Jump to content
Naimisiin.info

Re: Kuolemantapauksen huomioiminen häissä?


Guest LH

Recommended Posts

Guest Tiikeri1

ensinnäkin: osanottoni :-X :-/

tämä voi tuntua liian alleviivaavalta, mutta ekana tuli mieleen ihan vaan jonkun kynttilän sytyttäminen. jos isoäidille oli jo varattuna pöydästä paikka, voisi vaikka siihen sytyttää kynttilän. ??? en tiedä onko ihan pöhkö ajatus, kynttilä vaan tuli ekana mieleen.

Link to comment
Share on other sites

  • Replies 58
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

Kirkossa ennen vihkimsen alkua voi sytyttää kynttilän isoäidillesi, se on kai aika yleinen tapa tämmöisessä tapauksessa.

Sitten toinen tapa on suruliinat perheelle, käytännössä nykyään se voisi olla vaikka mustasta samettinauhasta solmittu rusetti, joka on kiinnitetty hakaneulalla, vähän näiden AIDS-rusettien tapaan. Se voisi olla kaikkilla rintapielessä, morsiammelle toki hieman erivapauksia näistä kuvioista.

Ja tosiaankin, morsiuskukat haudalle.

En tiedä alleviivaako tyhjä paikka pöydässä asiaa niin paljon että se haittaisi juhlatunnelman luomista? Sitähän hän nimenomaan ei halunnut. Entä pieni pöytä vaikka lahjapöydän vieressä jossa olisi kynttilä ja hänen valokuvansa?  

Link to comment
Share on other sites

Osanottoni, tiedän miltä sinusta tuntuu, sillä itselläni oli aivan vastaava tilanne, isoäitini hautajaisista oli ennen häitä kulunut vain pari viikkoa. Hän oli koko ajan todella kiinnostunut häistämme ja viime päivinään vielä mietti ehtiikö kirkkoon.

Hän oli myös ilmoittanut pojilleen, että hänen vihkisormuksensa tulisi antaa minulle, jotta avioliitostamme tulisi yhtä uskollinen kuin hänellä aikoinaan. Lisäksi olimme jo ajat sitten sopineet, että minä käytin hänen helminauhaansa häissäni. Mummi oli siis monella tavoin läsnä suunnitelmissamme ja ajatuksissamme.

Me halusimme myös muistaa häntä jotenkin ja kävimme vihkimisen jälkeen matkalla hääpaikalle hautausmaalla, jossa sytytimme muistopaikalle (hauta on eri paikkakunnalla) kynttilän hänen muistokseen. Hääjuhlassa puhuessaan meille isäni kertoi kauniisti sormuksista ja siinä vaiheessa itkimme sitten kaikki me, joille asia oli läheinen - ja aika moni muukin.

Minusta kaiken kaikkiaan asia tuli häissä esille juuri sopivasti, mummi ja hänen viestinsä olivat  muistoissamme mukana, mutta kuitenkin siten, että tunnelma säilyi lämpimän muistelevana - hänen oma toiveensakin oli että ei saa surra, mikä tietysti on helpommin sanottu kuin tehty.

Voimia sinulle ja onnellista hääpäivää. Isoäitisi varmaan katselee teitä ja onneanne jostakin, jossa hänen on parempi olla.

Link to comment
Share on other sites

Osanottoni isoäitisi poismenon johdosta  ??? Meidänkin ensi viikkolla olevia häitä varjostaa synkkä varjo, sillä sulhasen isä poistui keskuudestamme tämän viikon tiistaina  :'( Hautajaiset ovat viikko häidemme jälkeen. Osa kaukaisemmista häävieraista ei todennäköisesti edes kuule suru-uutisista ennen häitämme, joten jonkun sulhasen suvun puolelta tulisi varmaankin ilmoittaa poismenosta juhlissamme. Meillä siis valitettavasti tällainen surullinen tilanne  häissämme:-/

Link to comment
Share on other sites

Guest Nella_ja_John

Osanottoni :'(

Minä ainon sytyttää kirkossa kynttilän isäni muistolle, vaikka kuolemasta on häiden aikaan kulunut jo kaksi vuotta. mutta minusta se on kaunis tapa muistaa läheistä ihmistä, joka on ollut morsiusparille tärkeä. :)

Link to comment
Share on other sites

Jaksinkia teille!

Oma rakas, rakas mummoni kuoli aivan yllättäen viime syksynä ja suunnattoman ikävöinnin lomassa on sekin harmittanut, että hän ei tule näkemään onneamme, mummo kun oli vielä niin ihastuksissaan siitä kuinka mukavan miehen olin onnistunut löytämään...   :'(  :-X

Täällä oli oikein ihania ideoita tuohon muistamiseen, kiitos niistä!  :-*

Link to comment
Share on other sites

Guest Nella_ja_John

Mustakin tuntuu jotenkin paremmalta, kun tietään että on ihmisiä, joita sama asia koskettaa.. Siis siinä mielessä, että ne ihmiset tietää mitä on joutunut kokemaan.. EI tarvitse selitellä tuntojaan, kun jokainen tietää tasan tarkaan milta se tuntuu :-[

Link to comment
Share on other sites

Osanottoni LH!

Itse olin omissa häissäni samassa tilanteessa mummini kuoli syövän musertamana noin kuukausi ennen ja hautajaisia vietettiin 10 päivää ennen vihkimistämme.

Mummi hehkukutti vielä hieman ennen pois menoaan, että onneksi nään edes teidän vihkimisen, kun mun lakkiaispäivänä sai sydänkohtauksen ja sen myötä vietti sairaalassa sen päivän.

Emme muistaneen mummiani mitenkään vihkimisessä / juhlassa - äitini on niin herkkä, että emme olisi voineet missään tilanteessa asiaa mainita mitenkään, mutten olisi varmaan koko juhla mennyt kyynelehtiessä.

Link to comment
Share on other sites

Olen pahoillani teidän puolesta, joilla hääpäivä ei olekaan ihan pelkkää onnea!  :-/

Minusta kynttilän sysyttäminen kuullosti kauniilta ja myös se, että käy viemässä kukkia haudalle hääpäivänä. Jonkun mainitsemat papin sanat olivat myös kaunis ajatus. Mutta liikaa en lähtisi kuitenkaan korostamaan surua ja ikävää häissä. Toki asia on ajatuksissa, mutta jotenkin tuntuu, että esim. kynttilä tyhjällä paikalla on liikaa. Tuntuisi ehkä siltä, ettei juhlissa olisi ikäänkuin lupa iloita jos tämä asia on koko ajan kovasti esillä. En tiedä... riippuu paljon ihmisistä tietysti.

Joku tuossa mainitsi, että sulhasen isän poismenosta ilmoitetaan häissä. Minusta olisi parempi idea, että siitä ilmoitettaisiin etukäteen jollain tavalla (vaikka sitten joku joutuisi erikseen soittelemaan kaukaisemmille sukulaisilleen). Olisi kamala tuottaa ihmisille järkytys kesken hääjuhlan. Ehkä ymmärsin idean väärin, mutta sellainen ilmoitus ei oikein kuullosta hyvältä häissä.   ::)

Link to comment
Share on other sites

Ihan kyyneleet silmissä täälläkin on näitä kirjoituksia luettu. Itselläkin on pelko siitä, että läheisen kuolema varjostaa hääpäivää. Meilläkin mummo on melko huonossa kunnossa sairaalassa. Täytyy vaan toivoa, että siitä vielä tokenisi.

Link to comment
Share on other sites

  • 2 years later...
Guest Mynthon(Guest)

Meillä tulee hääpäivänämme kuluneeks vajaa kaks vuotta mummoni kuolemasta. Tiedän että hän odotti häitämme mutta tiesi varmastikin ettei niitä tule näkemään...Päätin jo aikoja sitten että käyn ennen vihkimistä viemässä haudalle samoja kukkia kuin teemakukkamme (auringonkukkia), näin tuntuu että mummo olisi mukana koko päivän. Ei tuu mitään, alkaa märisyttää pelkkä ajatuskin...

Link to comment
Share on other sites

Minun isoäitini kuoli vähän reilu vuosi ennen häitä. Olin kuvitellut, että hän olisi läsnä häissämme, mutta melko yllättäen hänen kuntonsa alkoikin huonontua. Veimme hääpäivän aamuna hänen haudalleen kolme tulppaania (häidemme kukka oli siis tulppaani).

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

Minun isoveljeni kuoli yllättäen joulukuussa, hääpäivänä tulee kuluneeksi reilu puoli vuotta kuolemasta. Jotenkin asian meinaan huomioida, tiedän kuinka hän olisi iloinnut, vuosia kun ukkoani hoputti kosimaan. Ei vaan ehtinyt kihlauksestakaan kuulemaan.

Toisaalta tuntuu huonolta idealta pitää häitä näin pian kuoleman jälkeen, toisaalta taas en voi elämää jättää elämättä sen takia että hän kuoli. Vaikeita asioita. :(

Link to comment
Share on other sites

  • 3 months later...

Meillä on äärimmäisen vaikea tilanne, koska isoisäni on sairastanut syöpää ja halvaantui puoliksi eilen. Häät on ensi lauantaina ja hänen tilansa näyttää niin huonolta, että pelkään hänen kuolevan ennen häitä. Joka tapauksessa hän ei sinne pääse, mutta tunnelma häissä voi olla aika surullinen. muistaminenkaan ei tule kyseeseen ja ehkä parempi että koko asiasta ei hääpäivänä puhuta koska äitini ei pian pysy koossa koko päivää

Link to comment
Share on other sites

en nyt haluaisi kuulostaa tunteettomalta ja julmalta mutta MINUN mielestä häät on häät ja hautajaiset on sitten hautajaiset...ei siellä hautajaisissakaan kukaan ala leikkiä hääparia ja kutsumaan häihin juhlimaan...kynttilän sytytyksen ymmärrän kirkossa mutta että vielä juhlapaikallaa...eikö sitten pidetä ihan kunnon ruumiin valvojaiset erikseen

Link to comment
Share on other sites

Muisto kimpussa

Joskus käy niin, että itselle tärkeä läheinen ihminen ei syystä tai toisesta ole mukana hääpäivässä. Tällöin ehkä haluat hänet kuitenkin mukaasi vihkimiseen ja juhlaankin.. Yksi tapa on laittaa läheisesi kuva pieneen amulettiin, kiinnittää se ketjuun tai nauhaan ja kiinnittää tuo amuletti kimppun varsiosaan.

     

amuletti.jpg

Tällainen löytyi amoriini.comista ja minusta tämä on todella kaunis ajatus!

Link to comment
Share on other sites

Meillä toisen vanhemman poismenoa (poismeno vasta 3 kk sitten) ei huomioida erikseen. Haluamme häidemme olevan iloinen juhla, vaikka viimeisimmät juhlamme ovatkin olleet hautajaiset. Jokainen meistä varmasti muistaa hänet mielessään omalla tavallaan ilman mitään erityistä symbolista tekoa.

Jos aiotte mm. sytyttää kynttilöitä ym. kannattaa miettiä sitäkin että esim. toisen suvun jäsenille eleenne voi tuntua "omituiselta". Tarkoitan siis omituiselta siinä mielessä, että he eivät tiedä miksi esim. kynttilää sytytätte. En halua kenenkään surua vähätellä, mutta olen samaa meiltä erään toisen kirjoittajan kanssa että hautajaiset ja häät ovat toisistaan täysin erillinen tapahtuma, joita en soisi keskenään sekoitettavan. Uskallan tällaisen mielipiteen täällä kirjoittaa, sillä asia on meille tällä hetkellä varsin ajankohtainen..

Link to comment
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Vastaa aiheeseen...

×   Olet liittänyt muotoiltua sisältöä.   Poista muitoilu

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Ladataan...

×
×
  • Create New...