Onko nimen harvinaisuus tärkeää?

[Eia]

^ Tää menee vähän ot mutta Postin sivuilla sanotaan näin: Lähetystä ei kuitenkaan jaeta vastaanottajalle jos siihen merkittyjen nimi- ja osoitetietojen puutteellisuuden tai muun vastaavan syyn vuoksi on ilmeistä, että lähetys joutuisi väärälle vastaanottajalle. Posti käsittelee lähetykset, joita ei kohdassa 2.2 mainittujen syiden vuoksi voida jakaa lainsäädännön mukaisesti. Näitä lähetyksiä käsitellään perillesaamattomana. Perillesaamattomat pääsääntöisesti palautetaan lähettäjälle. Postilla on kuitenkin oikeus hävittää tavalliset avoimet kirjeet ja kortit, joista lähettäjän tai vastaanottajan osoitetiedot eivät selviä...

Postikorttia ei tarvitse yrittääkään järjestää perille, jos osoitetiedoissa on pienikin virhe tai ne ovat puutteelliset. Roskiin vaan. Kirjekuoressa oleva lähetys täytyy yrittää järjestää perille. Vinkkinä vaan kaikille..

Oma etunimeni on yleinen, vanha sukunimeni oli ihan kärkipäätä yleisyydessä ja niin on uusi mieheltä otettu nimikin. Kokonimikaimoja siis riittää! Etunimistäni toinen on aika harvinainen, mutta mielestäni olisi jotenkin outoa ottaa se käyttöön ja pakottaa kaikki tutut opettelemaan sen käyttö.. Tyyliin en ole enää Minna, minua ei saa sanoa enää Minnaksi. Olen tästä päivästä lähtien Tiina..  :

[Guest]

^ Tää menee vähän ot mutta Postin sivuilla sanotaan näin: Lähetystä ei kuitenkaan jaeta vastaanottajalle jos siihen merkittyjen nimi- ja osoitetietojen puutteellisuuden tai muun vastaavan syyn vuoksi on ilmeistä, että lähetys joutuisi väärälle vastaanottajalle.

No tuossa mun tapauksessa pointtina oli se, ettei koko maailmasta löydy toista samannimistä, joten ei taida olla pelkoa lähetyksen joutumisesta väärälle henkilölle  

[marrasmorsian]

Se on suojattu nimi.

Kumma juttu, että joka kerta kun tänne eksyn (käyn noin kerran kuussa tms), on aina sama juttu. edessäni, eli tämän tekstin kirjoittaminen:

Kaikki, siis kaikki sukunimet ovat suojattuja = kukaan sukuun kuulumaton ei voi sellaista itselleen ottaa, eikä sukuun kuuluvistakaan kuka tahansa.

[Laurita]

Harvinainen nimi on mukavaa plussaa, joskin siitä saattaa olla vähän harmiakin. Ei nimi naistakaan pahenna jos ei nainen nimeä, lähinnä kai "kosmeettinen" juttu kuitenkin loppujen lopuksi koko nimiasia. Onneksi sain oman kultani "ylipuhuttua" (vuosien kärsivällisen työn tulos) ja ottaa minun nimeni .

[tx]

Jos olisi tarkeaa, olisin ottanut isoaidin nimen kayttoon - niita taitaa siina kirjoitusasussa olla alle 20 koko maailmassa. En ainakaan ole mistaan pain loytanyt mitaan etymologiasta tai alkuperasta tms.

Etunimella loytyy yli 500,000 USA:ssa (ja Suomessa on myos top 20 nimen joukossa), sukunimella loytyy yli 200,000 pelkastaan USAssa, lisaksi UK, Irlnanti yms ei ole harvinainen. Eli hieman enemman kuin Virtasia...

[Syyskeiju]

Luulin sen olevan, mutta totesin, että mieheni nimi onkin paljon harvinaisempi kuin omani. Omanikaan ei kuitenkaan yleisimmästä päästä ole. En osaa sanoa, miten kokisin tilanteen, jos itsellä olisi tosi tavallinen nimi, olisinko halukas vaihtamaan. Nyt en siis ole. Kokonimikaimoja en usko itselläni Suomessa olevan, ja kyllä se minusta on mukavaa, sillä yleisesti ottaen pidän erikoisemmista etu- ja sukunimistä. Mutta kyllä lopulta oman sukunimen tärkeyteen taitavat vaikuttaa enemmän muut seikat kuin harvinaisuus.

[Sanetus]

Oma nimeni ei ole mitenkään harvinainen ja kotikaupungistanikin löytyy ainakin yksi kokonimikaima, minkä takia välillä minulle on tullutkin puheluita väärään numeroon. En kuitenkaan halua vaihtaa sukunimeäni ja niinpä meillä sulhanen ottaa minun nimeni. Eipä kyllä taida sulhasenkaan sukunimi olla sen harvinaisempi... Eli nimen harvinaisuus ei ole tärkeää!  

[Fungus]

En nyt muista, olenko vastannut.

Tulevan miehen sukunimi on tällähetkellä  6230 henkilöllä ja tämä oma vain kolmella. Hirvittää tuo paljous ja tavanomaisuus, joten tarkoitus olisi pitää oma nimi. Jos miehen nimi olisi "pikkuisen" harvinaisempi niin katsoisin tilannetta ehkä uudemman kerran  ;D

[TIILA]

Kyllä minusta on mukava, että tuleva sukunimi on hiukan harvinaisempi.

[pitru]

Minun kohdalla sukunimenvaihdoksen puolesta puhuu se etten ole ikinä oikein pitänyt omasta sukunimestäni. Lisäksi kolmen kirjaimen etunimen ja sukunimen nopea peräkkäin sanominen kuulostaa nololta ilmavaivoihin liittyvältä ilmaisulta (en ymmärrä mitä vanhemmat ovat aikoinaan ajatelleet). Monet kerrat puhelimeen vastatessani ovat ihmiset kuulleet väärin.  :-/

Nyt on kiva, alle viikon päästä sukunimeni muuttuu harvinaiseksi ja ikävät mielleyhtymät loppuvat.

[Leleth]

Samalla sukunimellä varustettuja henkilöitä on Suomessa 90 ja haluan ehdotomasti päästä siitä eroon. Ihan suomalainen kaunis nimi, mutta se voi jakaa kahteen osaa niin, että se muodostaa etu- ja sukunimen. Joka paikassa saa selittää moneen kertaa, että kyseessä on pelkästään sukunimi, ei koko nimi.

Miehen sukunimi on todella uniikki, 4 samannimistä koko maassa. Hän itse vihaa sitä, koska kukaan ei osaa sitä kirjoittaa.

Eli kaksi harvinaista sukunimeä ja molemmat haluaisivat vaihtaa toisen sukunimeen.

[Guest pikkaraiset]

^ Miksette ota jotain muuta sukunimeä? Mä en ole tainnut vastata itse kysymykseen, vaikka olen tähän ketjuun monta kertaa vastannut  ;D Sukunimen harvinaisuus on mulle tärkeää. Nimenomaan se, että olen uniikki nimeltäni. 200 ihmistä on jo musta paljon. Erityisesti pidän nimestäni siksi, että kukaan ei tajua sen olevan harvinainen.

[Lebbis]

Mulla on harvinainen sukunimi, joka on saatu exältä. Suomessa nimeä on käytössä 50 kpl ja kaimoja minulla ei tietääkseni ole.

Lapset ovat myös tietysti samannimisiä. Tytär (17 v) sanoo, että aikoo pitää oman sukunimen joskus mennessään naimisiin. Ei halua vaihtaa missään nimessä nimeä.

Nykyinen mieheni on pyytänyt vaihtamaan nimeäni tyttönimeksi tai äitini tyttönimeksi (näitäkin vain 72 kpl Suomessa). Mutta exäni sukunimi on jotenkin huomattavasti arvokkaamman oloinen ja olen ollut sillä nimellä jo yli 17 v. Olen luvannut vaihtaa nimeä, kun mennään naimisiin, mutta nykyisin en enää oikeastaan tiedä haluanko vaihtaa nimeä. Mitenkähän tämänkin selittää nykyiselle miehelle? Nykyinen sukunimeni on arvokkaan oloinen ja kaunis, vaikka sitä aina joutuukin tavaamaan joka paikassa. Lisäksi kaikki tuntevat minut nimelläni työelämässä yms. Variaatioita nimestäni on tullut monenlaisia ja osa todella hauskojakin.

[Leleth]

pikkaraiset: Koska me olemme erittäin ihastuneita toistemme sukunimiin. Haluaisin ehdottomasti hänen sukunimensä ja hän minun. Periaateessa voisin harkita äitini tyttönimeä, joka sekin on uniikki (alle 50 hengellä). Toisaalta se ei muka sovi etunimeni kanssa niin hyvin kuin sulhasen sukunimi.

[wensu]

Mulla on harvinainen sukunimi ja olen ainoa nimeltäni Suomessa. Ottaessani miehen nimen tulee minulla olemaan saman niminen (etunimi + sukunimi) kaima, mutta se ei minua haittaa. Nykyistä sukunimeäni on Suomessa 16 kappaletta ja mieheni sukunimeä 561. Jotkut hämmästelevät päätöstäni vaihtaa nimeni, mutta olen valintani tehnyt. Vaikka olihan se mukavaa tietää jokaisen saman nimisen olevan sukulainen..

[JuuLia84]

Nykyinen sukunimeni on melkoisen yleinen, vaihdan mieheni sukunimeen joita alle sata Suomessa. Miehen sukunimi on minusta omaani kauniinpi ja haluan perheelle yhteisen sukunimen. Harvinaisuus ei ole syynä vaihtoon koska olen jo nyt ainoa laatuani, etunimeäni ei ole kellään Suomessa ja tuskinpa ulkomaillakaan kun on niin suomalainen ainutlaatuisuudestaan huolimatta.

[Slipander]

En aio vaihtaa nimeäni, koska mun nimi on mun nimi ja sillä mut tunnetaan Tällä hetkellä Suomessa on 11 samansukunimistä, joten on melkoisen harvinainen. Eipä noita miehen nimisiäkään ole kuin 99, mutta silti. Suvulla sinänsä ei ole mitään vaikutusta tähän päätökseen, koska en ole isän suvun kanssa missään tekemisissä..

[Opalia]

Miten tuntuu, etta kaikilla naikkareilla on joko itsellaan tai puolisolla/tulevalla sellaisella joku harvinainen nimi? Musta olis kivaa, kun olis harvinainen nimi, mutta ei ole, eika ole miehellakaan. No on niita joku 200 verrattuna meikalaisen suvun 2000, mutta -nen paatteisia molemmat, eli ei niin harvinaiselta kuitenkaan edes kuulosta miehen nimi. Normisuomalaista.

Mutta ulkomailla on kiva olla -nen paatteinen, kun kaikki ihmettelee sukunimea, varsinkin kun kummallakin on sama loppu Toissakin asiakkaat huomaa erikoisen nimen ja arvailevat maata, seka suomalaiset tietysti tuntevat heti omakseen!

Niin tai nain, miehen nimen haluan ottaa jos joskus naimisiin paasemme.

[Ella]

Nimen harvinaisuus ei ole ainakaan niin tärkeä asia, että pelkästään sen vuoksi vaihtaisin nimeni. Tosin jos oma sukunimeni olisi hirvittävän yleinen (esim. 10 tai 20 yleisimmän joukossa), saattaisin vaihtaa johonkin isoäidin tai isoisoäidin tyttönimeen tmv, en kuitenkaan miehen nimeen.

Omalla sukunimelläni on n. 4500 ja miehen nimellä n. 50 kantajaa. Olemme sopineet, että pidämme omat nimemme avioliitossa (ei yhdysnimiä kummallekaan), ja jos lapsi joskus tulee, hän saa minun sukunimeni.

[Guest Morre]

Ei erityisen tärkeää ja nimiemme harvinaisuudessa (molemmilla kuitenkin yli 1000 kantajaa) on eroakin vain muutama sata.

Meillä sukunimipähkäily jatkuu Yhteinen nimi halutaan, mutta ei tiedetä kumman

[vappu2008]

Mä olin jo ihan suruissani siitä, että jätän oman sukunimeni, joka kuulostaa niin harvinaiselta..

Mutta sitten kun surffailin (mikä se sivu onkaan, jossa näkee nimien määrän), huomasin,

että uusi paljon tavallisemmalta kuulostava nimi onkin itseasiassa harvinaisempi

Sanottakoon vielä, että päätin jo pienenä, että kun naimisiin menen, niin otan miehen nimen jokatapauksessa

[Poppis-78]

Mulla on harvinainen sukunimi ja olen ainoa nimeltäni Suomessa. Ottaessani miehen nimen tulee minulla olemaan saman niminen (etunimi + sukunimi) kaima, mutta se ei minua haittaa. Nykyistä sukunimeäni on Suomessa 16 kappaletta ja mieheni sukunimeä 561. Jotkut hämmästelevät päätöstäni vaihtaa nimeni, mutta olen valintani tehnyt. Vaikka olihan se mukavaa tietää jokaisen saman nimisen olevan sukulainen..

Melko sama tilanne, paitsi että mieheni sukunimi on vielä yleisempi. Minulle tuntuu kuitenkin olevan helpompaa vaihtaa sukunimeä, joten helpotin miehen päätöstä päättämällä itse ottavani hänen nimensä. Niin ja voihan sen nimen vielä myöhemminkin vaihtaa, jos sille tarvetta on... Saas nähdä millaiset kriisit aiheutan itselleni sitten elokuussa, kun tämä nimenvaihdos on oikeasti läsnä...

[Estate]

Olipas pakko taas käydä väestörekisterikeskuksen sivuilla tilanne tarkistamassa. Ja omaa sukunimeä löytyy 80 ja sulhon n. 2500 pelkästään Suomesta. Itselläni ei ole nykyisellä nimelläni yhtäkään nimikaimaa, joten sekaannuksen vaaraa ei ole koskaan ollut.

Joskus pienenä ajattelin (silloin kun luulin, että naisten kuuluu ottaa miehen sukunimi...), että olispa hienoa, että miehellä olis ruotsalainen sukunimi(!) Noh, nythän sitten kävi niin, että sulholla on tuo kaivattu ruotsalainen sukunimi, mutta en sitä silti ole aikeissa ottaa. Molemmat ollaan kyllä koitettu mainospuheita pitää omista sukunimistämme.

Oma nimeni on siis huomattavasti harvinaisempi ja tavallaan sillä olen koittanut sukunimeäni sulholleni "kaupata". Mutta ehkä se oikea syy on, että siihen omaan sukunimeen on vaan niin tottunut ettei oikein osaisi vaihtaakaan. Enhän ole aikeissa etunimeänikään muuttaa. Ja siksi en myöskään oleta sulhon vaihtavan sukunimeä (eikä sulhon etunimi + mun sukunimi yhdistelmä kuulosta kovin hyvältä, syy millä sulho perustelee oman sukunimensä säilyttämisen...). Myöskään keksittyä tai jotain vanhempien sukulaisten nimiä ei ole edes harkittu (vaikka mammani tyttönimi onkin aina ollut mielestäni todella upea!)

Eli siis alkuperäiseen kysymykseen vastaus; mulle sukunimen harvinaisuus ei itseisarvo, mutta tuohan se oman mukavan "persoonallisen" lisänsä. Vaikka täällä ulkomailla ollessa olen nyt saanut sitä tavata uudestaan ja uudestaan (ja silti se on kirjoitetu väärin...). En silti ottaisi miehen sukunimeä, vaikka se olisi harvinaisempi kuin omani.

[Minc]

Mä otan miehen sukunimen, ihan syystä että olen jo kakarana päättänyt, että jos joskus naimisiin menen, otan miehen sukunimen, jotain perinteitä siis edes kunnioittaen miehen sukunimi on väestörekisterikeskuksen mukaan tällä hetkellä 293:lla ihmisellä ja nykyinen sukunimeni 2288:lla, että rankasti harvinaisempaan mennään ja mikä parasta, paljon lyhempään

[Agnes]

Ei ole harvinaisuus tärkeää, kauneus on. Ainakin itse olen tehnyt valintani sen perusteella kummalla on omaan korvaani mukavamman kuuloinen sukunimi ja meidän tapauksessa se on miehellä. Miehellä on myös harvinaisempi sukunimi, mutta koska sekä hänen että minun nimen kantajien lukumäärä mitataan tuhansissa niin eipä sillä harvinaisuudella ole juurikaan väliä.