Salla_90 Kirjoitettu November 8, 2011 Raportoi Share Kirjoitettu November 8, 2011 Rakas mummoni kuoli n.kuukausi sitten. Enkä oikein vieläkään käsitä ettei hän pääse osallistumaan meidän häihin, joita odotti ihan hirveästi. Päätin että me sytytetään kirkossa kynttilät, pitää sitten vaan papin kanssa sumplia miten ja missä vaiheessa se hoidetaan. Vaikka siinä yhdelle jos toisellekkin tulee itku kurkkuun, haluan silti ehdottomasti muistaa läheisiä jotka ovat poistuneet. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
suspuu Kirjoitettu April 19, 2013 Raportoi Share Kirjoitettu April 19, 2013 Kyllä mekin ollaan ajateltu, että muistetaan poismenneitä läheisiä, sulhasen äidin kuolemasta on häiden aikaan kulunut 2 vuotta ja mun isin vajaa vuosi. Itseasiassa mua ei edes paljoa kiinnosta, haittaisko se jotain vierasta, kun kyseessä on kuitenkin niin läheiset ihmiset ja ei ole tarkoitus mitään pitkää toimitusta asiasta pitää, ihan jotkut kynttilät tms. heidän muistolleen. Ensinnäkin isin kuolemasta on sillon kuitenkin vielä niin vähän aikaa, että joka tapauksessa se tulee olemaan mulle ja muille läheisille välillä vaikee paikka. Tottakai tarkoitus on viettää meidän häitä iloisena juhlana, niin isikin olis halunnut, mutta kun asiat nyt on näin, niin valitettavasti voi välillä olla suru puserossa. Nytkin pelkkä ajatus jo saa taas itkun aikaseks. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Muru&Mursu Kirjoitettu April 29, 2013 Raportoi Share Kirjoitettu April 29, 2013 Löysin tälläisen kuvan, mielestäni todella kauniisti, tyylikkäästi ja hienovaraisesti toteutettu poismenneen sukulaisen "läsnäolo" häissä... Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest Seppelpää Kirjoitettu August 20, 2013 Raportoi Share Kirjoitettu August 20, 2013 Yksi rakkaimmista ystävistäni sairastaa syöpää. Hänellä on jo ikää, eikä toivoa parantumisesta ole. Toivon koko sydämestäni, että hän jaksaisi häihimme asti, mutta samalla pelkään, että niin ei ehkä tapahdu. Mikäli tämä ystäväni joutuu jättämään tämän maailman ennen häitämme, haluan kuitenkin muistaa häntä tuona päivänä. Menemme naimisiin metsän keskellä, ja ajattelin sytyttää hänelle kynttilän kivelle heti vihkimispaikan viereen. Tarjoilujen alkaessa tuon kynttilän viereen konjakkilasin, jonka täytän piripintaan. Ystäväni on aina nauttinut elämästään täysin rinnoin, eikä yksikään hänen kaatamansa konjakkilasillinen ole koskaan ollut muuta kuin ylitsevuotava. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Vesililja Kirjoitettu August 21, 2013 Raportoi Share Kirjoitettu August 21, 2013 Sytytimme häissämme heti seromonian aluksi kirkossa kaksi kynttilää: toisen isälleni, joka menehtyi maaliskuussa ja toisen miehen kuolleille sukulaisille. Emme tiedottaneet tästä vieraita milläänlailla, mutta meille ele oli hyvin tärkeä. Lisäksi hääjuhlassa tätini puhui isästä ja vaikka moni meistä itkikin (itse varmaan eniten), ei se juhlaa pilannut mitenkään. Päinvastoin, minusta oli tärkeää, että isä mainitaan. Voih, tätä ikävää...hellittääkö se koskaan...? Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Tinkaliina Kirjoitettu September 25, 2013 Raportoi Share Kirjoitettu September 25, 2013 (muokattu) Me aiomme käydä edellisenä päivänä tai hääpäivänä äitini haudalla ja vien hänelle teeman mukaisia kukkia. Myös tuo idea, että kävisi haudalla vihkimisen jälkeen valokuvaajan kanssa kuulostaa itselleni sopivalta, pitääpä siis miettiä myös sitä. Lisäksi tahdon sytyttää muistokynttilän kirkossa ja juhlapaikalle tulee äitini kuva ja eteen kynttilät. Muistaminen on minulle ehdottoman tärkeää <3Seppelpää, tuo konjakkilasi idea kuulostaa ihanan persoonalliselta ja iloiselta muistamiselta! Muokattu: September 25, 2013, käyttäjä: Tinkaliina Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest Seppelpää Kirjoitettu September 26, 2013 Raportoi Share Kirjoitettu September 26, 2013 Kiitos Tinkaliina Ihanan persoonallinen ja iloinen on muistettavakin. Tietenkin toivon ja haluan uskoa, että hän pääse paikalle ihan omana räväkkänä itsenään (tää on kyllä sen verran teräksinen nainen, että alan jopa oikeasti uskoa!), mutta mikäli näin ei käy, hän ei ikimaailmassa hyväksyisi meidän viettävän tähänastisen elämämme onnellisimman päivän häntä itkien. Lähettäisi vielä tuonpuoleisesta kostoksi ukkosta ja räntäsadetta! Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Cindylia Kirjoitettu June 8, 2014 Raportoi Share Kirjoitettu June 8, 2014 Hääslideshow:ssakin voi ottaa huomioon: äitini kuoli syöpään ollessani 7-vuotias niin yhteiskuvia lapsuusajalta ja venetsialaisten viettokuvas oon edesmenneen vaarini sylissä. :') Mietin vielä jos huhtikuussa kuolleesta kummitädistäni ja minusta laittaisin kuvan.. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
mvs Kirjoitettu July 5, 2016 Raportoi Share Kirjoitettu July 5, 2016 Nostanpa vanhan topicin purkaakseni omia tunteitani ja toisaalta ehkä antaakseni jollekin samaa pohtivalle kuvan siitä mitä ajatuksia tämä voi herättää. Mun (sulhasen) äitini kuoli toukokuun alussa aivan yllättäen, mitä on viestiliikennettä selvitelty niin oli yllätys hänelle itselleenkin. Tämä selvittely tehtiin hyvin suurelta osin siksi että ruumiin löysi poliisi (kun olin hätänumeroon soittanut, asuttiin eri paikkakunnilla) ja sattuneesta syystä haluttiin siskon kanssa tietää heti kun mahdollista oliko itseaiheutettua vai luonnollista.. Luojan kiitos jälkimmäistä aivan kaikesta päätellen. Äiti asui yksin, vanhempani olivat eronneet pidemmän asumuseron jälkeen viime kesänä. Kuolinsyyn selvittäminen vie kuukausia ja jos joku aikoo tuota sähköpostien lukemista paheksua niin voi miettiä omalta kohdalta haluaisiko olla epätietoisuudessa noin pitkään. Häät meillä on 23.7., äidin siunaustilaisuudesta on kulunut silloin kuukausi ja kolme viikkoa, kuolinuutisesta vajaa 2,5 kuukautta. Äiti odotti häitä todella innoissaan, vihkikirkkomme Temppeliaukion kirkko Helsingissä oli äidin ehkä suosikkikirkko, vaikka oli Helsingistä muuttanut pois jo 1983, samoin ensimmäistä kertaa olisi ollut ohjelmassa oman lapsen häät, ja puolisokin oli äidille mieleinen, kertoi useasti, jo ensitapaamisesta lähtien, että nyt on tyytyväinen, aiempien pitkäaikaistenkin suhteiden kohdalla näin ei ollut. Tämä on tullut kuultua useaan otteeseen äidin ystäviltä. Äidin menetys on vaikuttanut häihin huomattavasti. Toukokuussa hääjärjestelyt jäivät sivuun hautajaisjärjestelyjen tieltä, ja meni pitkälle kesäkuuhun ennen kuin sain avattua hääexcelin ja poistaa äidin osallistumisen sieltä. Se myös viivästytti kutsujen lähettämistä, päätettiin äitienpäiväviikonloppuna että kutsut lähtevät viimeistään seuraavana torstaina postiin ja olin itse poissa pelistä kun tiistaiaamuna sain kuulla äidin poismenosta ja maanantai meni lähinnä huolehtiessa mikä on kun äitiä ei tavoita. Eipä tullut paljon osoitteita selvitettyä. Samoin perinteinen vanhempien tanssi muuttaa meillä vähän muotoaan. Miten äiti sitten on mukana meidän häissämme? Kirkossa ennen vihkimistä käyn yksin sytyttämässä kynttilän, jonka jälkeen takaisin eteiseen ja morsian mukaan. Kirkosta poistuessa ajattelin siskoni voivan ottaa kynttilän mukaan juhlapaikalle, jossa kynttilä sytytetään uudestaan. Ei kuvaa, ei kukkaa, ei mitään. Vain se kynttilä. Asiasta ei tiedoteta mitenkään, mun sukuni luonnollisesti tietää ja osaa varmasti yhdistää, siinä vaiheessa vaimon suvusta läheisimmät tietävät ja jos eivät tiedä niin voivat sitten vaikka kysyä. Vanhempien tanssissa en tanssi isäni kanssa, vaan ajattelin pyytää äidin nuoruudenystävää, joka on kummitätini, sijaistamaan äitiä tässä. Kummitätini myös on sen luonteinen ihminen, että hänelle ei liene ongelmaa korjata jos joku puolison sukulainen menee juttelemaan olettaen että kyseessä on äitini. Emme puhu äidin poismenosta juhlissa, emme varaa paikkaa emmekä tuo asiaa mitenkään esille muuten kuin kynttilän kautta joka on enemmän minua kuin vieraita varten. Kynttilä menee juhlien jälkeen joko isäni tai siskoni mukaan ja otetaan se sama kynttilä mukaan äidin uurnanlaskuun, jossa vedän itse kasuaalikirjan mukaisen maahan kätkemisen rukoushetken. Tämä siksi, että päätökseni vajaa kolmekymppisenä tehdä totaalinen alanvaihto ja aloittaa pappisviran tavoittelu oli äidille todella suuri asia.. Äidin kynttilä saa palaa sielläkin kunnes rukoushetken jälkeen se sammutetaan ja laitetaan hautaan äidin uurnan mukana. Toivottavasti tästä viestistä on apua jollekin. Mulle sen kirjoittamisesta oli, sai selviteltyä vähän omia päässä pyörineitä ajatuksia ja hahmoteltua kokonaisuutta paremmin. Jaksamista myös kaikille muille jotka joutuvat miettimään poisnukkunutta läheistä hääjärjestelyjen aikana. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Recommended Posts
Join the conversation
You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.