Jump to content
Naimisiin.info

Onko naisen sukunimi edes vaihtoehto?


Ei

Recommended Posts

Heh, vastasin tuon "miehen ego ei kestäsi", kun ei pehmeämpääkään vaihtoehtoa löytynyt. Nimittäin kysyin kyllä mieheltä, että ottaisiko hän minun sukunimeni, mutta ei innostunut ajatuksesta. Ja vaikka ei ihan siitä ehkä olekaan kysymys, että ego ei kestäisi, niin jostain perinteen tuomasta painolastista kuitenkin...

Itse nyt pähkäilen sitten mahdollisen kaksoisnimen kanssa.

Link to comment
Share on other sites

Guest Höpöpupu
Monelle nykynaiselle on kova paikka vaihtaa nimen mukana sukua ja jopa isää. Toisaalta voidaan ajatella että onko se 'oma' isältä saatu nimi sen omempi oikeastaan. Samaan perinteeseen ja kaavaanhan se myös kuuluu.

Ei kai siitä isä vaihdu jos vaihtaisikin sukunimensä???

Vaikka minä olenkin isältäni saanut sukunimeni, se on kylläkin myös minun sukunimeni eikä pelkästään isän. Samalla ajattelumallilla (jota täällä ei tietääkseni ole tuotu julki) ajatellen myös sulhon sukunimi on hänen isänsä nimi -> haluanko ottaa sulhon isän nimen itselleni? Ehkäpä ennemmin pidän oman isäni nimen.

Tuntuu että monilla on hieman eri käsitys sukunimen periytymisestä kuin minulla. Täällä tulee käsitys, että naisilla ei ole omaa sukunimeä koska se on isän sukunimi mutta miehellä on oma nimi josta tulee sitten perheen yhteinen nimi... Pieni ristiriita mielestäni. Toki jokainen ajattelee asiastaan omalla tavallaan, mutta omaa päätöskykyäni ja itsenäisyyttäni loukkaisi ajatus siitä, että nimeni olisi jonkun muun kuin itseni hallinnassa. Olen kenties sen saanut isältäni/äidiltäni mutta nyt se on minun käytössäni eikä se ole enää isäni/äitini nimi, silloin kun siitä minun kohdallani ja minun nimenäni puhutaan.

Mielestäni hyvin voi ajatella, että vanhemmilta saatu nimi on itselle omempi kuin täysin nk. vieraalta saatu nimi. Olenhan sukua niille henkilöille, joilla on sama nimi (tietyn varauksin toki etenkin isojen sukujen kohdalla)  tai jotka jotakin kautta risteävät sukupuuhumme.  Tietysti puolison nimikin voi tuntua omalta, en sitä kiistä.

Link to comment
Share on other sites

Minua hieman huvittaa sellaiset mielipiteet, että nainen ei voi pitää omaa nimeään, koska se on isän nimi. Kyllähän miehen nimikin on isän nimi.

Ajattelen nimiasiasta niin, että aina se nimi tulee suvulta, niin miehillä kuin naisillakin. Nimi ei määrää sitä, kenelle on sukua. Vaikka ottaisin mieheni nimen, en ajattele siirtyväni hänen sukuunsa, vaan otan sen nimen, joka miehelläni sattuu olemaan.

Ehkäpä näkemykseeni vaikuttaa se, että sukuni isän puolelta on varsin suuri, mutta silti samannimisiä on vain vähän.

Link to comment
Share on other sites

Guest Höpöpupu
Minua hieman huvittaa sellaiset mielipiteet, että nainen ei voi pitää omaa nimeään, koska se on isän nimi. Kyllähän miehen nimikin on isän nimi.

Ajattelen nimiasiasta niin, että aina se nimi tulee suvulta, niin miehillä kuin naisillakin. Nimi ei määrää sitä, kenelle on sukua. Vaikka ottaisin mieheni nimen, en ajattele siirtyväni hänen sukuunsa, vaan otan sen nimen, joka miehelläni sattuu olemaan.

.

Jotakuinkin tätä yritin minäkin sanoa, siinä pahemmin onnistumatta...

::)

Link to comment
Share on other sites

En ikinä edes harkinnut ottavani mieheni nimeä. Minulla on syvä tunneside omaa sukunimeäni kohtaan. Koska kuitenkin haluamme koko perheellemme yhteisen nimen, niin mies aikoo vaihtaa oman sukunimensä  ;D Asiasta ei ole edes tarvinnut paljoa keskustella, se on vain ollut jotenkin selvä valinta mieheltäni alusta asti.

Link to comment
Share on other sites

Itse olisin ehdottomasti halunnut pitää oman kauniin (maisemallisen) ja suht harvinaisenkin sukunimeni. Mutta mutta.. Miehelläni on hänen sukunimeään kantava yritys, eikä näin ollen tule kuuloonkaan että hän vaihtaisi nimensä. Ymmärrän kyllä. Toisaalta harmittaa, mutta eihän sille mahda mitään..haluan kuitenkin perheelle yhteisen nimen.  :-/

Eli ei tässä meidän tilanteessa ole hirveästi vaihtoehtoja..

Link to comment
Share on other sites

  • 1 month later...

Meillä mies ottaa minun sukunimeni. Olisin itsekin ollut valmis nimeni vaihtamaan, mutta järkevämpi on miehen vaihtaa, kun lapsemme on jo minun nimelläni.

(Pitää sitten tänne hehkuttaa, kun kuulemma en saa tätä ennen tämän vuoden toukuussa olevia häitämme tutuille kertoa.)

Niin ja siis perimmäinen syy kummankaan vaihtaa on se, että haluamme koko perheelle saman nimen.

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

Ei edes harkita. Sulholla on sen verran harvinainen sukunimi, että ensinnäkin otan sen mielelläni, vähän jotain erikoista minullekin  ;D ja toisekseen, sulhon sukunimi on myös niin harvinainen, että se kuolee kohta sukupuuttoon jos mekään emme sitä ottaisi... :D nyt piää vaan sitten hankkia lapsia.  ;D

Link to comment
Share on other sites

Guest morsmaikku-07

Meillä on mun sukunimi tulossa miehelle ja sitte joskus lapsille!

Mun sukunimi on paljon kauniimpi ja lisäksi oma etunimeni ja miehen sukunimi olisi ihan mahdoton yhdistelmä. Jos miehellä olisi ns. tavallinen sukunimi, joku -nen-loppuinen niin olisin kyllä voinut vaihtaa, mutta nyt se ei vaan käy laatuun...

Tuo nimen vaihdos on kuitenkin sulholleni jotenkin arka asia.. Ei esimerkiksi halua, että puhun siitä muille, sanoo vaan että se on meidän yksityisasia. Luulen myös, että sulhon isä voi ottaa pultteja asiasta, mutta sepä on hänen oma ongelmansa ei minun...  

Tasa-arvo kunniaan!

Mielestäni on idiootti perinne, että miehen sukunimi otetaan automaattisesti vaimon ja lasten sukunimeksi, vaikka feminiinisen osapuolen sukunimi sopisi tilanteesen paremmin/olisi kauniimpi, harvinaisempi!!!

Link to comment
Share on other sites

Oi voi, kun tämä on meillä niin vaikea asia. Laitoin tuohon että on vaihtoehto muiden joukossa, mutta sen takana on enemmänkin. Ensinnäkin mulla on erikoinen ja harvinainen sukunimi, josta kyllä pidän. Ja kyllä, myönnän että edessä olisi identiteettikriisi, jos joutuisin nimeni vaihtamaan.

Silti, olisin valmis ottamaan mieheni nimen(jos se ei ihan kamala olisi), koska osittain kannatan perinnettä.

Meillä tilanne on kuitenkin se, että emme ole väleissä sulhoni isän sukuun. Kuuluvat sellaseen tiukkiskirkkoon, eivätkä esim. hyväksy, että asumme yhdessä ennen häitä. Tästä syystä nimen ottaminen olisi minullle paljon muutakin kuin mieheni nimi ja siksi en sitä halua.

Kuitenkin haluaisin yhteisen nimen tulevalle perheelle ja yhdysnimeä en pituuden vuoksi halua. Valitettavasti en halua vaatia sulhoani ottamaan nimeäni, vaikka hänen egonsa kestäisi, se päätös ei ainakaan kuroisi umpeen kuilua hänen perheensä ja meidän välillä. :(

Link to comment
Share on other sites

  • 6 months later...
Guest Janita Puullat

Ollaan pohdiskeltu tätäkin vaihtoehtoa, mies taitaa tosin hannata eikä se minullekaan niin tärkeää ole. Joko pidämme molemmat omat nimemme, tai sitten minä otan miehen sukunimen. :)

Link to comment
Share on other sites

Harkitsimme, ja miehen etunimi olisi sopinut aika hyvinkin minun nimeeni, mutta päädyimme miehen nimeen mm. siksi, että hän oli tehnyt "myönnytyksen" tullessaan asumaan minun kotimaahani, minä vuorostaan tein "myönnytyksen" ottamalla hänen nimensä.

Oisin kyllä "saanut" pitää oman nimenikin, mutta minäkin halusin perheelle saman nimen.

Link to comment
Share on other sites

Nuorempana ajattelin, että oikeastaan on hyvä, kun minulla on tosi tavallinen sukunimi, joten voin sen kummemmin perustelematta vaihtaa sen miehen nimeen, niin kuin perinne on. Mutta nyt mua on vuosi vuodelta ruvennut ärsyttämään aina vaan enemmän se, että naisten automaattisesti oletetaan vaihtavan nimensä, ja niinpä haluaisin ihan vaan periaatteesta pitää omani. Mutta kun se on tylsän yleinen (vaikkakin oikeastaan ihan kaunis) ja miehellä on kaunis ja harvinaisempi nimi, jonka kanssa kokonimikaimoja ei olisi, ainakaan yhtä paljon kuin nyt... Hankalaa.

Tuota suvunvaihtamisjuttua en ole koskaan oikein ymmärtänyt. Eihän siinä kukaan ole sukuaan vaihtamassa, jos ottaa _puolisonsa_ sukunimen.

Link to comment
Share on other sites

Kuinkahan paljon tuohon miesten haluttomuuteen vaihtaa nimeään vaikuttaa se, että miehiä kutsutaan paljon yleisemmin pelkällä sukunimellä kuin naisia. Ei näin äkkiseltään ainakaan tule mieleen yhtäkään naisporukkaa, jossa kavereista puhuttaessa käytettäisiin sukunimiä, ellei joukossa ole kahta ihmistä, joilla on sama etunimi. Näin sukunimestä siis tulee miehille isompi osa omaa identiteettiä.

Link to comment
Share on other sites

Vastasin jotain muuta. Meillä on tilanne se, että mies ei halua mun sukunimeä mistään hinnasta, koska se on niin yleinen (top10), mutta jotain muuta sukunimeä voisi sitten harkitakin. Mulle ei sukunimi paljonkaan merkitse, joten otan mielelläni miehen nimen, joka kaiken lisäksi on huomattavasti harvinaisempi. Vaikka asutaan pienellä paikkakunnalla, mulla on kolme kokonimikaimaa, joten mielelläni otan toisen sukunimen. Eli tällä sukunimellä mun sukunimi ei ole edes vaihtoehto, omaani en halua pitää enkä uuttakaan keksiä, joten miehen nimen otan.

Link to comment
Share on other sites

Minua ärsyttää suuresti että jopa nuoret ihmiset ovat niin konservatiivisiä, että tämmöinen vaihtoehto ei edes käy mielessä...  Ja varsinkin kun monet naiset ovat tätä mieltä.  >:(

Tietysti kaikkien oma asia mitä tekee...mitä minä olen sitä arvostelemaan...

Link to comment
Share on other sites

Guest hienostolainen

Luulen, että mieheni on sen verran vanhanaikainen, ettei se hänelle olisi vaihtoehto. Minä todennäköisesti vaihdan nimeni siksi, että minut tunnistetaan työpiireissä jatkuvasti jonkun sukulaiseksi, ja tätä haluan välttää. Yhteinen sukunimi sinällään ei mielestäni ole mitenkään välttämätön.

Link to comment
Share on other sites

Asiassa oli kaksi vaihtoehtoa: Joko kumpikin pitää omansa tai sulho ottaa minun nimeni. Herra päätyi jälkimmäiseen kolmesta syystä.

1. Sukunimeni on harvinainen (47kpl) ja kaunis

2. Sulholla on valtion ruotsista kääntämä, yleinen nimi.

3. Sulhasen nimikirjaimet on SS, eli aika kolkko kaiku, varsinkin kun herra harrastaa historiaa.  :'(

Link to comment
Share on other sites

Kuinkahan paljon tuohon miesten haluttomuuteen vaihtaa nimeään vaikuttaa se, että miehiä kutsutaan paljon yleisemmin pelkällä sukunimellä kuin naisia. Ei näin äkkiseltään ainakaan tule mieleen yhtäkään naisporukkaa, jossa kavereista puhuttaessa käytettäisiin sukunimiä, ellei joukossa ole kahta ihmistä, joilla on sama etunimi. Näin sukunimestä siis tulee miehille isompi osa omaa identiteettiä.

Tämä on kyllä totta. Enpä ole tullut edes ajatelleeksi!

Link to comment
Share on other sites

Mulla on yksi kaveriporukka, jossa mua yhä kutsutaan sukunimellä, siis vanhalla sellaisella. Suhtaudun siihen nykyään kuin lempinimeen, kyllähän kaikki kuitenkin tietää että olen vaihtanut nimeä. Ehkä näin on naisena helpompi ajatella, kun sukunimen käyttö puhuttelussa on tosiaan aika harvinaista naisten kesken. Tuossa porukassa muitakin nimensä vaihtaneita puhutellaan yhä vanhoilla nimillä, en ole ainoa.

Link to comment
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Vastaa aiheeseen...

×   Olet liittänyt muotoiltua sisältöä.   Poista muitoilu

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Ladataan...
×
×
  • Create New...