Nannuliini Kirjoitettu August 3, 2014 Raportoi Share Kirjoitettu August 3, 2014 Minulla on vähän kummallinen tilanne, sillä perheeni (tai äitini lähinnä) suhtautuu hyvin negatiivisesti nimenvaihtooni. Olen päättänyt jo alkaessani seurustelemaan mieheni kanssa, että haluan ottaa hänen sukunimensä aikanaan. Minua kuitenkin harmittaa äitini nuivat kommentit sukunimiasiaan liittyen. Vuonna 1988 kun vanhempani menivät naimisiin, isäni otti äitini sukunimen. Isäni sukunimi oli hyvin tavallinen, varmasti yleisyydessään top-10-listalla, -nen-loppuinen. Äitini nimeä kantaa Suomessa n. 30 henkilöä. Jo pienestä pitäen olen saanut kuulla kommentteja siitä, miten hieno ja harvinainen sukunimi minulla on, jota en saa koskaan vaihtaa pois. Äitini mielestä myös yhdistelmänimet ovat typeriä ja hankalia. Hänen mielestään on aivan turhaa mennä naimisiin, jos molemmat pitävät omat sukunimensä (eivät kuulemma osaa edes sitä asiaa yhdessä päättää). Mieheni on ruotsinkielinen (puhumme yhdessä ruotsia), hänen etunimensä ovat myös tosi ruotsalaisia, joten ne eivät sitten mitenkään sovi minun suomenkieliseen sukunimeeni. Oma etunimeni on yksi maailman yleisimpiä, ja se käy minkä tahansa sukunimen kanssa. Minusta mieheni sukunimi on kaunis, vaikka se onkin huomattavasti yleisempi kun omani. Harmittaa vaan, että naimisiin mentäessä en ehkä voi aidosti nauttia uudesta sukunimestäni, sillä tulen tuottamaan äidilleni pettymyksen. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Turmaliini Kirjoitettu July 14, 2015 Raportoi Share Kirjoitettu July 14, 2015 Meillä on myös sukunimiasiaa puitu alustavasti. Molempien sukunimet ovat yleisimmän kymmenen joukossa, miehen vielä yleisempi. Tuntuu, että naisen on helpompi pitää oma nimensä, jos se on harvinainen tai muuten erikoinen ja kaunis. Minulla on aivan tavallinen nimi, mutta en aio silti vaihtaa miehen nimeen. Minulle siis miehen nimi ei ole vaihtoehto En vain pidä nimestä, eikä mieskään ole siihen kiintynyt. En myöskään halua vaihtaa nimeäni vain "perinteen" eli vanhan epätasa-arvoisen lain takia. Haluaisin ottaa äitini harvinaisen tyttönimen, mutta mieheni ottaisi mielummin nykyisen sukunimeni. Hän ei ole yhtään ihmetellyt valintaani olla ottamatta hänen nimeään, eikä nykyaikana kai enää pitäisikään Vielä emme tiedä, minkä nimisiä meistä tulee. Olemme koittaneet etsiä molempien suvuista kivoja nimiä, mutta vielä ei olla sopivaa löydetty. Kokonaan uuden nimen keksiminen ei ehkä ole meidän juttu. Miehelle on tärkeää, että meillä ja tulevilla lapsilla on yhteinen sukunimi, joten pohdintaa jatketaan. Tätä ketjua lukiessa tuli oikein paha mieli joidenkin puolesta, kun mies ei ole suostunut edes harkitsemaan nimenvaihtoa. Tuntuisi hirveältä aloittaa liitto, jos on joutunut tekemään tuollaisen "kompromissin" ja ottamaan miehen nimen vaikka olisi halunnut pitää oman nimensä. Ymmärrän monen mielihalun yhteiseen sukunimeen, vaikkei se perhettä teekään. Sitä en kyllä ymmärrä, miksei naisen sukunimi voisi olla se yhteinen nimi. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
oona2 Kirjoitettu July 15, 2015 Raportoi Share Kirjoitettu July 15, 2015 Meillä mies ei näe nimiasiaa tärkeänä, ja nimensä vaihtaminen tuntuisi hänestä hyvin oudolta. En lähtenyt painostamaan kuinka vankka ei tuo oli, mutta aika turvallisesti voi sanoa ettei minun nimeni ole vaihtoehto. Puolustukseksi pitää kuitenkin sanoa, ettei mies vaadi minuakaan vaihtamaan, päinvastoin sanonut ettei minun asemassani todennäköisesti vaihtaisi. Myöntää kyllä, että jos lapsia suodaan niin yhteinen sukunimi toisi eikä vähentäisi yhteenkuuluvuutta, mutta, ettei hänkään eroperheen lapsena koskaan ajatellut nimistä yhtään mitään.. Välillä tuntuu että mies näkee naimisiinmenossa vain sen, että mies ottaa ja omii ja merkitsee, ja kapinoi sitä vastaan. Esimerkiksi eräästä lähisukunsa uusioperheestä, jossa oltu iät ajat kihloissa, kommentoinut vähän negatiiviseen sävyyn, että "olis siinä varmasti ollut sukunimikin tarjolla, se on sen tyyppinen mies". Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Minitikru Kirjoitettu July 22, 2015 Raportoi Share Kirjoitettu July 22, 2015 (muokattu) Ei ole vaihtoehto, koska minä nimenomaan haluan ottaa miehen nimen. Ensinnäkin tämä tyypillinen "olen aina ajatellut niin tehdä" -syy. Toisekseen sitten, minulla on pitkä etunimi ja tämä tyttönimeni on myös pitkä. Miehen sukunimi on lyhyt. On minulle paljon helpompaa kun on pitkä etunimi + lyhyt sukunimi, kuin tämä nykyinen tilanne että pitkä etunimi + pitkä sukunimi. Kolmas syy on se, että me molemmat haluamme että koko perheellä on sama nimi, kun kuitenkin haluamme lapsia hankkia myöhemmin. Neljäs syy on sitten se, että minun nimeni on tyypillisen suomalainen nen -päätteinen. Ei kyllä ihan yleisimmästä päästä, meitä on tällä hetkellä 562. Vaan miehen nimi on vielä harvinaisempi, 119 sen nimistä Minulla ei kyllä nytkään ole kokonimikaimoja ( tätä nimeä on annettu jonkin verran alle 400) mutta miehen nimen kun otan, niin sitten on vielä varmempaa että niitä ei ole eikä (toivottavasti) koskaan tule Edit. Outo ilmaus selvemmäksi Muokattu: July 22, 2015, käyttäjä: Minitikru Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
vesi Kirjoitettu January 31, 2016 Raportoi Share Kirjoitettu January 31, 2016 Mieheni ilmoitti heti, ettei ottaisi sukunimeäni, ja se on minulle ok. Mieheni johtaa sukunsa perheyritystä, jonka nimessä sukunimi myös on, joten senkin takia hän haluaa ehdottomasti pitää oman nimensä. Parin viime vuoden aikana tuttavapiirissä muutama mies on ottanut vaimonsa sukunimen, ja se on minusta ilahduttavaa! Hitaasti asenteet muuttuvat ja naisen sukunimestä tulee todellinen vaihtoehto pareille. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Morsmemma Kirjoitettu February 1, 2016 Raportoi Share Kirjoitettu February 1, 2016 Meillä minä päädyin tulokseen ottaa miehen sukunimen vasta nyt ihan lähellä häitä, olen kovin kiintynyt omaan sukunimeeni mutta kyseessä ei kuitenkaan ole harvinaisin sukunimi ja todella harva muista oman sukunimeni kantajista on mulle sukua mitenkään. Hajaantunut nimi siis. Miehen nimi taas on harvinaisempi (vain 75 kappaletta nimeä kantavia) ja kaikki ovat sukua keskenänsä. Omien nimien pitäminen oli kyllä vaihtoehto ja miehelle asia on se ja sama (toivoisin että jonkinlaisia toiveita olisi edes sanonut asiasta ) mutta kaipasin jotenkin meille selkeämpää yhtenäisyyttä avioliiton myötä. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Iiduli Kirjoitettu February 19, 2016 Raportoi Share Kirjoitettu February 19, 2016 Juu meillä ei ole vaihtoehto. Mies toivoo minun ottavan hänen nimensä, mutta kuulemma hänelle sopii myös se, että otan kaksoisnimen tai pidän omani. Minua tämä kismittää. Mielestäni olisi hyvä, jos aina pitäisi valikoida se harvinaisempi! Reilua vai mitä Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
heipähei Kirjoitettu September 21, 2016 Raportoi Share Kirjoitettu September 21, 2016 Naisen nimi on vaihtoehto, ehdottomasti. Mihin lopulta päädytään on meillä vielä hitusen auki, mutta luultavasti pidämme molemmat omat nimemme. Just tämän ketjun kysymyksenasettelun takia TÄSSÄ maailmantilassa ja ilmapiirissä Suomessa juuri nyt, minä, nainen, en vaihda sukunimeäni. En missään tapauksessa. Siipan kanta oman nimensä vaihtamiseen on vielä epävarma. Ella 1 Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
maybe19 Kirjoitettu September 28, 2016 Raportoi Share Kirjoitettu September 28, 2016 Meillä se on vaihtoehto, mutta en tiedä haluanko antaa mieheni ottaa minun nimeäni Omani pidän ehdottomasti, en pidä edes vaihtoehtona että ottaisin toisen nimen itselleni. Mutta mitä jos mieheni joskus käyttäisi ns väärin minun nimeäni? Hänelle siitä olisi etua, koska hänen omat vanhempansa eivät ole ns uraihmisiä joten eivät ole "luoneet arvoa" nimelleen, toisinkuin minun vanhempani. Yhdysnimen hän saa ottaa, mutta jotenkin en ole tottunut ajatukseen, jos hän ottaisi vain minun nimeni. Toisaalta olisihan se ihanaa Toisaalta olen aina tykännyt että vanhemmilla on eri nimi, kuten minun vanhemmillani. Olen tehnyt äitilleni paljon töitä ja työtodistuksesta se ei ilmene, koska meillä on eri sukunimi. Se antaa siis paljon mahdollisuuksia tulevaisuudessa, koska minullakin tulee olemaan oma firma ja toivottavasti tulevaisuuden lapsemme olisivat minulla joskus töissä Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Lumen Kirjoitettu January 2, 2017 Raportoi Share Kirjoitettu January 2, 2017 (muokattu) Kannattaa muiden mielipiteistä välittämättä ottaa/jättää sukunimi, joka tuntuu itsellesi sopivalta, itsehän kuitenkin sitä käytät eikä ne muut. Sukulaisistani pari nuorempaa naista on naimisissa, ja heillä on omat sukunimet edelleen, ei siis edes yhdistelmänimeä tai mitään, eli kyllä se on vaihtoehto. Itselleni se ei kuitenkaan olisi edes vaihtoehto, koska tuntuisi jotenkin hölmöltä ettei avioliiton myötä edes sukunimi vaihtuisi. Olen sen verran vanhanaikainen että tuntuu kivalta ottaa miehen sukunimi, tai no, ylipäätään uusi sukunimi. Jonkinlainen uusi, itse keksitty sukunimikin olisi mielestäni kiva vaihtoehto mutta mies ei ole vielä sille lämmennyt. Meidän tuttavaparimmekin vaihtaa ihan itse luodun sukunimen joka on ikäänkuin yhdistelmä molempien sukunimiä, tosi kiva idea mielestäni. Muokattu: January 2, 2017, käyttäjä: Amor Aeternus Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Teukk4 Kirjoitettu January 8, 2017 Raportoi Share Kirjoitettu January 8, 2017 Meille varmaan tulee morsiamen sukunimi. Ihan siitä syystä, että minä en halua omaani vaihtaa (on kaunis, erikoinen ja harvinainen), mutta mies on jostain syystä aikanaan laitettu isänsä nimelle, eivätkä he ole ikinä olleet missään tekemisissä keskenään. Hän on jo pitkään harkinnut oman nimensä vaihtamista, sillä sulhasen äitikin on eriniminen. Joten mitä suurimmalla todennäköisyydellä päädymme minun sukunimeeni. Mutta vielähän tässä mieli ehtii muuttua. Joka tapauksessa musta olis ihanaa olla saman nimisiä, mutta omaani en vaihda enkä voi miestäkään siihen pakottaa. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Doris78 Kirjoitettu January 9, 2017 Raportoi Share Kirjoitettu January 9, 2017 Minä en olisi voinut vaihtaa nimeäni. Pidän nimestäni ja nimi on kaikenlisäksi harvinainen Suomessa. Silti olisin varmasti joutunut identiteettikriisiin jos olisin vaihtanut sukunimeni Miehelle ei ollut vaihtoehto ottaa minun niemäni. Päädyin lopulta kaksiosaiseen sukunimeen. Miehen veljen vaimolla on sama etunimi kuin minulla ja hän otti miehensä sukunimen. Ajatus, että olisimme nyt m0olemmat samannimisiä ei tunnu kovin houkuttelevalta ja olen enemmän kuin tyytyväinen omaan nimivalintaani! Ilman tuota miehen veljen vaimonkin nimeäkin Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Kikkurakäkkyrä Kirjoitettu February 28, 2017 Raportoi Share Kirjoitettu February 28, 2017 Meillä se ei ollut vaihtoehto. Siis, että molemmilla olisi ollut minun tyttönimeni. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
KalleH Kirjoitettu November 5, 2018 Raportoi Share Kirjoitettu November 5, 2018 Meillä ei ole vielä lopullisesti päätetty sukunimestä, mutta joko yhdysnimi tai sitten meikäläisen sukunimi. Jotenkin naisen nimen ottaminen tuntuisi todella oudolta. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Hellutar Kirjoitettu January 12, 2019 Raportoi Share Kirjoitettu January 12, 2019 Meillä ei ole vaihtoehto. Mies haluaisi yhteisen nimen, mutta ei taida kuitenkaan olla valmis omaansa vaihtamaan. Tehnyt yrittäjänä töitä ja muutenkin on omalla nimellä omassa ammattipiirissään tunnettu. Minä taas en ole valmis vaihtamaan nimeäni (tai ehkä voisin siinä tapauksessa, jos mieheni sukunimi olisi kivempi) vaikka yhteinen sukunimi olisi ollut mukava. Jotenkin ärsyttää se, että vain naisen oletetaan olevan valmis ottamaan miehensä nimi tai/ja vain nainen joutuu miettimään, ottaako yhdistelmänimen etc. Ehkä tästä on tullut omalla kohdalla jo vähän periaatekysymyskin, joten pidetään varmaan molemmat omamme. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
pompom Kirjoitettu March 14, 2019 Raportoi Share Kirjoitettu March 14, 2019 Ei ollut vaihtoehto miehelle, enkä oikeasti odottanutkaan että olisi. Kuitenkin se mitä tunsin miestäni niin sen verran perinteinen kuitenkin tässä asiassa. Enkä siis osannut edes harmistua asiasta koska en sitä ikinä edes ajatellut että olisi realistinen vaihtoehto. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Recommended Posts
Join the conversation
You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.