Otan naisen sukunimen-olenko tossun alla?

[Sarj]

^Tiedän Mua risoo just tämmönen ajattelutapa "kun aina on ollu näin..." (ja "aina" ei välttämättä edes oo "ihan aina") koskien ihan mitä tahansa: sukunimi naimisiin mennessä, lasten hankkiminen, häiden ohjelma, ihan mitä tahansa elämään liittyen. Meillä mies ihan ITSE ilmoitti, että ottaa sitten mun sukunimeni kun mennään naimisiin. Ja mä olin siitä erittäin otettu. Ja joo, mulla on melko harvinainen sukunimi ja miehen sukunimi taas on Suomen yleisimpiä, joten senkin puolesta kiva. Meillä joustaa molemmat vuorollaan, mutten kyllä sanois kummankaan olevan tossun alla sillä perusteella tai varsinkaan sen perusteella, että mies teki itsenäisesti päätöksen ottavansa mun nimen.

Mun oli pakko näyttää tää ketju miehelle (siis tulevalle) ja yhessä naureskeltiin näitä kommenteja täällä. Tässä mm. sulhon kommenttia ihan alottajan viestiin: "se on isin tossun alla, jos ei uskalla ottaa. Tosin on kyl akankin, jos haluaa sen vaan vaimon tahdosta. Iso mies ni pitäis ite pystyä päättään" (pastettu suoraan meijän keskustelusta).

Niin että hohhoijaa

[Guest Blossom]

Mua taas ei ollenkaan riso tämä "kun aina on ollut näin..."-ajattelutapa. Johtuen ehkä siitä, että kuulun aika monessa asiassa juuri tämän "koulukunnan" edustajiin.

Minä otan ehdottomasti mieheni sukunimen. En voisi edes kuvitella mitään muuta vaihtoehtoa. Naimisiin mennessämme meistä tulee virallisesti perhe ja perheellä on mielestäni yksi ja sama nimi. Tämä yhteinen nimi tulee mielestäni olla miehen nimi. Samoin ajattelee myös tuleva mieheni ilman, että kumpikaan on tossun alla.

Näin siis meillä ja ihan sama miten muilla.

Mä en yhtään käsitä tätä kiihkoa mitä tää keskustelu saa aikaan joissain ihmisissä. Mitä ihmeen väliä sillä on mitä muut teistä ajattelee pidätte sitten oman nimenne, otatte miehenne nimen tai mitä vaan?

Ja miten aiheesta ei voi keskustella ilman, että minkään "koulukunnan" edustaja vetää hernettä nenään?

[Sarj]

Komppaan Blossomia monessa asiassa. Munkin puolesta jokin saa ja pitääkin tehdä tyylillään, eikä se kuulu kenellekään muulle. Pointti onkin ollut siinä, että ihmiset sanovat miehen olevan tossun alla, jos ottaa vaimon sukunimen.

[Sarj]

;D Vielä tulin sanomaan, että juurikin siitä mä vedän herneen nenääni jos joku väittää mun miehen olevan mun tossun alla, kun ottaa mun sukunimen omasta valinnastaan, en siis siitä, että ihmiset tekevät oman tahtonsa mukaan. Niinhän sen nimenomaan pitää ollakin ja sitä juuri yritin sanoa, että ärsyttää, kun kauhistellaan, jos me teemme näin, kun asiat on aina ollut noin (eli teemme eri lailla). Oliko järkeä?  ;D

Muoks. Tää on vähän sama, kun jos jollain työpaikalla on asiat aina tehty tietyllä tavalla ja tuleekin joku uusi työntekijä, joka tekee asiat omalla tavallaan, niin sitä aletaan karsastaa ja kerrotaan, että "ei noin, kun nämä on aina tehty tällä tavalla". Jos se uus työntekijä tekee erilailla asiat, niin ei se automaattisesti tarkota, että se tekee ne väärin, se on vaan ERI TAVALLA.

[Guest Alisa_85]

Munkin täytyy nyt ottaa kantaa tähän asiaan. Eli mun mielestä mies joka ottaa naisen sukunimen ei välttämättä ole tossun alla. Kun enoni ja hänen vaimonsa menivät naimisiin joskus 70-luvulla, hän otti vaimonsa sukunimen. Tämä saattoi kylläkin olla ihan käytännön syistä; vaimon sukunimi oli täysin ruotsalainen kun taas enoni nimi oli perussuomalainen nimi. He asuvat edelleen Ruotsissa, joten on ehkä helpompaa kun on ruotsalainen sukunimi vaikka etunimi onkin suomalainen. Eli aina ei välttämättä ole kyse siitä että mies olisi tossun alla.

[LilyAnn]

Mitäs tossun alla olemista siinä on?  :-? Meillä yhtä harvinaiset sukunimet ja kyllä mulle ainakin passais pitää oma sukunimeni meidän yhteisenä, eikä se tuota sulkkiakaan tunnu kauhistuttavan. Ainoa syy miksi olemme päätymässä hänen nimeensä (ainakin tällä hetkellä  ) on juuri se, että on valitettavan paljon ihmisiä, jotka tulevat sitten kysymään: "mikäs juttu tää on? eikös ole aika outoa ottaa naisen sukunimi?" Ihan pöljäkkeitä sanon minä!   Mitäs se nimi muille kuuluu? Noh, säästyypähän niiltä selittelyiltä...

[Hunna84]

mun mielestä kumpikaan ei ole tossun alla... tai siis mies ei ole tossun alla jos ottaa naisen sukunimen ja nainen ei ole tossun alla jos ottaa miehen sukunimen... se on vaan yhteinen päätös miten tehdään. (meillä tulee sulhon sukunimi)

[RockBride]

Oma mielipiteeni on, että jos "mies" ottaa naisen sukunimen on hän selkeesti tossun alla.

Just tällästen mielipiteiden/asenteiden takia jotkut miesparat ei uskalla nimeään vaihtaa, vaikka haluaisivat. En kyllä tajua aina teitä kanssasisaria: valitatte usein, miksei Suomessa ole täydellistä tasa-arvoa ja miksi sitä ja miksi tätä. Sitten kun joku rohkea reiska täräyttää vaimonsa sukunimen niin jo naapureille supatellaan "on se naapurin Kalle kyllä melkoinen lussu kun otti vaimonsa sukunimen..." Halutaan tasa-arvoa, mutta omat asenteet ovatkin sitten jostain takapajulasta. Jos asenteet on näitä niin ei ihme että maailma on tällänen. Käy ihan sääliksi miesparat, ei ihme, että ne on hukassa siihen mitä naiset heistä haluaa. Miehen pitää olla moderni, edistyksellinen, perinteinen, turvallinen, rohkea, mielikuvituksellinen, miehekäs, empaattinen jne jne.. Eiks se oo pääasia, että ihmiset itse on tyytyväisiä? Miksi helvetissä siinä täytyy muiden alkaa arvostelemaan ja tossuttelemaan..  :-?

Ja ladies pliis ei herneitä nenukkiin. Haluan vaan herätellä.

[Guest Blossom]

Just tällästen mielipiteiden/asenteiden takia jotkut miesparat ei uskalla nimeään vaihtaa, vaikka haluaisivat.

Ei nyt millään pahalla, mutta jos mies ei uskalla vaihtaa nimeään vaikka itse haluaisi niin onhan se aika "lussu"...  :-/

[RockBride]

Ei nyt millään pahalla, mutta jos mies ei uskalla vaihtaa nimeään vaikka itse haluaisi niin onhan se aika "lussu"...  :-/

Niin no joo jos sen noin ajattelee. Mut ollaanpa me vaikka kuinka tahtonaisia tai -miehiä, niin aina se yleinen mielipide jossain alitajuisesti vaikuttaa.. Vaatii hyvää itsetuntoa ja rohkeutta, että mies ottaa naisen sukunimen. Ei sen tarttis olla niin. Se naisen sukunimen ottaminen voisi ja pitäisi olla ihan yhtä normaali juttu, kun iänikuinen miehen nimi. Tätä hain takaa.. Jos asenne on yhteiskunnassa tietynlainen niin aina vaatii rohkeutta olla erilainen. Vaikka mun motto kyllä on, että vain kuolleet kalat ui myötävirtaan.

[Ningee]

Viesti poistettu.

Muokattu: April 25, 2011, käyttäjä: Ningee

[Mokso]

Mulla on kanssa Suomessa harvinainen nimi, peräti kaksi tämännimistä löytyy. Aina ja joka paikassa joudun nimeni tavaamaan, kirjain kirjaimelta. Välillä on tullut sellainen olo, että olisi niin paljon helpompaa olla se Virtanen. Toisaalta, mitä vanhemmaksi tulen, sitä ylpeämpi olen nimestäni, sen alkuperää ihmetellään ja kysellään, eikä Suomessa vastaan samaa tule (paitsi se toinen). Olemme tulevan mieheni kanssa niillä linjoilla, että pidämme omat nimemme, hän sen "Virtasensa" ja minä harvinaisemman. Tosin hän on hieman miettinyt nimeni ottamista, mutta onhan siinä hankaluutensa, en halua hänen joutuvan nimeään tavailemaan paikassa kuin paikassa, kun itse tiedän sen olevan välillä rasite (pieni mutta kuitenkin hankala). En kuitenkaan kokisi miehen olevan tossun alla, vaikka naisen nimen ottaisi. Lähinnä se olisi kunnia.

No toisaalta niissä yleisissä nimissä on puolestaan oma rasitteensa. Mulla on suhteellisen yleiset etu- ja sukunimi, työskentelen isossa organisaatiossa ja täältä löytyy tällä hetkellä työskentelevistä kaksi täsmälleen samannimistä ja yksi entinen täsmälleen samanniminen. Todella rasittavaa, kun sisäiset postit (ajoittain jopa sähköpostit) menee väärille vastaanottajille. Kiva siinä sitten soitella perään ja selitellä että ei, tää tuli nyt kyllä väärään osoitteeseen. Itse ottaisin mieluummin todella harvinaisen nimen, kuin tämän nykyiseni. Harmi vaan sekä mulla, että miehelläni on melko yleiset nimet.

[_ellukka_]

Mulla on kanssa Suomessa harvinainen nimi, peräti kaksi tämännimistä löytyy. Aina ja joka paikassa joudun nimeni tavaamaan, kirjain kirjaimelta. Välillä on tullut sellainen olo, että olisi niin paljon helpompaa olla se Virtanen. Toisaalta, mitä vanhemmaksi tulen, sitä ylpeämpi olen nimestäni, sen alkuperää ihmetellään ja kysellään, eikä Suomessa vastaan samaa tule (paitsi se toinen). Olemme tulevan mieheni kanssa niillä linjoilla, että pidämme omat nimemme, hän sen "Virtasensa" ja minä harvinaisemman. Tosin hän on hieman miettinyt nimeni ottamista, mutta onhan siinä hankaluutensa, en halua hänen joutuvan nimeään tavailemaan paikassa kuin paikassa, kun itse tiedän sen olevan välillä rasite (pieni mutta kuitenkin hankala). En kuitenkaan kokisi miehen olevan tossun alla, vaikka naisen nimen ottaisi. Lähinnä se olisi kunnia.

Mullakin on harvinainen nimi, Suomesta löytyy kyllä ennemmän kuin kaksi mut jos sanon alle 30 niin en valehtele pahasti. Ja ylpeä nimestäni olen minäkin.

Mun tuleva mieheni on kuitenkin päättänyt ottaa nimeni, vaikka sekin on hankala ja joutuu usein tavaamaan sitä. Jos taas minä olisin hänen nimensä ottanut niin olisin kaima hänen isoäitinsä kanssa, ja se tuntuisi hiukan oudolta. Mies taas ei halunnut että ottaisin kahta nimeä itselleni, vaikka minusta se kuulosti hyvältä ratkaisulta. Hän sitten suorastaan pyysi lupaa ottaa mun nimeä, eli näin mun söpöliini... Hän siis halusi yhden nimen meille siksi että sitten joskus kaukana tulevaisuudessa kun ehkä saamme lapsia niin olisimme sitten kaikki samannimisiä. Aika hyvin hän perustelia asiaa mun mielestä. Pyytämällä hän halusi varmistaa ettei minusta tuntunut oudolle että hän tulee ja varastaa mun kauniin nimen, sanon sen taas, mun söpöliini... Ei ollut tullut mieleenkään että hän "varastaisi" sen. Perheille ei olla kuitenkaan vielä päätöksestä puhuttu sen enempää kuin mitä joskus ääneen mutisin kaima-jutusta...

[Guest Lis]

Kymysys

Olen noita nimijuttuja (siis lakipykäliä ym) yrittänyt tässä seurailla, ja yksi asia on jäänyt epäselväksi. Siis voiko mieskin ottaa kaksoisnimen? (Uuno Turhapuro osaat varmaankin vastata tähän hyvin)

Lähinnä olen ymmärtänyt että mies voi ottaa naisen nimen tai nainen miehen nimen tai kaksoisnimen.. Tai sitten vaihtoehtoisesti molemmat uuden nimen tai molemmat pitää vanhat nimensä. Mutta siis.. että mieskö voi Suomen lakien mukaan myös ottaa kaksoisnimen?? Se olisi tosi hyvä juttu jos näin on, mutta pitääkö paikkansa?

[marrasmorsian]

Kumpi tahansa voi ottaa yhdysnimen.

Esim. Maija Meikäläinen ja Ville Virtanen menevät naimisiin. Nimivaihtoehdot:

- Maija Meikäläinen ja Ville Virtanen

- Maija ja Ville Meikäläinen

- Maija ja Ville Virtanen

- Maija Meikäläinen-Virtanen ja Ville Virtanen

- Maija Meikäläinen ja Ville Virtanen-Meikäläinen

Lisäks voi tietty ottaa uuden nimen molemmille, kuten sanoitkin.

Muokattu: February 7, 2008, käyttäjä: marrasmorsian

[Guest je0pj]

Mitäs tossun alla olemista siinä on? :-? Meillä yhtä harvinaiset sukunimet ja kyllä mulle ainakin passais pitää oma sukunimeni meidän yhteisenä, eikä se tuota sulkkiakaan tunnu kauhistuttavan. Ainoa syy miksi olemme päätymässä hänen nimeensä (ainakin tällä hetkellä ) on juuri se, että on valitettavan paljon ihmisiä, jotka tulevat sitten kysymään: "mikäs juttu tää on? eikös ole aika outoa ottaa naisen sukunimi?" Ihan pöljäkkeitä sanon minä! Mitäs se nimi muille kuuluu? Noh, säästyypähän niiltä selittelyiltä...

Toisaalta vaikka siinä onkin itse siinä tulilinjalla niin se on hyvä että on niitä tienraivaajia eri asioissa missä "kuuluu" tehdä tietyllä tavalla. Mä ainakin tavallaan nautin esim siitä että menen maistraatissa naimisiin enkä pidä mitään sukuhäitä (ei tavallista mun suvussa) ja että pidän oman nimeni (en taida tuntea yhtään niin tehnyttä). Toki siinä saa sitten hakata päätään seinään muutaman kerran mutta muuttaa siinä samalla ihmisten asenteita. Seuraava suvussa maistraatissa naimisiin menevä otetaan jo suht neutraalisti vastaan jne.

Meillä molemmat pidetään omat nimemme. Jos mies haluaisi meille yhteisen nimen niin saisi sitten ottaa mun nimen koska mulle se on yksi ja sama onko sama nimi mutta omani haluan pitää. Tosin tää asia ei oo mulle kuolemaa vakavampi eli jos se olisi miehelle todella todella tärkeää ja osaisi sen perustella niin voisin sitten harkita nimenvaihtoa. Silläkään ei oo väliä vaikka lapset sitten aikanaan miehen nimellä, kyllä me nyt tiedetään kaikki että ne on mun lapsia Ja se lasten nimi on varmaan miehelle tärkeämpää kuin mulle (koska mulle ei oo lainkaan tärkeää). Tosin ois kiva olla tossakin tienraivaaja Mut ei se nyt kuitenkaan niin kivaa oo aina ärsyyntyä ihmisten kapeakatseisuudesta...

[Guest je0pj]

Niin ja kun vieraana tuossa kirjotin niin en voi siihen samaan muokata... Mutta tosiaan alkuperäiseen aiheeseen kommentoidakseni, ei tosiaankaan oo mies tossun alla jos ottaa naisen nimen. Jos ei käyny selväksi tosta

[Poppis-78]

Eipä tuossa nimiasiassa mielestäni ole niinkään "tossun alla olemisesta" kysymys.

Tunnen muutamia miehiä, jotka päättivät ottaa naisen nimen, syystä tai toisesta, mutta ei todellakaan siitä, että olisivat tossun alla. Hei, nykypäivänä!!

[keke]

Ehei, ainakaan meidän tapauksessa.

[KittyCat]

Hieno paatos. Valitettevasti ihmiset ovat viela niin vanhanaikaisia, etta sita kummeksutaan jos mies vaihtaa nimea. Oma veljeni otti vaimonsa nimen, joka on kylla paljon kauniimpi ja harvinaisempi kuin oma sukunimemme. Isalle se oli aika kova paikka, mutta eipa tuo enaa ainakaan aaneen siita enaa murjota.

Mulle tulee miehen nimi, mutta olen vain tyytyvainen kun saan harvinaisemman nimen. Tayskaimoja kun on Suomessa riittamiin. Mutta eikohan nama nimenmuutosasiat ole pikku hiljaa yleistymassa sen verran, etta seuraavilla sukupolvilla on toivottavasti vahan vahemman ennakkoluuloja tassa asiassa.

[A340]

Provo tai ei, minusta naisen nimen ottaminen on hieno kunniateko hänen sukuansa kohtaan. Jos oma sukunimi on tavallinen eikä siihen ole turhia tunnesiteitä, suosittelen ehdottomasti ottamaan ja nostan hattua. "Tossun alla"-juttuun en edes viitsi vastata.

Muokattu: July 24, 2008, käyttäjä: A340

[Mehis]

Olipa mielenkiintoinen ketju. Meillä on pohdittu tätä sukunimiasiaa tovi. Olemme (tai lähinnä kait minä) päätyneet siihen että pidämme omat sukunimemme. Miehellä on hyvin yleinen sukunimi, jota en itselleni halua. Oma sukunimeni löytyy tällä hetkellä alle 190 ihmiseltä.

Kaksoisnimeäkin pohdittiin, mutta molempien nimien lopussa on -nen pääte, joten olisi kuullostanut kummalliselle. Mies on sen verran vanhanaikainen ettei voinut ajatellakaan oman sukunimensa vaihtamista, koska onhan hänen sukunsa jatkuttava. Se hälle suotakoon.

[sin]

Mä tunnen yhden miehen joka on ottanut vaimonsa sukunimen, ja pari muuta pariskuntaa jotka on pitäneet omat nimensä. Toinen ei edes ole kertonut juuri kenellekään menneensä naimisiin Mun mielestä riippuu niin nimestä kuin ihmisestäkin. Minä olisin varmaan vaihtanut sukunimeni vaikka olisin mies, sen verran "Turhapuro" o.s. nimi on

[Kartio]

Onko vaimo nyrkin ja hellan välissä, jos ottaa miehensä nimen?

[Mariann]

Olin viime kesänä kolmissa häissä ja niistä kaksissa mies otti vaimonsa sukunimen.