Sopeutuminen Suomeen

[pupunurkka]

HEI!

Asumme viela ulkomailla mutta harkoitsemme muuttoa Suomeen haiden jalkeen. Partnerini jo etukateen valittaa etta ei opi kielta, ei loyda toita tai ystavia...

Millaisia kokemuksia muilla? Loytyiko ystavia, harrastuksia ja kieli???

Ja yleisesti onko insinoorin joka puhuu saksaa ja englantia vaikea saada Suomesta toita?  

[L B]

Meidän Suomeen sopeutuminen on tapahtunut tosi helposti. Harrastuksia, ystäviä ja töitä on löytynyt ihan helposti. Kieli ei oikein suju mieheltäni vielä kahden vuoden asumisen jälkeen, vaikka mieheni on käynyt useita suomen kursseja. Mun mielestä oikea asenne auttaa tosi paljon. Mieheni on todella easygoing tyyppi ja se sopeutui varmasti nopeammin kuin minä. Mieheni ei muuttanut Suomeen omasta kotimaastaan, vaan maasta missä me molemmat olimme asuneet 8 vuotta. Se helpotti muuttoa varmasti myös, kun mies oli jo aikaisemmin jättänyt perheensä ja kotimaansa ja hän ei mitenkään tykännyt maasta, missä me asuttiin, kuten en myös minäkään. Kertaakaan ei olla kaduttu, että tultiin.

Edit: insinöörien työtilanteesta en tiedä juurikaan.

[Saphire]

Voin kertoa yhden mun kaverini puolesta että yhdeksän ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen muuttivat miehensä kanssa Suomeen. Mies ei puhu yhtään suomea mutta kuukaudessa sai toitä. Päivittäin opiskelee suomen kieltä ja on saanut enemmän kavereita kuin ystäväni jonka äidinkieli on suomi. He siis ovat sopeutuneet erittäin hyvin. Ei mitään kulttuurishokkia kuulemma   ;D

[MilaK]

Heippa hei! Minä olen kovasti pohtinut tuota ulkomaalaisten työnsaantia Suomessa. Asun tällä hetkellä poikaystävän kotimaassa Islannissa mutta olemme muuttamassa takaisin Suomeen keväällä. Takaisin siksi että tapasimme Suomessa eli poikaystäväni on asunut Suomessa lähes 1,5 vuotta. Mutta tällä kertaa muutamme ainakin neljäksi viideksi vuodeksi (minun opiskelujeni ajaksi) ja aloitamme "kunnon elämän" Aikaisemmin siis avokki oli työttömänä ja opiskeli Suomea työkkärin kautta. Mutta nyt hänen tarvistisi saada ihan kunnon töitä mutta hän ei osaa kieltä eikä hänellä ole oikein koulutustakaan... On kyllä ollut vaikka missä töissä ja nytkiin täällä Islannissa on Shellillä töissä mutta Suomessa kun vaaditaan kaiken maailman paperia ja kielitaitoa Mistähän esim. Turun alueella voisi alkaa edes kyselemään töitä hänelle tai onko Suomessa mahdollista käydä vaikka ammattikoulua englanniksi? Hänellä on todella vahva englannin kieli että sen kanssa pärjää missä vain... olen jo valmiiksi huolissani

[shaadi]

Niin Turussa kuin muuallakin Suomessa on runsaasti mahdollisuuksia opiskella englanniksi melkein mitä vaan. Ammattikouluista en tiedä, mutta lukio on mahdollista käydä englanniksi. Turussa voi opiskella ainakin teknillisiä aineita alkaen alemmasta korkeakoulututkinnosta. www.admissions.fi www.universityadmissions.fi

Varsinkin kaupan alalla on alettu mielestäni suhtautumaan ulkomaalaisiin työntekijöihin positiivisemmin, koska heitä näkyy nykyään paljon enemmän. Ulkomaalaisen on silti paljon vaikeampaa saada töitä, mutta uskoisin pohjoismaalaisuuden auttavan. Tyypillisiä ulkomaalaisten työnantajia ovat yliopistot ja suuret yritykset, joissa on työvoimapula, kuten vaikkapa Nokia ja rakennusala.

[Dante]

Samat asiat on askarruttanut.

Ensi viikolla on muutto edessä. Mies siis syntynyt Brasiliassa ja asunut 19 vuotta Ruotsissa. Nopea oppimaan kieliä ja aivan uskomaton englannintaito ja ruotsin oppi hetkessä. Mutta häntä jännittää suomenkieli, kun on niin vaikea. Asenne on tosin kohdallaan ja on kauhee halu oppia. Aina täällä ollessaan opettelikin uusia sanoja telkkarista.

Koulutusta ei ole kuin yläasteen verran ja nyt täytyy kyllä sulhasen miettiä kannattaisiko opiskella jokin ammatti vai mitä.

Ruotsissa tehnyt kaikkea mahdollista, mutta enimmäkseen ollut levykaupoissa hommissa. Häntä kiinnostaa levykaupat, figuurikaupat ja pelikaupat, mutta pitäisi olla täysin sujuva suomi, jotta voisi siitä haaveilla. Ehkäpä jotain varastoduunia yms. olisi mahdollista kielitaidottomana tehdä ennen kun oppii kielen? Tai posti? Rannikkokaupungeissa olisi varmasti hyötyä tuosta ruotsista, mutta en sitten Tampereesta tiedä.

[Cielito]

-

Muokattu: August 31, 2010, käyttäjä: EvaLuna

[Heidi75]

Muutettiin 7kk sitten suomeen ja työhakemuksia avomies alkoi lähetellä jo ennen maahantuloa ja tähän päivään mennessä niitä on lähtenyt kaikkiin mahdollisiin yrityksiin varmaan satoja. Haastatteluissa on käynyt joitakin kertoja mutta koskaan ei sitä viimeistä onnenpotkua ole tullut. Parhain oli kun löysi unelmiensa työn, pääsi haastatteluun ja kaikki sujui hyvin kunnes henkilö joka viime kädessä päätti kuka palkataan oli sitä mieltä että avomiehelläni on liikaa kokemusta kyseiseen paikkaan. Eli parempi sitten olla työttömänä kuin tehdä jotain mistä pitää vaikka sitten muka olisikin ylikoulutettu. No, pari vko:a sitten sai ensimmäisen työpaikkansa täältä suomesta, tosin se on vain kesäksi ja ei ollenkaan omaa alaa ja tähän hommaan hän vasta ylikoulutettu onkin mutta onhan sekin tyhjää parempi ja oli ihan innoissaan kun vihdoin pääsi tekemään jotakin. Tosin vakinaisen ja paremman paikan haku on käynnissä koko ajan ja toivoa täytyy että se löytyy siihen mennessä kun tämä määräaikainen pesti päättyy syksyllä.

Ja ihan sivukommenttina, jos jollakin on tai tuntee jonkun joka puhuu sujuvasti espanjaa ja/tai italiaa niin samasta firmasta missä avokkini on töissä saattaisi löytyä töitä kesäksi. Jos kiinnostaa laittakaa viestiä niin annan lisätietoja.

[Jenny-Maria]

Ehkäpä jotain varastoduunia yms. olisi mahdollista kielitaidottomana tehdä ennen kun oppii kielen? Tai posti? Rannikkokaupungeissa olisi varmasti hyötyä tuosta ruotsista, mutta en sitten Tampereesta tiedä.

Näillä nurkilla asuvana: Tampereella on pieni ruotsinkielisten vähemmistö, mutta pelkällä ruotsilla ei valitettavasti Tampereen alueella pärjää, erityisesti ns. arkielämä ei onnistu ruotsiksi. Englanniksi sen sijaan täällä onnistuu kohtalaisen hyvin sekä arki että työ. Työmarkkinoilla täällä on suomea taitamattomille englantia osaaville lähinnä ns. korkeamman profiilin töitä (yliopisto/ammattikorkeakoulupohja), muihin töihin tarvitaan auttava suomi. Erityisesti suorittavassa työssä suomi on välttämättömyys.

[Guest Vieras]

Meilläkin on pohdinnassa Suomeen muutto, Helsingin alueelle. Olemme ajatelleet, että muuttaisimme vasta sitten kun mieheni saa töitä. Eli ilman duunipaikka hänelle emme muuta. Muuten tulee niin raskasta siitä pitkästä työnetsintäajasta, joka tekee maahan sopeutumisesta vielä normaaliakin rankempaa ja yksinäisempää. Joten heti tulisi olla hänellä duuni, musta ei niin väliä. Tiedän, että kauan siihen voi mennä, vuosiakin. Mutta hänellä on ammatti, jonka puolesta voisi varmaankin olla kohtuullisen helppoa löytää töitä muistakin suurista kansainvälisistä firmoista (tällä hetkelläkin sellaisessa yrityksessä). Toiveemme asetamme siis niihin (Nokia, Kone, jne.).

Suomea hän ei omien sanojensa mukaan opi varmaan ikinä, mä sen sijaan opettelen kovasti ranskaa, jotta siitä tulisi lopulta kotikielemme. Englanti sujuu erinomaisesti kummaltakin ja jopa hieman suren sitä, että luovun omaksi tuntemastani kielestä. Mutta päätös on, että kotikieleksi haluamme lopulta jommankumman äidinkielen. Mua jännittää kaikkein eniten se, jos suomalainen kulttuuri on hänelle sittenkin liian erilainen sulattaa. Hän ei oikein ymmärrä suomalaista alkoholinkäyttöä, juroutta, puhumattomuutta ja töksähtelevää käytöstä. Miten hän saa ystäviä, on mulle myös huolenaihe. Hän on sosiaalinen, kohtelias ja puhelias kyllä, mutta ei tuo itseään kovasti esille. Tiedän, että ystäviä kyllä saisi, jos hän jaksaisi olla erityisen ulospäinsuuntautunut, aloitteellinen, kiinnostunut uudesta ja aktiivinen uusien ihmisten suhteen...

Kuulisin mielelläni kokemuksista suomalaiseen kulttuuriin sopeutumisen suhteen! Ovatko puolisonne saaneet ennen kaikkea suomalaisia ystäviä vai hakeutuneet muiden ulkomaalaisten seuraan?

[klompje]

Mun mies tutustui opiskellessaan Suomessa muutamaan ihmiseen, joiden kanssa ystävyys on säilynyt. Aika monet heistä ovat jollain tavalla itse "monikulttuurisia", joko ulkkisvaimo tai toinen vanhemmista. Usea suomalainen turhaan ujostelee ulkomaalaista, ehkä osin kielikysymyksenkin takia.

Mä olen jossain määrin puoliaktiivisesti yrittänyt meille luoda omaa verkostoa, se on miehelle kurja jos opiskeluaikojen suomessa asuneet ulkkikset sitten yksi toisensa jälkeen katoavat kotimaahansa. Ajan mittaan miehen kielitaito on parantunut kuitenkin niin paljon, että läpänheitto sujuu aika sutjakkaasti suomeksikin, se helpottaa kummasti.

[shaadi]

Olen paljon tekemisissä ulkomaalaisten kanssa eikä täällä nyt ihan mahdotonta ole saada töitä kouluttamattomallekaan. Tunnen monia, jotka eivät puhu suomea juuri yhtään, mutta ovat silti saaneet töitä tehtailta ja rakennusalalta. Myös posti palkkaa paljon maahanmuuttajia ainakin Helsingissä. Työhakemuksessa avainasemassa ovat tuuri, suhteet ja sinnikkyys, mutta sama pätee suomalaisiin kuin ulkomaalaisiinkin hakijoihin, hakemusten määrä ei korvaa laatua. Yliopistojen kautta pääsee ehkä helpoiten työmarkkinoille (?), mutta eihän sekään mitään takaa. Tärkeintä on saada jalka oven väliin ja erityisesti suhteita kehottaisin hankkimaan. Asioita tietysti hankaloittaa se, jos ei ole vielä Suomessa. Moni ryhtyy yrittäjäksi, ravintola-ala, yksityiset kielipäiväkoulut, tanssikoulut ja IT-yritykset nyt tulee ensimmäisenä mieleen.

Kaveripiiriin pätee samat säännöt kuin suomalaisiinkin. Työpaikalta, opinahjoista ja harrastuksista ne kaverit löytyvät. Oman miehen kaveripiirissä suomalaiset ja ulkomaalaiset ovat suunnilleen fifty-sixty. Nuoret kaupunkilaiset tuntuvat olevan melko kansainvälisesti orientoitunutta porukkaa ja tietysti suurin osa vaimokkeista on suomalaisia.

[Isolde]

Meidän Suomeen-muutto sujui erittäin kivuttomasti, jopa naurettavan helposti. Päätimme muuttaa Lontoosta Suomeen viime jouluna; tammikuussa sulhanen lähetti kaksi työhakemusta, molemmista tuli haastattelukutsu ja haastattelujen jälkeen työtarjoukset. Sai siis itse valita mieluisemman. Tämä firma vaihtoi sitten yrityksen sisäiseksi kieleksi englannin, jottei sulhaseni tuntisi oloaan ulkopuoliseksi. Oleskelulupa työpaikan perusteella tuli vajaassa viikossa, ja pääsimme muuttamaan maaliskuussa. Että näin meillä.

Tällä hetkellä olemme asuneet Suomessa vain noin 5kk, joten ystäviä, harrastuksia ym. ei ole vielä kummemmin löytynyt, mikä lienee ihan normaalia tässä vaiheessa. Työkavereiden kanssa tulee kuitenkin hyvin juttuun ja viettää heidän kanssaan aikaa töiden jälkeenkin. Suomen kielen kurssi (jonka työpaikka maksaa) alkaa syyskuun lopulla, mutta sanavarasto on kertynyt ihan arkielämässä huimasti tänne muuton jälkeen. Erityisesti ääntämys on sulhasellani todella hyvä, ja jos sanasto on tuttua, menee hän esim. kaupassa aivan täydestä suomalaisena.

Sulhaseni on siis australialainen, koulutukseltaan vastaa kait diplomi-insinööriä (tutkinto matematiikasta ja tietojenkäsittelytieteestä).

[Guest Vieras]

Turun telakkaa kansainvälisempää työpaikkaa on varmasti vaikea löytää. Levyseppiä ja hitsareita värvätään jatkuvasti pitkin Eurooppaa ja kauempaakin. Koulutus on talon puolesta. http://www.akeryards.com/?page=128

[Graintad]

Mun mies on nyt asunut Suomessa 5vuotta, ja on sopeutunut ihan hyvin, ihan samanlaista elämää eletään täällä kun Irlannissakin...

Kun mies tuli Suomeen, ilmottautui suomenkielen kurssille työkkärin kautta, mutta ei koskaan päässyt sinne, koska joutui onnettomuuteen ja oli pitkään toipilaana. Kun oltiin asuttu Suomessa lähes 2 vuotta, herran piti alkaa etsiä töitä, työkkärin sivuilta etsin jos löytyisi maalarin hommia (oli Irlannissa koristemaalarina, teki kaikkea pikkutarkkaa kuten baarin kylttejä kullalla ym, mutta ei ole sitä Suomessa koskaan tehnyt, eikä kuulema haluakaan tehdä), soitin pari puhelua ja herra pääsikin haastatteluun kolmannen puhelun avulla... Meni työpaikka haastatteluun, ja sai työpaikan... Oli sielä sitten alle vuoden mutta työpaikka oli Helsingissä ja me asutaan n.100km sieltä niin mies halusi löytää työpaikan lähempää... No, katseltiin sitten aina välillä jos löytyisi jotain lähempää, ja sitten löysin avoimen työpaikan naapurikaupungista, mä soitin sinne ja mies meni samantien haastatteluun ja sai paikan heti...

On nyt ollut sielä n.3vuotta ja viihtyy kuulema ihan hyvin...

Meni nyt vasta syksyllä Suomenkielen kurssille, eikä ole kyllä oppinut vieläkään melkein mitään... Mutta eiköhän se kieli tule sieltä jossain vaiheessa... Kaikki puhuvat aina englantia sille, joten ei ole mitään mahdollisuuksia yrittää itse puhua suomea...

En mä sitten tiedä onko meillä käynyt tosi hyvä tuuri, mutta ei oikeasti ollut koskaan mitään ongelmia löytää miehelle työpaikkaa... Mutta toisaaltaan meidän ystäväpiiriin kuuluu aika monia ulkomaalaisia eikä niilläkään ole koskaan ollut suurempia ongelmia työpaikan löytämisen suhteen...

Omien ystävien saaminen kesti mun miehellä vähän pidempään, mutta mun mies onkin täysin epäsosiaalinen tapaus muutenkin, mutta pari hyvää ystävää on löytynyt töiden kautta, se käy aina välillä niiden kanssa parilla oluella ym. Myös yks mun serkku on nykyjään suhteellisen hyvä kaveri miehen kanssa...

Ainoa mikä tässä on ylipäätänsä raskasta on just se että kun mies ei puhu suomea niin kaikki käytännön asiat jäävät mulle, talon rakentamisesta verotietojen täyttämiseen... Se ärsyttää aika usein... Mutta eiköhän se siitä...

[susan]

Ainoa mikä tässä on ylipäätänsä raskasta on just se että kun mies ei puhu suomea niin kaikki käytännön asiat jäävät mulle, talon rakentamisesta verotietojen täyttämiseen... Se ärsyttää aika usein... Mutta eiköhän se siitä...

Älä muuta sano! Muutoin mies on sopeutunut hyvin - tuli alunperin työpaikka plakkarissa joten ei olla jouduttu työnhakuun sen kummemmin. Ollaan asuttu täällä meille ihan oudolla seudulla nyt vajaaat 1,5 vuotta, enkä voi kehua että hirveästi oltais kumpikaan ystävystytty, mutta ei me tänne jäädä joten pärjätään pienemmilläkin sosiaalisilla piireillä. Muutaman mun ystävän miehestä on tullut mun miehelle myös ihan henkilökohtaisia ystäviä, mikä on tosi kiva, vaikka asuvatkin kauempana.

[Cielito]

Turun telakkaa kansainvälisempää työpaikkaa on varmasti vaikea löytää. Levyseppiä ja hitsareita värvätään jatkuvasti pitkin Eurooppaa ja kauempaakin. Koulutus on talon puolesta. http://www.akeryards.com/?page=128

Noille kursseille on tosi vaikea päästä jos ei ole mitään aikaisempaa kokemusta metallialasta tai hitsauksesta, koska ovat kaikille suunnattuja ja kursseille hakee satoja ihmisiä. Ulkomailta värvätyt hitsarit eivät osallistu noille kursseille, koska ne ovat työvoimapoliittisia koulutuksia ja tarkoitettu Suomessa asuville.

[Elenita]

Miten mahtaa olla arkkitehtien työtilanne? Toistaiseksi tuo ukkoseni saanut hyvää palautetta mutta mitään varmaa ei vielä ole luvattu *muoks*Freelancer-projekteja on kyllä tarjolla, mitenkä helposti käynee yrittäjäksi ryhtyminen?

Eniten tuntuu pelottavan ilmasto, onko turhan extreme Mitenkä muilla lämpimästä ilmastoista tulleilla on sopeutuminen sujunut? Tämä kun on alkujaan Karibialta, voi olla melkoinen shokki...

Muokattu: November 28, 2008, käyttäjä: Lady Bird

[Heidi75]

Avomieheni suomen kurssilla on kaksi arkkitehtia, taisivat molemmat olla espanjasta ja he ainakin ovat löytäneet töitä. Toisella kuulemma kesti nelisen kuukautta ennenkuin tärppäsi mutta mahdotonta ei siis ole. Asumme muuten pk-seudulla.

Sopeutuminen varmaan riippuu paljon yksilöstä. Tiedän joitakin lämpimistä maista tulleita, jotka vaan valittaa kylmää ja huonoa ilmaa mutta sitten on niitäkin jotka tykkää eikä kaipaa lämpöön ollenkaan. Oma avokkini kuuluu jälkimmäisiin, mutta ehkä asiaa hänen kohdallaan auttaa että aiemmin asui pohjois-italiassa, jossa myöskin oli lunta talvella eli tänne tulo ei ollut suuri shokki. Meillä mä olen se joka valittaa kylmästä ja hän nauttii