suomi-irlanti

[Guest Susie]

Mitä tuohon lasten katolisiksi kastamiseen tulee, niin sanamuoto dokumenteissä (special dispensation) ei mielestäni ole olleenkaan paha, siihen on helppo suostua vaikka aikoisikin lapset kastaa luterilaiseen uskoon. Sanamuoto (oletan että on sama haki dispensiota sitten Suomesta tai Irkuista) oli tyyliin että katolisen puolison tulee kaikkensa mitä kohtuudella voi tehdä että lapsista tulisi katolisia. Käytännössä itse määrittelette keskenänne kohtuuden, sehän voi olla niin että se joka enemmän asiasta välittää (lut.) vie ja toinen (kat.) vikisee.

Meillä tämä dispensaation hakeminen meni jouheasti, osin varmasti siksi että sitä haettiin Suomessa. Mieskin yllättyi kuinka helposti se meni ja epäili sen johtuvat katolisen kirkon minoriteettiasemasta Suomessa - teillä se voi hyvinkin olla hieman takkuisempi juttu.

Käytännössä voitte toki ilman sitä dispensaatiotakin mennä Suomessa luterilaisin menoin naimisiin, etenkin jos miestäsi ei katolisen kirkon mielipide heilauta.

Me tehtiin kaikki by the book ihan vaan siksi, että niin saadaan myös anopit ja muut sukulaiset tyytyväisiksi ja jos joskus tulevaisuudessa muutamme Irkkuihin (not likely!) niin on sitten kaikki hoidettu pilkkua viilaten. Kouluthan ovat pitkälti katolisia siellä, jne, jne, joten emme halunneet että esim. lasten koulutuksen suhteen tulisi hankaluuksia/hidastuksia sen takia ettemme kirkon mielestä olisikaan naimisissa.

Tosin me katsottiin että katolisuus on niin suuri osa irlantilaisuutta, että kun asumme Suomessa, lapset kastetaan (ja on kastettu) katolisiksi. Poikamme on siis 100% "Irish Catholic" vaikka onkin suomalainen. Siinäpä sitä vasta selittämistä olisikin jos poika olisi Irish Protestant!  ;D

[Moggy]

;D Joo, se voisi aiheuttaa kulmakarvojen kohottelua ainakin Irlannissa!

Mietinkin, etta olisikohan helpompaa, jos voitaisiin hakea dispensaatiota Suomessa…no, toivottavasti se onnistuu taallakin, meilla on nyt kasassa arkkipiispalle lahtevat paperit, joiden perusteella voidaan toivottavasti saada dispensaatiohakemus (mm. kirje sulhasen vanhemmilta(?!), ettei han ole aiemmin ollut naimisissa). Ja olen nyt menossa itse juttelemaan papin kanssa, ja kuulemma myohemmin myos jollekin sellaiselle kirkon "avioliittoneuvontakurssille", missa naimisiin aikovat keskustelevat papin kanssa... mielenkiintoista, mihin kaikkeen sita paatyykin...

Tosiaan meillakin on se dispensaatio tarpeen lahinna sukulaisten (erityisesti tulevan appeni) mielenrauhan takaamiseksi, ja sulhaseni omankin mielenrauhan vuoksi – oli nimittain silloin silta papilta kuullut voivansa olla "in hot water with the catholic church", jos menee naimisiin luterilaisin menoin ilman dispensaatiota ja se tulee taalla kirkon tietoon. Koin muutenkin kaytannossa, miten iso osa uskonto on irlantilaisuutta, kun dispensaatioasiasta alettiin todella keskustella tulevien appivanhempieni kanssa, jotka muuten eivat ole kovinkaan uskonnollisia. Vaikka tiedossa (ja kaikkien mielesta ok) on jo noin vuoden verran ollut, etta vihkiminen tulee olemaan luterilainen, niin nyt kun asia on alkanut konkretisoitua, menikin hetki ennen kuin kaikki sisaistivat, etta tama nyt ei sitten todellakaan tarkoita tarkoita sita, etta sulhaseni jotenkin hylkaisi oman uskontonsa ja sita myota oman kulttuurinsa, tai perati kaantyisi luterilaiseksi! Ymmarran kylla mista nama huolet saavat alkunsa, ennen kaikkea juuri siita etta irlantilainen ja katolilainen merkkaavat aika lailla samaa (ainakin enemmistolle irlantilaisista), eika naissa huolehtimisissa kysymys loppujen lopuksi edes ollut niin paljon uskonnosta kuin kulttuurista...jokunen keskustelu ehdittiin kylla kayda (itsenaisyyssotaakin oli jo kuulemma sivuttu), mutta nyt on onneksi pienet tunnekuohut laantuneet ja ollaan taas kaikki "on the same page"  

Kuulin muuten jo jostain muualtakin, etta se dispensaation sanamuoto jattaa sijaa tulkinnalle, joten katsellaan sitten joskus aikanaan, etta mita kaikkea "kohtuudella kaikkensa tekeminen" lapsen uskontokasvatuksessa pitaa sisallaan Kiitokset viestistasi Susie, referoin sen sulhaselle, jota miellytti kovasti teidan tekemanne ratkaisu

[Kazan]

Hei Moggy ja muut!

Meille nää dispensaation hakemiset ja muut on aiheuttanet sen että mun ateisti-katolilaista sulhoa (katolisesta kirkosta kun ei voikaan niin vain erota) on alkanut ahdistaa pahemmat kerran ja olemmekin päätyneet nyt siihen ratkaisuun että menemme ensin maistraatissa naimisiin ja sitten heti perään seuraavana viikonloppuna meillä on kirkossa siunaamistilaisuus. Näin ollen meidän ei tarvi menna mihinkään parikursseille eikä vannottaa vääriä valoja lastemme katolilaisiksi kasvattamisesta.

Onneksi sulhon sukukaan ei ole kovin uskonnollista joten tästä ei pitäisi tulla mitään ongelmia. Joillekin vanhemman polven irkuillehan on pienestä pitäen opetettu että protestanttiseen kirkkoon meneminen on synti.

[Jonna1981]

Mielenkiintoista keskustelua... me olemme sulkin kanssa jutelleet tästä asiasta tosi paljon, ja tultiin siihen tulokseen, että me menemme naimisiin nyt ilman sitä katolisen kirkon lupaa eli tätä dispensaatiota. Meille riittää se, että olemme laillisesti naimisissa, ja tietty samalla luterilaisen kirkon mukaan. Emme halua alkaa just vannomaan näitä valoja mihinkään muualle, kun eihän sitäkään tiedä, tuleeko lapsia koskaan ja muutetaanko irlantiin jne jne. mietitään asiaa sitten kun se tulee ajankohtaiseksi. Ja jos haluamme, niin sen siunauksen voimme hakea myöhemmässä vaiheessa, esim. seuraavan irkkureissun aikana aiotaan käydä papin puheilla siellä, josko avioliittomme saisi siunattua, mikäli se siltä tuntuu. Muuten asialla ei ole sulholle mitään virkaa, hänelle se katolisuus ei tee häntä itseään tai esim. meidän tulevia lapsia yhtään enempää irlantilaiseksi tai paremmaksi ihmiseksi tai miksikään muuksikaan!!! Uskonnolla ei ole meille kummallekkaan niin suurta merkitystä meidän elämässämme, että pitäisi alkaa nöyristelemään ketään tai pyytämään lupaa että "saataisiinkohan me nyt mennä naimisiin, ja luvataan tehdä maat ja taivaat tulevaisuudessa..." jne. Sulhon perhe on sitä mieltä, että me voimme tehdä oman elämämme kanssa juuri niinkuin itse haluamme, heille riittää se, että olemme onnellisia yhdessä, kenenkään muun ei tarvitse tätä liittoamme edes hyväksyä

Mutta näin meillä...

[Kazan]

^ Meillä siis myös näin.

Tosin on se sanottava että jos asuu Irlannissa ja haluaa lapsiensa sopeutuvan ja sulautuvan joukkoon mahdollisimman hyvin, kannattaa harkita tuota dispensaation hakemista/ miettiä asiaa tarkoin. Nimittäin jos vanhemmat eivät ole katolisen kirkon silmissä naimisissa, tästä liitosta syntyneitä lapsiakaan ei mielellään oteta mukaan kirkon tekemisiin, esim. konfirmaatioon.(joka on nykyisin lapsille todella tärkeä rahankeruutapahtuma  ;D  ja siitä ulkopuolelle jääminen voi tuntua lapsista ikävältä).

Miehen veljellä on juuri tämä tilanne ja he nyt jo miettivät mitä tehdä kolmen vuoden kuluttua kun heidän vanhin tytterensä tulee konfirmaatioikään. Silloin nimittäinhän tytot puetaan niihin valkoisiin 'minimorsiusmekkoihin' ja voi olla vaikea selittaa 7-8 vanhalle miksi se ei saa mekkoa niin kuin naapuriin Mary.

[Jonna1981]

..eli JOS muutamme irkkuihin ja JOS saamme ylipäätään lapsia... meidän filosofian mukaan emme halua tehdä asioita ja miettiä että entä sitten jos joskus asiat on näin tai jos sattuu menemäänkin näin... we'll cross the bridge when we come to it.. jotenkin vain tuntuisi hassulta ruveta hakemaan lupaa kirkolta mennä naimisiin ja mennä valalle syntymättömien asten kastamisista johonkin uskontoon, joka meille ei hirveästi merkitse kummallekaan vain sen takia että meidän ehkä tuleva lapsemme joka siis 50 % olisi tyttö, saisi pukeutua valkoiseen mekkoon 7 vuotiaana, jotta ei tulisi syrjityksi ja sulautuisi joukkoon... tämä siis erittäin kärjistetysti mutta jokainen tietty tekee mikä omassa suhteessa tuntuu oikealta ratkaisulta, ja tosi mielenkiintoista kuulla muiden kokemuksia ja mielipiteitä, miten olette toimineet byrokratian kanssa ja miksi näin.

[Kazan]

Niin, minun sulhollenihan kirkko ei merkitse juuri mitään. Ja katolisuudesta en välitä minäkään.

Tarkoitinkin nyt tuolla edellisellä kirjoituksellani sitä, että näistä asioista on hyvä kuitenkin olla perillä, koska Irlannissa niillä on seuraamuksensa. Joillekin on tärkeätä esim. se että lapset pääsevät mukaan konfirmaatioihin ja muihin menoihin. Ja jos tämä asia ei ole tärkeä, on hyvä sekin selvittää itselleen.

Tuli mieleen noita aikaisempia kirjoituksia lukiessani että ehkä tämä katolisuus = irlantilaisuus assosiaatio (joka usein mainittiin) tulee enemmän esille ex-pat irkuilla kuin näillä kotimaassaan asuvilla. Irlannissakin kun alkaa olla aika maallistunutta tämä meno nykyään.  

[Moggy]

Haudi kaikille,

En ole taalla kaynyt taalla muutamaan paivaan, ja nyt luin nuo omat aikaisemmat viestini ja huomasin, etta aika lailla taa uskontoasia on nakojaan muakin mietityttanyt joku aika sitten, kun olen tuollaiset pitkat pahkailyt kirjoitellut…

Mielenkiintoista tosiaan kuulla, kuinka asiaa on muualla mietitty/ratkaistu. Mullahan on sinansa sama tilanne, etta sulhanen itse ei kylla ole juuri yhtaan uskonnollinen tai muuten valita kirkon sanomisista tai kannoista (katolisesta sisaoppilaitostaustaan huolimatta), ja hanen mielestaan taa kirkon vaanto, jossa lopulta on kyse meidan MAHDOLLISTEN tulevien lasten uskonnosta, on yhta naurettavaa kuin minustakin… mutta meilla oman lisansa ja mutkansa kuvioon tuovatkin sitten hanen vanhempiensa tai lahinna isansa toiveet. Joka on sellainen "vanhan kansan" tyyppi sikali, etta niin paljon kuin pitaakin minusta jne, silti selkeasti kantaa jonkinlaista huolta siita, etta aikooko poika nyt tai tulevaisuudessa jotenkin “hylata katolisen uskonsa” - eli irlantilaisuutensa (anoppi selitti mulle, etta nain miehensa asian nakee).

Mm. tama huomioon ottaen ajattelin, etta dispensaation hakeminen ja kaiken tekeminen “by the book” olkoon nyt sitten meilla kaikkien mielenrauhan hintana (kun ei se ole multa muuten pois kuin aikana ja lisa-hommana), ja toisaalta, onpahan sitten varauduttu tulevaisuudenkin varalle, kuka tietaa missa lopulta asutaan ja missa ne mahdolliset lapset menevat kouluun jne. Ja jos katolisen kirkon lupa jaa saamatta, niin sitten pistaydytaan mekin Suomessa maistraatissa ennen siunausta kirkossa...

Ja tosiaan, mita lapsiin tulee, niin katsellaan sitten, jos se joskus on ajankohtaista, mita mielta meista molemmat silloin ovat ja miten kovasti taman hetkisten kantojemme takana seisotaan - nain ollen sulhoni nyt annettu ilmoitus “kohtuudella kaikkensa tekemisesta” nahdakseni tuskin merkitsee vaaran valan vannomista...ja kuka tietaa, miten mulla itsellani mieli muuttuu ja mika lopulta tuntuu parhaalta vaihtoehdolta.

Ai niin ja nyt kun mietin tuota irlantilainen=katolilainen assosiaatiota, onhan se vahan karjistetty, ottaen huomioon juuri miten maallistuneita Irlannissa enemmisto ihmisista on. Mutta toisaalta, niin kuin totesin, valilla sen sitten kuitenkin huomaa tosi voimakkaasti, niin kuin tassa meidan tapauksessa…

Sitten ketjun alkuperaiseen aiheeseen eli haihin liittyen, niin meilla ei oikeastaan ole eri kansallisuuksia korostettu niin kauheasti (vaikka suomalaiset kuulemma odottavat “irkkuhaita” ja irkut, noin 40-50 kpl, “perinteista suomalaista kansantanssia” jota joku oli nahnyt tv:ssa – mita ikina se sitten onkaan!. Vihkiminen, sen jalkeisen laivakuljetuksen jarvimaisemat ja ruoka on ainakin suomalaiselementti, mutta mitaan erityisen irlantilaista meilla ei ole, niin paitsi tietysti drink and be merry -puoli, ja varmaan joitakin pikkujuttuja koristelussa ym (kuten meidan kuoharilasit Irlannista). Bandikin on jazzia/bossa novaa... Olen aina ollut sita mielta, etta mun haissa ei juuri leikkeja ja morsiamen ryostoa nahda, mutta nyt voi olla, etta joudun hieman joustamaan talta osin, koska se voisi olla sellaista, mika olisi ulkomaalaisille vieraille ennen nakematonta  

Ja taas tuli juttua! Mut tosiaan oli kiva kuulla, kuinka muualla on samoja asioita mietitty.

[Kazan]

Niin, varsin mielenkiintoinen keskustelu ja aika samoilla linjoilla me naikkarit miehineen näytämme olevan.

Oletteko muuten käyneet seuraamassa irlantilaisia naikkareita? Mä oon välillä käynyt vakoilemassa tässä osoitteessa: http://www.weddingsonline.ie/discussion/

ja huhhuh, irkkunaikkareihin verrattuna suomalaiset häätouhut on aika luonnonläheistä puuhaa. Siellä ostetaan lahjoja lähes kaikillle mummosta kukkaistyttöihin, hommataan vähintään 3 morsiusneitoa/ kaasoa, suihkutetaan naama täyteen itseruskettavia, kutsutaan järjestäen noin 150-300 henkeä häihin, tarjoillaan 6 lajin illallisia, ostetaan sulholle huomenlahjaksi Rolexeja jne.  ;D

Ei vaan, on toi tosi kiva foorumi siinä että kaikki on todella ystävällisiä toisilleen mutta hiukan kyllä hirvittää noi budjetit...

[Jonna1981]

Me oltiin just viime syksynä ystäviemme häissä irkuissa, ja heillä oli 7 maid of honouria ja 7 bestmania... huhhuh!!!

meillä pienet häät suomessa, ja supi suomalaiset puitteet ja ruuat tulee olemaan. mutta Aussiviinit Sormus irkuista! mutta jotain pyritään vielä yhdistelemään näistä kulttuureistamme, vaikka meille onkin tulossa vain "meidän näköiset" häät. Lähinnä tässä jännittää tämä sukujen ensitapaaminen... !

Meidän vihkipappi sanoi, että katolisen kirkon lupaa ei tarvitsisi välttämättä, jotta "pääsee luterilaisessa kirkossa naimisiin" eli meille tulee siksi edelleen kirkkohäät, luterilaisessa kirkossa. Onkohan mulla sittenkin väärää tietoa (mietin näitä kirjoituksia lukiessa), vai miten on teidän muitten mielestä? Vielä kerran palatakseni tähän asiaan siis, on tää vääntöä  

MUOKS! Tarkastin netistä, ja vihkimisen VOI toimittaa luterilainen pappi, lut ja kat. mennessä naimisiin, mutta pitää löytyä kaste ja konfirmaatio todistus. Dispensaatio ei ole sinänsä edellytys.

[Guest Susie]

Niin, selkeyden vuoksi vielä: dispensaatiota "vaatii" katolinen kirkko, ei luterilainen.

Luterilaisessa uskonnossa vihkiminen on "vain" toimitus, ei sakramentti (kuten kaste ja konfirmaatio). Katolisilla myös vihkiminen on sakramentti, mistä syystä luterilainen vihkiminen on katolisen kirkon silmissä puutteellinen ja siksi pitää etukäteen sopia (dispensaatio) että luterilainen vihkiminen on validi myös kat. kirkon näkökulmasta vaikka avioliiton sakramenttiä ei ole toimitettukaan.

Olen muuten huomannut että irlantilaiset ovat paljon avokätisempiä kuin suomalaiset muutenkin. Meillä ainakin irlantilaisten tuomat häälahjat olivat ihan järkyttävän kalliita verrattuna tyypillisiin suomalaisiin häälahjoihin, irlannista myös häihin kutsumattomat lähettivät (kalliita) lahjoja. Poikamme sai postitse lahjoja Irlannista valehtelematta päivittäin heti syntymänsä jälkeen ainakin kuukauden päivät ja sama lahjomisrumba alkoi ristiäisten jälkeen. Saimme myös sekä hää- että ristiäislahjoja myös ihmisiltä joita emme olleet koskaan tavanneen, mm. todella kaukaisilta sukulaisilta, kälyni kaasolta sekä anopin ystävättäriltä.

Tämä tietysti tarkoittaa että meillä Visa vinkuu jo postitoimiston ovi narisee aina kun joku miehen suvusta tai perhetuttujen lapsista kihlautuu, menee naimisiin tai saa lapsia. Näen kuitenkin tärkeänä että vaikka mieheni on "suomalaistunut", olemme edelleen lämpimissä väleissä hänen sukunsa kanssa ja merkkipäivänä muistaminen on hyvä tapa ylläpitää välejä vaikkei muuten olisi kovin läheisistä ihmisistä kysymys. Ja tietysti heidän avokätisyyteensä vastaamatta jättäminen näyttäisi ahneelta.

[Jonna1981]

Näin me tämän dispensaation käsitimmekin jo "oman" pappimme selostuksesta, asia kunnossa siis! Tahtoo välillä mennä pää sekaisin, kun täällä lukee juttuja ja kokemuksia  

Me ollaan huomattu tämä avokätisyys myös, välillä oikein riesaksi asti, kun irkuissa käydessä ei tahdo jäädä esim. omille ostoksille tai miehen "muuttotavaroille" tilaa matkalaukussa ollenkaan, kun kaikki ostelee sekä meille, minun perheelle ja meidän ystäville lahjoja.. toki se on mukavaa, mutta välillä tuntuu että ei mene perille se, ettei me saada kannettua 100 kg ylipainoa koneessa.. me vähän off-topic, mutta anyway.

Oliko teillä jo häänne viettäneillä irkku-suomipareilla mitään irlantilaisia perinteitä vihkimiseen liittyen (esim. hevosenkengän kantaminen morsiamella)?

[Guest Susie]

Meillä ei ollut mitään erityisen irlantilaista tai erityisen suomalaista mielestäni. Ajateltiin niin että siinä ei ole kyseessä mikään valtioiden välinen konferenssi (kun mutsi tyrkytti lippuja pöytiin), vaan me kaksi ihmistä mennään naimisiin.

Ainut mikä olisi mielestäni ollut kiva suomi-irlanti -juttu olisi ollut mummon tohvelit snapsina. Mummon tohveliihan tulee 2cl salmaria ja 2cl baileysiä, eli se on ultimate suomi-irlanti drinksu. Mutta meidän häistä muotoutui sitten sellaiset ettei snapsin juonnille oikein ollut sopivaa aikaa eikä paikkaa (bossa nova lounge häät juhlavissa puitteissa), vaikka jälkiruuastahan tuo olisi hyvin käynnyt.  ;D

Voisihan sitä sen perinteisen sinisen tai valkoisen sukkanauhanvyön sijasta hankkia irlanninvihreän tai sulhasella voisi shamrock -kuviolliset kalsarit. Meillä häät pidettiin St. Valentinesin päivänä, joten meillä oli puolin ja toisin varattuna "sydämmelliset" yllärit toisillemme hääyönä irlantivitsien sijaan.

[Moggy]

Juu nuo perinteet kiinnostaisivat minuakin – mika toi hevosenkenkajuttu oli? Olen taalla Irlannissa yrittanyt kysella takalaisista haaperinteista, joita voitaisiin ottaa joko seremoniaan tai muuhun ohjelmaan, mutta toistaiseksi en ole saanut oikein muita vastauksia kuin ”kimpun heitto” ja ”juominen”! Joskus mietin, etta se haakynttiloiden sytyttaminen osana vihkimista (jos pappi suostuu!) voisi olla yksi vaihtoehto, mutta en sitten tieda, saisiko sen kivaksi ja luontevaksi osaksi vihkimista Suomessa – onko jollakin kokemusta?

On muuten todettu sulhon kanssa Suomessa pidettavien haiden yhdeksi hyvaksi puoleksi se, etta ei tarvitse niin miettia Irlannin vieraiden mahdollisia ennakko-odotuksia/tottumuksia (ja siten hirveaa budjettia, jos haluttaisiin taysin irkkumallin mukaan menna!), kun kaiken, mika ehka irkuille ja muille ulkomaalaisille aiheuttaa ihmetysta tai poikkeaa totutusta, voi aina kuitata silla, etta ”se on tapa Suomessa” (hmm...kuuluisat viimeiset sanat, toivottavasti meidan haiden jalkeen ei irkkuihin palaa aivan vinoutuneen Suomi-kuvan saaneita vieraita!) Ja toisaalta oman, nyt jo ylipaisuneen budjetin voi itselleen selittaa silla, etta se on kuitenkin viela pieni keskiverto-irkkuhaabudjettiin verrattuna (silta ainakin tuntuu, kun joidenkin irlantilaisten morsianten juttuja olen kuunnellut).

Toi anteliaisuusasia on niin totta! Olin ihan aimana, kun jo kihlautumisen jalkeen lahjoja alkoi kirjaimellisesti virrata, myos ihmisilta joita en ollut koskaan tavannutkaan. Sulhanen on muuten serkuksistaan vanhimpia, joten meilla on varmaan muutaman vuoden paasta tiedossa iso vastalahjontabuumi, jos sen keskenaan samanikaiset, nuoremmat serkut alkavat kihlautua ja menna naimisiin kaikki suurin piirtein samoihin aikoihin...

LISAYS viela - kirjoitan tyopaikalta ja “salaa” enka siksi ensin lukenut tuota Susien viestia, kun vain copypastasin omani viimeiseksi   Toi mummontohvelihan on aivan loistava idea! Meillakin voi tosin olla, ettei haissa snapseille  ehka oikein ole paikkaa, mutta jos ei haissa, niin ehka edeltavan illan ”rehearsal dinnerilla", jota on suunniteltu "helpottamaan sukujen kohtaamista".  

[Jonna1981]

Tuo hevosenkenkäjuttu on sellainen, että morsian kantaa hevosenkenkää tuomassa hyvää onnea, ja kengän suu alas päin tietty ettei onni karkaa pois.. olen nähnyt irkuissa sellaisia valkoista posliinia olevia versioita, jota voi kantaa remmissä ranteessa, laukussa, tai kuulema vaikka sukkanauhassa (? mitenhän tämä toimii?), tätä ajattelin, että tän vois ottaa vaikka käyttöönkin. Mietittiin myös me tuota hääkynttilöiden sytyttämistä, mutta kun me haluttiin enemmän sytyttää kynttilä eräälle edesmenneelle läheiselle, niin se riittää, muuten menisi ihan sytyttelyksi koko toimitus..

Ei meillekään tule mitään lippusysteemejä (vaikka niitä meillekin tyrkytettiin, hyvä kommentti tuo valtioiden välinen konferenssi), mutta sen verran koitetaan, että meillä soisi kirkossa uillean pipe, ruokapuolessa sen verran, että kun pääruoka on ihan perinteistä suomalaista, niin leivonnaisia tehdään sitten anopin resepteillä hääkakun kaveriksi. Hyvä vinkki tuo mummon tohveli, en ollut koskaan moisesta drinkistä kuullutkaan  

Meillä muuten on tosi pieni budjetti, mutta eiköhän se mene ok, sanotaan sitten, että suomessa ei ole tapana mennä liiallisuuksiin muussa kuin juomisessa

[Kazan]

Löysin tuolta Irlannin naikkareiden palstalta tälläiden nimimerkki JB:n kirjoittaman kommentin perinteistä:

Lucky horseshoe. Irish brides used to carry a real horseshoe for good luck. (Turned up so the luck won't run out). You can get porcelain horseshoes which most Irish brides carry these days, or one made of fabric which is worn on the wrist.

* Magic Hanky. This charming custom involves having the bride carry a special hanky that with a few stitches can be turned into a christening bonnet for the first baby. With a couple of snips it can be turned back into a hanky that your child can carry on his/her wedding day.

* Make-up bells. The chime of bells is thought to keep evil spirits away, restore harmony if a couple is fighting, and also remind a couple of their wedding vows. Giving a bell as a gift has become an Irish tradition. You could also have your greeters hand out tiny bells to your guests to ring as you process. (You might want to let them know when they're supposed to be rung - perhaps mention it in your program along with an explanation of the custom). Guests could also ring their little bells at the reception in lieu of clinking glasses.

Tän löytäminen oli kyllä työn ja tuskan takana. Luulen että suurin osa irkkumorsioista ei harrasta tälläisiä perinteitä juurikaan. Aina jos netistä löytyy näistä juttua ne tuppaa olemaan amerikkalaisia sivuja joissa verestellään suvun irkkujuuria.

Luulen että vieraat ovat otettuja enemmänkin jos tarjoillaan Baileysiä tai irkkukarkkeja hääkarkkeina. Toi mummun huopatossu -drinkki oli hyvä idea! Ja se on itse asiassa hyvääkin. Oon maistanut sitä joskus kauan aikaa sitten jossain Tampereen baarissa.  

[Kazan]

Niin, nämä konfirmaatioasiat ovat sellaisia jotka yleensä herättävät aika voimakkaita tunteita ei-katolilaisten keskuudessa. Itse tiedän pareja jotka lapsiensa vuoksi ovat hakeneet tuota dispensaatiota ja pareja, jotka eivät ole. Molempien perustelut ymmärrän hyvin.

Vaikka noita konfirmaatioasioita onkin helppo arvostella ulkopuolisena, mielipide usein muuttuu kun elää irlantilaisessa yhteiskunnassa ja nämä asiat tulevat itselle ajankohtaisiksi.

Saattaa olla että päädymme sittenkin hakemaan tuota dispensaatiota saadaksemme kirkkovihkimisen Suomessa. Tiedän että luterilainen kirkko ei sitä vaadi mutta voi olla olla vaikea sulhasen selostaa kirkolle että miksi tarvitsee pitkän syntymätodistuksen...Katsoo nyt, sulhon mieli vaihtelee tämän asian suhteen viikottain.

Tulevia lapsiamme emme kuitenkaan tule kastamaan katolisiksi emmekä luterilaisiksi vaan annamme heidän itse päättää aikuistuttuaan. Näin olemme jo sopineet.

[justanotherbride]

Joo, meillakin on kylla tarkoituksena hakea kaikki mahdolliset paperit ajoissa nyt kun haihin (07/08) on viela reilusti aikaa, eri asia on sitten jos miehen kotiseurakunnan papilla on joku ongelma asian suhteen ja tai jos meidan taytyy nahda kamalasti vaivaa (esim. kayda kirkossa tai katolisen kirkon parisuhdekoulussa) sen eteen.

Voikohan sen asian muuten hoitaa jalkeen pain, siis etta jos ei Suomessa naimisiin mennessa huomaa dispensaatiota hakea, voiko liiton "hyvaksytyttaa" katolisella kirkolla myohemmin jos sen kokee tarpeelliseksi?

[Kazan]

^Luulen että voi hakea myöhemminkin, ihan kuin olisin jostakin siitä lukenut. En ole kyllä aivan sataprosenttisen varma. Onkohan kellään muulla tästä asiasta tietoa?

[Guest Susie]

Luulen että suurin osa irkkumorsioista ei harrasta tälläisiä perinteitä juurikaan. Aina jos netistä löytyy näistä juttua ne tuppaa olemaan amerikkalaisia sivuja joissa verestellään suvun irkkujuuria.

Tämä oli osittain syynä sille että emme ottaneet mitään perinteitä mukaan kummaltakaan puolelta. Maailmassa on irlantilaisia ja Amerikan "irlantilaisia". Miehellä ei ollut mitään tarvetta tai halua tehdä häistä irlantilaisia, etenkin kun monet näistä tavoista eivät ole käytössä irlantilaisissa häissä ja siksi ne usein tuntuvat irlantiaisista teennäisiltä ja kaukaa haetuilta. Suomessa on paljon luonnollisempaa ja tavallisempaa noudattaa tiettyjä perinteintä (myös arkielämässä), joten sitä ei aina tule ajatelleeksi, mikä näiden "perinteiden" alkuperä on.

Irlantilaiset "perinteet" ovat tietysti ihan hauskoja detaljeja suomalaisille vieraille ja varsinkin silloin jos pari asuu Suomessa, voi olla ihan perusteltua ottaa mukaan second ja third generation Irish juttuja. (sori taas tämä puolisuomi!) Eipä silti että ideoita niin kamalasti tarvitsee perustella, jos tulee kiva juttu vastaan, niin go for it! Kannattaa ehkä kuitenkin muistaa että irlantilaiset vieraat saattavat vähän ihmetellä jotain irlantilaiseksi väitettyjä juttuja, Irish Coffeeta ja näitä mainittuja "perinteitä".

Näin jälkikäteen jos pitäisi meidän häihin lisätä jotain irlantilaista, niin tosiaankin juotaisiin mummon tohvelit ja ehkä laittaisin itselleni jotain vihreää, vaikka silkkinauhasta rannekorun tai vihreän "aids-nauhan" rinnanpieleen. Tai pienen neliapila-rintakorun koko hääseurueelle.

[ropina]

Mahtavaa että täällä naikkareissa on käsitelty joka kantilta tätä häähulinaa - jopa löytyy miehen "rodullekin" oma osuus! Meillä on myös tulossa Suomi-Irlanti häät (teki mieli pistää ottelu). Emme aio kansallisuuksia kovin paljoa korostaa, bändiltä on tilattu muutama irkku- ja suomikappale kansainvälisten lomaan. Muuten meinasin että pöytäkukkien joukkoon piilottaisin apilanlehtiä. Suomipuolta edustaisi parina parhaiten Suomen kansalliskukka kielo, mutta niiden hankkiminen alkusyksystä tulee turhan tyyriiksi ja hankalaksi. Koivunlehdet voisi kenties ajaa saman asian... Hyvät ideat tässä asiassa otetaan mielihyvin vastaan!

[Kazan]

Huomasin juuri että Jonna1981:lla ja Moggylla alkaa jo hääpäivä lähestyä..

Paljon onnea molemmille ensi lauantaille! Tulettehan sitten tänne kertomaan että miten meni!

[Jonna1981]

Hellurei ja hellät tunteet... nyt ne on häät sitten juhlittu ja minusta saatiin rouva leivottua

ihan hirveän pikainen tilitys vain: kaikki meni aivan loistavasti, saatiin ihana aurinkoinen päivä tilattua just hääpäiväksi, vihkiminen meni hyvin (mitä luultavimmin, olin niin paniikissa,etten juuri muista mitään.. mutta kyllä me kai tahdottiin koska bileet oli nii loistavat) ruoka ja juoma oli hyvää ja sitä oli riittävästi, kukaan ei tapellut, vaan meidän suomi-irkku suku tuli odotettua paremmin toimeen, ja olivat siis viimeisiä jotka lähti juhlapaikalta klo 3 aamulla... mekin jaksettiin tanssia klo 1:30 saakka, jonka jälkeen vietimme kaksin hääyötä aamukuuteen... ja ihanaa oli!!! täytyy varmaan kirjottaa joku hääpäiväkertomus kun vain saisi aikaiseksi, me lomaillaan vielä 2 viikkoa, ja sitten kun palaan koneen ääreen, niin kirjoitan lisää!!

Onnea vielä myös tuoreelle rouvalle Moggylle, hääpäiväkaimalle  

[justanotherbride]

Etsin netista virallista tietoa paperihommista, ja loysin tallaisen hyvan tietopaketin citizensinformation.ie -sivustolta: http://www.citizensinformation.ie/categori..._married_abroad

Ketjua lueskellessani huomasin etta monet neuvovat soittamaan suurlahetystoon, koska sielta osataan sanoa mita papereita irlantilainen mies tarvitsee mennakseen suomalaisen naisen kanssa Suomessa naimisiin. Tarkoittaako tama siis Suomen Irlannin-suurlahetystoa vai Irlannin Suomen-suurlahetystoa?

Soitin juuri Suomen suurlahetystoon Dublinissa, eivatka he siella oikein tienneet mistaan mitaan...  

[Guest Susie]

Irlannin suurlähetystöt ja konsulaatit edustavat Irlannin valtiota ulkomailla, samoin kuten Suomen suurlähetystöt edustavat Suomea Suomen ulkopuolella. Jos haluaa mennä Suomessa irlantilaisen kanssa naimisiin, kannattaa olla yhteydessä Irlannin konsulaattiin Erottajalla.

Jos olette menossa naimisiin jossain muussa maassa, sanotaan vaikka Saksassa, niin silloin kannattaa ottaa yhteyttä Irlannin suurlähetystöön Saksassa. Ja suomalaisen tietysti omaansa.

Jos asutte Suomessa (=maassa jossa vihitään), asiat selviävät suoraan kirkosta/maistraatista, eikä suurlähetystöstä ole juurikaan apua.

Pointtini siis se, että jos menette naimisiin siinä maassa missä asutte (olette asuneet jo jonkin aikaa), suurlähetystöstä ei ole mainittavasti apua, vaan saatte selville kaiken tarvittavan siltä instanssilta joka teidät vihkii.  Jos menette naimisiin maassa, jossa ette asu, silloin suurlähtetystöt tietävät paikalliset vaatimukset lailliseen vihkimiseen ja sen, mitä kotimaan dokumenttejä ne vastaavat sekä tarvittaessa voivat todistaa niitä (tai niiden käännöksiä) oikeiksi.