Onko nimen harvinaisuus tärkeää?

[Guest peikko]

Tuli mieleen, kun lueskelin tuota "minkä nimisiä teistä tulee"-ketjua, että moni perusteli valintaansa nimen harvinaisuudella. Miten tärkeää nimen harvinaisuus siis on? Itse en ole koskaan pitänyt nimen harvinaisuutta kovin tärkeänä, vaikka itselläni onkin harvinainen sukunimi (meitä on alle 30 Suomessa). Voisin silti kuvitella vaihtavani miehen nimeen, joita on Suomessa noin 1500.

En oikein edes ymmärrä, mitä hienoa harvinaisessa nimessä on? Omaa nimeäni saan aina tavata, vaikka se on aivan tavallinen suomalainen nimi. Itse en voisi kuvitellakaan vaihtavani nimeä joksikin keksityksi nimeksi vain siksi, että saisin harvinaisen sukunimen (tyyliin Juhana Helmenkalastaja). Aika paljon ihmiset kuitenkin ottavat ihan uusia keksittyjäkin nimiä.

Eli kertokaa miksi harvinainen nimi on hienompi/kivempi tms.? Valitsetteko nimenne harvinaisuuden perusteella ja olisitteko valmiita ottamaan ihan uuden keksityn sukunimen?

[Guest Eshter]

Mä voisin ottaa keksityn. Ja mielelläni Virtasta/Korhosta/Niemistä harvinaisemman. Ei se harvinaisuus ihan itseisarvo ole, mutta nimen kauneus ja sisältö merkitsevät kyllä jotain.

Enkä välttämättä haluis, että mulla olis monta kokonimikaimaa. (Nyt on, tälläkin viikolla kysyttiin itseäni kuuluisampaa kaimaa.) No, tämä murhe on kohta ohi.

[Neferty]

Oma nimeni on suht harvinanen (n. 200) ja suurinpiirtein kaikki ovat sukulaisiani. Kaimoja minulla ei ole Suomessa ollenkaan, vaikka etunimeni on erittäin tavallinen.

Hmm... kyllä minusta on erittäin kiva asia, että muita minun nimisiäni ei ole. Minua ei nimen perusteella voi sekoitaa keneenkään muuhun. Kyllä se on minulle tärkeää.

[Cassandra]

Erikoista, suojattua tyttönimeäni on nyt enää 219 hlöllä kun otin mieheni sukunimen.

Miehen sukunimi on tavallinen, ja samoin etunimeni. Otin erikoisemman toisen etunimeni käyttöön avioliiton myötä juuri sen tähden, että olen tottunut nimeen, jota ei ole kellään muulla. Nyt kun muutin toisen nimeni viralliseksi kutsumanimeksi, täyskaimoja löytyy tasan yksi Suomesta ja pari USA:sta.

Joten kyllä tässä asiassa tuo nimen erikoisuus ja se, ettei ole 100 täyskaimaa oli minulle tärkeää.

[Rocky]

Minulla on erikoinen etunimi, jota aika ajoin saan tavata vieraille ihmisille. Sukunimeni on lyhyt ja kiva, miehellä taas myöskin lyhyt, mutta erikoinen, jota myöskin saa välillä tavata. Olenkin pohtinut, että jos naimisiinmennessä otan miehen nimen, saan ehkä selitellä molempia nimiäni, toisaalta taas kovin vakavasti oman nimeni säilyttämistä en ole edes harkinnut. Varta vasten en erikoisia nimiä halua, sitä nyt vaan on kasteessa saanut sellaisen nimen, jota nyt kannan. Tätä nykyä olen jopa ylpeä etunimestäni, kun taas lapsena siitä sai aina kuulla vitsiä ja jopa kiusaamista. Ajatuksena ihmisten arvostaminen nimen perusteella on typerä. Ei nimi miestä/naista pahenna.

[ingenjoor]

Ei harvinainen ole aina hieno! Minä tykkään ns. kaksiosaisista sukunimistä, kuten villivaara (en taas tiedä onko tuota sukunimeä olemassakaan). En välttämättä vaihtaisi harvinaiseen nen, la, lä -loppuiseen sukunimeen. Mielestäni sukunimessä olisi hyvä olla jotain juttua.

Minulla on harvinainen sukunimi (n.40) ja täyskaima. En koe tästä asiasta mitään ongelmaa. Sukunimeni on useita satoja vuosia vanha ja aiemmin ollut suojattu. Kyseessä ei ole kuitenkaan mikään aatelisnimi vaan suhteellisén suomalainen nimi. Paremmalla puoliskolla on kanssa kaksiosainen sukunimi, mutta heitä on yli 3000. Lisäksi tällä sukunimellä valmistetaan kaikenlaisia tuotteita, enkä haluaisi samaistua näihin! Sulho saa vaihtaa nimeä, jos haluaa. minä en sitä tee! En odota, että sulhokaan tekisi vaikka onkin jo lupautunut...

En uskoisi keksiväni uutta sukunimeä ja mummoillakaan ei ole yhtään "hienoa" nimeä, joten vaihtamiset on siltäkin osin tehty...

[Guest Eshter]

Ja laitoinkin johonkin toiseen ketjuun, että olen lobannut miehelle ajatusta keksitystä nimestä, mutta mies ei ole innoissaan. Mutta alkoi minua puhutella rouva Reberbahniksi... (Ei olis muita Suomessa...)  ;D

[nonna-marie]

ei ole itseisarvo, mutta on se joo tärkeää.

mulla on erikoinen nimi, ja on ihan kiva, ettei kellään oo samaa nimee ku mulla.  ;D

[Guest peikko]

Jännää, kun monet täällä naikkareissa puolustelevat sitä, ettei vaihda nimeään sillä, että nimi on osa identiteettiä, mutta silti oltaisiin valmiita vaihtamaan oma tavallinen nimi itse keksittyyn.. En nyt tarkoita ketään teistä vaan ihan yleensäkin. On uusi keksitty nimi alussa varmaan yhtä hankala ja outo kuin puolison sukunimikin.

[Punky]

Musta nimi on vain ihmisen tunniste. En ikina ajattele "Onpa tuo varmaan ainutlaatuinen ihminen, kun silla on noin ainutlaatuinen nimi" tai "Onpa tuo Korhonen tylsa kaveri, kun silla on noin yleinen nimikin".

Mutta myonnetaan, etta jos olis aivan mahdottoman yleinen nimi, niin etta kaimoja vilisisi ymparilla ja sekaannuksia sattuisi jatkuvasti, niin sitten ehka haluaisi hieman harvinaisemman nimen.

[ingenjoor]

Musta nimi on vain ihmisen tunniste. En ikina ajattele "Onpa tuo varmaan ainutlaatuinen ihminen, kun silla on noin ainutlaatuinen nimi" tai "Onpa tuo Korhonen tylsa kaveri, kun silla on noin yleinen nimikin".

Vanhemmat saivat kerran vuokrakämpän, kun omistaja oli lukenut ilmoituksia ja miettinyt, millaisia ihmisiä on noin erikoisen nimen takana...

[Avalon]

Ei todellakaan. Joskus tuli heitettyä vitsinä että jos joskus menen naimisiin niin miehellä pitää olla tavallinen suomalainen sukunimi, ei muita kriteerejä. Nyt olen menossa naimisiin "tavallisen suomalaisen" kanssa ja mies haluaisi että pidän oman nimen koska se kuulema sopii niin hyvin minulle ja on muutenkin kaunis. Ei tule kuuloonkaan  ;D  ;D Nimi menee vaihtoon.

[Ei]

Jännää, kun monet täällä naikkareissa puolustelevat sitä, ettei vaihda nimeään sillä, että nimi on osa identiteettiä, mutta silti oltaisiin valmiita vaihtamaan oma tavallinen nimi itse keksittyyn.. En nyt tarkoita ketään teistä vaan ihan yleensäkin. On uusi keksitty nimi alussa varmaan yhtä hankala ja outo kuin puolison sukunimikin.

Tuskin nuo ovat samoja ihmisiä?

[Guest peikko]

Tuskin nuo ovat samoja ihmisiä?

Niin eivät välttämättä olekaan.

Mutta onhan ihmisiä, jotka eivät ole valmiita vaihtamaan nimeään esim. Virtaseksi jos se olisi puolison sukunimi ja perustelevat sitä noilla identiteettijutuilla, mutta olisivat toisaalta valmiita ottamaan ihan uuden nimen tyyliin Villivaara tai Tähtitaivas, koska se on hienompi (?). Eihän se välttämättä ole se identiteettiongelma oikea syy, miksi puolison nimeä ei oteta.. En nyt tarkoita ketään täällä naikkareissa vaan ihan "oikeassa elämässä".

[Joppis]

Tulevan mieheni sukunimi on nen-päätteinen tosin harvinaisempi kuin minun sukunimeni. Mutta sillä nyt ei todellakana ole väliä sillä jokatapauksessa olisin ottanut miehen sukunimen. Minulla on ollut jo pitkään, siis paljon ennen kuin mieheni tapasin, ajatuksena, että jos joskus menen naimisiin, otan miehen sukunimen. Poikkeuksena olisi kuitenkin ollut, jos miehen sukunimi oli ihan hirveä.  

En ole koskaan kokenut sitä millään tavalla hankalaksi, että jossain päin Suomea on täyskaimoja. Joskus jopa huvittavia sellaiset jutut. Minun identiteettini ja omanarvontuntoni ovat jossain ihan muualla kuin nimessäni.  

[Nele]

Ei nimen harvinaisuus kamalan tärkeää ole, mutta onhan se kiva kun on harvinainen ja kaunis nimi. Mulla se taisi vaikuttaa nimenvaihtopäätökseenkin jonkin verran; mun nykyinen sukunimi varmasti jää ihmisten mieleen paremmin kuin tyttönimi ja sitä taidetaan pitää myös kauniimpana. Ihan mihin vaan en olisi sukunimeäni vaihtanut. On siis kivaa jäädä ihmisten mieliin, mutta ei se niin tärkeää ole, että rupeaisin näkemään kamalasti vaivaa sukunimen vaihtamiseksi muuten kuin naimisiin mennessä.

[Ei]

Ihan kiva nimi muuten mutta kyllä ärsyttää se, ettei oo mitään anonymiteettiä.. > Eli ei voi koskaan sulautua massaan jos nimi tulee esiin.. Aika jännä oli että  täällä kaikki tuntui pitävän harvinaista/erikoista sukunimeä yksinomaan positiivisena asiana.. ???

Hyvä pointti! Oma sukunimeni on mielestäni kohtuullisen harvinainen, mutta ei todellakaan niin harvinainen, että anonymiteetti menisi. En minäkään varmasti tykkäisi, jos koko ajan erottuisin joukosta nimeni perusteella.

[Lara]

Tärkeämpää on se, että nimi on kaunis ja etu- ja sukunimi muodostavat kivan kokonaisuuden.

Miehen nimi, jonka otan, on harvinaisemman kuuloinen kuin oma nen-päätteiseni, mutta itse asiassa tyttönimeäni yleisempi. Vaihdon miettiminen aiheutti paljon päänvaivaa, koska nyt nimessäni on allitteraatio, josta pidän paljon, nimeni kuulostaa mukavalta. Mutta niin kuulostaa myös tuleva nimeni!  

[Guest Aikuinen Nainen]

Minusta oli ihan okei vaihtaa harvinainen (alle 50 kpl) nimeni yleisempään (~6000 kpl). Etunimenikin on harvinainen (ei löydy kalenterista), joten on oikeastaan ihan mukavaa kun toinen nimi on tavallisempi . Perinteisenä halusin ottaa miehen nimen, eikä nimen harvinaisuus vs. yleisyys ollut minulle mikään kynnyskysymys.

[Ja'austen]

Mulla on tällä hetkellä yksi kokonimikaima, mutta jos vaihdan sulhoon niin sitten kaimoja olisi 20.

Sulholla on tällä hetkellä 14 kokonimikaimaa ja jos ottaisi mun sukunimen, niin olisi ainut ihminen sillä nimellä...

On toi "uniikkisuus" tosi tärkeää, mutta sulho on nyt päättänyt että pitää omansa.. Katsotaan kuinka käy..

[Kutale]

Oma nimeni on suht harvinanen (n. 200) ja suurinpiirtein kaikki ovat sukulaisiani. Kaimoja minulla ei ole Suomessa ollenkaan, vaikka etunimeni on erittäin tavallinen.

Hmm... kyllä minusta on erittäin kiva asia, että muita minun nimisiäni ei ole. Minua ei nimen perusteella voi sekoitaa keneenkään muuhun. Kyllä se on minulle tärkeää.

Jep, samoilla linjoilla. Vaihdoin uniikin ja hankalahkon nimen vielä vaikeampaan. Periaatekysymys. Kun ei halua olla naimisissa tyttönimellään, eikä vaihtaa sellaiseen, joita on Suomessa kymmeniä, niin eipä juuri jäänyt vaihtoehtoja. Harvinaisuus ei ole itseisarvo, mutta tärkeää.

[WG]

Etunimeni on ainoa laatuaan Suomessa vaikka onkin vanha suomalainen nimi. Myös sukunimeni on suhteellisen harvinainen ja kaikki sen kantajat ovat minulle sukua (sukututkimus on tehty 1600-luvulle asti).

Miehelläni on vieläkin harviaisempi, vanhempansa erittäin vapaasti ruotsista suomennettu nimi. Nimi ei tarkoita mitään aikä myöskään ole kovin kaunis. Nimen jatkajia on olemassa miehen veljen lapsissa.

Päädyimme ottamaan miehen edesmenneen isoäidin työttönimen joka on omiamme vieläkin harvinaisempi ja on enää käytössä vain miehen naimattomalla isotädillä. Koska nimi on kaunis ja harvinainen, suomalainen (sekin tosin käännetty) sukunimi, emme halua, että se jonain päivänä päätyy täysin ventovieraalle (käytöstä poistuneen nimen kun voi ottaa kuka tahansa).

Minulle harvinaisuus on arvo sinänsä mutta niin on sen kauneuskin. Saman nimistä henkilöä tuskin kovin pian tulee vastaan, oli sukunimeni sitten mikä tahansa

[Elwing]

Mielestäni harvinaisuus on tärkeää. Ja nimi yleensäkin. "Ei nimi miestä/naista pahenna" on mielestäni höpöä. Ei nimi tietenkään koko ihmistä pilaa, mutta vaikuttaa varmasti ensi vaikutelmaan eri tavalla jos on kaunis/harvinainen kuin ruma/tavallinen.

[Guest peikko]

Mielestäni Virtanen (24233 tämän nimistä) on sukunimenä huomattavasti kauniimpi kuin Lerssi (70 tämän nimistä) ;D.

Olen muuten huomannut, että jotkut nimet kuulostavat harvinaisilta ja "hienoilta", vaikka ovatkin todella yleisiä (monet kaksiosaiset nimet) ja toisaalta taas jotkut yleiseltä kuulostavat nimet ovatkin yllättävän harvinaisia.

[Rocky]

Testasin väestörekisterin nimilaskurit.

Samaa etunimeä kanssani kantaa n. 1300 (osa varmaan jo kuollut, kun oli syntynyt niin kauan aikaa sitten) ja mieheni sukunimi on vain 44 henkilöllä Suomessa! Saan siis aika erikoisen nimen hääpäivänäni