Suomi - USA -parit!

[MeriT]

Hei kaikille

Olen vieraillut lukemassa tätä foorumia viikkoja etsien tietoa ns. epätoivoiseen tilanteeseeni ja valitettavasti olen saanut itseni nyt siihen pisteeseen etten todella tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Elämäni rakkaus on atlantin tuolla puolen ja jokainen hetki erillään on sietokyvyn äärirajoilla, olemme tunteneet toisemme n. vuoden, tapasimme alun alkaen internetissä ja olen tavannut hänet kerran, jolloin vietin kuukauden USA:ssa tiedän että yhteinen aikamme voi kuulostaa vähältä mutta yhteydessä olemme päivittäin ja varmempi en asiaista voisi olla että tässä on ihminen jonka kanssa haluan viettää lopun elämäni.

Ainut ongelma tässä nyt onkin etten yksinkertaisesti löydä keinoa miten voisimme olla yhdessä, muuta kuin satunnaista "turisti" matkailua puolin ja toisin. olemme ajatelleet fiance viisumi K-1 ja olimme jo melkein päättäneet hankkia juristin amerikan päässä ajamaan asiaa kunnes selvisi että mennäkseen hyväksytysti läpi miehen täytyisi tienata melkein 30,000D vuodessa pystyakseen osoittamaan että pystyy minua elättämään siellä päässä, tietenkin hän voisi ehkä hankkia paremmin maksavan työpaikan mutta kun en ole varma kuinka helppoa sekään olisi. Toinen vaihtoehto mikä on käynyt mielessä on että mieheni tulisi Suomeen ja menisimme mahdollisesti täällä naimisiin jolloin olisi helpompi hankkia K-3 viisumia mutta ymmärtääkseni sama raha asia tulee myös siinä vastaan, voisimme myös yrittää saada miehelleni lupaa jäädä suomeen mutta juurikin tänään sain selville että kun hän hakisi oleskelu lupaa taasen minun pitäisi pystyä osoittamaan pystyväni elättämään häntä. Teen tällä hetkellä kahta työtä ja tulen toimeen ihan hyvin joka minun mittapuussani merkitsee että saan laskut ym maksettua ja ylimääräistäkin vielä jää. Tuntuu että jokainen keino olla yhdessä kaatuu johonkin vastoin käymiseen, ja niin kuin jo mainitsin pian en tiedä mitä tehdä  :'(  Olisin valmis tekemään mitä tahansa, luopumaan kaikesta, maksamaan minkä raha summan hyvänsä jotta voisimme olla yhdessä, joten jos jollain teillä on vinkkejä/ehdotuksia tai mitä tahansa niin ovat enemmän kuin tervetulleita, ja Hyvää Joulun Odotusta Kaikille

[Io.]

MeriT, Jos miehelläsi ei ole tarpeeksi tuloja voi hän hankkia co-sponsorin. Vaikka jonkun sukulaisen, jolla on tarpeeksi tuloja. Kannattaa mennä VisaJourney:hin ja lueskella asioita sieltä.

http://www.visajourney.com/forums/index.php?

Ja viisumin pystyy hankkimaan mainiosti ilman juristia jos ei ole mikään ongelmatapaus. Taas VisaJourney:ssä on mainiot oppaat paperisotaan.

Onnea matkaan.

[susan]

MeriT, Kannattaa ottaa myös selvää tuosta Suomen systeemistä. Me törmättiin useamman kerran prosessissa väittämään, ettei Suomen kansalaisen perheenjäsenen tarvitse osoittaa toimeentuloaan saadakseen oleskeluluvan. Joten jos olette naimisissa, on miehesi luonnollisesti perheenjäsenesi, eikä tämän mukaan sun pitäisi olla "elatusvelvollinen". Tosin en tiedä, miten käytännössä menee, koska me täytettiin toimeentulo-kohta ihan normaalisti molempien ollessa töissä? Voi olla, että olen ymmärtänyt väärin. Soitapa vaikka Ulkomaalaisvirastoon tai tsekkaa www.uvi.fi/migratingtofinland.

[Iina77]

Voittajan on helppo hymyillä... 100:n päivän ero takana ja huomenaamuna Helsinkiin kultaa vastaanottamaan!! Hyvä etten intooni tukehdu!! Voitte varmaan kuvitella miltä musta tuntuu...

Hyvää loppuviikkoa vaan kaikille!

[Fitz]

Onnea Iina77! Ollapa sinun kengissäsi! Itsellä sellainen tilanne, että näen kultani vasta kesäkuussa... Nyyh!

K-1 on maksua vaille valmis lähetettäväksi. Täytyy kyllä sanoa, että KELAn kaavakkeiden täyttö ei ole mitään verrattuna tähän hässäkkään. Mutta selvittiin siitä kuitenkin, kiitos MiaMarian hyvien linkkien ja ohjeiden. Nyt sitten vain odotellaan...

Onko kellään muulla sellainen olo, että kaikki tämä byrokratia vie mehut romantiikasta? Alkaa vähitellen tuntua siltä, että jos kaiken tämän etäsuhteen ja paperien pyörittelyn jälkeenkin tahdomme vielä olla yhdessä, hän on sitten todellakin se oikea ihminen.

[MiaMaria]

Onko kellään muulla sellainen olo, että kaikki tämä byrokratia vie mehut romantiikasta? Alkaa vähitellen tuntua siltä, että jos kaiken tämän etäsuhteen ja paperien pyörittelyn jälkeenkin tahdomme vielä olla yhdessä, hän on sitten todellakin se oikea ihminen.

Iina77: Ihana kuulla

Ja Fitz... usko tai älä, mutta kun vihdoin paperisota on ohi ja pääsee kultansa kanssa viettämään yhteistä elämää, se on jotenkin vaan kaukainen muisto. Kyllähän se pahimmillaan tuntuu, että missä tästä on romantiikka ja rakkaus kun vaan täytellään papereita ja täytyy miettiä valokuvia ja tapaamisia sen suhteen, että miten todistaa aidot tunteet USCIS:lle.

Mutta me ollaan puhuttukin miehen kanssa, että tämä prosessi oli meille sellanen testi, ettei tätä ihan kenen tahansa takia ois käynyt läpi ja että me ollaan vahvempia tällä lailla. Me ollaan kestetty erot ja epäilyt "aidosta" ihmissuhteesta. Usko vaan, lopulta se on todellakin kaiken sen arvosta!

[Iina77]

Helou taas!!

Fitz: Koita jaksaa!!!

MiaMaria:

Kylla oli ihana viikko Suomessa kullan kans.. Tavattiin paljon sukulaisia ja ystavia jne.. Nyt sitten oon taas taalla rapakon toisella puolella!!

Vahan jannitti, et mita se tulli-tyyppi ajattelee, kun taas oon tanne tulossa.. Mulle sattu onnex sellanen ihana vahan vanhempi mies, joka kysy et "lomalleko oot tulossa" johon ma et "joo, kavereita tapaamaan", sit se mies sano vaan et "pida hauskaa" ja taraytti leiman passiin. Eli easy peasy..

Nyt on taas ihan ihme olo olla taalla "toisessa kodissa".. Ja mun kammoamat ajotunnit alkaa kuulemma kullan mukaan tan viikon aikana!! (C siis opettaa mua) Jaiks!! Mut yx kaveri Suomessa lohdutti, et jos 16v jenkkiteini osaa ajaa, niin kylla sit sinakin!!! Eli nailla mennaan!!!

-iina

Muokattu: January 28, 2008, käyttäjä: Iina77

[tytt1]

Vielä yksi Suomi-USA -pari ilmoittautuu!

Meillä on sikäli ehkä erilainen tilanne, että tavattiin miehen kanssa Suomessa, jossa hän jo valmiiksi opiskeli ja asui. Hällä on myös USA:n kansalaisuuden lisäksi EU-maan kansalaisuus eli tässä päässä kaikki on tosi helppoa. Asutaan yhdessä ja kihloihin mentiin reilu viikko sitten <3

Olen käynyt Jenkeissä nyt kaksi kertaa. Viime kesänä vietin maassa vajaat kaksi kuukautta aluksi yksin reissaillen kunnes poikaystävä lensi seuraksi. Nyt oltiin joulu-tammikuussa nelisen viikkoa. Ekalla kerralla rajalla oli aika kova kuulustelu, kysyttiin justiinsa nää "Miten sulla voi olla amerikkalainen poikaystävä? Onko sulla muka rahaa olla täällä?", mutta toisella kerralla kun tultiin samassa turistijonossa molemmat, rajavirkailija kysyi majoneesia poskilla että missä aiotaan asua ja se oli sillä selvä. Tosin oli eri osavaltiot kyseessä (Georgia ja New York). Sitten kun palattiin vkl-matkalta Kanadasta takaisin USA:han, rajaämmällä oli varmaan huono päivä koska kuulustelu oli taas sellasta helvettiä että vähemmästäkin alkoi pelottaa. Vaikka oli paluuliputkin mukana.

Nyt pelottaakin se, että olen erittäin todennäköisesti lähdössä kesäksi J1-viisumilla USA:han kesätöihin ja kun tätä ketjua olen lukenut niin ilmeisesti en voi tämän reissun jälkeen muuttaa Jenkkeihin kahteen vuoteen?? Saanko edes käydä siellä normaalisti visa waiverilla? Meillä on nimittäin myöskin häät tulossa (ensi vuonna) ja ollaan ajateltu että mahdollisesti meren takana pidettäis. Onnistuukohan? Ei oltais kyllä muuttamassa sinne ihan vähään aikaan mutta onko toi 2 vuoden rajoitus sitten tuossa J1:ssä? Ja ilmeisesti viisumikuulusteluissa kannattaa jättää amerikkalainen kihlattu mainitsematta?

Pelottavia nämä teidän kokemukset kyllä... Rohkaiskaa vähän

[Fitz]

Iina77: Mahtavaa, että en ole ainoa ajokortiton... Mä näen jo mielessäni sen vision, miten autot pakkautuu mun perään freewayllä ja uutishelikopterin setä päivittelee "naiskuskeja" pörrätessään mun yläpuolella. Siitä tulee lystiä! Sukulaiset sanookin, että on turvallisempaa olla eri mantereella kun mä tartun rattiin.

Tytt1: Kannattaa varmaan soitella taas sinne lähetystöön, vaikka sieltä ei välttämättä saakaan mitään varmaa vastausta. Ja tervetuloa tähän kasvavaan joukkoon! Musta on niin kivaa, että ei tarvitse yksin mietiskellä näitä kummallisuuksia.

[susan]

Tytt1, tervetuloa . J1-viisumin mukana tosiaan tulee se 2 vuoden muuttokielto, mutta en muista vaikuttaako se J1 mitenkään visa waiverilla tehtäviin lyhyisiin vierailuihin. Suurlähetystön sivuilta on linkit (ainakin oli joskus) viranomaisten ylläpitämille viisumisivustoille, mistä varmasti löytyy faktat.

Viisumihaastattelussa voit mainita tai olla mainitsematta kihlattusi, mutta mikäli asutte yhdessä Suomessa ja hän jää Suomeen, en tiedä onko mainitsematta jättämisestä enemmän haittaa vai hyötyä. Jos annat vääriä tietoja ja jäät siitä kiinni, on sotku valmis. Mä olen ollut sinisilmäisen rehellinen rajavirkailijoiden ja muiden viranomaisten kanssa joka kerta, eikä kertaakaan ole ollut mitään ongelmia (paitsi kun mun F1-viisumi vahingossa merkattiin rajalla juuri tuoksi pahamaineiseksi J1-viisumiksi... sen selvittämiseen kului kiitettävästi aikaa ja useampien ihmisten työpanos).

Iinalle tsemppiä ajokortin hakuun!

[tytt1]

Kiitos vastauksista

Soittelin järjestöön, jonka kautta olen lähdössä, ja sieltä sanottiin että heidän ohjelmaansa hyväksytyltä ei koskaan ole kielletty viisumia. Sanoivat myös, että ei ehkä kannata lähteä mainostamaan suhdetta amerikkalaiseen, mutta jos kysytään niin ihan hyvin voi kertoa. Mulla on kuitenkin vedenpitävät todisteet, että olen tulossa takaisin kouluun - ei mua muuten siihen ohjelmaan edes hyväksyttäisi. Ja ihan niin kuin sanoit, susan, miehellä on vakituinen osoite ja opiskelupaikka täällä eli voidaan todistaa että molemmat tullaan takaisin. Alkaa vähän stressi helpottaa Tosin se muuttokielto vähän harmittaa, mutta toisaalta ei muutenkaan aiottu muuttaa USA:han ennen kuin valmistun eli 2010.

Minäkin oon aina puhunut totta rajavirkailijoille, kertonut että asun poikaystävän perheen tai omien sukulaisten luona jne., enkä koskaan ole joutunut sen takia ongelmiin. Miehellä sen sijaan on jokin asenneongelma oman maansa viranomaisia kohtaan ja kertoo aina vain ihan pakollisen. Usein jättää mm. mainitsematta että asuu Suomessa niin että itse saan jännittää vieressä luullaanko mun jäävän maahan ja siten ei päästettäisi sisälle ollenkaan. "Niiden ei tarvii tietää mitään ylimäärästä", kuulemma

Häiden pitopaikkaa mietitään edelleen, oltiin ensin kallellaan Suomeen, koska juhlat olis helpompi järjestää täällä missä asutaan. Nyt ollaan kuitenkin kallistumassa Jenkkien suuntaan - olis miehen perheelle reilumpaa, kun eivät muutenkaan näe kuin kerran pari vuodessa. Te naimisissa olevat, kummassa maassa (vaiko jossain kolmannessa?) olette pitäneet häät? Itse yritän välttää kaksien juhlien järjestämistä, haluaisin että kaikki olis "yhes koos" juhlimassa meidän tärkeää päivää.. Mutta hankaalahan tuo tulee olemaan joka tapauksessa, päätettiin pitopaikaksi sitten kumpi tahansa maa..

[JenniN]

Te naimisissa olevat, kummassa maassa (vaiko jossain kolmannessa?) olette pitäneet häät? Itse yritän välttää kaksien juhlien järjestämistä, haluaisin että kaikki olis "yhes koos" juhlimassa meidän tärkeää päivää.. Mutta hankaalahan tuo tulee olemaan joka tapauksessa, päätettiin pitopaikaksi sitten kumpi tahansa maa..

Me mentiin Suomessa naimisiin, ja meille se oli ihan itsestaanselva ratkaisu just siita syysta, etta kotipaikkana on USA. Joulun maissa varattiin kirkko ja juhlapaikka ja alkutalvesta yritin saada mahdollisimman paljon jarjestelyita pois alta. Sitten mina tulin kesalla noin kuukautta ennen haita jarjestelemaan viime hetken juttuja. Onnistui kylla ihan hyvin nuo jarjestelyt nain kahden maan valilla, ja meilla oli tosi kivat haat. Taalla USAssa ei sitten erikseen jarjestetty mitaan pippaloita, ainoastaan anoppi jarjesti morsiuskutsut minulle ennen haita.

[tytt1]

JenniN: Kuinka hyvin saitte sukua ja ystäviä tulemaan tänne? Kävikö niin, että sinun puoleista vierasväkeä oli neljä kertaa enemmän kuin sulhon puolelta vai saitteko ns. tasapuoliset bileet? Kuulin yhdestä tapauksesta, jossa amerikkalaisen miehen puolelta eivät tulleet tänne edes vanhemmat paikalle, kun pidettiin häitä. Tuntui tosi oudolta, eikä meille niin pahasti kävisi, mutta tietysti tässä vähän jänskättää että jaksaisivatko ihmiset matkustaa tuollaista väliä, oltiinpa sitten siellä tai täällä..

[JenniN]

Meilla oli yhteensa noin 80-90 hengen haat, ja naista suurin osa oli luonnollisesti suomalaisia, mutta amerikkalaisia oli paikalla kuitenkin parisenkymmenta, elikka sellainen neljannes vieraista. Minusta oli ihanaa, kun noinkin moni paasi tulemaan ameriikasta asti, ja tuo joukko sisalsi miehen lahisukulaisia seka meidan amerikkalaisia ystavia. Ja vaikka amerikkalaisia oli selvasti vahemman, ei se joukko tuntunut mitenkaan epasuhtaiselta. Me otettiin viela sellainen riski, etta tehtiin istumajarjestys ja viela niin, etta sotkettiin suomalaisia ja amerikkalaisia niin, etta kaikilla jenkeilla oli omanmaalaista juttuseuraa, mutta niin, ettei juhlavaki kuitenkaan jakaantunut Suomi-seuraan ja USA-porukkaan. Riski kannatti, ja kaikki viihtyivat tosi hyvin. Amerikkalaiset olivat otettuja, kun niin moni suomalainen tuli heille juttelemaan ja ovat siita monesti jalkeenpain maininneet. Joku taalla jossain ketjussa on aiemmin sanonut, etta monikulttuurisissa haissa on yleensa paras meno paalla, ja vaikka itsea ainakin jannitti etukateen, etta miten kielimuurista ja muusta selvitaan, niin nyt voin kylla jalkikateen tuon taysin allekirjoittaa. Samoin suomalaiset tuntuivat nauttivan menevaisten amerikkalaisten seurasta ja haiden amerikkalaisvivahteista - Mumminikin on edelleenkin niin ihastunut amerikkalaisten vetamaan electric slide:iin (mummi-raukka kun luuli, etta tama oli amerikkalaisten meidan haita varten harjoittelema ohjelmanumero!! )...

Tuosta matkustamisesta viela sen verran, etta kannattaa antaa haavieraille tarpeeksi aikaa suunnitella loma-ajat ja budjetti matkaa varten. Eli mita aiemmin he tietavat paivamaarat tai edes suurinpiirtein ajankohdan, sita parempi. Me viela avuliaasti hoidettiin turismipropagandan levitys samassa yhteydessa, ja suuri osa vieraista oli innoissaan pidentamassa matkaansa niin, etta ehtivat nahda maata laajemminkin. Perheelta tai laheisemmilta ystavilta ja sukulaisilta kannattaa jo suunnitteluvaiheessa kysella, pystyvatko matkustamaan jne. Me paatettiin itse ajankohta aika joustavasti "loppukesa/alkusyksy" ja kysyttiin sitten miehen perheelta, mika heille sopisi parhaiten, kun vanhempien ja viiden sisaruksen aikataulujen yhteensovittaminen olisi sekin ollut aika hankalaa jos heilla ei olisi ollut mahdollisuutta vaikuttaa haiden ajankohtaan.

Onhan taman valin matkustaminen aika hintavaa, eli ei sita porukkaa varmaan ihan samalla lailla matkusta kuin Lappeenrannasta Turkuun, mutta jos saatte vaikka tuon parikinkymmenta vierasta, niin sekin jo tuntuu tosi kivalta. Ma en edes olisi halunnut kovin isoja haita, joten siinakin mielessa oli hyva, ettei miehen valtavaa sukua ollut satapain paikalla (mutta ketaan ei tarvinnut jattaa kutsumatta, hih).

[Fitz]

Me olemme poikaystäväni kanssa päättäneet mennä naimisiin Vegasissa. Tämä siksi, että viisumiasioita miettiessämme tulimme siihen tulokseen, että on helpompaa odottaa K-1-viisumia erossa ja mennä sitten USAssa naimisiin, kuin tuskailla K-3-viisumin kanssa tuoreena avioparina. Minä joudun joka tapauksessa olemaan töissä vielä tämän kevään, joten samalla voi sitten odotella sitä viisumia.

Vegasiin päädyimme siksi, että budjettimme on erittäin pieni ja ajatus häistä poikaystäväni tädin takapihalla ei tunnu oikein houkuttelevalta. Vegas on hauska paikka ja sopii meille mainiosti. Tämä on myöskin poikaystäväni toinen avioliitto, joten hänelle pieni seremonia on mielekäs ajatus. Vihkimisen jälkeen menemme syömään yhdessä ja sitten pelataan/juodaan/vietetään aikaa yhdessä.

Ilmoitin päätöksestämme perheelleni ja ystävilleni, ja yllätyksekseni koko perhe (äiti, isäpuoli, isä, äitipuoli, 4 sisarusta, käly ja veljentytär!) sekä suurin osa ystävistäni olivat heti innoissaan ideasta. Kokonaisuudessaan hääseurueemme tulee olemaan suhteellisen pieni (n.30h) mutta alunperin olin varautunut siihen, että kukaan ei tule. Olen edelleen hämmästynyt siitä kuinka varauksetta läheiseni asiaan suhtautuivat.

[tytt1]

Fitz: Meillä justiinsa heitettiin ilmaan ehdotus, että hääjuhla pidettäisiin miehen tädin takapihalla Eka reaktio oli mullakin että ei kiitos, mutta olen nyt alkanut harkita sitäkin vaihtoehtoa - budjetti kun ei tässäkään päässä päätä huimaa. Ja Vegas tuskin on meillä varteenotettava vaihtoehto, koska suku asuu itärannikolla.

Olen nyt tehnyt pientä alustavaa kyselyä siitä, kuinka moni oikeasti tulisi täältä meren toiselle puolelle ja toistaiseksi vain 8-kymppisiltä isovanhemmilta on tullut "ei". Sinänsä ymmärrettävää, koska matka on heille aika pitkä ja rankkakin, mutta olisihan se kiva saada heidätkin paikalle. Toisen puolen isovanhemmat, yksi eno ja moni kaveri on jo lupautunut - lisäksi omat vanhemmat ja sisarukset perheineen. Silti on pieni pelko siitä, että häissä olisi liian epäsuhtaisesti ihmisiä mun ja miehen puolelta.. Mutta on kyllä ollut tosi ihanaa kuulla, että näinkin moni "omista ihmisistä" olisi valmis lähtemään noinkin pitkälle hääreissulle

Tosin vieläkään ei osata päättää, kummassa maassa ne häät sitten oikeasti pidettäisiin Ehdotuksia?

[Guest Haitu]

Hei! Menimme amerikkalaisen mieheni kanssa naimisiin maistraatissa viime maanantaina, ilmoitin uutisista tekstarilla ja sahkopostilla sukulaisille Suomeen, mieheni soitteli lahimmille sukulaisilleen jenkeissa, ja hanen aitinsa eli tuore anoppini tuli maistraattiin todistajaksi. Eli tassa yksi vaihtoehto helppojen haiden jarjestamiseen - no headaches, no nothing! Nyt reissaamme ympari Floridaa honeymoonilla, tavallaan. )

[Fitz]

Onnittelut Haitu!!! Maistraattivaihtoehto kuulostaa helppoudessaan houkuttelevalta, mutta kun minä olen pikkutytöstä asti unelmoinut sokerisista prinsessahäistä , joissa juhlitaan tanssien ja laulaen aamuun asti, niin jo tämä Vegas-vaihtoehto tuntuu kompromissilta. Mutta kukin taaplaa tyylillään. Aiotteko juhlia liittoanne vielä myöhemmin läheistenne kanssa? Kaikkea hyvää teille!

[Guest nasutus]

Heips kaikille, ompa meitä paljon!

Kysyn nyt kaikkea tyhmää, pitää olla varma jok ikisestä asiasta, koska tää on niin kauheeta säätöä! Elikkäs kai edes sellainen mahdollista, että menee naimisiin (suomessa) amerikkalaisen kanssa, mutta ei vielä muuta usaan jolloin ei vissiin tartte mitään lupiakaan? Eli pystyy matkustamaan normaalisti turistina(ko)?

[Fitz]

Moi nasutus!

Turistiviisumilla matkustaminen on hankala kysymys. Itselleni sanottiin lähetystössä, että turistiviisumilla saa matkustaa normaalisti vaikka olisikin viisumihakemus menossa. Turistiviisumilla matkustamisessa on käsittääkseni kuitenkin se riski, että jos tulliviranomainen tulkitsee aikomuksesi väärin, hän voi olettaa, ettet aiokaan poistua maasta määräaikaan mennessä ja käännyttää sinut portilla takaisin. Tästä voi sitten koitua ongelmia viisumin hankinnassa. Turistiviisumi on siis lopulta yhden tulliviranomaisen (eli ei lähetystön!!!) päätöksen varassa! Tästä aiheesta on keskusteltu paljon esim. visajourneyn ja naimisiin.infon sivuilla. Koko juttu on siis niin sekava, ettei siihen taida olla olemassa yhtä varmaa oikeaa vastausta.

Itse olen päättänyt yrittää kestää puoli vuotta pelkillä puheluilla. Riski on mielestäni niin suuri, että odotan mieluummin kärsivällisesti. Täytyy kyllä myöntää, että hetkellisen pakokauhuikäväahdistuksen hetkellä mielessä välähti ajatus siitä, että jospa kuitenkin yrittäisin, mutta luovuin sitten ajatuksesta.

[tytt1]

Fitz: Siis eihän suomalainen tarvitse turistiviisumia Jenkkeihin, jos tarkoitus on mennä maahan vain (alle 3 kk:n) lomalle..? Itse ainakin ymmärsin nasutuksen kysymyksen niin, että jos mennään naimisiin Suomessa ja asutaan Suomessa eikä edes aiota hakea lupia / viisumeita (ainakaan toistaiseksi) niin voiko visa waiverilla reissata ihan normisti. Mun käsittääkseni ei pitäisi olla mitään ongelmaa tässä. Toivottavasti ei ainakaan - itsellä kun tulee olemaan sama tilanne. Mennään ensi vuonna naimisiin Suomessa, jossa myös asutaan. Muutto Jenkkeihin on ajankohtainen aikaisintaan parin, kolmen vuoden päästä. Pitäisi silti päästä sukuloimaan siinä välillä. Kyllähän tuon pitäisi visa waiverilla onnata, eikös?

[MiaMaria]

nasutus ja tytt1: Fitz oli oikeassa, oli se sitten viisumi tai visa-waiver. Tai itse asiassa viisumi on tässä suhteessa parempi kun visa-waiver. Jos onnistut saamaan viisumin, voit sanoa, että mua ei voi käännyttää takasin, mulla on viisumi. Sitten voit ainakin vastustaa maahanmuuttoviranomaisten päätöstä.

Suurlähetystön puolesta saat matkustaa sillä vaikka minne, mutta kun pääset USAn rajalle, se rajaviranomainen (maahanmuutto) on se, joka päättää päästääkö sut maahan vai ei. Jos he sanovat, että ei, oot naimissa amerikkalaisen kanssa, mitäs takuita on siitä, ettet päätäkin jäädä tänne laittomasti? Juupa-juu, ei muutaku paluukoneella takasin.

Siis tää on ihan mahdollista ja on joillekin tapahtunutkin. Oot täysin maahanmuuttoviranomaisten armoilla siinä. On tarpeeks hankalaa, jos seurustelee amerikkalaisen kanssa, mutta riski jäädä maahan laittomasti asumaan on vielä suurempi, jos ootte naimisissa. Siinä en edes tiedä auttaako näyttää vahvoja siteitä Suomeen: koulupaikka/työ/palkkakuitti/asunto/rahat jne.

Siinä on riskinsä, mutta jos haluaa kokeilla, siitä vaan.

[Iina77]

Tytt1, Ma ja kihlattuni aiotaan menna Suomessa Heinakuussa naimisiin ja ma aion menna Visa Weiverilla Jenkkeihin Elo- ja Syyskuux, eli ma aion ainakin yrittaa!!! Saapa nahda onnistuuko??!! Ma lennan aina Raleigh-Durhamin kentalle, joka on tosi pieni. Mulla ei oo koskaan ollu mitaan ongelmaa tullimiesten kanssa, ainakaan tahan asti...

[tytt1]

Apua En yhtään oo ajatellu tätä asiaa näin. Jotenkin kuvittelin, että sitten kun ollaan naimisissa niin helpottuu nää raja-asiat. Vaan ei, vieläkin pitää huolehtia Ei meillä kyllä tähän mennessä oo ollut mitään ongelmia rajalla vaikka ollaan yhdessä menty. Ja lennetty siis JFK:lle eli isolle kentälle.

Mies kyllä jaksaa sanoa että älä huoli noista, sulla mitään ongelmia siinä rajalla tuu. Helppohan sen on sanoa Mutta jos on paluuliput mukana ja mieskin vakuuttaa että asutaan molemmat Suomessa ja ollaan molemmat palaamassa.. No, toivotaan parasta ja pelätään pahinta.

Mennään nyt koko kesäksi Jenkkeihin, mutta tällä kertaa mulla on viisumi, koska meen kesätöihin sinne. Iina77, kerro sitten miten kävi

[Guest nasutus]

Kiitos paljon, ymmärsitte sössötykseni oikein, hehe. Tytt1 mäkin ajattelin, että helpottuis matkustaminen vaimona yhdysvaltoihin, mutta eipä sitten näköjään...