Jump to content
Naimisiin.info

Tarinoita epäonnistuneista hääjuhlista


Elina-Estella

Recommended Posts

Ohoh, onpas minua sympatiseerattu :)

Tosiaan oltiin jotain 18-v kaikki tuolloin, ihmeteltiin vaan et onpas vähän kummaa meininkiä tämä. Kai 18-vuotiaana vielä jotenkin olettaa, et ihmiset ei ihan oikeesti voi olla noin ajattelemattomia... Nykyminä olis todennäköisesti lähtenyt menemään niistä juhlista suunnilleen sillä hetkellä kun sai tanssitossut pois jalasta, ellei olis häipyny jo ennen sitä.

Tanssinopettaja oli ollu meitä kohtaan tosi kiva ja ystävällinen ennen häitään ja hirmu mielellään mentiin hänen häihinsä ja esiinnyttiin. Mut tosi paha maku jäi suuhun, eikä saatu häälahjastakaan (onneks ostettiin aika edullinen lahja kimpassa! :) ) minkäänlaista kiitosta (ope kylläkin jäi äitiyslomalle aika pian, joten ehkä olis reeneissä kiittänyt meitä jos niitä olis vielä pitänyt <_< ). Mitäs tästä opimme, ei kannata kutsua "ykkösluokan" ja "kakkosluokan" häävieraita koska "kakkosluokka" takuulla huomaa olevansa kakkosluokkaa ja pahoittaa mielensä!

Muokattu: , käyttäjä: sannakaisa
Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

tänä kesänä olin vieraana häissä teemalla "festarit" jotka pidettiin parin takapihalla elokuussa. no,ensinnäkin puitteet olivat hienot bajamajoineen,mutta....bändi oli sanalla sanoen surkea ja se jäi päällimmäisenä mieleen,siis ihan todella huono! lähinnä laulaja ei sopinut yhteen muun setin kanssa ja ei vaan osannut laulaa. lisäksi päivällä oli kivaa (noin klo 15.00) mutta jo klo 19 aikoihin jengi rupes valumaan pois,koska elokuussa on jo kylmä ja sisälle ei päässyt.tai siis pääsi,mutta juhlat olivat ulkona joten ei viitsitty vallata asukkaiden taloa. juhlista jäi mieleen kylmyys ja huono bändi. ohjelmaa ei ollut väkinäisen seisaaltaan esittelyn lisäksi muuta kuin sukkanauhan heitto ja itse olin sanalla sanoen tylsistynyt. fiilis olisi voinut olla toinen jos ei olisi ollut niin kylmä:) eli pihahäiden suunnittelijat,varatkaa vilttejä tms.jos ette ole satavarmoja että on helle. en olisi halunnut lähteä,mutta nenän valuessa ja hartioiden täristessä (tässä vaiheessa ulkona seisottu noin 8tuntia) en oikein nähnyt muuta vaihtoehtoa. itse olin reilusti pukeutunut,mutta paikalla oli myös juhlavaatetettuja henkilöitä jotka kyllä kipaisivat paikalta jo iltakuuden jälkeen. tilanne olisi ollut toinen jos kutsussa olisi mainittu että häät vietetään KOKONAISUUDESSAAN ulkona. ehkä.

Link to comment
Share on other sites

Hieman OT: Tutkimuksissa (ks. esim. Kansanterveys-lehti 3/2007) on todettu, että lapsille voi aiheutua haittoja silloinkin, kun vanhempien alkoholin käyttö on ns. normaalia, mutta tapahtuu lasten nähde. Lapsi havaitsee pienetkin käyttäytymiserot helposti, vaikka aikuisen silmin ne olisivat mitättömiä. Lapsi kokee pelottavana/ahdistavana esim. aikuisen kömpelyyden lisääntymisen, kasvojen punoituksen (voi assosioitua kiukkuun), puheäänen voimakkuuden lisääntymisen, äänensävyn muuttumisen.. Tutkimuksen mukaan alkoholia nauttinut aikuinen (alkoholin fysiologisten ominaisuuksien vuoksi) keskittyy myös normaalia enemmän muuhun kuin lapseen, minkä lapsi näkee välinpitämättömyytenä, joka aiheuttaa turvattomuuden tunnetta. Kyse on siis siitä, että aikuisen mielestä pienet ja mitättömät muutokset ovat lapsen silmissä suurensuuria ja pelottavia. Lapsi ei myöskään välttämättä uskalla sanoa hänen mielestään eri tavalla käyttäytyvälle vanhemmalle, että äiti/isä nyt sinä olet jotenkin outo, koska ei tiedä, miten tämä "erilainen" vanhempi voi reagoida. Lapsen kannalta ryyppääminen on hyvä pitää kurissa sellaisissa juhlissa, joissa on lapsia paikalla, ja aina olisi tärkeää varmistaa, että lapsella on mukana joku läheinen aikuinen käytännössä selvinpäin.

Olkoonkin OT, mutta tähän on kyllä pakko kommentoida... Itse suhtaudun kyllä yleensä aika skeptisesti tuon tyyppisiin "tutkimuksiin", ja lisäksi tuo on jotenkin niin "perisuomalainen" asenne ("alkoholi on syntiä ja kauhea asia" jne.)... Maissa, jossa alkoholi on osa normaalia elämää ja arkea (esim. ruokajuomana yleensä viini, jota lapsetkin laimennettuna juovat), tuskin tuollaisia tutkimuksia tehtäisi, tuskin sellainen tulisi mieleenkään. Miten normaali suhtautuminen alkoholiin (siis ei tabuna vaan luonnollisena asiana, osana normaalia elämää) voi ikinä juurtua Suomeen, jos lapsellekin jo "opetetaan" tuollaisella suhtautumisella alkoholin olevan paha ja ahdistava asia??

Tietenkään lapsen nähden ei ole hyvä esiintyä täyshumalassa, mutta aika paljon saa kyllä juoda ennen kuin sellaiseen tilaan päätyy! "Normaali" juominen taas on aivan eri asia.

Tässä tietysti taas näkyy tämä suomalaisten kaksijakoinen suhtautuminen alkoholiin - joko ollaan rapajuoppoja tai sitten absolutisteja, välimuotoa ei ole (näin vähän kärjistäen)...

Ja jos yrittää varoa joka asiaa, josta lapsi voi mahdollisesti ahdistua ja mikä saattaa aiheuttaa turvattomuuden tunnetta, ei voisi koskaan esim. edes avata TV:tä, varsinkaan uutisten aikana (siellä sitä vasta ahdistavia asioita onkin), vanhemmat eivät saisi erota eivätkä riidellä, lapsi voisi hädin tuskin kadullakaan kävellä...

Lisäksi varmaan jokaisen ihmisen, myös vanhemman, käyttäytyminen vaihtelee luonnostaan niin että välillä on "erilainen", ei kukaan varmasti ole aina samanoloinen ja samannäköinen puunkuvatus..! (esim. tuo kasvojen punoitus - sitä nyt tapahtuu päivittäin vaikka tuulessa kävellessä... ;))

Eli terve järki ja suhteellisuudentaju olisi tässä(kin) asiassa tarpeen.

Amen!

Link to comment
Share on other sites

Mä taas olin kerran kaverini häissä, jossa ohjelmaa oli aivan liikaa. Sitä tuli tauotta niin, ettei päässyt välissä edes vessaan liukeneen. Meidän porukan piti vielä lähteä ajoissa kotiin, kun oli pitkä ajomatka ja kello oli jo suht paljon, mutta kun ei päästy edes hääparia hyvästeleen, kun ohjelmaa vaan tuli. Ne oli aika pirun huonot häät :P.

Link to comment
Share on other sites

Tulipa kerran oltua häissä, joissa emme viihtyneet kuin kolme tuntia, niistäkin viimeisen pelkästään kohteliaisuudesta, kun ei viitsinyt heti valssin jälkeen karata. Puitteet oli tosi kivat ja varmasti julista olisi tullut lämminhenkiset, mutta kun oli jätetty a:holit pois, voi uskoa, että väki, josta 80% sitä odotti, ei oikein lämmennyt. Ja voin sanoa, ettei me todellakaan oltu ensimmäisiä lähtijöitä. Mieheni tunsi sieltä ainoastaan minut ja minä vain muutaman ihmisen, joita en ollut edes vuosikausiin tavannut.. No mutta, näitähän mahtuu maailmaan. Hääpari kuitenkin itse oli tykännyt juhlastaan, mitä jälkikäteen on aiheesta juteltu ja loppupelissä henkilökohtainen mielipiteeni on, että eihän se minun päiväni ollut vaan heidän, joten sehän se kai on, mikä lopulta merkitsee.

Link to comment
Share on other sites

  • 1 month later...

Vastaavanlaisia kokemuksia aloittajan kanssa, tosin näissä juhlissa ruokaa riitti ja se oli hyvää. Muuten järjestelyjä ei ihan kaikilta osin ehkä oltu ajateltu vieraiden kannalta parhain päin...Tila koostui kolmesta huoneesta ja lähisuku oli sijoitettu saliin jossa ruokailu ja muu ohjelma esitettiin. Kahteen muuhun kömmäkköön oli sijoitettu muu porukka, me siinä ihan perimmäisessä lapsiperheiden keskellä, jotka sitten ruokailun jälkeen lähtivätkin kotiin jättäen meidät lähes keskenään istumaan. Saliin ei mahtunut seisomaan ja ohjelmia seuraamaan kuin murto-osa sen "paremman" huoneen väestä, muut kuuntelivat ohjelmaa kajareista...tosin meidän huoneen kajarit eivät toimineet eikä niitä saatu toimimaan koko iltana. Niitä ei kuulema oltu muistettu tarkistaa.

Hääohjelma oli kys. huoneeseen unohtunut jakaa kokonaan ja yhden sellaisen saimme pyydettyämme; siitä seurasimme sitten mille salissa taputettiin. Ruokailu aloitettiin aikataulusta edellä, mutta meille kukaan ei käynyt ilmoittamassa. Astioiden kilinää aikamme kuunneltuamme tajusimme, että ruokailu on alkanut...Hääpari ei vaihtanut sanaakaan kenenkään kyseisessä kömmäkössä istuneen henkilön kanssa koko iltana ja kun "täytevieraat" alkoivat vähitellen lähteä, tunnelma muuttui yhä tiiviimmäksi. Oli ilmiselvästi aistittavissa, ettei sisäpiiriporukka edes kaivannut ylimääräisiä illanviettoon eikä tässä vaiheessa omalla sosiaalisella asenteella ollut enää mitään tehtävissä...kukaan ei yksinkertaisesti vaivautunut keskustelemaan muiden kuin tämän porukan kanssa, hääpari mukaanlukien.

Morsian oli todella kaunis ja häät tavallaan tyylikkäät mutta ehdottomasti kalseimmat joissa olen ollut. Itse aion kutsua häihini ihmisiä joiden läsnäololla on todella merkitystä ja joiden poisjäänti harmittaisi.

Link to comment
Share on other sites

  • 2 months later...

Itse olen ollut häissä, joissa oli kyllä vain yksi sali, mutta ahdas ja pitkä käytävänomainen tila. Olin siellä avecina, enkä tuntenut oikeastaan muita, mutta istumajärjestys oli suunniteltu kivasti, että pääsiin tutustumaan muihin samanikäisiin mukaviin ihmisiin. Ruokaakin riitti ja se oli hyvää, ei siis mitkään epäonnistuneet juhlat. Kuitenkin harmitti, kun morsian asteli vihkittäväksi, kaikki nousivat seisomaan, jolloin morsianta ei nähnyt ollenkaan, ellei seisonut juuri siinä käytävän vieressä. Vihkimistäkään ei näkynyt kuin kaikkein läheltä seuranneille ihmisille. Sama kaikessa muussa. Häävalssia ei nähty ja vieraille jaetut ruusunterälehdet jäivät kyllä pitkän käytävän toiselta puolelta heittämättä (oli ilmeisesti tarkoitus, että ne heitetaan tanssivan hääparin päälle.) Tanssimaan ei sitten itse mahduttu ollenkaan missään vaiheessa, kun "tanssilattiallekin" mahtui vain ehkä kolme paria kerrallaan ja suurin osa vieraista ei päässyt lähellekään tanssilattiaa. Kakun leikkutaakaan ei nähty. Taustamusiikkia häissä oli, mutta se ei kuulunut. Mielestäni hääpaikka oli joka tapauksessa kaunis ja tunnelmallinen, vaikkakin todella ongelmallinen, kun suurin osa vieraista ei nähnyt hääparia kuin vilaukselta. Oman sulhoni kanssa keskusteltiin paljon näiden häiden pohjalta, mitä halutaan tehdä itse toisin.

Link to comment
Share on other sites

Kuitenkin harmitti, kun morsian asteli vihkittäväksi, kaikki nousivat seisomaan, jolloin morsianta ei nähnyt ollenkaan, ellei seisonut juuri siinä käytävän vieressä. Vihkimistäkään ei näkynyt kuin kaikkein läheltä seuranneille ihmisille.

Tää saattaa nyt olla vain väärinkäsitys mun puolesta - mutta miten voi harmittaa sellainen asia joka kuuluu asiaan? Ainahan morsiamen astellessa alttarille (tai sen virkaa tekevä kohti?) vieraat nousevat seisomaan? Sit istutaan alas ja seurataan (jos voi) itse vihkimistä (tosin tässä jäi vähän epäselväksi miten se ei näkynyt). Noh, kuten sanoin mä oon olettettavasti ymmärtänyt kommentin väärin... onneksi on perjantai jotta aivot saavat vähän lepoa :girl_haha:

Link to comment
Share on other sites

  • 1 month later...

Meillä on häät kartanossa, jossa on huoneita. Kaikki vieraat eivät mahdu syömään samassa tilassa, joten olemme ajatelleet, että laitamme ns. pakan sekaisin emmekä tee niin, että kaikki läheisimmät ovat meidän kanssamme samassa huoneessa. Sijoitamme henkilöitä "isäntäväestä" myös siihen huoneeseen, jossa itse emme istu. Näin toisessa huoneessa olevat eivät tunne itseään "ö-luokaksi", kuten joku aiemmissa viestissä vieraita nimitti. Itse hääjuhla on tarkoitus pitää ulkona sään suosiessa, mutta jos on sateinen ilma, järjestämme niin, että ihmiset istuvat ohjelman alkaessa samassa salissa. Meille ei ole tulossa isot häät, joten kaikki onneksi mahtuvat samaan saliin ohjelman ajaksi. Tervetuliaismalja kohotetaan ulkona, jolloin isäni lausuu muutaman sanan vieraille ja toivottaa heidät tervetulleeksi, jolloin kaikki näkevät ja kuulevat eikä tarvitse turvautua äänentoistolaitteisin. Hääparina pidämme huolen, että käymme juttelemassa vieraiden kanssa, tottakai haluan vaihtaa kuulumiset jokaisen vieraan kanssa, jotka halusivat kunnioittaa häitämme läsnäolollaan :):)

Itsekin aluksi mietin, että vieraiden tulee mahtua samaan saliin, mutta en mitenkään voisi kuvitelle viettäväni hääjuhlaa muualla kuin tuolla ihanan romanttisessa ja tunnelmallisessa kartanossa. Täytyy osata sumplia:)

Muokattu: , käyttäjä: Eerika*
Link to comment
Share on other sites

  • 1 month later...

Itse musiikkia rakastavana minua harmittaa jos häissä ei soi musiikki tai ole mahdollisuutta tanssia. Jossain vaiheessa joka tapauksessa jos vähän juonkin jotain, tekee mieli tanssia, niin hirvee painajainen omasta näkökulmasta, jos jossain soi hiljasella kasetilta jotain slovareita. Mutta kaikki tosiaan ei haluu tanssihäitä ni ymmärrän, sitä vaan ku ei koko iltaa jaksa rupatellakaan.. Omissa häissä haluan että saa rupatella jos tykkää, mutta myös tanssia jalkansa kipeiksi :)

Link to comment
Share on other sites

joo, sukulaisen häät, joissa ei ollut mitään ohjelmaa!!! Vain ruokailu ja kahvit. Ja ne olivat myös lyhimmät häät joissa olen ollut. Kestivät kolme tuntia. Tässä ajassa vihittiin ja hotkaistiin ruoka.

Varautukaa siihen, että kolmen viikon kuluttua täällä valitetaan tällaisista juhlista, sillä tällaiset meille on tulossa! Ja ilman sitä vihkimistä! :grin: :grin: :grin:

Veljelläni oli juuri tuollaiset yllämainitut häät; Vihkiminen, ruokailu, kahvit ja jengi ulos juhlapaikalta; ei ohjelmaa, ei puheita, ei mitään.

Vihkiminen oli kaunis, Ruoka erittäin maukausta, kahvi tarjoilut myös oikein maittavat. Tilaisuus oli lyhyt ja ytimekäs, juuri veljeni tyyline, minusta oikein onnistuneet heidän tyyliset juhlat.

Myöntänen että ehkä hieman harmitti kun juhliin ajoi n. 700km, että vaiva tuntui väsymyksineen matkan takia hieman turhalta kun kaikki oli ohi niin nopeasti, mutta noh, tärkeintä että oli heille mieleinen. - Tämä asenne tosin varmasti yli 90% sukulaisrakkaudesta. Jos ajaisin 700km kaverin häihin ja olisi ohi 3tunnissa, olisin varmaan enemmän äkeissäni :girl_haha:

Link to comment
Share on other sites

  • 4 weeks later...

erään serkkuni häät muutamia vuosia sitten olivat todella tylsät. en edes muista oliko siellä mitään ohjelmaa tms., koska siellä oli oikeasti niiiin tylsää. juhlat olivat ravintolassa, joka oli klo 21 asti varattu vain häävieraiden käyttöön. ruokailun ja jonkun ohjelmiston (oliko siellä jotain..?! kyllä siellä jotain varmasti oli...) välillä oli aivan liikaa luppoaikaa ja vieraat maleksivat ympäriinsä eikä oikein kukaan tiennyt mitä tapahtuu ja milloin. vai tapahtuuko mitään. en tykännyt.

Link to comment
Share on other sites

Itse olin vuosia sitten isoissa maalaishäissä, jossa vieraita oli 250. Morsian oli äitini serkku, mutta minua muutaman vuoden vanhempi. Hääpari meni vihkimisen jälkeen kuvattavaksi ja vieraat odottelivat juhlapaikan pihalla kuumassa auringonpaahteessa melkein pari tuntia. Kaikki kävi hitaasti ja kankeasti, tietenkin kun vierasmäärä oli iso ja tuntui kestävän iäisyyden ennenkun häävalssi oli tanssittu; se olikin ainoa ohjelmanumero. Harmittelin hirveästi etten ottanut 3kk vauvaamme mukaan, vauvan varjolla olisimme päässeet häipymään aikaisemmin, mutta heti häävalssin jälkeen poistuimme.

Link to comment
Share on other sites

Mekin olemme suunnitelleet, että vieraspakkaa laitetaan rohkeasti sekaisin niin, että samassa pöydässä istuu niin niitä setiä ja tätejä kuin serkkuja ja ystäviä (kuitenkin pariskunnat ja avecit samaan pöytään). Näin saadaan ehkä ihmiset enemmän tutustumaan muihin vieraisiin ja mahdollisesti myös lähtemään rokeammin kiertelemään salissa. Aiomme myös rohkaista ihmisiä tähän puheessa. Jotta alkukankeus pöydässä saadaan pois ajattelimme pitää pienen esittelyn esim. heilutusleikin muodossa ja tämän jälkeen sanoa, että nyt kun olemme avanneet tämän tutustumisen/keskustelun niin jatkakaa toki tästä ja tutustukaa ruoan aikana pöydässänne istuviin ihmisiin. Jokaiseen pöytään yritetään saada ainakin se yksi "suulas" henkilö, joka ei ujostele avata keskustelua.

Todella omituista kuulla, että joillain oli (jälki)ruoka loppunut kesken vaikka se oli tarjoiltu pöytiin. Tällä tavalla luulisi voivan välttää ylisuurten annosten ottaminen. Santsausmahdollisuus tulee tietenkin aina olla. Itse olin pari vuotta sitten häissä, jossa pitopalvelu oli mokannut pahasti: kermaperunat olivat jääneet aivan raa'oiksi! Liha ja kala oli kyllä ihan hyvää, mutta olisi se nyt ollut kiva syödä sitä jonkin kanssa... tykkään kovasti kermaperunoista, joten olin vielä täyttänyt lautastani sillä. Siinä sitten yritin päättää syödäkö raakoja perunoita ja jäädäkö nälkäiseksi.

Link to comment
Share on other sites

Mekin olemme suunnitelleet, että vieraspakkaa laitetaan rohkeasti sekaisin niin, että samassa pöydässä istuu niin niitä setiä ja tätejä kuin serkkuja ja ystäviä (kuitenkin pariskunnat ja avecit samaan pöytään). Näin saadaan ehkä ihmiset enemmän tutustumaan muihin vieraisiin ja mahdollisesti myös lähtemään rokeammin kiertelemään salissa. Aiomme myös rohkaista ihmisiä tähän puheessa. Jotta alkukankeus pöydässä saadaan pois ajattelimme pitää pienen esittelyn esim. heilutusleikin muodossa ja tämän jälkeen sanoa, että nyt kun olemme avanneet tämän tutustumisen/keskustelun niin jatkakaa toki tästä ja tutustukaa ruoan aikana pöydässänne istuviin ihmisiin. Jokaiseen pöytään yritetään saada ainakin se yksi "suulas" henkilö, joka ei ujostele avata keskustelua.

Mulle olisi vieraana ainakin tosi vastenmielinen ajatus, että pitäisi ruveta joihinkin teennäisiin tutustumisleikkeihin. Tulisi tosi vaivaantunut olo. Ihmiset on erilaisia, ja jotkut tykkää, toiset ei. Tutustuminen on ihan jees, mutta mun mielestä väkisin ei pitäisi ketään "vähemmän suulasta" henkilöä pakottaa siihen, että pitää koko juhlakansan edessä (joka saattaa olla vaikka omaa avecia lukuun ottamatta täysin vierasta) jotenkin alkaa itseään esittelemään.

Link to comment
Share on other sites

Mulle olisi vieraana ainakin tosi vastenmielinen ajatus, että pitäisi ruveta joihinkin teennäisiin tutustumisleikkeihin. Tulisi tosi vaivaantunut olo. Ihmiset on erilaisia, ja jotkut tykkää, toiset ei. Tutustuminen on ihan jees, mutta mun mielestä väkisin ei pitäisi ketään "vähemmän suulasta" henkilöä pakottaa siihen, että pitää koko juhlakansan edessä (joka saattaa olla vaikka omaa avecia lukuun ottamatta täysin vierasta) jotenkin alkaa itseään esittelemään.

En tarkoittanut, että ihmiset joutuvat itseään koko juhlaväen edessä esittelemään. Se ei olisi kivaa minustakaan (jos olisin vieraana) ja lisäksi tappavan tylsää. Tarkoitin, että ihmiset tutustuisivat saman pöydän väkeen vapaamuotoisesti, eikä ketään voi pakottaa avaamaan suutaan. Tällä "heilutusleikillä" tarkoitin sitä, että muut pöydässä olijat voivat huomata "ahaa, sinä olet sulhasen täti". En todellakaan tarkoittanut mitään "noh, kerroppas nyt vähän itsestäsi" -juttua.

Mutta sinulla oli kyllä hyvä pointti, että jotkut ovat mieluummin vain tuttujen ja turvallisten seassa eivätkä välitä tutustua uusiin ihmisiin. Jotenkin vain tuntuu niin tyhmältä laittaa "setien ja tätien pöytä", "serkkujen pöytä" ja "kavereiden pöytä". Ja silloinkin ne viereiset ihmiset voivat olla ihan yhtä vaivaannuttavia kuin edellisessäkin tilanteessa.

Mikähän sitten olisi hyvä kompromissi? Olin kyllä ajatellut, että joka pöydässä olisi jokaiselle muutama tuttu ja sitten muutama tuntemattomampi, mutta tajuan kyllä tämän järjestelyn mahdottomuuden. Enhän minä voi millään tietään kuka kokee kenetkin sellaiseksi, jonka seurassa ei tarvitse jännittää ja kuka on vain sukulainen, jonka tuntee nimeltä...

Link to comment
Share on other sites

^ Niin, se on vähän kaksipiippuinen juttu. Se saattaa tietysti onnistua, ja kaikilla on hauskaa, kun tapaa uusia (samanhenkisiä?) tyyppejä. Mutta voi myös johtaa sellaiseen, että kaikki juttelee vain sen vierustoverinsa (oma avec?) kanssa. Olen menossa jonkin ajan päästä häihin, joissa tunnen vain sulhaseni ja tämän siskon aveceineen, sekä sulhaseni vanhemmat. Muut ovat ihan ventovieraita. Toivoisin ainakin itse, että voisin istua niiden harvojen ihmisten kanssa, jotka tunnen sieltä. Näiden "turvallisten" ihmisten seurassa on sitten helpompi myös tutustua uusiin ihmisiin. Mutta sillä tavalla varmaan olitkin ajatellut asian, että kaikilla on joku tuttu kuitenkin lähellä. Ennemminkin kauhealta tuntuisi sellaiset "leikit", että nyt kaikkien pitää vaihtaa pöytää ja mennä tutustumaan johonkin uuteen porukkaan.

Ehkä toimivaa voisi olla sellaiset puolet ja puolet -pöydät. Esim. puolet serkkuja, puolet kavereita, jos tietää, että ovat suunnilleen samanikäisiä / samanhenkistä porukkaa. Vaikeaa se kyllä on, odotan jo kauhulla sitä, kun ite pitää alkaa miettiä pöytäjärjestyksiä, on varmaan aika hankalaa...

Link to comment
Share on other sites

Oltiin vähän aikaa sitten häissä, jossa istuimme siinä pöydässä, jossa saa viimeisenä ruokaa. Siinä vaiheessa, kun pääsimme viimein ottamaan ruokaa, ei kaikkia lajeja ollut enää jäljellä. Sama juttu jälkiruoan kanssa. Jälkiruoka vielä siirrettiin eri paikkaan, kun pöytää alettiin siivoamaan samalla, kun otimme jälkiruokaa. Hyvä, etteivät alkaneet imuroida siinä vieressä. Koko tilanne oli todella huonosti järjestetty ja sai meidät tuntemaan itsemme vähemmän tärkeiksi vieraiksi, kun meidän kohdalla ei enää viitsitty satsata koko touhuun.

Link to comment
Share on other sites

Hyviä vinkkejä täällä.. Vaikka kantapään kautta koettuja ovatkin..

Meillä lastenhoito/leikkitila on olosuhteiden pakostakin viereisessä huoneessa, mutta lapset ruokailevat samassa tilassa aikuisten kanssa (ellei esim. vanhemmat halua itse toteuttaa syöttämistä siinä toisessa huoneessa). Lapsille tarkoitettu huone on sellainen, että sinne ei "vakituisesti" sijoiteta ketään, vaan liikkuminen on vapaata. Siellä on siis hoitopöytä (vessassa ei mahdu vauvalle vaippaa vaihtamaan), rauhallista leikkitilaa muutaminen leluineen, hyvät tuolit esim imetystä ajatellen jne. Juhlatilasta suoraan sekä "eteisen" kautta on sinne mahdollisuus päästä. Eteinen on sen kokoinen, että esim. vaunut mahtuvat sinne. Tämä eri tila on osittain myös siksi, ettei lapsettomat vieraat liiaksi häiriydy lasten läsnäolosta.. Toisaalta.. Me olemme lapsiperhe, jos joku ei lapsia hyväksy, ei ole pakko hyväksyä kutsuammekaan.

Varsinainen juhlatila on sellainen, mihin kaikki vieraat mahtuvat. Enempää emme kutsu kuin mitä mukavasti sinne mahtuu olemaan.

Juhlaohjeistuksessamme on maininta selvästi siitä, että alkoholia ei ole tarjolla (sitä ei siis silloin odoteta) sekä siitä että tilaisuus on kahvitilaisuus (vieraat osaavat syödä lounaansa ennen tilaisuutta). Tilaisuuden kestoaika on arvioitu sellaiseksi, että ihmiset eivät nälissään lähde kotiinsa vaan kahvipöydän tarjoomuksilla pitäisi kyllä pärjätä. Voiko jotenkin muuten huomioida näitä asioita, ettei tulisi vieraalle epäonnistunut juhla?

Noita tarjoomuksia mietin.. Onko millaiset kokemukset..? Pitäisikö pitopalvelulle ilmoittaa korkeampi vierasmäärä ihan vain varmuuden vuoksi? Ettei vaan tule tilannetta että viimeiset jonottajat jäävät ilman jotain tarjoomusta??

Link to comment
Share on other sites

Noita tarjoomuksia mietin.. Onko millaiset kokemukset..? Pitäisikö pitopalvelulle ilmoittaa korkeampi vierasmäärä ihan vain varmuuden vuoksi? Ettei vaan tule tilannetta että viimeiset jonottajat jäävät ilman jotain tarjoomusta??

Kokemusta ei vielä ole, mutta mä kysyin (ravintola-alalla toimivan äitini innoittamana) pitopalvelulta että riittääkö sitä ruokaa sitten varmasti kaikille vai pitääkö mun liioitella vierasmäärää että kaikille varmasti riittää - meidän suvussa nimittäin santsataan! Ja pitopalvelusta lupasivat että heillä on tapana tehdä reilusti ja voidaan sitten viedä häiden jälkeen kotiin. Perusoletushan pitäisi olla että ruokaa riittää kaikille, mutta kannattaa siis varmaan kysyä suoraan eikä jännätä.

Link to comment
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Vastaa aiheeseen...

×   Olet liittänyt muotoiltua sisältöä.   Poista muitoilu

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Ladataan...
×
×
  • Create New...