Kulttuurierot?

[plonti]

Monet britit laittavat autossa käsijarrun päälle liikennevaloissa. Mä pidän autoa paikalla vain kytkimellä ja jos mäessä, niin jarrun kanssa. Appi aina kauhistuu tätä...

Itse asustelen myos taalla sumusaarilla ja eikos tuo kasijarrun paalle laittaminen oo taalla laki/saanto. Kaikki taalla niin tekevat, on siis opetettu jo autokoulussa.

[Dominicana]

Mulle oli aluksi todella outoa latinalaiseen kulttuuriin kuuluva "koskettelu" (kuulostipa kummalta) eli jutellessa otetaan kädestä/olkapäästä/vyötäröltä kiinni ja ollaan ylipäätänsä lähekkäin oli kyseessä sitten täti, setä, serkku, ystävä tai serkun kummin kaima. Poskisuudelmat ei ollut niin paha  

kyllä tuohon(kin) vähitellen tottuu. Ja läheisyys lämmittää  

[fragolina]

Huhhuh... Kyllähän noita kulttuurieroja löytyisi... Asun Italiassa ja sulho on siis paikallinen. Yksi suurimmista eroista on varmaan tää maailmallakin tunnettu italialaisten perhekeskeisyys. Me asutaan saman katon alla anopin kanssa (tosin eri asunnoissa, vaikkakin se saattaa marssia ovesta sisään nopean koputuksen jälkeen).Koko muu suku asuu samassa pikkukylässä ja vierailevat toisillaan lähes päivittäin. Avokin olikin aluksi vaikea ymmärtää sitä kuinka mä haluan joskus olla ihan rauhassa yksinäni (tai kahdestaan) ilman koko hänen perhettään vaikka suku onkin mukava.  Muita eroja on sitten kanssa tuo teitittely ja poskisuudelmat. Sitten tietysti se, että ruokailu tapahtuu vain ruoka-aikoina (jolloin siis koko maa on "suljettu" baareja ja ravintoloita lukuunottamatta). Ja ruuan kanssa juodaan vettä ja viiniä. Ei todellekaan maitoa tai mitään mehuja. Lapset voi juoda limua.  

[JohannaDee]

Suomessa asuvan belgialais-suomalaispariskunnan elämästä.. :

Ensimmäiset mieleentulevat koskevat ruokaa (keittiössähän sitä tavattiinkin).

- Karjalanpiirakan päälle sopii kuulemma vallan hyvin vadelmahillo

- Olipa kerran torstaina ollut töissä tarjolla hernekeittoa ja pannukakku perinteiseen tyyliin. Ruoka otettiin seisovasta pöydästä itse. Illalla kultani ihmetteli ääneen minulle, että "miksiköhän mua katsottiin niin pitkää lounastaolla?". Syykin selvisi..oli sitten päättänyt laittaa hernekeittoa pannukakun päälle. Tuli aika hervoton naurukohtaus kun tuon kuulin..voi toista

- Ruisleivän päälle laitetaan meillä suklaalevitettä

Mitäs muuta..

- Saimme menneellä viikolla loppujen lopuksi hyvinkin hupaisan tahtojen taiston aikaiseksi, kun halusin lähteä lenkille. Ihan peruskävelylenkille, urheilutarkoituksessa. Kultani oli lähdössä mukaan. Tämä veti päälleen farkut ja hyvän villakangastakkinsa ja oli valmiina lähtöön. Minä sitten siihen, että "ethän sä nyt noissa vaatteissa lenkille lähde" ja tämä, että "ai miksen?". Jonkin aikaa siinä väännettiin ja lopulta tajuttiin, että kultani ei oikeasti tiennyt, että kävelylenkki voi tarkoittaa, sitä että _liikutaan_ eikä mennä sunnuntaikävelylle ja että minä en tietenkään voinut tajuta, että "miten joku ei voi tietää sellasta??!!" Kyllähän se nyt hymyilyttää..

- Belgiassa limsapullot yms. heitetään roskiin..välillä niitä löytää meidän roskiksesta ryntättyinä (tai yriteltyinä) täällä Helsingissäkin jostain kumman syystä..

- Suomen "etko"-meininki. Ei Belgiassa mennä kenenkään kotiin "alottelemaan".

- Kultani ei koskaan oikein tiedä, että ketä pitäisi halata ja ketä ei, ja milloin halaa jos halaa, poislähtiessä vai nähdessä vai miten. Tämä siis koskien minun ystäviäni nähdessämme.

- Leipominen ja itsetekeminen kotona. Henk. koht. en voi sietää sitä, että ostetaan kaupan valmisruokia (lihapiirakat, karjalanpiirakat, pinaattiletut hyväksytään) kun taas Belgiassa ostetaan kovastikin eineksiä. Riippuu tietysti varmasti kovasti perheestäkin.

Eiköhän tämä hetkeksi riitä

[Chi]

^ Voi että, kuulostaa niin tutulta!  

Suklaatahnaa tietysti syödään ihan kaiken kanssa.. olen jopa itsekin sitä oppinut syömään tumman leivän kanssa. Tunnen itseni edelleenkin "juopoksi suomalaiseksi" kun etkoja ehdottelen.

Mutta suurin ero on kuitenkin se, että täällä on tapana asua vanhempien luona kunnes se tyttö- tai poikaystävä löytyy. Niin ja oma talo on tietysti heti ostettava. Monet asuvat vielä 3-kymppisinäkin kotona vanhempien luona..

[Cucciola]

Italialaisten "tulisuus" ja se forte suhtautua asiaan kuin asiaan on aiheuttanut valilla harmaita hiuksia...

Siis eihan kaikesta tarvitse suuttua, eika korottaa aantaan ja tehda asioista isompia kuin ovatkaan (sanoo suomitytto!)  Vaikka en itsekaan ole luonteeltani mikaan saysea ja lauhkea lammas , niin parit kerrat alkuun otin itseeni herran kommentit...

Mina en vaan siis tee joka asiasta kamalan isoa numeroa, toisin kuin tama italiaanoni...Karrikoidusti siis "Poltetaan nyt sitten koko kauppa, kun eivat suostuneet palvelemaan enaa klo 23 jalkeen.."  

Edit. Mutta nama nyt eivat taas koske kaikkia italialaisia... Ehka mun kohdalle vain sattui vahan vaikeampi tapaus   Muita ns. kulttuurieroja en ole loytanyt, silla olen itse matkustellut paljon ja "tottunut" erilaisiin kulttuureihin ja tapoihin.

[JohannaITA]

Suomi - Italia - maaottelu...

1) perhekeskeisyys on se suurin ero. Meillakin oli alussa vaikeuksia ymmartaa toisiamme kun paivittain loysin kotoamme joko sukulaisia tai kavereita. Asiasta keskusteltiin ja kompromissi tehtiin...  ???

2) ruispuuroon voi vallan hyvin laittaa parmigiano-juustoa - oletteko koskaan kokeilleet... 3) teititellaan ja pussaillaan, siippani ymmyrkaisena suomessa kun miespuoliset ystavani eivat pussaile hanta vaan tarjoavat kattapaivaa

4) miksei naisella voi olla kuorma-autokorttia?

5) onko pakko NAISEN laittaa ruoat, kayda kaupassa ja tehda kaikki kotityot + paivatyo siihen paalle? Ei onneksi enaa talla sukupolvella, mutta kysaise mun anopilta

6) palkka-asioista puhutaan ja niita kysellaan toisilta. Kysypa suomalaiselta kuukausipalkka?

7) se arsyttava siesta yhdesta puoli viiteen kun kaikki on kiinni ja koko maa nukkuu...

8) tyoajat siestasta johtuen sietamattomat, ei niinkuin Suomessa koko paiva putkeen ja sitten kotiin

9) alkoholin kaytossa huomattavia eroja (kumpi pahempi...?) mutta ei taalla juoppoja nay kaduilla iltaisin

10)italialaiset ovat myos hyvin uteliaita ja haluavat tietaa muiden asioista mahd. paljon. suomalaisia ei paljon toisten asiat kiinnosta, hyva niin  

11) taalla myos puhutaan paljon - Suomessa ei kuulemma tarpeeksi. Miehelleni on outoja suomalaisten hiljaiset hetken kesken keskustelun (miettikaapa, meillehan se on aivan luonnollista, jos ei ole kellaan mitaan asiaa, niin sitten ollaan hiljaa. Taalla ei, vaan pakko on aina puhua...)

Taytyypa vahan kelata ja jatkaa tata listaa myohemmin...

[Phoebe78]

Suomi-Italia maaottelu jatkuu..

Italiassa sanotaan suoraan asiat ilman että ajatellaan sanojen loukaavan toista. Esimerkkinä voisin kertoa että olimme avomieheni kotona isolla illallisella koko suvun kesken. Appiukko ei ollut nähnyt minua pitkään aikaan ja letkautti siinä ihan kaikkien kuullen, että "Phoebe, sinä olet kyllä lihonut" Seuraavana päivän sama tapahtui mieheni tädin luona, vuorossa oli vain täti joka suureen ääneen selvitti kaikille, että "Phoebe on lihonut sitten viimenäkemän" Mua se kyllä loukkasi tosi paljon. Tiedänhän mä että olen lihonut, mutta ei siitä tarvitse kaikkien kesken puhua!!

[JohannaITA]

Allekirjoitan Phoeben kokemuksen. Italialaiset kylla puhuvat ja ajattelevat  ??? vasta sitten.

Usein myos vaikuttaa silta varsinkin vanhimpien suvun jasenten piirissa, etta miehen tahto on myos vaimon tahto ja niinpa minutkin on nimitetty jaarapaaksi vaikka omasta mielestani kylla tulen puolitiehen vastaan.

Ja loman aikana anoppi oli kaynyt meilla kotona siivoamassa, myos VAATEKAAPIT joka minun mielestani on jo intimiteetin loukkaamista. Vaan menepa siita mainitsemaan, ja olet epakiitollinen... ei muuta kuin hampaita kiristaen grazie mille.

Anoppiin liittyen viela, kiitos oman oveluuteni paasemme usein hanen luokseen lounaalle (en tykkaa kokkailla kesken kiireisen tyopaivan niin etta valmis ateria kaikkine lisukkeineen on tervetullut ) koska han on huolissaan poikansa ravitsemisesta ja uskoo, etten osaa kokata. Ei olla viela kerrottu, etta kokata kylla osataan vaan ei aina innosta... ja saastyyhan siina rahatkin kun mamma laittaa ruokaa!

[Cucciola]

Ja allekirjoitan niin tuon Phoeben ja Johannan faktan, etta italialaiset paastelee sammakoita suustaan (tai eivat edes niita itse sammakoiksi luokittele).

Mina olen valilla saanut purra hammasta, pidattaa itkua ja raivoa, etta "Miten sa voit sanoa mulle noin...?" ja mies on ihan, etta "sanoinko ma jotain loukkaavaa ja etta ala ole niin herkka"  

Jossain vaiheessa sita tulee paksunahkaisemmaksi, kun osaa ajatella asian "italialaisittain", ettei siis heilla ole valttamaton tarkoitus loukata ja aiheuttaa mielipahaa. Asiat vain sanotaan niinkuin ne on. Suomalaisten keskuudessa moisista lausahduksista varmaan puitaisiin nyrkkia, eika puhuttaisi toisille enaa koskaan... tai ei ainakaan vuoteen

[Cucciola]

Kulttuurieroista tuli viela mieleen tama suht vanhanaikainen kasitys ainakin meidan italo-piireissa, joissa mies on mies ja nainen on nainen.

En tarkoita talla sita nainen keittiossa-ajatusta (joka on enemmankin noita aikaisempien sukupolvien heinia), vaan paremminkin sita, etta miehen tulee suojella ja turvata "heikompaa" naista, nain karjistetysti. Minun italiaanolla tuo "suojeluvietti" tuntuu olevan valilla suht voimakas ja mina tietysti alussa (itsenaisena tai mina lie) suomalaisena naisena kommentoin, etta yksi isa minulta loytyy, enka toista tassa iassa tarvitse  

[Dominicana]

Suomi-Italia maaottelu jatkuu..

Italiassa sanotaan suoraan asiat ilman että ajatellaan sanojen loukaavan toista. Esimerkkinä voisin kertoa että olimme avomieheni kotona isolla illallisella koko suvun kesken. Appiukko ei ollut nähnyt minua pitkään aikaan ja letkautti siinä ihan kaikkien kuullen, että "Phoebe, sinä olet kyllä lihonut" Seuraavana päivän sama tapahtui mieheni tädin luona, vuorossa oli vain täti joka suureen ääneen selvitti kaikille, että "Phoebe on lihonut sitten viimenäkemän" Mua se kyllä loukkasi tosi paljon. Tiedänhän mä että olen lihonut, mutta ei siitä tarvitse kaikkien kesken puhua!!

taitaa olla yleinen lattari piirre...viime visiitillä sulhon kotomaassa karibialla, ei ollut yksi eikä kaksi kertaa kun joku huomautti että "wow, dominicana, oot vissiin vähän lihonnut!". Melkein meinas itku tulla, kun kullan täti rupes kyselemään että oonko ruvennut syömään enemmänkun oot noin lihonnu ... Enkä siis ollut edellisestä visiitistä lihonnut kuin max viis kiloa ja väittäisin etten vieläkään oo mikään valas ja painoindeksit on sillä normaalilla alueella....

Ja meinas leuka tippua lattialle kun mentiin sulhon serkun luokse joka halas ja seuraavaksi tarttui vyötärölle, puristi ja kysyi että onko tullu vähän lihottua...

Ei Suomessa kellekään tulis mieleen tehdä noin! Eikä meilläkään sulho oikein ymmärtäny miksi otin noista kommenteista niin nokkiini...

[Anny]

Joo kyllä mä tiedän, ettei ne halunneet missään nimessä loukata mua, mutta ei sille vain voi mitää, että se loukkaa. Ja kuten Dominicana en minäkään ole lihonut kuin muutaman kilon ja edelleen olen ihan sopusuhtainen.

Ma en tieda miten Italiassa on, mut taalla Domissa niitten kielessa on kaksi lihava-kasitysta, toinen on gordita = kaunis, sopusuhtainen, mutta ei langanlaiha nainen ja sitten on gorda = laski. Ma kanssa alussa olin itku kurkussa ja vielakin valilla loukkaannun jos sanotaan et oot lihonnu, vaikka pitais jo olla tottunu siihen, et taa voi siis olla pelkka kohteliaisuuskin......

[Cucciola]

Ma kavinkin tuolla SuperLatinWife&Brides-paivakirjassa kommentoimassa tuota "lihavuus"-asiaa oman italiaanoni kohdalta.

Siis kun han joskus hellitellessaan kutsuu mua "Ciccia"-nimella, jonka kirjaimellinen kaannoshan on "fat" ja taman selvitessa mulle alussa, ma olin ??? ja kulta joutui sitten selittelemaan sita, etta se on semmoinen suloinen nimike, jota kaytetaan esimerkiksi vauvoja helliessa ja tarkoittaa lahinna suloista, hellanlettuista tmv.

Ja sitten se grasso/grassa on ihan oikeesti se lihava... Mutta naisenahan ma heti vedin johtopaatoksen, et nyt olen siis todella lihava, allottava ja turvonnut valas. Ja alkuun se jai aina raikumaan takaraivoon, kun kyseisen sanan kuulin.

Nyt se tuntuu jo kivalta kutsumanimelta, enka heti ryntaa jaakaapille rouskuttamaan mielenosoituksellisesti porkkanaa

[Anny]

onks muuten Italiassa tata mami/mama-nimittelya? taalla lahes kaikki naiset on mameja, silla erotuksella et esim. oma vaimo/tyttoystava/kaunis nainen ylipaatansa on mami tai mamita (mamita on vahan enemman seksikas nimitys kuin mami, joka on taas enemman hellittelya) ja sitten oma aiti on mama tai ma. sit taas pikkutytoille sanotaan hellittelyna mami....

[JohannaITA]

ei taalla ole sellaista nimitysta,

muakin mieheni kutsuu Cicciaksi, en tieda muistaako sen mun oikeaa nimea ollenkaan

[reppu]

Asun poikaystavani kanssa Hollannissa. Vielakaan (kolmen vuoden jalkeen!) en osaa suhtautua luontevasti poskisuudelmiin ja "inhoan" tavata poikaystavani sukulaisia ja kavereita koska tiedan punastuvani ja muuttuvani suolapatsaaksi kun pitaisi rennosti vaan suikkaista poskisuudelmat.

Mulle kanssa oli jarkytys kerran, kun kotiin tullessa huomasin, etta poikaystavani aiti (Ranskalainen) oli paattanyt kayda siivoamassa asuntomme. En kertakaikkiaan halua, etta kukaan muu siivoaa minun sotkuni minun kotonani.

Jos pidetaan juhlat, ainakin meilla Suomessa oli tapana, etta isantavaki siivoaa kahvikupit sun muut poydasta ja vieraat saavat rauhassa istua ja rupatella keskenaan. Taalla taas ainakin poikaystavani kotona keittiossa tiskaavat kaikki naiset ja miehet katsovat jalkapalloa oluttolkkien kanssa olohuoneessa..

Hollannissa on ihan normaalia olla kengat jalassa sisalla (mika ei ole mielestani kovinkaan mukavaa: kokolattiamatto ja koirankakkaiset kenganpohjat..). Mina taas hissuttelen kotona sukat jalassa tai paljain jaloin.

Nyt kuulostaa silta, etta olisin kovin tyytymaton Hollantiin, mutta nain ei ole, nama (ja aiemmin ketjussa mainitut onnittelut yms) ovat melkein ainoat asiat jotka mielestani eroavat Suomalaisista tavoista, eivatka valttamatta ole pahoja asioita, erilaisia vain.

[huldra]

Asun poikaystavani kanssa Hollannissa. Vielakaan (kolmen vuoden jalkeen!) en osaa suhtautua luontevasti poskisuudelmiin ja "inhoan" tavata poikaystavani sukulaisia ja kavereita koska tiedan punastuvani ja muuttuvani suolapatsaaksi kun pitaisi rennosti vaan suikkaista poskisuudelmat.

Norjassa on kanssa aika spesiaali tapaamishalaus. Olen asunut täällä 4,5 v ja nyt alkaa vähitellen olla koreografia hanskassa. Yksi miehen kaveri piti mun kompurointia niin huvittavana ettei uskaltanut ollenkaan tervehtiä mua piitkäään aikaan. Ärsyttävää!! Vitsi on kai se että halataan, muttei kunnolla, ettei vaikuta siltä että yrittää kopeloida toista. Ikävää kuitenkin että tolleen sitten osoitetaan toisen muukalaisuutta.

Muutenkin nää halit ja muut kohteliaisuudet on jänniä. Varsinkin alussa oli tosi hankalaa kun ne ei tuntunut missään. Sanoin kiitos, mutta tuntui etten oikeesti sanonut. Tajuaako kukaan ???

[Romanista]

Olen kylla aivan taysin samaa mielta siita, mita italialaisista sanottiin. Asiat sanotaan hyvin suoraan ja kaikesta tehdaan aina ihan jarkyttavan suuri numero. Kylla mullekin anoppikokelas on sanonut suoraan, etta "sahan olet pistanyt perseen itsellesi", vaikka olen tosi hoikka. Meilla kaydessaan tekevat (ehka huomaamattaan) tupatarkastuksen ja saattavat sanoa suoraan, etta "Romanista, sun pitais poistaa tasta kasvista kuivat lehdet ja sit hinkata jokainen lehti erikseen jollain vesi-maito-sekoituksella". Mina toki reagoin siihen niin, etta "miten niin mina eika me" ja "miten niin pitaisi". Ottaa valilla hermoille, kun tulevat neuvomaan, miten asiat pitaisi tehda. Alkavat onneksi vahitellen oppia tavoille ja anoppikokelas on tajunnut vihdoin esim. sen, etta mina en ikina tule viemaan likapyykkiani hanelle pestavaksi.

Kaikkeen tottuu mutta valilla olen kylla taysin vakuuttunut siita, etta mies lopettaa suhteemme tahan paikkaan, kun niin dramaattisesti arvioi luonteenpiirteitani. Sitten viisi minuuttia myohemmin ei enaa edes muista sanojaan ja alkaakin vakuutella rakkauttaan. Yrita siina sitten muistaa se, etta taalla ei tarkoiteta kaikkea, mita sanotaan. Pitais vain jotenkin yrittaa oppia ymmartamaan se, mita sitten tarkoitetaan.  

[Cucciola]

Kaikkeen tottuu mutta valilla olen kylla taysin vakuuttunut siita, etta mies lopettaa suhteemme tahan paikkaan, kun niin dramaattisesti arvioi luonteenpiirteitani. Sitten viisi minuuttia myohemmin ei enaa edes muista sanojaan ja alkaakin vakuutella rakkauttaan. 

Siis taahan on kuin suoraan meilta!!! Valilla ma olen kuullut riidan yhteyksissa, kuinka me ollaan NIIN erilaisia, tullaan eri maailmoista ja tehdaan asioita eri tavoilla... mutta mutta sitten taas kun se pahin aalto on mennyt ohitse ja riitely lopetettu, se on taysin vakuuttunut siita, etta ei enemman rakastuneempi voisi olla... ja siis ihmettelee sitten, etta miksi ma nyt mokotan, et onko han sanonut jotain... ?  

[Romanista]

Meilla mun mielesta riidellaan mutta miehen mielesta ei. Hanen mielestaan mina vain pahoitan mieleni turhista pikkuasioista, joita han ei tosiaan viitta minuuttia myohemmin edes muista. Ihmettelee vain, etta mika sulla nyt taas on   Yrita siina sitten saada toista tajuamaan, etta ei tuntunut kivalta, kun kovaan aaneen arvostelit. Kun han on mielestaan vain keskustellut ja antanut rakentavaa palautetta, josta on minulle oikeasti hyotya  

[Cucciola]

Meilla saadaan riita (saatiin, opin siis muutamasta kerrasta), kun ma sanoin "Don't yell at me!" ja kulta siihen, etta "I am NOT yelling..." ja siita edettiin sitten Yes you are, No I am not - lauseilla tappeluun. Eli olen oppinut pikkuhiljaa, ettei se aanen korottaminen ja tiukkaan savyyn puhuminen ole hanelle tappelemista...

[Lâle]

Olisi aika kiva kuulla muiden Turkki-Suomi parien kulttuurieroista.. Meillä ne ainakin on osittain aika suuret ja aluksi minulla oli vaikeuksia joidenkin asioiden suhteen ja luulen ellen olisi pystynyt kaikkeen sopeutumaan, niin tästä suhteesta ei tulisi mitään.

Meillä:

- mies on perheen pää, nainen kunnioittaa ja kuuntelee miestä

- nainen tekee kotityöt (minä tosin tekisin ne muutenkin)

- koska mieheni on muslimi - ei ole harras sellainen, eikä minun tarvitse ikinä kääntyä - minulla on joitakin pukeutumiskoodeja; ei siis liian paljastavia vaatteita

- heidän kulttuurinsa perhekeskeisyys ja läheisyys perheen keskellä on aika uutta minulle, samoin kuin se jatkuva poskisuudelmien anto  

- kaikki asia puidaan perheen kesken, kaikki tietää kaiken

- jotkin tavat; mm. juuri nämä poskisuudelmat, vanhemmille ihmisille lisäksi suudellaan kättä ja kosketetaan sillä omaa otsaa, jotkin sanonnat mitä heillä on tapana sanoa, nainen ei saisi istua polvet ristissä, jne.

[-Puolukka-]

Minä taas en varmaan koskaan totu ranskalaisten poskisuudelmiin!

Esimerkki: Oltiin pari viikkoa sitten sulhaseni siskon luona syömässä. Tällä siskolla on 2 lasta, molemmat alle 3 vuotiaita. No, kun saavuttiin heille annettiin poskisuudelmat kaikille neljälle (siis siskolle, sen miehelle ja lapsille). Sit lapset meni päiväunille niin suukoteltiin niitä ennen nukkumaan menoa. Sitten me aikuiset alettiin syömään ja me annettiin samalla heille Suomen tuliaisia, joista he tietenkin kiittivät poskisuudelmalla. Kun lapset heräsivät päiväunilta, taas suukoteltiin. Kun sitten lähdettiin kotiin, taas annettiin poskisuudelmia kaikille. Eli kun alan laskeen, suukoteltiin siellä yhteensä noin 14 kertaa 3.5 tuntia kestävän vierailun aikana!!! Mua ihan oikeesti ärsyttää tommonen, se on ihan liikaa!

Toinen juttu josta minä ja sulhanen otetaan säännöllisesti yhteen on kiittäminen... Mä kun olen sitä mieltä että joka asiasta ei tarvitse sanoa kiitos, kun taas sulhanen on sitä mieltä että en ole tarpeeksi kohtelias. Mutta hän esimerkiksi sanoo minulle kiitos kun toivotan hänelle hyvää yötä puhelimitse (asutaan parhaillaan eri maissa joten jutellaan puhelimitse joka ilta)!! Se on vähän jo liikaa ja oon yrittänyt kitkeä sitä vähän hänestä. Toisaalta on minustakin tullut kyllä kohteliaampi hänen vaikutuksestaan. Mut mun mielestä läheisten ihmisten kanssa ei tarvi koko ajan kiitellä...

[Lâle]

"mies on perheen pää, nainen kunnioittaa ja kuuntelee miestä"

Miten tähän voi sopeutua? Siis ihan oikeasti kiinnostaisi tietää, että uskotko siihen todella, ja miten perustelet sen itsellesi? "Kunnioittaa ja kuuntelee", eikö se toimi toiseen suuntaan?

Mä jotenkin arvasin että tuohon olisi pitänyt kirjoittaa selvennystä tämmöisten kommenttien varalle, mutta ajattelin että täällä olisi ehkä tarpeeksi fiksua porukkaa ymmärtämään sen tarkoitus.. No mutta, huoh, aina ei voi voittaa.

Heidän kulttuurissaan mies on perheen pää, mies elättää perheen ja huolehtii heistä (tähän voin ainakin sanoa että kukaan muu mies ei ole ikinä aiemmin ollut yhtä huomaavainen ja huolehtivainen minua kohtaan) ja nainen hoitaa kodin ja lapset ja mies perheen päänä sanoo (periaatteessa) viimeisen sanan. Okei, nykyaikana asiat on muuttumaan päin, mutta edelleen joillakin se menee noin. Tähän vaikuttaa myös Islam. Minä tosin käyn töissä, mutta luultavasti jään kotiäidiksi kun lapsia tulee. Ainakin joksikin aikaa.. Tottakai kunnioitus on molemminpuolista, se ei ollut pointtini että mies ei kunniottaisi naista. Eikä tuossa ollut mistään alistamisesta tms. kyse. Pointtini oli vain se, että mies on se perheen pää.

En voi sille mitään jos et ymmärrä tuota ja jos et tiedä heidän kulttuuristaan mitään. Kaikille (suomalaisille) suhde ulkomaalaisen kanssa ei toimikaan juuri näiden kulttuurierojen takia. Se vaatii molemmilta paljon ymmärrystä ja myönnytyksiä. Meillä onneksi on säästytty suuremmilta yhteenotoilta, ehkä osin siksi että minulla oli kokemusta turkkilaisista ennen häntä ja tietoa hänen kulttuuristaan. Toki myös hän tekee myönnytyksiä minun suhteeni ja (ainakin yrittää) ymmärtää suomalaista luonnettani.