martsu79 Kirjoitettu June 11, 2009 Raportoi Share Kirjoitettu June 11, 2009 Mulle käy ja erittäin pahasti. En haluaisi sulhon sukunimeä, mutta häitä ei kuulemma tule, jollen ota sulhon nimeä. Vitsit mikä tilanne. Kai se on pakko ottaa nimi ja virallisesti käyttää sitä nimeä, mutta sanoa oma sukunimi. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Ella Kirjoitettu June 11, 2009 Raportoi Share Kirjoitettu June 11, 2009 (muokattu) Eikö sulhasesi hyväksy edes kaksoisnimeä, martsu79? Luulisi, että hänelle olisi tärkeää, että sinä olisit onnellinen ja nimeesi tyytyväinen...(anteeksi, että tungin tähän ketjuun, johon en varsinaisesti kuulu) Muokattu: June 11, 2009, käyttäjä: Ella Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
martsu79 Kirjoitettu June 11, 2009 Raportoi Share Kirjoitettu June 11, 2009 Eikö sulhasesi hyväksy edes kaksoisnimeä, martsu79? Luulisi, että hänelle olisi tärkeää, että sinä olisit onnellinen ja nimeesi tyytyväinen...(anteeksi, että tungin tähän ketjuun, johon en varsinaisesti kuulu)Kaksoisnimi minulle kävisi, mutta sulhon mielipidettä en ole vielä kysynyt. En uskalla. Sanoi niin painavasti, ettei häitä tule, jos en sukunimeä ota. Mutta kai minä lähiaikoina uskallan kysyä sitä. Se olisi minullekin hermojen lepuutusta. Ei siinä nimessä mitään vikaa ns ole, mutta en halua luopua omastani (on lyhyt, ytimekäs ja se on sukuni). Sulhon sukunimi on biologisen isän sukunimi. Anoppi erosi miehestä, kun sulhoni oli 3 viikkoa vanha. En siis halua sulhon biologisen isän sukunimeä. Tuskin ovat missään tekemisissä keskenään (mitä nyt kerran vuodessa kahvitellaan) ja anoppi ja biologinen isä eivät ole tuon eromisen jälkeen toisiaan nähneet. Siinä syy. Sulho ei tajua mun pointtia, vaan hänen sukunimi on hänen sukunimi ja sillä selvä. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Sahrami79 Kirjoitettu August 28, 2009 Raportoi Share Kirjoitettu August 28, 2009 Musta on ollut kiva vaihtaa sukunimeä, tuntuu kuin aloittaisin puhtaalta pöydältä ja siirryn selkeästi uuteen ajanjaksoon elämässäni. Sekä uusi että vanha nimi on melko tavallinen -nen -päätteinen nimi, vaikka tyttönimeni olikin kyllä vähälukuisempi ja varsinkin tämä meidän suku melko pieni. Mutta missään vaiheessa en edes harkinnut oman nimen pitämistä (nuorena suunnittelin kyllä kovasti äidin harvinaisen tyttönimen ottamista, mutta en oman tyttönimeni pitämistä). Haluan, että olemme samannimisiä miehen kanssa ja meidät mieltää perheeksi. Lisäksi nimenvaihto on sujunut huomattavasti helpommin, kuin mitä itsekään kuvittelin: Häistä on alle 3 viikkoa ja passia ja opiskelijakorttia lukuunottamatta uusi nimi on vaihtunut joka paikkaan. Passi tulee ensi viikolla, joten sen jälkeen nimi on sitten lopullisesti virallinen Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Mariann Kirjoitettu August 28, 2009 Raportoi Share Kirjoitettu August 28, 2009 Mulle oli itsestäänselvää, että vaihdan nimeni, eikä siitä edes keskusteltu. Onhan se vähän haikeata, mutta mielestäni tämä uusi nimi on kuitenkin astetta nätimpi kun omani. Sukunimessä on 3 kirjainta enemmän, mutta se on kivempi kirjoittaa.Ajokorttia ja passia on haettu uudella nimellä, postiakin on jo tullut uudella. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
strawberry87 Kirjoitettu August 28, 2009 Raportoi Share Kirjoitettu August 28, 2009 Mulle ei tuottanut mitään ongelmaa luopua tyttönimestäni. Pienestä asti tiesin, että haluani mieheni sukunimen (jos nyt ei ole ihan mahdoton nimi). Ja onhan tuo uusi nimi paljon parempi kuin vanha, jota kukaan ei koskaan osannut kirjoittaa oikein saati sitte lausua oikein, vaikka ihan perinteinen ruotsinkielinen sana olikin. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
iinaemilia Kirjoitettu August 30, 2009 Raportoi Share Kirjoitettu August 30, 2009 ollaan oltu nyt kuukauden verran naimisissa ja täytyy sanoa, että uuteen sukunimeen on todella ollut totutteleminen! otin mieheni sukunimen mukisematta, mutta on ollut outoa esitellä itsensä, jollain muulla sukunimellä kuin sillä, millä on esitellyt itsensä reilut 20 vuotta kai tähän tottuu... kertaakaan en ole vielä onnistunut esittelemään itseäni puhelimessa uudella sukunimelläni, vaan jokaisella kerralla olen sanonut ensin vanhan sukunimeni, jonka jälkeen olen mutissut "eiku" ja sanonut uuden sukunimeni.veikkaan, että ystävilläni on myös hankaluuksia tottua uuteen sukunimeeni, sillä tähän asti he ovat puhutelleet minua vanhalla sukunimelläni ei oo helppoo mulla onneksi olen muuten onnellinen <3 Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest Kirjoitettu August 31, 2009 Raportoi Share Kirjoitettu August 31, 2009 ^ Mun kavereilla oli enemmän totuttautumista kuin mulla mun uuteen sukunimeen. Ehkä siihen itse tottui nopeammin, kun sitä joutui lähes päivittäin käyttämään. Yksi kaveri sanoi tullessaan meidän silloiseen kotiin ekaa kertaa vierailulle niin, että mun tyttönimi oli otettu pois ovesta, että hän seisoi siinä oven takana tovin, ja oli ihan ihmeissään, miksei ovessa lue myös mun nimeä, koska asuinhan mäkin siellä. Tässä uudessa kodissa vieraillessa on kuulemma ollut helpompi tottua siihen, että ovessa lukee vain miehen nimi, koska se on täällä alusta asti ollut niin. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Sahrami79 Kirjoitettu August 31, 2009 Raportoi Share Kirjoitettu August 31, 2009 (muokattu) Mun täytyy kyllä sanoa, että mä en pahemmin ole vielä päässyt käyttämään uutta sukunimeä, muuta kuin kirjoitettuna. Mulle ei oikeastaan koskaan soita kukaan vieras niin, että joutuisin sanomaan koko nimeni ja aika harvoin sitä itseään koko nimellä kuitenkaan esittelee.Sähköpostin vaihdoin uudelle nimelle jo hyvissä ajoin kesällä, joten olen kuitenkin tottunut katselemaan uutta nimeäni . Lis.: Ja koko sen ajan, kun ollaan asuttu yhdessä, on ovessa ja postilaatikossa ollut vain miehen nimi (aikaansaamaton isännöitsijä), joten olen tosiaan tottunut tuohon nimeen hyvissä ajoin. Muokattu: August 31, 2009, käyttäjä: Sahrami79 Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Nobody Kirjoitettu September 16, 2009 Raportoi Share Kirjoitettu September 16, 2009 Eipä ole ollut mitenkään haikea tyttönimestä luopua. Ihmeen helposti sitä opi heti käyttämään tätä uutta nimeä. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Blues06 Kirjoitettu September 17, 2009 Raportoi Share Kirjoitettu September 17, 2009 Pidin itsestään selvyytenä että otan mieheni nimen mutta tottuminen uuteen nimeen on vienyt aikaa...30 v kulkenut omalla nimellä ja nyt vastailen puhelimeen sekä esittelen itseäni uudella nimellä aian änkyttäen.Esim kun kortteja vaihdan unohdan aina että mulla uusi sukunimi vaikkakit samalla kirjaimelal alkavat (vanha ja uusi siis) mutta tottumista on ollut, en vieläkään osaa vaikka kohta 3 kk aviossa... Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
muffeli Kirjoitettu September 17, 2009 Raportoi Share Kirjoitettu September 17, 2009 Kaksoisnimi minulle kävisi, mutta sulhon mielipidettä en ole vielä kysynyt. En uskalla. Sanoi niin painavasti, ettei häitä tule, jos en sukunimeä ota. Mutta kai minä lähiaikoina uskallan kysyä sitä. Se olisi minullekin hermojen lepuutusta.Mistä tällaisia miehiä vielä löytyy tähän maailman aikaan Kai nyt jokainen saa omasta nimestään itse päättää... Minä jättäisin häät sitten väliin, jos tuollainen uhkavaatimus tulisi Oletko kaksoisnimeä jo uskaltanut kysyä, martsu? Eikö se olisi ihan hyvä kompromissi sitten. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Belgemine Kirjoitettu March 22, 2010 Raportoi Share Kirjoitettu March 22, 2010 Omasta nimestä luopuminen oli haikeaa, vaikka samalla on mukavaa, että meillä miehen kanssa on nyt yhteinen nimi. Nyt reilu kuukausi häiden jälkeen alkaa pikku hiljaa muistamaan oman virallisen nimensä.. Tosin vielä pitää joka kerta miettiä tarkkaan, kun vastaa puhelimeen tuntemattomalle tai kun allekirjoittaa jotain, että nimi menee oikein. Jos ei mieti tarkkaan, niin vanha nimihän sieltä lipsahtaa. En ole meinannut oikein tottua miehen nimeen siitäkään syystä, että mielestäni se ei ihan parhaalla tavalla soinnu etunimeni kanssa hienosti yhteen. Mies ei kyllä ole samaa mieltä. Toisaalta tuo tunne voi johtua siitäkin, että on vaan niin tottunut siihen omaan alkuperäiseen nimeensä ja tämä tuntuu niin vieraalta. Kyllä kai se tästä pikku hiljaa. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest Tessa 100 Kirjoitettu March 31, 2010 Raportoi Share Kirjoitettu March 31, 2010 Ehdottomasti on ollut vaikeaa tottua uuteen nimeen! Ihana mies, neutraali uusi sukunimi mutta kaipaan vanhaa nimeäni... Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest Metrumia Kirjoitettu April 1, 2010 Raportoi Share Kirjoitettu April 1, 2010 Minulle on ollut ihan selvää, että mieheni sukunimen otan. Mutta ajattelin, että taideharrastukseni parissa pitäydyn tyttönimessäni - vaikkei se nimi mitenkään taiteellinen olekaan Ja todellakin kyse on vain harrastuksesta. Mutta silti.Sukunimi ei kuitenkaan ole minulle mitenkään erityisen tärkeä. Tuo sukunimihommahan on kuitenkin niin, että ihan yhtä paljon me ollaan vaikkapa Heikkisiä, Kemppaisia, Laineita ja Virtasia, jos nuo edellä mainitut sattuisivat olemaan isovanhempiemme sukunimiä ja tyttönimiä. Se, mikä meidän tyttönimemme on, riippuu vain siitä, kuka noista edellä mainituista sattuu olemaan miespuolinen. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
jennitys Kirjoitettu April 1, 2010 Raportoi Share Kirjoitettu April 1, 2010 Mulla tekee välillä tiukkaa uuden nimeni kanssa-en osaa kirjoittaa uutta sukunimeäni mitenkään "nätisti" siitä tulee vaan yksi sotku, entinen numikirjoitukseni oli huolellinen, nätti ja siitä sai selvää, nykyisestä ei sellaista saa tehtyä mitenkään -jos tulee "tiukka paikka" niin meinaan joka kerta esittäytyä tyttönimellänimutta kai tämä tästä vähitellen... Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest en vaihtanut Kirjoitettu May 9, 2010 Raportoi Share Kirjoitettu May 9, 2010 Olisi ollut aivan liian haikeaa joten sen vuoksi en vaihtanut vaan pidin tyttönimeni ja identiteettini, ja miksi ihmeessä kun melkein 30 vuotta olen ollut tämänniminen ja työuraakin takana olisin vaihtanut nimeni ja kaikki työt mitä olen saanut aikaan olisi hävinnyt siinä samalla.Miehelläni on melko harvinainen sukunimi, itselläni taas hyvin yleinen sukunimi. Pidän siitä että on yleinen sukunimi koska se on ainakin tunnettu ja osataan kirjoittaa joka paikassa ilman että tarvitsee tavata kirjain kerrallaan kuten mieheni joutuu joka paikassa ja hyvä että on yleinen nimi niin on paljon nimikaimoja eivätkä sitten ketkään ei toivotut henkilöt, häiriköt tms. jotka tietävät vain nimeni löydä oikeaa henkilöä mistään kun nimikaimoja on niin paljon.Lisäksi yksi syy mikä saattaa ehkä joidenkin mielestä olla hieman lapsellinenkin, mutta tämä oikeastaan on kyllä painavin syy miksi en vaihtanut, nimittäin oma sukunimeni on aakkosten alkupäässä ja pidän siitä. Mieheni nimi taas aakkosten loppupäässä enkä missään nimessä halunnut pudota aakkosissa loppupäähän.Suosittelen! Pitäkää oma sukunimi hyvät naiset. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Cressie Kirjoitettu September 7, 2010 Raportoi Share Kirjoitettu September 7, 2010 Ei ollut, ei yhtään! Outoa tosin oli vaihtaa sukunimi Facebookiin, sähköpostiin jne. Enköhän minä kohta puoliin ala oppia uudenkin sukunimen käytön. Vanha tulee niin luonnostaan, että täytyy ihan miettiä mitä sanoo nimekseen. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Yvory Kirjoitettu September 7, 2010 Raportoi Share Kirjoitettu September 7, 2010 Ei. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Laurell Kirjoitettu September 7, 2010 Raportoi Share Kirjoitettu September 7, 2010 Kun synnyin sain isäni sukunimen, kun vanhempani erosivat äitini muutti omansa sekä minun ja veljeni nimet omaksi tyttönimekseen. Kuvittelin tuolloin, etten enää ikinä tule vaihtamaan nimeäni... Mutta haluni, olla samanniminen kuin lapseni on ilmeisesti yhtä suuri kuin oman äitini, sillä en millään malttaisi odottaa mieheni sukunimen ottamista ja lasten hankkimista! En usko nimen muutoksen olevan ylitsepääsemätön ongelma. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
MarbleSnow Kirjoitettu September 9, 2010 Raportoi Share Kirjoitettu September 9, 2010 Hiukan oli kyllä haikeaa. Vanhaa nimeä kuin on vain 35 hlöllä ja lisäksi oma etunimeni ja vanha sukunimeni sopivat loistavasti yhteen (näyttivät ja kuulostivat hyvälle yhdessä).Mietin pitkään otanko yhdistelmänimen vai vaihdanko kokonaan. Ratkaisuun vaikutti eniten kai käytännöllisyys ja helppous. Kaikki nimeni (myös etunimi) ovat hiukan harvinaisempia (lue vaikeasti oikein kirjoitettavia), joten yhdistelmänimen kanssa olisi tullut vielä hankalampaa kuin aikaisemmin. Mieheni nimi on kuitenkin kaunis ja onneksi ei kovin yleinen sekään (515 hlöllä), mielelläni siis sen otin.Jälkikäteen olen muutamaan kertaan jo ehtinyt harmitella etten päätynyt yhdistelmänimeen, mutta loppuen lopuksi näin on helpompaa ja minulle oli tärkeää, että meillä on yhteinen nimi. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Anilize Kirjoitettu October 12, 2010 Raportoi Share Kirjoitettu October 12, 2010 Itsessäni nimenvaihto ei juuri aiheuta haikeita ajatuksia. Tiedän että nimeni ei karkaa mihinkään, ja jos joskus sen haluan, se on minun! Eli siis senhän saa takaisin vaihtamalla. Ei sillä että haluaisin sitä nyt! Minusta on ihanaa olla mieheni kanssa saman niminen! Vaikka entinen nimeni oli kyllä ehkä hiukan erikoinen ja monet kysyivät että miksen pitänyt sitä... Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest Kirjoitettu October 12, 2010 Raportoi Share Kirjoitettu October 12, 2010 Olen ollut nuorempana naimisissa ja jo avioliiton aikana otin tyttönimeni takaisin, koska en vain millään tottunut siihen miehen sukunimeen. Olin aina jotenkin väärällä identiteetillä liikkeellä. Muutettuani nimen takaisin olin jälleen oma itseni.Tulen mitä ilmeisimmin menemään uudelleen vihille. Nimiasiasta keskusteltiin miehen kanssa ja hän kysyi, olenko sitten hänen nimellään. Sanoin, etten koskaan enää vaihda nimeäni. Sitten hän kysyi yhdistelmänimen mahdollisuutta, koska hänen exänsä oli ottanut tuon yhdistelmän. Sanoin, etten aio tehdä sitäkään, vaan pidän oman nimeni. Huvikseni sanoin, että voihan mies ottaa minun sukunimeni tai tehdä siitä yhdistelmän oman nimensä kanssa. Hän maisteli nimiä hetken, ilmeisesti sitten tajusi, ettei hänkään haluaisi nimeä vaihtaa, eli miksi sitten minun pitäisi.Sitten vielä kerroin, että ei tuo edes ole mikään vanha asia, että naiset ottivat miehen nimen avioituessaan. Onneksi sukunimilaki uudistui. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest Woodwoman Kirjoitettu October 13, 2010 Raportoi Share Kirjoitettu October 13, 2010 Osaan sanoa jo etukäteen, ettei tule haikeiluttamaan sitten niin vähääkään. Odotan jo ihan innoissani, että pääsen hankkimaan uudet kortit ja että ovessa on vain se yksi nimi! En malttaisi edes odottaa! Ei mun nimessä mitään vikaa ole, ja ihan samanlaiseen perusjunttinimeen olen vaihtamassakin, mutta en ole mitenkään erityisen kiintynyt siihen. Sen sijaan se, mitä se nimenmuutos edustaa, on jotain niin mahtavaa. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
miguli Kirjoitettu October 23, 2010 Raportoi Share Kirjoitettu October 23, 2010 On haikeaa. Tykkään uudesta nimestäni kyllä, mutta kun olen aina ollut samanniminen vanhempieni kanssa Ja lisäksi tyttönimeni alkoi samalla kirjaimella kuin etunimeni, niin allekirjoitus oli kivempi tehdä. Minusta on kuitenkin tärkeää, että meidän perheellä on sama sukunimi. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Recommended Posts
Join the conversation
You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.