Jump to content
Naimisiin.info

Onko naisen sukunimi edes vaihtoehto?


Ei

Recommended Posts

Toivoisin kovasti sen olevan, koska oma sukunimeni on harvinainen ja mieheni sukunimi on TOP 5 yleisimpien joukossa. Mies ei suostu ajattelemaan nimen vaihtoa, koska hänen egonsa ei sitä kestäisi, että ottaisi naisen nimen.

Jos minä taasen otan miehen nimen, etunimeni yhdistettynä miehen sukunimeen on sama kuin erään laivayhtiön nimi eli ei kiva...

Haluaisin olla perheenä yhtenäinen myös nimen perusteella, mutta en halua itselleni sellaista nimeä, minkä kuullessaan kaikki alkavat vääntää laivavitsejä.

Mies on myös sanonut, että tuleville lapsillemme tulee hänen nimensä, mikä harmittaa, koska olen sukuni viimeinen. Pelottaa myös jättää nimiasia esikoisen syntymään, silloin voi olla muutakin hässäkkää, väsymystä ym., joten olisi hyvä saada tähän ratkaisu jo ennen naimisiin menoa.

Mikä siis neuvoksi?

Ensinnäkin lapset saavat automaattisesti äitinsä sukunimen, mikäli vanhemmilla on eri sukunimi. Jos lapsille haluaa isän sukunimen, se pitää erikseen ilmoittaa. Jos kieltäydyt allekirjoittamasta sitä lappua, jossa lapsen sukunimeksi ilmoitetaan isän nimi, miehesi ei voi tehdä asialle mitään (paitsi väärentää allekirjoituksesi, mutta silloinhan ilmoitus ei ole lainvoimainen). Tämä nyt ei varmaan ole millään muotoa paras tapa hoitaa asia, mutta ei miehesikään voi noin vain päättää, että lapset saavat hänen sukunimensä. Joka tapauksessa Suomen laki on tässä asiassa äidin puolella - viime kädessä päätös on siis sinun, näin sanoo maamme nimilaki.

Minulla on eri sukunimi kuin aviomiehelläni. Se ei ole koskaan aiheuttanut mitään kohellusta tai vaivaa missään. Perheen yhtenäisyys ei ole kiinni yhteisestä nimestä. Koska meillä ei ole yhteistä sukunimeä, olemme joutuneet ajattelemaan sitoutumista ihan muulta kantilta. Sitoutuminen tapahtuu minusta jollain ihan muulla tasolla kuin sukunimen kautta.

Link to comment
Share on other sites

Miehellä on harvinaisempi nimi ja omaa sukunimeäni jatkaa veljeni, tämän takia otan miehen nimen. Jos ei olisi veljeä niin saattaisin ottaa kaksoisnimen, mutta tyttönimi on sen verran yleinen ettei olisi ollut sataprosenttisesti varmaa.

Vanha ystäväni taas otti vaimonsa kanssa täysin uuden nimen kun molemmilla oli perisuomalaiset erittäin yleiset sukunimet. Vaihtoehto tuokin.

Link to comment
Share on other sites

Jos ei mies suostu ottamaan minun nimee niin sit kumpikin pitää omansa.pojalla on jo miun sukunimi joten ainakin oman osani tein että meidän suvun nimi jatkuu..muuten ois tyssähtäny tähän tyttöön se.Enkä muutenkaan miehen sukunimestä pidä..olis kyllä kiva kun olis koko perheellä sama nimi,mutta eipä tuo maata kaada jos mies haluu omansa pitää.

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...
  • 3 weeks later...
  • 3 weeks later...

Meillä on jo sovittu että sitten kun häät koittaa, niin sulho ottaa minun sukunimen. Itselläni on tosi lyhyt sukunimi, mutta pitkät pitkät etunimet :girl_impossible: etunimessä 10 kirjainta ja toisessa nimessä 8, ja toinen nimi on ulkomaalainen. Miehellä taas on kolme etunimeä ja pitkä sukunimi, niin ei pistä sinänsä pahaksi sukunimen vaihtamista lyhyempään. Onneksi näin, koska haluan kovasti että meille tulee yhteinen sukunimi mutten miehen perus -nen päätteisellä sukunimellä tykkäisi/osaisi elää.

Link to comment
Share on other sites

  • 1 month later...

No ei! Herran pieksut... Minä otan miehen nimen, koska

1. haluan koko perheen samalle nimelle

2. haluan eroon isäni nimestä

Oma nimeni on huomattavasti harvinaisempi kuin tulevan mieheni nimi, mutta olen teinivuosista asti ajatellut, että jos naimisiin joskus pääsen, en halua isäni nimeä enää kantaa, perhesuhdesyistä.

Sinänsä en näe ongelmaa siinä, jos nainen tahtoo pitää oman nimensä tai ottaa kaksoisnimen. Jostain syystä vierastan sitä, että koko perhe ottaa naisen nimen. Voi johtua myös siitä, että omassa ystäväpiirissäni sellaisia tapauksia ei tähän mennessä ole ainuttakaan. Yhtä lukuun ottamatta kaikki ovat ottaneet miehen nimen. Ryhmäpainetta en kuitenkaan tunne. Päätökseni perustuu varsin henkilökohtaisiin syihin.

Link to comment
Share on other sites

  • 4 weeks later...

Meillä mies ottaa minun sukunimeni juurikin samoista syistä kuin edellisen viestin kirjoittaja on ottamassa miehensä nimeä. Minä olisin ollut valmis vaihtamaan sukunimeni mieheni hyvin harvinaiseen sukunimeen, mutta tosiaan perhesuhdesyistä mieheni ei isänsä nimeä halua kantaa. Enpä rupea vastaan hangoittelemaan vaikka oma sukunimeni onkin suht. tavallinen, vaikkakaan ei sentään sieltä ihan yleisimmästä päästä.

Link to comment
Share on other sites

Meillä tulee miehen nimi. En tuosta omasta juuri välitä, saati sitten isän puoleisesta suvusta ja miehen sukunimi on kaunis. Asia kun tuli puheeksi niin mies vaikutti kyllä ihan avoimelta harkitsemaan minun sukunimeäni mutta itselle oli niin itsestäänselvä vaihtoehto ettei enempää tarvinnut vatvoa.

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

Todellakin myös naisen sukunimi on mielestäni oltava ainakin vaihtoehto, josta keskustellaan ja joka on myös ehdolla yhteiseksi nimeksi! Me olemme harkinneet nimeksi sekä miehen että minun nykyistä nimeä. Kummatkin olivat vaihtoehtoja, mutta päädyimme ottamaan miehen äidin tyttönimen. Miehen äidillä ei ollut aikoinaan mahdollisuutta tuota nimeä säilyttää, kun lain mukaan oli pakko ottaa miehen nimi. Nyt se harvinainen nimi saa sitten ainakin mahdollisuuden säilyä :) Kannattaa miettiä erilaisia vaihtoehtoja ja valita sellainen, että kummatkin olisivat tyytyväisiä. Me olemme tähän ratkaisuun erittäin tyytyväisiä, koska haluamme yhteisen nimen, mutta minä en halua miehen nykyistä eikä hän minun nykyistä nimeä.

Link to comment
Share on other sites

  • 8 months later...
  • 2 weeks later...

Suoraan sulhasen suusta: "Jos se olis nätimpi tai erikoisempi, niin ottaisin." 

 

Itse olen "Jokula" ja mies on "Jokunen" eli hyvin tavallisen malliset ja huomiotaherättämättömät sukunimet on meillä molemmilla, vaikka nimet itsessään eivät kuulukaan Suomen yleisimpiin. Pidän ajatuksesta oman sukunimen pitämisestä, mutta kun en ole tämän neljännesvuosisadan aikana vieläkään oppinut oikein pitämään sukunimestäni (ja kirjoitan sen kokoajan väärin :girl_haha: ). Varmaan päädyn itse vaihtamaan omani tai ottamaan kaksoisnimen.

 

Sulho ei oleta, että minä vaihdan nimeäni, koska hänestä olisi epäreilua olettaa minulta sellasta mitä hän itse ei ole tekemässä.

Muokattu: , käyttäjä: sessan83
Link to comment
Share on other sites

  • 3 weeks later...

Ei. Kiusallani sitä ehdottelin miehelle, mutta ei se oikein lämmennyt ajatukselle. Sanoo myös, että ymmärtää jos haluan pitää vanhan nimeni, sitä kun tuossa jonkun aikaa harkitsiin. Kuitenkin haluan, että molemmilla on sama sukunimi, joten minulla sitten nimi vaihtuu. Ja kovasti on sulho nyt innoissaan kun koko ajan puhuttelee minua "tuleva rouva omasukunimensä":)

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

Minua ahdistaa kovasti nimiasia. Miehellä on tavallinen "Jokula" /"Jokunen" sukunimi ja omalla suvullani on harvinainen ja kaunis nimi - joka sukuhaarana myös päättyisi, jos lapsemme eivät saa tätä nimeä. Omassa suvussani on myös toinen jo päättynyt sukunimi, jota olen myös tarjonnut vaihtoehdoksi, samoin tämän nimen versiota ennen suomennosta.

 

Mieheni ei suostu edes harkitsemaan minun nimeni ottamista.- tai minkään muunkaan minun sukuni vanhan nimen ottamista (kauniita harvinaisia tarjokkaita olisi siis kolme).  Tämän jälkeen tarjosin vaihtoehdoksi sellaista, että arpoisimme kumman sukunimi otetaan, mutta tämäkään ei kelpaa. Mies tarjosi vaihtoehdoksi, että ottaisimme molemmat yhdistelmänimen - mutta itse olen koko ikäni kammoksunut yhdistelmänimiä, enkä sellaista halua. Haluan koko perheen olevan olevan samalla yksöisnimellä. Myöskään kokonaan uuden sukunimen ottaminen ei kelpaa miehelle.

 

Mikä neuvoksi?

Muokattu: , käyttäjä: Minttumaari*
Link to comment
Share on other sites

^ Olisiko miehen suvussa sitten joku molemmille sopiva nimi?

 

Ymmärrän omaa sukunimeään "puolustavia" naisia, sillä minullekin omani on erityisen tärkeä.  Meitä on alle 200 ja suvunjatkajina ei ole poikia. Lisäksi oma nimi on tullut jotenkin vielä läheisemmäksi, kun olen tehnyt sukututkimusta ja juuret johtavat pitkälle mielenkiintoiseen historiaan. (Siltä kantilta tietysti ajatellen, ovathan esiäitini ottaneet nimen, jota "ihannoin", vaikka ehkä heilläkin olisi ollut "kiva" nimi.) Ei tämä kylläkään ole mitenkään erityisen kaunis, ja monesti joutuu sitä myös toistamaan, esim. varauksia tehdessä, mutta.. Eipä etunimenikään ole mikään tuikitavallinen..

 

Miehen sukunimi ei taas sovi -ei mitenkään- yhteen etunimeni kanssa: se on hyvin tavallinen, juuri tuollainen "Jokunen"..  Etunimeni on lyhyt ja "näpsäkkä", jonka kanssa tuollainen "suu auki lausuttava, laahaava" sukunimi kuulostaa todella typerältä.

 

Lisäpulmaa aiheuttaa sekin, että ko. nimi myöskin viittaa myöskin perimältään maantieteelliseen alueeseen X, johon en halua tulla yhdistetyksi missään nimessä. Siis alueella X tämä "jokunen" on todella yleinen nimi (miehen lähisuku ei tosin ole sieltä). Minulle (ja vanhemmillenikin) on ollut aina tärkeää, ettemme ole "X-läisiä", vaikka siellä olemme asuneetkin, koska ko. ihmiset eivät keskimäärin ottaen ole kovin mukavia.

 

Pulmaa siis riittää täälläkin, ja varmaan palailen asiaan, kunhan nostetaan kissa pöydälle.. En usko, että mies ottaisi minun nimeäni (ok, eivät nekään kovin hyvin yhteen sovi), joten minulle tulee varmaan yhdistelmänimi, joka taas kuulostaa ihan ok:lta.. Tosin se ei vielä ratkaise meidän sukunimen jatkuvuutta. Jotenkin yhdistelmänimi lapsella edit lapsiperheellä on sitten minustakin jo vähän hankalaa..

Muokattu: , käyttäjä: Tipzilla
Link to comment
Share on other sites

Meillä pähkäillään tämän nimiasian kanssa... Joka tapauksessa yhteinen otetaan, mutta mikä, niin se on vielä päättämättä. Oma sukunimeni on tyyliä "Virtanen" ja mieheni sukunimi taas on kaunis ja harvinainen, joten sen puolesta haluaisin mieheni sukunimen, MUTTA me olemme olleet viime kesästä asti ilmiriidoissa mieheni isän ja hänen uuden vaimonsa kanssa, enkä haluaisi tulla pienellä kotipaikkakunnallamme heihin yhdistytetyksi, ja lisäksi rakas appiukkoni myöskin sanoi miehelleni, etten saa ottaa heidän sukunimeään :D Lähinnä naurettavaa, eihän hänellä ole siihen asiaan mitään sanavaltaa, mutta itsellenikin tuli sellainen olo, etten periaatteestakaan ota heidän sukunimeään vaan mieheni ottaa minun sukunimen. Tai sitten otan sen ihan vaan kostoksi ;D Olemme mieheni kanssa keskustelleet tästä nimiasiasta jo useita kertoja, ja hänelle on ilmeisesti aivan sama, joten minä saan päättää tämän asian. Mutta olen huono päättämään tätä asiaa, pelkään että teen ikään kuin väärän päätöksen :wacko:

 

Tipzilla, lapselle ei voi Suomen nimilain mukaan edes antaa yhdistelmäsukunimeä, vaan silloin lapsi saa sen perheen "yhteisen" sukunimen, eli jos miehesi olisi vaikka Korhonen ja sinä Virtanen-Korhonen, niin lapsesta tulisi Korhonen.

Link to comment
Share on other sites

^ Oho, tullut "pieni" typo! Tarkoitus oli kirjoittaa "yhdistelmänimet lapsiperheellä".. Onhan siis sekin vaihtoehto, että minä ja lapsi olemme "tipzila" ja mies "jokunen". Tosin mies ei varmaan oikein tästäkään tykkäisi.

 

Tästä tuli kuitenkin mieleen, että entäpä jos sekä minä että mies olemme tipzila-jokunen ja jokunen-tipzila, niin mikä lapsesta tulee?

 

Sinun tilanteessani miettisin varmaan sitä, että miten riitanne "kehittyy" tulevaisuudessa. Jos on mahdollista, että välit paranevat ja sinusta olisi ok tulla yhdistetyksi miehen sukuun, niin ottakaa se nimi.

Jos taasen oma sukunimi on liian "tavallinen" niin sitten tietysti voisi ottaa jonkun suvussa olleen vanhan nimen tai keksiä kokonaan uuden.. miltä kuulostaa?

Link to comment
Share on other sites

Käsittääkseni vain toinen puolisoista voi ottaa yhdistelmäsukunimen. Ja se "henk.koht." ts. vanha sukunimi tulee aina ennen sitä perheen yhteistä sukunimeä :)

 

Joo, noitakin vaihtoehtoja ollaan mietitty, mutta jotenkaan sekään ei tunnu helpolta vaihtoehdolta, en haluaisi olla aina selittelemässä kaikille, että miten tähän ratkaisuun ollaan päädytty :unsure: Ja tiedän, että nämä välit eivät tule tästä lämpenemään... Inhottava tilanne, toisaalta haluaisin vaihtaa tylsän sukunimeni kauniimpaan, mutta toisaalta taas olen aina pitänyt kiinni viimiseen asti periaatteistani, olivatpa ne kuinka tyhmiä vain :lol:

Link to comment
Share on other sites

Häihin reilut kaksi kuukautta aikaa emmekä ole vielä päättäneet sukunimeä. Yhteinen sukunimi meille tulee eikä yhdistelmänimi ole vaihtoehto. Molemmat haluaisivat toisen ottavan oman sukunimensä... Ehkä heitämme kruunaa ja klaavaa ennen alttaria ja katsomme mitä meistä tulee :girl_haha:

Link to comment
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Vastaa aiheeseen...

×   Olet liittänyt muotoiltua sisältöä.   Poista muitoilu

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Ladataan...
×
×
  • Create New...