Yhdysnimen omaaville kysymys

[Ella]

Toinen ja ehkä painavampi syy on se, mihin olen aina tukeutunut eli se, että omaa sukuani on Suomessa noin 100 kappaletta. Ihan sen vuoksi haluan nimeni säilyttää että sukumme nimi on minulle tärkeä. En kuitenkaan halua jättää miehen nimeä pois, joten kaksoisnimi se sitten on.

Oletko ottanut huomioon, että jos/kun saatte yhteisiä lapsia, heille ei voida antaa sinun harvinaista nimeäsi, jos sinulla on kaksoisnimi? Lapset saavat siis sinun ja miehesi yhteisen nimen ainoaksi nimekseen, joten sinun harvinainen nimesi tulee kuolemaan omalta kohdaltasi aivan samoin kuin jos olisit kokonaan ottanut miehesi nimen.

Ihmettelen, miksi jotkut pitävät kaksoisnimen ottamista jonain kompromissina tai mahdollisuutena säilyttää oma harvinainen nimi. Eihän se nimi siinä säily, vaan katoaa. Tietysti jos nimen jatkuminen seuraavaan sukupolveen ei ole säilyttämisajatuksen taustalla, vaan ajatuksena on ainoastaan pitää nimi itsellä edes osittain, niin se muuttaa asiaa.

[Miu]

Kai sillä säilyttämisellä tarkoitetaan sitä, että nimi säilyy itsellä. Säilyttää ja siirtyä on mielestäni kaksi eri asiaa. Nimi katoaa myös sellaisilla henkilöillä, joille ei sitä seuraavaa sukupolvea tule. Kärjistäen voisi siis ajatella, että nimiasia ei olisi lainkaan oleellinen pohdinnan aihe henkilöille jotka avioituessaan tietävät, että perheen väkiluku ei kasva. Heidän nimensähän "kuolevat" heidän kohdaltaan joka tapauksessa. Tämä siis jos vedetään =-merkki säilyttämisen ja siirtymisen välille. Omaa nimeä kantaa kuitenkin kuolemaan saakka, lapsista tai niiden puutteesta huolimatta.

Minulle nimeni on ensisijaisesti _minun_ nimeni, osa minun identiteettiäni. En ole ajatellut asiaa siltä kannalta siirtyisikö mahdolliselle jälkikasvulle minulta vai mieheltäni tuleva sukunimi, päätöstä tehdessä on kyse vain minun nimestäni. En vaan voisi kuvitella, että en olisi isäni niminen. Joillekin nimeen ei liity erityistä sidettä eivätkä he koe sen olevan osa omaa minuuttaan. Omalla kohdallani yhdistely-asian neutraalisuuteen vaikuttaa varmasti se em. seikka, että äidillänikin on kaksoisnimi. Minä voin olla minä miehen nimi sinne perään lisättynä, kuten sanottua nimestäni tulee entistä kauniimpi vaikkakin ehkä vaikea kirjoittaa. Mutta minä en olisi minä muodossa Miu Maunnimi Creepy. Anopillani ja miehen tädillä on sama etunimi kuin minulle, enkä voi nähdä itseäni heidän nimisenä. Pelkkä ajatuskin puistattaa

Ehkä olen turhamainen ja laitan liikaa painoa omalla nimelleni, mutta sitä joutuu kuitenkin sietämään joka pirun päivä.

Tämä oli nyt tälläistä yleistä pohdintaa, toivottavasti kukaan ei suivaantunut...

[Jenny-Maria]

Minusta on yllättävää, että niin moni yhdysnimen ottaneista kuitenkin käyttää kaikkia mahdollisia nimivariaatioita tilanteen mukaan. Minä olen ajatellut, että kun otan yhdysnimen, se on sitten minun uusi nimeni tilanteessa kuin tilanteessa. Jotenkin tuntuu vaivalloiselta, että olisin eri niminen työkavereille kuin vapaa-ajan kavereille ja virallisissa papereissa olisi vielä kolmas nimi  ??? Minun nimestä ei onneksi tule kovin pitkä edes yhdysnimenä, joten uskon ettei nimi muodostu ongelmaksi.

^^yllä olevaan, itselläni yhdysnimi ei ole vielä käytössä, koska häät ovat vielä tulossa, mutta omalla kohdallani tiedän jo etukäteen, että miehen suku ei ymmärrä yhdysnimeni käyttöä, vaan mieltää nimeni olevan Maija Mutikainen, ei Maija Meikäläinen-Mutikainen. Syynä lienee joko korkea ikä tai perinne "nokun ne kaikki on aina ottanu Mutikaisen", yhdysnimeä ei pidetä oikein minään.

[Yllikki]

Ensin vastaus ajokorttiasiaan: Kyllä piti uusia kortti. Yhdysnimi = uusi sukunimi, vaikka siinä osana onkin pätkä vanhaa. (Kiva sinänsä, niin sainpa minäkin nyt vanhan ison ajokortin sijasta sen luottokortin kokoisen joka mahtuu fiksusti lompakkoonkin )

Minulla siis nyt avioliiton myötä uusi nimi, joka on yhdysnimi muotoa tyttönimeni-miehen nimi, vaikka molemmat 9 kirj. pitkiä. Yhteiset lapsemme ovat tyttönimisiäni, joten näin minä olen samanniminen sekä lastemme että mieheni kanssa - mieheni pohti kauan nimiasiaa, melkein jo päätyi että yhteinen nimemme olisi tyttönimeni ja hän ottamaan yhdysnimen, mutta ei sitten kuitenkaan lopulta kokenut sitä itselleen luontevaksi vaihtoehdoksi.

Minulle yhdysnimi on yksiselitteisesti yhtäkuin nykyinen nimeni eli siis itse käytän joka tilanteessa. Halusin yhdysnimen, joten sitä myös käytän, muutoin olisin tehnyt nimivalinnan jo toisin.

Ainoastaa sähköpostiosoitteeseeni (muotoa: etunimi.sukunimi@...) en muuttanut pitkää versiota, vaan tuumasimme miehen kanssa yhdessäkin, että sehän on ikään kuin vain pitkä uusi nimeni katkaistuna jostain merkkimäärästä. Joten sähköpostiosoitteeseen jäi vain tyttönimeni. Koko nimeni kuitenkin näkyy sähköpostissakin, mutta lähettäjän ei vain tarvitse osoitekenttään kirjoittaa niin pitkästi.

Vain miehen nimellä (eli yhteisellä nimellämme) on luontevaa käytää tilanteissa, jossa meitä puhutellaan yhteisesti eli herra ja rouva XXXXX, mutta jos minusta puhutaan yksittäin, niin nimeni on kokonaisuudessa yhdistelmänimi.

[Malssi]

Tästä taitaa olla muissakin ketjuissa kysymys, mutta miten on laita passin kanssa? Siis nimenomaan yhdysnimen kohdalla. Meneekö se heti vaihtoon, vai saako vanhan käyttää loppuun? (Vai pitäiskö vaihtaa yhdysnimeen vasta ennen seuraavaa passinvaihtoa?)

[muffeli]

Semmonen tuli tassa juuri mieleen, etta koska tieteelliset julkasut noin yleensa "vanhenee" 10 vuodessa (ellei ole Einstein tms), eli niita ei sitten enaa juuri lueta, joten voisin mahdollisesti noin 10 vuoden paasta luopua yhdysnimesta ja siirtya pelkkaan sulhon nimeen...taytyy laittaa harkintaan. Tama ajatus tuli vasta nyt mieleeni. Tulkaa kysymaan 10 vuoden paasta uudelleen  :

Taitaa tuo kyllä riippua kovasti tieteenalasta... Minäkin haluan pitää tyttönimeni, koska se on ensinnäkin rakas minulle (aika harvinainen) ja toisekseen koska minut tunnetaan sillä. Pitkään mietin, että pidänkö oman nimeni, vai otanko kaksoisnimen. Mutta päädyin sitten (tai tulen päätymään) siihen, että otan kaksoisnimen jonkinlaisen yhteenkuuluvuuden tunteen takia. En edes tullut ajatelleeksi, etteikö sitä koko nimeä sitten kanssa käyttäisi aina.

[Guest Mutikainen-Matikainen]

Tästä taitaa olla muissakin ketjuissa kysymys, mutta miten on laita passin kanssa? Siis nimenomaan yhdysnimen kohdalla. Meneekö se heti vaihtoon, vai saako vanhan käyttää loppuun? (Vai pitäiskö vaihtaa yhdysnimeen vasta ennen seuraavaa passinvaihtoa?)

Yhdysnimen myötä nimesi muuttuu ja vanhalla nimellä oleva passi ei ole enää millään muotoa virallinen asiakirja. Lyhyesti: sekä passi että ajokortti tulee muuttaa vastaamaan asioiden todellista laitaa.

[Guest Vieras]

Löytyi tämmöinen vanha ketu, mutta en malta olla kertomatta minun syytä 'ottaa riesaksi' yhdysniemä heinäkuussa... Eli olemme uusioperhe, pojalla on minun sukunimi. Kun toivottavasti saamme tulevaisuudessa yhteisiä lapsia, saavat he isänsä nimen (eli tulevan miehenin nimen). Jos nyt jättäisin oman sukunimeni pois ja ottaisin miehen nimen, olisi esikoinen ainut perheessä jonka nimi olisi vaikka Kallio, kun me muut olisimme Laine. Jos taas pidän oman nimeni, on meitä kaksi Kalliota, loput Laineita. Yhdistämällä oman nimeni on minulla kuitenkin sama nimi sekä esikoisen että tulevien lasten kanssa (tai lapset tietty on vaan Laine, ja minä Kallio-Laine).

Ymmärsiköhän kukaan mun pointtia... ???

Voikohan noin tehda, koska maistraatin mukaan perheen lapsilla tulee olla sama sukunimi. Outoahan tietysti on jos puolisisaruksella on isansa sukunimi ja uuden miehen kanssa saaduilla lapsilla pitaisi olla sama. Kenenkahan siella sitten pitaisi nimea muuttaa?

Maistraatin sivulta:

Valintaoikeuden rajoitus

Vanhemmat eivät kuitenkaan voi valita lapsen sukunimeä silloin, kun vanhemmilla on yhteisessä huollossa yhteinen alaikäinen lapsi, vaan myöhemmin syntynyt lapsi saa aina saman sukunimen kuin hänen sisaruksellaan jo on.

Onkohan tassa sitten iso ero silla onko esikoisen huoltajuus vain aidilla, vai yhteishuoltajuus isan kanssa, tai avioliiton myota molemmat puolisot ovat huoltajia.

Se, että lapsella pitää olla jommankumman vanhemman sukunimi (äidin tyttönimi tai isän "poika"nimi), on vain syntymähetkellä. Esim: jos neiti Virtanen ja herra Koskinen saavat lapsen, jonka nimeksi tulee Virtanen ja neiti Virtanen menee myöhemmin toisen miehen kanssa naimisiin ja hänestä tulee rouva Virtanen-Lahtinen (tai vain rva Lahtinen), pysyy lapsen nimi samana, ellei sitä erikseen muuteta. Sama isän nimen muutoksessa. Huoltajuus ei tähän vaikuta.

[amanda_h]

En ole vielä yhdysniminen mutta tiedän jo, miten nimeäni tulen käyttämään. Aion käyttää yhdysnimeä aina, kun täytyy, mutta yleisesti voin sanoa vain mieheni sukunimen, että olemme esim. Virtasten perhe. Toki voin tarkittavessa tarkentää, että itsehän olen se ja se . Uusi nimeni, yhdysnimi, on silloin virallinen nimeni, joten käytän sitä niin kuin olen aiemminkin sukunimeäni käyttänyt.

[Momo]

Olen ollut vasta pari viikko naimisissa, mutta tarkoitus on jatkossa käyttää kaksoisnimeä koko ajan. Menisin sekaisin jos välillä jättäisin sen pois ja taas välillä sitä käyttäisin. Sitten saattaisi käydä niin kuin sille eräälle, joka vahingossa varasi lentoliput pelkällä tyttönimellään. Onneksi nimi on varsin lyhyt, tyyliin Koivu-Elo.

[Tipsis]

Moni yhdysnimen omaavista ei aina käytä molempia osia sukunimestään... Olisin kiinnostunut tietämään seuraavia asioita:

a. Missä tilanteissa käytät kokonimeäsi (siis koko yhdysnimeä)?

b. Missä tilanteissa käytät vain omaa sukunimeäsi (siis sitä aiempaa ns. naimattoman sukunimeä)?

c. Missä tilanteissa käytät vain puolison sukunimeä (siis avioliiton myötä sinulle tullutta nimeä)?

 

Vanha ketju, mutta vastaillaan Suhdesovun nimissä taivuin ottamaan yhdysnimen, mutta tiesin, että miehen nimi tulee usein unohtumaan. (Olen täällä aiheesta kirjoitellut aiemmin, mutta lyhyesti syyt: oma sukunimi on harvinainen ja läheinen minulle, miehen nimi yleinen ja vähän "tyhmä". Lisäksi foneettisesti miehen sukunimi ei sovi etunimeeni, mutta yhdysnimi kuulostaa ihan ok:lta.)

 

a. Yhdysnimeä pyrin käyttämään tilanteissa, joissa esittäydyn virallisesti ensimmäistä kertaa ihmisille (paitsi tilanteet, joissa mumistaan äkkiä oma kymmenien ihmisten kätellessä toisiaan) sekä esim. facessa vaihdoin nimen.. Ja kun esim. haen postipaketteja tai kirjoitan muuten alle jotain, niin silloin tietysti pakko käyttää virallista nimeä. (Näissä tilanteissa huomaan, että ihmiset eivät tajua odottaa, että saan nimen sanottua kokonaan, vaan alkavat esittäytyä puheen päälle siinä vaiheessa, kun pidän yhdysviivan mittaisen tauon - lisäksi esim. postikusti usein pyrkii nykimään paperia minulta pois kesken sukunimen kirjoituksen, kun nostan kynän viivan tekemiseksi.... )

 

b. Omaa nimeäni käytän usein. Vastaan ja esittelen itseni usein puhelimeen "vain" omalla nimellä (ja tyttönimestäni käytän edelleen termiä oma nimi), koska se on lyhyempi ja selkeämpi. Miehen läsnäollessa pyrin kuitenkin aina käyttämään yhdysnimeä. Sähköpostit ovat edelleen omalla nimellä, mutta kuitenkin sähköpostin allekirjoituksessa yhdysnimi on vakiotervehdyksessä.

 

c. En koskaan. Appi käyttää termiä "rouvat Miehensukunimi" puhutellessaan minua ja anoppia ja siedän sitä juuri ja juuri. Jos haluaisin käyttää miehen sukunimeä, en olisi ottanut yhdysnimeä alkuunkaan.

[Guest Muskari]

a) Aina, kun nimi kirjoitetaan johonkin. Niin virallisissa kuin epävirallisissakin yhteyksissä

Aina, kun kyse on "suullisista asioista" --> esittäytyminen, puhelimeen vastaaminen jne - koko nimi olisi vain niin älyttömän pitkä ja hankala.

c) Ovessa lukee ainoastaan meidän yhteinen nimi, ei mun tytskänimeä. Muutoin en sitä yksinään käytä.

Näin

[CEC]

Ikivanha ketju mutta kommentoi näin kolmen avioliittovuoden kokemuksella. Aluksi kokeilin sellaista että olisin joissain yhteyksissä käyttänyt vain miehen nimeä, koska ajattelin että se on "siviiliminäni" erotuksena yhdysnimeä käyttävästä työminästä, mutta ei siitä mitään tullut, unohdin aina minkä version olin ilmoittanut mihinkin. Nopeasti aloin siis käyttää koko nimeä johdonmukaisesti joka paikassa. 

Täällä oli keskustelua tutkijoiden nimistä. Minäkin olen tutkija, ja siirryin kyllä heti aamenen jälkeen julkaisemaankin koko nimelläni. Vaatii vähän näpräämistä mutta aika moniin tietokantoihin yms voi kyllä merkata, että "Möttönen-Virtanen" on sama henkilö kuin vuoteen 2014 asti "Möttönen". Orcid-tunnus auttaa myös.

Ärsyttääkö ketään muuta yhdysnimen ottanutta jos teistä käytetään vain nimen ensimmäistä osaa? Minusta se on tosi ärsyttävää, "Möttönen" on tyttönimeni, ei nykyinen.