Sinisilmäinen nainen ja gigolo...

[Athina]

...tällaiseen asenteeseen olen törmännyt yllättävän usein, kun olen kertonut sulhaseni olevan kreikkalainen. Lievimmillään se on ollut tyyliin "vai hurmasi sellainen suklaasilmä sinut lomamatkalla..voi voi.." ja pahimmillaan "saat aidsin ja muut sukupuolitaudit, kun tällaisen ammattilaisen kanssa olet"  

Aluksi olin kovin hämmentynyt, vihainen ja surullinen näistä kommenteista. Selittelin, että "ei se mikään lomaromanssi...mies on kovin ujo ja hiljainen, ei mikään naistenmies". Sittemmin jätin kertomatta miehen kansalaisuuden. No, nykyisin en jaksa enää välittää näistä ilkeistä kommenteista.

Oletteko muut törmänneet tällaisiin asenteisiin ja ennakkoluuloihin? Miten suhtaudutte niihin?

Pitää vielä tähän lopuksi mainita, että onneksi on myös paljon ihmisiä, jotka suhtautuvat aidon myönteisesti tällaisiin monikulttuurisiin suhteisiin.

[paula.]

voin hyvin tietää miltä susta tuntuu,

"melkeimpä" samanlainen tilanne oli ennen nyt tosin ollaa jo 5v oltu yhessä ja kaikki tottunu jo siihen,aina joku kyllä jaksaa heittää "hyvää vitsii muka"

mua taas ei alussa häirinny nuo puheet,

ehkä nyt enemmän,kyllä jotkut ihmiset vaan on niin tyhmiä!

[L B]

Ma en ole kokenut mitaan. Mun Suomen ystavapiirissa on yksi toinen multikulti pari ja ne on varmaan vahan tasoittanut tieta? Mutta toisaalta mun mies ei ole esim. ulkoisesti yhtaan "ulkomaalaisen" nakoinen ja sitten kun asutaan suurkaupungissa, missa nyt on vahan joka kansallisuutta, niin ei taalla kukaan ihmettele mitaan.

[Dominicana]

Yllättävän vähän on tullut tuollaisia kommentteja vastaan, vaikka sulhoni on tumma ja latino. Asiaa auttoi perheeni osalla varmasti se, että sulhoni tapasi heidät varsin pian ja omalla käytöksellään vakuutti perheeni. Kaveripiirissäni kävi vähän samalla tavalla. Ne joilta noita ikäviä kommentteja on tullut, ovat olleet lähinnä puoli tuttuja tai muuten vaan ei niin läheisiä ihmisiä. Mutta kyllä nekin kommentit aluksi suututti ja monelle sanoin aluksi varsin painavasti mitä mieltä olen tuollaisista enakkoon tuomitsijoista. Varsinkin monta miespuolista ihmistä kehoitin katsomaan peiliin ja miettimään miksi moni suomalainen nainen ihastuu ulkomaalaiseen. myönnän, että hieman tyhmää, mutta tuntui silloin hyvältä. Nykyään jos tuollaisia kommentteja vielä tulee, sivuutan ne olan kohautuksella, mitäpä minun rakkauselämäni heille kuuluu...

Onneksi suurin osa on kuitenkin varauksetta ja aidosti onnellisia meidän puolesta  

[Guest Susie]

Me ollaan päästy siinä mielessä aika helpolla, koska mies on irlantilainen, ja ainut stereotypia on viskin ja Guinnesin juonti.  

[Guest eleniini]

En jaksa vaivata mieltäni sillä, ajatteleeko joku puolituttu kuullessani myös välimereltä kotoisin olevasta sulhasestani, että siinä taas sahataan silmään ymmärtämätöntä tyttölasta. Tiedän millainen aarre tuo mies on, ja sen ovat huomanneet heti kaikki joille olen hänet esitellyt. En halua alkaa yliherkäksi muiden ajatuksille, enkä puolustella valintaani, vaan käyttäytyä niin kuin suomalaisen ja tummemman ulkkarin onnellinen liitto olisi maailman luonnollisin asia. (Ihan yhtä luonnollinen se meille on kuin vaikka savolaisen ja karjalaisen.)

Silloin tällöin kyllä huomaan, kuinka ihmiset yllättyvät kuullessaan meidän tavanneen Helsingissä. Varmaan olettivat, että ollaan lomaromanssi etelän auringon alta. Siinäkään ei tietysti olisi niin mitään pahaa, kertoisin siitäkin ylpeänä jos näin olisi!

Asiat ja käsitykset muuttuvat, mutta se vaatii itse kultakin suoraselkäisyyttä, eikä missään nimessä ainakaan turhaa anteeksipyytelyä...  

[Mariangelina]

Meillakin ehka isossa kaupungissa ulkomailla asuminen on pelastanut monelta koska nakyyhan taala muitakin mixed couples... Perheeni vakuutti sulhoni tapaaminen, onhan latinomies ja vaalea nainen aina se yhdistelma joka kuulostaa kliseelta. Mutta han on niin kiltti ja mukava ihminen etta vakuuttaa kaikki ensi tapaamisella. Nyt ehka viela kuuden vuoden yhdessa asumisen jalkeen kenellakaan ei enaa ole kommentoitavaa... Kaverit tiesivatkin jo vuosia miten innostunut olin latinalais amerikkalaisesta kulttuurista vaihtarivuoden jaljilta ja eivat siis todellakaan olleet kovin yllattyneita. Uskon etta suhde voi onnistua kulttuuri ja kielimuurista huolimatta jos molemmat ovat avoimia erilaisille tavoille ja haluavat ymmartaa toisen kultturia ja oppia siita. Meilla tama periaate on ainakin toiminut, enka usko etta kukaan suomalainen minua ymmartaisi samalla tavalla kuin sulhoni; pystymme jakamaan myos lattareiden innostuksen!

[Juliina]

Mua tällaiset kommentit yleensä naurattavat, vaikka sitten taas joskus vaivaa ettei (tuntemattomat) ainakaan ensi silmäyksellä näytä ottavan tosissaan. Toisaalta mekään emme tavanneet välimeren rannalla, vaan minä taisin bongata hänet Belgialaisessa baarissa kun hän asui siellä ja minä täällä Ranskassa. Ja sitten hän puolen vuoden kuluttua palasikin tänne luokseni asumaan. Mutta kyseessä ei todellakaan ole tyypillinen ranskalainen mies, joten ainakin tuttavat ja perhe näkevät sen aika äkkiä. Eihän sitä voi toisten mielipiteistä liikaa ottaa nokkiinsa

[prittastiina]

Tuollaiset stereotyyppiset kommentit aina yllättävät, koska ne tuntuvat jotenkin niin kaukaisilta ja käsittämättömiltä omaan maailmankuvaani. Ei niihin oikein osaa suhtautua. Juuri tänään maistraatissa saatiin melko nuivaa kohtelua, kun virkailija kuuli, mistä mies on kotoisin. Ei siinä voi kuin päätään pyöritellä, koska tuollainen ennakkoluuloisuus tuntuu hyvin ahdasmieliseltä.

Toisaalta on kyllä muutamat puolitututkin osanneet yllättää kummallisilla ennakkoasenteilla, mikä minusta kuvastaa tahdittomuutta. Tyydytystä saan kun sitten esittelen mieheni ja he voivat itse todeta, millaisesta ihmisestä on kyse. Ja sitä on kyllä vaikea ymmärtää, miksi tällaisten ihmisten mielestä on yllättävää, että olemme tavanneet Tampereella yhteisten opiskelukavereiden kautta.

No onneksi viranomaisia ja puolituttuja joutuu tapaamaan harvemmin ja saa nauttia elämästään juuri sellaisten ihmisten ympäröimänä, joiden kanssa jakaa saman ajatusmaailman ja asenteen

[Kaitsu]

Oma mieheni suku on Kyprokselta vaikka hän on kansallisuudeltaan britti... parilta vanhemmalta tädiltäni tuli aluksi muutama ymmärtämätön puolirasistinen kommentti, mutta ne on kuuden vuoden kuluessa tottuneet häneen.  

Itse asiassa mietin ensimmäistä (ja toistaiseksi ainoaa) kertaa Kyproksella käydessäni, että odottaakohan ne hänen sukulaiset minun olevan blondi ja jonkinlainen "tyypillinen" pohjoismainen nainen joka käyttäytyy niinkuin jotkut turistit valitettavasti käyttätyvät etelänlomillaan!  Varsinkin kun kuulin, että joku mieheni sukulainen oli nainut ruotsalaisen naisen...   Olen kai nyt vakuuttanut heidät kunnollisuudestani!  Että näinkin päin se voi mennä.  

[Anny]

Meilla ei ihan lahin perhe ja ystavat kommentoineet pahemmin, aiti on meidat tytot kasvattanutkin aina hyvaksymaan myos muut kansalaisuudet. Mutta eras tatini jaksoi kylla kommentoida, miten samantien jos tullaan Suomeen mies lahtee muitten blondien perassa jne jne. Yritti jopa saada parhaan ystavano puhumaan minut ympari etten muuttaisi tanne???

Tossa maaliskuussa, 3 vuoden kuluttua tosta, menimme naimisiin ja samainen tati oli myoskin vieraana taalla -->rakastui taysin kultaani ja nyt kyselee hanesta lakkaamatta ja ylistaa miten ihana mies han on....NIIMPA

[huldra]

Mies on norjalainen ja näyttää olevan enemmän niin että ne ennakkoluulot tai oikeastaan 'muka hyvät vitsit' kohdistuvat minun suomalaisuuteeni....

[Finnmarie]

Seurustelun alkuvaiheessa (kun puhuimme vielä englantia keskenämme) sulhoani pidettiin Suomessa aina ranskalaisena tai italialaisena, minua täällä Saksassa usein puolalaisena tai (aika osuvasti) skandinaavibimbona.

Harva viitsi alkaa kommentoimaan mitään meille, ja jos katseita tulikin, niitä emme onnemme huumassa havainneet  

Kommentteja saksalaisista, saksalaisuudesta, Saksasta asuinpaikkana olen tietenkin nyt myöhemmin saanut kuunnella - lähinnä saksalaisilta. Täkäläiset eivät useinkaan tahdo uskoa, että viihdyn täällä oikeasti, pidän saksalaisista, natuni luonnosta täällä, aion pysyäkin täällä ja rrrrakastan saksan kieltä  

[omerta]

Enemmänkin mies on saanut kuulla negatiivista kommenttia minusta, erityisesti oman maansa naisilta.

En kuitenkaan minäkään ole aivan säästynyt, sillä mieheni on erittäin uskonnollisesta muslimimaasta, ja usein olen saanut kuulla siitä, miten mieheni ei arvosta naisia tippaakaan. Tosin tuo ollut yleinen kommentti vain niiltä, jotka tuota miestä eivät ole tavanneet.

[Cucciola]

Meilla perhe otti kullan vastaan avosylin ilman mitaan ennakkoluuloja. Kukaan kaveripiiristanikaan ei ollut edes yllattynyt, etta matkaan on tarttunut tumma latino

Sen sijaan pari puolituttua on sitten kommentoinut jotain tietamattomyyttaan mafiasta, gigoloista ja machokulttuurista...  ??? ???

En ole myoskaan kuullut, etta kullan perhe olisi mitenkaan ihmetellyt mun skandinaavitaustaa. Itse asiassa niille on ollut suht eksoottista, kun blondi tuli taloon

edit. ai niin paitsi sita ovat ihmetelleet, etta ovatko kaikki suomalaiset nain puheliaita...  

[JohannaITA]

Myos meilla italiaanovavy otettiin avosylin ja kiinnostuksella vastaan ja Italiassa mielipiteet jakaantuivat alussa kahtia, oli niita jotka ihan mielenkiinnosta tulivat kyselemaan kaikkea Suomesta ja taas niita jotka "tiesivat" etta kylla se blondi kohta palaa sinne mista tulikin  

Mutta mihinpa sita ihminen kotoaan enaa lahtisi ?

Mafioosomainetta olen itse yrittanyt levitella Suomessa vaan tuloksetta, ei aiheuta pelkoa meidan hemmo  

[Cucciola]

Mafioosomainetta olen itse yrittanyt levitella Suomessa vaan tuloksetta, ei aiheuta pelkoa meidan hemmo  

Kyllahan sita joskus kuulee Kummiseta-vertauksia hyvalla huumorilla maustettuna! Ja joku sanoi joskus, etta ei paree suututtaa italiaanoo, kun ei tieda seurauksia. Done that several times  

Suloisin kommentti oli ehka kultsini ukilta hanen hoitajalleen (ikaa reilusti 80 tuolla puolen), etta "Katos toi tytto ei olekaan italialainen, vaan suomalainen. Eikos ole maailma muuttunut!"  Terava huomio

[Mrs.B]

Mä olen kuullut näitä gigolo-vihjauksia lähinnä vaan kaukaisilta vanhemmanpuolisilta sukulaisilta; kaikki ihmiset, joiden mielipiteelle annan jonkinlaista painoarvoa on suhtautunut luontevasti ja ehkä hieman "ihaillenkin" mieheni maahan ja kulttuuriin ja kysellyt innokkaasti kaikennäköistä. Toki stereotypiat on edelleen juurtuneena syvälle kansan muistiin ja osa niistä voi olla ihan tottakin joidenkin ihmisten kohdalla, ja kyllä sitä itsekin joskus huomaa syyllistyvänsä yleistämiseen... Monet kaveritkin on sanonut tyyliin "kaikki italialaiset miehet on mammoneja ja kädet vaan viuhtoo ilmassa kun huutavat kovaan ääneen puhelimessa" ja yllättyvät nähdessään rauhallisen mieheni, kenties hieman pettyneenäkin "no höh, ei se ollukaan niinkun leffoissa..."  Kyllä mäkin muistan kun tuleva anoppini vei mua "näytille" naapurustoon ja ykskin mamma huudahti mut nähdessään "Eikö se olekaan blondi?!" Ikävä tuottaa pettymys...

[carinho]

Tutuilta tai perheeltä ei ole tullut mitään kommenttia, uskon heidänkin ymmärtävän, että kansalaisuus on tässä toisarvoista, joskin kiva piriste. Mummo on vähän vierastanut, mutta luulen, että pääasiassa on kyse hänen ujoudestaan. Sulho on kuitenkin sen verran herttainen persoona, että mun vanhemmat olivat alussa huolissaan siitä, että pärjääkö se minulle. Ja kun osoittautui, että hyvin pärjää, pisteet nousivat entisestään

Eniten minua ihmetyttääkin se, miten mitkä tahansa tyypit kaduilla kokevat oikeudekseen mutista tai jopa huutaa mielipiteitään. Eräskin nainen alkoi kadulla kiljua, että minä olen pettänyt maani, "Haisee petokselta!" Siinä vaiheessa ei hirveästi naurattanut, nyt kylläkin. Tuntuu, että siinä joutuu itselleen ja muille puolustelemaan, että ei minun mieheni ole mikään hyväksikäyttäjä ja että ei sitä ole vain seikkailunhalusta valittu. Ja vaikka olisikin, mitä sekään tuntemattomille kuuluu.

[Athene]

Voi kulkaa.... Toinen vanhemistani on kreikkalainen ja olen saanut sellaisiakin töksäytyksiä että: "ai äitisi sitten toi sinut lomatuliaisenaan".  

En ole vaivaantunut oikaisemaan töksäyttäjälle että miten asia oikeasti on vaan lähteny tilanteesta.

Vanhempieni liitto kun on oikein onnellinen!!!

[Guest onlylonely]

Se on jotenkin niin väärin yleistää, että "kaikki etelän maiden miehet on naistenmiehiä" tms typerää. Joka maassa on omat luulonsa, mutta on hienoa että monet osaa nähdä niiden yli.

[shaadi]

onlylonelyn kanssa samaa mieltä.

Mieheni on aivan selvästi ulkomaalainen, mutta en ole juuri joutunut kuuntelemaan vihjailuja. Mieheni on äärimmäisen fiksun oloinen ja minä hyvin päättäväinen päällepäsmäri, joten sukulaisteni mielestä tämä hyväksikäyttösuhde on vähän päinvastoin  ;D Hän joutuu kohtaamaan rasismia muutenkin aika harvoin. En tiedä johtuuko pituudesta, suomen lausumisesta, olemuksesta vai mistä.

Miehen suvun puolelta ei minun korviini ole kantautunut mitään. Anoppikokelas toimii hyvin portinvartijana tässä asiassa. Vanhempi sukupolvi ei varmasti hyväksy asiaa, mutta miehen vanhemmat ovat tyytyväisiä.

[julhanen]

Menee nuo ennakkoluulot toisinkin päin. Aika monilta on kuulunut varsin asenteellisia kommentteja naapurini thaimaalaisesta vaimosta.

[Paperina]

Me asutaan maassa ja kaupungissa, jossa on sekalaisia seurakuntia eli pareja ja ihmisia milloin mistakin pain maailmaa, joten emme muodosta sinansa mitaan poikkeusta tai vahemmistoryhmaa. Mun kaveripiirikin koostuu taalla 5-6 eri kansallisuuden edustajista, etta epatodennakoisempaa oliskin ollut, jos olisin miehekseni suomalaisen loytanyt. Miten se menikaan, etsia neulaa heinasuovasta...

Suunnitelmamme muuttaa Italiaan nostattavat toki ajatuksia, kuinka minuun siella suhtaudutaan...

Olen nimittain kuullut, etta rajahdysmaisen immigraation myota italialaiset pelkaavat nyt kuollakseen oman identiteettinsa menettamista ja katsovat hieman syrjaan siella asuvia ulkkareita. Sulhoni tosin kertoi, etta lahinna tama kohdistuu ita-eurooppalaisiin, jotka tulevat sinne elatettavaksi tai muuten vaan lorvimaan. Taytynee teettaa t-paita ennen muuttoa joka sanoo "Olen Suomalainen. Kylla, minulla on korkeakoulututkinto. Kylla, aion tehda toita"

Muokattu: May 5, 2008, käyttäjä: Paperina

[kotek]

Mun tuleva mies on puolalainen, joskus alussa tuli lahipiirilta ihan jotain kieli poskessa -lappaa tyyliin "onks se joku putkimies". Stereotypiat istuu tiukassa, mut onneksi niille voi nauraa.

 

Ainoa mita ihmetellaan, on et miksi asumme Puolassa eika Suomessa, ja etteiko me nyt voitaisi muuttaa Suomeen. Ja tietysti aina kun ollaan Suomessa ja puhutaan keskenamme puolaa, niin meita luullaan...no, venalaisiksi. ;p