Historiallinen katsaus hääohjelmiin

[Kaaso-Kukkis]

Historia-alan ammattilaisena haluan omasta puolestani hieman valottaa sitä, miksi häissä on tiettyjä erityispiirteitä ohjelman suhteen verrattuna moniin muihin perhejuhliin. Lähteenäni on monia hääopuksia, joissa historiaa valotetaan sekä vanhempien sukulaisten kertomaa. Kun mietitte häitänne ja niiden ohjelmaa, tässä eräitä näkökulmia, joita voi ottaa huomioon (mitä näistä haluatte korostaa, mitä unohtaa).

TAIKAUSKO

- Niin pitkään kun uskonnollinen siunaus on Suomessakin ollut hyvin keskeinen osa naimisiin menoa, myös vanhat uskomukset ovat eläneet vahvasti mukana hääperinteessä

- Yleisesti erilaisilla häihin liittyvillä rituaaleilla ja ohjelmanumeroilla on pyritty takaamaan onnea avioliittoon sekä hedelmällisyyttä. Täytyy muistaa avioliittoinstituution ennen niin keskeisesti perheen perustamiseen ja suvun jatkumiseen liittynyt tehtävä sekä oletus siitä, että lupaus on todella kuolemaan asti kestävä. Lisäksi häät ovat olleet naimattomille yksi tapa hankkia itselleen "naimaonnea" ja joillakin käytännöillä (esim. ettei kaaso ole naimaton) on myös estetty kateutta ja naimaonnen varastamista hääparilta.

- Esimerkkejä näistä on mm. jotain vanhaa-uutta-lainattua-sinistä morsiamen asussa, riisin heitto (hedelmällisyys), kupin tai ruukun särkeminen (onnea + lapsiluvun ennustaminen), kimpun ja sukkanauhan heitto (naimaonnea)

ELÄMÄNVAIHEEN MUUTOS

- Ajalta, jolloin avioliitto yleensä todella merkitsi radikaalia elämänolojen muutosta, eli yhteen muutettiin, seksiä harrastettiin jne. vasta häiden jälkeen, on periytynyt monia perinteitä nykyaikaisiin häihin.

- Se, että erityisesti morsian, mutta myös sulhanen olivat nyt menetettyjä kilpakosijoiden näkökulmasta, on luonut mm. serenadiperinteen häihin ja myös se, miten päin kirkkoon astellaan liittyy tähän (sulhasella oikea, eli miekkaa pitelevä käsi vapaana siltä varalta että morsian yritetään ryöstää). Morsiamen ryöstökin on nykyisessä leikkimuodossa jäännettä alkuperäisestä, aivan aidosta ryöstämisestä (esimerkiksi Skotlannissa on myös ollut käytäntö, jossa kuninkaalla on aina oikeus "korkata" neitsytmorsian hääyönä ennen sulhasta).

- Sukujen yhtyminen ja/tai morsiamen siirtyminen uuteen sukuun on ollut naimakaupoissa se keskeisin asia vuosisatoja (ellei -tuhansia). Nykyisin pitkälti unohdettuja perinteitä ovat esimerkiksi myötäjäiset, mutta siitä jäänteenä on tapa, että häät maksaa morsiamen vanhemmat.  Samoin häälahjaperinteessä elää paljon muistoja sukujen välisestä kilpailusta ja toisaalta siteiden vahvistamisesta: yleinen hyväksyntä avioliitolle sekä oman suvun ja perheen varakkuus ilmaistiin toinen toistaan upeimmilla lahjoilla. Nykyinen häälahjojen keskimääräinen kalleus on siis tuosta perinteestä peräisin. Myötäjäisten vastineeksi ja henkivakuutukseksi tai leskeneläkkeeksi ennen aikaisen kuolemansa varalta sulhanen on antanut morsiamelleen häiden jälkeisenä aamuna huomenlahjan. Nykyään se lienee muuttunut vain romanttiseksi eleeksi. Sukujen välinen kilpailu on jo kauan kuulunut myös leikkisänä, ja joskus väkivaltaiseksikin äityneenä hääjuhlan ohjelmistoon. Samoin se tosiasia, että häissä on usein vieraina toisilleen täysin tuntemattomia ihmisiä, on luonut monia perinteisiä tapoja hääjuhlan järjestämiseen, esimerkiksi istumajärjestykset ja viralliset tutustuttamiset.  

YHTEISÖN TUKI AVIOLIITOLLE

- Häät ovat ennen kaikkea yhteisöllinen tapahtuma. Nykyään häihin kutsutaan erikseen hääparin valitsema joukko, mutta ennen häihin tultiin käytännössä kutsumattakin koko kylän voimin. Hääperinteissäkin on siksi hyvin vahvana taustana se, että lähin perhe, suvut, naapurit ja koko yhteisö osoittaa häissä tukensa hääparille yhteisen elämän alkaessa.

- Kun hääpari ei ennen ollut aina itse valinnut toisiaan, vaan liitto oli järjestetty tai rakkausliittoonkaan astujat eivät olleet asuneet saman katon alla eivätkä siis tunteneet toisiaan kovinkaan läheisesti, hääperinteillä myös haluttiin antaa ohjeita ja suuntaviivoja yhteiselon sopuisuuden onnistumiseksi. Tähän liittyviä leikkejä ja perinteitä on luonnollisesti kaikki hääparin keskinäistä valta-asetelmaa mittaavat rituaalit ja leikit sekä eri tavoilla häissä esille tuotavat morsiamen ja sulhasen ominaisuuksien, luonteenpiirteiden ja taitojen esittelyt. Nykyhäissä, kun parit yhä useammin ovat jo olleet avoliitossa, perinne on muuntunut niin, että hääparilta testataan toistensa tuntemusta.

- Yhteisön tuen ilmaisuun liittyviä hääperinteitä ovat mm. puheet ja musiikkiesitykset hääparille, julkiset lupaukset, joita häävieraat antavat hääparille tai hääpari toisilleen ja häävalssit tiettyine parinvaihtorituaaleineen. Nykyisistä "klassikkoleikeistä" esimerkiksi 12 kuukautta on selkeästi yhteisön tukea ja apua hääparille osoittava leikki.

Kaikista edellämainituista näkökulmista alun perin syntyneet tavat häihin liittyen ovat perhe- ja seurustelukulttuurin muuttumisen myötä tietenkin muokkautuneet myös, ja näin kuuluukin tapahtua! Kaiken kaikkiaan halusin tällä lyhyellä esitykselläni tuoda esille sen, etteivät hääleikit ja muut ohjelmanumerot ole todellakaan syntyneet yhtäkkisesti tyhjästä 1990-luvulla, vaan niillä on paljon pidempi historiallinen tausta. Se suuri murros, joka on saattanut luoda mielikuvan "1990-luvun leikkihäistä" on se, että 1960-70-lukujen pienten häiden muodissaolon jälkeen 1980-luvulla tapahtui suuri trendin muutos suurten häiden suuntaan, ja tuon trendin vallassa ollaan pitkälti edelleen.