Jos häät ei sitten olleetkaan niin upeat

[Annas kun]

Olo tuntuu ihan hylkiötä kun lueskelee keskusteluja joissa kaikilla on ollut mielettömän ihanaa ja upeaa. Eikö oikeasti kenelläkään muulla ole samanlaisia tuntemuksia että "no siinähän se meni"?

 

Melkein itkettää koko päivä. Mitään katastrofaalista ei ole tapahtunut, mutta kun tuntuu että jokainen asia häissä meni jotenkin pieleen. Vaikka kuinka hyvin oli suunniteltu ja pähkäilty ja toteutettu, niin päälimmäisenä tunteena on vaan aikamoinen pettymys. Kaikki meni "vähän sinne päin". Ei kukaan ultimaattisen täydellistä päivää varmasti saakkaan, mutta kun niitä asioita vaan kertyy monen monta samalle päivälle, sekä häitä ennen ja niiden jälkeen, niin kokonaisolo koko häistä on vaan ihan pannukakku.

 

Tähän ei nyt mikään kliseinen ainakin saitte toisenne auta, koska oltaisi me saatu toisemme maistraatissakin paljon vähemmällä rahalla. Nyt kuitenkin laitettiin meidän oma elämä tiukille ja järjestettiin häät. Äh. En pysty edes järjestämään ajatuksiani kun harmittaa ja ärsyttää niin paljon.

[Lexie]

Mä voin tunnustaa näin monta vuotta omien häiden jälkeen, että mulla oli välillä tylsää niissä pippaloissa. Olisi saanut olla enemmän ohjelmaa, vaikka johtoajatuksena oli, että ei laiteta liikaa teennäisiä leikkejä ym. vaan ennemminkin vapaata seurustelua. Vieraat tuntui viihtyvän ihan hyvin tai ainakaan kukaan ei valittanut jälkikäteen En nyt osaa sen paremmin lohduttaa sua, mutta se oma harmitus unohtui sitten ajastaan. Niistä juhlista huolimatta meidän avioliitto on ollut hyvä ja se on tietenkin pääasia.

[Annas kun]

Ei meilläkään liittoon ole toki asia vaikuttanut. Paitsi niin että nyt mies joutuu kestämään uudelleen valokuvaukset, mä kun en ole tyytyväinen meidän kuviinkaan. Se varmaan oli se kaikkein pahin kolaus kun varta vasten valittiin ja syynättiin mieluinen kuvaaja ja hylättiin useampi kun tykättiin eniten tästä. Ja sitten pelkkä kuvien katsominen jo ärsyttää lisää..

Meillä oli vaikeuksia saada ja löytää juhlapaikkaa. No sitten onnisti ihan viime tipassa (oliko 3.5kk ennen häitä) ja paikka oli parempi kuin ne muutama muu. Polttarit oli vähän puolivillaisesti kasaan heitetyt tai siltä se tuntui, koska niissä ei oikein oltu sisäistetty sitä millainen ihminen mä olen. Miehen polttarit oli vähän samaa sarjaa, mut ei se kuitenkaan valita, kuhan mainitsi hitusen turhauttavasta aikataulusta.

Kaiken sen näkeminen eri ihmisten kohdalla, että "mä autan sua tässä ja kun tuun niin tehdään tämä" päättyy siihen miten muut seisoo tumput suorina ja katsoo vaan kun sä teet sen. Tai pahimmassa tapauksessa ei edes katso..

Hääpäivä vaan oli ja meni, ei siinä mitään "hienoa" ollut. Mun isä ei tullut vaan peitteli tulemattomuudensa ihan typerillä tekosyillä ja kehtasi soittaa häitä edeltävänä iltana sen lopullisen vastauksensa. Tunnelma ei ollut yhtään sellainen kun haaveiltiin, eikä vieraiden kanssa vietetty aikakaan. Ne olivat tulleet Juhliin, eivätkä "meille kylään", joten käyttäytyminen oli sen mukaista ja se harmittaa myös. Meidän huikeen ihanat kaverit jotka ois omastakin päästä vahingossa saattaneet tuottaa lisämaustetta, niin eivät tietenkään kehdanneet olla omia itsejään. Sen lisäksi vieraat tietenkin lähti jo todella aikaisin (reilun pari tuntia aiemmin kun mitä ajateltiin). Kyseessä toki oli arki-ilta mikä oltiin huomioitu omissa ajatuksissamme ja aikatauluissa myös, mut näköjään sekin sit meni vaan näin.

Sen sijaan edellisenä päivänä kun juhlatila laitettiin kuntoon niin olin ihan " ♥♥♥ " ja huokaisin että oikeestiko se päivä on huomenna. Ja se halipulainen tunne kun sullouduttiin illalla vierekkäin autoon puvun kera ja lähdettiin ajamaan kotiinpäin oli huikea. Siihen ne kaikki sitten jäikin. Tultiin siis meille kotiin jatkoille n. 20 hengen voimin. Kotona odotti lapset jotka ei olleetkaan nukkumassa ja meidän äiti joka oli pari tuntia aiemmin lähtenyt niiden kanssa meille "laittaa niitä nukkumaan". Sen sijaan jouduinkin itse heittämään hääpukuni heti nurkkaan ja lähtee pesee lasten hampaat, peittelemään ne ja imettää vielä pienimmän unille jne. Ai että miten silmiä jo kuumottaa taas. Tästä tilanteesta mä olen vaan niin Vihainen. Se ilta ois voinut saada arvoisensa lopun ja pelastaa koko päivän, mut ei.. Äitin piti sitten taas heittäytyä sellaiseksi kun äiti vaan on.

Muokattu: July 26, 2015, käyttäjä: Annas kun

[Tipsis]

Mä olen lukenut tän ketjun kahteen otteeseen ja miettinyt, että mitä voisi kirjoittaa.. Tää ei varmaankaan lohduta sua Annas kun, mutta jonkinlaisen oivalluksen olen tässä saanut ja se on, että älä odota muilta ihmisiltä mitään. Musta vaikutti siis siltä, että suurin osa noista sun tunnelman alentajista johtui muista ihmisistä, siis heidän käytöksestään ja persoonastaan. Toisten ihmisten käytöstä ei voi määrätä eikä pakottaa, vaikka kaikkensa tekisi, että häistä tulisi rennot, lämmintunnelmaiset, hauskat jne. Tätä olen nyt itselleni yrittänyt paukuttaa päähän, että en voi jättää toisten "vastuulle" juhlien tunnelmaa olettaen että se on mahtava, saati sitten omaa juhlamieltä. Mä samaistun jonkin verran sun kirjoittamiin juttuihin, esim hääjärjestelyiden aikana monet kerrat olen mieleni pahoittanut, kun tiettyjä läheisiä ei kiinnosta häämme ja vaikka mun polttarit oli mukavat ja sellaiset kuin toivoin, ne eivät olleet sellaiset upeat ja mahtavat ja <3! kuin "kaikilla muilla", varmaan koska järjestäjät eivät uskaltaneet mitään ts. tunteneet mua oikeasti. Sulhon polttareista jätettiin pois se yksi juttu, jonka minä bestmaneille kerroin, että sulho monta vuotta sitten jo halunnut tehdä (oli siis jo järjestelty), mutta sulho itse ei ole sanonut mitään asiasta ja pitää polttareitaan huippuina - ehkä nuo miehet osaa vaan ottaa asiat paremmin

 

Mutta siis, sun vanhemmat on ilmeisesti mitä on ja sä tiesit sen, mutta silti toivoit, että ne käyttäytyis edes häiden takia toisin. Todella kurjaa etteivät ja musta täysin inhimillistä olettaa, että olisivat toisin käyttäyneet ja siten täyttäneet hääpäivän ansaitsemaa ihanuutta. Auttajaksi lupautuneet eivät tehneet niin, eivätkö osanneet, uskaltaneet, kokivat, ettei mahdu tekemään vai ovatko vain sellaisia kädettömiä haahuilijoita luonteeltaan? Kaverit eivät uskaltaneet olla itsejään ja vieraat pönkistelivät, tämä on sitä, mitä yritin kirjoittaa, toisia ihmisiä ei voi ohjelmoida. (Mä yritin keksiä "ice breaker tutustumisleikin", jotta ois vähän rennompi tunnelma heti alkuun, mutta taitaa sekin suunnitelma mennä mönkään.) Toi arki-ilta on kyllä vaan paha, jos on töihin meno seuraavana aamuna, niin väkisellä ajattelee sitä ja on varmaan väsy menneestäkin työpäivästä. Että silleen ymmärrän ehkä vieraita, ettei "lähtenyt fiilikset lentoon": Mutta sitten tuo valokuvaaja, palkattu ja ammattilainen...se on mun mielestä eri kategoriaa, koska hän oli töissä ja hänen taas kuuluu toimia teidän suunnitelman mukaan.

 

Summasummarum, tuliko noi "siinähän se meni" fiilikset täysin muiden ihmisten käytöksestä. Ja "<3" fiilikset sitten teidän keskisistä jutuista, eiks? Että keskittyä niihin teidän keskisiin juttuihin ja iloita siitä, että teidän häissä ei ollut hääparilla riitaa/känniä/itkukohtausta yms. keskenään

[toukoinen]

Mulla ei ole noin vahvoja “siinähän se meni”-fiiliksiä kuin aloittajalla mutta jollain tasolla pystyn samaistumaan tähän kyllä. Tipzillalla olikin tosi hyviä pointteja tuossa yllä! Vaikka periaatteessa ajatteli, että päivä menee niinkun menee ja odotukset ei olleet kovin epärealistiset niin silti sitä huomasi jälkikäteen, että oli kehitellyt päässään visioita miten päivän olisi pitänyt mennä. 

 

Sanottakoon heti alkuun, että päivä onnistui kokonaisuudessaan tosi hyvin, mikään ei varsinaisesti mennyt pieleen ja siitä on jäänyt ihanat muistot. Mutta silti joku kuukausi häiden jälkeen pyörittelin päässäni vaikka mitä asioita, mitä olisin tehnyt toisin ja murehdin olikohan ihmisillä kivaa. Me ei oltu kovin tyytyväisiä meidän DJ:hin, mikä vaikutti omiin fiiliksiin aika paljon, koska musiikki oli niin isossa osassa. Näin jälkikäteen on kuitenkin se aika, jolloin DJ mokaili, oli loppupeleissä aika lyhyt ja muuten hommat meni hyvin. Sitä vain paisutteli asiaa ehkä vähän enemmän niissä tunnehöyryissä. Olin myös tosi väsynyt välillä ja toivoin vain pääseväni nukkumaan. Kaikkialla lukee, että päivä menee tosi nopeasti mutta itse myönnän välillä katsoneeni kelloa, että kauanko vielä ennen kun pääsee nukkumaan Vaikka se väsymyskin sitten meni kyllä ohi. 

 

Toinen mikä vaivasi (vaivaa) pitkään oli se, että vieraat lähtivät juhlista aika aikaisin. Vähän niinkuin Annas kun kirjoittikin aiemmin. Vedin tästä tietysti sen johtopäätöksen, että kaikilla oli tylsää. Mulla oli semmonen mielikuva, että häissä ihmiset bilettää aina viimeiseen asti jos siihen on mahdollisuus. Meillä olisi voinut typistää iltaa huoletta tunnin lyhyemmäksi, eikä kukaan olisi huomannut Juhlat loppuivat siis yhdeltä ja silloin paikalla oli me, kaasot, bestman ja muutama kaveri. Ollaan kuitenkin saatu jonkin verran hyvää palautetta juhlista, mutta pessimistinä tietysti mietin, että sanovatko vain, koska kuuluu hyviin tapoihin Mutta sitten yritän ite muistaa, että lähdin itsekin aika aikaisin yksistä häistä pois muun kaveriporukan kanssa, kun meno hiipui, mutta silti nämä häät ovat mielestäni parhaat häät, joissa olen ollut vieraana. Että ei se vieraiden poistuminen ehkä korreloi sitä häiden onnistumista(?). 

 

Joitain muitakin yksittäisiä asioita oli, jotka aiheuttivat päänvaivaa itse päivänä ja jälkikäteen, mutta yritän antaa niiden vaan olla. Ylipäänsä murehdin ehkä vähän liikaa sitä, oliko muilla kivaa, vaikka itellä oli. Kun kovin moni ei ole kuitenkaan häitä jälkikäteen kommentoinut niin tuntuu jääneensä vähän tyhjän päälle. Valokuvista on saatu paljon hyvää palautetta ja siitä ollaan tosi kiitollisia, koska itsekin oltiin enemmän kun tyytyväisiä kuvaajaan!

 

Kirjoitinkin johonkin toiseen ketjuun jo, että minusta parasta häissä oli se yhteinen suunnittelu, toteutus ja prosessi kokonaisuudessaan. Hääpäivä oli myös hieno mutta ei sellainen spektaakkeli, jota ehkä olin jossain alitajunnassa kuvitellut. En tiedä onko nämä ajatukset iskostuneet päähän kaikista hääblogeista ja muista, joissa hääpäivää kuvataan “maailman parhaaksi päiväksi” ja häitä “maailman parhaiksi bileiksi”. Mutta alan vähitellen hyväksyä, että on ihan ok, jos häät on “vain” hyvät, mukavat ja lämminhenkiset. Ja siis oikeastihan siitä päivästä on ainakin tuhat ja yksi ihanaa asiaa muisteltavana. Ehkä sitä ekaks keskittyy vaan niihin huonompiin puoliin?

 

Huh, kylläpä tästä syntyisi näköjään tekstiä enemmänkin Hyvä että tuodaan vähän sitä realistisempaakin puolta esiin, että ei se kaikki ole aina niin ihanaa ja täydellistä ja mieletöntä. 

 

[Annas kun]

Kyllä omalla tavallani myönnän että se johtuu ihmisistä. Jos ajattelisin näitä irrallisina, niin ei se pelkkä hääpäivä ole "pahin" joten vieraiden jäykistely nyt oli ja meni, mitä sitten. Mutta kun katsoo koko päivää kokonaisuutena niin se vieraiden sellaisena oleminen vaikuttaa myös.

 

Mutta esimerkiksi kaaso pyysi että saisi osallistua korttikuvioihin. Lähetin hänelle tarvikepaketin kun piti keksiä SE malli mitä lähdettäisi toteuttamaan. Tein siitä kivaa ja hauskaa, laitoin pikkupurtavaa mukaan ja aikaa oli vaikka kuinka. Lopulta kun reilu 3kk myöhemmin kävin heillä, niin purtavat olivat kadonneet mutta ensimmäistäkään paperinpalaa ei oltu käytetty. Ja tuolla tapaamisella meidän piti pitää sellainen suunnitteluhetki, mutta ei pidetty. 15min ennen kun lähdettiin pois useamman päivän vierailulta, niin raapaistiin yksi korttimalli kasaan. Puvun osto oli hänelle vaikeaa (minä halusin sen ostaa, muttei hän saanut päätettyä millaisen haluaa), ja kun mekko löytyi (jonka minä löysin hänelle) niin sitten ei osannut päättää väriä ja senkin minä sitten päätin.

 

Sisko teki hienoa työtä kimpun kanssa vaikka hermoille se odotus kävikin. Hänet onneksi tunsin ja hän sanoi heti suoraan että se syntyy sit viimeisinä päivinä pakkotilanteessa kun luovuus yhtäkkiä kukkii satasella, että olenko valmis. Olen. Mutta koska mun sieluni on sellainen, etten siedä mitään viime tipassa tekemistä, niin olihan se tuskaa, turha sitä on valehdella. Samalla luovuuden kukkimisella oli myös meidän paikkakortit, ja totta puhuakseni pelkäsin ehtiikö hän tehdä kaikkea. Luotin, pelkäsin mutta kaikki onnistui siltä osin.

 

Mies vitkutteli päätöksiä ja lupaili tyhjiä. Lopulta mies ja bestman keksi salatehtäviä häitä edeltävän yön kun ei mies ollut voinut 6kk:n aikana tehdä elettäkään niiden suuntaan. Kaason piti kirjoittaa ne sitten puhtaaksi sillä aikaa kun mä olen laittautumassa, mutta hän korjaili omaa asuaan sillä aikaa. Eli salatehtävät kirjoitettiin sitten n. klo 16 eli ruuan jälkeen (vieraathan lähti jo klo 19 maissa..)

 

Äiti on äiti, mutta kun se kerran sanoi että voi vahtia lapset ja hoitaa ne loppuun saakka "koska kyllähän teidän pitää saada teidän päivää juhlia", mutta kuitenkin kotiin päästyämme (jo klo 23 illalla) hän ei ollut laittanut niitä ipanoita valmiiksi tai nukkumaanpäin muutenkaan. Kun mä seisoin puku päällä meidän keittiössä ja vaan mietin mitä helvettiä, niin hän sitten otti lonkeron kaapista ja sanoi että ehkä on ansainnut tämän tän päivän päälle. Meitä siis tosiaan tuli kokonaisuudessaan n. 20 henkeä meille "jatkoille" ja mä odotin sitä iltajuhlaa kun pystyisin olee rennommin (lapset on lähellä ja tarvittaessa pääsen niiden luo), mutta ei mun pitänyt joutua heti aloittaa reilun tunnin mittaista arkipäivän rumbaa lasten kanssa  ja heittää pukua pois ja.. Ja päälle saada vielä sellaista asennetta jonka luulin pysyvän pois edes sen päivän.

 

Ja vain joitakin mainitakseni niin näin.. Näitä on lisääkin, mutta kun en mä omasta mielestäni näiltäkään osin odottanut mitään mahdotonta! Ihan realistista "voisitko nyt hoitaa oman pukeutumisesi" "voisitko hoitaa meidän lapset nukkumaan" ja "voisitko nyt tehdä edes jotain meidän YHTEISEN päivän eteen".

Sitten kun ne kuvatkin meni ihan perseelleen lopulta, niin joo. Sillai kai. Ei ollut edes parinsadan euron kuvaaja.

-----

Pitää palata paremmalla ajalla lukemaan teidän tekstit vielä syvemmin, mutta nyt perhe kutsuu jo.

[Tipsis]

Juu, musta sun odotukset oli inhimillisiä. Kurjaa, etteivät läheiset edes hiponeet rimaa. Mä haluan kans tehdä asiat hyvissä ajoin eikä kiireessä, vihaisena viimetingassa. Joten ymmärrän täysin. Mies on enemmän viimetingan tyyppiä, mutta on onneksi aika hyvin yrittänyt, vaikkakin mun on pitänyt lähes joka asiassa jollain tavalla potkia, muistutella tai nalkuttaa. Itteeni tässä tosiaan yritän tsempata (ei varmaan lohduta, mutta ehkä mä opin sulta jotain), etten odota mitään avustajilta, vanhemmilta kuin vierailtakaan. Realistina mielummin sitten yllättyy positiivisesti

[Raitaa]

Tosi kurja kuulla Annas kun! Ihan kohtuuttomilla tavoilla läheisimmät ovat käyttäytyneet.

 

Sitten kun ne kuvatkin meni ihan perseelleen lopulta, niin joo. Sillai kai. Ei ollut edes parinsadan euron kuvaaja.

 

 

Oisko tätä nimeä mahdollisuutta saada tietoon, ees yv:llä? Tiedän, ettei ihmisiä saa mustanmaalata netissä, mutta mulle iski karsee foliohattu päähän, ettei kyse oo just meidän kuvaajasta...

[Annas kun]

Ei kyse oo siitä etteikö hän osaa, mutta nyt kai sattui huono päivä tai jotain. Kuka tietää. Mutta ne ei vastanneet laadultaan sitä mitä kuvittelin saavani koska kyseessä ei ollut satasen kuvaaja.