Jump to content
Naimisiin.info

Onko nimen harvinaisuus tärkeää?


Guest peikko

Recommended Posts

Suurin osa lapsista jää eron sattuessa äidille, joten äiti ja lapset ovat tässä vaiheessa erinimisiä, eikä ns. yhdistävää linkkiä ole lähipiirissä. :P

Jos näin kyynisiksi ruvetaan, niin tämä olisi mulle ihan syy valita lapselle isän sukunimi. Näin lapsella olisi isäänsä näkyvä yhdysside, vaikkei isää pahemmin näkyisi.

Mä en mitenkään erityisesti pidä sukunimestäni, mutta en myöskään ota miehen nimeä. Ihan vaan koska tämä nyt on mun nimi. Lapset voi mielellään saada miehen sukunimen, olenhan mäkin omani saanut isältäni. Ei musta tunnu siltä, että ydinperheen samannimisyys olisi nykyään joku rikkumaton normi.

Link to comment
Share on other sites

  • Replies 275
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

Samaa sukunimeä kuin omani on löytyy Suomesta 150 hengeltä joten ei, en halunnut kiihdyttää nimen harvinaistumiskehitystä - nimen harvinaisuus on mielestäni jo arvo sinänsä.

En missään vaiheessa edes harkinnut miehen sukunimen ottamista myöskään siksi, että tuttu nimeni on osa identiteettiäni, ja sointuu etunimeeni. Miehen (huomattavasti yleisempi) sukunimi taas on käytännössä vääntynyt myös miehen kutsumanimeksi, joten hänen sukunimensä tuntui vain hänen nimeltään.

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

Sekä oma suku- että etunimeni on  tusinatavaraa. Mutta jos otan mieheni sukunimen, niin kaimoja ei juurikaan sen jälkeen löydy. Mutta ei se mitenkään itseisarvo nimen muuttamiselle ole.

Tässä kohtaa vain olen vanhanaikainen ja naimisiin mennessä otan miehen sukunimen  ;)

Link to comment
Share on other sites

Mulla on aina ollut harvinainen sukunimi(vaihtunut kerran tähän mennessä) ja niin tulee olemaan tulevassakin liitossa.Otsikon kysymykseen vastaus olisi:ei ole tärkeää.Mä ainakin haluaisin olla ihan Virtanen "vaan"(siis en väheksy virtasia lainkaan ;D)Koko ajan ja joka paikassa saa tavata nimensä muutamaan otteeseen ja aina kysytään nimen historiaa jne.Onhan se tietysti välillä ihan kivaa,mutta liika on liikaa.Se hyvä puoli uudessa nimessä on,että on entisiä rutkasti lyhyempi.

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

On ja ei. Meitä on minun sukunimelläni Suomessa vain 11 kpl, joista "potentiaalisia suvunjatkajia" on 5. En luovu omasta nimestäni, koska minut myös tunnetaan ammattipiireissä sillä nimellä. Toista samannimistä (etu- ja sukunimi) ei Suomesta taatusti löydy, joten jos vaihtaisin nimeä, minusta tulisi enempi "tusinatavaraa".

Link to comment
Share on other sites

On ja ei. Meitä on minun sukunimelläni Suomessa vain 11 kpl, joista "potentiaalisia suvunjatkajia" on 5.

Mulla on suunnilleen sama tilanne, sukunimikaimoja on vajaat 20. Vaikka oma sukunimeni on minulle todella rakas, aion silti ottaa miehen nimen (tosin sekään ei kovin yleinen ole) - senkin uhalla, että sen jälkeen minulla on 10 vuotta nuorempi täyskaima.

Link to comment
Share on other sites

Mun nykysen sukunimen kantajia on tällä hetkellä olemassa 7180 kpl ja miehen sukunimen 6648 kpl ;) Joskus haaveilin, että olis kiva päästä eroon -nen loppuisesta nimestä ja saada joku harvinaisempi tilalle, mutta nyt sillä ei ole mitään merkitystä. Varmasti ottaisin mieheni sukunimen vaikka se olis maailman yleisin sukunimi :)

Link to comment
Share on other sites

  • 1 month later...
Guest Anna-Elina

Nimen harvinaisuus ei ole minulle mikään superarvokas asia, enkä preferoi harvinaista nimeä yleisempiin nähden, vaan tarkastelisin tilannetta ennemminkin kokonaisuutena. Nimenvalinnassa painavat enemmän muut seikat.

Link to comment
Share on other sites

Nykyinen sukunimeni on melko yleinen -nen (~13000) ja miehen melko harvinainen -lä (~600). Minulla on varmaan parikymmentä täyskaimaa. Olen harkinnut myös miehen suvusta löytyvää kivaa sukunimeä (~30), jolloin kaimoja tuskin löytyisi. Saa nähdä, samanniminen haluan kuitenkin mieheni kanssa olla. Kyllä minusta olisi helpompaa ja arvokkaampaa, ettei samannimisiä löytyisi.

Link to comment
Share on other sites

  • 4 weeks later...

Minulla on aika harvinainen sukunimi, meitä on n. parikymmentä Suomessa, ja kun etunimikin on harvinainen niin tämännimisiä on tasan minä.

Plussapuolta on tietysti se, että en saa kenenkään samannimisen postia ja koulussa ei ikinä ole ollut samannimistä tyyppiä. Miinuspuolelta voisi mainita, että anonymiteetti on aika huono, jos minun nimeni on vaikka netissä jossain niin on hankala selittää, että en se ole minä vaan joku muu.

Mitään statusarvoa harvinaisella nimellä ei mielestäni oikein ole, eihän nimi ole mikään itse saavutettu asia vaan tulee annettuna, joten ei sillä oikein voi mielestäni ylpeillä tai kehuskella.

Link to comment
Share on other sites

Itsellä on melko harvinainen nimi, mutta kyllä niitä kuitenkin muutaman eri sukuhaaran puolesta löytyy. Tilanne on tällä hetkellä se, että niin sanotusta sisarus- ja serkussarjastamme virallisesti aitoja nimenjatkajia on vain yksi, joten tästä syystä ainakin minä haluan pitää oman sukunimeni. Tosin aion ottaa yhdistelmänimen, mutta haluan ainakin itselläni säilyttää myös nykyisen sukunimeni.

Link to comment
Share on other sites

Kyllä on. Mulla -nen pääteinen nimi jota käyttää 75 henkilöö, miehellä -lä pääteinen nimi jota käyttää alle 15, joka kuulostaa tuiki tavalliselta. Olin pitkää ainoo tän niminen, mutta nyt olen saanut avioliiton kautta täys nimikaiman. Mietin pitkään vaihdanko nimee, mutta päätin pitää oman, ehkä joskus otan kaksiosaisen tai miehen nimen...

Onneksi meillä naisilla on siihen mahdollisuus... siis mielenmuutoksiin  ;D ;D

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

Miehen sukunimeä on nykyisenä nimenä vajaalla 200:lla ja minun nimeä lähes 600:lla. Varmaa on, ettei minun sukunimeni ole se yhteinenja yhteinen sukunimi tulee, jotta tulevaisuudessa koko perhe on saman nimen alla. Syitä on monia. 1) Minulla on ainakin 2 täyskaimaa, en pidä siitä, että minut voidaan sekoittaa johonkuhun muuhun 2) Olen aina ajatellut niin, että kun menen naimisiin otan miehen nimen 3) en pidä nimestä eikä mieskää niin paljoa että sitä itselleen haluaisi 4) Kummatkin olemme joutuneet kuulemaa sen verran paljon juttuja sukunimistämme (sekä todellisen kiusaamisen että "viattoman" huulenheiton joka aikaa myöteen alkaa ärsyttää) että olemme alkaneet harkita jotain toista, yhteistä nimeä. Jos kummankaan suvusta ei löydy sopivaa, niin sitten keksittyä. Ei kuitenkaan tyyliin Helmenkalastaja eli ei erikoisuudentavoittelua. Jotain "perusturvallista" josta ei heti mieleen tule mitään väännöksiä ja vitsejä ja kuulostaa ihan "tavalliselta" sukunimeltä, kivalta sellaiselta. Saa nähdä mihin päädytään, kai se pitäisi puolen vuoden sisään päättää, että olisi tarpeeksi aikaa hoitaa asioita mikäli päädytään ihan uuteen yhteiseen nimeen.

Toisaalta minusta on kyllä kiva, jos joku kysyy sukunimen kuullessani että "tunnetko sen ja sen saman-sukunimisen", vaikka harvoinpa ne sukua on.

Edit:

Lisäksi työssä olen välillä ärsyyntynyt niin niihin joita on saman sukunimisiä pilvin pimein ja menee sekaisin kuka on kenenkin lapsi ja kummasta kaimasta puhutaan. Niinkuin myös toisaalta niihin, joissa samassa perheessä asuu kolmen tai useamman sukunimen omaavia. Toisille se sopii, minulle ei.

Link to comment
Share on other sites

Itse olen uniikki ja ollaankin mietitty pidänkö nimeni häitten jälkeenkin.Tavallaan haluaisin, koska sukunimeäni ei ole Suomessa kuin meidän jäljellä olevat sukulaiset eli 5 minun lisäkseni. Se on suojattu nimi. Mieheni kyllä mietti jos hän ottaa sen nimekseen, mut sit pitäis myös lasten nimet 3kpl vaihtaa, aikamoinen homma. Eikä meillä poikia ole, joten suku ei jatkuisi kuitenkaan.Ja mikäs se minä olen nimen pelastamaan, jos sitä ei muutkaan ole tehneet.

Link to comment
Share on other sites

Guest pikkaraiset

^ Mua ärsyttää aina ihan älyttömästi kun puhutaan, että vain pojat jatkavat sukua  >:(  >:(   >:( Meillä minä jatkan omaa sukunimeäni. Pidettiin siis mieheni kanssa omat sukunimemme mutta mies pohtii edelleen jospas ottaisi mun sukunimen. Toivottavasti siihen mennessä kun  tämän päivän pienet lapset ovat isoja, ei ole enää tuota ajattelua että vain pojat jatkavat sukunimeä. Ärsyttävää tyttöjen vähättelyä!

Toinen mitä en ymmärrä on se, että perheellä pitäisi olla samasukunimi. Minkä ihmeen takia  :-? Tosiaan, meillä mies ei vaihtanut sukunimeään mun sukunimeen ihan vielä käytännönsyiden takia. Minusta ole mitenkään outoa olla eri sukunimisiä. Ihan luontevasti kaikki ovat ottaneet sen että ollaan erinimisiä. Ei se sama sukunimi meidän avioliittoa mihinkään muuta. Ei me yhtään sen vähempää olla perhe. Eikä missään ole tullut epäselvyyttä etteikö me oltaisi naimisissa. Mikä ihme pinttymä on samasukunimisyydestä? No, joo noi ei nyt kuulunut oikein tähän ketjuun. Mulle vaan sukunimi (=olen uniikki ja harvinainen sukunimeni jatkuu) on vain todella tärkeä asia. En vain jaksa ymmärtää noita yllälueteltuja selityksiä. Joten ehkä mä taas rauhoitun  ;D

Link to comment
Share on other sites

Itse olen uniikki ja ollaankin mietitty pidänkö nimeni häitten jälkeenkin.Tavallaan haluaisin, koska sukunimeäni ei ole Suomessa kuin meidän jäljellä olevat sukulaiset eli 5 minun lisäkseni. Se on suojattu nimi.

Kaikki sukunimet Suomessa ovat tätä nykyä suojattuja  :)

Link to comment
Share on other sites

  • 3 weeks later...

Mulle se, että ei ole muita samannimisiä on jokseenkin tärkeää.

Mun sukunimeä on noin 200 henkilöllä ja tulevan miehen sukunimeä noin 15 000 henkilöllä. Tästä olenkin kehittänyt jonkinlaisen ongelman... Jos vaihtaisin miehen sukunimeen, nimeni muuttuisi tuiki tavalliseksi nen-päätteiseksi ja saisin useita kokonimikaimoja. En vaan halua vaihtaa yleisempään. Mies ei kuulema halua vaihtaa nimeään mihinkään. Kaksoisnimi on ehkä liian epäkäytännöllinen. Joten todennäköisesti kumpikin pidämme jääräpäisesti omat nimemme.  :)

Link to comment
Share on other sites

Nimen harvinaisuus ei ole tärkeää tai ehdotonta, mutta mukava plussa se on. ;D Ei harvinaisessa nimessä sinällään mitään hienoa ole, mutta onhan se hyvä, jos ei ole tuhatta täyskaimaa joiden kanssa esim. postit menis sekaisin. Eikä harvinainen nimi välttämättä ole semmoinen, jota pitäisi aina olla tavaamassa. Minulla on nyt melko harvinainen sukunimi ja seuraava vielä harvinaisempi; kumpikin kuitenkin ihan suomalaisia sanoja. Kuka tahansa voi toki kuulla nimen väärin, mutta ei sillä ole mitään tekemistä harvinaisuuden kanssa.

Olin jo päättänyt vaihtavani nyk. sukunimen täysin uniikkiin uuteen sukunimeen, mutta kun nyt tulee tää naiminen tähän väliin, niin otanpa sitten sulhasen aika harvinaisen nimen. Sen uniikin nimen har/nkinnan takana ei kylläkään ollut se, että se olisi harvinainen. Haluan päästä eroon vanhasta, mutta en halua ottaa ns. tyttönimeä takaisin.

Link to comment
Share on other sites

Guest pikkaraiset

Harvinainen sukunimi on kätevä jos ei muista kortin saajan osoitetta. Lähetin veljelleni matkoilta postikortin. Osoitekirja oli jäänyt kotiin enkä ehtinyt kenellekään soittaa osoitteesta. Laittamani kadunosoite oli ihan väärin (tyyliin Kalliossa asuva asuu Kalliontiellä) mutta kaupunki oli oikein. Koska meidän sukunimellä jokainen ihminen on uniikki, oli kortti mennyt oikeaan osoitteeseen. Onneksi oli viitseliäs posti. Paikkakunta ei ollut mikään suurkaupunki mutta kaupunki kuitenkin.

Link to comment
Share on other sites

Harvinainen sukunimi on kätevä jos ei muista kortin saajan osoitetta. Lähetin veljelleni matkoilta postikortin. Osoitekirja oli jäänyt kotiin enkä ehtinyt kenellekään soittaa osoitteesta. Laittamani kadunosoite oli ihan väärin (tyyliin Kalliossa asuva asuu Kalliontiellä) mutta kaupunki oli oikein. Koska meidän sukunimellä jokainen ihminen on uniikki, oli kortti mennyt oikeaan osoitteeseen. Onneksi oli viitseliäs posti. Paikkakunta ei ollut mikään suurkaupunki mutta kaupunki kuitenkin.

Kyllä toimii suuremmassakin kaupungissa. Mun miehelle on tullut postia perille ihan niin, että on kuoressa lukenut peräti Etunimi Sukunimi ja Turku. Kyllähän postin tehtävä on selvittää kaikki mikä on mahdollista selvittää, ja silloin jos ei toista samannimistä ole koko kaupungissa (tai maassa) niin eihän se ole edes vaikeaa  :)

Link to comment
Share on other sites

Guest pikkaraiset

^ Tää menee vähän ot mutta Postin sivuilla sanotaan näin: Lähetystä ei kuitenkaan jaeta vastaanottajalle jos siihen merkittyjen nimi- ja osoitetietojen puutteellisuuden tai muun vastaavan syyn vuoksi on ilmeistä, että lähetys joutuisi väärälle vastaanottajalle. Posti käsittelee lähetykset, joita ei kohdassa 2.2 mainittujen syiden vuoksi voida jakaa lainsäädännön mukaisesti. Näitä lähetyksiä käsitellään perillesaamattomana. Perillesaamattomat pääsääntöisesti palautetaan lähettäjälle. Postilla on kuitenkin oikeus hävittää tavalliset avoimet kirjeet ja kortit, joista lähettäjän tai vastaanottajan osoitetiedot eivät selviä...

Hieman lyhennetty teksti mutta mun mielestä tuon perusteella esim. Turkuun Virtaselle lähetetyn kortin virheellistä osoitetietoa ei tarvitsisi selvittää.

Link to comment
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Vastaa aiheeseen...

×   Olet liittänyt muotoiltua sisältöä.   Poista muitoilu

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Ladataan...

×
×
  • Create New...