Kompromissit häistä

[kathryn]

Hei! 

Yritin etsiä vastaavaa keskustelua, sitä löytämättä.

"Ongelma" on seuraavanlainen, menimme kihloihin 3,5 vuoden seurustelun jälkeen kolme vuotta sitten. Meidän oli tarkoitus mennä naimisiin jo viime vuonna, mutta kun kuopus ilmoitti tulostaan, päätimme lykätä naimisiin menoa eteenpäin (laskettu aika oli 2 päivää alkuperäisen hääpäivän jälkeen). Minua tämä ei haitannut, päin vastoin. Haluaisin pienet häät. Erittäin pienet. En tykkää olla huomion keskipisteenä ja olen herkästi stressaava ihminen (lasten syntymäpäiväjuhlienkin järkkääminen on aivan kamalaa) Tiedostan, että olen perfektionisti, mutta en voi sille mitään. Kaikki juhlat on aina mennyt lopulta paremmin, kuin hyvin, mutta silti stressaan. Mieheni taas haluaa isot häät, periaatteella "kerran naimisiin mennään, se tehdään sitten kunnolla." Hänellä on iso suku, paljon ollaan tekemisissä, minullakin on iso suku, mutta vain pienen osan lasken niihin tärkeimpiin. Mutta vaikka kuinka koitan supistaa vieraslistaa vain läheisiin, saan äkkiä yli 70 henkeä. 

Mitä siis tehdä, emme ole keskustelleet uudesta hääpäivästä. Minulle sopisi kahden keskiset häät, tai vain vanhemmat ja omat lapset mukana, mutta mies ei anna periksi isoista häistä, jotka väkisin tulee pelkällä lähipiirilläkin. Olen vältellyt koko asiasta puhumista ja olen jo miettinyt kihlauksen purkamista. 

 

Miten päästä kompromissiin, kun toinen haluaa pienet, toinen suuret juhlat? Yritin antaa periksi isojen häiden järjestämiseen, mutta tunsin suurta helpotusta, kun ne eivät toteutuneetkaan. En usko, että mieheni edes ymmärtää kuinka paljon isojen häiden järjestämisessä on työtä ja kuluja. 

 

 

Edit. En siis suunnittele mieheni jättämistä tämän asian vuoksi, mutta jos emme pääse kompromissiin naimisiin menon suhteen, en voi sanoa haluavani avioliittoon.

Muokattu: September 13, 2016, käyttäjä: kathryn

[Tukkasotka]

Kihlauksellahan ei ole mitään muuta juridista merkitystä kuin ettei kihlakumppania vastaan tarvitse todistaa. Henkinen merkitys on sitä suurempi. Me ollaan Me. Meillä on tulevaisuus. Jos purat kihlauksen, miten miehesi siihen suhtautuu? Pitääkö hän sitä suhteen kokonaan lopettamisena? Itselleni kihlauksella ja naimisiin menolla ei ole henkisesti eroa, joten luottamus saisi todella suuren kolauksen, jos kumppanini purkaisi kihlauksen, vaikka silti haluaisi olla kanssani. En suoraan sanottuna tiedä miten pystyisin jatkamaan siinä suhteessa.

Miten ois häät sulhasen tapaan? Mies tekisi budjetin, hankkisi valokuvaajan, juhlapaikan ja pitopalvelun, ohjelmaa, sormukset, kukat, kampaukset, puvut ja kengät koko perheelle. Eiköhän se jossain vaiheessa huomaa kuinka paljon kaikki maksaa ja mitä kaikkea pitää huomioida, kun lisäät listaan kutsukorttien teon, hääkarkit... Pystyisitkö jäämään taka-alalle? Pystyisitkö sanomaan miehelle, että kiitos mutta en jaksa järjestää, järjestä sinä kaikki.

Yksi vaihtoehto on kompromissi. Vihkiminen ja ruoka lapsuuden perheiden kesken. Sit lapset isovanhemmille yökylään ja serkkujen ja ystävien kanssa kahvilaan/kuppilaan/kotiin jatkoille. Kotijatkoille tilaisitte leipomosta iltapalaa, niin ei tarvitse itse värkätä mitään.

[Aleze]

1 tunti sitten, Tukkasotka said:

Miten ois häät sulhasen tapaan? Mies tekisi budjetin, hankkisi valokuvaajan, juhlapaikan ja pitopalvelun, ohjelmaa, sormukset, kukat, kampaukset, puvut ja kengät koko perheelle. Eiköhän se jossain vaiheessa huomaa kuinka paljon kaikki maksaa ja mitä kaikkea pitää huomioida, kun lisäät listaan kutsukorttien teon, hääkarkit...

Meinasin itsekin tulla ehdottamaan samaa asiaa  Jos et halua antaa ihan konkreettisella tasolla miehelle vastuuta häistä, niin voisit vaikka tehdä paperille listan kaikista järjesteltävistä asioista, joita miehen haaveilemiin häihin luultavasti kuuluisi. Ja laittaa listaan myös arvio rahanmenosta. Monesti miehet tarvitsevat konkreettisia todisteita.

Kompromissit kuuluvat jokaiseen parisuhteeseen, ja paras olisikin keskustella miehesi kanssa tunteistasi avoimesti. Voitte yhdessä miettiä, mikä teille on naimisiinmenossa tärkeitä - ne juhlat vai se, että sitoudutte toisiinne avioliiton muodossa. Jos kumpikaan ei voi joustaa täysin (mikä ei olisi mielestäni reilua toiselle osapuolelle), niin voitte järjestää häät, joissa yhdistyy jotain molempien unelmahäistä. Eli vieraslistan karsiminen vieläkin pienemmäksi, hääjuhla vain jossain ravintolassa ilman koristeluita ja ohjelmaa tms. Vähän niin kuin Tukkasotka ehdotti. Olen ehkä jäävi neuvomaan, koska mun sulhaselle käy oikeastaan millaiset häät tahansa. Mikä ei sekään ole aina ongelmatonta, kun pitää itse päättää kaikesta.

[kathryn]

Tukkasotka, kompromissia minä tässä haenkin, olin itse jo antamassa periksi miehen suunnitelmiin. 

Minulle kihlaus on lupaus avioliitosta, me olemme Me, vaikka emme olisi kihloissa, kuten olimme Me ennen kihlautumistakin. Mutta miten voi olla kihloissa, jos suhde ei jatkukaan avioliittoon. Kysymys ei ole luottamisesta, vaan siitä miten eri näkemykset meillä on siitä, kuinka naimisiin päädytään. Jos emme saa asiasta kompromissia, niin silloinhan emme voi asiaa toteuttaa, joten mielestäni silloin emme voi olla kihloissa, jos avioliittoa ei tule. Meillä on kaksi yhteistä lasta ja koti. Meillä on rakkautta, ei ne häviä minnekään vaikka kihlaus purkaantuisi. Avioliitosta tehty päätös oli yhteinen. Avioliittoon molemmat edelleen haluamme, mutta eri tavalla.

 

 

Teidän molempien ehdotukset häistä on juuri niitä, mitkä riittäisi minulle. Sitähän minä olen yrittänytkin, pienentää vieraslistaa. Mutta mieheni ei anna periksi. Ainoa tapa olisi saada vieraslistaa kutistettua jättämällä omat sukulaiseni pois, mutta siihen en suostu. Haluan omat vanhempani ja sisarukseni paikalle puolisoineen ja lapsineen, sekä mummoni ja kummini. Olen myös kertonut, miten suuret juhlat ahdistavat. Tiedän, että mieheni ei silti omista toiveistaan huolimatta suostu järjestämään häitä. Tai jos suostuu, silloin tiedän ainakin, että olemme avoliitossa vielä 20 vuoden kuluttuakin. Mikä ei kyllä tällä hetkellä haittaisi. Hänellä on loistavia ideoita saada hääjuhlan budjettia pienemmäksi, mikä osittain selittyykin suurella suvulla. Ja sieltä löytyvillä avuilla, mutta se ei tarkoita, etteikö töitä jäisi minulle tehtäväksi. Kuten sanoin, olen niitä ihmisiä, jotka tekevät asiat just, eikä melkein. Mieheni ei ole samanlainen. Kyllä hänkin hyvää haluaa, mutta pääasiat on jossain muualla.

 

Siksi tämä asia tuntuukin toivottomalta. Pääsemme kompromissiin vain, jos minä annan periksi. 

[Nanshe]

Auttaisiko, jos hankkisitte ulkopuolisen hääsuunnittelijan avuksi? Joku toteuttaisi miehen ideat, mutta vastuu juhlista ei olisi sinulla. Pienenisikö vieraslista, jos sukulaisesi osallistuisivat vihkimiseen, mutta eivät juhlaan?