi!

[Anjuli]

Mun sulhollani on suomalainen äiti, joka on onneksi puhunut pojalleen suomea kun tämä oli pieni

Näin meilläkin. Miehen äiti posotti lapsilleen suomea kun he olivat pieniä, mutta kultani ei ikinä viitsinyt opetella puhumaan sitä. Sitä paitsi anopin käyttämä kieli oli todella yksinkertaista; kaikki monimutkaisemmat asiat hoidettiin hollanniksi. Tavattuaan minut mies kuitenkin innostui äidin kielestään ja alkoi vähitellen - hyvin kankeasti - sitä käyttämään. Nykyisin hän puhuu suomea sujuvasti, vaikkakin kieliopissa on vielä korjaamista, ja ymmärtää melkein kaiken mitä minä puhun, lukuunottamatta hirveän abstrakteja ja/tai kuvaannollisia asioita. Joudumme kuitenkin päivittäin turvautumaan hollantiin ja englantiin.

[Phoebe]

Muutimme kesällä Suomeen, jotta sulhoni oppisi suomen kielen. Parin kuukauden jälkeen hän osaa jo jotain mutta vielä on piiitkä matka edessä! Kovasti on ainakin motivaatiota ja halua.  Olemme olleet tänään tasan viisi vuotta yhdessä, joista n. 4 vuotta asuimme Hollannissa. Siinä ajassa opin itse sujuvan hollannin kielen joten sulhonikin haluaa vastaavasti opetella suomea. Mutta onhan tää suomi paljon vaikeampi oppia...

[Alice]

Mä vastasin "kursseilla käynyt, muttei oppi ole mennyt perille". Sulho osti kalliit "Finnish for beginners" kasetit ja kirjat ja opiskeli kotona innokkaana pari kuukautta. Pikkuhiljaa kielioppi meni vaikeammaksi ja vaikeammaksi ja kun sulholla ei muutenkaan ole hirveän hyvä kielipää niin homma alkoi mennä hänelle liian vaikeaksi. Kyllä hänelle pari sanaa jäi kurssista mieleen (hän osaa sanoa "perhe istuu olohuoneessa" ja "isä istuu sohvalla" ja sen lisäksi laskea joten kuten kymmeneen).

Ehkä hän olisi jaksanut jatkaa kurssia, jos olisi opiskellut ryhmässä tai jos asuisimme Suomessa ja kuulisi suomenkieltä useammin. Täällä Englannissa hänellä ei ole oikeastaan mitään tarvetta kieltä oppia, mutta haluaisi kuitenkin osata edes vähän mun äidinkieltäni. Välillä hän taas innostuu kaivamaan kasetit ja kirjat esiin, mutta aina se innostus lopahtaa nopeasti. Itse en ole häntä ikinä painostanut suomea opiskelemaan, ihan itse hän sai päähänsä kieltä oppia. Musta ei ole opettajaksi, sillä en osaa selittää miksi tietyt sanat taipuu tietyllä tavalla jne. Äidinkielentunneilta ei ole jäänyt paljon korvan taakse.

[IrinaP]

Ei oo kyllä toivoakaan...

Herra osaa sanoa suomeksi tasan moro, Tampere ja video.

[Sannita]

Emme asu Suomessa (ainakaan vielä), mutta mies on yrittänyt opetella suomea. Hän yrittää kovasti, mutta lannistuu myös helposti, kun alkaa tuntua liian vaikealta.

Muutamia asioita osaa sanoa suomeksi, mutta siihen se jää...

[FXDX]

Meillä miehen suomen taito rajoittuu muutamaan käytännölliseen sanaan / lauseeseen tyyliin:

- Suomessa paistaa aina aurinko!

- Nopeasti, nopeasti!

- Apua!

- Hyvä!

- No voi vitsit!

- Ole hiljaa läskiperse (jonka se yhdisteli ihan itse)

- Kahvia!

- Hyvää huomenta / hyvää yötä!

- Tähdenlento

Lisäksi hän on oivaltanut miten helppoa suomenkielen sanojen muodostus on. Hän yksinkertaisesti lisää saksankielisten sanojen perään i:iin ja kehuu puhuvansa sujuvaa suomea  ;D

Laskea se osaa kyllä suht hyvin ja on hienosti hoksannut miten suomen kielessä numerot "toimivat".

*FXDX*

[FXDX]

No-joo, tää oli kyllä ihan vahinko, että tosta listasta tuli noin "pervo"  ;D *tikahtuu nauruun*

Tuosta "ole hiljaa läskiperseestä" vielä sen verran, että se sai alkunsa siitä että mä opetin kerran miehelle mitä "Ole Hiljaa" tarkoittaa. Mies on nimittäin aikamoinen lörppö ja näin sitten pystyin hyvin kavereiden kanssa ollessamme sanomaan sille, että sen jutut menee liian pitkällee niin etteivät muut kaveriporukasta ymmärtäneet mitä mä sanoin. Yks aamu se sitten kysäs multa, että mitä tarkoitta "Fettarsch" suomeksi ja mä tietenkin mitään pahaa aavistamatta vastasin sille. Se läpsäytti mua takamukselle, käänsi sängyssä kylkeään ja sano mulle selvällä suomen kielellä et "ole hiljaa läskiperse". En muista koska olisin viimeksi niin kovin nauranut  

Kyllä se tätä lausetta tai muunnoksia siitä aina silloin tällöin täällä Saksassa käyttää. Erityisesti kun vanhat mummelot käy sen hermoille esim. kauppajonossa. Viime kesänä sille meinas sattua köpöhöläys ku se ei heti huomannut, että Suomessa olessamme kaikki ymmärtää mitä se sanoo   No se on nyt muutenkin vähän hassu mies ku se tykkää suomesta ku siellä on niin paljon ulkomaalaisia (=tarkoittaa tällä suomalaisia).

Mukavat viikonloput!

*FXDX*

[anureetta]

Miun Mauritiuslainen mies on ollut Suomessa reippaan vuoden, kävi työvoimatoimiston kautta suggestopedisen 5 kk suomen kurssin ja ihan hyvin se vääntää! Meillä kotona ei muuta kuin englantia poloteta, kun männöö hermot, menee hei 5 minuuttia siihen et se tajuu kun kysyn suomeks "mennäänkö tupakalle?" Mutta vähitellen, kun miulla riittää kärsivällisyys! Ongelmaksi on muodostunut se, et mie puhun karjalan murretta ja mies oppii tamperetta...*huokaus* Ja hävyttömät sanonnat mies oppi ensimmäiseksi, hmm..mistähän se johtuu??? (miekin kiroilen sujuvasti kreoliksi!) Mie ite luin koulussa ja hetken yliopistossakin saksaa ja päädyin Mauritiukselta miehen noutamaan, jossa puhutaan ---yllätys yllätys--- ranskaa! Arvatkaa naurattiko? Että siis vanhoilla päivillä vielä uutta kieltä oppimaan...*huoks*

Mutta entäs sitten kun sen äiti ei puhu kuin kreolia, Mauritiuksella yleisesti puhutaan eniten ranskaa ja jos joskus ipanoita tulee, niin niitten raukkojen pitäs oppia ensin kreoli, ranska, englanti ja suomi...!!! Lapsparat!!!  

[Mande]

Kyllähän tuo jonku verran puhuu. Jos hän kysyy jotain sanaa suomeksi niin hän korostaa että annan vastauksen kirjakielellä enkä Pohjois-Pohjanmaan murteella. Oli kuulemma saanut kerran kavereilta makeat naurut kun oli kertonut kuulumisiaan kuten minä olin häntä opettanut (P-P murteella)...

Tässä muutamia esimerkkejä, jättäen tavanomaiset toivotukset pois.

- Ei oo mun ongelma. (toimii hyvin töissä...)

- Meille teille vai seinää vasten. (kysyi mitä se tarkottaa kun kaverit olivat hänelle opettaneet sen ensi vierailulla Suomeen)

- Täällä puhuu kapteeni. (katsoi yksin piirrettyjä yks lauantai aamu)

- Hyvä rasia! (pultsari kommentoi hänelle ratikka pysäkillä)

Opetellaan opetellaan....

[Moochie]

no eipä kyllä voi sanoa että mies suomea puhuisi...joitain sanoja ja sanontoja on tarttunut tottakai, ja uusia sanoja oppii telkasta ja radiosta, mutta ei tule toimeen suomella pelkästään..niin ja siis on asunut täällä nyt suurinpiirtein 2,5 vuotta..viimeisen puolen vuoden aikana kielitaitoa on kyllä kertynyt enemmän, eli uusia sanoja jää näköjään paremmin päähän, mikä tietysti on positiivista...

jossain vaiheessa oli tarkoitus mennäkin kursseille, mutta into taisi sitten lopahtaa kun täällä tulee toimeen niin hyvin ilman suomen kielen taitoakin...

[palapeli]

Miehellä on suomalainen äiti joka on puhunut koko iän miehelle vain suomea. Eli siis suomi on loistavaa ;D. Välillä huomaa että jotkut asiat on suoraan saksasta käännettyjä, mutta pelkästään suomella tulemme toimeen. Paitsi jos haluamme ylläpitää minunkin saksankieltä niin sitten puhumme välillä saksaa...

[Guest Zar]

Meillä tuo ylkä on ollut Suomessa yhteensä n. puoli vuotta. Suomen taito on vähän niin ja näin, vaikka on hetken aikaa kurssillakin käynyt. Osaa mm.

- Heippa (ensimmäinen suomen sana)

- moi (toka sana... taidan puhua paljon puhelimessa, kun oppi nuo odotellessaan, että lopetan suvun kanssa löpisemisen...)

- kiitos

- Noniin (toistelee vähän oudolla painotuksella, suomalaiset kuulemma sanoo niin...)

- hyvää juota (=yötä)  

- vinkuu (mummoni kuulokaite!)

Pari viikkoa sitten yllätti lähettämällä kaksi suomenkielistä tekstiviestiä: "Hyvä onni kanssa tentin" ja "Tänään on aurinkoinen ja lämmin. Rakastaa, XX"   Eikö ole hellyttävää

[Antsa]

Meillä kultsi puhuu välillä sillon tällöin jotain.  Käy se kurssia parasta-aikaa joten pitäs kohta tulla kunnon maisteri, sen päivän kun näkis. Sillä menolla millä se heittelee harjotuspapereita seinään kun menee monimutkasemmaks, niin ei toivoa... Mut täytyy myöntää et tosin hyvin sillä sujuu litania: en ymmärrä, olen ruotsalainen! Tai nyt nukkumaan!  Et kehittyy kehittyy... kotikielenä meillä ruotsi (tähän mennessä)...

Piti vielä lisäämäni, että ruotsinkieliset sanat muuttuu helposti suomeksi kun lisää vaan iitä loppuun tai poistaa alusta kirjaimia. tomaatti, automaatti, ruuvi jne. Ja vielä melkein samalla painotuksella, joten toivoa on!

[Sandraki]

Meilla sujuu suomen kaikki hellittelysanat siina vaiheessa kun olen vahankin mottellani.

Jokin aika sitten oikein hatkahdin kun mies leikkii kissan kanssa ja huutaa "kiroilla, kiroilla"... eika edes tiennyt mita sanoi mutta luotti siihen etta kissa ymmartaisi. (meidan kissa kun on sujuvasti kolme kielinen) Oli kuullut mun joskus kuulemma sanovan samaa kisullemme, kun mina olin kissaa komentanut "ei kiroilla"...

Meilla on tuo suomi jaanyt vahan vahemmalle, joitakin sanoja lukuunottamatta. Esim. pipo on aina pipo hanen mielestaan kielella milla hyvalla.

Hyvaa harjoitusta tuo tietenkin kissan kanssa juttelu  

[Lilya]

Me asuttiin suomessa puolitoista vuotta, ja kovasti poikaystäväni yritti oppia, yritti lukea hesaria ja katsoa uutisia, luki aina ainakin viivin ja wagnerin. Ja aina tilaisuuden tullen yritti kaupungilla puhua suomea, mutta valitettavasti suomalaiset aina haluavat puhua englantia!

Yllättävää on, että hän oppii suomea paljon paremmin ja tehokkaammin nyt kun asumme ulkomailla. Han kay kursseilla, ja saa siella juuri omalle aidinkielelleen sopivaa opetusta.  

Kovasti yritan auttaa sanavaraston kanssa, mutta kielioppia en kylla mielellaan opeta - siita seuraa vaan hirvea sotku omassa paassa!

[Johanna]

Luulin vastanneeni tähän....  ???

Huomaan mieheni ymmärtävän aika pitkälle, mistä esim. puhumme pojan kanssa, vaikka hän ei suomea puhukaan. Osaa kyllä valtavasti yksittäisiä sanoja, sekä yksinkertaisia lauseita - äitini soittaessa hän kykenee sanomaan puhelimeen: "mitä kuuluu, kiitos hyvää", "johis on kotona / kylvyssä / ulkona / kaupassa..."

Kun tapasimme, ensimmäisillä "virallisilla" treffeillä hän halusi tietää, miten sanotaan ja taivutetaan kaikissa persoonissa verbi 'syödä'.  ;D Tyypillinen ranskalainen, ruoka mielessä rakastaessakin....

Muistaa muuten vieläkin taivutuksen.

[motek]

Emme mekään ole vielä Suomessa asuneet, joten sulhasen suomen opinnot ovat vasta alkuvaiheessa.Innostusta kyllä riittää!Itseopiskelu tosin ei näytä edistyvän, joten jossain vaiheessa olisi hyvä mennä jollekin kurssille.

[miryam]

Mies on asunut täällä jo kolmisen vuotta js käynyt kaikki kurssit mitä on ehtinyt ja voinut. Silti puhuminen on rankkaa kun "minä et jaksaisi puhua kirjakieltä sillä tavalla hitaasti että hänkin ymmärtäisi". Mutta yritystä on ja kyllä me toisiamme tajutaan!

[Martta]

Olen todella ylpeä siitä kuinka hyvin mieheni puhuu suomea. Se ei ole vielä sujuvaa, mutta pärjää hyvin erilaisissa tilanteissa. Ollaan asuttu suomessa n. 9 kuukautta ja hän on käynyt 4 kuukautta nyt suomen kielen kurssia. Hän seuraa hyvin keskusteluita ja ottaa myös osaa niihin. Me puhutaan keskenämme englantia, joten usein yllätyn kun kuulen kun mieheni esim. puhuu puhelimessa suomea. Mutta on aika rankkaa puhua vierasta kieltä, joten iltaisin mieheni ei pahemmin halua puhua suomea. Hän tykkää katsoa suomalaisia elokuvia, vaikka ei ymmärräkään kaikkea.

Mieheni kiroilee sujuvasti ja hänestä on hauska matkia muiden puhetyylejä (varsinkin nuorison) "Mä en v***u jaksa %#*!!!!! Ja nykyään on kivaa heitellä ruotsinkielisiä sanoja mukaan ja puhua kuin suomen-ruotsalaiset..."Just, just.. v****n kiva". Se aina saa porukan nauramaan.

Lausuminen on muuten hyvä, mutta H-kirjain usein jää pois tai sitten lisätään... ei mitään logiikkaa  ;D. Hänen mielestä sillä ei ole väliä, jos Henkka on Enkka tai ei on hei. Silloin kutsun miestäni Haleksi.