Suomalaisten pukuliikkeiden Via Dolorosa - Stilissiman tarina

[Toimitus]

Mitä on tapahtumassa suomalaiselle hääpukukaupalle?

Astun sisään morsiuspukuliikkeseen, jossa on hipihiljaista ja vähän hämärää. On aamu ja Runeberginkadulta kuuluu tasainen humina, kun ihmiset ajavat aamuruuhkassa töihin. Keskellä liikettä, isojen peilien edessä, istuu Stilissima-liikkeen omistaja Hanna Koskinen kahvikuppinsa kanssa. Hän on kesän alussa ilmoittanut, että Stilissima lopetetaan. Uutinen tuli yllätyksenä niin asiakkaille, kilpaileville liikkeille kuin mediallekin.

- Jos sopii niin ei sytytetä valoja, minusta täällä on mukampi istua vähän hämärässä. Napsautetaan valot päälle vasta sitten, kun avataan liike asiakkaille. Hän naurahtaa kevyesti ja istuu takaisin alas.

 

Katsahdan kellooni, meillä on pari tuntia aikaa jutella ennen liikkeen avaamista. Minulle tarjotaan istumapaikkaa pehmeällä jakkaralla, josta näen koko liikkeen yhdellä silmäyksellä: Valkoisilla paksuilla henkareilla roikkuvia uusimman malliston hääpukuja,  nipsuilla tankoon ripustettuja huntuja pitsireunoineen, koruja ja kenkiä sekä tilavat sovituskopit, joissa vielä lisää peilejä. On vaikea ymmärtää miksi tämän kaupan näyteikkunassa lukee loppuunmyynti.

- Anna kun arvaan, että haluaisit kysyä miten näin kävi? Et ole ainoa, jonka on vaikea käsittää tätä, mutta tilanne on nyt sellainen, että Stilissiman lopettaminen on ainoa järkevä ratkaisu.

 

Stilissima on yli kymmenen toimintavuotensa aikana luonut vahvan brändin hääpukuliikkeenä, josta saa huippusuunnittelijoiden merkkejä ja viimeisintä häämuotia. Euroopan ykkösmerkkeihin erikoistunut liike on ollut paljon näkyvillä mediassa ja muotitietoiset morsiamet ovat matkustaneet satoja kilometrejä tullakseen sovittamaan hääpukuja Stilissimaan.

- Niinpä niin, siihenhän me varmaan sitten loppujen lopuksi kompastuimmekin: Meille tultiin ostamisen sijasta vaan sovittelemaan ja meistä tuli huviretkien käyntikohde.  Muutamia vuosia sitten alkoi trendi, jossa meiltä tultiikin hakemaan vaan palvelua ja viettämään aikaa. Tultiin etsimään mallia ja ottamaan kuvia. Pahimmillaan saimme useita kyselyitä viikossa, jossa haluttiin varata pari myyjää lauantaina aamupäiväksi, sulkea liike muilta asiakkailla ja kysyttiin, että voidaanko järjestää kuohuviinitarjoilua koko seurueelle.

 

Sovitusmaksuista on puhuttu alalla jo useamman vuoden ajan ja niiden perusteluna on käytetty pukujen herkkiä materiaaleja, jotka eivät kestä loputonta sovittelua. Kaupoissa sovitettavana olevat hääpuvut tulisi myydä kuluttajille, sillä ne maksavat kaupalle yhtä paljon kuin asiakkaalle tilattavatkin puvutkin – mielellään täyteen hintaan. Stilissima on kuitenkin näyttävästi ollut sovitusmaksua vastaan.

- Minun täytyy myöntää, että en ole tyhmyyksissäni ymmärtänyt sitä, että maailma muuttui ja että sovitusajan varanneet morsimet saattoivatkin olla vain mallin etsintäretkellä. Otimme koko ajan lisää henkilökuntaa, jotta jokainen asiakas saisi oman myyjän, laajensimme tiloja ja pyrimme siihen, että palvelu olisi aina ensiluokkaista. Joustimme hyvän asiakaspalvelun nimissä niissä määrin, että toiveiden toteuttaminen tuotti meille taloudellista tappiota. Siltikään en nähnyt sitä, että meidän olisi pitänyt muuttaa kaikille avoin ja ilmainen palvelu maksulliseksi, voidaksemme turvata oman olemassaolomme. Sovitusaikojen määrä kasvoi huomattavasti, mutta myynti pysyi entisellään. Aloimme tehdä tappiota.

 

Alan ymmärtää mistä ongelmat  johtuvat. Katsahdan ympärilleni uusin silmin. Samalla Hanna nousee tuolistaan ja hakee kalenterin näyttääkseen miltä tammikuun ajanvaraustilanne näytti.

- Täysiä päiviä, jatkuvaa kiirettä. Kävin itse tuolloin muutamaan otteeseen töissä liikkeen puolella kiireapulaisena ja hämmästyin silloin kuulleessani, kun moni puhui puvun edullisemmin toista kautta hankkimisesta lähes avoimesti. Pahimmillaan kuulin keskusteluja, joissa puhuttiin puvun ostamisesta tietystä kiinalaisesta nettikaupasta tai mittojen ottattamisesta tässä samalla. Illalla istuin kotona laskupinon kanssa ja ajattelin, että kuinka vähän toisen työtä voi arvostaa. Se, että seurue lähtiessään halailee ja kiittelee erinomaisesta palvelusta ei auta silloin kuin on maksettavana liiketilan vuokrat, palkat ja verot sekä tietysti soviteltavat tuotteet.

 

Hannan kertomusta kuunnellessani mietin kaikkia niitä hääalan yrittäjiä, jotka ovat puhuneet samasta ilmiöstä. Netti on muuttanut kulutustottumuksia pysyvästi ja asettanut perinteiset kivijalkaliikkeet hankalaan asemaan. Asiakkaiden vaatimustaso on noussut samalla kuin yhä useamman myynnit ovat laskeneet. Työntekijöitä on lomautettu ja irtisanottu. Yhä useampi yritys sulkee ovensa ja tai muuttaa toimintakonseptiaan olennaisesti.

- Onhan tämä surullista ja toivon tosiaan, että jaksamme palvella samalla ilolla kuin ennenkin asiakkaamme loppuun saakka. Onneksi meillä on mahtava tiimi ja olemme yhdessä sopineet siitä, että suljemme Stilissiman hyvillä mielin. Meidän tarinamme kesti yli kymmenen vuotta ja sinä aikana myimme tuhansia pukuja. Ajat ovat muuttuneet ja me emme muuttuneet sen mukana tarpeeksi nopeasti. On uskottava siihen, että kun yksi ovi sulkeutuu niin toinen aukeaa. Nyt vietämme loppuunmyyntiä ja myymme koko varastomme pois. Siinä on varmasti hommaa koko kesän yli, sillä kellarissakin on satoja pukuja varastossa.

 

Haluaisin kysyä Hannalta tulevaisuudesta, mutta arvaan jo ennen kuin kysyn, että en saa vastausta. Vaikka hän kertoo avoimesti siitä, mitä on tapahtunut en voi olla huomaamatta pientä jännittyneisyyttä taustalla.

- Ainahan minulla on suunnitelmia, sanoithan itsekin, että olen uudistanut hääalaa tuntuvasti. Nyt otan itselleni aikalisän ja mietin, mitä haluan tehdä. Stilissiman kanssa menee varmasti vielä kuukausia ennenkuin viimeinenkin mekko on myyty ja voidaan pitää lopettajaisbileet. Niistä on jo sovittu entisten työntekijöiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa, että ilolla on tähän asti menty niin ilolla myös lopetetaan. Onhan tässä näitä ideoita ja projekteja vaikka kuinka, mutta nyt on pakko antaa itselle hetki rauhoittua. Tämä on kuitenkin ollut suuri päätös ja sen kanssa pitää nyt ensin oppia elämään.

 

Ulko-ovi käy ja sisään tulevat Stilissiman työntekijät. Iloinen porina alkaa jo heti ovelta, kun tytöt kertovat aamuisista sattumuksistaan. Valot napsautetaan päälle, sovituskoppien verhot asetellaan kohdalleen ja kalenterista katsotaan päivän ohjelmaa. Kaikki näyttää olevan kuten ennenkin.  Nousen ylös lähteäkseni ja mietin mielessäni, että näille ihmisille ei toivo kuin hyvää tulevaisuudessa. Sulkiessani ulko-oven sulattelen kuulemaani ja mietin, että tämän ei pitäisi olla mahdollista. Muistan kuitenkin Hannan lempeän päättäväisyyden ja uskon, että kaikki kääntyy parhain päin.

 

 

[Maple Nut]

Voi kurjuus!

Stilissima oli mukava, rauhallinen ja palveleva liike minulle. Saman puvun olisin saanut toisestakin Helsinkiläisestä liikkeestä, mutta päädyin hankkimaan sen Stilissimasta nimenomaan palvelun ja tunnelman takia.

Onnellinen morsian pukunsa kanssa Stilissimassa syksyllä 2013.

*nips*

Toivon liikkeen pitäjälle kaikkea hyvää ja kiitos ihanasta puvusta.

Muokattu: November 17, 2015, käyttäjä: Maple Nut

[amp]

Nyt vasta huomasin tämän viime kesäisen uutisen. Todella harmillista. Liikkeessä on ollut varmasti loistava palvelu, ja todella ikävää, kun ihmiset on käyttäneet sitä hyväkseen kuitenkaan ostamatta mitään. Laittaa kyllä ajattelemaan ostokäyttäytymistä (niin omaa kuin muidenkin). Mutta ymmärrän myös morsianten näkökulman, jos ei ole ollenkaan vielä käsitystä puvun mallista mikä sopisi itselle, niin täytyyhän niitä ensin saada sovitella. Sovituspalvelu voisi kyllä hyvinkin olla maksullista.

[Nykänen]

Luin  surullista.

[Iso-P]

Tässä vielä Koskisen blogikirjoitus aihetta liipaten, hieman katkera sävyiltään, mutta lienee ihan ymmärrettävää:

Maassa maan tavalla...

[Sisse von Hessen]

Harmillista luettavaa, mutta minkäs teet.