Milla kielella?

[Pumppis]

.

Muokattu: March 19, 2016, käyttäjä: Pumppis

[StellaNea]

Meillä kotikielenä englanti, joka on myös nigerialaisen mieheni äidinkieli. Tähän mennessä ei ole kauheasti ongelmia ilmennyt...

Mies vain välillä valittaa, etten yritä tarpeeksi kovasti opettaa häntä puhumaan suomea...  

[Ilse]

Meillä kotikielenä on englanti, joka on molemmille vieras kieli. Itse opiskelen nyt saksaa, joka on miehen äidinkieli, ja hän haluaisi oppia suomea, mutta ei vielä ole kurssille asti päässyt. Itse osaan vasta saksan alkeet ja mies muutaman sanan/lauseen suomea, joten englanti on luonteva vaihtoehto meille. Todellisuudessa meidän kieli on kolmen kielen suloista sekamelskaa, jossa sanoja on poimittu sekä suomesta ja saksasta ja yhdistetty ne sitten englantiin. Tulevaisuudessa toivoisin, että voisimme puhua jomman kumman äidinkieltä. Todennäköisempää taitaa kuitenkin olla, että yhteinen kieli on sitten saksa.

Pieniä ongelmia on joskus esimerkiksi vivahde-erojen kanssa, mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä. Ehkä eniten kuitenkin ärsyttää se etten oikein voi kommunikoida miehen perheen kanssa, he kun puhuvat vain saksaa eikä minun kielitaito vielä riitä keskusteluun asti.

[Miraksi]

Mun on kotikieli Saksa, mutta aviomieheni on Suomalainen. Me puhutaan Englantia ja Suomea, mutta mulle hyvin ärsyttää ettei kultani yrittää ennemään oppia Saksa. En halua jatka puhumaan Englantia, mutta Suomeakin on vaikea kieli. Me suunitellaan lapsia, ja silloin haluan vain Suomea ja Saksa kielenä, on vielä pitkä tie...

Isoin ongelma on tietysti että Englantia on molemmille vieras kieli.

[Guest Lea(Guest)]

Meilla on kotikielena miehen aidinkieli eli ranska, tottakai kun ranskassa asutaan ja molemmat ollaan suomessa vaan lomailemassa.

Arsyttaako koskaan ettei mies osaa aidinkieltanne? Onko teilla ikina kielesta johtuvia kommunikointiongelmia?

Lomailun ansiosta mies onkin kovasti innostunut aidinkielestani. Han tykkaa puhua sita sen minka osaa, yrittaa silloin talloin oppia tietokone apuvalineena, suomen alkeet-kirjoista ja minulta yksityistunteja vaatimalla. Parhaiten tietysti oppii kun paasee suomeen sita puhumaan.

Taytyypa viela kehaista etta miehellani on hyva muisti ja selva lahjakkuus+tietty helppous oppimaan.

Joten eivat kaikki ranskalaiset miehet ole huonoja vieraissa kielissa.

Kommunikointi ongelmia on jonkun verran, vaikka ranskaa puhunkin, mutta hyvin parjataan  

[Lâle]

Me puhumme keskenämme suomea. Mieheni kun puhuu sitä hyvin. Tosin minä opiskelen turkkia, ihan vaan koska haluan oppia sen kielen.

[Weeee]

*

Muokattu: August 6, 2014, käyttäjä: Weeee

[Pikku Frau]

Jep jep, jottei menisi turhan yksinkertaiseksi: mieheni ensimmäinen kieli on saksa, minun suomi, yhdessä puhumme enimmäkseen englantia, varsinkin jos täytyy jutella jotain syvällisempää kuin kauppalista vaatii   (suomi ja saksa jokapäiväisessä käytössä kuitenkin), asumme paikkakunnalla, jossa ranskalla (on mm. molempien työkieli) pärjää parhaiten (maassa on useampi virallinen kieli)...

[Lululime]

Miehen aidinkielella eli englanniksi. Englannissa kun asumme, olen pitanyt tata pitkalle luonnollisen valintana kyseenalaistamatta ratkaisua millaan tavalla. En ole rohkaissut sulhastani suomenopintoihin eika miehella ole ollut eika miehella ole ollut suurta mielenkiintoa opetella muutamaa sanaa enempaa kielta.

Keskustelin kuitenkin viime kesaisissa haissa hollantilais-englantilaisen (Englannissa asuvan) parin kanssa. Hollanninkielinen rouva ilmoitti, etta oli vaatinut miehensa opettelemaan hollantia: toisen kulttuurin ymmartamisen ja suhteen toimisen edellytys. Mies oli mukisematta tehnyt tyota kaskettya, opetellut hollannin ainakin hyvan ymmartamisen asteelle. Samoissa haissa vieraana olleet kaksi "kaksikielista" paria pitivat menettelya aivan normaalina, ja olivat opetelleet toisetensa kielen. Mieheni suomen taitamattomuus lahinna heratti ihmetysta.  Tasta johtuenkin olen miettinyt, etta olenko ollut aivan liian lepsu sulhaseni kanssa...?

...ai niin. Mieheni vanhemmat ovat kylla ostaneet itselleen "Teach Yourself Finnish" -CDromin ja ovat opetelleet perus small talkia suomeksi. Tulevat appivanhemmat puhuvat siis aidinkieltani enemman kuin sulhaseni...

[Weeee]

*

Muokattu: August 6, 2014, käyttäjä: Weeee

[shaadi]

Meillä ei ole lainkaan kielestä johtuvia kommunikointiongelmia. Englanti on miehen toinen koulukieli ja minäkin puhun sitä erittäin sujuvasti, joten se on kotikielemme.

Sulho opiskelee ahkerasti suomea ja pärjääkin sillä aika hyvin. Minulla ei ole mitään aikomustakaan opiskella miehen äidinkieltä (oikeastaan se olisi hyvin vaikeaa). Maan kreoli sivuaa ranskaa, miehen toista koulukieltä, jota opiskelen. Lisäksi opettelen itsenäisesti miehen etnisyyden kieltä, joka on hänellekin vieras kieli. Miestä ei kiinnosta eikä ärsytä, mitä kieliä solkkaan tai yritän opiskella, mutta tukee tietysti yrityksiäni kuten minä hänen suomen opintojaan. En odota hänen koskaan oppivan suomea niin hyvin, että se voisi olla kotikielemme. Puhuminen on meille erittäin tärkeää ja sen pitää tapahtua kielellä, jota kumpikin puhuu äidinkielenveroisesti. Potentiaaliselle jälkikasvulle haluaisin hänen puhuvan ranskaa.

[Cielito]

Miehelläni on kyllä halu oppia suomea mutta luulen, että meillä englantia puhuvilla pariskunnilla on vaan niin helppoa puhua vain ja ainoastaan sitä englantia, jonka myös minä osaan lähes kuin natiivi.

Meillä on vähän sama juttu. Kotikielenä on aina ollut espanja (sekä täällä Suomessa että miehen kotimaassa) ja siksi miehen suomen kieli ei ole kehittynyt niin paljon, kuin olisi ehkä voinut 1,5 vuodessa.

Keskustelin kuitenkin viime kesaisissa haissa hollantilais-englantilaisen (Englannissa asuvan) parin kanssa. Hollanninkielinen rouva ilmoitti, etta oli vaatinut miehensa opettelemaan hollantia: toisen kulttuurin ymmartamisen ja suhteen toimisen edellytys. Mies oli mukisematta tehnyt tyota kaskettya, opetellut hollannin ainakin hyvan ymmartamisen asteelle. Samoissa haissa vieraana olleet kaksi "kaksikielista" paria pitivat menettelya aivan normaalina, ja olivat opetelleet toisetensa kielen. Mieheni suomen taitamattomuus lahinna heratti ihmetysta.  Tasta johtuenkin olen miettinyt, etta olenko ollut aivan liian lepsu sulhaseni kanssa...? Virnistys

En ole koskaan ajatellut, että mieheni pitäisi opetella suomea vain siksi, koska se on mun äidinkieli, vaan lähinnä pystyäkseen elämään ja työskentelemään Suomessa. Itse opiskelen espanjaa yo-ssa ja kiinnostukseni kieleen on syntynyt jo paljon ennen kuin tapasin mieheni, joten kielitaito oli jo ikään kuin "valmiina". Ehkä olen liian "kulttuurikriittinen", koska en ajattele, että olemme kaksi eri maasta kotoisin olevaa, vaan että ollaan ihan vaan kaksi yksilöä, ja siksi en ymmärrä ajatusta, että toisen äidinkielen osaaminen olisi suhteen toimimisen edellytys. Mulle on pääasia, että pystymme kommunikoimaan helpoimmalla mahdollisella tavalla, ja muu kielten opiskelu tapahtuu sitten, jos siihen löytyy innostusta ja aikaa.

(Taisi mennä nuo lainaukset vähän hassusti!)

[francesca]

sulhon aidinkielella, englannilla tulee kaikki asiat hoidettua, niin kotona kun muutenkin. englannissa asuessa se vaan on luonnollinen ratkasu, eika se tuleva ukkosein niin hirvittavan innostunut suomen oppimisestakaan ole.. tulevat lapset kylla ehdottomasti kasvatetaan seka suomen, etta englanninkielisiksi

[Buttercup]

Englanti on myös meidän kotikieli, se on ihan jotenkin itsestään selvä sillä minä puhun sujuvaa englantia...sulho on ollut suomen kielen kurssilla ja osaa muutamia sanoja, mutta ei osaa muodostaa lauseita yms. Koitettin kerran yhtenä iltana, että minä en puhunut muuta kuin suomea kotona, mutta eihän siitä tullut mitään kun mulla paloi hihat kun mies ei ymmärtänyt mitä hänelle puhuin ja kaikki piti toistaa moneen kertaan....

[kirsi]

Hei!

Luin viestisi, ja mainitsit mauritius/suomalaisen perheen, mieheni on mauritiuslainen ja haluaisin muuttaa suomeen hanen kanssa. Oliko mitaan ongelmia hanelle? Mieheni on huolissaan koska ei tunne ketaan suomesta, ja hanella on kotona mauritiuksella iso ystavapiiri. Ja jos on muita vinkkeja pliis kirjota!

[Amst]

Mun äidinkieli on suomi, miehen hollanti..yhdessä komminikoimme englannilla. Joka ei ole tosin kummankaan vahvin kieli, yllättäen. Tulevaisuudessa varmaan tulemme molemmat oppimaan toistemme kotikieliä jonkun verran, haaveena on, että lapsille kumpikin puhuu omaa kieltään ja yhdessä jatkaisimme englannilla... Onko liian moni mutkaista?  ;D

[Kitty]

Me käytetään miehen äidinkieltä italiaa ehkä 25% ja englantia loput 75%. Suomea ei yhtään vaikka täällä asutaankin. Mies kun ei ole kovin motivoitunut sitä opiskelemaan kun pärjää kuulema  ilmankin..

[MaijaG]

Meillä puhutaan kotikielenä englantia joka on sulhasen äidinkieli. En usko että enää vaihdamme kieltä vaikka sulho joskus oppisikin suomea, tosin lapsilleni aion kyllä puhua suomea. Sulhon suomenkieli on vallan rajoittunutta, hän tietää aika erikoisia sanoja kuten esim kalastustermejä jotka on oppinut isältäni kalareissuilla (isä puhuu hyvin vähän englantia) ja koiran käskyt esim istu, tänne, pallo, alas, ei! sillä kaksi koiraamme "puhuvat" ainoastaan suomea. Eli hänen sanavarastollaan on vähän hankalaa käydä syvällisempiä keskusteluja. Onneksi äitini ja monet muut perheeni jäsenet ja ystävät puhuvat suht hyvää englantia joten ongelmia ei yleensä synny paitsi mummoni kanssa joka ei puhu sanaakaan englantia.. Sulhoni haluaisi oppia enemmän suomea viimeistään kun (jos..) meillä on lapsia niin että tietää mitä kotona puhutaan  

[Guest Venere]

Meillä on kotikielenä italia, silloin tällöin puhutaan englantia, ettei se pääsisi ruostumaan. Suomea puhumme toistaiseksi vähän, mutta halu oppia on suuri!

[elinana]

Meilla 98 % ajasta poikaystavan aidinkieli englanti. Toisinaan puhutaan saksaa kun ei haluta muiden ymmartavan meita (harva taalla puhuu saksaa) seka suomea, jota tuo mies yrittaa opetella kovaa vauhtia!

[dani]

Me puhutaan kyllä melkein aina englantia keskenämme, mikä on sulhasen toinen ädinkieli. Suomeakin hän on oppinut aika hyvin siihen nähden, ettei hän täällä kauaa ole ollut, mutta ei sujuvasti sitä kuitenkaan puhu. Mutta emme oikeastaan keskenämme suomella kommunikoi, mutta se auttaa häntä yleisesti elämisessä täällä Suomessa.

Mulle englannin puhuminen on aina tullut luontevasti, mutta välillä varsinkin vaikeaa asiaa selittäessä menee sanat sekasin, eikä tunnu löytyvän niitä oikeita sanoja, ja sillon ärsyttää, mutta enemmän itsen puolesta, etten osaa englantia täydellisesti  ;D

[Ewiel]

onpa mukavaa olla erilainen. meillä on alusta asti edetty 2-kielisesti, eli minä ruotsia osaamattomana olen puhunut suomea ja sulho taas vastannut ruotsiksi, suomi kun ei oikein sujunut. alussa kumpikaan ei tahtonut ymmärtää mitään, mutta nyt sulho puhuu jo lähes virheetöntä suomea ja mä ymmärrän melkein kaiken. eikä siihen mennyt kuin vähän reilu vuosi.

eikä myöhemmin tule ongelmia sen suhteen, että puhuisi vahingossa "väärää" kieltä lapselle kun kumpikin pitäytyy omassaan. (niuho kielenope minussa herää) me ollaan oltu varsin tyytyväisiä ratkaisuun, kun nyt molemmat ymmärtää toisen ummikkoperhettä ja sukulaisia ja kavereita. hilpeyttähän tää tosin herättää kun ei se kuulemma ihan normaalilta kuulosta. me ei enää edes huomata asiaa. esimerkiksi sulho väittää kivenkovaan että kosi ruotsiksi ja mä taas oon varma, että se tuli suomeksi.

[Anna-Caro]

Puhutaan suomea, koska mies muutti suomeen ja oppi kielen ennen ku alettiin seurustella. mutta ite yritän opetella miehen äidinkieltä myös: viroa:) En ainakaan löytäny muita, joilla olis mies Virosta, se tuntuu hassulta, ku ollaan niin lähellä ja paljon suomalaiset matkustelee Virossa.

Tuohon keskustelun aloittajan kommenttiin kommunikointiongelmista pakko kommentoida: kyllä on! Varsinki aluksi mun oli välillä vaikee tajuta sitä, että vaikka mies osaaki suomee, nii se ei kuitenkaan oo sen äidinkieli, toisin sanoen se ei ymmärrä ihan kaikkia sanoja, joita käytän tai se saattaa hyvinkin sanoa jotain ihan muuta ku tarkottaa. Tää oli osittain vaikeeta sen takii, et ite oon kauhee äidinkieli-fanaatikko ja nimenomaan suomen kielen. Mä rakastan suomen kielen rikkautta ja eri murteita: edelleen käytän välillä hassuja sanoja oulun murteesta vaikka oon pk-seudulla asunu jo yli 5 vuotta

[Fitz]

Amerikkaa puhutaan... Välillä tuntuu siltä kuin olisin jotenkin tyhmempi kuin muut ja välillä taas huomaan suusta lipsahtavan asioita, joita en tarkoittanut sanovani - ne vaan olivat ainoat mieleen juolahtavat sanat. Ja sitten hävettää... Poikaystäväni on erittäin kärsivällinen ja korjaa puhettani (mielestäni hienotunteisesti) sanomalla oikeat sanat vaivihkaa puhuessani, jonka jälkeen toistan sanomani oikeilla sanoilla. Silloin tällöin tunnen oloni turhautuneeksi, mutta samalla olen myös onnellinen siitä, että opin tässä kieltä "ilmaiseksi". Enää minua ei hävetä puhua englantia vaan puhun sitä mielelläni.

Vanhempani pärjäävät T:n kanssa hienosti (vaikka äitiä vähän ujostuttaakin), mutta sukulaiset käyttävät "sano sille"-tekniikkaa tai sanovat sanottavansa suomeksi, mutta erityisen kovalla äänellä ja hitaasti. Yleensä T:n vastaus tähän on "huvaa joulua" tai "moimoi"...

Lapsille aion opettaa suomea, ja vähän jännittääkin, että kuinka helppoa sitä on yksin alkaa höpistä kielellä, jota kukaan aikuinen ei puhu lähiympäristössä. Huomaan puhuvani koirillekin englantia vaikka olen yksin niiden kanssa. Ostin T:lle suomenkielen oppikirjankin, mutta siitä pitää aina välillä pyyhkiä pölyjä päältä - taitaa olla vielä lahjakääreissäänkin koko opus!

[Anou]

Ewielillä tuntuu olevan aika hieno ratkaisu!

Mekin puhumme smoolantilaisen sambo'ni (ihana ruotsalainen sana avopuolisolle!) kanssa suurimmaksi osaksi ruotsia, mutta aina välillä yksinkertaista suomeakin. Olemme pariin otteeseen (yht. 1½ v.) asuttu Suomessakin, jolloin sambon suomenkielentaito on aina vahvistunut. Esim. ruoka-&ruuanlaittosanat menee hienosti suomeksi, kun on niin paljon suomenkielisiä reseptejä! Nyt asumme Tukholmassa ja täällä on onneksi paremmin suomenkielenkurssejakin. Tavoitteenamme on, että kun tulevaisuudessa meillä toivottavasti on lapsiakin, niin voimme silloin puhua molemmat omaa kieltämme ja isukkikin ymmärtäisi lapsiaan.

Ongelmia on ollut lähinnä juuri appivanhempien kanssa. Sambon vanhemmat puhuvat vahvasti murteella, koska ovat maalta kotoisin, ja minulla oli alussa suuria vaikeuksia ymmärtää heitä. Minun vanhemmistani äiti ymmärtää auttavasti ruotsia (ja englantia) ja puhuukin vaikkakin ujostellen. Hän meni vielä nyt syksyllä jopa kansalaisopiston ruotsinkielenkurssille, jo ennenkuin häistä tai edes kihloista oli päätetty! Isäni ei puhu kieliä ja olettaa, että sulhoni, joku päivä pystyy kommunikoimaan suomeksi. On myös hassua, että osa kavereistani on niin häpeissään huonosta ruotsinkielentaidostaan, etteivät puhu sulholleni edes englantia. Vaikka koulutettuja ihmisiä ovat.