Missa opittu suomea?

[L B]

Te naikkarit, joiden puolisot ovat oppineet vaikean aidinkielemme, niin kyselisin, etta missa se kieli on opittu ja kauanko aikaa on mennyt jotta suomenkieli on opittu, niin etta silla parjaa esim. tyoelamassa? Mita kursseja on kayty vai onko joku ihan itseoppinut vain Suomessa olemalla? Me ollaan vahan alettu miettia etta jos sinne Suomeen paastaisiinkin aiemmin kuin luultiinkaan, niin miten kauan miehella kestaa (aidinkieli englanti) ennenkuin mitaan toivoa on yhteiskuntaan sisalle paasyyn (kielen oppimista pidamme ehdottoman tarkeana tassa prosessissa)?

[Antsa]

Mun mies on ollut työvoimatoimiston järjestämällä kurssilla noin vuoden Suomessa. Nyt hän on "työelämävalmennuksessa" ihan oikeissa töissä ja pärjää ainakin kohtuullisesti suomenkieliesessä työyhteisössä. Välillä englannilla kuitenkin...

Lisään vielä, että "oikeana jäsenenä" työyhteisössä on varmasti vaikeampaa, mutta harjoitteluun on helpompi päästä kuin vakipaikkaan. Viime viikonloppuna kun oltiin kavereiden kanssa peli-iltaa viettämässä, mies pärjäsi koko illan suomeksi ilman minua. Ensimäistä kertaa hän sanoi pystyneensä olemaan osa porukkaa ilman, että hänen täytyy kääntää suomen kielen vaihde päälle.

Suomessa ollaan nyt asuttu melkein kaksi vuotta. Niistä 4 kk hän on ollut isäni yrityksessä töissä (mekaanikko), reilun vuoden suomen kielen kursseilla ja 2 kk työelämä valmennuksessa.

[Jee]

Minun avomieheni on käynyt aikuisopiston kursseilla, jotka ovat osoittautuneet aika huonoiksi.. Hän ei vielä osaa Suomea, mutta toisaalta ollut Suomessa vasta reilut 5 kk. Toivoa kuitenkin on ja Suomessa pärjää hyvin englannillakin. Se itse asiassa onkin ongelma-ei ole pakko opiskella Suomea kun voi kommunikoida muutenkin! Vaikka asumme Suomessa, minulla tuntuu olevan suurempi motivaatio Bulgarian opiskeluun kuin hänellä Suomen..

Miten näille kursseille ja valmennukseen pääsee? Ainakin pitää ilmeisesti olla työtön? Kestääkö se aina vuoden ja miten tulitte rahallisesti  toimeen vain yhden palkalla?

[Elwing]

Minun avokkini oppi muutaman hassun alkeis-alkeiskurssin jälkeen suomea töissä tarjoilijana. Kielen oppiminen tyssäsikin oikeastaan siihen kun hän osasi tarpeeksi voidakseen tehdä työnsä hyvin. Sitten hän oli vuoden kielellisesti vaativammassa työpaikassa (paljon asioiden hoitamista puhelimitse), joka edisti kovasti kielitaitoa, ja nykyään tuntuu että hän pysyy jo kohtalaisesti normaalikeskusteluissa mukana. Suomessa hän on asunut nyt seitsemän vuotta. Mutta aikaa enemmän korostaisin motivaation merkitystä. Minun avokillani ei selvästi ole ollut mitään intoa opiskella suomea, jos se ei ole jotenkin liittynyt hänen työhönsä. Tästä motivaatioasiasta meillä onkin ollut monta keskustelua, koska minä tykkään opetella kieliä ihan huvinkin vuoksi (siis esim. espanjaa, vaikka olen käynyt maassa vain muutaman kerran eikä sinne ole mitään erityisiä yhteyksiä), mutta häntä ei jaksa kiinnostaa ellei opiskelusta ole ihan oikeasti hyötyä.

Olen kuullut aivan tarpeeksi niitäkin tarinoita, että mies on puhunut sujuvaa suomea jo puolen vuoden kuluttua maahan muuttamisesta...

[Nera]

Minun avokkini kävi ensin Hgin yliopiston järjestämää kurssia, sitten kerran viikossa työn kautta yksityisopetuksessa. Lisäksi hän kävi jossain vaiheessa ulkomaalaisten pubikeskusteluilloissa, missä oli myös mukana suomalaisia. Hän ei enää kuulemma saa yksityisopettajaltaan mitään uutta, joten suunnitelmissa on lopettaa ne tunnit piakkoin tai ainakin vaihtaa opettajaa. Hänellä suomi on siinä vaiheessa, että meidän täytyisi vain keskustella lisää kotona niin kieli olisi jo todella sujuvaa. Hän kyllä nytkin pärjää suomella, jos tarve vaatii. Kaupoissa vaan ihmiset yleensä vaihtavat englanniksi ja töissä hän ei tarvitse suomea. Hän on asunut Suomessa pian neljä vuotta. Hän ainakin muistaakseni kehui kovasti yliopiston kurssia, että ehkä sinnepäin kannattaa suunnata.

[L B]

Kiitos kaikille! Ovatko miehenne siis kayneet kokopaiva suomen kursseilla, vaan vain iltaisin vai miten? Ihanaa saada kuulla naita "menestys tarinoita". Kylla sen Suomen voi siis oppia, jos vain tahtoo.

[Exotica74]

Mun mieheni kävi kesällä intensiivikurssin Helsingin yliopistion kesäyliopistossa. Oli erittäin tiivis ja tehokas kurssi. Muuten ei ole kieltä opiskellut. Ensin tekee väitöskirjan loppuun ja alkaa sitten enemmän miettiä kieliopintoja. Hänen alansa on sellainen, että suomi ei niin välttämätön ole. Noin 1 1/2 vuoden Suomessa olon jälkeen on alkanut selvästi yhä enemmän ymmärtää mistä puhutaan. Se on ollut kiva huomata!

     Serkkuni mies puhui suomea ensimmäisen vuoden jälkeen jo TODELLA sujuvasti. Hän meni heti Suomeen muutettuaan täysin umpisuomalaiseen perheeseen ja se oli hyvä alku kielen oppimiselle! Ovat mulle mieheni kotimaassa ehdottaneet samantyyppistä käsittelyä...

[jenni_117]

Mun mies opiskelee ammattikorkeakoulussa englanninkielisellä (ei hajuakaan onko yhdyssana...) linjalla ja heidän pitää opiskella suomea koulussa (ja suomalaisten ruotsia). eli siellä on oppinut, tosin ei ihan hirveesti suomea puhu. nyt viime viikkoina on yritetty himassakin puhua enemmän suomea, mulle oli aluks vaikeeta puhua tarpeeksi hitaasti ja selkeesti..

[L B]

Mä nostan tämän vanhan aloittamani ketjun taas pinnalle. Me ollaan nyt asuttu Suomessa kaksi vuotta ja suomen kieli on miehellä kaikkea muuta kuin sujuvaa. Mies ei tarvitse työssään suomea lainkaan ja kaikki ympärillämme isääni lukuunottamatta puhuvat todella hyvää englantia. Mies ei siis ole aktiivisesti suomen kielen kanssa juurikaan tekemisissä. Suomeen muutettuamme mies meni ensin kansalaisopiston suomen kurssille, joka oli kerran viikossa. Kurssi oli melko huono ja kovinkaan paljon hän ei siellä oppinut. Viime kesänä hän meni Helsingin yliopiston alkeisintensiivikurssille (3 vk), jonka aikana mies alkoi ensimmäisen kerran ymmärtää suomen kielen rakennetta. Mies oli sitä mieltä, että oli hyvä että hän ei mennyt tuolle kurssille heti kun muutimme Suomeen, koska kurssi oli todella raskas ja vuoden Suomessa asuminen auttoi esim. sanaston kautta kurssilla. Nyt tänä kesänä mies käyttää kesälomansa intensiivikursseihin kaksi ja kolme. Olen asiakseni ruvennut tässä kevään aikana puhumaan suomea kotona, mutta ei me kovin hedelmällisiä keskusteluja suomeksi käydä. ("Otatko kahvia?" "Kyllä kiitos" ) Käytän myös iltani ja viikonloppuni miehen kurssien ajan läksyjen auttamiseen ja vanhan kertaukseen (opiskellaan siis useita tunteja yhdessä joka päivä.) Suomen kielen kielioppi on vaan minustakin ihan tajuttoman vaikeata. Kurssilla opetetaan kieltä ihan eri vinkkelistä, kuin meille on koskaan koulussa opetettu ja olen itsekkin joutunut todella pohtimaan kielemme koukeroita. Viikonloppuna itselläni kävi jo mielessä, että pitäisikö jättää leikki kesken ja muuttaa täältä Suomesta sellaiseen maahan, missä puhutaan englantia jota me osataan jo valmiiksi. Eihän tätä kieltä voi oppia! Vai voiko? Onko kellään uusia menestystarinoita auttamaan tämän tuskan ja epätoivon keskellä?

[Guest velmu]

Sama kiinnostaa minua.  

Samalla kysyisin pikkasen aiheen vieresta mutta Antsan viestiin liittyen: nama tyovoimatoimiston kurssit ja 'tyoelamavalmennus' - onko niihin hirvee tunku ja jono?

[Anna-Livia]

Velmu: kyllähän noille kursseille melko paljon väkeä hakee. Mieheni kävi täällä Tampereella työkkärin tarjoamat suomen kielen alkeis- ja jatkokurssit. Muistaakseni alkeiskurssille haki n. 100 henkeä ja 14 heitä varmaankin valittiin. Valinnat tapahtuivat haastattelun perusteella, eli haastateltavan motivaatio opiskella suomea  ratkaisi aika paljon. Luulisin, että muina kriteereinä tarkasteltiin henkilön työllistymismahdollisuuksia Suomessa, sekä sitä onko kyseessä pitkäaikaisesti Suomeen asettumassa oleva henkilö. Periaatteessa kaikkien kurssille päässeiden henkilöiden piti siis olla todella motivoituneita opiskeluun, mutta ainakaan mieheni ryhmän kohdalla ei näin ollut ihan kaikkien kurssilaisten kanssa jo ihan jo alusta asti. Joka tapauksessa työkkärin järjestämät kurssit osoittautuivat erinomaisiksi ja mieheni oppi todella paljon suomea ja pärjää todella luontevasti arkisissa tilanteissa ja on nyt työssä, jossa hän pääasiallisesti käyttää suomea. Työpaikan hän itse asiassa sai jatkokurssin työharjoittelun kautta. Hän kävi eräässä yrityksessä kysymässä mahdollisuutta harjoitteluun, jonka jälkeen hänellä oli kunnon työhaastattelu kokonaan suomeksi (mistä hän oli jo niin ylpeä, että se tuntui jo suurelta voitolta vaikkei harjoittelupaikkaa olisikaan saanut). Hän tosiaan sai paikan ja harjoittelu meni sen verran mukavasti, että hän jatkoi osa-aikaisena kielikurssin loppuun ja sen jälkeen tehtiin vakituinen työsopimus. Hienoa tässä työpaikan saannissa on se, että vaikka miehelläni onkin runsaasti itse-opittua tietoa alalta, hänellä ei ole koulutusta tältä alalta. Kyse on alasta, johon hän halusi tulevaisuudessa siirtyä, mutta emm olisi arvanneet tämän olevan mahdollista täällä Suomessa ilman alan koulutusta, hänen kotimaassaan Irlannissa kyllä.

Noista työkkärin kursseista ja suomen kielen opiskelusta yleensä: Nuo kurssit alkavat muistaakseni tammikuusa ja syyskuussa, ainakin täällä Tampereella. Hakea pitää kyllä aika lailla ennakkoon. Meillä asiaa auttoi se, että mieheni oli jo ennen Suomeen muuttoa päättänyt jäädä vuodeksi työttömäksi ihan vaan päästäkseen kursseille ja oppiakseen kielen kunnolla. Monet tuntemamme ulkomaalaiset, jotka ovat asuneet Suomessa usean vuoden ovatkin sanoneet, että katuvat nyt sitä, että eivät tehneet samalla tavalla. Vaatihan se meiltä toki etukäteissuunnittelua ja säästämistä (emme sitä paitsi ole kovin järjestelmällisiä ihmisiä) ja kurssit olivat todella työllistäviä ja välillä raivostuttaviakin, mutta lopputuloksena kuitenkin on nyt sitten sujuva suomi. Jatkokurssin lopussa kurssilaiset tekivät virallisen YKI-kokeen, josta mieheni sai tuloksen 4 (asteikko on 1-6, joista 6 on niin täydellinen suomi, että en varmaan itse saisi sitä). 3 tarvitaan kansalaisuuteen ja 4 suomalaisessa yliopistossa suomen kielellä tehtävän tutkinnon opiskeluun.  Mieheni on opiskellut koulussa saksaa, ranskaa ja latinaa, ja kuulemma varsinkin latinan opiskelu on suomen opiskelussa auttanut todella paljon. Samoin ilmeisesti musikaalinen korva... Kaikkien nöiden kurssien jälkeen hänestä on tullut varsinainen suomen kielen intolia ja hän pitää kieltämme hyvin kauniina ja leegomaisen loogisena, joskin monimutkaisena.

Tulipa tekstiä. Yhteenvetona haluan kai sanoa, että on meilläkin ollut lukuisia turhautumisen hetkiä ja englantia puhumme pääasiassa kotona edelleenkin (minusta on todella outoa puhua suomea hänelle kaikkien näiden vuosien jälkeen). Suomen kielen kuitenkin voi oppia, vaikka hammastenkiristelyä, etukäteissuunnittelua ja kovaa työtähän se vaatii.  

[hattuhirmu]

Meilla on tarkoituksena kayda Suomessa vuoden lopulla, aikaa meilla on pari kuukautta. Tuona aikana olisi mukava jos kulta oppisi jonkin verran suomea, vaikka ihan vahankin. Tietaako kukaan, mista voisimme loytaa tietoa lyhyista ja ytimekkaista kursseista (tai yksityisista opettajista) joko Helsingissa tai Lahdessa?

[Guest Numea(Guest)]

Minun mieheni oppi puhumaan suomea todella nopeasti. Ensimmäiset 6kk puhui perheeni kanssa englantia, sen jälkeen oikeastaan vain suomea. Hyväksi havaittuja kursseja oli juuri nuo Helsingin yliopiston kesäkurssit, sekä Familia clubin ja kulttuurikeskus Caisan kurssit. Tärkein pointti kielen opiskelussa on kyllä ollut motivaatio! Mies on todella innokas oppimaan, kysyy aina kun kuulee uuden sanan, että mitä tarkoittaa ja alkaa heti soveltamaan sitä käytössä. Olemme asuneet nyt Suomessa pian 3 vuotta ja mies tulee kielellä hyvin toimeen. Itseasiassa hän ei ole kielikursseilla käynyt enää ensimmäisen vuoden jälkeen, mutta pyrkii käyttämään suomea niin paljon kuin mahdollista.

Työelämässä mieheni ei valitettavasti ole tarvinnut suomea, sillä hän on töissä kansainvälisessä firmassa ja työkielenä on englanti.

Joten kyllä se suomi varmaan muiltakin vääntyy, sinnikkyyttä vaan ja ahkeraa opiskelua Itse olen valitettavan laiska auttamaan miestä, monesti hän pyytää että puhuisimme vain suomea kotona, mutta aina jotenkin se sitten lipsahtaa siihen ranskaan... Itse en ole oppinut miehen äidinkieltä kuin muutaman surkean lauseen verran. Todella noloa, etenkin kun se johtuu vain saamattomuudestani  ja laiskuudestani