Lestadiolais häät. Apua!

[Guest tietämätön]

Hei, sain kutsun lestadiolaisen ystäväni häihin. Sekä morsian että sulhanen perheineen ovat lestadiolaisia. Morsiamen perhe on melko vanhoillinen, suhlasen perheestä ei mitään tarkempaa tietoa. Itse en ole lestadiolainen. Jonkin verran puhetta on ollut asusta, mutta minua silti yhä mietityttää saavatko olkapäät olla paljaina ja polvet näkyä, kun jostain luin ettei näin saisi olla. Entä onko asun värin suhteen rajoituksia? Mietin esimerkiksi vaaleanpunaista tai vaaleaa persikan sävyistä itselleni, en mitään räväkkää. Haluaisin olla olkapäät paljaina ja helman puoleen reiteen sekä korkokengät. Meikkiä olen ajatellut laittaa, ihan ripsiväriä ja eyelineriä myöten, mutten kuitenkaan mitään liian voimakasta. Minulla on pudennykset ja värjätyt hiukset, mutta hyvin luonnollisen sävyiset, jotka ajattelin kihartaa. Miltä tämä ulkoasuni kuulostaa? Uskon morsiamen vanhempien sen ainakin hyväksyvän, koska he ovat tunteneet minut pienestä pitäen ja kovasti tykänneet tällaisena kuin olen. Yksi isosisko ei minusta koskaa ole pitänyt, johtuen ehkä etten ole lestadiolainen tai sitten jokin muu syy..

Toinen asia, mikä askarruttaa, on häälahja. Millainen häälahja sopisi lestadiolaiselle nuorelle parille? Onko lahjan suhteen mitään rajoituksia? Annetaanko lahjoja ylipäätään? Minua jännittää kovasti se, että olen myös luultavimin morsiamen puolelta ainoa ei-lestadiolainen vieras ja tunnen vain yhden lestadiolaisen tytön vieraista. Morsiamen perhe ei ole koskaan ollut minulle kovin tuttu ja läheinen. Minne asetun kirkossa ja juhlissa istumaan?

[Muru&Mursu]

Meilä vähän sama tilanne kuin Eikulla, miehen puolelta lähes kaikki sukulaiset (myös perhe) ovat vanhoillislestadiolaisia, mutta minä ja mieheni emme ole. Minun perheeni/sukuni taas on hyvin vapaamielistä, suvaitsevaa ja myös alkoholiin suopeasti suhtautuvaa ja huumorintajuista porukkaa. Jo ennen kihlausta on vuosia pohdittu että miten mieheni suku pitäisi ottaa huomioon tulevissa häissämme, ja aiemmin olenkin ajatellut että voimme joustaa mm. alkumaljan ja ehkä viinitarjoilunkin suhteen, mutta koska välit sulhasen perheeseen ovat kiristyneet viime aikoina ja tuntuu ettemme saa heiltä minkäänlaista hyväksyntää omaa ei-uskovaista elämäntapaamme kohtaan, ja olemme muutenkin jo aika kypsiä heidän suvaitsemattomuuteensa ja meidän jatkuvaan arvosteluumme, olemme päättäneet pitää juuri meidän näköisemme häät ja meidän ehdoilla.

 

Koska me itse pidämme kovasti viineistä, haluamme että ruokailun yhteydessä on tarjolla hyvää valko- ja punaviiniä, ja kakun leikkaamisen jälkeen tuodaan pöytään boolia ja mahdollisesti mietoja alkoholijuomia. Myös alkumalja meille tulee, tosin tietysti myös alkoholiton versio. Haluaisin kuitenkin että miehen suku tulee häihimme, ja ymmärrän että heille on jo tarpeeksi jännittävää ja vaikeaa lähteä maalta pienestä yhteisöstään pääkaupunkiseudulle vieraaseen porukkaan, ja vieläpä ei-uskovaisiin häihin, yritämme ottaa heidät huomioon juurikin tarjoamalla mahdollisuuden livahtaa juhlista kakun leikkaamisen jälkeen, ja myös ohjelmanumerot eivät ole mitään rivoja (tosin en itse tykkää esim. sukkanauhan heitosta joten se jää varmaan muutenkin pois). Häätanssikin on varmaan vasta kakun leikkaamisen jälkeen, joten he voivat poistua juhlista jos eivät kestä olla paikalla kuuntelemassa "syntistä" musiikkia.

 

Odotan kuitenkin uskovaisilta sukulaisiltakin jonkinlaista joustoa, ja että he esimerkiksi sietäisivät sen että muut juovat alkoholia ruuan aikana (tuskin kukaan itseään humalaan juo), ja että meillä tuskin kuullaan mitään uskovaisia puheita elleivät he halua niitä itse pitää. Olen itsekin ollut monesti heidän juhlissaan, joissa olen joutunut kuuntelemaan välillä hyvin kiusallisen ja syyllistävän kuuloisia saarnoja, ja ei minun ei-uskovaisuuttani kyllä ole otettu millään tavalla huomioon tai kysytty että ahdistaako minua kuulla saarnoja. En toki halua että kukaan tuntee oloaan ahdistuneeksi häissämme, mutta toivon että sulhaseni sukulaiset kunnioittavat omaa vakaumustamme, niinkuin mekin kunnioitamme heidän vakaumustaan heidän juhlissaan.

 

Saa nähdä kuinka paljon tästä asiasta pitää vääntää kättä sulhasen jääräpäisen isän kanssa, joka on uhannut ettei tule häihin jos siellä on alkumalja...

[Guest]

Muru&Mursu, laittakaa jo kutsuun jonkinlainen  tieto siitä, että olisi hienoa, jos ihmiset tulisivat kuitenkin vihkimistilaisuuteen, vaikka eivät vakaumuksellisista syistä voisikaan osallistua hääjuhlaan. Silloin se on kutsutun oma valinta, miten toimii.

[Guest]

Hei, sain kutsun lestadiolaisen ystäväni häihin. Sekä morsian että sulhanen perheineen ovat lestadiolaisia. Morsiamen perhe on melko vanhoillinen, suhlasen perheestä ei mitään tarkempaa tietoa. Itse en ole lestadiolainen. Jonkin verran puhetta on ollut asusta, mutta minua silti yhä mietityttää saavatko olkapäät olla paljaina ja polvet näkyä, kun jostain luin ettei näin saisi olla. Entä onko asun värin suhteen rajoituksia? Mietin esimerkiksi vaaleanpunaista tai vaaleaa persikan sävyistä itselleni, en mitään räväkkää. Haluaisin olla olkapäät paljaina ja helman puoleen reiteen sekä korkokengät. Meikkiä olen ajatellut laittaa, ihan ripsiväriä ja eyelineriä myöten, mutten kuitenkaan mitään liian voimakasta. Minulla on pudennykset ja värjätyt hiukset, mutta hyvin luonnollisen sävyiset, jotka ajattelin kihartaa. Miltä tämä ulkoasuni kuulostaa? Uskon morsiamen vanhempien sen ainakin hyväksyvän, koska he ovat tunteneet minut pienestä pitäen ja kovasti tykänneet tällaisena kuin olen. Yksi isosisko ei minusta koskaa ole pitänyt, johtuen ehkä etten ole lestadiolainen tai sitten jokin muu syy..

Toinen asia, mikä askarruttaa, on häälahja. Millainen häälahja sopisi lestadiolaiselle nuorelle parille? Onko lahjan suhteen mitään rajoituksia? Annetaanko lahjoja ylipäätään? Minua jännittää kovasti se, että olen myös luultavimin morsiamen puolelta ainoa ei-lestadiolainen vieras ja tunnen vain yhden lestadiolaisen tytön vieraista. Morsiamen perhe ei ole koskaan ollut minulle kovin tuttu ja läheinen. Minne asetun kirkossa ja juhlissa istumaan?

 

Teksti on jo vanha, mutta en malta olla palaamatta asiaan. Kyllä häihin voi pukeutua, kuten itse haluaa. Tosin kirkossa ei oikea etiketin mukaan kenenkään pitäisi olla paljain olkapäin; ei edes morsiamen. 

Häälahjoja annetaan yleensä lahkoon yms. katsomatta. Jos tietää parin olevan syvästi uskovaisia, voi antaa vaikkapa lahjakortin kristilliseen kirjakauppaan. Tai kukkakauppaan, että saa ostaa yhteiseen kotiin jotain huonekasveja. 

 

Morsiamen vieraat istuvat kirkossa penkeillä sillä puolella, millä puolella morsian seisoo alttarikaiteen edessä ja millä puolella morsiamen sukukin penkeissä istuu. Eli kun mennään pääovesta kirkkoon sisään, vasen puoli on morsiamen puoli, oikea puoli sulhasen.Lähimmät sukulaiset  istuvat kirkossa etupenkeissä. Mitä etäisempi suhde on juhlakaluihin, sitä kauemmaksi taakse voi jättäytyä istumaan.

 

Kaikilla lestadiolaisilla ei ole ulkona mitään riisinheittoja tai muita krumeluureja, riippuu tapauksesta ja periaatteista. Osa vain kävelee kirkosta ulos ja jos juhlapaikka on lähellä, pari voi käydä kuvattavana jossain kirkon nurkalla sopivassa paikassa ja vieraat saattavat siirtyä juhlapaikan lähelle kunniakujaksi ja alkavat laulaa virttä, kun hääpari tulee paikalle.

 

Ellei  halua juhliin,  joissa  uskonnollinen  painotus on tärkeä ja hengellisiä puheita paljon  kuultavana,kannattaa  mennä vain kirkkoon ja toimittaa häälahja juhlapaikalle etukäteen ennen kirkkoon menoa  tai esim.  postittaa, jos on kyse lahjakortista.