Mitä mieltä avioehdosta

[UnenNukkuja]

Myös meille tulee avioehto. Häämessut viimeistään kirkasti minunkin pääni asian suhteen.

Häämessuilla kuunneltiin eräs luento aiheesta ja todettiin avioehto tärkeäksi. Minulle tuo on tärkeä erityisesti perintö-asioiden takia, koska en halua liiaksi puuttua sulhasen perintöihin jne. Samoin tuo helpottaa ei-todennäköistä, mutta kaukaisesti mahdollista avioeroa aika paljon. Avioehto on erittäin tervetullut meidän talouteen.

[Tuive]

Meille tulee myös avioehto. Olen ajatellut tehdä sen itse, vaikka maallikko olenkin ja toimittaa sen sitten Maistraattiin vahvistettavaksi.

Onko kukaan teistä tehnyt itse? vinkkejä vastaanotetaan mielellään.

[Kisu74]

Meille tulee myös avioehto. Olen ajatellut tehdä sen itse, vaikka maallikko olenkin ja toimittaa sen sitten Maistraattiin vahvistettavaksi.

Onko kukaan teistä tehnyt itse? vinkkejä vastaanotetaan mielellään.

Me tulostimme mallin netistä, jota sovelsimme itsellemme sopivaksi ja vein maistraattiin häiden jälkeen. Tosin yksi tuttu tuomari sen katsoi läpi, että meni "oikein".

Vajaa 50€ tuli hintaa paperille, eli vahvistus ei ole ilmainen. Meillä vahvistusta ei tehty, ennenkuin uusi nimeni oli siellä maistraatin kirjoissa oikein. Nopeasti kuitenkin kaikki kävi ja olikohan vajaan viikon päästä kirje sieltä postissa. Oikein kätevä tapa. Miehen ei tarvinnut olla siellä maistraatissa mukana kun paperia vein, alkuperäinen paperi todistajien allekirjoituksineen riitti.

[Guest Siiriläinen]

Yhden puolison haudanneena haluan muistuttaa, että muistakaa miettiä myös sitä, että mitä haluatte omaisuudellenne tehtävän, jos satutte kuolemaan. Jos ei ole lapsia ja täysi avioehto on voimassa eikä testamenttiä ole, niin vanhempanne perivät teidät. Eli joskus voi olla tarpeen laittaa avioehtoon erikseen tahtonsa eron ja kuoleman varalle.

Meille ei tule nyt avioehtoa. Mies on varakkaampi kuin minä, joten kysyin, haluaako hän. Ei halunnut, varallisuuseroa on kuitenkin vain noin 20-30000 (joten paremmalla palkallani kirin hänet varmasti kiinni. )

[Nougat]

Meille tulisi sellainen avioehto joka on voimassa vain avioeron sattuessa. Löytyisikö jostain valmis pohja? Tai miten te olette muokannut valmiista pohjasta sellaisen?

[Mai2010]

Me käytiin ihan (pankin) asianajajan juttusilla tekemässä asiakirja. Halusimme sellaisen ehdon, joka on tosiaan voimassa vain avioliiton päättyessä eroon. Eli ei jommankumman puolison kuollessa. Lisäksi avioehto ei koske kaikkea omaisuutta vain vaan molempien perintönä ja lahjana saamaa omaisuutta sekä ennen avioliittoa olevaa omaisuutta. Sanamuodot oli sen verran kinkkisiä, ettei mielestäni tällaisesta asiasta maksaminen asiantuntijalle ollut huono vaihtoehto. Muistaakseni homma kustansi 250 plus maistraatin rekisteröintimaksu 48.

[Lispetti]

Kun tutustuu kirjallisuuteen yms tietoon, avioehdon laatiminen ei ole vaikeaa. Toki jos omaisuutta on PALJON ja omistussuhteet ovat monimutkaisia, suosittelen asianajajan käyttämistä apuna. Mutta ihan tavallinen tallaaja ei kyllä avioehdon tekemiseen juristia tarvitse, mikäli ei kovin monimutkaista sopimusta halua tehdä.

[Aamukahvi]

Avioehtosopimus.org

Tuolta ainakin itse olen löytänyt kaiken tarpeellisen tiedon meidän avioehtosopimusta varten. Mutta meille tuleekin vain yksinkertaisesti: "Me allekirjoittaneet aviopuolisot sovimme, että kummallakaan aviopuolisolla ei ole oikeutta toisen perintönä tai lahjana saamaan omaisuuteen tai sen tuottoon."

[Smirgu]

ONKO KELLÄÄN ERIMIELISYYTTÄ AVIOEHDOSTA?   ???

Meillä on sellainen tilanne että sulho ei tällä hetkellä omista enempää kuin normaali pullianen, mutta tulee tienaamaan aina paljon, paljon enemmän kuin minä.

Minä siis tulen tienaamaan naisvaltaisessa, palkkakuoppa työssäni jotenkuten koko elämäni, mutta olen saanut suurehkon perinnön ennen meidän naimisiin menoa.  

Vanhempani suorastaan vaativat että teemme sulhon kanssa avo ehdon jolla turvataanminuns elustani niin että jos meille joskus tulisi ero ei minun nyt saamaani perintöä puoliteta, normaalin avio-ero puolituksen tapaan.   Mutta muu omaisuus olkoon ns. "suojaamaton", eli siis se puolittautukoon ero tapauksessa.

Nyt en kyllä millään ymmärrä. Millä oikeudella sinä saat suojata perimäsi omaisuuden, mutta miehesi ei saa suojata ansaitsemaansa omaisuutta? Kärjistäen: omaisuus, jonka eteen et ole tehnyt mitään on automaattisesti sinun, mutta miehen kovalla työllä tehty ei?

Tänne tuli/tulee täysin poissulkeva avioehto. Molempien sekä olemassa olevat, että tulevat omaisuudet erilliset. Kyllä se reiluin jako syntyy aina erikseen sopimalla (vaikka perheensisäisin tulonsiirroin) eikä millään automaattisella fifty-fifty-periaatteella.

[Gredelin]

Aikoinaan olin tosi peloissani, että mies suuttuu jos otan avioehdon puheeksi. Lopulta kävi kuitenkin ilmi, että mieskin sellaisen haluaa. Me tullaan molemmat rikkinäisistä perheistä, joten ollaan nähty kuinka epämukavaa se omaisuuden jakaminen on. Mulla on isoisä suhteellisen varakas ja hänellä on paljon omaisuutta. Miehen perheellä on puolestaan kotitila ja metsää, jonka haluavat pitää nimenomaan omassa suvussa. Edes velipuoli ei pääse siihen osalliseksi, koska ei ole verisukua tilan omistajasuvulle.

Tuo oli ihan hyvä pointti, että kannattaa myös miettiä, mitä kuoleman sattuessa tapahtuu..Varsinkin kun miehen isän puolelta (isä mukaan lukien) 7 sisaruksesta vain 1 on elänyt yli 50-vuotiaaksi.

[Littis]

Meille tulee myös avioehto, tai näin ainakin oletan, ja olen sen myös hyvillä mielin valmis allekirjoittamaan. Tämä siis mieheni tulevaa omaisuutta ajatellen (maatila, peltoja ja metsää). Ei tulisi mieleenkään alkaa kitisemään asiasta, vaan minulle se on itsestäänselvyys. Toki itsekin tulen perimään omaisutta, mutta en tuossa mittakaavassa mitä tuleva mieheni.

[kesäkuu2012]

Meille tulee myös avioehto. Tarkoitus on tehdä sellainen eron varalta, joka suojaa perityn omaisuuden ja sen joka on ollut jo ennen avioliittoa. Itselläni on ehtinyt kertyä varallisuutta jo jonkin verran ja perittävää tulee hieman enemmän kuin miehelläni. Lähinnä tuolla omalla karttuneella varallisuudella on merkitystä jos ero sattuisi tulemaan ensimäisten vuosien aikana. Ja noita perittäviä kiinteistöjä ei ainakaan ole sitten mukava alkaa jakamaan.

Kuitenkin tuo kaikki omaisuus tulee avioliiton aikana yhteiseen käyttöön, ostetaan taloa ja mökkeillään perintömökillä, mutta kyllä kaikkeen pitää silti varautua. Molemmat tulemme olemaan hyvätuloisia, mieheni saattaa tienata hieman enemmän, mutta olemme todenneet ettei sillä ole noissa tuloissa mitään väliä, ja toinen ehkä sitten puolestaan on enemmän hoitamassa kotia ja lapsia ym...

Mietityttää vaan kun tämän ketjun alussa, joku asiantuntija morsian (vuonna 2001) oli kirjoittanut että juristin teettämä avioehto maksaa tonnista ylöspäin... voiko olla mahdollista? tuli tässä muuten juuri mieleen, että oliko silloin vielä markat.. tuhat markkaa? paljonkohan maksaa tänäpäivänä? ja kauankohan tuon paperin tekoon menee aikaa?

[Guest]

^Eiköhän toi tonni ole vielä markoissa? Tai varmaan saa menemään tonnin euroissakin jos on tosi monimutkanen tilanne ja joku kuuluisa juristi, mutta varmasti perusavioehdon saa lakimiehellä teetettyä paljon halvemmallakin... Näin luulisin ainakin, korjatkaa viisaammat jos oon väärässä

Meille tulee avioehto. Se on molemmille ihan itsestäänselvyys, päätetty jo kauan ennen kuin päätettiin menevämme naimisiin Tehdään se itse netistä löytyvien mallien pohjalta ja kiikutetaan sitten maistraattiin rekisteröitäväksi. Se tulee voimaan vain erotapauksessa ja koskee sekä nykyistä että tulevaa omaisuutta. Me tullaan jatkossakin pitämään molemmilla omat rahat niinku tähänkin asti (yks yhteinen ruokatili kyllä löytyy), joten tuntuu luontevalta, että kumpikin lähtee omine rahoineen jos ero tulee. Mulla on miestä huomattavasti pienemmät tulot, mutta toisaalta mulla taas on enemmän omaisuutta ja perintöä tulossa, joten pystytään suht tasapuolisesti tulevaisuudessakin varmaan osallistumaan asumisesta yms. aiheutuviin kuluihin...

[Mimmi88]

Meille tulee avioehto, alusta asti ollut puhetta että sellainen tulee, koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu ja vaikka kuinka onnellinen ja rakastunut on nyt. Realistista nykypäivänä.Se tulee eron ja kuoleman varalle.

[Gadian]

Meille tuli avioehto, joka sulki pois erotilanteessa oikeuden toisen perimään omaisuuteen ja nykyiseen omaisuuteen (jota ei kyllä kamalasti ole) ja määrää sovittelemaan jos tasajako johtaa kohtuuttomuuteen. Kävimme oikeusaputoimistossa tekemässä ja se tuli maksamaan vähän reilu 200 euroa (oliskohan ollu 216€?) (maksimisumma, jos on sopivasti lainaa jne. niin voi saada halvemmallakin) ja tässä oli mukana myös maistraatin rekisteröintimaksu.

Itse en kokenut avioehtoa tarpeelliseksi, mutta mulle on tädiltä tulossa joskus jonkin verran perintöä, niin en pannut hanttiin kun mies avioehtoa vaati. Miehellä motiivina oli kuitenkin se, että minun tuleva perintöni ja ehkä isompi palkkani eivät miestä hyödytä ("ettei kukaa voi väittää, että elääsin emännän rahoolla").

[Guest]

Meillekin tulee avioehto, jossa kummankin omaisuus pysyy itsellä. Koskien siis sekä avioeroa että kuolemantapauksen jälkeistä perimispuolta. Molemmilla on lapsia, me kumpikin haluamme jättää omat omaisuutemme omille lapsillemme.

Palkat meillä on suurinpiirtein samanlaiset miehen kanssa. Molemmilla on myös maata, mutta hänellä on reippaasti velkaa, minulla taas alkaa lainat olla ihan loppusuoralla. Eli joutuisin mahdollisen eron tullessa maksamaan miehelle tasinkoa.

Hän on juuri ottanut pankista lisää lainaa saadakseen maksettua exänsä ulos pesästä ja tämä asia on ollut hänellä vaikuttimena, kun olemme avioehdosta puhuneet. Hän ei halua minun joutuvan tuollaiseen liemeen.

[Anna H]

Tulee avioehto avioeron varalta:

Kummallakaan meistä ei ole avio-oikeutta siihen omaisuuteen, joka meillä on avioliittoa solmittaessa eikä tällaisen omaisuuden tuottoon.

Kummallakaan meistä ei myöskään ole avio-oikeutta sellaiseen omaisuuteen, jonka jompikumpi meistä saa perintönä, lahjana tai testamentilla eikä tällaisen omaisuuden tuottoon.

Avio-oikeuden poissulkeva ehto on voimassa vain, mikäli avioliittomme päättyy avioeroon.

[Lumikko]

Minä olen meistä se, jolla on enemmän omaisuutta ja odotettavissa olevaa omaisuutta kuin miehelläni. Me teimme minun toiveestani avioehdon. Meillä kummallakaan asiaan ei liittynyt minkäänlaisia tunteita negatiiviseen tai positiiviseen suuntaan, osittain varmaankin siitä syystä, että asia tuntui niin kaukaiselta ja epätodennäköiseltä. Asiasta keskusteltiin asiallisesti ja molempien mielestä oli reilu peli, että mahdollisessa avioerotilanteessa kumpiin pitää oman omaisuutensa. Enemmänkin keskustelut asiasta vain vahvistivat avioliittoa ja keskinäistä luottamusta. Kannattaa myös muistaa, että laki ei avioerotilanteessa pakota jakamaan omaisuutta tasan vaikka avioehtoa ei olisikaan vaan molempien suostumuksella omaisuus voidaan jakaa miten halutaan. Avioehto mielestäni takaa sen, että vaikeassa elämäntilanteessa on ainakin yksi asia vähemmän murehdittavana. Mielestäni avioliitossa rahat ovat yhteisiä, mutta en näe mitään syytä siihen, että erotilanteessa toisella olisi minkäänlaista oikeutta toisen itsenäisesti hankkimaan tai perinnönkautta saamaan omaisuuteen.

Ja vielä lisäyksenä, että meillä avioehto oli vain avioerotilannetta varten.

Muokattu: March 4, 2011, käyttäjä: Lumikko

[iialiia]

Meillekin on tulossa avioehto. Sen verran varoittava esimerkki on lähipiirissä, että haluan näin toimittavan.

Vielä ei olla asiaa loppuun asti hiottu, mutta avioehto tulee koskemaan ainakin perittyjä sukupaikkoja tmv. Ja varmasti asia koskee avioeron lisäksi myös kuolemantapauksia. Eli jos lapsia saamme, he perivät sukupaikat jne. mutta ei puoliso.

[roosa11]

Me teemme avioehdon. Mies haluaa turvata tietyn omaisuutensa mitä tällä hetkellä on ja minä oman omaisuuteni. Me selviteltiin aika pitkälle tilanteemme ja mikä molempien mielestä on järkevintä. Sitten mietittiin omilla tahoillamme vielä asiaa.

[Eleanoorah]

Olenko ainoa täällä, jolle ei ole tulossa avioehtoa? Mainitsin tulevalle miehelleni sellaisesta vaihtoehdosta, sillä hänen tulonsa luultavasti tulevat olemaan suuremmat kuin minun (nyt ollaan vielä opiskelijoita). Minun ennakkoperintöni sen sijaan on suojattu jo muutama vuosi taaksepäin lahjoitusvaiheessa mahdolliselta puolisolta.

Tuleva puolisoni ei kuitenkaan ottanut tosissaan edes moista mahdollisuutta, vaan sanoi, että kun naimisiin mennään, niin siinä sitten ollaan, vaikka kuinka riideltäisiin ja tehtäisiin toisemme hulluiksi. Että yhdessä olemisesta ei saa olla kummallakaan enää sitten epävarmuutta Sanokaa tätä nuoruuden idealismiksi, jos haluatte, mutta näillä syillä me emme ota avioehtoa

[Kiiunen]

Meille ei tule avioehtoa. Syykin on hyvin yksinkertainen, kaikki omaisuus mitä ollaan ympärillemme haalittu on yhteistä. Ainoa oma on moottoripyörä miehellä ja auto mulla, molempian arvo melkein eurolleen sama.

[Kristaelina]

Mies eilen muistutti avioehdon tekemisestä - en ollut tullut ajatelleeksi koko asiaa. Meillekin siis sellainen tulee. Syynä lähinnä se, että tulen joskus (toivottavasti mahdollisimman pitkän ajan kuluttua btw!) perimään melko huomattavan omaisuuden. Luulen myös, että vanhempieni taholta jonkinlaista painostusta asiaan tulisi, jollei ehtoa otettaisi.

Uskoisin, että meidän avioehtomme tulee käsittämään ainoastaan perityn omaisuuden, jos käy niin ikävästi, että joskus tulee ero. Meillä kun palkkatulot ovat (ja tulevat luultavasti olemaan) melko samaa tasoa; yhteistä omaisuutta meille on jo ennen naimisiinmenoa kertynyt melko runsaasti; "yhteisiä" rahoja (vaikkakin eri tileiltä) myös käytetään.

[Guest vieras]

Meille ei tule avioehtoa. Ollaan oltu yhdessä yli 12 vuotta, opiskelija elämän alkuajoista asti. Totesimme ammoin, että kun kaksi köyhää iskee rahansa ja olemattoman omaisuutensa (miehellä oli 20 vuotta vanha auto ) yhteen, niin laskut tulevat helpommin maksetuiksi.

Kaikki, mitä meillä nyt on, on yhdessä hankittu. Meillä ovat yhteisiä niin omaisuus kuin velatkin. Miksi tätä muuttaisi mikään, ei edes papin aamen. Toisaalta ajattelen asiaa myös niin, että molempien asema on näin turvattu. Jos toinen meistä joskus saisi tästä yhteiselosta tarpeekseen ja jompikumpi yrittäisi käydä hankalaksi, niin asiat menisivät lain mukaan, niin kuin kuuluu, puoliksi. Helppoa se ei olisi, mutta koska se ero sitten on helppo, ei mikään ehto siihen auttaisi.

Kysyin tässä taannoin avokiltani, että haluaako hän suojata perintönsä. Avioliiton solmimisen jälkeenhän minusta tulee hänen vanhempiensa perillinen hänen kanssaan. Avokki katsoi hieman hämmentyneenä ja ihmetteli, että mitä se tuleva rouva taas höpisee. Sanoi pohtivansa asiaa hetkisen aikaa. Asiasta keskusteltiin ja sitten avokki totesi tyynen rauhallisesti, ettei halua suojata. Totesi vain hyvin tyhjentävästi, ettei hänen tai minun vanhempien omaisuus ole meidän. Jos jotain joskus perii, niin se on vain plussaa, ei sen varaan kannata mitään suunitella ja jos jomman kumman vanhemmat eivät halua perintöään meille molemmille jättää, niin tehköön sitten lapsen puolison pois sulkevan testamentin.

[parpara]

Meille ei tule avioehtoa. Ollaan oltu yhdessä yli 12 vuotta, opiskelija elämän alkuajoista asti. Totesimme ammoin, että kun kaksi köyhää iskee rahansa ja olemattoman omaisuutensa (miehellä oli 20 vuotta vanha auto ) yhteen, niin laskut tulevat helpommin maksetuiksi.

Kaikki, mitä meillä nyt on, on yhdessä hankittu. Meillä ovat yhteisiä niin omaisuus kuin velatkin. Miksi tätä muuttaisi mikään, ei edes papin aamen. Toisaalta ajattelen asiaa myös niin, että molempien asema on näin turvattu. Jos toinen meistä joskus saisi tästä yhteiselosta tarpeekseen ja jompikumpi yrittäisi käydä hankalaksi, niin asiat menisivät lain mukaan, niin kuin kuuluu, puoliksi. Helppoa se ei olisi, mutta koska se ero sitten on helppo, ei mikään ehto siihen auttaisi.

Kysyin tässä taannoin avokiltani, että haluaako hän suojata perintönsä. Avioliiton solmimisen jälkeenhän minusta tulee hänen vanhempiensa perillinen hänen kanssaan. Avokki katsoi hieman hämmentyneenä ja ihmetteli, että mitä se tuleva rouva taas höpisee. Sanoi pohtivansa asiaa hetkisen aikaa. Asiasta keskusteltiin ja sitten avokki totesi tyynen rauhallisesti, ettei halua suojata. Totesi vain hyvin tyhjentävästi, ettei hänen tai minun vanhempien omaisuus ole meidän. Jos jotain joskus perii, niin se on vain plussaa, ei sen varaan kannata mitään suunitella ja jos jomman kumman vanhemmat eivät halua perintöään meille molemmille jättää, niin tehköön sitten lapsen puolison pois sulkevan testamentin.

Kyllä asiat menevät lain mukaan, vaikka teillä olisi avioehtokin.

Sinusta ei tule miehesi vanhempien perillistä. Toki sinulla ilman avioehtoa on avio-oikeus miehesi perimään omaisuuteen (ja päinvastoin), mutta se on eri asia kuin omistusoikeus.

Teidän kummankin vanhemmilla on mahdollisuus tehdä testamentti ja määrätä siinä, että lasten mahdollisilla puolisoilla ei ole avio-oikeutta heiltä perittyyn omaisuuteen.