Jump to content
Naimisiin.info

Miksi otit miehen nimen?


Ei

Recommended Posts

  • Replies 168
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

Yllättävän vaikea keksiä perusteluja :) Mulle on ollut ihan selvää, että otan miehen sukunimen. Olen leikilläni ehdotellut omaa sukunimeäni, mutta ihan todella vaan leikilläni. Ei mulla ole mitään omaa sukunimeäni vastaan, mutta tuntuu luonnolliselta ottaa miehenin nimi. Ei se tunnu musta käytännössä mitenkään suurelta asialta. Enhän minä siitä nimestä miksikään muutu :) Kaikki yhdistelmäsukunimet taas omasta mielestäni ovat vähän hoopoja, varsinkin, kun meillä molemmilla on ihan tavalliset nimet. Huvikseni olen ehdotellut myös muunnosnimeä, kun molempien sukunimet loppuu -la. Esim Kumpula ja Ketola = Kumpuketola :D Mutta jälleen, todellakin vain huvikseni.

Link to comment
Share on other sites

  • 3 weeks later...

Olen aina halunnut perheelle saman nimen. En ollut erityisen kiintynyt sukunimeeni, joten saatoin sen hyvinkin vaihtaa pois. Mutta olin aina ajatellut, että en haluaisi nimekseni kuitenkaan mitään kovin yleistä kuten Virtasta tai Korhosta tai vastaavaa (anteeksi nyt kaikki Virtaset ja Korhoset),joten olin varautunut siihen, että saattaisin kuitenkin pitää oman tyttönimeni. No, tulevan sulhoni kanssa ei tarvinnut kuitenkaan ruveta sukunimen yleisyyden kanssa pähkimään, sillä se on harvinainen, hyvin harvinainen ja vissiin suojattukin nimi Suomessa. Joten totesin, että ilman muuta otan mieheni nimen. Sitä paitsi se myös kuulostaa kivalta oman etunimeni kanssa. :)

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

Tässä syyt miksi haluan ottaa miehen sukunimen:

  • Haluan meille yhteisen sukunimen, koska tykkään että perheellä on yhteinen nimi. Siltikkin vaikka meidän perheessä ei ole lapsia.
  • Miehen sukunimi sopii etunimeeni
  • Perinne
  • Ei tunnesidettä omaan isältä saatuun sukunimeen eikä paljoa isän sukuun ylipäätään.
  • Mies ei halua vaihtaa omaa nimeään.
  • Yhdysnimistä en tykkää eikä meidän nimistä sellaista saa mitä vois edes vaihtoehdoksi ajatella.

Meillä tätä asiaa ei siis tarvinnut sen kummemmin miettiä. Minulle oli alusta asti selvää, että haluan vaihtaa omani ja mies sanoi et voin tehdä mitä haluan, mutta hän ei nimeä vaihda, enkä häneltä olisi sitä halunnutkaan.

Link to comment
Share on other sites

Olen aina halunnut perheelle saman nimen. En ollut erityisen kiintynyt sukunimeeni, joten saatoin sen hyvinkin vaihtaa pois. Mutta olin aina ajatellut, että en haluaisi nimekseni kuitenkaan mitään kovin yleistä kuten Virtasta tai Korhosta tai vastaavaa (anteeksi nyt kaikki Virtaset ja Korhoset),joten olin varautunut siihen, että saattaisin kuitenkin pitää oman tyttönimeni. No, tulevan sulhoni kanssa ei tarvinnut kuitenkaan ruveta sukunimen yleisyyden kanssa pähkimään, sillä se on harvinainen, hyvin harvinainen ja vissiin suojattukin nimi Suomessa. Joten totesin, että ilman muuta otan mieheni nimen. Sitä paitsi se myös kuulostaa kivalta oman etunimeni kanssa. :)

Kaikki sukunimet ovat nykyään "suojattuja" Suomen lain mukaan - mitään erillistä listaa "suojatuista nimistä" ei ole. Toisin sanoen mitään nimeä ei voi tuosta noin vain ottaa itselleen, ellei kuulu sennimiseen sukuun jommankumman vanhemman kautta tai mene naimisiin sennimisen henkilön kanssa. Tämä koskee siis yhtäältä Virtasia ja Korhosia kuin toisaalta aatelisnimiäkin.

Link to comment
Share on other sites

Guest mollamalla

Mä vasta pähkäilen tän asian kanssa.

Olen kallistumassa siihen, että ottaisin miehen nimen, sillä lapsillamme se nimi jo on. Eli minäkin saisin saman nimen sitten.

Toisaalta tuntuu jotenkin oudolta muuttaa nimeä. Olenhan kulkenut tietyn nimisenä koko tämän astisen elämäni...

Vaikka minullakaan ei varsinaisesti ole mitään erityistä tunnesidettä omaan nimeeni, niin en kyllä tiedä onko minulla sellaista miehenkään suvun nimeen. Loppujen lopuksi tunnen kuitenkin sen suvun historian paljon huonommin kuin omani...

Tämä on niin vaikeaa....

Link to comment
Share on other sites

  • 1 month later...

Oon kyllä aina tykännyt kauniista ja erikoisesta sukunimestäni, mutta täällä missä asun (ja jopa Suomessakin) se tuottaa aina paljon ongelmia. Mieheni sukunimi taas on lyhyt, helppo ja kansainvälinen, joten tulee sopimaan meidän perheelle paljon paremmin kuin oma erikoinen ja pitkä sukunimeni :D

Ja meille kummalekin oli tärkeää, että häiden jälkeen oltaisiin samalla sukunimellä kun nyt sitten ihan oikeasti perhettä ollaan.

Kaksoisnimi on se yleisin vaihtoehto mitä täällä suositaan, mutta minua se ei oikein innostanut, koska nimestäni olisi siten tullut julmettoman pitkä :D

Link to comment
Share on other sites

  • 1 month later...

Mäkin ottanen mieheni sukunimen. Tykkään kyllä omasta harvinaisehkosta sukunimestäni, miehen sukunimellä mulla olisi kaimoja, nyt olen uniikki ;) Mulle yhteinen sukunimi on ehdoton, avioero- ja uusperheissäni kun oli sisaruksia kolmella eri sukunimellä. Haluan meidän perheelle yhden yhteisen nimen. Miehen sukunimi on yleinen, mutta lyhyt, ja sopii molempien etunimiin. Mun sukunimeni kanssa miehen nimi kuulostaisi mielestäni pikkuisen juntilta.. :huh:

Link to comment
Share on other sites

  • 1 year later...

Mieheni sukunimen ottaminen on aina ollut minulle kai itsestäänselvyys, mutta onhan siihen toki syitäkin. Halutaan olla saman nimisiä, kun meistä tulee "virallisesti perhe". Ollaan myös seurusteltu sen verran pitkään (11v) että jos en nimeänikään muuttaisi niin näkyvää muutosta ei avioituminen toisi, vaikka en nyt tarkoita, että siksi mennään naimisiin. Miehen sukunimi on alkaa samalla kirjaimella kuin omani ja loppuu samalla tavalla, joten muutoskaan ei ole suuri. Yhdysnimeä en ole ikinä halunnut, ja meillä ei ole syytä samankaltaisten sukunimien (joista kumpikaan ei harvinaisempi kuin toinen) vuoksi siihenkään miksi mies vaihtaisi. Oli helppo päätös.

Link to comment
Share on other sites

MInulle oli tärkeää että meillä on sama sukunimi kun olemme nyt samaa perhettä. Lapsia ei vielä ole, mutta kun/jos niitä tulee, niin on helpointa kun olemme saman nimisiä. Pidin kyllä kovasti omasta sukunimestäni, ja minua usein tietyissä harrastuspiireissä kutsuttiinkin sukunimelläni tai siitä kehitetyllä lempinimellä, joten vaihto tuntui hieman oudolta. Mies kuitenkin totesi, että minä saan valita minkä nimen haluan, hän pitää omansa. Tämä oli minulle ihan ok, ja minun etunimeni sopii paremmin hänen sukunimeensä kuin toisin päin.

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...
  • 1 month later...
  • 6 months later...

Aion ottaa miehen nimen, koska minulla ei ole omaani kovin suurta tunnesidosta, eikä sen puolen sukuun varsinkaan. Omani on vähän outo ja hankala ja kohtuullisen harvinainen, mutta niin on miehenikin nimi, ja se on kauniimpi mielestäni. On myös helpompaa, kun kummallakin on sama nimi. Hetken kyllä pohdin miten nimenvaihto voi hankaloittaa uraani, kun nimeni on työpiireissä kansainvälisesti tunnettu. Toki sen hetken pohdittuani totesin, että eiköhän se uusikin sitten tunnetuksi tule. :)

Link to comment
Share on other sites

Meillä yhteinen sukunimi oli selvä valinta. Myöhemmin lapsia hankkiessa on kuitenkin niin paljon yksinkertaisempaa kun koko perheellä on sama nimi. Minulle on aina ollut jotenkin itsestäänselvyys, että otan mieheni sukunimen, kun taas mies sanoi, ettei ikinä oppisi käyttämään uutta nimeä. Meille siis helppo valinta!

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

Naimisiinmeno on myös perinteitä ylläpitävää joten miehen nimen ottamisen voi samalla tavalla katsoa olevan perinteiden ylläpitämistä.

 

Paitsi että miehen nimen ottaminen EI ole Suomessa perinne, vaan typerä laki vuosilta 1930-85:

 

Suomalainen vanha tapa on ollut se, että nainen on käyttänyt omaa sukunimeään myös avioliitossa. Tämä muuttui vasta vuonna 1930. Juridisesti aviovaimo velvoitettiin käyttämään miehensä sukunimeä siis vasta silloin-- Pakko poistui vuoden 1985 nimilaissa. (lähde)

Link to comment
Share on other sites

  • 2 months later...

huh onpas meno ollut joskus rankkaa, nimikin lain velvoittama :D

 

Me päädyimme miehen sukunimeen. Meillä on lapsia joilla on jo kyseinen nimi, joten säästääksemme ylimääräisiä nimirumba sessioita erilaisissa toimistoissa koimme olevan helpompaa, että minä muutan  nimeni samaksi mikä muulla perheellä jo on  :girl_smile:  Jos meillä ei vielä olisi lapsia, olisin ehkä saattanut yrittää kääntää miehen pään ja suostutella hänet ottamaan minun nimeni :girl_haha:

Link to comment
Share on other sites

Tulen myös ottamaan miehen sukunimen. Oma sukunimeni on niiin järkyttävän yleinen, että sitä löytyy vähän jokatoiselta. En myöskään koe siihen sukunimeen mitään yhteyttä, minusta etunimi sukunimi yhdistelmäkin on jotenkin kökön kuuluinen. Miehellä on harvinainen sukunimi joka mätsää paljon paremmin oman nimeni kanssa. Mistään yhdistelmä nimistä en tykkää, kun meidän kummankin sukunimet on niin pitkät ja oma etunimenikin on vielä pitkä. Tulee vähän turhan haastava nimi  ;)

Link to comment
Share on other sites

  • 4 weeks later...
  • 3 months later...

Minulle on ollut aina itsestäänselvyys että otan tulevan aviomieheni nimen, ihan jo siksi että avioeroperheessä kasvaneena haluan helpottaa omian tulevien lasteni elämää sillä että kaikilla on sama sukunimi. Nyt kuitenkin kun tosipaikka on edessä, piti asiaa miettiä kahdsti, koska isänpuolen sukuni ei jatku enää jos vaihdan nimeni. Myös siskoni on aikeissa ottaa miehensä nimen. Yhdysnimi molempin sukunimestä olisi hankala, eivätkä nimet oikein soinnu kauniisti yhteen. Mieheni myös toivoo että ottaisin hänen nimensä, ja siihen ratkaisuun tulen päätymään vaikka tiedän että se on isälleni iso pettymys.

Link to comment
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Vastaa aiheeseen...

×   Olet liittänyt muotoiltua sisältöä.   Poista muitoilu

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Ladataan...

×
×
  • Create New...