Nen-nen -päätteiset sukunimet

[OnervaK]

Tätä sukunimiasiaa on täällä käsitelty jo monissa ketjuissa, mutta juuri tältä kantilta ei taida olla vielä omaa ketjua.

Eli onko täällä muita, jotka suunnittelevat ottavansa / ovat ottaneet yhdysnimen, vaikka molemmat sukunimet ovat nen-päätteisiä?

Jos toimin näin, oma tuleva sukunimeni tulee olemaan muotoa XXXXXXXXNEN-XXXXXNEN. Eli tuleehan siitä pitkä ja sitä myötä epäkäytännöllinen ja vähän hassukin, mutta en olekaan valitsemassa sukunimeäni esteettisyyden perusteella. En haluaisi luopua kokonaan omasta nimestäni, mutta haluaisin yhteisen (edes osittain) nimen miehen ja mahdollisten tulevien lasten kanssa. (En pidä itsestäänselvänä, että lapsille tulee automaattisesti miehen sukunimi, mutta tähän ratkaisuun me tod.näk. tulevaisuudessa päädymme.) Niin, ja mies ei halua ottaa minun sukunimeäni, kuten jo pariin muuhun nimiketjuun kirjoittelin.

Te jotka olette ottaneet nen-nen -yhdysnimen, millaista kommenttia olette muilta saaneet ja onko nimen käyttö ollut kauhean epäkäytännöllistä? Kun olen ystävilleni puhunut, että harkitsen tätä vaihtoehtoa, niin enpä ole tainnut saada yhtään positiivista kommenttia. Lähinnä sellaisia, että "kyllähän se tosi hassulta kuulostaa" ja että "kaikki, joilla on kaksoisnimi, ovat sanoneet, että ei sitä todellisuudessa tule käytettyä kuin toista niistä".

Niin, kyllä se vähän hassulta kuulostaakin (ainakin aluksi), mutta kun kysymys onkin identiteetistä eikä estetiikasta. (OnervaK täällä meuhkaa yksikseen.  :)

[ingenjoor]

Tätä kommenttia tuskin haluat kuulla :-[ :-[ Mielestäni avioituvan parin tulisi ensisijaisesti pyrkiä ottamaan yhteinen sukunimi. En ymmärrä yhdysnimeä ainakaan. Yleensä äidin nimi ei siirry lapsille, joten, miksi hangoitella periaatteesta vastaan. Jos haluaa pitää oman nimen niin sitten pitää. Se on mielestäni jokaisen oikeus ja mahdollisuus. Omilla sukunimillä säilyy edes teoreettinen mahdollisuus, että lapsi olisi äidin nimellä (minun mielestä lapsen tulisi saada kauniimpi sukunimi). Samaa periaatetta sovellan avioparinsukunimissä. Suoraan sanottuna en voi ymmärtää esim. naista jonka sukunimi on vaikkapa Tulilatva, että hän vaihtaisi sukunimensä Virtaseksi. En voi myöskään ymmärtää, miksi mies ei tuossa tilanteessa vaihtaisi omaansa. Sama pätee myös toisinpäin. Haluaisin olla enemmin Tulilatva kuin Virtanen-Tulilatva. "Kaikenhuippuja" ovat mielestäni yhdysnimet mallia Virtanen-Peltola, Mäkinen-Jokinen. Siis miksi ei voi päättää selkeästi kumpaa haluaa olla??????? Poikkeus, jossa ymmärrän yhdysnimen (vain osin) on esim. tilanne, että yhdysnimi on Tulilatva-Leppävaara. Lapsistahan tulee jälkimmästä nimeä ennen kuin ehtii kissa sanoa!

Yleisesti ei ole kokemusta kaksoisnimen käyttäjistä, joten siihen en ota kantaa. Omaa sukunimeäni kantaa vain n.40, joten kuin sulholla vastaava luku on yli 3000, niin ei liene vaikea valinta. Lapset saavat myös nimeni.

Tulipahan taas hämmennettyä ;D ;D Ihan kuin ketään kiinnostaisi... *Jää odottelemaan puukoniskuja*

[OnervaK]

En niinkään kaivannut kommentteja yleisesti yhdysnimistä vaan erityisesti nen-nen -päätteisistä yhdysnimistä.

Mutta kommentoin nyt kuitenkin ingenjoor sinun vastaukseesi   :En ymmärrä ollenkaan lausettasi "yleensä äidin nimi ei siirry lapsille, joten, miksi hangoitella periaatteesta vastaan". Hangoitella mitä vastaan? Miksi kaksoisnimen ottaminen on sinun mielestäsi tätä hangoittelua, mutta oman nimen pitäminen "jokaisen oikeus ja mahdollisuus"? Onhan yhdysnimen ottaminenkin jokaisen oikeus ja mahdollisuus.

Omalla kohdallani kyse on ennenkaikkea omasta identiteetistäni. Olen ajatellut tätä nimiasiaa mahdollisten tulevien lasten kannalta niin, että he saisivat isänsä sukunimen, jotta isää ei ikään kuin "suljettaisi" pois. Tällä en nyt tarkoita, että kaikki vanhemmat ja lapset, joilla on eri sukunimet eivät tuntisi yhteenkuuluvuutta. Haluaisin vain omassa perheessämme, että kaikki olisivat jo nimestä yhdistettävissä toisiinsa ja koska en kuitenkaan haluaisi luopua omasta nimestäni (eikä sulhokaan), ei tällä logiikalla jää muuta vaihtoehtoa kuin yhdysnimi.

Ja kuten jo ensimmäisestä viestistä tulee ilmi, en päätä nimiasiaa nimen kauneuden (tai harvinaisuuden) perusteella. Tosin meillä molemmilla sattuu olemaan tavalliset ja yleiset nimet (voi ehkä jo päätellä tuosta nen-nen -asiasta  ). Oma sukunimeni on harvinaisempi kuin sulhon, mutta ei todellakaan mikään harvinainen.

[Neferty]

Eiköhän tämäkin nimiasia ole ihan sinun itsesi (ja miehesi) päätös. Kukin tekee juuri niin kuin itse haluaa. Onhan noita kaikenlaisia "nimihirviöitä" olemassa, tuskin sen kummemmin erotut joukosta. Tee juuri niin kuin itsestäsi tuntuu!

Tosin tuota kommenttiasi "isän sulkemisesta pois" en kyllä ymmärrä pätkääkään, mutta ehkä minun ei tarvitsekaan...

Minä itse en harkinnut sekuntiakaan mieheni sukunimen tai yhdysnimen ottamista, minulle on aina ollut päivän selvää, että pidän oman nimeni. Helppoa.

[nti kesäheinä]

Tosin tuota kommenttiasi "isän sulkemisesta pois" en kyllä ymmärrä pätkääkään, mutta ehkä minun ei tarvitsekaan...

Minä ymmärrän kyllä. Jos nelihenkisessä perheessä kolmella on sama sukunimi ja yhdellä eri, niin minusta se on kurjaa sen yhden kannalta. Minusta on kivaa kun koko perhe on vaikka "Virtaset". Ehkä minä vaan olen niin vanhanaikainen että minusta yhteinen sukunimi tekee perheen.  ;D

Toisaalta nykyäänhän on näitä uusioperheitä, joissa kaikilla perheenjäsenillä on eri sukunimi, joten siinä mielessä minunkin pitää ehkä alkaa ajatella tätä asiaa vähän "vapaammin". ;D

[Guest Eshter]

Tätä kommenttia tuskin haluat kuulla :-[ :-[ Mielestäni avioituvan parin tulisi ensisijaisesti pyrkiä ottamaan yhteinen sukunimi. En ymmärrä yhdysnimeä ainakaan. Yleensä äidin nimi ei siirry lapsille, joten, miksi hangoitella periaatteesta vastaan. Jos haluaa pitää oman nimen niin sitten pitää. Se on mielestäni jokaisen oikeus ja mahdollisuus. Omilla sukunimillä säilyy edes teoreettinen mahdollisuus, että lapsi olisi äidin nimellä (minun mielestä lapsen tulisi saada kauniimpi sukunimi). Samaa periaatetta sovellan avioparinsukunimissä. Suoraan sanottuna en voi ymmärtää esim. naista jonka sukunimi on vaikkapa Tulilatva, että hän vaihtaisi sukunimensä Virtaseksi. En voi myöskään ymmärtää, miksi mies ei tuossa tilanteessa vaihtaisi omaansa. Sama pätee myös toisinpäin. Haluaisin olla enemmin Tulilatva kuin Virtanen-Tulilatva. "Kaikenhuippuja" ovat mielestäni yhdysnimet mallia Virtanen-Peltola, Mäkinen-Jokinen. Siis miksi ei voi päättää selkeästi kumpaa haluaa olla??????? Poikkeus, jossa ymmärrän yhdysnimen (vain osin) on esim. tilanne, että yhdysnimi on Tulilatva-Leppävaara. Lapsistahan tulee jälkimmästä nimeä ennen kuin ehtii kissa sanoa!

Yleisesti ei ole kokemusta kaksoisnimen käyttäjistä, joten siihen en ota kantaa. Omaa sukunimeäni kantaa vain n.40, joten kuin sulholla vastaava luku on yli 3000, niin ei liene vaikea valinta. Lapset saavat myös nimeni.

Tulipahan taas hämmennettyä ;D ;D Ihan kuin ketään kiinnostaisi... *Jää odottelemaan puukoniskuja*

Olen muuallakin sanonut, etten tunne yhtään henkilöä joka OIKEASTI käyttäsi kaksiosaista sukunimeään kokonaisena. (Tunnen aika monta tyyppiä joilla on kaksiosainen nimi.)

Suosittelen lämpimästi valitsemaan yhden koko perheelle yhteisen nimen, oli sen alkuperä sitten jomman kumman sukunimi, suvun perintönimi, tai itse keksitty upo uusi nimi!

Muok.

Ja varsinaiseen kysymykseen. Virtanen-Järvinen -tyyppinen sukuními ei ole mielestäni kovin toimiva, kuulostaa lähinnä siltä, että on ollut päättämisvaikeuksia.

Serkkuni säästi suht harvinaisen (mutta lyhyen) ruotsinkielisen nimensä ja liitti siihen nen-päätteisen miehen sukunimen => koko perhe käyttää joka tapauksessa miehen nimeä, myös serkku itse.

[Guest Hessu]

Mun mielestä voit hyvin ottaa -nen-nen -päätteisen yhdysnimen, jos se tuntuu siltä oikealta. Mä en henkilökohtaisesti oikein käsitä noita "Koko perheelle yhteinen sukunimi" -juttuja  :

Mulla itelläni on nimi tyyliin

XXXXX-XXXXXXXXX XXXXXX-XXXXXXX  ;D

Eli pituutta löytyy, sekä etu- että sukunimet ovat yhdysviivalla. Tosin kumpikaan sukunimi ei ole -nen -päätteinen. Mutta esteettisyydestä viis, mä tein niin kuin musta parhaalta tuntui   Enkä hetkeäkään ole katunut.

[Elizabet]

Ei kai nen-nen sukunimi ole sen epäkäytännöllisempi kuin yhdysnimet muutenkaan. Ja yhdysnimet ovat epäkäytännöllisiä vain jos niihin asennoituu niin. Minun mielestäni myös otat sen nimen joka itsestäsi tuntuu parhaimmalta vaihtoehdolta. Mitäs muiden sanomisilla on siihen väliä.

[Neferty]

Minä ymmärrän kyllä. Jos nelihenkisessä perheessä kolmella on sama sukunimi ja yhdellä eri, niin minusta se on kurjaa sen yhden kannalta. Minusta on kivaa kun koko perhe on vaikka "Virtaset". Ehkä minä vaan olen niin vanhanaikainen että minusta yhteinen sukunimi tekee perheen.  ;D

Lähinnä sitä en ymmrärrä ollenkaan, että mies on niin jääräpää, ettei voi ottaa vaimonsa nimeä ja vaimo taas pelkää ja säälii miehensä jäävän ulkopuoliseksi jos lapsilla onkin äidin nimi, joten vaimo "uhrautuu" ja ottaa yhdysnimen... Voi pyhä sylvi, ihan oikeasti! Mutta kuten sanottu, eihän minun tarvitsekaan ymmärtää...

Ja jos minulta kysytään, niin minusta se vain on tajuttoman vanhanaikainen (kapeakatseinen) näkemys, että joku yksi hemmetin sukunimi määrittää avioliiton ja perheen. Kyllä ne meidän perheessä ovat aivan muut asiat.

[Neferty]

Suosittelen lämpimästi valitsemaan yhden koko perheelle yhteisen nimen, oli sen alkuperä sitten jomman kumman sukunimi, suvun perintönimi, tai itse keksitty upo uusi nimi!

Muok.

Jokaisella on henkilökohtainen mielipiteensä. Minä taas suosittelen aivan yhtä lämpimästi jokaista pitämään sen oman nimensä.

[Guest Eshter]

Jokaisella on henkilökohtainen mielipiteensä. Minä taas suosittelen aivan yhtä lämpimästi jokaista pitämään sen oman nimensä.

Ei kai kukaan kirjoitakaan muita kuin henkilökohtaisia mielipiteitä? (Onko täällä kaikilla tänään kuukautiset, kun keskusteluista on kaikki ystävällisyys ja sympaattisuus kadoksissa?)

Toiseksi paras (tai hyvä/yhtä hyvä/mitä vaan) vaihtoehto on, että kukin säilyttää oman nimensä.

Yhdysnimet ovat vaan (MINUSTA) äärettömän epäkäytännöllisiä ja kaikki tuntemani yhdysnimenkäyttäjät ovat päätyneet käyttämään niistä vain toista. En yritäkään väittää, että osaisin puhua jokaisen suomalaisen yhdysnimenomistavan puolesta, mutta aika monta tunnen!

[Ei]

Mielestäni voit aivan hyvin ottaa "nennen-nimen", jos se sinusta itsestäsi tuntuu hyvältä. Yhdysnimet ovat joillekin hankalia ja he käyttävät sitten vain jompaakumpaa nimeä. Varmasti on kuitenkin niitäkin, jotka ovat todella halunneet yhdysnimen (eikä se ole vain kompromissi) ja käyttävät ihan koko nimeään.

Jos haluat henkilökohtaisen mielipiteeni... Minusta "nennen-nimet" ovat hassun kuuloisia. En silti koskaan ajattelisi ihmisestä pahaa pelkän nimen perusteella. Minusta siis jokainen saa kyllä valita nimensä ihan itse, vaikka se sitten olisikin hieman hassu tai epäkäytännöllinen.

[ingenjoor]

Lähinnä sitä en ymmrärrä ollenkaan, että mies on niin jääräpää, ettei voi ottaa vaimonsa nimeä ja vaimo taas pelkää ja säälii miehensä jäävän ulkopuoliseksi jos lapsilla onkin äidin nimi, joten vaimo "uhrautuu" ja ottaa yhdysnimen... Voi pyhä sylvi, ihan oikeasti! Mutta kuten sanottu, eihän minun tarvitsekaan ymmärtää...

Ja jos minulta kysytään, niin minusta se vain on tajuttoman vanhanaikainen (kapeakatseinen) näkemys, että joku yksi hemmetin sukunimi määrittää avioliiton ja perheen. Kyllä ne meidän perheessä ovat aivan muut asiat.

Tästä olen aivan samaa mieltä!!

[ingenjoor]

Mutta kommentoin nyt kuitenkin ingenjoor sinun vastaukseesi   :En ymmärrä ollenkaan lausettasi "yleensä äidin nimi ei siirry lapsille, joten, miksi hangoitella periaatteesta vastaan". Hangoitella mitä vastaan? Miksi kaksoisnimen ottaminen on sinun mielestäsi tätä hangoittelua, mutta oman nimen pitäminen "jokaisen oikeus ja mahdollisuus"? Onhan yhdysnimen ottaminenkin jokaisen oikeus ja mahdollisuus.

Omalla kohdallani kyse on ennenkaikkea omasta identiteetistäni. Olen ajatellut tätä nimiasiaa mahdollisten tulevien lasten kannalta niin, että he saisivat isänsä sukunimen, jotta isää ei ikään kuin "suljettaisi" pois. Tällä en nyt tarkoita, että kaikki vanhemmat ja lapset, joilla on eri sukunimet eivät tuntisi yhteenkuuluvuutta. Haluaisin vain omassa perheessämme, että kaikki olisivat jo nimestä yhdistettävissä toisiinsa ja koska en kuitenkaan haluaisi luopua omasta nimestäni (eikä sulhokaan), ei tällä logiikalla jää muuta vaihtoehtoa kuin yhdysnimi.

Ja kuten jo ensimmäisestä viestistä tulee ilmi, en päätä nimiasiaa nimen kauneuden (tai harvinaisuuden) perusteella. Tosin meillä molemmilla sattuu olemaan tavalliset ja yleiset nimet (voi ehkä jo päätellä tuosta nen-nen -asiasta  ). Oma sukunimeni on harvinaisempi kuin sulhon, mutta ei todellakaan mikään harvinainen.

Niin hämmennetään lisää...

Siis jokainenhan saa valita ihan miten haluaa. Ei ole minulta pois. Mutta aina kun nään Virtanen-Mäkinen yhdistelmän niin minullekin tulee fiilis, että eikö voinut ottaa Virtasta tai Mäkistä. Vähän niin kuin runsauden pula nimien kanssa.

Korjataan nyt vielä tähän, että -nen loppuisia nimiä voi olla hyvin harvinaisiakin. Lähinnä vastauksellani peilasin tilannetta, jossa kumpikin sukunimistä ovat lajia 13 tusinassa. Esimerkkejä -nen loppuisista, harvinaisista sukunimistä mainittakoon (en tiedä onko näitä edes olemassa, joten ovat sitten sitäkin harvinaisempia) ;D Kultsinen, Silakkainen, Mätinen, Myyjänen. Näissä ymmärrän vähän paremmin yhdysnimeä kuin Suomalainen-Virolainen -tyylisissä ratkaisuissa

Hangoittelulla tarkoitin sitä, että VALITETTAVAN usein näkee tilanteita, jossa isä on vaikkapa Virtanen ja äiti Van Der Vals. Sitten äiti ei halua/osaa/viitsi vaatia "oikeuksiaan", joten lapsista tulee Virtasia. Isä vielä hämmentää tilannetta (kuten minä täällä..) ja vaatii lapset omalle nimelle, naisen mukaan yleensä se on perinteisempää... Minä ottaisin sukunimistä jälkimmäisen, mutta se on jo eri juttu...  Onhan yhdysnimenkin ottaminen vapaus valita, mutta lapsista tulee siinä tapauksessa sitä ensimmäistä sukunimeä, joten esim. meillä yhdysnimi ei ole vaihtoehto. Tuosta sulkemisesta, suljetaanhan sinutkin pois, jos et ole selkeästi toista nimeä? Vai onko tarkoitus olla jossain siellä välillä? Selvennykseksi vielä: Parempi puoliskoni oli suunnitellut vaihtavansa sukunimeä jo ennen kuin tapasimme, joten en ole mitenkään (omasta mielestäni) jääräpäisesti taivuttamassa toista!

Mielenkiintoista pohdintaa täällä. Itse kävin verenluovutuksessa, joten laskettaisko se jonkinlaiseksi menkaksi? Tosin se ei selitä eilisiltaista kirjoitusta   ;D

Nämä ovat minun mielipiteitäni ja hyväksyn täysin sellaiset, jotka ottavat vaikka sukunimen Virtanen-Suomalainen. Itse en sitä tekisi, mutta sitä ei tässä kysyttykään

[Punky]

Ei nen-nen nimessa mitaan vikaa ole. Ei mulle tule ollenkaan mieleen, etta ei olisi osannut paattaa tai jotain. Itsellani on yhdysnimi ammatillisista syista (eli pidin omani ammatillisista syista ja otin sulhon vanhanaikaisista syista) ja kukaan ei ole sita ihmetellyt - en tosin ole nen-nen, mutta ei se mielestani mitekaan paha olisi. Syynsa itse kullakin - mina en esim ole koskaan laskenut, monta sukunimi kaimaa minulla on ja monta sulholla - mittarinsa kullakin.

[OnervaK]

Eiköhän tämäkin nimiasia ole ihan sinun itsesi (ja miehesi) päätös. Kukin tekee juuri niin kuin itse haluaa. Onhan noita kaikenlaisia "nimihirviöitä" olemassa, tuskin sen kummemmin erotut joukosta. Tee juuri niin kuin itsestäsi tuntuu!

Tosin tuota kommenttiasi "isän sulkemisesta pois" en kyllä ymmärrä pätkääkään, mutta ehkä minun ei tarvitsekaan...

Kyllä, tulen tekemäänkin siltä kuin itsestäni tuntuu. Halusin / haluan vain keskustella hieman tästäkin aiheesta täällä, niinkuin täällä käydään keskustelua lukemattomista muistakin aiheista. Tuskin kukaan varsinaisia päätöksiä tekee naikkareitten kommenttien perusteella, ainakaan kovin suurista asioista. Itse en ainakaan.  

Pakko kommentoida vielä myös tuohon isän "pois sulkemiseen". Sana sulkeminen oli jo alkuperäisessä viestissäni lainausmerkeissä ja selittävänä lauseena oli että haluan, että meidän perheessä perheenjäsenet voi yhdistää toisiinsa myös nimestä. Tätä tarkoitusta mielestäni myös yhdysnimi palvelee, vaikka se ei täysin sama muiden nimien kanssa tietty tulisi olemaankaan. En todellakaan tarkoittanut, että yhteenkuuluvuuden tunne, sitoutuneisuus tms. olisi mitenkään kiinni nimestä.

Mieheni (tai sulho kai se vielä nyt on) ei todellakaan ole vaatimassa mah. tulevia lapsia nimelleen. On sanonut, että jos pitäisin oman nimeni, kyllä hän hyväksyisi, jos lapsetkin saisivat sen nimen. Mutta kun kysyin, mitä hän toivoisi, vastasi hän jotain tyyliin "olisihan se kiva, jos lapset saisivat hänen nimensä". En todellakaan ole kovin perinteisiin sitoutunut monessakaan asiassa, mutta kyllä minulle sopii, että lapset saisivat isänsä nimen.

Jossakin vastauksessa viitattiin ammatillisiin syihin. Tämä painaa hiukan vaa'assa myös omalla kohdallani. Vaikka olenkin vielä opiskelija, olen aiemmin tehnyt opintojeni ohessa oman alani töitä muutaman vuoden ajan. Omalla alallani ei työpaikkoja ole pilvin pimein, joten nimeni on saattanut jäädä joidenkin ihmisten mieleen (siis sellaistenkin, jotka eivät minua varsinaisesti tunne). Ja vaikka tämä saattaa tuntua oljenkorteen takertumiselta, ajattelen, että tälläkin saattaa olla merkitystä, kun valmistumisen jälkeen haen töitä. Tuttu nimi paperissa (vaikka yhdysnimen osana olisikin) saattaa olla se hiuksenhienon eron tekevä seikka, että pääsen esim. haastatteluun jne. Kenties olisin tällaisessa tilanteessa jollekin nimeni perusteella jo konkari omalla alallani enkä ihan uusi kasvo. (Ai pientä epätoivoako havaittavissa... Miten niin? Päälle kolmekymppinen, lapseton ja naimisiin menossa... juuri meidänlaisiamme naisiahan työnantajat innosta piukeana palkkaavat...  8))

[OnervaK]

Jäi vielä yksi juttu äskeisestä viestistä pois. Jos käy niin, että myöhemmin käytännössä yhdysnimen jompi kumpi osa jää käytöstä pois, niin sittenhän se valinta on tapahtunut ajan kanssa itsestään, eikä se minusta ole kovin vakavaa. Voihan silloin muuttaa myös virallisen nimen joko takaisin tyttönimeksi tai miehen sukunimeksi, jos siltä tuntuu.  

[rosero]

Pakko kommentoida minunkin.

Olen sitä mieltä että sukunimiasiassa niinkuin muissakin asiassa jokaisen pitää tehdä juuri niinkuin itsestä parhaalta tuntuu.

Mutta, en silti voi olla hieman ihmettelemättä näitä kaksoisnimisiä. (Tämä siis mielipiteeni, johon minullakin oikeus, en silti tuomitse kaksoisnimisiä.) Mun mielestä luonnollisempaa on joko pitää se oma nimi sellaisenaan tai sitten ottaa miehen nimi.

Musta espanjalaiset (ainakin ne) on tässä suhteessa jotenkin fiksumpia, siellä ei kukaan koskaan vaihda nimeään ja lapset saa sekä äidin että isän ensimmäisen sukunimen (siellä siis kaikilla kaksi sukunimeä tyyliin Martinez Perez ilman mitään väliviivaa.)

Summa summarum - ei se nimi miestä/naista pahenna...

[Punky]

Musta espanjalaiset (ainakin ne) on tässä suhteessa jotenkin fiksumpia, siellä ei kukaan koskaan vaihda nimeään ja lapset saa sekä äidin että isän ensimmäisen sukunimen (siellä siis kaikilla kaksi sukunimeä tyyliin Martinez Perez ilman mitään väliviivaa.)

Niin mutta vanhempien nimista lapsille siirtyy vain isan puolen nimi, eli Espanjalaiset vain siirtavat "ongelmaa" yhdella sukupolvella.

[Nele]

Nen-nen-nimet on ihan ok. Saattaahan ne kuulostaa hassuilta, mutta niin kuulostaa monet muutkin nimet.  Justiinsa yksi vanha tuttu otti yhteyttä, on näköjään ottanut tuollaisen kaksoisnimen jossa kaksi aika tavallista nimeä yhdistyy. Ei kyllä tullut minkäänlaisia pahoja ajatuksia mieleen, eikä muutenkaan herättänyt mitään pohdintaa tyypin nimenvalintaperusteista, päättämättömyydestä tms.

Jos joku haluaa kaksoisnimen, ei sen että molemmilla nimillä on sama pääte, pitäisi sitä estää. Tuskin se nimi jaksaa muuta ihmiskuntaa kauhean kauaa kiinnostaa, vaikka olisi miten pitkä tai epäsointuva tai mitä vaan, joten ainakaan ympäristön reaktioita ei kannata pahemmin pelätä.

Itse otin mieheni nimen, mutta jos olisi vaikkapa tieteellinen ura, lapsia vanhalla nimellä tai muita käytännön syitä, olisi kaksoisnimi ollut varteenotettava vaihtoehto.

[Guest TuuliTytto]

En jaksa lukea koko ketjua, enkä ota sen kummemmin kantaa kenenkään aiemman kirjoittajan viesteihin.

Mulla on "yhdysnimi" sukunimenä. Oma sukunimeni loppuu -nen ja yhteinen sukunimemme -man ja käytän koko pitkää litaniaa (ja se muuten on oikeasti todella pitkä  ;D) aina ja kaikissa tilanteissa, paitsi kauppakuitteihin heitän vain nimikirjaimet, mutta näin tein aiemminkin.

Minulle oman sukunimen säilyttäminen oli identiteettikysymys. Yritin vuoden ajan ennen häitä kuvitella itseni pelkästään miehen sukunimellä, mutta ajatus ei missään vaiheessa tuntunut hyvältä. Tunnen hyvin vahvasti kuuluvani omaan sukuuni ja nimen vaihtaminen olisi ollut hyvin vaikeaa. Halusin kuitenkin yhteisen nimen, sillä nyt meitä voi kutsua yhteisellä sukunimellä "perhe -man".

Ehkä kovinkaan moni ei ymmärrä, miksi ihmeessä halusin yhdysnimen ja vielä pitkän sellaisen, mutta minä olen tämän valintani tehnyt enkä ole hetkeäkään sitä katunut.  

[Guest HannaKristiina]

Minulle oman sukunimen säilyttäminen oli identiteettikysymys. Yritin vuoden ajan ennen häitä kuvitella itseni pelkästään miehen sukunimellä, mutta ajatus ei missään vaiheessa tuntunut hyvältä. Tunnen hyvin vahvasti kuuluvani omaan sukuuni ja nimen vaihtaminen olisi ollut hyvin vaikeaa. Halusin kuitenkin yhteisen nimen, sillä nyt meitä voi kutsua yhteisellä sukunimellä "perhe -man".

Tismalleen samat perusteet oli itsellänikin yhdysnimen kanssa. Mä tosin en käytä koko nimeä keskusteluissa, mutta se on Minun Nimeni jokatapauksessa. Ja jopa pidän - ei, rakastan! - tuota älden pitkää nimiriiviötä, josta oma osa on "päätteetön" ja loppuosa -la. Ja jos (toivottavasti kun) joskus lisäännymma, niin olemme myös perhe -la (tosin appivanhempien mielestä olemme sitä jo nyt ;D ja se on vallan fine).

[Johannah]

Tiedän tapauksia, joissa pariskunnasta molemmilla on oma ura ja esmes kansainvälisestikin tunnettuja ammattiin liittyviä julkaisuja. Näissä tapauksissa joutuu aina pohtimaan enemmän sitä, vaihtaako nimensä vai ei.

Esmes, tuttu mies, jonka sukunimi on ihan perussuomalainen, nen-päätteinen, ei halua ottaa vaimonsa harvinaisempaa sukunimeä, koska muutoksen selittäminen moneen eri paikkaan tuntuisi vaivalloiselta. Niinpä vaimo ottaa kaksiosaisen nimen, vaikkakin lopputulos on hiukan monimutkainen.

[Alya]

Minusta nen-nen ei kuulosta yhtään sen hassummalta tai "päättämättömämmältä" kuin mikään muukaan yhdysnimi. Sointuu päinvastoin ihan kivasti.

[nonna-marie]

Mun mielestä yhdysnimi on ihan jees, jos se SOPII (kenen mielestä, se onkin jo toinen juttu) esim; Aalto-Kari, Kivi-Kallio, jne. Mut jos mun kavereista joku olis menossa naimisiin, ja olis vaikka Nieminen ja mies olis Virtanen, ja tuleva rouva Nieminen-Virtanen kysyis mun mielipidettä; niin vastaukseni luultavasti olisi, että

-Harkitse nyt hyvä ihminen kaks kertaa. Monestakin syystä.

A) kumpikaan ei ole ns. harvinaisuus nimien joukossa

B)ehkä vähän epäkäytännöllistä

C) MUN mielestä kuulostaa typerältä.