Suomi - USA -parit!

[Io.]

Passin voi uusia joko Suomen lomalla poliisilaitoksella taikka sitten kävelemällä henkilökohtaisesti sisään Washington D.C. Suurlähetystöön, New York:in taikka Los Angeles:in pääkonsulaattiin.

Ja näköjään hinnatkin ovat nousseet. Passi suurlähetystön kautta haettuna maksaa  118 dollaria, sen saamisessa menee noin 3-4 viikkoa. Sen voi hakea itse suoraan suurlähetystöstä, valtuuttaa jonkun muun hakemaan taikka he voivat lähettää sen sinulle Fedex:illä, jolloin pitää maksaa 20 dollaria lisää lähetyskuluja.

http://www.finland.org/fi/

Tässä suora lainaus heidän nettisivuiltaan.

Yhdysvalloissa voi Suomen passin saada elokuun 21. päivän jälkeen vain jättämällä passianomus henkilökohtaisesti Washingtonin suurlähetystössä tai New Yorkin ja Los Angelesin pääkonsulaateissa. Kunniakonsulaatit eivät voi passiuudistuksen jälkeen enää ottaa vastaan passihakemuksia. Uuden biometrisen passin voi myös anoa paikalliselta poliisilaitokselta Suomessa vieraillessa. Passin voimassaoloaika on enintään viisi vuotta. Alaikäistä ei voi enää merkitä vanhemman passiin.

Itse en ole vielä moista tehnyt kun ei täältä keskeltä maata noin vain lähdetä jommallekummalle rannikolle. Ja kun Suomessa kävi niin lentoliput olivat passissa olevalla nimellä ja niitähän ei pysty muuttamaan kirveelläkään.

[Niiina]

Onko teilla kokemuksia "kulttuurishokista" muuton jalkeen?? Kuinka kotiuduitte ja loysitte ystavia??

-Iina

Kayn taalla tosi harvoin, mutta halusin silti vastata tahan kysymykseen vaikka se saattaa olla jo vanha.

Riippuu varmaan osavaltiosta/kaupungista miten nopeasti sopeutuu ja miten iso kulttuurishokki on. Itse muutin Georgiaan pieneen (redneck) kaupunkiin. Inhosin asua siella ja kun muutto muualle viela venyi entisestaan, aloin ikavoida Suomea tosissaan. Vihasin kayda ruokakaupassa koska en ikina loytanyt sielta mitaan. Vihasin kayda ravintolassa syomassa koska ruoka oli pahaa ja palvelu huonoa. Vihasin, etten paassyt edes kavelylle koska missaan ei ollut jalkakaytavia.

Lokakuussa -05 muutettiin vihdoinkin ihmisten ilmoille, eli Washington DC:hen. Taalla tekemista riittaa ja ystaviakin on loytynyt mukavasti. Kaupoissa on tarjonta paljon parempi vaikka vielakin joudun kaymaan kolmessa eri kaupassa loytaakseni kaiken... Ikavoin edelleen Suomea, minusta ei taida olla ulkomailla asujaksi. En siis pysty kuvittelemaan, etta asuisin taalla loppuelamani. Paikka tuntuu kylla kodilta, mutta ei sittenkaan...

Nykyaan Suomen lomilla kulttuurishokki on kylla aikamoinen...  

[Erika83]

Hei. onko ketään jota olisi rajalla käännytetty takaisin, kun on menossa käymään USA:ssa waiverilla ja on fiance visa hakusessa? Tuntuu niin uskomattomalta että ne sieltä kotiin lähettäisivät, mutta silti mietin että otetaanko sellaista riskiä vai laitetaanko hakemus vasta sitten kun olen itse maassa..  :-/

[Iina77]

Kiitos Niiina vastauksestasi! Georgiaan luulin minäkin matkaavani, vaan tuli muutos suunnitelmiin ja uusi koti tulee olemaan North Carolinassa. Voin kai huokaista helpotuksesta, ainakin sun kertomuksen perusteella?!

Viikko sitten sanottiin Englannissa poikaystävän kanssa heipat 2 kuukaudex. Hän matkustaa jo jenkkeihin ja mä tulin Suomeen. Heinäkuun puolessa välissa olis tarkoitus lentää oman kullan luo!

Jatkosuunnitelmat tehdään sitten sen mukaan miten mä viihdyn siellä ne 90 päivää. Vähän jännittää, että miten kaikki menee! Ensin edessä on kuitenkin ihana Suomen kesä..

Aurinkoisia päiviä kaikille toivottelee,

-iina

[-LC-]

Mitä olet, Iina77, tekemässä niiden kolmen kuukauden aikana? Mä olin viime vuonna kultani luona ensin keväällä 2 kk (joiden aikana suoritin liudan kirjatenttejä Suomeen), kesäkuun Suomessa ja sitten juuri heinäkuun puolivälistä taas USA:an kolmeks kuukaudeks. Noiden kolmen kuukauden aikana käytännössä vain lomailin, koska opinnot oli vähän vaiheessa ja töitäkään ei tietty voinut tehdä. Mun pelastus ainakin oli harrastukset - olisin tullut hulluksi, jos en olisi tavannut ketään ihmisiä! Uskon, että myös työ- / opiskelupaikan saamisella on suuri merkitys sopeutumisen ja ystävien saamisen kannalta.  

Itsellä tuo sopeutumisprosessi on vielä pahasti kesken. Täällä ollessa kaipaan Suomesta eniten puhdasta luontoa, pyöräteitä sekä rehellisiä uutisia! Toisaalta ihaniakin asioita on paljon, eikä pienimpänä niistä tämä ihana sää, iloiset ihmiset ja tietysti IKIOMA NALLEKARHU (lue: mies)!

[mikza]

Hei kaikki Suomi-Usa pariskunnat!

Liitympä joukkoon iloiseen.

Ensinnäkin kiitoksia kaikille hienoista vinkeistä ja kokemuksista.

Oma kertomukseni lähtee siitä, että taidan olla ensimmäinen miespuolinen täällä, jolla on rakas yhdysvalloissa. Siis tarkennettakoon, että minulla on tyttöystävä USA:ssa  ;D . Tapasimme viime kesänä kaverini kautta kun hän oli Suomessa lomailemassa , se oli sitten rakkautta ensi silmäyksellä ja kolmisen viikkoa tuli elettyä tiivisti yhdessä. Nyt ollaan 10kk selviydytty ja olen lähdössä 5. kesäkuuta hänen luokseen. Ikävä kyllä joudun tulemaan armeijaan heinäkuussa mutta jopa kuukausi oman kullan kainalossa ei voita mikään. Teidän kirjoituksenne on kannustanut minua, ja olen huomannut että en olekkaan yksin joka joutuu elämään kaukana rakkaastaan. Jatko suunnitelmista intin jälkeen ei ole vielä puhuttu mitään varmaa , katsotaan nyt ensin kauanko siellä joutuu lusimaan, mutta todennäköisimmin minulla se muutto on edessä ainakin joksikin aikaa kunnes rakkaimpani saa collegen suoritettua.

Mahtavaa että löysin kanssa tovereita

[JenniN]

Tama menee nyt varmaan ihan OT, mutta LC kaipaili rehellisia uutisia, niin pakko kommentoida...  

Kannattaa kokeilla paikallista Ylea, niilla on tosi hyvia uutisohjelmia ja luotettavimmat toimittajat. Niiden radiokanava NPR on etenkin suosikki. TV-kanavan nimea en muista, mutta sun mies varmaan tietaa, mista on kyse.

[Iina77]

-LC- Oon yrittäny jo vähän miettiä, et mitä sitten puuhaisin. Ekaks tuli mieleen et alan opiskella espanjaa, se on ollu haaveena jo monta vuotta. Sit yritän käydä säännöllisesti salilla/jumpassa tai uimassa, ettei mene kokonaan sohvalla makaamiseksi! Poikaystävä heitti ilmoille myös vapaaehtoistyön, mut en oo varma siitä.. Ja luulen, et 90 päivää tulee menemään kuitenkin yllättävän nopeasti?!  

-iina

[-LC-]

Tervetuloa joukkoon, Mikza! Et tosiaankaan ole ainoa tuossa tilanteessa...kyllä siitä selviää, vaikka välillä ikävä onkin kova. Tsemppiä vaan!

JenniN: Ei F ollut ihan varma tosta kanavasta...ja kun yritin selittää, että haluaisin uutisissa kommentoitavan myös muun maailman asioita, niin se näytti vetävän vaihtoehdot nollaan. Tyydyn pitkälti siis Hesarin nettisivuihin. Olis vaan niin ihanaa lukea aamulla kahvikupin ääressä sitä järjettömän suurta paperihässäkkää joka täyttää koko pöydän!

[MiaMaria]

Iina77: Voin kertoa, että 90 päivää hujahtaa ohi hirveen nopeesti. Mulla on enää 3 viikkoa jäljellä ja alkaa iskemään paha paniikki

Tekemistä löytyy yllättävän paljon, ja ennenkun huomaatkaan, se on ohi  

Niin että ota kaikki irti mikä lähtee!

Ja tervetuloa mukaan, samaten kaikille uusille Amerikan morsioille (ja sulhasille!!!!) Meillä on täällä oma tukiryhmä  

[Chuck]

Hiya everyone. Here's one more groom, this time an American guy engaged to a Finnish girl. MiaMaria and I are engaged and those reading her diary probably know a lot about me already. My Finnish is in the beginning stages, so English is the language I still have to use.

[-LC-]

Welcome to the forum, Chuck! Too bad we don't have an english subforum or topic here so I guess you just have to work on your finnish a little bit more...  ;D My fiance Frank is in the same situation with you (and by the way during his last visit to Finland we bought a book and a cd-rom "From Start to Finnish" for him.  

[Chuck]

Thank you I am very happy to have joined. I have been hearing a lot about it from my fiancee and decided to join   Maybe Frank and I could share some of our experiences about Finland

Wow, thanks for the name of the course. I had been looking for one that had both book and cd. Well, I will doing my best to learn Finnish and this will help a lot. Thank you again for the tip.

[JenniN]

My husband bought one of those Teach Yourself Finnish - courses as well couple of years ago, but despite his good intentions it has been collecting dust ever since... I hope you have better luck with your Finnish!

[Guest FC(Guest)]

Hey Chuck,

 My Finnish isn't so good either which is to say I know nothing but I started out where most of us start when learning a new language, the curse words. Have you learned any yet? When are you traveling to Finland next and how many times have you visited. I have been to Finland 4 times in 18 months.  

[Chuck]

I'll admit that my study habits have not improved with age. I know a little more now than when I started. But I haven't actually gotten into a good study habit like I had when I was learning Japanese. I know, excuses, excuses I will commit myself to studying for a few hours a week on a schedule.

I know a couple of Finnish curse words but I do not normally use even English curse words.

With Mia I just want to improve and have lost a little over 30Kilos and gotten into pretty good shape again. I have a spare tired that I can't seem to get rid of so if anyone wants a spare tire cheap I am your man.

I wish I knew how much Mia had actually told everyone about me. I guess I will just have to learn the language now.

Well we had a wonderful Memorial Day weekend and didn't get too lost this time. If anyone is in the Kentucky area, I recommend a B&B named StoryBook Inn. If you are interested let me know and I will send you contact information; a really amazing place.

Well, Mia is going to have to return in a couple of weeks. I try not to think about it too much. I love her being here with me and it will be strange not having her here. She was here pretty much from the day I moved here and we have had a blast. I am now planning for my trip to Finland again. I am slowly trying to convince my work to let me work from Finland and be the night shift person so I can stay past my 2 weeks of vacation.

Any of you non-Finnish boys/girls haven't been to Finland during Christmas your really should pay your new family a visit and enjoy the tasty foods they have there. My visit didn't have any really snow or even really bad weather from my point of view. You see I like rain and it rained and rained and rained. Well maybe not that much. But the air was crisp and clean, and I just loved the smell of the ocean. I would be happy to live there someday, maybe retire there. It is such a wonderful place. I hear you either love it our hate it. Well I guess I fell in love with it the second I stepped out of the airport. It really is a wonderful place, go take a trip with an open mind and look at everything. Greet a stranger on the street with a happy hello. Don't worry they will warm up to you once they get to know you. They are really good people, well I guess you know this if you are married, engaged, dating a Finnish person. The most sincere, honest people that I have ever known, such a breath of fresh air. I am sure there is a bad side like anywhere but I didn't run into while I was there. So, go with an open mind and have a wonderful time and bring me back some Glo:gi. Mmmmmmmm, I really miss that drink.

The weeks I was there over the winter months I think were the best in my life. Of course I could have been a bit more partial because Mia was there too. A slice of heaven she is. I could go on and on and on but I don't want to embarrass my sweetie. rakastan sinua Miani.

Anywise, I guess I have written enough for now. Have fun everyone and take care.

[Iina77]

Hey y'all!

Chuck- My boyfriend was in Finland in January and it was snowing. He's from Florida, so he was over the moon and running around like a child, how cute!!  

MiaMaria- Kiitos, nice to be here! Jep, oma pikku tukiryhmä, ei tainnut Sparkles tietää mitä aloitti   Ollaan oltu C:n kanssa erossa nyt 2 viikkoo, kyllä on Skype laulanut kuumana. Meinaa vaan tuo 10 tunnin aikaero hieman hankaloittaa yhteydenpitoa.. Ikävä on jo kova!! nooh, n.7 viikkoo enää ja sitten jenkkilään!!  Eiköhän tämä tästä?!  :-?

-iina

[Lady Green]

Voi kun näitä on niin ihana lukea... Mäkin siis samassa tilanteessa, tosin kaikki vielä aivan alkutekijöissään, mutta meille tapahtuu koko ajan lähes yliluonnollisia juttuja tän suhteen suhteen (heh, mikä sanayhdistelmä) että jotenkin vaan haluaa uskoa siihen että kyllä tää toimii. En tiä yhtään viä koska pääsisi siellä käymään... Toivottavasti pian, pian, PIAN! On tää niin kamalaa ja ihanaa!

[Cuddlyheart]

Ui jui...näitä juttuja lukiessa tulee mieleen vain, etten todellakaan näköjään ole yksin jenkki-mieheni kanssa =) Ihanaa huomata, miten oikeasti sillä välimatkalla ei ole mitään merkitystä, kun on rakastunut.

Me siis tapasimme Irlannissa 2005, kun olimme molemmat matkaamassa Irlantia ympäri.. Päädyimme pienien budjettiemme johdosta hostelliin, jossa oli jaetut huoneet =) Kaverini kanssa tupsahdimme huoneeseen ostosreissulta ja Hän on siinä viinipullo kädessä pyytämässä alakertaan tutustumaan muihinkin hostelli-immeisiin.

Legendaariset sanat: Siitä se sitten lähti.

Meilailimme lähes joka viikko, kunnes tasan vuosi sitten päätin kaverini kanssa lähteä tutustumaan jenkkilään. Mieheni on Losista, joten kysäisin, jos hän vaikka voisi näyttää vähän Losin hienouksia.

Lopputulos: Losin hienous = elämäni rakkaus.  

Olin kaksi viikkoa hänen luonaan Losissa, ja hän tuli ensimmäistä kertaa Suomeen elokuussa 2006. Silloin karisi viimeisetkin epäluulot kaukosuhteen toimimisesta. =) Jouluna sitten treffasimme New Yorkissa...ah, ihanaa! Ja maaliskuussa hän tuli taas tänne pariksi viikoksi. Nyt olisi enää 39 päivää niin minä vuorostani lähden sinne viettämään piiiiiiitkää kesälomaa (lue: 5 vkon lomaa).

Viimeisin päivitys suhteemme kohdalta on tosiaan se, että lokakuussa 2007 menemme Suomessa maistraatissa naimisiin, ja 14.6.2008 Suomessa kirkossa naimisiin. Mieheni tosiaan sanoi jo vuosi sitten, että hän haluaisi muuttaa Suomeen, jos meistä kehkeytyy jotain. Ei siis jenkki-häitä elleivät hänen vanhempansa halua sponssata.  ;D

Jos on Losissa heinäkuun 12. päivästä eteenpäin, olisi ihan kiva jutskata vaikka enemmänkin! =) Ja totta kai kaikkien muidenkin kanssa. Oon ihan koukussa tähän sivustoon muutenkin.

[sherlok]

Terve kaikki...

Minulla on poikaystävä Alaskassa...ja välimatka on erittäin pitkä...Lennot kestää 22-30 tuntia... Tarkoitus olisi mennä naimisiin mutta en oikein tiedä mikä olisi helpoin tapa.. Me emme siis unelmoida mistään kirkkohäistä..kunhan vain pääsisin oman kultani luokse asumaan.. Joten nyt ammun tyhmillä kysymyksillä.. Eli ilm k1 on eri kuin fiancee visa?? Mitä kaikkia lippulappuja niihin oikein tarvitaan, onko missään suomenkielistä linkkiä tai ohjeita papereiden hakuun/mitä tarkalleen tarvitaan??    Tarkoitus olisi siis mennä Alaskassa naimisiin..

Eli olen ymmärtänyt että hän täyttää jonkun hakemuksen ja menen täällä suurlähetystössä haastatteluun?? Tunnen itseni kyllä niin tampioksi näiden kanssa, ja ei ole helppoa kommunikoida näistä englanniksi puhelimessa..  :-[

[MiaMaria]

Tervetuloa Sherlok ja kaikki muutkin, jotka matkaväsymyksessä missasin  

Ei nyt just tule mieleen mitään saittia, missä olisi asiat selitetty yksinkertaisesti suomenkielellä. Pitäis varmaan perustaa oma... Toisaalta, USA:n suurlähetystössä Suomessa on suomenkielistäkin henkilökuntaa...

Sulla on siis 2 suositeltua tapaa mennä naimisiin poikaystäväsi kanssa:

1) K-1 eli fiancee viisumi

- poikaystäväsi täyttää I-129F -hakemuksen asiaankuuluvine liitteineen ja todistuksineen saadakseen sut morsiamenaan Alaskaan ja postittaa sen USA:ssa maahanmuuttoviranomaisille.

- Odotatte jonkun aikaa kuumeisesti papereiden käsittelyä ja viimein sut kutsutaan suurlähetystöön haastatteluun, jonne taas täytyy täyttää hakemuksia liitteineen ja käydä lääkärintarkastuksessa (vain pari lääkäriä Suomessa)

- saat viisumin haastattelun jälkeen, jolla matkustat USA:han, ja 90 pvän päästä maahantulosta täytyy mennä naimisiin.

- naimisiinmenon jälkeen haette AOS: Adjustment of Status, jonka tuloksena sulle myönnetään Green Card.

2) K-3 eli spouse-viisumi

- menette Suomessa naimisiin

- sulhasesi matkustaa USA:an ja postittaa I-130 -hakemuksen liitteineen paikallisille maahanmuutto-viranomaisille ja jäätte odottamaan kutsua suurlähetystöön haastatteluun (loppu samanlaista kuin ed.)

- kestää kauemmin, kuin K-1

- haastattelun jälkeen saat K-3 viisumin ja voit matkustaa sulhasen luo ja AOS kehiin

3) Naimisiin USA:ssa lomalla

- häiden jälkeen AOS esiin

- ei suositeltavaa, jos maahanmuuttoviranomaiset ajattelevat, että petit heitä maahantullessa sanomalla esim. että tulit kavereita kattomaan, vaikka tarkoituksena oli mennä naimisiin. Vakavat seuraukset semmosella.

Vielä korostan www.visajourney.com -sivustoa. Erinomainen (joskin englanninkielinen) neuvonta sivusto.

Toivottavasti auttoi  

MUOKS: En ole vielä rouva, vaikka avin alapuolella niin sanookin...   Vaan tickerissä näkyy meidän K-1 taival.

[sherlok]

Kiitos!!

Just tuota kaipasinkin... Tämä tyttö kaipaa ranskalaisia viivoja jotta ymmärtää...

Juu tuo k1 tapaus on varmastikkin se meidän, mutta sellaista vielä kysyisin että voinko mennä tapaamaan miestäni sillä aikaa kun k1 hakemus on sisällä, ja onko mitään hajua kellään miten kauan se kestää,osavaltiostako kiinni..???

Mieheni sanoi että hän aikoo palkata asianajajan jotta se menisi nopeammin...

[MiaMaria]

Oleppa hyvä, ja kiva että auttoi

On monenlaista kokemusta matkustamisesta USA:an kun K-1 on käsittelyssä. Joillain, kuten -LC-:lla ei ollut mitään ongelmia, kun taas esim. Visajourney-sivustolla on ihmisiä, jotka on käännytetty rajalla takasin, vaikka oli vasta NOA 1 eli alkuhakemus vireillä.

Jos on tarpeeksi todisteita siitä, että sulla on vahvoja siteitä kotimaahan, voi olla, että pääset helpommin läpi. Se yrittäminen on uhkapeliä, joskus onnistuu, joskus ei. Vaan koittamalla voi voittaa tai hävitä  

USA:n K-1 viisumihakemukset käsitellään 2 paikassa: Kaliforniassa ja Vermontissa. Luulisin, et kaiken järjen mukaan Alaska (joka on sulhasesi kotipaikka) kuuluisi Vermontin alueeseen, mikä tekee sinusta tosi onnekaan  ;D Vermont on nopeampi käsittelyssä, kuin Texas/Kalifornia. Vermontissa saattaa onnistua parissa, kolmessa kuukaudessa, Kaliforniassa voi mennä 6:kin kuukautta.

Toi mun tickeri tikittää vielä, eikä olla edes saatu NOA2:sta, joka on se etappi, että hakemus hyväksytään. Sen jälkeen kaikki kyllä sujuu nopeemmin.

[Iina77]

Iltaa!

Mä oon nyt ainakin ihan sekasin, aloin just kattoon, et kauan siihen visan saamiseen sit tulee menemään aikaa ja löysin hyvin tietoa.. mut sit mä luin visa waiverista sivulla immihelp.com ja siinä sanotaan:

"There may be rare exceptions where you may be allowed to stay more.. blaa blaa

Also if you marry US citizen, you will be able to apply for a green card while you are in US."

Onx toi sit ihan potaskaa???  

-iina

[-LC-]

Juu LC ilmoittautuu. Meidän K1 (tai siis I-129)-hakemus postitettiin paria viikkoa ennen MiaMarian vastaavaa, mutta vastaanottopäivämäärä onkin monta päivää heidän jälkeensä! Mitä tästä opimme: lähetä viisumihakemus kirjattuna kirjeenä (certified mail).

Matkustamisesta:

Aiemmin olenkin jo maininnut, että olen matkustellut USA:an nyt yhteensä kuuteen eri otteeseen 18 kk:n aikana. Tämä reissu on ensimmäinen, jolloin viisumihakemus oli jo sisällä. Jännitti huimasti, mutta rajalla eivät kysyneetkään mitään! Itse uskon, että se on paljolti kiinni tullivirkailijasta ja pärstäkertoimesta. Ainut kerta, jolloin sain paljon BS:ia naamalle, oli se ainut kerta kun jouduin naisvirkailijan luukulle...mene ja tiedä. Sen jälkeen olen aina kaunistautunut ihan tullivirkailijaa varten ja astellut pikemminkin flirttaillen virkailijan eteen. Sodassa ja rakkaudessa on kaikki keinot sallittuja.  

Tsemppiä prosessiin!!!