SAA LUKITA! Ohjeita USA:n viisumeiden hakuun K-1 (kihlattu)

[Guest PennyV]

Ja "Certified Copy" on yleensä sitten esimerkiksi notaarin leimallaan vahvistama. Mun postituskeskuksen täti notarisoi kopioita odottaessa pientä maksua vastaan. Joissakin UPS- tai FedEx-keskuksissa notarisoivat myös. Ihan vaan vinkkinä, kun välillä on hankalaa hoksata itse, mistä moisia palveluita saa (mulla meni pari viikkoa Dianen löytämiseen, mutta se on ollut ihana apu viisumijuttuja säätäessä, kun sen tietokoneelle jää myös edelliset postitusosoitteet, eli voin vaan pyytää "send it to USCIS in Chicago again").

[Ea*]

Aah, siis tarkoitatko, että jos ottaa vain tuosta alkuperäisestä kopion ja pyytää siihen notaarin leimaa? Katsoin vaan, että noitahan voi tilata syntymäosavaltiosta ja siihen tilaukseen tarvitaan kanssa toi notaarin leima... Kyllähän periaatteessa voisi sen alkuperäisenkin ottaa, paitsi jos se tarvii jättää sinne konsulaattiin?

[Guest PennyV]

Syntymätodistuksesta ei kannata jättää alkuperäistä konsulaattiin. Kopio ehdottomasti, koska syntymätodistuksen kopiot on kalliita tilata, ellen ymmärtänyt mieheni sanomisia pahasti väärin. Eli eivät ole velvoitettuja antamaan alkuperäisiä dokumentteja takaisin.

Muokattu: August 27, 2012, käyttäjä: PennyV

[Ea*]

^Jos ymmärrän oikein, niitä dokumentteja ei siis voi vain näyttää siellä konsulaatissa, vaan pitää jättää sinne? Siinä tapauksessa tietenkään ei alkuperäistä kannatakaan ottaa. Mutta siis noita syntymätodistuksen kopiota voi syntymäosavaltiosta tosiaan tilata. Ovat muutaman kympin hintaisia - ei mun mielestä kovinkaan kalliita, mutta niiden saanti taas kestää eli tuonne haastatteluunko voi ottaa siitä alkuperäisestä kopion, jossa on se notaarin leima?

[amaria]

Hei kaikki, itselläni myös tuo K1-viisumin haku edessä.. Vielä ei ole saatu papereita liikkeelle, kun ollaan pää kuumana mietitty mitä lähdetään hakemaan ja nyt sitten päädyttiin tähän K1:seen. Poikaystävälläni on kaksoiskansalaisuus (eu-maa ja usa) ja hän on asunut kanssani Suomessa jo yli pari vuotta. Miten hakemuksen kanssa pitäisi tällaisessa tapauksessa menetellä? Voimmeko lähettää hakemuksen mihin vain USA:ssa olevaan USCIS:n palvelukeskukseen vai pitääkö se lähettää sinne, missä poikaystäväni on viimeksi ollut kirjoilla? Suomessa asumisen takia, ei poikaystävälläni ole myöskään työpaikkaa USA:ssa, joten ainoa vaihtoehto olisi luultavasti pyytää hänen vanhempiaan sponsoreiksi? Molemmilla paljon säästöjä ja ideana on lähteä USA:han aloittamaan kaikki ns. alusta. Hankkia työpaikat kun pääsemme paikanpäälle (tai minunhan pitää odottaa se n.3 kuukautta, jotta saan työluvan..) ja tutustua itse USA:han. Itsehän en ole koskaan edes vieraillut kyseisessä maassa.

Onko K1:n hakemisaika yhä n.6kk?

Tulipas tässä paljon kysymyksiä! Toivottavasti joku osaa vähän auttaa näiden kanssa.. Tuntuu, että eksyn jokaisen sivuston erilaisiin neuvoihin ja mielipiteisiin..

[*Eve*]

Tervetuloa amaria!!

Mä en valitettavasti tiedä miten kannattaa menetellä jos tuleva puoliso ei asu USA:ssa, mutta takuuvarmasti VisaJourneyn puolelta löytyy siihenkin neuvoja ja siitä kokemuksia, ja siellä jos kysyy niin varmasti saat apuja. Co-sponsorin te tosiaan ainakin taidatte tarvita. K1:n käsittelyaika sekin vaihtelee aika paljon, mutta yleensä papereiden lähettämisestä NOA2 (eli anomus hyväksytty USA:ssa ja lähetetty edelleen Suomeen haastattelua varten) saamiseen ei tuota kuutta kuukautta kauempaa pitäis mennä.

Minne päin teillä on suunnitelmat muuttaa, ainakin aluksi?

[Ea*]

Amaria, tuolla USCIS:n sivuilla on muistaakseni kyllä ihan selvät ohjeet siihen, mikäli asuu ulkomailla.

[Juha Pekka]

Onko K1:n hakemisaika yhä n.6kk?

http://www.visajourney.com/timeline/profile.php?id=133295

Tuossa meidän K-1 timeline. Oltiin muuten nopeimpien joukossa tammikuun hakijoista jotka sai visan hyväksytyksi tuolta Visa journeystä. NOA2 osa porukkaa odotti kai yli puoli vuotta.

[amaria]

Kiitos kaikille Juu, löysinkin yhden keskustelun tuolta VisaJourneysta, joka koski juuri meitä ulkomailta visaa hakevia.. Monet siellä suosittelivat mielummin CR1-viisumia.. Kyllä me kuitenkin varmaan tällä K1 mennään, haluttaisiin pitää häät Usa:ssa, jotta pääsisi toisen puoliskoni perhekin osallistumaan. Myöhemmin sitten Suomessa juhlitaan.

Eve: Ollaan suunniteltu ensiksi muuttavamme vähäksi aikaa Texasiin, missä poikaystäväni äiti asuu. Sieltä sitten olisi suuntana muutaman kuukauden päästä New York, jossa hän on viettänyt elämänsä ensimmäiset 20 vuotta. Siellä olisi paljon tuttavia ja auttavia käsiä odottamassa. Töitäkin löytäisin helpommin ns. suhteiden kautta

[Soffi]

Kiitos kaikille Juu, löysinkin yhden keskustelun tuolta VisaJourneysta, joka koski juuri meitä ulkomailta visaa hakevia.. Monet siellä suosittelivat mielummin CR1-viisumia..

Itse tulin tuolla CR-1 viisumilla tänne Kaliforniaan viime viikolla Eli se on viisumi joka on tarkoitettu aviopuolisolle, joten sen kanssa teidän tosiaan pitäisi olla naimisissa ennen hakuprosessin aloittamista. Meillä on sen verran sama tilanne, että meilläkin mies on kaksoiskansalainen, mutta kansalaisuudet on Suomi&Usa ja asuu Usassa. Meillä tuon CR-1:n kanssa kesti 11 kk mikä on ainakin mun mielestä pitkä aika. Ja tosiaan tehtiin miehen kanssa kaikki niin nopeasti kun mahdollista joten ei ollut meistä kiinni. Eli aina kun mulle tuli postissa/sähköpostissa joku lomake täytettäväksi, niin olin viimeistään samana iltana tai seuraavana aamuna postilaatikolla postittamassa sitä lomaketta täytettynä. Samoin oli mies. Ja aina kun oli sallittua, soitettiin NVC:hen (National Visa Center) ja kyseltiin tilannetta. Ja meiltä ei missään vaiheessa pyydetty mitään lisäselvityksiä tai muitakaan. Joten oman kokemuksen perusteella tuo 11 kk on ihan vähimmäisaika CR-1:n kanssa silloin kun kaikki menee ns. oppikirjan mukaan. Jos on mutkia matkassa, niin sitten varmasti huomattavasti kauemmin.

Meillä on kokemusta myös K1:stä; haettiin ja saatiin se pari vuotta sitten ja kyllä se oli huomattavasti nopeampi kuin tämä CR-1. Vaikka silloin paperit oli meillä välillä odottamassa täyttämistä jopa useita viikkoja tai kauemmin.

Tuosta alkuperäisten/kopioiden viemisestä; mulla oli haastattelu konsulaatissa muutama viikko sitten, ja paperia oli mukana vaikka kuinka; niin alkuperäistä kuin kopioita. Eivät kuulemma halunneet mitään muuta kuin passin ja sen lääkärin kirjekuoren. Eli ainakaan multa ei silloin mitään alkuperäisiä kyselty. Haastattelu oli muutenkin tosi helppo

(PS: Olen se sama -S- eli vieraileva nimimerkki joka kesäkuussa kyseli lääkärintarkastuksista kesäkuussa)

[Guest Emmi]

Hei,

Laitoimme paperit eilen menemään! Aloin miettimään että lähetettiinkö me ne oikeaan USCIS service centeriin!? Onko sillä väliä mihin niistä ne on lähetetty? Poikaystäväni on kirjoilla floridassa mutta on tällä hetkellä työkomennuksella afghanistanissa. Voisiko joku konkari kertoa miten menetellä kun NOA1 saapuu?

[Ea*]

Moi Emmi! Kyllä siellä virallisilla sivuilla on niissä täyttöohjeissa se osoite, johon se pitää lähettää. Ei sillä ymmärtääkseni väliä ole, missä päin mies tällä hetkellä on. Laitoitteko komennusosoitteen siihen osoitteeksi vai onko hänellä jälleenlähetys päällä? Jos sitä komennusosoitetta saa käyttää, se kannattaa laittaa USCIS:lle osoitteeksi, mutta jos ei, sitten vaan se Floridan osoite ja joku ilmoitus niille, että on komennuksella. NOA1 kertoo vain, että ne ovat sen hakemuksen vastaanottaneet.

[Ea*]

Lisäys vielä: toki jos komennus on lopuillaan, ei ehkä kannata sitä komennusosoitetta laittaa.

[Guest Epätoivoinen]

Hei kaikki palstalaiset, neuvoja kaivataan! Monet teistä ovat ehtineet jo naimisiin asti, joten teillä on varmasti kokemusta myös niiltä ajoilta, kun ette vielä olleet naimisissa. Menin amerikkalaisen poikaystäväni luokse ensimmäistä kertaa tänä kesänä - suoraan 83 päiväksi. En kuvitellutkaan, että olisin voinut joutua niin hirveisiin kuulusteluihin, kun jouduin Bostonin lentokentällä. Mukanani oli käteistä vain 500 dollaria, koska aina maksan kaiken debit/luottokorteilla. Kuvittelivat, että olen tulossa laittomaksi siirtolaiseksi töihin tai vähintään menossa suunnitellusti naimisiin maassa. Virkaintoinen virkailija (itsekin muuten maahanmuuttaja) oli passittamassa minut seuraavaan koneeseen takaisin kotiin. Kerroin rehellisesti, että olin menossa poikaystävää tapaamaan; hänen osoitteensa olin rehellisesti kirjannut myös ESTAan. Tilanne kentällä laukesi vasta parin tunnin jälkeen, kun tarjosin virkailijalle poikaystäväni puhelinnumeroa; hän meni soittamaan poikaystävälle ja kuulusteli häntä myös puhelimessa. Poikaystävä vannoi, etten ole tulossa töihin, tulen poistumaan maasta ja tarvittaessa hän voi elättää minua, jos jotain sattuu. Pääsin lopulta maahan virkalilijan uhkaillessa, että jos en poistu silloin kun paluulento on buukattu, niin he tulevat pidättämään meidät molemmat. Yritin ystävällisesti vielä kysyä, että mitä minun pitää tehdä, jotta vältyn tältä seuraavalla kerralla. Virkailija jotain mumisi, että tartteis olla dokumentteja, liekö tarkoitti viisumia tai jotain. Sain traumat tuosta kokemuksesta.

Palasin Suomeen ja ikävä on nyt niin järkyttävä, että hengenlähtö on lähellä. Ostin samantien uudet lentoliput - ehtisin olla Suomessa tässä välissä 97 päivää, Varasin matkan nyt ensin 5,5 viikoksi, mutta nyt tekisi mieli pidentää reissua 2 kk:n mittaiseksi, koska halu olla toisen luona on niin kova. Olin jo soittamassa lentoyhtiöön maksaakseni ekstraa, jotta saan muutettua paluupäivän myöhemmäksi, mutta iski paniikki taas tuosta maahanpääsystä.

Kysymyksiä:

- Oletteko kirjoittaneet Estaan poikaystävänne osoitteen vai heittäneet jonkun hostellin tai muun vastaavan osoitteen? Minä kirjoitin alkuperäiseen Estaan poikaystäväni osoitteen. Olen miettinyt pitääkö se vaihtaa pois, kun päivittää Estaan uuden matkan tiedot.

- Olen ajatellut, että parempi olla 100 % rehellinen kuin lähteä valehtelemaan. Viimeeksi sekä Lontoossa että Bostonissa minulta kysyttiin, että kenen luokse olen menossa, kenen luona tai missä asun USA:ssa, mitä aion tehdä jne. Olin rehellinen ja vastasin totuudenmukaisesti meneväni poikaystäväni luo. Oletteko te valehdelleet, kun teiltä on näitä asioita kysytty? Minulta ei kysytty mitään ylimalkaisia kysymyksiä, vaan ihan yksityiskohtaisesti. Ei kai kukaan niitä virkalijoita voi niin tyhminä pitää, että he uskoisivat että tavallinen tallaaja asuisi 2-3kk hotellissa?

Ikävä on niin kova, että aion irtisanoutua työstä juuri ennen matkaa, jotta pääsen poikaystävää tapaamaan. Tosin olen vielä valmistumassa oleva opiskelija, joten teen muutenkin pätkätöitä. En voi siis esittää mitään työnantajan todistusta, että olen lomalla. Viimeiset palkkakuitit voin ottaa mukaan. Läsnäolotodistuksen koulusta ajattelin pyytää. Lisäksi myin asuntoni keväällä, joten ei ole näyttää siitäkään mitään dokumenttia, kun majailen tällä hetkellä vanhempien nurkisssa. En ole ajatellut omaa kämppääkään hommata, kun muutto Usa:an saattaa tapahtua jo ensi vuonna.

Neuvoja otetaan vastaan! Kuinka vältän hirveät kuulustelut jälleen Bostonin lentokentällä?? Mitä te olette haastatteluissa sanoneet?? Kiitos todella paljon!

[Guest Epätoivoinen]

Ps. Vielä lisäyksenä yllä olevaan edelliseen viestiini: tällä kertaa ajattelin ottaa 2000-2500 dollaria käteisenä mukaan. Jostain netistä luin, että pitäisi olla nimenomaan käteistä mukana paljon, muovikortit eivät kelpaa todisteeksi varallisuudesta tai rahatilanteesta.

[Ellinora]

No onpas sinulla ollut huono tuuri Epatoivoinen Itse olen lentanyt monta kertaa putkeen VW (eli nykyinen ESTA) Yhdysvaltoihin (JFK tai Boston), olin 88 paivaa Vermontissa ja sitten tulin 1,5 viikoksi - 2kk takaisin Suomeen. Tata siis tein pari vuotta. Olen aina sanonut menevani tapaamaan ystavaani ja koskaan ei ole kysytty tarkemmin. Jos olisivat jotain kysyneet, olisin sanonut suoraan, etta poikaystavaa. Laitoin hanen osoitteensa aina papereihin. Minulla ei ollut tyopaikkaa Suomessa, mutta opiskelupaikka loytyi ja otin opiskelutodistuksen mukaani. Jos olisivat jotain kyselleet, etta mita siella teen, olin suunnitellut sanovani, etta kirjoitan gradua ja aihekin oli mietittyna. Minakin asuin vanhempien luona, virallisesti olin "vailla vakinaista asuntoa" Suomessa, eika siis ollut mitaan vuokratodistuksia, laitoin vain vanhempieni osoitteen vakkariosoitteeksi. Ja tosiaan kateista oli mukana yleensa n. $200, muuten makselin luottokortilla. Taisi minulla olla muuten tiliotteet englanniksi mukana, jos olisivat jotain sanoneet rahasta. Muita papereita en kanniskellut.

edit. kirjoitusvirheet

Muokattu: September 11, 2012, käyttäjä: Ellinora

[Ea*]

Epätoivoinen: harmi, että sulla kävi sellainen tuuri heti ekalla kertaa! Mä olen reissanut tätä väliä vuosia ja ainoastaan yhden kerran olen joutunut kuulusteluihin, mikä oli melko samankaltainen tilanne kuin mistä kerroit... Mutta siis: sen jälkeen ei ongelmia ole ollut eikä mulla ole ollut mikään eri tavalla. Joka kerta on toki ollut se jännitysmomentti, että mitä mahtaa tapahtua. Eli ei kannata vaihtaa mitään osoitteita ja muutenkin rehellisyys kannattaa. Ne tekee vain työtänsä ja niiden tehtävä on epäillä. Kyllä se siitä! Tsemppiä!

[Guest PennyV]

Harmi kuulla että olet joutunut moiseen tilanteeseen, Epätoivoinen.

Mulla on lauennut samantapainen tilanne sillä Seattlen kentällä, että kun kerroin suoraan, että olen tapaamassa sulhasta, ja annoin puhelinnumeron ja osoitteen, ne soittivat nykyiselle miehelleni ja varmistuivat siitä, että mulla oli tapaaminen lähetystön kanssa kuukauden päästä Helsingissä ja olin menossa sinne. Noin vuotta aiemmin autolla rajaa ylittäessä rajavartija oli suositellut meille, että jos me tapaillaan jatkuvasti, niin eikö me voitaisi pikkuhiljaa hakea viisumia mulle, että päästäisiin naimisiin, kun ne ei tykkää toistuvista pitkistä oleskeluista maassa. Samana syksynä oli viisumihakemus vetämässä.

Tuota Seattlen kenttäkuulustelua seuraavalla kerralla maahan tullessa mulla olikin jo viisumi, ja käsittelivät viisumipaperit noin kahdessa minuutissa. Kokemus ei ollut epämiellyttävä samalla lailla kuin Kanadaan lentäessä seurusteluaikana.

Kanadalaiset viranomaiset Vancouverin kentällä ovat jenkkeihin verrattuna töykeitä ja kieltäytyivät esimerkiksi soittamasta mun miehelleni, kun sanoin, että se istuu tuolla saapumisaulassa odottamassa, eli se voi vahvistaa mun tarinan, jos tahtovat vaikka soittaa. Mä en ole vieläkään uskaltanut testata, pääsiskö tästä rajan yli shoppailemaan Vancouveriin, vai tulisiko käännytys rajalta.

Tosta tilanteesta viisastuneena olenkin aina neuvonut kylään tulijoita tai muita matkailijoita tuomaan paperilla (varmaan sinultakin otettiin puhelin pois kuulustelujen ajaksi, Epätoivoinen), kaikki osoitetiedot, puhelinnumerot, ja paluulippujen varaukset yms. Jos on työ- tai opiskelupaikka, kannattaa tuoda vaikka työtodistus, tyyliin "XX is employed by YY in the position of ZZ, and has requested dates x.x. to x.x. of unpaid/paid leave for an extended holiday between y.y. and y.y." ja yhteystiedot, tiliote, jos mukana on pääasiallisesti muovia, jne.

Eikä mitään papereita mukana, jotka viittaisivat työnhakuun. Eli ei CVtä, koulutodistuksia tms. Jos tahtoo ne mukaan, kannattaa postittaa kohdeosoitteeseen.

[*Eve*]

Voi ei, onpa sulla ollut virkaintoinen kaveri siinä tarkastuksessa. Mä tulin kanssa useimmiten juuri Bostoniin kun lensin tänne poikaystävän luokse ja aina meni kuulustelut musta ihan hyvin. Viime kesänä tosin kyseltiin enemmän kun olin tulossa kahdeksi kuukaudeksi ja jouduinkin esittämään muutaman todisteen siitä, että en aio jäädä laittomasti maahan. ESTA:an pistin aina melkoisen rehellisesti ekan yön osoitteen, mutta yleensä pistin poikaystävän osoitteen vaikka ekat pari yötä oltais oltukin hotellissa.

Nyt kun sä olet sanonut viime kerralla, että tulet poikaystävän luokse, niin sä et oikein voi seuraavalla visiitillä sanoa että tulossa vain lomalle taikka kavereiden luokse. Kaikki nuo jutut on kuitenkin siellä koneella (käsittääkseni??). Mä sanoin yksinkertaisesti "vacation" tai "visiting friends" kunnes oltiin lähetetty K1. Sen jälkeen mä taisin ehtiä kolmeen kertaan jenkkilään ennen muuttoa ja tuolloin sanoin "visiting fiancé", ja mukana oli aina kopio NOA1.sta ja kirje pomolta jne sälää todisteina.

Ota mukaan niin paljon todisteita kuin vaan voit. Läsnäolotodistus koulusta, tiliote pankista näyttää että sulla on rahaa, ne Pennyn mainitsemat puhelinnumerot paperilla varmuudeksi, printti koko menopaluumatkan tiedoista jotta tietävät milloin sulla on paluumatka (muista lennon tiedot ulkoa), ja varmuudeksi voisit taiteilla vielä vanhempiesi kanssa jonkinlaisen vuokratodistuksen taikka kirjeen, jossa vanhempasi lupaavat ja vannovat että olet tulossa takaisin tämä ja tämä päivä ja että asut heidän luonaan. Tuskin on haitaksi, jos osaat kuulustelussa kertoa että olette suunnitelleen hakevanne (esim.) K1-viisumia kun olet saanut opintosi päätökseen. Mitä tahansa, joka vakuuttaa heidät siitä, että et aio jäädä maahan laittomasti. Mutta, kuten sä sanoitkin, niin valehdella ei todellakaan koskaan kannata noissa tilanteissa. Sen lisäksi kannattaa olla turhia selittelemättä (osoittaa hermostuneisuutta) ja vain odottaa että sulta kysytään jotain ja vastata lyhyesti vain esitettyyn kysymykseen.

Rajalla mentaliteetti on se, että sä olet syyllinen eli laiton maahanmuuttaja, kunnes pystyt itse itsesi syyttömäksi todistamaan.

[Pabe]

Minä kanssa kävin miestäni tapaamassa siinä vaiheessa kun olimme jo viisumiprosessissa. Laitoin ESTA:an mieheni osoitteen mutta sanoin rajalla että tulen lomalle ja kavereita tapaamaan. Me itse asiassa kysyttiin lakimieheltä että mitä kannattaa sanoa sillä yleinen suositus on että K1 prosessin aikana ei matkustettaisi USA:an, ja hän sanoi näin: " Missään nimessä ei saa valehdella, mutta ei kannata myöskään antaa sellaista tietoa jota ei kysytä." Tein siitä omat johtopäätökseni ja ajattelin että kerron tulevani kavereita tapaamaan ja jos kysytään tarkemmin, niin kerron sitten totuuden mukaisesti ketä. Minulta ei kyselty enempää. Eikä minulla tainnut olla mitään todisteitakaan mukana paitsi palkkakuitti (vaikka olin jo irtisanoutunut) ja koko kopiopino siihen astisista viisumianomuksista. Ajattelin aina että kannattaa varautua pahimpaan (varsinkin jos on kerran kuulustelussa ollut) ja sitten on mukava yllätys jos pääseekin ongelmitta maahan. Ja sama ohje kuin ylempänä että ei kannata hermostua, vaan muistaa että olet ollut rehellinen ja seisot sanojesi takana, niin tuskimpa ne käännyttää sinua jos ei ole oikeasti viitteitä siitä että jäät maahan. Kaikkihan riippuu virkailijasta. Muistan että mua jännitti ihan kamalasti mutta yritin ajatella että pahinta mitä voi tapahtua on se että ne käännyttää rajalla, ja en olisi ensimmäinen jolle niin on käynyt... eikä se estä viisumin saamista jatkossa.

Uskon että matkan kesto herättää ensimmäisenä virkailijoiden mielenkiinnon koska sitä edeltävällä matkallani olin sen maksimin eli 3kk jota voi olla ilman viisumia, ja kysely rajalla oli aika tiukkaa. Sillä matkalla tapasin nykyisen mieheni joten tulin todellakin vain kaverille ja tein samalla lopputyötäni. En joutunut kuulusteluun mutta kohtelu ei kyllä ollut mitään "tervetuloa maahan" -tapaista. Sitähän se ei tule olemaankaan ennen kuin sinulla on green card kädessä, sen tulet valitettavasti huomaamaan. Sen jälkeen saat iloisia hymyjä ja kommentteja.. tuntuu niin kummalta joskus tämä takinkääntö.

Mutta paljon tsemppiä ja muistat vain olla rehellinen, äläkä ylitä sitä 3kk oleskelua ettei tule myöhemmin ongelmia viisumia anoessa.

[Guest Epätoivoinen]

Kiitos kaikille vastauksista!

Itseasiassa sanoin sekä Lontoossa (pienimuotoinen haastattelu, jonka kaikki matkustajat käy läpi) sekä Bostonissa kuulusteluissa, että tulen ystävän luokse. Sitten he jatkoivat kysymyksiä, kuten "Missä olette tavanneet?" - ja kun vastasin rehellisesti netissä, niin siitä vasta kyselyt alkoivatkin. "Netissä? Ja olet tulossa tänne suoraan 3kuukaudeksi?!" Sitten tää virkaintoinen virkailija Bostonissa oikein kertoi, että hänkin tapasi kerran naisen netissä, mutta meni hänen luokseen ensin vain 4 päiväksi, että ei taida olla meikäläisellä puhtaat jauhot pussissa, kun olen suoraan 3kuukaudeksi tulossa... No sitten kun tää Bostonin virkailija soitti mun poikaystävälle (sain muuten tarjota puhelimestani sen numeron virkalijalle, vaikka puhelimeen ei muuten saanut koskea), niin hän oli vetänyt tosi kovat kuulustelut puhelimessa, jolloin mun miesystävä oli sitten alkanut jo kiihtyä, jolloin se virkailija oli alkanut huutamaan, että "Tajuatko, että mulla on valtuudet laittaa tuo nainen seuraavaan koneeseen takaisin kotimaahansa!!!" Sitten se virkailija oli vielä sanonut, että "These women from these countries..." Ihanku tässä oltais jotain venäläisiä epätoivoisia maksullisia naisia... no joo. Sitten se virkailija oli kysynyt mun mieheltä puhelimessa, että "Are you trying to build up a relationship?" ja mun mies ei ollut edes tajunnut sen englantia, ku se virkailija oli joku maahanmuuttaja - ja mun mies oli sitten vain sanonut kaikkeen "Yes, yes." No auta armias sitten kun se virkailija palasi mun luo, niin heti ensimmäiseksi kysyi: "Te annatte ristiriitaista informaatiota, miksi valehtelet - sanoit, että olet menossa ystävää tapaamaan, mutta mies sanoi puhelimessa, että te olette kehittämässä parisuhdetta?" Jostain mun takaraivosta tuli sit suoraan automaattisesti: "No me Suomessa sanotaan 'ystävä', kun eihän me olla vielä edes tavattu kasvokkain." Sitten tuli uhkailut pidätyksistä ja muista, jos en lähde silloin kun paluulippu on. Sitten se oikein sanoi: "Tajuatko, että mä voisin laittaa sut tohon seuraavaan koneeseen????" Ja mun piti nuolla sen persettä ja kehua sen ystävällisyyttä ja kaikkea, jotta pääsin maahan.

Noin se tarina siis meni. En viittinyt tota koko showta kirjoittaa ekalla kerralla, kun muutenkin tuli niin pitkä tarina. Eli kannattaako teidän mielestä mun seuraavalla kerralla sanoa ystävä vai poikaystävä? Mistä ne tietää, että onko meidän ystävyys nyt edennyt yhtään sen pidemmälle? Mutta traumat tosiaan tuli, kun ne kysymykset viimeeksi meni niin yksityiskohtiin. Kun olen marraskuun lopussa menossa, ni ajattelin sanoa, että ystävä kutsui mut viettämään perheensä luokse amerikkalaista joulua ja uuttavuotta. Oltais oikeastikin menossa jouluksi hänen vanhempiensa luokse.

Ja mitä mieltä olette - kannattaisko nyt seuraava reissu pitää lyhyempänä? Olin siellä kesällä 83 päivää, nyt Suomessa 97 päivää, niin tuleeko ongelmia jos menee taas marraskuun lopussa 2 kuukaudeksi? Pitäisikö seuraava reissu olla lyhyempi? Varaus on 5,5 viikoksi, mutta haluaisin lykätä paluupäivää myöhemmäksi. Tämä kysymys on nyt ajankohtaisin matkavarausten kannalta - ja todellakin toivoisin teiltä konkareilta apuja tähän!

Vielä tuosta Bostonin kentän kuulusteluista: näin se virkailijan kattelevan mua pitkään jo tovin ennenkuin se tuli pyytämään mut sivuun jonosta. Ajattelin sen yrittävän flirttailla, kun se tuijotteli sillä tavalla. Lähinnä huvitti sitten, kun mä olin ainoa, jonka se tuli pyytämään jonosta sivuun. Luulin, että ukko haluaa vaan flirttailla, mutta sitten peli menikin niin vakavaksi, että puntti tutisi ja melkein tuli kuset housuun. Onko vainoharhaista kuvitella, että oma habitus vaikuttaa siihen myös, että joutuuko kuulusteluihin vai ei? Olin tietysti tälläytyneenä oikeen missi-lookiin ja valkoiseen tissi-toppiin (haha), kun olin näkemässä mieheni ekaa kertaa. Nyt ajattelen, että parempi seuraavalla kerralla pukeutua säkkiin, niin ei ainakaan kerää ylimääräistä huomiota virkailijoiden keskuudessa.

Meistä muuten vielä: ei mitään ihan pentuja olla, minä olen 31-vuotias jo kerran naimisissa ollut (parhaimmat ikävuoteni tuhlasin olemalla melkein 10 vuotta saman ihmisen kanssa), lapseton. Amerikkalainen mies on 37-vuotias, naimaton, lapseton, jolla oma bisnes, eikä kiireisen firmansa pyörityksen vuoksi pääse Suomessa käymään.

Kiitos kaikesta vertaistuesta ja vastauksistanne! Toivottavasti pystytte vastaamaan myös tämän pitkän höpötykseni kysymyksiin!

[Ellinora]

Nyt kun tarkemmin mietin, niin minullekin alkoi kerran Frankfurtissa passintarkastaja riehumaan siita, etta olin menossa 88 paivaksi. Piti nayttaa paluulippua ja yritin olla provosoitumatta niista sen kommenteista. Mutta itse maahantuloviranomainen ei ole koskaan minulle kettuillut. Lahinna ovat vain ihmetelleet ikaani, etta olenko tosiaan tamanikainen, kun naytan jonkin verran nuoremmalta. Ja tuosta ulkonaosta, niin kylla se mielestani vaikuttaa. Olen ollut aina meikiton mennessani border controlliin kun olen yrittanyt nukkua lentokoneessa ja kieltamatta naytan teinilta ilman tallaytymista. Olin siis myos lahemmaksi kolmikymppinen silloin ja minua usein kohdellaan Yhdysvalloissa kuin kakaraa (kysytaan, etta miten minun vanhemmat on paastaneet yksin tanne tms.) kunnes katsotaan syntymaaikaa, mika on valilla tosi rasittavaa, mutta varsinkin border controllissa pitaa olla vaan rauhallinen ja vastata tarkasti ja lyhyesti kysymyksiin.

Tuohon ystava/poikaystava juttuun en osaa sen tarkemmin sanoa, kuin etta ehkapa sanoisin menevani juuri lomailemaan tuttavaperheen/ystavan luoksi. Niin ja sopisin poikaystavan kanssa, etta jos soittavat hanelle niin sanoo samat jutut. Mutta valehtelemaan en rupeaisi.

Ja ajasta, voisitkohan ottaa lennot lyhyemmaksi matka-ajaksi ja sitten muuttaa paluuta maahan paastyasi? Siis kuitenkin niin, etta olet siella tuon alle 90 paivaa, ettei tule hankaluuksia. Ehka joku muu osaa sanoa voiko nykyaan tehda talla lailla? Itse niin tein, mutta siita on jo muutama vuosi

edit. virheet

Muokattu: September 12, 2012, käyttäjä: Ellinora

[Guest Epätoivoinen]

Ja ajasta, voisitkohan ottaa lennot lyhyemmaksi matka-ajaksi ja sitten muuttaa paluuta maahan paastyasi? Siis kuitenkin niin, etta olet siella tuon alle 90 paivaa, ettei tule hankaluuksia. Ehka joku muu osaa sanoa voiko nykyaan tehda talla lailla? Itse niin tein, mutta siita on jo muutama vuosi

Kiitos Ellinora, mulle ei ollut tullut tollainen vaihtoehto edes mieleen! Viimeeksi lensin sinne Finnairin lentopisteillä Finnairilla ja American Airlinesilla, jolloin mulle sanottiin, että paluulentoa ei voi enää muuttaa käytetyn menolennon jälkeen, mutta onko tässä eri säännöt, jos on ihan normaali "maksava" asiakas? Lentopisteillä matkustettaessa on muutenkin kaikenlaisia erilaisia sääntöjä, niin en tiedä koskeeko tuo sääntö kaikkia lentoja yleensäkin. Tietääkö joku? Pitää varmaan soittaa British Airwaysille ja kysyä (next lennot olisi BA:lla).

[Guest Epätoivoinen]

Ja ajasta, voisitkohan ottaa lennot lyhyemmaksi matka-ajaksi ja sitten muuttaa paluuta maahan paastyasi? Siis kuitenkin niin, etta olet siella tuon alle 90 paivaa, ettei tule hankaluuksia. Ehka joku muu osaa sanoa voiko nykyaan tehda talla lailla? Itse niin tein, mutta siita on jo muutama vuosi

Kiitos Ellinora, mulle ei ollut tullut tollainen vaihtoehto edes mieleen! Viimeeksi lensin sinne Finnairin lentopisteillä Finnairilla ja American Airlinesilla, jolloin mulle sanottiin, että paluulentoa ei voi enää muuttaa käytetyn menolennon jälkeen, mutta onko tässä eri säännöt, jos on ihan normaali "maksava" asiakas? Lentopisteillä matkustettaessa on muutenkin kaikenlaisia erilaisia sääntöjä, niin en tiedä koskeeko tuo sääntö kaikkia lentoja yleensäkin. Tietääkö joku? Pitää varmaan soittaa British Airwaysille ja kysyä (next lennot olisi BA:lla).

No niin, soitin BA:lle, jonka virkailija sanoi minulle Intian englannillaan, että minun liput ovat vaihdettavissa, mutta lisämaksua tulee. Kysyin vielä monta kertaa, että onko vaihdos mahdollista tehdä vasta sitten kun olen Bostonissa, niin hän sanoi, että kyllä on, mutta mitä lähemmäs jätän vaihdon, sitä isompi maksu tulee vaihdoksesta. Toivottavasti pitää paikkaansa, että saan paluulipun vielä Bostonissa vaihdettua! Kiitos Ellinora, olet enkeli! Oot ite niin sekaisin ikävästä, etten ollut edes tajunnut tuota mahdollisuutta!

[Ea*]

Ihan tosissaan en ole sitä mun koppikuulustelukokemusta ennen enkä jälkeen miettinyt mitään kikkailuja ja olen aina kertonut tapaavani poikaystävääni. Mun mielestä kannattaa vaan mennä omana itsenään ja kunnioittaa sitä virkailijaa. Vastata lyhyesti, mitä kysytään, that's it. Sillä onko menossa tapaamaan ystävää vai poikaystävää, ei oikeasti ole niin paljon merkitystä, merkitystä on sillä, miten vakuuttava olet innokkuudessasi ja suunnitelmissasi palata takaisin Suomeen. Habitus luultavasti vaikuttaa jonkin verran.

Lentolippuja mä olen ainakin pystynyt vaihtamaan ihan hyvin. Tai sitten vaan kokonaan ostanut uuden paluulennon...

Muokattu: September 12, 2012, käyttäjä: Ea*