Suomi - USA -parit!

[tx]

susan, Suomi sallii nykyaan kaksoiskansalaisuuden, eli se etta hakee tai saa muun/muiden maiden kansalaisuuden/kansalaisuuksia, ei vaikuta Suomen kansalaisuuteen.

Muun kansalaisuuden saatuaan pitaisi vain ilmoittaa lahimpaan lahetystoon kansalaisuudesta (nationalization certificate) + jos on mitaan muita muutoksia samalle (kuten vaikka nimi). Eihan ne tosin sen muutoksen peraan kysele (joten eipa kai se haittaa vaikka kansalaisuuden mukana ajanmukaistaisi nimea ja paivittaisi siita suomen tilastoja vasta Suomen passia uusiessa, sitten kun se ajankohtaista on).

[susan]

^ Ok, niin mä ajattelinkin, ihan uteliaisuuttani siis vaan kyselin. Kiitsa

[Io.]

Mina en tiennytkaan, etta pitaa lahetystoon ilmoittaa siita. Mutta viela en ole ehtinyt sita kansalaisuutta hakeakaan. Ehka sitten ensi vuonna.

[tx]

Pitaa (tai pitaisi) ilmoittaa siis.

Ja myos Social Securityyn pitaa kanssa ilmoittaa jos on kansallisuuksissa muutoksia. Eli USCIS:n tiedot ei siirrt SSN:n automaattisesti.

[Ellinora]

Ompa kiva lukea, etta taalla on muitakin samassa tilanteessa olevia Olen siis myos menossa ensi kesana naimisiin amerikkalaisen kihlattuni kanssa Suomessa. Me muutettiin Suomeen kuukausi takaperin. Kihlattu tuli tanne ihan viisumitta ja sitten laitettiin oleskelulupahakemus vetamaan (muu perusteena tuleva avioliitto), kasittelyssa kuulemma kestaa 6-12 kk...

[Freckles]

Ellinora, olisi kiva kuulla teidän hääsuunnitelmista ja valmisteluista (sekä myös miehen sopeutumisesta Suomeen!), meillä kun on myös tulossa häät Suomessa ensi kesänä. Tällä hetkellä asutaan New Yorkissa, ja siellä varmaan viihdytään kyllä vielä pari vuotta, mutta sitten olisi tarkoitus tulla Suomeen kun lasten teko tulee ajankohtaiseksi..

Me saatiin aikoinaan minun miehelleni väliaikainen oleskelulupa Suomeen ensin vuodeksi, ja sitten jatkoa muistaakseni vielä toiseksi vuodeksi, ihan ongelmitta. Ei oltu naimisissa, mutta kihloissa. Muistaakseni siinä meni vielä meillä alle 6kk kun päätös tuli.

Me ollaan oltu USAn päässä maahanmuuttoasianajajan kanssa puheissa, ja varmaan toimitaan niin että mennään siellä nyt vuoden alussa city hallilla naimisiin, jotta saadaan mun viisumi ja green card -prosessi käyntiin. Toiveena olisi, että kun häät on sitten heinäkuun lopussa Suomessa, melko pian sen jälkeen mulla olisi jo green card ja voisin sitten palata USAan ja etsiä töitä. Tällä hetkellä olen opiskelijana, mutta valmistun toukokuussa.

[Ellinora]

Freckles, onpa kiva kuulla, etta tuo valiaikainen oleskelulupa heltisi helposti! Saiko silla tehda toita?

Onko teilla haasuunnitelmat Suomessa jo pitkalla? Me ollaan vasta varattu kirkko ja jatkopaikka, kaikki muu on auki. Me tosiaan muutettiin tanne pkseudulle keskilannesta, keskelta ei mitaan, ja on ollut aika iso muutos. Itse asuin 5 vuotta Yhdysvalloissa, ja mies teki ekan ulkomaanmatkansa viime kesana Suomeen Muuten ollaan sopeuduttu suht hyvin, mutta miehella alkaa olla tylsaa, kun ei saa tehda toita. Taytyy siis keksia sille jotain ajankulua, muuten ehka joudutaan muuttamaan takaisin Yhdysvaltoihin loppuvuodesta.

Me pidetaan kahdet haat, koska tosiaan toiset on siella keskella ei mitaan ja sielta on tosi vaikea tulla tanne Suomeen tai taalta Suomesta sinne. Tarkoitus on siis ekaksi menna naimisiin taalla Suomessa ja sitten loppuvuodesta jarjestaa reception Yhdysvalloissa. Mites te?

[jomppa]

Heippa!

Onpa kiva kuulla että näin paljon löytyy pareja, jotka on samassa tilanteessa. Oon siis itse myös menossa naimisiin amerikallaisen sulhaseni kanssa loppukesästä.. Oltiin ajateltu, että mentäisiin toukokuussa virallisesti naimisiin Suomessa ja mies ois jenkeissä kesän. Sitten kun meillä on hääjuhla amerikassa elokuussa niin miehellä olisi jo oleskelulupa ( jos sen hakee jenkkejen suomen konsultaatista, kestää kuulemma enintään 2 kk, kun taas suomen päässä voi kestää jopa 8 kk). Mutta en nyt sitten tiedä onko se sittenkään järkevää, jos ei olla kesää yhdessä? Voidaanko oleskelulupahakemus hylätä sen takia? hirveesti selvitettävää..

Ollaan siis asettumassa Suomeen, mies on hakenut tänne opiskelemaan maisterin tutkintoa. Vähän jännittää miten saa kaikki paperiasiat hoidettua ja häät järjestettyä pääosin suomesta käsin mutta eiköhän kaikki järjesty!

[Ellinora]

Jomppa, mulle kerrottiin, etta jos oltais haettu oleskelulupaa Yhdysvalloissa, niin oisi pitanyt odottaa sita siella ja saanti olisi voinut kestaa 6kk. Sen sijaan, jos haettiin kun oltiin jo Suomessa, niin voidaan oottaa oleskelulupaa taalla ja suunnilleen saman verran kestaa. Mutta tieda sitten, kun tuntuu valilla, etta sanovat mita sattuu noissa kasittelyajoissa. Opiskelijaviisumin saa nopeesti, jos sita haette?

Me oltaisiin varmaan muuten jaaty Yhdysvaltoihin odottamaan oleskelulupaa, kun mies olisi tietenkin voinut tehda siella toita, mutta mun oleskelulupa meni umpeen, oli pakko lahtea.

Muokattu: January 16, 2011, käyttäjä: Ellinora

[Freckles]

Mä en suoraan sanottuna edes muista enää miten meillä meni se oleskeluluvan saaminen Suomeen, kun siitä on jo useampi vuosi aikaa.. Mutta sen muistan, että vaikeaa se ei ollut. Muistaakseni oma mieheni teki hakemuksen Suomessa Amerikan konsulaattiin, ja ei siinä kyllä kovin montaa kuukautta kestänyt että päätös tuli. Ja jos en ihan väärin muista, hän matkusti siinä välissä ulkomaille ja tuli ihan turistina takaisin Suomeen kun hakemus oli käsiteltävänä. Oleskelulupa annettiin ensin vuodeksi, ja sitten meillä sitä jatkettiin vielä 6kk, siihen saakka kunnes muutettiin yhdessä New Yorkiin. En itse asiassa tiedä saako väliaikaisella oleskeluluvalla tehdä töitä, meillä kun on ollut ihanteellinen tilanne niin, että mies pystyi tekemään töitä amerikkalaiselle työnantajalleen myös suomesta käsin ja matkusteli sitten aina välillä ulkomaille työn puitteissa. Nyt hänellä on oma yritys, jolle myös pystyisi tarvittaessa tekemään töitä normaaliin tapaan vaikka Suomesta käsin jos / sitten kun sinne päätetään muuttaa. Me asuttiin Suomessa ekat kaksi vuotta niin, että mies oli siellä aina kun pystyi, ja sitten muutettiin tänne kun mä hain ja pääsin yliopistoon opiskelemaan maisterintutkintoa. Täällä ollaan nyt asuttu puolitoista vuotta, ja tarkoitus olisi vielä 2-3 vuotta jatkaa New Yorkissa asustelua jos vain töitä löytyy.

Meillä on itse asiassa suunnitelmissa mennä täällä maistraatissa naimisiin jo nyt ihan lähiviikkoina, jotta voidaan aloittaa mun viisumi- ja green card-hakemus. Siinä kun kestää 6-8kk, ja nykyinen opiskelijaviisumi päättyy kesäkuussa. Toiveena on että sit elokuussa meidän Suomen häiden jälkeen mulla olisi jo uusi oleskelulupa ja green card, jotta voidaan sitten palata tänne ja mä voin mennä töihin. Ollaan konsultoitu täällä maahanmuuttoasianajajaa aiheesta, ja meidän kohdalla maistraattivihkiminen ja hakemuksen täyttäminen nyt mahdollisimman pian vaikuttaa järkevimmältä vaihtoehdolta.

Kiva kuulla muiden suomi-amerikka parien kokemuksista!

[NY83]

hei taas piiitkästä aikaa!

mies sai tällä kertaa 4v oleskeluluvan Suomeen. Tosin meidän tarina oli kyllä todella "koruton". Mies Suomeen ja maistraatissa naimisiin . Eka oleskelulupa hakemus sisään ja siinä välissä ehdittiin pelata Suomen poliisin kanssa tuttujuttu-peliä. Syynä oli lumeliittoepäily. Tosin eipä sitä uskois että USA olis jokin kehitysmaa . Päätös tuli noin 2kk. Täällä päin ei ole ruuhkaa joten päästiin nopeesti eteenpäin byrokratiassa. Toista oleskelulupaa siis eletään ja sen saamiseen meni vajaa 1kk. Nyt sitä opetellaan Suomea ja yllättävän hyvin on oppinut!

Meillä olis tiedossa ensi kesänä ensimmäinen reissu perheenä New Yorkiin katsomaan sukulaisia. Saas nähdä mitä meidän pieni mies tuumaa asiasta. Viime kesänä miehen perhe (vain 9 jäsentä) tuli Suomeen viettämään pari viikkoa. Tulipahan maaseutu tutuksi !!

Onko muita keiden puoliso on ex-Marine? pelkästä mielenkiinnosta ;D

Tosiaan ihanaa lukea muista kanssasisaruksista. <3

[Ellinora]

Ajattelin vaan kirjotella tanne valiaikatietoja eli mies sai oleskeluluvan (ja tyoluvan) alle kuukaudessa! Olipas nopeeta toimintaa maahanmuuttovirastolta, olen todella positiivisesti yllattynyt!

Nyt sitten jatketaan kesan haiden suunnittelua ja toivotaan, etta mies loytaa toita

[Riima]

Hei! Tuli pitkä selostus, mutta kaipaan vertaistukea ja mielipiteitä!

Amerikkalainen poikaystäväni on parasta aikaa täällä Suomessa luonani. Edelliset 8 kk olemme eläneet kaukosuhteessa miehen matkustellessa ympäri Atlanttia erinäisissä eristyneissä kohteissa. Yhteydenpito oli hetkittäin hankalaa eikä minun ollut mahdollista matkustaa häntä tapaamaan kuin kerran. Tämän kaiken jälkeen olemme kaukosuhteiluun nyt niin kypsiä, että haluamme pysytellä maantieteellisesti yhdessä. Hän on koettanut kysellä töitä täältä, mutta erityisosaamisesta ja -alasta huolimatta niitä ei tunnu olevan. Viisumivapaasta 3 kk ajasta on jo puolet kulutettu ja stressitaso nousee. Hänellä ei ole työpaikkaa tai asuntoa odottamassa kotimaassaankaan, joten jos hän joutuu täältä lähtemään, käytännössä sitten menisimme Irlantiin tai vastaavaan Schengenin ulkopuoleliseen kohteeseen taas seuraavaksi 3 kk:si, sitten taas takaisin tms. Siis vain jatkuvaa stressiä ja viisumipakoilua -- ei ole varsinaisesti vaihtoehto.

Helpointa olisi mennä täällä nyt naimisiin. Poikaystävälläni on kuitenkin ollut täällä äärimmäisen kurjaa ja stressaavaa (ei pelkästään viisumiongelman takia vaan myös muista takaiskuista johtuen). Lisäksi, tämä täällä viettämämme 1,5 kk on pisin aika, jonka olemme olleet yhdessä ja molemmille ensimmäinen kerta, kun asumme avoliitossa. Olemme hiukan epävarmoja naimisiinmenosta tilanteessa, jossa pitkän erossaolon jälkeen kahden kuukauden stressaamisen ja epävarmuuden jälkeen kävelemme maistraattiin vain siksi, että se on ainoa vaihtoehto. Soisimme kuitenkin muistavamme häämme vähän paremmassa valossa.

Toisaalta olemme molemmat toisistamme varmoja ja tosissamme, olemme joutuneet setvimään useita ongelmia suhteemme aikana ja päässeet niistä yli, tiedämme olevamme toiselle rakastava ja tukeva puoliso myös vaikeuksien keskellä. Tiedämme haluavamme olla yhdessä aina. Sinänsä ei kai olisi väliä, mennäkö naimisiin nyt vai puolen vuoden päästä, se on ollut suunnitelmissamme joka tapauksessa.

Ainoa muu ratkaisu, minkä juuri löysin, on tuo Ellinoran mainitsema oleskelulupa OLE_MUU naimisiinmenoaikeiden perusteella. Tällöin meillä olisi hetki aikaa hengähtää ja paremmilla mielin suunnitella häitä yms. Voisitko, Ellinora, kertoa siitä enemmän? Kuinka helposti se hoitui, oliko muuta perustetta kuin suhde (kuinka pitkäaikainen), pitikö kihlaus jotenkin todistaa? Entä aika, joksi haitte oleskelulupaa (onko hääkirkko varattuna kesäkuulle tms vai oliko epämääräisempi)? Miehelläni on kyllä varallisuutta todistaa tulevansa täällä toimeen, ettei häntä pitäisi ainakaan sosiaalipummina voida pitää. Jos tuo prosessi on kuitenkin kovin epävarma, en tiedä kannattaisiko meidän silti vain astella avioon ja hoidella sitten kaikki kerralla kuntoon. Entä, kun olen ymmärtänyt viranomaisten hellämielisyyden olevan paikkakuntakohtaista, uskallatko paljastaa, missä viranomaispiirissä asian hoiditte? Me asumme tällä hetkellä Tampereella.

Kaikki apu ja kommentit ovat tervetulleita!

[Ellinora]

Tassapa lyhkaisesti miten me haettiin oleskelulupaa miehelle:

Haettiin siis miehelle oleskelulupaa OLE_MUU lomakkeella, mutta itse oleskeluluvassa lukee, etta se myonnettiin puolison vuoksi. Maahanmuuttovirastosta kuitenkin ohjeistivat, etta OLE_MUU:lla pitaa hakea, kun ei olla naimisissa eika oltu asuttu yhdessa kahta vuotta.

Kihlausta ei tarvinnut todistaa, eika mitaan muitakaan haasuunnitelmia (kirkon varausta tms.), mutta suosittelisin kuitenkin teita heittamaan jonkun haapaivan sinne, esim. tyyliin suunnitelmissa haat 10.10.11 Tampereella. Kukaan ei valvo, etta silloin menette naimisiin ja oleskeluluvan sai vuodeksi, joten jos ennen jatkoluvan hakua menette naimisiin niin luulisin, etta kaikki on ok. Me ei tosiaan olla oltu edes kahta vuotta yhdessa, joten kyseessa ei ollut mikaan huippupitka-suhde, kun oleskelulupaa haettiin. Me asutaan paakaupunkiseudulla, en tieda onko paikkakunnalla mitaan valia, kun paperit menevat kuitenkin Maahanmuuttovirastoon?

Hakemus siis piti jattaa paikalliselle poliisiviranomaiselle, mutta he lahettavat paperit suoraan eteenpain. 350e maksoi ja tosiaan paatos tuli alle kuukaudessa. Alkuperaisen paperihakemuksen jaton jalkeen Maahanmuuttovirastolta tuli parin viikon paasta kirje, jossa pyydettiin miesta viemaan passi poliisilaitokselle ja itseltani pyydettiin pienta lisaselvitysta tuloista ja suhteesta. Mulla ei itsellani ole mitaan tuloja, kun olen opiskelija, mutta eipa se naemma ollut esteena, kun oleskelulupa kuitenkin heltisi helposti. Miehen passi oleskelulupineen tuli sitten postissa noin viikon paasta.

Onnea matkaan Riima! Kylla se siita paremmaksi muuttuu, kun saatte kaikki paperiasiat pois alta!

[Riima]

Kiitos paljon vastauksesta!

Muuten vaikuttaa kyllä yllättävänkin helpolta nakilta, ainoastaan en tiedä kuinka luvan saantiin vaikuttaisi, että minä ja mieheni emme ole olleet kovinkaan pitkiä aikoja fyysisesti yhdessä, kun hän on matkustellut ympäri maita ja mantuja. Mutta mikäli ymmärtävät siellä kaukosuhteilunkin olevan todellista seurustelua, ei tuon kai pitäisi olla ongelma.

Pitää vielä kysäistä maahanmuuttovirastolta varmaan, niin että selviää olisiko tuo tosiaan paras ratkaisu. Saatetaan tässä kai vielä hädissään päätyä naimisiinkin.

Yksi asia, mitä mietin, on tuo hakemuksen liitteeksi laitettava lomake "mahdollisesta maastakarkotuksesta kieltäytymisestä". Kai siihen laitetaan, että ei vastusta, niin ei tule ongelmia? Vai vastustetaan ankarasti, koska halutaan niin kovasti olla yhdessä? No, ehkä tätäkin voin toki kysyä maahanmuuttoviranomaisilta, jos täältä ei tule vastausta.

Mutta kiitoksia neuvoista ja rohkaisusta, Ellinora!

[Guest Ferriol]

Heipä hei!

Onpas mukava lukea muiden kaukosuhteista niin tietää että muutkin tappelee näiden asioiden kanssa..

En ihan suoranaisesti kuulu tänne palstalle, sillä poikaystäväni ei ole toistaiseksi vielä US citizen vaan permanent resident. Hän on tulossa Suomeen nyt kolmeksi kuukaudeksi ja haluaisimme mennä naimisin nyt täällä Suomessa...seurustelua kaukosuhteessa meillä on jo 3,5 vuotta ja alkaa pikkuhiljaa riittää!

Osaako joku kertoa että mikä olisi meille se helpoin tapa saada minut jenkkeihin?

[tx]

Ferriol, sama tapa kuin jos se permanent resident olisi US citizen, suurin piirtein. Eli naimisiin menon jalkeen paperit ja hakemukset peliin.

Mutta eikohan tuohonkin ole muutamia lisavinkkeja visajourneyssa, siella taitaa olla osio asialle (bringing family members of permanent residents tms).

[Freckles]

Ferriol, jos miehesi ei viela ole Amerikan kansalainen vaan "vasta" permanent resident, sinun muuttaminen Jenkkeihin on hieman monimutkaisempi ja pitkallisempi prosessi.. "Immediaet family members of US citizens" kuuluvat ryhmaan, joille viisumi on ns heti saatavilla. Kun kyseessa on Amerikan kansalaisen sijaan LPR (Legal permanent resident), viisumi ei ole heti saatavilla olevaa luokkaa, vaan kuuluu eri kategoriaan, ja viisumin saaminen saattaa kestaa 2-3 vuotta.

Poikaystavasi voi hakea Amerikan kansalaisuutta viiden vuoden kuluttua green cardin saamisesta, ja kun hanesta tulee kansalainen, silloin (olettaen etta te olette naimisissa), sina voit hakea puolisoviisumia joka on "immediately available", ja odotusaika tuolloin on n. 6-8kk (voi olla vahemman tai enemmankin).

Suoraan sanottuna, uskoisin etta sinulle paras vaihtoehto Amerikkaan muuttamisen kannalta olisi esim. opiskelijaviisumi. Jos saatte jotenkin kulutettua ne viisi vuotta poikaystavasi kansalaisuuteen, tilanne helpottuu huomattavasti.

Mina ja oma Amerikkalaispuoliso mentiin helmikuussa naimisiin kaupungintalolla, ja GC hakemus on jatetty. Haat ovat Suomen Porvoossa heinakuun lopussa!

[tx]

Ferriol, naturalisoinnista lisaa ystavallesi

http://www.visajourney.com/content/naturalization_guide

http://www.visajourney.com/content/naturalization_requirements

Eli 5 vuotta (ja 5 vuoden veropaperit tms) nayttaisi riittavan.

[Ellinora]

Freckles, ihan mielenkiinnoista kysyn, tuleeko teille vieraita haihin Yhdysvalloista? Oletteko pitamassa kaksikieliset haat?

Me menemme Suomessa ensi kuussa naimisiin ja kovasti pahkailemme miten jarjestaa haat siten, etta seka sulho perheineen, etta minun perheeni ja ystavani (90% vieraista) kokevat juhlan mieleiseksensa.

Ovatko muut USA-Suomi parien puolisot loytaneet toita Suomesta? Meilla mies alkaa jo kyllastya taalla Suomessa hengaamiseen, kun on hakenut about 100 tyopaikkaa ja mihinkaan ei paase edes haastatteluun. Joudumme siis ehken muuttamaan pois Suomesta loppuvuodesta

[Guest PennyV]

Hei kaikki, aloitin jo tuolla K1-keskustelussa, mutta ilmoittaudunpa täälläkin. Etukäteisanteeksipyyntö esseemittaisesta tekstistä. On kokemuksia jos jonkinmoisia...

Tapasimme sulhaseni kanssa 2008, kun hän julisti sitäkin pitemmän nettituttavuuden jälkeen, että "you're so wonderful, I need to come over and make sure you're not pulling my leg..." Eli herra ei ollut ihan varma, olenko olemassa, ja olenko oikeasti niin "ihana", että piti tulla katsastamaan! Noh... kolme vuotta virallista seurustelua täyttyy parin viikon sisään, josta 2010 kesäkuusta alkaen virallisesti kihloissa.

Muutto Seattleen häämöttää jo, vaikka tie jo ennen hakemuksia on ollut kuoppainen. K1-viisumihakemus postitettiin 3.9.2010, ja eilen siitä on kulunut 8kk. Haastattelu on 16.5. Eli loppusuoralla. Pienet häät, alle 20 vierasta. Omat vanhempani eivät pääse.

Muutama juttu, joiden takia seurustelu sujui pitkään "kivuttomasti". Mies asui Ontariossa Kanadassa työviisumilla, ja siitä oli alle kahden tunnin automatka (rajanylitysjonoineen) appivanhempien luokse, ja Visa Waiver-visiitit Yhdysvaltoihin olivat useamman kerran "In Transit". Välilasku JFK:llä, siitä Torontoon. Jättivät sen vihreän lappusen passiin, joten sain loman aikana käytyä anoppilassa viikonloppuisin sulhasen kanssa ilman lisäkysymyksiä (rajanylitykset yleensä Rainbow Bridge, Buffalo, NY), ja sitten Seuraavana vuonna sulhanen muutti työn perässä Vancouveriin British Columbiaan.

Sinne lentäessä vuonna 2009 heinäkuussa kesälomalla oli Vancouverin kentän kenttähenkilökunta tylyä ja tökeröä. Minun epäiltiin aikovan jäädä, ja ellen olisi sanonut asuvani silloisen poikaystävän osoitteessa, olisivat halunneet hotellihuoneen varauksesta kopion, ja todisteet, että minulla oli rahaa mukana, ja paluulippu. Pääsin maahan, vaikka kovistelivat vähän. (Eli Kanada rupesi venkoilemaan). Sieltä käsin kävimme tapaamassa sulhasen kavereita Microsoftin lähellä Redmondissa, ja asuimme hotellissa. 2 yötä + hotellin yhteystiedot riittivät rajatarkastajalle, ja $6 maksua vastaan taas Waiver passissa. HUOM: Tilanne muuttui syksyllä 2010, ja rajanylitystiedot tallentuvat nyt elektronisesti, mutta aiemmin oli tuikitärkeää, että luovutti tuon vihreän lapun maasta poistuessaan, joko ajaessa rajan yli Kanadalaiselle tarkastajalle, tai lentolipun kantaosan kanssa (mielellään poistumislippuun niitattuna) lentokoneeseen noustessa portilla. Tuon perusteella kirjautui tuo maassaoleskeluaika!

Samana syksynä lensin kerran myös suoraan Yhdysvaltoihin, ja silloinkin lensin JFK:n kautta Torontoon, koska sinne pääsi lentämään halvemmalla. Hotellissa pari yötä Niagaran putouksilla Kanadan puolella, ja sitten anoppilaan. Taas Waiver passissa jo JFK:lta Torontoon lähtiessä. Mainittakoon, että päivämäärä oli 19.12.2009, jolloin talvimyrskyn takia olivat aikeissa sulkea kentän kokonaan. Pääsin jatkamaan perille tokavikalla lennolla pois sieltä, muuten olisi reissu jatkunut junalla, tai NYC:n kentällä jumittamalla jouluaattoa odotellessa. Samana päivänä putosi lentokone alle neljän mailin päässä anoppilasta omakotitalon päälle, ja 50 ihmistä menehtyi. Olin alunperin melkein varaamassa pudonneeseen koneeseen liput, koska sen piti laskeutua lähemmälle kentällä, mutta välilaskut ja kentät eivät sopineet aikatauluun, ja jouluruuhkan takia pääsi helpommin isolle kentälle Torontossa.

Viime vuonna irtisanouduin työtapaturmaa seuranneen pitkän sairasloman seurauksena, ja ostin yksisuuntaisen kissalle ja minulle Kanadaan. Rajavartijanainen Vancouverissa kovisteli, ja 30 tunnin valvomisen jälkeen en ollut huvittunut. Mutta koska en myöntänyt aikeita jäädä, ja vakuutin, että poistumme maasta sulhasen kanssa autolla ennen saman kuun loppua, pääsin lopulta "varoituksella". Sanoivat, ettei ole enään uudestaan asiaa Kanadaan, mutta kieltoja ei leimattu passiin. En ole testannut, mutta jos testataan, ensi kerralla on USAn GC taskussa, ja autolla alle kaksi tuntia matkaa kotiin, jos käskevät kääntyä ympäri... (Harmi, Vancouver on lähellä, ja upea shoppailupaikka!)

Tuon seurauksena sulhanen hankki välittömästi työpaikan Seattlesta, jossa on asunut kolmanneksen elämästään, ja muutti sinne. Oleilin siellä noin 7 viikkoa, ja sitten lensin takaisin Suomeen. Kun rahat oli kasassa, sulhanen postitti K1-hakemuksen liitteineen viime syyskuussa. Matkustin jo viisumihaastattelupäivän saatuani Yhdysvaltoihin Visa Waiverilla, ja vaikka penkoivat laukun, kyselivät elämäntilanteestani, osoitteesta ja töistä (asunto mummin luona, työtön, K1-vetämässä), sekä soittivat suhaselle samalla kun olin passitta ja puhelimetta kuulusteluhuoneessa lukkojen takana ja leikkivät Tuttu Juttua hänen kanssaan (vastasi kysymyksiin samoin), päästivät maahan, ja rajavartija vielä sanoi, että kun tulen takaisin K1-papereiden kanssa, homma menee kivuttomasti, ja pääsen taas kultani luokse.

Miesrajavartija siis delegoi minut naisrajavartijalle, joka hoiti kyselyn ja tavaroiden tutkinnan. Tilanne ei ollut epämiellyttävä, mutta kesti pari tuntia, jonka aikana sulhaseni ei olisi tiennyt, mistä viivästys, ellei rajavartija olisi soittanut hänelle... Samalla kun odottelin, rajavartijat tekivät raskaana olevan Afrikkalaisnaisen ja tämän pikkutytön käännyttämispäätöksen. Sydäntäsärkevää, ja hermoja raastavaa! Onneksi minulla ei ole "ankkurilapsia" tekeillä...

Ainoa vaikutus, joka USAssa olollani oli viisumiprosessiin, josta olen tietoinen, oli, että haastatteluani siirrettiin niin, että tämän aamun (4.5.) sijaan se on vajaan kahden viikon päästä maanantaina. Tämän mahd. vaikutuksesta viisumipäätökseen en vielä tiedä. Rajavartija, joka minut päästi maahan, sanoi kanssa, että sulhasen läsnäolo viisumihaastattelussa voisi auttaa asiaamme. Lähetystön vastaus sähköpostiin oli aika tyly "it won't affect your case". Eli sulho jäi kotiin töihin raatamaan projektinsa kimpussa. Deadline on juuri ennen toivottua hääpäivää, jota seuraa "bonusloma", palkalliset 3 viikkoa, eli ei tartte ottaa lomapäiviä honeymoonille!

Nyt odotellessa eksyin tänne foorumeille. Tässä muutamiin poimintoihin (vanhoihinkin, mutta vielä ajankohtaisiin) kommentteja:

Matkustamisesta: [...] Tämä reissu on ensimmäinen, jolloin viisumihakemus oli jo sisällä. Jännitti huimasti, mutta rajalla eivät kysyneetkään mitään! Itse uskon, että se on paljolti kiinni tullivirkailijasta ja pärstäkertoimesta [...] Sen jälkeen olen aina kaunistautunut ihan tullivirkailijaa varten ja astellut pikemminkin flirttaillen virkailijan eteen [...]

Itse harrastan aina pynttäytymistä. Harjaan hampaat ja hiukset koneessa, laitan meikit, ehkä vähän hajuvettä, ja varmistan, että saan sen verran kofeiinia lentoemoilta, että pysyn skarppina seuraavan tunnin pari, jos tarttee vastata kysymyksiin, tai olla erityisen "cute". Ei auta naisiin, mutta valitsen usein jonon, jos mahdollista, niin, että luukulla on mies.

-LC-O-ou, mä oon sit TOSI heikoilla, mulla kun ei ole MITÄÄN todisteita siteistä, mitä ottaa mukaan! Oon asunut viimeset 6 vuotta briteissä, sieltä työpaikka ja asunto irtisanottu ja nyt asustelen jenkkeihin lähtöä odotellessa isän&äidin vierashuoneessa, eli ei työtä eikä kotia täällä! Pääsenköhän maahan ollenkaan??-iina

Kuten jo yllä mainitsin, edellisellä käynnillä oli K1-hakemus sisässä, ja NOA3 jo meneillään, eli haastatteluaika tiedossa. Työtön/vuokratyöfirman listoilla keikkailemassa, Mummin vierashuoneessa asun, päästivät maahan, mutta oli sympaattinen rajavartija, joka ymmärsi tilanteen, varsinkin, kun äidillä on avioero vireillä, ja olen lapsikatraasta vanhin, joka hoitaa myös osa-aikaisesti iäkkäitä omaisia. Taisi loman tarve kuultaa jo kasvoilta. Olin niin pedantti, että kerroin rehellisesti kaiken mitä kysyttiin, ja uskon visusti, että kannatti!

Matkalaukussani ei ollut mitään, joka viittaisi aikeisiin jäädä. Uikkareita, parit vaihtovaatteet, reseptilääkkeitä vain noin 1kk ajalle, synttärilahja sulhaselle, ja käsimatkatavaroissa mm. kalenterissa viisumihaastattelun ja lääkärintarkastuksen päivämäärät, sekä kopio NOA2 paketin checklistasta, jonka perusteella minulla oli kaikki valmiina (ja konsulaatin yhteystiedot, että jos tarvis). En tajunnut printata meilistä kutsua haastatteluun, jossa kanssa lähetystö sanoo, että "have a nice trip", mutta päästivät lopulta maahan. Sain kuitenkin pitkän puhuttelun ennen passini leimaamista, että tulee halvemmaksi ilmaantua haastatteluun ajoissa, kuin jos jäisin laittomasti maahan. Vakuutin, että en ole vielä niin typerä, että riskeeraisin jäämällä yliaikaisesti maahan.

En kuitenkaan suosittele yrittämään, jos et ole henkisesti varautunut riskiin, että heittävät sinut paluulennolle samantien. Minä olin varautunut, ja lykästi, eikä tarvinnut. Palasin 29.4. Seattlesta neljän ihanan viikon jälkeen. Mies oli paljon töissä, mutta ehdittiin viettää paljon aikaa yhdessä, ja suunnitellaan jo asunnon ostamista. Ja kissa oli onnessaan, kun Mami tuli kotiin!

Rokotustodistuksen tarvitsin laakarintarkastukseen mennessa. Sain sen ihan soittamalla johonkin, en enaa muista mihin. Pelkkaan vierailuun ei kylla rokotustodistusta tietaakseni tarvitse. En nyt muista oletteko hakemassa viisumia vai?

Pelkkään kyläilyyn ei tartte. Minulle ne rokotukset kyllä löytyivät kaikki Helsingissä omasta terveyskeskuksesta, kun olin vienyt sinne joskus peruskoulun lopulla koulun terkkarista saamani rokotuslaput, ja Puolustusvoimilta saadun alkup. rokotustodistuksen. Jos olet epävarma, voinet saada tehosteet. En tarvinnut kuin poliotehosteen, ja loput listalta voin ottaa USAssa ennen kun pistän AoS:n vetämään.

[...] Lisarikoksina on viela se etta en nayta 'tyypilliselta' eli koko maailmahan tietaa etta Raikkonen / Swedish Bikini Team on silta milta siella pain maailmaa ihmiset nayttavat...

Kohtelu on (naisrajavartijaa Vancouverissa lukuunottamatta) ollut aina sitä kohteliaampaa, mitä blondimpi on. (ns. "honey blonde" tällä hetkellä, yllämainitun maaliskuun lopulla sattuneen ristikuulustelun aikaan tosin brunette...)

miten hyvin teidän muksut on oppineet kakskielisiksi? [...]

Kasvoin kaksikielisessä kodissa, ja joudunkin valitsemaan, opetanko omille lapsilleni virallista äidinkieltäni Ruotsia, vai Suomea (joka oli kotikieli ennen sulhastani). Asiaa auttaa, jos molemmilla vanhemmilla on "oma" kieli. Opin puhumaan myöhään (kokonaisia lauseita vasta parivuotiaana, mutta nykyään pulputan tauotta), mutta molempien vanhempien kanssa tuli kommunikoitua, päiväkoti ja koulut på svenska, kotikieli ja myöhemmin työkieli suomi. Opin ruotsin oikeasti sujuvasti kuitenkin vasta päivittäiskäytössä Dragsvikissa ja sitten Tammisaaressa opiskellessa...

Olen harkinnut, että jos meillä on varaa, tuottaisin lapsille ruotsinkielisen au pairin, että lapset oppisivat myös moffansa kielen, mutta katsotaan tilannetta sitten. Tärkeintä kielenoppimisen kannalta on, että lapsi joutuu käyttämään sitä kommunikoimiseen, ja että hänellä on eri ihmiset eri kielellä. Jännänä juttuna, vanhempieni "työnjako" ilmenee jopa aikuisiällä; osaan sadut suomeksi, ja lastenlaulut vain ruotsiksi!

Koneessa kerran vierustoveriksi sattunut Amerikkalaisen kanssa naimisissa oleva suomalaismies sanoi, että hänen tyttärensä oli kuusi, kun tämä huudahti "Daddy can speak English?!" Ennen sitä, hän "tulkkasi" äidin sanomiset isälle ja päinvastoin!

Muokattu: May 4, 2011, käyttäjä: PennyV

[Guest Minna]

Tää olikin hyvä sivusto lukea... asia siis ajankohtanen mulle.

Itse olen tällä hetkellä J-1 viisumilla USA:ssa, viisumi umpeutuu syyskuun lopussa 2011.

Olemme poikaystäväni kanssa puhuneet naimisiin menosta, jotta voin jäädä maahan asumaan poikaystäväni kanssa.

Olen miettinyt onko helpompi mennä naimisiin täällä USA:ssa vai meidän molempien matkustaa Suomeen vihille ?

Äitini on tulossa kesällä tänne kylään, joten häät voisi pitää sinä aikana, joten viranomaisten suuntaan näyttäisi siltä että molempien sukulaisia on kutsuttu paikalle.

Toinen asia joka askarruttaa on se, voinko poistua maasta oleskelulupaprosessin aikana vai täytyykö olla täällä siihen asti kun saan Green Cardin.

Ja onko niin että en saa työskennellä ennen kuin minulle myönnetään Green Card ?

Toivottavasti joku tietää vastauksen... kiitos jo etukäteen.

- Minna

[Guest PennyV]

Tää olikin hyvä sivusto lukea... asia siis ajankohtanen mulle.

Itse olen tällä hetkellä J-1 viisumilla USA:ssa, viisumi umpeutuu syyskuun lopussa 2011.

Olemme poikaystäväni kanssa puhuneet naimisiin menosta, jotta voin jäädä maahan asumaan poikaystäväni kanssa.

Olen miettinyt onko helpompi mennä naimisiin täällä USA:ssa vai meidän molempien matkustaa Suomeen vihille ?

Äitini on tulossa kesällä tänne kylään, joten häät voisi pitää sinä aikana, joten viranomaisten suuntaan näyttäisi siltä että molempien sukulaisia on kutsuttu paikalle.

Toinen asia joka askarruttaa on se, voinko poistua maasta oleskelulupaprosessin aikana vai täytyykö olla täällä siihen asti kun saan Green Cardin.

Ja onko niin että en saa työskennellä ennen kuin minulle myönnetään Green Card ?

Hei Minna, valitettavasti en osaa varmasti sanoa. USAssa taitavat kyllä katsoa hieman karsaasti sitä, jos kesken voimassaolevan maassaolon, jonka ehdot hyväksyit viisumia anoessasi, rikot ehtoja muuttamalla paluuaikeesi aikeiksi jäädä. Se voi olla, että sulhasesi kannattaa laittaa sähköpostia USAn Helsingin lähetystöön. Sillä mekin aloitettiin, kun ei oltu varmoja, jäänkö sinne viime kesänä, vai kannattaako hakea.

K1-hakemus on nyt siinä vaiheessa, että tulin haastattelusta takaisin aiemmin tänään, ja nyt odottelen, että passi tipahtaa postiluukusta parin viikon päästä. Näillä näkymin tässä on mennyt kaikenkaikkiaan 9kk... Eli ellei vahingossa tee vauvaa, niin nopeampi projekti.

Sillä välin käyn poistattamassa ehkäisykierukan (vaihdetaan implantaattiin, mutta ei ole implantin asennusaikoja ennen elokuuta, joten mennään sitten minipillereillä jenkkeihin saakka) ja hoidan sellaisia täällä halvempia pakollisia toimenpiteitä kuten lääkereseptit uusiksi yms yms, että varmasti riittää seuraavaksi pariksi kuukaudeksi. Sitten, kun ollaan naimisissa, olen sulhasen hyvinkin kattavan vakuutuksen puitteissa puolisona, mutta ennen sitä en halua joutua käymään lekurissa turhaan...

...sulhasella on jo ekoille neljälle lapselle nimet suunniteltuna, jos sattuisikin "vahinko". On se ihana... Poikien nimissä voisi olla myös lukunumero "III", koska minun isäni ja hänen isänsä ovat Jr. ja Sr. ja sulhasen isä ja isoisä ovat "Jr." ja "Sr." (luulisi isien tykkäävän asiasta...)

[susan]

Ellinora kyseli häiden järjestämisestä Suomessa. Meillä oli häät kesällä 2008 Suomessa, ja vieraita tuli USAsta kymmenisen kappaletta, lisäksi Ranskasta yksi. Ratkaistiin kielikysymys niin, että kirkkosiunaus oli kaksikielinen (pyydettiin seurakunnalta pappia, jolle tämä ei ollut ongelma). Kirkossa laulettiin suomeksi, mutta tekstinluku oli sekä suomeksi (kaaso) että englanniksi (bestman), lukivat siis saman tekstin korinttolaiskirjeistä. Juhla "juonnettiin" kaksikielisesti myös. Mulla oli kolme kaasoa, joista yksi toimi juontajana ja yksi oli vastuussa ulkkarivieraiden "perehdytyksestä", eli neuvoi vähän mitä milloinkin tapahtuu, hoiti porukalle taksit kirkolta juhlapaikalle ym. Miehen bestmaneista yksi toimi toisena juontajana (hölmö sana, oisko seremoniamestari parempi?). ja mun kaaso hänelle selvitti aina mitä seuraavaksi "juonnetaan", eli ihan omin sanoin sai kertoa. Lähinnä siis kuuluttivat leikit, puheet, ruuan ynnä muuta.

Puheita ei käännetty muuten kuin mun äidin puhe, ja sen käänsi yksi kaasoista vähän soveltaen ihan spontaanisti muutama lause kerrallaan, jotta koko jengi pysyi mukana. Suurin osa meidän suomalaisista ystävistä puhuu englantia, mutta kutsuttuna oli myös vanhempia sukulaisia jotka on umpi-suomenkielisiä ja ulkkiksilta ei taas suomi taitu, joten mahdollisuuksien mukaan yritettiin kommunikoida kaikki ohjelma kaksikielisesti ettei kukaan tuntisi itseään ulkopuoliseksi.

Menu- ja ohjelmakortit pöydissä oli molemmilla kielillä, ja plaseerauksessa yritettiin mahdollisimman hyvin sekoitella porukkaa niin, että suomalaisia ja ulkkisvieraita oli samoissa pöydissä. Katsottiin kuitenkin, että kukaan ei joudu epämukavaan paikkaan eli ei laitettu kielitaidottomia englanninkielisten pöytään. Yritettiin tuoda mukaan sekä suomalaisia (esim. polkaisu kakun leikkuussa) että amerikkalaisia (esim. suutelu lasia kilistettäessä) hääperinteitä ja nämä perinteet sitten selitettiin vieraille.

Meillä oli ihan mahtavat kaksikieliset häät, tunnelma oli katossa ja ihmiset puhui innokkaasti keskenään. Puheita pidettiin jonkin verran jokainen omalla kielellään ja leikkejä oli kaasojen toimesta hurjasti, mikä oli ihan kivaa ja yhdisti porukkaa.

---

Ja toinen asia, työnhaku, osaako miehesi yhtään suomea tai onko sellaisella alalla, missä mahdollisesti ei tarvittaisi suomen kieltä? Suurimpia kansainvälisiä yrityksiä varmaan kannattaa pommittaa, jos suomen kieli ei taitu. Mun mies sai siis töitä Suomesta jo ennen kuin muutti tänne ja miehen työn takia me ollaan Suomeen jäätykin. Tekee töitä englanniksi eli ei oo tarvinnut työn takia suomen kieltä. Onnea työnhakuun, se vasta onkin väsyttävää hommaa! Ja tottakai ihania häitä!

[Freckles]

Ellinora: Meille tulee Suomeen näillä näkymin 5-10 vierasta USAsta. Suurin osa vieraista on siis Suomalaisia, mutta koska mieheni vietti melko paljon aikaa Suomessa 2007-2009 ennen kuin muutimme New Yorkiin, hän on tavannut kaikki vieraat aikaisemmin ja suuri osa paikalla olevista Suomalaisista ystävistäni on myös hänen ystäviään. Meillä on hieman erilaiset suunnitelmat kuin monilla muilla, aiomme nimittäin järjestää toiset "avioliittojuhlat" täällä USAn päässä syksyllä. Tämä johtuu pitkälti siitä, että mieheni äiti ei terveyssyistä johtuen pysty tulemaan Suomeen, mikä on hänelle tietysti aika raskas kolaus. Haluamme antaa hänelle mahdollisuuden kokea hääytunnelma, sekä juhlia avioliittoamme Amerikkalaisten ystäviemme kanssa, joten aiomme järjestää täällä pienen "rakkausseremonian" syksyllä, joka pidetään ulkosalla kauniissa puistossa Brooklyn Bridgen kupeessa, ja sen jälkeen jatkamme vieraiden kanssa juhlintaa baarissa josta olemme varanneet tilan yksityiskäyttöön muutamaksi tunniksi. Emme siis järjestä "toisia häitä" (sitä ei oikein budjettikaan kestäisi), mutta enemmänkin "avioliittobileet" Että näin meillä päin! Suomen häät tulevat olemaan kaksikieliset, eli vihkiminen molemmilla kielillä, ohjelma, menut ym. painetut tekstit molemmilla kielillä, ja puheet olemme ajatelleet kääntää etukäteen niin, että kun esim. joku Suomeksi puheen pitävä aloittaa puheensa, sama puhe annetaan paperilla Englanniksi Amerikkalaisille vieraille. Yksi kaasoistani kääntää puheet. Meillä myös vieraat ja minun perheeni mummoa lukuunottamatta puhuvat kaikki Englantia.

Minna: Jos sinulla ei ollut aikeita muuttaa pysyvästi maahan silloin kuin hait J1 viisumia ja tulit sillä USAan, voit aivan laillisesti mennä nyt Amerikkalaisen poikaystäväsi kanssa naimisiin ja muuttaa statustasi USAn sisällä. Se on laillista, ja moni tekee niin. Viisumisääntöjen vastaista olisi ollut hakea J1 viisumia, tai mitä tahansa ns. non-immigrant viisumia ja tulla sillä maahan jos sinulla olisi alusta asti ollut aikomus hakea green cardia ja jäädä tänne pysyvästi.

Kun aloitat green card prosessin, noin 70-90 päivän kuluessa hakupapereiden lähettämisestä saat ns. EAD/AP combo cardin. AP tulee sanoista "Advance parole" ja EAD "Employment Authorization Document". EAD antaa sinulle siis väliaikaisen luvan tehdä töitä sillä välin kun green card hakemustasi käsitellään, ja AP antaa sinulle luvan matkustaa ulos maasta ja palata USAan kun green card hakemus on käsittelyn alla. Et voi siis lähteä maasta ennen kuin sinulla on tämä AP, etkä saa tehdä töitä ennenkuin sinulla on EAD. Green cardin saaminen kestää noin 5kk - paitsi meille New Yorkilaisille, jotka saavat usein odottaa 7-9kk haastatteluaikaa, koska New Yorkissa hakemusten määrä on niin paljon suurempi.

Toinen vaihtoehto on ns. CR-1 viisumi. Menisitte miehesi kanssa naimisiin (missä tahansa, USAssa tai Suomessa), mutta häiden jälkeen sinun pitäisi olla Suomessa viisumiprosessin ajan. Voisit todennäköisesti vierailla USAssa turistina kun CR-1 hakemus on käsittelyn alla. CR-1 viisumin saaminen kestää n. 9kk, mutta sen etu on ensinnäkin huokeampi hinta, ja kun tulet USAan CR-1 viisumilla sinusta tulee heti ns. legal permanent resident eli green card holder - sinulla ei siis olisi sellaista ajanjaksoa USAssa jolloin et voisi tehdä töitä. Huono puoli on se, että joutuisitte olemaan eri maissa muutaman kuukauden.

Sitten on tuo K-1 kihlattu-viisumi, jota haetaan ennen avioliittoa. Sitä hakiessa sinun tulisi myös olla Suomessa, muistaakseni sen saaminen kestää yleensä noin 7kk. Kun sinulla on K-1 viisumi, tulisit sillä USAan, ja sitten teidän pitäisi mennä naimisiin 90 päivän aikana. Sen jälkeen sinun pitäisi vielä tehdä ns. AOS prosessi, eli adjustment of status to legal permanent resident.