Naimisiin katolilaisen kanssa

[valkoinenkani]

Yleisesti kommentoisin, että ev-luterilaisen ja katolisen ei ole niin hankalaa mennä keskenään naimisiin kuin luullaan tai näin ainakin minua informoitiin Turun katolisesta kirkosta. Nimenomaan siis tarkoitan sellaista vihkimistä, joka olisi "laillinen" molempien kirkkojen silmissä. Minä sain tällaisen vastauksen asiaa ihan sähköpostilla kysyessäni: "Asia on paljon helpompi kuin sinulle sanottu. Katolinen osapuoli voi myös mennä naimisiin luterilaisessa kirkossa, mutta hänelle on pakko hoita paperit omassa seurakunnassa, "avioliittoasiakirja", ja sen yhteydessä voi pyydä omalta piispalta niin sanottu "Dispensatio a forma canonica", mitä tarkoittaa, että silloin hyväksymme semmoinen vihkiminen sakramenteiksi. On mahdollista myös ns. ekumeninen vihkiminen, eli kun molempien kirkkokuntien edustajat ovat läsnä, ja paikka, eli missä kirkossa se tapahtu, on sama. Kysymys on vain: kuka silloin on ns. päävihkijä, koska tästä se riippu kuka kysy niitä pääkysymykset, jotka meillä se on sakramentallinen hetki. Jos on luterilainen pappi päävihkijä, silloin tarvitaan myös "Dispensatio a forma canonica"."

Minä sain ainakin nopeasti vastauksen kysymyksiini, joten suosittelen ottamaan yhteyttä Turun katoliseen seurakuntaan, siellä on todella ystävällistä väkeä!

[Morsian07/2009]

Malttamattomana soitin kirkkoon. Vastaus oli seuraavanlainen:

- Minulta vaaditaan kaste-, kommuunio- & komfirmaatiotodistukset.

- Joudutaan hääkurssille

- Avioliiton pitäisi onnistua kun se on molemmille eka.

- Se, että mies ei kuulu kirkkoon oli se pienin ongelma.

Eli aika varattu parin viikon päähän jolloin mennään nöyränä hattu kourassa papin puheille

[Guest *~*]

Mä vaihdoin kirkkokuntaani asuttuani 10 vuotta katolisessa maassa ja oltuamme 8 vuotta naimisissa. Haluttiin tietenkin, ja se oli myös konfirmointini edellytys, avioliittomme katolisessa mielessä päteväksi. Suomen katolisesta kirkosta tulleet kirjalliset ja puhelimen kautta suulliset vastaukset tyrmäsi mahdollisuuden, että voisimme jälkikäteen vahvistaa avioliittomme. He näkivät ainooksi mahdollisuudeksi, että menisimme uudelleen naimisiin, nyt katolisesti "Eihän niitten tavii olla isot kirkkohäät valkoisine pukuineen..." - sanoa nyt ikinaikkarille noin

Meille taas on todella tärkeetä, että hääpäivämme on se, mikä on ja että kirkko hyväksyy avioliittomme pätevänä siitä päivästä kuin mekin sen niin näemme. Meistä olis pöyristyttävää, että kirkon mielestä olisimme asuneet 8 vuotta avoliitossa. Asuttiin siis vaan kaksi

No, onneksi sentään tämä oli vain Suomen katolisen kirkon näkemys asiaan. Itävallassa, Sveitsissä ja Italiassa pitivät itsestäänselvyytenä, että eihän tässä muuta, kuin täytetään se hyväksymishakemus takautuvasti ja tottahan toki piispamme sen vahvistaa. Ja niinhän siinä kävikin Piispa vielä kommentoi, että toki se olisi pitänyt tehdä silloin etukäteen, mutta koska 1) mieheni ei ole eikä ollut aktiivinen katolinen ja 2) koska mä en ollu ollenkaan katolinen "eihän me voitu sitä tietää". Ja toisaalta, että koska hän saa niin usein avioliiton mitätöintianomuksia mitä noloimmilla tekosyillä, oli hän päiväkausia hymysuin kun sai "antaa meidän olla naimisissa"

[Gemfe]

Hiukan ihmetyttää miten eri maissa (ja seurakunnissa) on niin eri käytäntöjä...?

[meimei]

Mä vaihdoin kirkkokuntaani asuttuani 10 vuotta katolisessa maassa ja oltuamme 8 vuotta naimisissa. Haluttiin tietenkin, ja se oli myös konfirmointini edellytys, avioliittomme katolisessa mielessä päteväksi. Suomen katolisesta kirkosta tulleet kirjalliset ja puhelimen kautta suulliset vastaukset tyrmäsi mahdollisuuden, että voisimme jälkikäteen vahvistaa avioliittomme. He näkivät ainooksi mahdollisuudeksi, että menisimme uudelleen naimisiin, nyt katolisesti "Eihän niitten tavii olla isot kirkkohäät valkoisine pukuineen..." - sanoa nyt ikinaikkarille noin

Meille taas on todella tärkeetä, että hääpäivämme on se, mikä on ja että kirkko hyväksyy avioliittomme pätevänä siitä päivästä kuin mekin sen niin näemme. Meistä olis pöyristyttävää, että kirkon mielestä olisimme asuneet 8 vuotta avoliitossa. Asuttiin siis vaan kaksi

No, onneksi sentään tämä oli vain Suomen katolisen kirkon näkemys asiaan. Itävallassa, Sveitsissä ja Italiassa pitivät itsestäänselvyytenä, että eihän tässä muuta, kuin täytetään se hyväksymishakemus takautuvasti ja tottahan toki piispamme sen vahvistaa. Ja niinhän siinä kävikin Piispa vielä kommentoi, että toki se olisi pitänyt tehdä silloin etukäteen, mutta koska 1) mieheni ei ole eikä ollut aktiivinen katolinen ja 2) koska mä en ollu ollenkaan katolinen "eihän me voitu sitä tietää". Ja toisaalta, että koska hän saa niin usein avioliiton mitätöintianomuksia mitä noloimmilla tekosyillä, oli hän päiväkausia hymysuin kun sai "antaa meidän olla naimisissa"

No ohoh! Me menemme luterilaisessa kirkossa naimisiin (minä siis luti ja mies katolinen) ja jälkeenpäin hankimme siunauksen miehen kirkossa. Emme tosin ole vielä tavanneet papin kanssa, joten en tiedä hyväksyykö se sitten meidän virallisen hääpäivän myös sille siunaukselle, jos meidän jotain lappusia pitää täyttää. Se pappi nimittäin sanoi, että minun pitää jo nyt hankkia kotiseurakunnastani todistus, että minut on kastettu, konfirmoitu ja että olen naimaton. Tuota viimeistä en oikein tajua, koska kun haemme avioliiton siunausta, mehän olemme silloin jo naimisissä enkä ole naimaton enää! Mutta olkoon. Hyvä, että sentään suostuvat siunaamaan eivätkä vaadi katolista vihkimistä, johon minä puolestani en suostuisi..

Muoks. Unohdin kommentoida, että tuon teidän piispan kommentit kirvoitti kyllä aika makeat naurut!

Muokattu: January 9, 2009, käyttäjä: meimei

[Guest valkoinenkani]

Hei kaikki, jotka olette menneet naimisiin katolilaisen kanssa niin, että liitto on hyväksyttävä myös katolisen kirkon silmissä! Oletteko käyneet ns. avioliittokurssin ennen vihkimistä? Kun mietin, että meidät on tarkoitus vihkiä Suomessa siten, että kummankin kirkkokunnan edustajat ovat paikalla, eli yritettäisiin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Mutta koska asumme vakituisesti ulkomailla, niin emme voi tehdä kurssia Suomessa ajanpuutteen vuoksi ja kun taas emme mene täällä naimisiin, niin en usko, että seurakunta täällä meidät ottaa kurssille, koska eivät saa maksua myöhemmin itse häistä, koska täällä maksu on melko korkea. Toisekseen ihan hirveästi minua ei kiinnostaisi kurssille mennä, kun en kuitenkaan usko ihan kaikkiin asioihin, mitä siellä käsitellään. Osahan on ihan yleisluontoista kyllä.

[shaadi]

Tähän keskusteluun liittyen, eräs muslimiystävämme meni naimisiin Irlannissa katolisessa kirkossa, koska vaimon perhe on hyvin uskonnollinen. Vihkiminen tapahtui kirkossa siviilivihkimisenä ja sen jälkeen pappi siunasi parin. Miehen piti suorittaa vihkimistä ennen myös joku kirkon kurssi. Miehen kotimaassa uskonnollinen vihkiminen onnistuikin sitten huomattavasti vähemmällä vaivalla ja byrokratialla.

[Guest Maikku]

Olen uskoani harjoittava ev.lut. ja avokkini kirkossa käyntiä karttava katolilainen. Siksi valinta oli helppo: astumme avioon luterilaisessa kirkossa.

Luterilaisia ei hänen maassaan juuri ole, mutta hän on arvoiltaan melko luterilainen - Maria on tärkeä, paavi ei niinkään. On ollut mielenkiintoista puhua siitä, mihin toinen uskoo ja mihin minä, mikä on yhteistä ja mikä erilaista. Suosittelen samaa ihan ev.lut-pareillekin!

Hänen kotimaassaan, ent. Neuvostoliiton alueella, ei varmasti ole haittaa epäkatolisesta vihkimyksestä, sillä siellä ei kirkollisia perinteitä ole ylipäätään voinut paljoa harjoittaa vuosikymmeniin. Sulhon mummia suretti, ettei hääseremonia ole katolinen, mutta hänelle on kai silti pääasia, että puolipakana lapsenlapsi saa Jumalaan uskovan vaimon.

Sulhon kotimaassa ei kukaan voi oikeasti mennä kirkossa naimisiin, vaan maistraatissa, sillä kirkoissa vain siunataan liittoja eikä sillä ole lain voimaa. Minulle on kuitenkin tärkeää sanoa "tahdon" kirkkoympäristössä - siispä avioiduimme Suomessa, mutta toki valintaan muutkin asiat vaikuttivat.

Menemme luterilaisessa kirkossa naimisiin ihan siitä syystä, että katolisessa kirkossa vaadittaisiin minun lupaavaan, että lapsemme kasvatetaan katolisesti. En todellakaan haluaisi liittyä sellaiseen kirkkoon tai tukea sellaista kirkkoa, joka ei minua hyväksy sellaisena kuin olen tai pidä minua kykenevänä kasvattamaan lapsistani kunnon ihmisiä oman elämänkatsomukseni mukaan. Vaikka joku suopea pappi löytyisi, kirkon virallinen kanta on minulle tärkeä. Ennen kuin sain tämän tietää, olisin miestäni kunnioittaakseni voinut ehkä harkita katolistakin seremoniaa.

[HolaChica]

Menen tänä kesänä naimisiin katolisen kanssa luterilaisessa kirkossa. Kävimme katolisen kirkkoherran juttusilla. Hän sanoi, ettei katolisen kirkon hyväksyntää välttämättä tarvita, jotta pääsee laillisesti naimisiin. Mutta jos haluaa katolisen kirkon hyväksynnän, tulee käydä kirkkoherran juttusilla. Juttutuokio kesti puolisen tuntia, siinä hän kertoi katolisesta uskosta ja täytimme esteiden tutkinta -lomakkeen, joka lähetetään piispalle, joka hyväksyy avioliiton, jos vastaa kysymyksiin "oikein". Aika helppo arvata, mitä kysymyksiin tulee vastata, eikä siinä sitouduta mihinkään. Mieheni, ei-uskovainen katolinen, lupasi pyrkiä siihen, että lapset kasvatetaan katolisen uskonnon mukaan, mutta myös kunnioittamaan minun tahtoani. Jos "kaikkensa yrittäneenä", minä kuitenkin haluan että lapset kasvatetaan luterilaisesti, ei voi mitään. Hän on kuitenkin "yrittänyt kaikkensa". Minä myös lupasin kunnioittaa hänen tahtoaan. Ei siis mitään kurssia ainakaan meidän tapauksessa. Näin siis Pyhän Henrikin seurakunnassa Helsingissä. Oli muuten todella miellyttävä kirkkoherra - melkein harkitsin jo uskonnon vaihtoa:D.

Tuota en tiedä, miten onnistuu, että kummankin kirkon edustaja on paikalla.....luulen ettei katolinen pappi poistu katolisesta kirkosta, mutta suomalainen pappi voi kyllä suostua menemään katoliseen kirkkoon. Kaikki selviää kysymällä suoraan seurakunnasta!

[Asteri__]

Heippa, eli se ei siis auta vaikka menisitte ensin siviilissa naimisiin katolisen kirkon mukaan ainoa oikea vihkiminen on katolisessa kirkossa. Ainoastaan erikoisluvalla "hyvaksyminen" onnistuu tai kuten aiemmin mainittu siunaaminen katolisessa kirkossa jalkikateen. Laillisesti siis olette naimisissa, mutta ei katolisen kirkon edessa if you know what i mean. Good luck! Ma oon katolisessa koulussa toissa, jos kysymyksia ilmaantuu

Hmm, olenkos nyt ymmärtänyt oikein eli siis jos saa tuon katolisen kirkon siunauksen liitolle, niin silloin se on pätevä myös heidän silmissään vaikka vihkiminen suoritettaisiinkin luterilaisessa kirkossa..?

[meimei]

Dodii, nyt kun on meillä luterilais-katolinen avioliitto aluillaan, niin voin kertoa miten meillä meni vihkimisen kanssa. Menimme naimisiin luterilaisessa kirkossa. Jotta avioliitto on katolisen kirkon silmissä pätevä, on haettava dispensaatiota oman hiippakunnan piispalta. Ilman dispensaatiota eli katolisen kirkon lupaa naida ei-katolinen kristitty katolisen ihmisen avioliitto ei ole kirkon silmissä olemassa (kulkee nimellä mixed marriage). Me kävimme sulhon papin kanssa juttusilla, ja kirjoittelimme "avioliittohakemuksen" eli varmaan ne lappuset joista HolaChicakin mainitsi. Eli tyyliin oletteko astumassa avioliittoon vapaasta tahdostanne, ymmärrättekö sen merkityksen jne. Se ahdisti kun painotettiin sitä, että niitä lapsia on suurinpiirtein PAKKO sitten alkaa tekemään yms. Aina naurettavaa oli, että sekin piti selvittää onko pappikin kutsuttu hääjuhlaan, kuka on bestman ja kaaso piti laittaa ylös myös jne osoitetietoja myöten.. Ainoastaan sulkin piti silloin ruksia ne kohdat, jossa ilmoittaa pyrkivänsä siihen että lapsista tulee katolisia. Minun ei sitä tarvinnut tehdä ja jos minulta olisi sitä vaadittu, emme olisi koko dispensaatiota hakeneet, koska minä en suostu vannomaan jotain sellaista enkä aio valehdellakaan. Eli samasta syystä kuin Maikkukin halusin luterilaisen vihkimisen. En halunnut mitään feikkivihkimistä ja feikkiavioliittoa pelkästään sen takia, että katolinen kirkko on mitä on. (Meidän lapsista ei katolisia tule, se on jo sovittu). Pappi sitten allekirjoitti hakemukset ja ne pantiin piispalle menemään liitteineen, jotka sitten olikin vähän hankalampia. Tälle papille kun ei virallinen 5-kielinen virkatodistus kelvannut, ei äijä edes vilkaissut koko lappusta, koska siinä ei ollut päivämääriä. Jos on rasti jossain boxissa, hänen mukaansa se tarkoittaa nimenomaan sitä, että kyseistä toimitusta EI ole suoritettu. Joten minun piti hankkia erikseen kastetodistus, mikä ei niin kamalaa kuitenkaan ollut mutta ne päivämäärät oli pakko olla (konfirmaatio taisi jäädä siitä pois mutta sekin pitäisi olla) mutta huvittavinta oli se, että isäni piti omin käsin kirjoittaa todistus, joka todistaa sen että minä olen naimaton nainen (enkä eronnut tai muuta kun sekin on katolisen kirkon mukaan nou nou..) tyyliin minä, se ja se, todistan että tyttäreni se ja se ei ole ollut eikä ole naimisissa vaan on vapaa astumaan avioliittoon tms. Että joo.. Mutta tämä meidän pappi onkin vähän outo. Noh, sulhasen piti myös toimittaa meille kastetodistus sekä konfirmaatiotodistus. Me ajateltiin, että tässä se nyt on ja dispensaatio on erillinen juttu ja vain katolista kirkkoa varten, mutta sitten kirkkoherra viestitti, että hän ei vihki meitä kirkossa, jos ei ole sitä dispensaatiota. Aloitettiin koko esteiden tutkinta (siviilipuoli meni OK, mutta oli tosi hidas) melkein 6kk ennen ja viime tippaan meni silti. Oliko 2vk ennen häitä kun saatiin viimein dispensaatiopaperit postissa ja juoksin kirkkoherranvirastoon hakemaan suomalaista esteidentutkintaa, jota ei siis voitu tehdä kun kirkossa oltiin naimisiin menossa. Tuttu pappi oli silloin paikalla, katsoi paperit läpi ja nyökkäili vain, että ei tässä mitään, kaikki on ok. Kirkkoherra ei silloin ollut paikalla. Joten kaikki oli sitten lopulta ok ja naimisiin päästiin! Mutta paperisota oli puolin ja toisin huhhuh. Sanoinkin, että tämän jälkeen en kyllä enää mene naimisiin

Avioliitto-kurssi. Hah. Siihen en olisi suostunut eikä sitä meiltä vaadittukaan, osaksi siksi kun asutaan olosuhteiden pakosta tällä hetkellä eri maissa.

Asteri_ : Kyllä näin pitäisi olla. Meillä piti tulla vain se siunaus jälkikäteen, mutta pappi sitten pisti dispensaation haun pystyyn. Mutta meillä tulee epävirallinen siunaus joka tapauksessa, koska miehellä oli niin paljon sukulaisia, jotka eivät päässeet häihin. Mutta siis vaan epävirallinen.

Eli LAILLISESTI kyllä pääsee naimisiin ilman katolista kirkkoa, mutta uskonnollisessa mielessä ei, koska katolisille avioliiton solmiminen ja avioliitto on katolinen sakramentti, joten jos sitä ei katolisin menoin suorita, niin silloin se ei ole OIKEA avioliitto. Siksi myöskään avioero ei ole mahdollinen katolisessa kirkossa. Olen ollut katolisessa vihkimisessä mukana ja siitä on kyllä romantiikka kaukana!

Lisäystä vielä, että tosiaan jos kirkossa käytte edes joskus, tai on pelkoa, että teistä vanhemmiten tulee uskonnollisia, kirkollisiin seremonioihin ei voi osallistua, eli ehtoollisella ei saa käydä, koska elätte synnissä, olette epäpuhtaita jne jne jos avioliittoa ei ole katolisen kirkon silmissä hyväksytty. Tämä oli tilanne sulhasen vanhemmilla, jotka eivät menneet vasta kuin 5v sitten naimisiin, koska isä oli nuoruudessaan jo ehtinyt solmia avioliiton vaikka ero oli tullutkin aika pian. Ovat olleet yhdessä 28v. mutta vasta siis viisi vuotta sitten isä pystyi mitätöimään entisen liittonsa/eroamaan ja virallistamaan suhteensa sulhasen äitiin. Eli tämä ei ole mitään ei-katolisen antipatioita vaan oikeata elämää

Muokattu: August 26, 2009, käyttäjä: meimei

[valkoinenkani]

Kysymys lähinnä sinulle meimei, kun olet asiaa viime aikoina tutkinut, vaikka tietenkin kaikki, joilla asiasta tietoa on, saavat vastata Eli jos muualla solmittu avioliitto (luterilaisin menoin tai siviilivihkimisellä) siunataan katolisessa kirkossa, se on heidän silmissä sen jälkeen pätevä? Kun oma äitini ehdotti, että miksemme mene täällä Espanjassa ensin siviilivihkimisellä naimisiin, jotta miehenikin vanhemmat pääsisivät seremoniaa todistamaan ja sen jälkeen luterilaisessa kirkossa Suomessa avioliiton siunaukseen. Äitini ei tiennyt, että tämä taas ei auta tätä katolisen kirkon tuottamaa ongelmaan ollenkaan. Mutta sitten mieleeni juolahti, että jos menisimmekin ensin luterilaisin menoin Suomessa naimisiin ja sen jälkeen saisimme katolisen siunauksen täällä, niin olisimmeko sitten molempien kirkkojen silmissä naimisissa? Sitten pitää tietenkin maksaa molemmille kirkoille mutta oltaisiin sitten ainakin kaikkien silmissä ja kaikin päin naimisissa! Turussa siis pitää maksaa kirkosta jos on ulkopaikkakuntalainen ja Espanjassa taas kirkosta riippuen maksetaan suuretkin rahat kaikista seremonioista. Mutta olisikohan tämä ehdottamani ratkaisu mahdollinen?

[Maikkussoni]

Turussa siis pitää maksaa kirkosta jos on ulkopaikkakuntalainen ja Espanjassa taas kirkosta riippuen maksetaan suuretkin rahat kaikista seremonioista.

Jossain naapuruskunnassa varmaan pääsisi ilmaiseksi.... Toivottavasti joku ratkaisu löytyy.

[tinkku]

Mutta sitten mieleeni juolahti, että jos menisimmekin ensin luterilaisin menoin Suomessa naimisiin ja sen jälkeen saisimme katolisen siunauksen täällä, niin olisimmeko sitten molempien kirkkojen silmissä naimisissa?

Meilla taalla mietitaan samaa asiaa. Me haluttais menna kesalla 2011 Suomessa luterilaisessa kirkossa naimisiin, jonka jalkeen pidettais siunaus katolisessa kirkossa Englanissa. Meille paaasia on etta itse tiedetaan etta me halutaan olla yhdessa ja naimisissa , mutta haluttais silti etta meidan liitto olisi molempien kirkkojenkin mukaan 'voimassa'. Kertokaa ihmeessa, jos tiedatte asiasta... Me mennaan joulu kiireiden jalkeen kaymaan molempien uskontojen pappien puheilla, niin ilmoittelen sitten millainen vastaus saadaan, jos joku muu ei ehdi sita ennen

[London]

Tinkerbell tasta ketjusta vastaus loytyy miten saat hyvaksynnan molemmilta kirkoilta jos haluat tai vaan toiselta...

[tinkku]

Tinkerbell tasta ketjusta vastaus loytyy miten saat hyvaksynnan molemmilta kirkoilta jos haluat tai vaan toiselta...

Juu, kiitos, toisella lukukerralla selvis asiat vahan enempi Taa tuntuu jotenki niin monimutkaiselta asialta...

[Elfie]

Itse olen luterilais-katolilaisen seka-avioliiton tulos, ja haluaisin kokemuksesta kertoa, että kirkko ottaa ihan vakavasti tuon lapset kasvatetaan katolilaiseen uskoon lupauksen. Itse koin tämän jo ennen syntymääni sovitun pakkokatolilaisuuteni melkoisen ahdistavaksi, pakkollisine lauantai uskontokouluineen pakkorippeineen ja lupaus seremonioineen yms. varsinkin kun en itse ajattelemaan taipuvaisena kokenut uskoa koskaan omakseni. Vaikka aikuisena erosin uskontokunnasta virallisesti, samalla lailla kun kyseinen kirkko ei vain tunnusta avioeoa, ei se tunnusta uskonnosta erottaumistakaan. Kirkkolehti tippuu yhä luukusta vuosien jälkeenkin halusin tai en ja muutaman kerran on käyty oveakin kolkuttamassa.

Muokattu: December 7, 2009, käyttäjä: Elfie

[Windylady]

Katolisen kanssa naimisissa olleena (liityin exän takia katoliseen kirkkoon) sanoisin seuraavaa: kaikissa maissa, olipa sitten kuinka katolinen tahansa, siviilivihkiminen on täysin virallinen ja lainmukainen, luterilainenkin vihkiminen on laillinen kaikille, jos pariskunta on eri uskontokuntiin kuuluva niin siviilivihkiminen on kaikkialla velvoittava ja s pitää rekisteröidä kansalaisen kotimaassa. Myös exäni kotimaassa (Latinalaisessa Amerikassa) moni pariskunta oli mennyt vain maistraatissa naimisiin, ja se oli täysin virallinen ja laillinen.

Eri asia on sitten se, että jos puoliso ja tai hänen perheensä ovat kovin uskonnollisia, he voivat katsoa että ainoastaan katolinen vihkiminen on aito ja oikea, Jumalan silmissä velvoittava. Se tarkoittaa myös sitä, että mikä myöhemmin halutte tai toinen puolisoista haluaa erota, sen hyväksyminen tulee olemaan vaikeaa. Ja jos sinä haluat erota katolisesta puolisostasi, voit olla varma että hän tekee kaikkensa estääksen avioeron tai pitkittääkseen sitä. Hän saattaa myös pitää itseään puolisonasi loppuelämänsä, vaikka olisitte lainmukaan eronneet. Tällaisia ei ole kiva miettiä, mutta voi tulla eteen joskus. Eli puolisolla ja sukulaisilla voi olla erilaisia asenteita siviili-/luterilainen/ katolinen vihkimisen suhteen, varsinkin jos lapsia syntyy ja heidät halutaan kastaa katolisen kirkon jäseneksi. Mikäli olet menossa katoliseen avioliittoon, kannattaa osallistua katolisen kirkon järjestämään koulutukseen ja jutella katolisen papin kanssa ennen avioliiton solmimista. Muistakaa että katolinen vihkiminen on paljon muuta kuin kaunis ja koristeellinen seremonia kauniissa kirkossa. Sanon tämän siksi että jos nyt voisin valita toisin en olisi suostunut katoliseen vihkimiseen, vaan ainoastaan siviilivihkimiseen ja avioliiton siunaamiseen kirkossa (ehkä).

[Guest Maisa]

Heissan! Toivottavasti tämä ketju on vielä aktiivinen, minulla on nimittäin kysymyksiä tästä katolilais-aiheesta.

Osaako kukaan neuvoa tällaisessa tilanteessa:

Minä olen suomalainen, en kuulu mihinkään kirkkoon ja olen kerran ollut naimisissa (se oli siviilivihkiminen, koska kumpikaan emme kuuluneet kirkkoon). Nykyinen miesystäväni on ranskalainen ja katolinen. Haluaisimme mennä katolisessa kirkossa naimisiin, siis Ranskassa.

Kiitos jo etukäteen vastauksista

[Guest nyaw]

Katolilaisille avioliitto on kuolemaan asti kestävä lupaus. Katolilainen kirkko ei vihi avioliitosta eronneita.

[London]

Katolilaisille avioliitto on kuolemaan asti kestävä lupaus. Katolilainen kirkko ei vihi avioliitosta eronneita.

Mutta taas toisaalta et ollut naimisissa heidan silmissaan kun oli siviilivihkiminen eika heidan kirkossaan eli nain ollen ehka mahdollista. Mutta kirkkoon liityttava siis luterilaiseen tai katoliseen ja jos luterilainen "kurssi" kaytava katolisessa. Parasta kuitenkin jutella katolisen papin kanssa, joka teidat meinaa vihkia. Vaihtelee tosi paljon eri maista ja seurakunnista mita hyvaksyvat...

Good luck!!!

[Guest murmuu]

Belgiassa on mahdollista myös katolisessa kirkossa vihkiminen siten, että vain toinen osapuolista merkitään kirkonkirjoissa avioliitossa olevaksi. Tämän voi siis valita vaihtoehdoksi myös kaksi katolista, joista toinen ei halua kirkonkirjoihin "avioliittossa" merkintää (ei ole aktiivinen seurakuntalainen, ei halua lapsia katolisiksi jne). Käytännössä se tarkoittaa ainoastaan muutaman lauseen poisjättämistä seremonioista. Avioliitto siunataan ja kirkkohäät ovat mahdolliset. Meillä tilanne todennäköisesti tulee olemaan tämä - itse olen lut ja mies katolinen. Paikallisen ilmaisun mukaan avomieheni siis menee naimisiin "hansikkaan" kanssa. Jokatapauksessa virallinen osuus täytyy täkläisten käytäntöjen mukaan hoitaa myös maistraatissa, joten avioliitto on virallinen maallisten hallintoelinten kautta, ei suinkaan ainoastaan katolisen uskonkäsityksen vuoksi. Sitä en tiedä onko tämä mahdollista muissa katolisissa maissa.

[Guest Tikku]

Itse olen menossa katotilaisen miehen kanssa (hän on USA:lainen) naimisiin täällä Suomessa. Haluaisimme naimisiin Luterilaisessa kirkossa. Onnistuuko se ilman että hänen täytyy käydä esim- luterilainen rippikoulu tms? Eli vaatiiko jotakin muuta kuin normaalit paperit kuten esteettömystodistus, että voimme mennä naimisiin ev.lutl. kirkossa? Kiitos kaikille avusta

[Guest]

^Ei tarvitse käydä rippikoulua tai muuta, luterilainen vihkiminen voidaan suorittaa, kunhan toinen on kastettu ja konfirmoitu kirkon jäsen ja toinen kuuluu johonkin kristilliseen kirkkokuntaan. Voi olla, että miehesi tarvitsee jonkun todistuksen omasta seurakunnastaan, joka osoittaa katoliseen kirkkoon kuulumisen

[Guest PennyV]

En tieda, onko silla vaikutusta, mutta kun kerran Helsingin Katolisen seurakunnan Isa Teemu Sippo on nykyaan Piispa, voi olla, etta saa hieman helpommin dispensaatioita, kun hyvaksynnan voi saada ihan paikan paalta, eika tarvitse pyytaa Ruotsista tai Saksasta avioliittolupia.

Olen nykyaan uuspakana, naimisissa Eckankarilaisen (hippiajan peruja: hinduismin tapaisen uskonnon jenkkiversio ) kanssa, jenkkityyliin oikeustalolla eika kirkossa, mutta perheestani loytyy katolilaisia ja luterilaisia esimerkkipareja yllinkyllin... (Isani on katolilainen, aitini muodollisesti luterilainen, joka ei kuulu kirkkoon kirkollisveron takia. Vihkiminen suoritettiin Helsingin Maistraatissa, ja mina synnyin pari viikkoa myohemmin. Minut kastettiin Pyhan Henrikin kirkossa katolilaiseksi, ja vanhempieni eron jalkeen aitini teki mielestani hieman hassun tempun, ja liittyi luterilaiseen seurakuntaan, koska aidin liittyessa lapsista tehdaan automaattisesti myos jasenia, eli aiti liittyi, ja erosi seuraavana paivana, ja kaikki lapset jaivat kirkkoon ( ). Kavin teini-iassa rippileirit yms kun kaikki muutkin kaverit kavi, mutta se ei suuresti vaikuttanut isan puolella perhetta kirkossa kayntiin. Ehtoollista (en ota, kun en kuulu kirkkoon) lukuunottamatta koko seremonia ja litaniat menevat ihan sujuvasti viela).

Katolisen kirkon (siis uskonnon, ei maallisen instituution, joka sita edustaa) mukaan isani ja mina olisimme molemmat naimattomia. Isalla on vaimo nro. 4 meneillaan. Osasyy tuohon jompikumpi-paatokseen kirkko- ja siviilivihkimisen valilla on, etta jos menee Katolisin menoin vihille, on liitto kirkon silmissa pysyva, ja avioeroon vaaditaan taas dispensaatioita kirkon korkeammilta viranhaltijoilta, kun taas siviilivihitysta liitosta on helpompi erota, jos suhde ei toimikaan. Molemmat tatini ovat katolisin menoin tokaan liittoonsa vihittyja, molemmat liki nelikymppisina, kun solmivat ekat liittonsa hyvin nuorella ialla, ja eivat tainneet olla ihan varmoja viela, onko mies oikea, vai vaan "vaihe" (kiltti tytto pratkakundin kanssa, toinen oli viisumin takia naimisissa vuoden). Nuorempi ika taitaakin olla yleisin syy siviilivihkimiselle nykyaan. Jos suhde toimii, voi sita myohemmin kayda kirkossa pitamassa isommat haat ja "muodollistamassa" sen.

Jos tuo arveluttaa, tai tahtoo molempien uskojen siunauksen, kannattaa katsoa ekumeenisia vihkimenoja, koska silloin paikalla on molempien uskontokuntien pappi. Kaytannossa kuitenkin avioliiton laillisuudesta ei paata toisessa maassa kirkko, vaan viranomaiset. Jos kohdemaa noudattaa Apostille-sopimusta, niin kotikunnan maistraatista saa haettua avioliittotodistukseen Apostille-leiman (hintaa tyyliin 11 euroa, ja saa odotellessa) ja kohdemaan viranomaisille, ja heidan on kaiken jarjen mukaan hyvaksyttava dokumentti Haagin sopimuksen pohjalta.