Jump to content
Naimisiin.info

Oliko haikeaa luopua tyttönimestä?


Ei

Recommended Posts

Mä ajattelin, että se olisi haikeampaa. Mutta suurin osa haikeudesta taisikin kasautua aikaan ennen häitä, jollei jopa kaikki. Miehen sukunimi tuntuu jo nyt ihan oikealta ja kotoisalta, vaikka häistä on vain päiviä :) Ehkäpä tein sen totuttelutyön jo pohdiskellessani tuota nimenvaihtoa.. Mutta nyt en vaan malttaisi odottaa, että saan kaikki asiat kuntoon omalla nimelläni: työsähköpostissa, asunnon ovessa ja henkkareissa on edelleen vanha nimi.

Link to comment
Share on other sites

  • Replies 195
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

Minä en ole vielä tottunut uuteen nimeeni, mutta en tunne haikeuttakaan, vaikka tyttösukunimeni kantajia on alle 50 Suomessa ja olin taatusti Suomen ainoa omalla etunimelläni. Siltikin minusta on parempi kun vaihdoin sukunimeni. Kela-kortti ja kaikki tunnukset työmaalla on jo vaihtuneet uudelle nimelle ja se näyttää lähinnä jännältä.

Link to comment
Share on other sites

^^ Mullahan oli satuile vähän sama homma, tyttönimellä jäi mun uuden nimen myötä enää 19 henkilöä :) Ja olin myös ainoa omalla etunimellä :) Toisaalta yleisempään vaihto on tietysti sikäli hyväkin, ettei välttämättä niin helposti kukaan saa osoitetietoja ja puhelinnumeroa, jos nyt vainoharhaiseksi ruvetaan :D En kyllä tiedä, onko uudella sukunimellä muita ihmisiä samalla etunimellä, mutta on se ainakin hyvin mahdollista :)

Link to comment
Share on other sites

  • 6 months later...
  • 2 weeks later...
  • 4 weeks later...
  • 3 weeks later...

Mulle nimesta luopuminen ei ole ollut niinkaan haikeaa, lahinna vaan outoa. Valilla meinaan unohtua etta nimi on vaihtunut ja mietin etta kenen posteja mulle tulee :) Tama johtuu varmaan osittain siitakin etta entinen kovin perinteinen suomalainen sukunimi vaihtui ulkomaiseen, ja nyt ennen niin vaikeasti aannettava nimi onkin yhtakkia paikallisestikkin helppo ja melkein natiivin oloinen. Kiva silti jakaa miehen nimi ja ehka kaytannon asiointikin tasta vahan helpottuu kun ei tarvitse tavuttaa nimea joka vaiheessa. 

Link to comment
Share on other sites

No vähän aiheen vierestä, mutta mun mielestä on haikeaa luopua miehen sukunimestä! :D Siis mies otti mun sukunimen ja oon tosi tosi iloinen tästä, mutta välillä iskee haikeus, kun mies ei olekaan enää se samanniminen mies, johon alunperin rakastuin. :D

Joten jos olisin vaihtanut omani, haikailisin varmaan vieläkin enemmän. :)

Link to comment
Share on other sites

Mulla oli tosi vaikeaa luopua vanhasta nimestäni... asiasta keskusteltiin kymmeniä kertoja ennen häitä. Soudettiin eestaas ja väiteltiin siitä, kumpi ottaa kumman sukunimen. Minä en olisi millään halunnut luopua omastani, mutta halusin yhteisen sukunimen, ja mieheni on sen verran perinteinen, ettei missään nimessä tahtonut vaihtaa omaansa. Joten tässä sitä ollaan. Mies on kyllä jälkeenpäin muutaman kerran säälinpuuskassaan ehdottanut, että jos nyt kuitenkin sitten vaihdettaisiin minun tyttönimeni yhteiseksi sukunimeksi, mutta en tiedä edes onko se mahdollista, enkä muutenkaan jaksa enää alkaa säätämään sen asian kanssa. Ikävöin vanhaa, harvinaista sukunimeäni :(

Link to comment
Share on other sites

  • 1 month later...

Hieman haikeaa kyllä, mutta ei kuitenkaan mitenkään hirveän surullista. Ylpeä olen niin uudesta sukunimestäni kuin tyttönimestänikin ^_^ Totuttelua tosin vaatii vielä näin kuukauden rouvana olon jälkeen! Meinaa kuitteihin tulla väärä allekirjoitus ja puhelimeen vastatessa on joutunut jokusen kerran sanomaan "Maija Meikäläinen... ei kun..." :D

Link to comment
Share on other sites

  • 4 weeks later...
  • 4 weeks later...
  • 4 years later...

Kaivelenpa tämän vanhan topicin naftaliinista, kun sattui niin hyvin omiin fiiliksiin nyt... Ensimmäiset päivät uudella nimellä sujuivat yllättävänkin kivuttomasti ja lähinnä mukavissa tunnelmissa, mutta nyt kun kouraan tulivat uusi ajokortti ja kelakortti, niin tunnustan, että vähän pala nousi kurkkuun. Varsinkin kun vanha ajokortti (ymmärrettävästi) täytyi lähettää trafille. Tajusin tuolla hetkellä, että mokomiin muovinpalasiin on ehtinyt kehittyä melkoinen tunneside. Ajokortti on symboloinut aikuistumista ja menemisen vapautta, sama kelakortti taas on ollut minulla ihan pikkulapsesta lähtien... Mälsältä tuntui sekin, että ajokortin design muuttui mielestäni huonompaan suuntaan, puhumattakaan siitä että nyt sen mokoman voimassaoloaikakin vielä lyheni. Jotenkin tämä kaikki konkretisoi yhden aikakauden loppua elämässäni, ja haikeus vanhan nimen ja identiteetin(?) menetyksestä iski kunnolla vasten kasvoja. 

No, uskon, että kaikkeen tottuu ja haikeus väistyy vähitellen... Lohdutan itseäni sillä, että vanhan nimen ja elämänvaiheen tilalle on tullut jotakin todella haluttua, uutta ja jännittävää. Eikä se ihminen nyt nimen myötä niin paljoa muutu, kunhan hölmö pää vain ylidramatisoi asioita.

Link to comment
Share on other sites

  • 7 months later...
  • 4 years later...

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Vastaa aiheeseen...

×   Olet liittänyt muotoiltua sisältöä.   Poista muitoilu

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Ladataan...

×
×
  • Create New...