Onko naisen sukunimi edes vaihtoehto?

[Santeri2000]

Tämä nimiasia on haastava. Kuinka paljon perinteet sanelee ja mitkä muuta asiat siihen vaikuttaa. Meillä taidetaan pitää omat nimet. Ei ole vielä puhuttu paljoakaan aiheesta.

[Minttumaari*]

Tuo otsikon kysymyshän on, että onko naisen nimi edes vaihtoehto. Eli voisitko Santeri2000 harkita ottavasi puolisosi sukunimen?

 

Aiemmin laki on sanellut asian, mutta nykyisin on mahdollista ottaa naisen sukunimi perheen sukunimeksi. Ei epätasa-arvoinen laki tarkota samaa asiaa kuin perinne. Siitä tässä on kyse. Ja valitettavan usein vieläkin nainen ottaa miehen sukunimen siksi, ettei mies suostu edes harkitsemaan naisen sukunimen ottamista. Meille monille on tärkeää, että lapsilla on sama sukunimi kuin itsellämme. 

 

Mielestäni se, että rinnastaa epätasa-arvoisen lain perinteeseen on suunnilleen sama kuin automaattisesti hyväksyisit, ettet avioeron jälkeen saa lasten huoltajuutta, koska perinteen mukaan lapset avioerotapauksissa ovat jääneet äidille. 

[NiE]

Meidän tapauksessa minun sukunimeni ei ollut mikään vahva vaihtoehto. Ei käy miehen nimen kanssa yhteen, sillä siitä tulisi etunimen kanssa kaksi pitkää samalla konsonantilla alkavaa nimeä peräkkäin, mikä kuulostaa jotenkin vieraalta. Nimeni viittaa myös maantieteelliseen alueeseen/murrealueeseen, johon miehelläni ei ole mitään kytköksiä, eikä hän olisi muutenkaan minun sukunimeäni halunnut. 

 

Miehen sukunimi ei tosin sovi yhtä hyvin yhteen oman toisen nimeni kanssa kuin vanha sukunimeni sopi, mutta eiköhän tuohon ajan kanssa totu. Puhuttelunimeni taas sopii uuteen sukunimeen erinomaisesti. Miehen sukunimi on ei -nen -päätteinen (jotenkin minua enemmän miellyttävä kuin se perus -nen) ja aika paljon harvinaisempi kuin oma vanha nimeni.

 

Uskon kuitenkin, että puolisoni olisi ollut valmis vaihtamaan nimensä minun nimeeni, jos tilanne olisi ollut esimerkiksi päinvastainen. 

[Jerry]

Tuttavapiirissäni tiedän muutaman tapauksen jossa naisennimi on otettu yhteiseksi nimeksi. Näissä tapauksissa nimi on harvinainen suomessa ja nimi on haluttu säilyttää seuraaville polville.minusta on hienoa, että nykyään voi valita myös naisen sukunimen yhteiseksi, sillä jos miehen nimi ei miellytä ja yhteinen nimi halutaan, miksi pitäisi tavallaan rumentaa nimensä.. Eihän kysymys pelkästään nimen kauneudesta tarvitse olla, mutta hyvä että nykyään on vaihtoehtoja. Toisaalta tiedän myös tapauksen jossa kauniin ja erikoisen sukunimen omaava nainen vaihtoi nimensä tosi perus perus-nimeksi niin mietin kyllä että MIKSI IHMEESSÄ.. miksi ei edes yhdistelmä, mutta enpä kehdannut mennä kyselemään Mulle tulee kuitenkin miehen nimi kun se on aika harvinainen suomessa, mies kyllä mainitsi joskus että ei periaatteessa haittaisi vaikka ottaisi minun nimeni.. periaate on tietty eri kuin käytäntö

[bridezilla2013]

Alan vahvasti kallistumaan mieheni sukunimeen kaikesta huolimatta... Mieheni ei vieläkään ole sanonut asiaan juuta eikä jaata (miksi meillä menee aina näin, että minä joudun päättämään kaiken, ja mies vaan sanoo, että ihan sama, todella ärsyttävää), mutta mietein kumman sukunimen haluaisin tuleville lapsilleni, niin ajattelin, että kyllä se on lapsillekin kivempi (ainakin omasta mielestäni olisi lapsena ollut kivaa), jos sukunimi on erikoisempi

[ajno]

Meillä minun sukunimeni oli vahvasti yksi nimivaihtoehdoista. Mies sitä itse aluksi ehdottikin

 

Minun nimeni on isäni puolelta, eikä kovin läheisiä olla, joten lopulta päädyimme miehen syntymänimeen(miehen äiti meni naimisiin sulhoni ollessa n.2-vuotias ja vaihtoi sulhonikin nimen tälle uuden aviomiehensä nimelle ja nyt siis otamme tämän alkuperäisen nimen käyttöön yhdessä).

[BusinessAngel]

Tää on aika hyvä kysymys. Olis kiva kuulla enemmän tapauksia, joissa naisen nimi ois oikeesti otettu perheen nimeksi. Mulla ei oo ystäväpiirissä yhtään sellasta. Yhdessä tapauksessa oikeen harmitti, kun kaverin harvinaista nimeä ei säilytetty, vaan otettiin miehen tusina nimi, kun "niin kuuluu tehdä". Kaverin siskotkin ottivat kaikki miehensä nimen...

 

Omassa tapauksessani sitten taas mun nimi ei oikeen tuu kysymykseen... Mies on britti ja hänen nimensä yhdistettynä suomalaiseen sukunimeen kuulostais aika typerältä. Ja ollaan mietitty, että jos lapsia joskus tulee, niin kyllä niillä sais olla jossain määrin kansainväliset nimet, että kummankin perhe pystyy ne sanomaan. Silloinkin miehen britti-sukunimi tulee kuulostamaan järkevämmältä.

 

Tykkään kyllä siitä, että perheellä ois sama nimi, joten aion ottaa mieheni sukunimen omani perään. Olen aina haaveillutkin pitkästä ja hankalasta nimestä. Oikeesti!

[sonija]

Saapa nähä mimmoinen soppa meillä syntyy asiasta, kun itsellä sukunimi joka on melko harvinainen ei-nen päätteinen ja miehellä on tällä hetkellä äitinsä tyttönimi joka taas on hyvinkin yleinen ja nen-päätteinen. Itse en halua mitään tusinasukunimeä ottaa. Mies on puhunut että vaihtaisi ehkä sukunimensä alkuperäiseen, joka taas on melko erikoinen ja kertoo jo ihmisille selvästi mistäpäin suku on kotoisin. Tämän nimen voisin itselleni ottaa, mutta miehen äiti taas vetäisi asiasta todennäköisesti hehtaari määrän herneitä nenäänsä. Jos siis mieheni vaihtaisi entiseen sukunimeensä.

 

Huoh.

 

Onneksi asiaa on vielä aikaa miettiä.

[fru]

Tää on aika hyvä kysymys. Olis kiva kuulla enemmän tapauksia, joissa naisen nimi ois oikeesti otettu perheen nimeksi. 

 

Meillä on, enkä mä kyllä koe, että tämä olis mitenkään tavatonta. Miehen nimi ei ollut missään vaiheessa edes vaihtoehto, joten ainoastaan uuden nimen keksiminen olisi tullut kysymykseen. Minulla oli jo ehdotuskin sitä varten, mutta mies ei halunnut, että uusikin nimi on hankala ja erottuu joukosta, joten minun sukunimeni jatkaa tässä meidän perheessämme.

[Liljankukkanen]

Meillä mies on miettinyt aivan tosissaan minun sukunimen ottamista. Minä (!) kuitenkin olen ollut koko ajan sitä mieltä, että se ei ole hyvä idea, sillä tiedän miehen sukulaisten loukkaantuvan tuollaisesta aika satavarmasti. Jos miehen sukulaiset olisivat erilaisia, niin naisen sukunimi olisi täällä hyvinkin vahva vaihtoehto

[Air]

Liljankukkanen miksi miehen sukulaiset siitä loukkaantuisivat? Eihän se ole lainkaan heidän asiansa.

[Liljankukkanen]

Air, ei se olekaan heidän asiansa, mutta miehen suku on aika pieni (elossa vajaat parisataa hlö) ja miehen sukulaiset hyvin, hyvin sukurakkaita.. Miehen suvussa kukaan mies ei tietääkseni ikinä ole vaihtanut sukunimeä, ja monet suvun naisetkin ottavat avioituessaan kaksoisnimen tai pitävät tyttönimensä (eli haluavat jättää sen suvun nimen jotenkin edes osaksi sukunimeään). Välit miehen vanhempiin on muutenkin aika jäykät ja varautuneet, niin jos mies ottaisi vielä minun sukunimenkin, niin se olisi vähän kuin tökkäisi ampiaispesää..

[GinnyG]

Muuten vois olla periaatteessa varteenotettava vaihtoehto, mutta puoliskon etunimi + mun sukuni = eräskin kuuluisa toimittaja

[Chocolade]

Meillä näin: minulla on harvinainen sukunimi (kaukaisin sukulaiseni on serkkuni lapsi, meitä on alle 20 koko maailmassa). Olen oppinut pitämään sukunimestäni ja välillä jopa "uhannut" pitää sen, sillä suvussamme ei ole ainuttakaan kaksilahkeista jatkamaan sukunimeä "varmasti". Meilläkin sukunimi tulee isäni puolelta. Isäni veljellä, jolla on siis myös sama sukunimi, on samanniminen vaimo kuin minun äitini. Eli tähän pieneen porukkaamme mahtuu kaksi saman nimistä. Sitten pääsemmekin siihen miehen mielestä ongelmalliseen asiaan: hän on kimittäin kaima isäni kanssa. Joten jos otamme minun sukunimeni, niin isälläni ja miehelläni on sama etu- ja sukunimi... Ja tästä sitten seuraisi rattoisasti vielä se, että edelleen alle 20 hlö sukunimellä löytyisi sekä miehistä että naisista samannimiset henkilöt.

Minusta asia on huvittava, mutta en minäkään halua, että isäni ja mieheni ovat täysin saman nimiset, pelkkä etunimikaimuus riittää vallan hyvin!

[Chocolade]

Liljankukkanen sano miehesi suvulle, että harvinaisempiakin sukunimiä/sukuja on. Edelliseen postaukseen vedoten, minun sukunimelläni löytyy tasan ja vain ja ainoastaan 13 kappaletta :-D

[Vaimo vm.2014]

Olisin kovasti halunnut, että mies ottaa minun sukunimeni. Meitä on jäljellä 7, joista suvunjatkamisikäisiä minä, siskoni ja veljeni. Mies ei kuitenkaan halua vaihtaa omaansa pois (sukunimestä on aika tavalla hyötyä urakehityksen kannalta). Mutta onneksi ei myöskään oleta minun ottavan hänen nimeään, joten omillamme jatketaan.

[Tiinus]

^ Laittakaa mahdollisille lapsille sinun sukunimi.

[Sigli]

Itselle sukunimi asia ei lopulta ole niin tärkeä, mutta päädyin siihen että otan mieheni nimen. Mieheltä tiedustelin asiaa ja hän oli perinteen kannalla joten siitä syntyi päätös. Saanpahan vaihtaa tämän tavis Juntusen itseltäni hieman harvinaisempaan Ja yhdistelmää en edes harkinnut vakavasti koska en halua pitkää sukunimeä.

[elona]

Olin pitkään sitä mieltä, että pidän oman nimeni ja, että mies saa ottaa minun sukunimen itselleen. Itselläni on aika harvinainen sukunimi, joten olisi kiva, että se säilyisi. Miehen sukunimi on taas samaa tyyliä kuin "virtanen". Mutta sitten mietin asiaa ja ajattelin, että ehkä olisi välillä mukava sekoittua massaan, koska etunimeni on taas sen verran harvinainen. Tämä ehkä mahdollistaa sen, että kerrankin oma nimi lukisi edes osaksi oikein posteissa yms. :DD

[Katti23]

Miehelle mun sukunimi ei ole vaihtoehto (mun sukunimi on yleinen ja miehen sukunimellä on alle 170 henkeä elossa). Jos miehen sukunimi olisi tyhmä ja yleinen niin oman nimeni pitäminen voisi olla vaihtoehto, mutta miehen sukunimi kelpaa mulle ja haluan mieluiten koko perheen samannimiseksi, kun lapsia suunnitellaan hankkivamme. Jos oma sukunimi olisi harvinaisempi niin saattaisin harkita sen pitämistä, mutta meitä samannimisiä on sellainen 7500 kpl elossa, ettei huolta nimen katoamisesta Miehen vanhemmat ovat eri sukunimillä, koska miehen äidin sukunimi on vielä harvinaisempi, ja miehen suvussa on myös miehen naimisissa olevat tädit pitäneet tyttönimensä sen harvinaisuuden/tunnearvon vuoksi.

 

Nimikirjaimeni ovat ESS, joten vaikka vika S sieltä putoaisi niin voisin nimikirjaimina käyttää ES lyhennettä pelkkien etunimien vuoksi. Ei identiteettikriisiä sen vuoksi ainakaan

[Tipsis]

--

Pulmaa siis riittää täälläkin, ja varmaan palailen asiaan, kunhan nostetaan kissa pöydälle.. En usko, että mies ottaisi minun nimeäni (ok, eivät nekään kovin hyvin yhteen sovi), joten minulle tulee varmaan yhdistelmänimi, joka taas kuulostaa ihan ok:lta.. Tosin se ei vielä ratkaise meidän sukunimen jatkuvuutta. Jotenkin yhdistelmänimi lapsella edit lapsiperheellä on sitten minustakin jo vähän hankalaa..

Noniin, asiasta toisen kerran puhuttu ja mies ei halua luopua omasta nimestään eli ketjun alkuperäiseen kysymykseen, ei ole sitten naisen nimi edes vaihtoehto. Minä en edelleenkään halua luopua omastani ja yhdysnimeä mietin. Luettuani täällä ketjua aiheesta, aloin miettiä, pyrkisinkö sittenkin käyttämään vain omaa nimeä (kaikissa mahdollisissa ei-virallisissa yhteyksissä), vaikka virallisesti olisi yhdysnimi. Oma nimi on harvinainen, rakas ja oma ja minua ja sen haluaisin mahdollisille lapsilleni antaa.

[Guest]

Meillä on kyllä juteltu siitäkin vaihtoehdosta, että otettaisiin mun nimi, joka on harvinaisempi. Ei olla kuitenkaan tehty mitään päätöstä. Yksi vaihtoehto on, että mies ottaa yhdysnimen ja mulla säilyy oma.

[Guest Vihkikupla]

Noniin, asiasta toisen kerran puhuttu ja mies ei halua luopua omasta nimestään eli ketjun alkuperäiseen kysymykseen, ei ole sitten naisen nimi edes vaihtoehto. Minä en edelleenkään halua luopua omastani ja yhdysnimeä mietin. Luettuani täällä ketjua aiheesta, aloin miettiä, pyrkisinkö sittenkin käyttämään vain omaa nimeä (kaikissa mahdollisissa ei-virallisissa yhteyksissä), vaikka virallisesti olisi yhdysnimi. Oma nimi on harvinainen, rakas ja oma ja minua ja sen haluaisin mahdollisille lapsilleni antaa.

 

 

Huomaathan Tipzilla, että ottaessasi virallisesti yhdysnimen et voi Suomessa antaa lapsille omaa sukunimeäsi vaan heille tulisi miehesi sukunimi (eli se, jonka sinäkin olet ottanut yhdysnimesi toiseksi osaksi).

[Tipsis]

^ Juu tiedän kyllä (onhan siitä tässä ketjussakin ollut puhetta) ja siksi juuri mietinkin, että onko edes yhdysnimi minulle vaihtoehto, koska se yhtälailla "lopettaa" sukuni kuin miehen nimen ottaminenkin. Tietysti lapsille tulee se nimi, mikä on vanhemmilla yhteinen.

[Rouvaksi_2015]

Oma sukunimeni on varmaanki top20 yleisimmissä Suomessa ja mieheni sukunimi on särmikäs ja sointuva: ei ole -nen, -mäki, -la -loppuinen. Jotenka otan mieheni nimen. Mieheni sanoi, että olisi hyvillään, jos ottaisin hänen nimensä edes yhdistelmäksi, mutta oma olisi asiani ja hän olisi fine minkä tahansa päätökseni kanssa, vaikka sitten pitäisin vain oman nimeni.

 

Äidilläni on maailman kaunein tyttönimi ja olisin ihan hirmuisesti halunnut, että olisimme mieheni kanssa molemmat vaihtaneet sukunimemme tähän, mutta mieheni ei suostu nimeään vaihtamaan miksikään.

 

Oli sukunimi sitten mikä tahansa, haluan, että meillä se on sama molemmilla = olemme ymmärrettävästi AVIOpari, emme avopari ja jos lapsia siunaantuu, olemme "oikea" perhe eikä väärinymmäryksiä tai selittelypas*** tarvita.