Tuntuuko hössötys jälkikäteen turhalta?

[Guest Hermokimppunen]

Täällä on paljon saanut lukea ihania hääpäiväkertomuksia, tyyliin "elämäni ihanin päivä jota muistelen vieläkin päivittäin". Tällöin on itsestään selvää, että kaikki ponnistelu häiden eteen on ollut sen arvoista.

Kysyisinkin nyt hieman aremman kysymyksen, eli onko rouvia joille se päivä oli vain päivä muiden joukossa? Kenties onnistunut juhla ja ihanaa mennä naimisiin, mutta ei kuitenkaan satumainen tai ihmeellinen? Syy miksi kysyn on se, että yritän psyykata itseäni innostumaan häähössötyksestä, mutta jotenkin tuntuu voimattomalta ja kyllästyneeltä. Mottoni on, että jos jotakin järjestän niin teen sen kunnolla, mutta tuntuu että häihin on liian vähän aikaa ja rahkeet ei riitä mihinkään viimeisen päälle mietittyyn kansanjuhlaan.

Eräällä toisella palstalla muutama rouva kannusti, että kannattaa todellakin ottaa sen vain päivänä muiden joukossa. Vihkiminen + muutaman tunnin juhlahan se vain on, eikä sitä hääparin lisäksi jälkikäteen juuri muut muistele. Mitä mieltä te olette? ???

[Riikka_M.]

Ei se nyt niin ihmeellistä ollu. Ihan kivaa ja kaikki tuntui viihtyvän, mutta ei mitään elämää suurempaa.

Mä ajattelin asian niin, että hössätän ennen häitä niin ei tarvii sit sinä päivänä. Ja niinhän se menikin. Kaaso vaan sai tehä kovasti töitä, että mä uskalsin jättää hommat osin hänelle enkä tehnyt ihan kaikkea itse.

Miehen mielestä se oli täydellinen päivä. Mun mielestä ihan ok, kaunis jne. mutta täydellinen...mitä sen täydellisempää siinä oli kuin muissakaan päivissä?

[Guest Cardia]

Jo järjestellessäni häitämme hössötys tuntui turhalta. Olemme kai järjestäneet sen verran juhlia, että kaikki sujui helposti ja järkevästi. Olen kuitenkin perfektionisti, ja se ei rajoittunut hääpäiväämme. Kaikissa järjestämissäni juhlissa pyrin mahdollisimman hyvään lopputulokseen. En kokenut koskaan, että tuo hääpäivämme olisi jotenkin kaivannut kummempaa panikointia tai sen suurempaa jalustalle nostoa. Oikeastaan välillä tuntui kuin olisi järjestämässä tietynlaisia naamiaisia... Ja sitähän häät kai loppujen lopuksi ovat.

Hääpäivämme oli erittäin onnistunut. "Täydellinen" kai kuuluu sanoa. Mitään en muuttaisi jos sen päivän eläisin uudelleen. Mutta satumaista en siitä onneksi aikaiseksi saa. Lämmöllä silloin tällöin muistelen päiväämme, mutta suurimman ilon kuitenkin tuottavat ne hetket joita ei voinut edes suunnitella. Se oli erityinen päivä, mutta ei missään nimessä mielestäni vuoden tai jopa kahden vuoden hössöttämisen arvoinen.

[Guest Eshter]

Tuntuu.

Vielä simppelimmin hoitaisin homman, jos uudelleen saisin valita. Ja pettymykset kohdistuu juuri niihin ainoisiin hössötyksen kohteisiin... (itse poltetut CD:t eivät toimineet soittimessa, äänentoistossa ei ollut tarpeeksi volyymia => ei sit tanssittu ollenkaan...)

[Ei]

Minusta hössötys tuntuu jo nyt, 9 kuukautta ennen häitä, aika turhalta. Olenkin siksi päättänyt, että en hössötä. Etsin kauniin puvun, yritän järjestää mahdollisimman hyvää ruokaa ja toivon, että vieraat viihtyy. En kuitenkaan halua ottaa paineita jokaisesta pikkuasiasta, kuten servettien sävystä tai siitä, miten juhlan tulisi mennä.

[Guest Mrs Shammy]

Kysyisinkin nyt hieman aremman kysymyksen, eli onko rouvia joille se päivä oli vain päivä muiden joukossa? Kenties onnistunut juhla ja ihanaa mennä naimisiin, mutta ei kuitenkaan satumainen tai ihmeellinen?

Jep, täsmälleen tältä musta tuntuu 10 päivää häiden jälkeen. Hieman ihmetyttää, että onko mussa jotain vikaa, kun en mitään ekstraihmefiilareita saanut. Sunnuntaina häiden jälkeen tuijotin sormeani, että ai, me ollaan naimisissa - ai niin, olihan meillä häätkin.

Ja kuitenkin päivä oli täydellinen ja täsmälleen sellainen kuin olin suunnitellutkin. Omat tuntemukset vain hämäävät...

[moira]

Mä hössötin mielestäni asteikolla 1-10 (10= maailman eniten), ehkä 4 tai 5 -luokkaa. Eli mulle tärkeimpiä järjestelyissä oli ne asiat, jotka ENITEN vaikuttavat vieraiden tai oman itsen viihtymiseen. Eli kaikki sujuu jouhevasti ilman odottelua, kellään ei ole liian kylmä/kuuma, ruokaa ja juomaa riittää. Pikkunäpertelyt, joita kukaan ei muista enää seuraavana päivänä sai jäädä vähemmälle. Lisäksi perhe ja ystävät halusivat osallistua puuhasteluun, joten delegoin hommia heille (kyltit, paikkakortit, iltapala). Näin oloni oli varma, että kaikki sujuu, mutta mitään liikoja paineita en ollut itselleni kehittänyt hääpäivän onnistumiselle. Mutta kuinkas kävikään, kaikki sujui ihanasti   :-X  Ehdottomasti elämäni hauskimpia ja onnellisimpia päiviä    

Mielestäni olin hössöttänyt juuri sopivasti!

Eli mun mielestä kannattaa mennä suunnittelussa vaan tunteella, omien fiilisten mukaan,koska kaikki tekee asiat omalla tavallaan. Tärkeintä on, että juhlat ovat juuri TEIDÄN näköiset, ei muiden päiväkirjoista kopioidun oloiset. Me saatiin tästä kommenttia monelta vieraalta, että maalaisympäristössä järjestetyt rennot bileet sopivat juuri meille. Luultavasti, jos olisimme viettäneet häitämme tyllillä täytetyssä ravintolassa, jonka jälkeen paikalliseen discoon, pitäisin päiväämme pettymyksenä.

Anna mennä vaan, älä ota paineita  8)

[Nele]

Mä tykkäsin ns. hössötyksestä niin paljon, ettei todellakaan tunnu turhalta. Omaksi iloksihan sitä hössötetään hääkarkeista jne. sälästä, bileet saa pystyyn vähemmälläkin.

Häät meni oikein hyvin, mutta en odottanutkaan sen olevan mikään elämäni romanttisin päivä. Ne oli liian isot juhlat ollakseen mitään kovin romanttista. Hauskaa kyllä oli, ja ihan täydelliset häät juuri meille. En usko että meidän häät säilyy kenenkään vieraan muistoissa mitenkään hillittömän upeana kokemuksena.

[Wenya]

Meillä ei ollut aikaa kuin pari kuukautta siihen hössöttämiseen, ja kun oli muutakin tekemistä kuin täyspäiväisesti järjestää häitä, niin tuo aika kului jo ihan niiden välttämättömyyksien hoitamiseen. Enkä kyllä jäänyt yhtään kaipaamaan mitään omia askarteluja. Meille se päivä oli kyllä aivan ihmeellinen ja erityinen, mutta sellaisen siitä teki kaikki muu kuin oma hössötyksemme. Kauneimpia asioita oli ehkäpä morsiusmessu kaikkine (suuresti valmiiksi määrättyine) osineen, herkullinen ruoka (joka tilattiin valmiina) ja sukulaisten ihanat puheet. Eli ei mikään sellainen, joka olisi vaatinut omaa hössötystä

[Guest Sandramaria]

Päivä oli ihana ja ikimuistoinen, ei vain päivä muiden joukossa. Selvisin kuitenkin ilman stressiä ja sen suurempaa hössötystä... tärkeintä oli, että vieraat viihtyivät ja me saimme omannäköisemme juhlan. Oli meillä hääkarkit ja kirkko-ohjelmat, mutta ei niiden väriätarvinnut suunnitella vuotta ennemmin. Eikä päivää pilannut lautasliinojen asteen väärä sävy... kauniit muistot jäi koko päivästä.

[Minna J]

Meillä hössötystä ei ollut niinkään sen takia että olisimme kuvitelleet hääjuhlan olevan elämämme hienoin päivä jonka täytyy olla täydellinen, vaan siksi että yritimme hoitaa homman mahdollisimman pienellä budjetilla ja kiusaamatta ystäviä nakituksella. Sellaista hössötystä siis oli jonkin verran, että ravasin ympäri kaupunkia etsien edullisia pöytäliinoja ja edullisia vuokra-astioita ja helpoimmin itse tehtäviä mutta silti jollain lailla tavallista bileruokaa parempia tarjoomuksia jne. Mitään askartelua meillä sentään ei ollut, koristeena vain kynttilöitä ja ruusuja. Pahinta hössötys oli tietysti viikkoa ennen juhlia, jolloin en ehtinyt tehdä töiden lisäksi juuri mitään muuta kuin ajella ympäriinsä kanniskellen loputtomia juomakoreja ja laatikoita, valtavia ruoka-ainekasoja ja kaiken maailman kamaa - eihän niitä voinut kovin paljon etukäteen kotiinsakaan ottaa tilaa viemään, ja ruuan kanssa piti olla tarkkana että kaikki saatiin säilymään.

En pidä tuota hössötystä "turhana" juhlien onnistumisen kannalta, mutta kylläkin pidän sitä kohtuuttoman raskaana morsiamen duuniksi. Häitä edeltävä viikko oli inhottava ja myös itse juhlista oli paikoitellen vähän hankala ehtiä nauttia, kun oli sielläkin aika kiire. Joten jos saisin tehdä asiat uudelleen niin järjestäisin suunnilleen samanlaiset häät mutta käyttäisin vähän enemmän rahaa, eli ostaisin enemmän ruokia valmiina ja palkkaisin jonkun ulkopuolisen vastaamaan ruokien, juomien, astioiden ja roskien trafiikista juhlien aikana ja niiden jälkeen. Mistään valtavasta suunnitelmanmuutoksesta tässä ei edes puhuta, minulla oli vain vähän turhan optimistinen kuva omasta ehtimisestäni ja jaksamisestani.

Jos hääjuhla olikin kaukana elämäni onnellisimmasta päivästä, se oli silti tärkeä päivä jonka eteen halusimme nähdä vaivaa. Etenkin miehelleni se oli varmasti jonkinlainen elämän kohokohta, päätös hänen (todellisille tai kuvitelluille) hunsvottivuosilleen. En siis jättäisi juhlia väliin tai karsisi niitä vaan päinvastoin tekisin ne vähän "isommin", edes sen verran että minulle olisi jäänyt enemmän kuin varttitunti aikaa laittautumiseen ennen juhlien alkua.

[Punky]

Se hossotys, minka teki omaski ilokseen ei tunnu turhalta, silla se oli kivaa ja tekisin uudelleen vaikka heti.

Moni hossotys joka joidenkin mukaan "taytyy" tehda/olla tuntuu turhalta, mutta luovuin niista pari kuukautta ennen haita - enka siis tehnyt.

Kaytannossa tykkasin hossottaa kutsukortteja, yksinkertaisia poytakoristeita ja sormuksesta. Muuten annoin esim pitopalvelun hoitaa ruuan yksityiskohdat, luotin valokuvaajiin kuvien yksityiskohdissa, annoin apureiden hoitaa juhlapaikan ulkonaon ilman tiukkaa ohjeistusta, annoin ihmisten pukeutua kuten halusivat, en tehnyt minuuttiohjelmaa, luotin eraaseen vapaaehtoiseen joka hoiti musiikin, sulho valitsi haatanssin, ostin ensimmaisen tarpeeksi kivan puvun, en kaynyt monessa kirkossa ja juhlapaikassa edestakaisin, en haastatellut useaa vihkijaa jne.

[Nurri]

Itse kun en ole hössöttäjä tyyppiä niin ei tullut niin kovasti hössötettyäkään. Varsinkin kun häät oli niin pienet kuin mahdollista. Hääpäivä oli kiva ja varmasti jää mieleen, mutta ei se ollut mikään elämäni ihanin päivä. Ei edes viime vuoden ihanin päivä. Mutta se ei tullut yllätyksenä, tiesin sen jo etukäteen etten sitä päivää niin korkealle rankkaa kun en ole oikein hääihminen.

Kaikkein eniten tässä stressaa olla tänä kesänä kaasona umpi-häähössölle kaverilleni, jonka häihin olen hössännyt enemmän kuin omiin häihini  ;D

[Guest eleniini]

Kaikkein eniten tässä stressaa olla tänä kesänä kaasona umpi-häähössölle kaverilleni, jonka häihin olen hössännyt enemmän kuin omiin häihini  ;D

Jep, mä hössäsin oman parhaan kaverini viimekesäisiä häitä (hänen kanssaan ja ilman) n. vuoden. Tuli silloin koluttua Naikkareiden infopuoli juurta jaksaen, ja nyt ei sitten enää omia juhlia varten jaksa niin napata.   Noh, päätetään vaan aikataulu sopivan myöhään niin eiköhän sitä jaksa jänskätä ne vikat kuukaudet.  

[nti kesäheinä]

Minä tykkäsin hössötyksestä kovasti, ja minusta meillä oli ihanat, viimeisen päälle suunnitellut ja toteutetut häät. Monet vieraatkin kehuivat kovasti hienoa kattausta ja onnistuneita juhlia.

Eli minusta hössötys ei ollut turhaa. Varmaan vähemmälläkin hössötyksellä olisi päässyt naimisiin, mutta ei olisi saanut tismalleen sellaisia häitä kuin meillä oli.

Mutta ei kaikkien tartte hössöttää häistä, jos ei ole sen luonteinen ihminen. Minä hössötin omia valmistujaisjuhlianikin aika paljon. ;D

[CapsLock]

Mä tykkäsin ns. hössötyksestä niin paljon, ettei todellakaan tunnu turhalta. Omaksi iloksihan sitä hössötetään hääkarkeista jne. sälästä, bileet saa pystyyn vähemmälläkin.

Tässä tuli minusta oleellisin: jos itse nauttii hössöttämisestä, niin silloin se kannattaa. Silloin saa tavallaan pidennettyä hääpäivän moninkertaiseksi, kun aina hössöttäessään hääpäivän voi elää etukäteen läpi monta kertaa.

Jos ei nauti hössöttämisestä, niin sitten se kannattaa ehdottomasti jättää väliin. Juhlat voivat olla iki-ihanat ilman hääkarkkirasioita, erikseen teetettyjä morsiusmaljoja ym.. Omia häitään varten kannattaa tehdä niitä asioita joista nauttii. Ja jos järjestelyistä ei nauti, niin sitten ne kannattaa minimoida .

[Neferty]

Yritin mahdollisimman pitkälti olla hössöttämättä ja tavallaan senkin pienen hössöttämisen olisi voinut jättää väliin (meillä oli vain 4 vierasta). Olen edelleen sitä mieltä että meidän olisi pitänyt mennä vain kahdestaan naimisiin, mutta mies "vaati" vanhemmat paikalle... Toisaalta häät menivät kyllä hyvin ja kaikkien suunnitelmien mukaan, eli jäihän niistä ihan mukava muisto. Niihin kuluneen rahamäärän olisin kuitenkin voinut laittaa tärkeämpäänkin kohteeseen....

[Guest dronttis]

Kyllä todellakin kannatti hössöttää.  Päivä oli juuri niin ihanan kun unelmissani haaveilin.  Kyllä elämässä pitää olla kohokohtia, joihin on panostettu.  Hössötin lähes täysipäiväisesti puoli vuotta ja rahaa kului paljon, mutta mielestäni kaikki oli vaivanarvosta !!  Täydellinen päivä, elämän kohokohta =)

[Rouva Suhonen]

Vastaus : kyllä tuntuu jälkikäteen turhalta.

Tuntui jo monta kertaa häitä järjestellässäkin turhalta, sitä mietti että mihinhän sitä päänsä oikein on pistänyt ... rahaa palaa yhden päivän takia jne.jne ja stressiä ja hommaa on ollut aivan järjettömän paljon.

Matkan varrella jo siltä tuntui ja nyt häiden jälkeen tuntuu varsinkin siltä että jos nyt saisi harkita uudelleen niin häitä en järjestäisi, ihan tosi !

Kyllä häät menivät ihan ok, mitä nyt meidän lähimmällä porukalla saatto odottaakkaan, eli vähän niin ja näin ja olihan se kiva pukeutua nätisti ja olla upean näkönen, mutta en sanoisi että se kaiken sen rahanmenon ja vaivan väärti olisi ollut.

Naimisiin menoa en tietenkään olisi jättänyt   ;D vaan olisin ehkä tehnyt sen niin että jotakin todella intiimiä ja romanttista järjestänyt miehen kanssa vaikka ihan kahdestaan, siinä olisi kerennyt keskittyä itse asiaan eli naimisiin menon tarkoitukseen ja rentoutua ja nauttia, mistä hääpäivänä ei tullut yhtään mitään, ohi meni kuin tuulahdus ja se olikin sitten siinä.

Tärkeintä on että häät ovat nyt ohitse ja naimisissa ollaan   , mutta tosiaan sanon sen vielä, että jos olisi ollut viisaampi eikä huumaantunut hössöttämään, niin olisi tehtnyt tämän kaiken hyvin hyvin paljon vaatimattomammin.

[Eleonora]

Vinkkinä kaikille sanoisin, että hössöttäkää vain niistä asioista, joita itse pidätte tärkeinä. Hääpäivä menee kuitenkin todella nopeasti ohi ja pikkuasioita ei edes silloin huomaa!

Siis, jokseenkin turhalta hössötys tuntuu, vaikka yritinkin olla suuremmin hössöttämättä. Hääpäivä meni nopeammin kuin mikään elämäni päivä, vaikka toki päivä oli ihana ja kaunis ja vieraatkin tuntuivat viihtyvän. Mutta luultavasti samaan lopputulokseen olisi päästy pienemmälläkin panikoimisella. Ja rahaa meni tuhottomasti yhteen ainoaan päivään, vaikka meillä ei edes ollut kovin suuret häät. Mutta pääasia, että nyt ollaan naimisissa!

[dasta]

Ei tuntunut turhalta vaikka loppuvaiheessa vähän stressasikin. Niin hyvin vieraat viihtyvät (oisivat tosin viihtyneet esim hääkarkeista huolimatta), kehuivat kaunista koristelua, hyviä järjestelyjä, ruokaa ja kaikkea että tunnettiin saavamme "täyden korvauksen" uhratusta ajasta ja vaivasta.

Hääkarkit - niin turhilta kuin ne vaikutatvatkin - olivat jakajille (suvun pikkutytöille) se kohokohta joten tarpeen olivat nekin

[Kyllikki-Kaarina]

Se vähäinenkin hössötys (jos sitä naikkareissa edes hössötykseksi katsottaisiin) tuntuu nyt turhalta. Nyt jos pitäisi tällä viisaudella järjestää häät, niin jäisivät varmaan järjestämättä ja juhlisimme ihan kahdestaan.

[Guest mamal]

Mä suunnittelin häitä aktiivisesti vuoden päivät, mutta en kutsuisi sitä hössötykseksi. Jätin hääkarkit, värssyt, häälehdet, leikit, vieraskirjalappuset jne jne MUN MIELESTÄ turhat jutut tekemättä, mutta järjestinkin sitten muuten vuosisadan juhlat eli satsattiin puitteisiin; juhlapaikkaan, ruokaan ja juomaan sekä musiikkiin. ja itseemme tietysti. Häät olivat täydelliset ja vaikka rahaa paloi ihan uskomattomia määriä, en mitään teksi toisin jos häät vasta olisivat edessäpäin. (Tai siis no, en kadottaisi sulhon sormusta ennen häitä niin ettei sitä vieläkään ole löytynyt...)

[Tuulikellohame2014]

Mä yritin välillä kaiken kiireen ja hössötyksen keskellä ajatella, että eihän se hääpäivä ole kuin juhla muiden joukossa ja se auttoi välillä laittamaan asiat mittasuhteisiin. Kuitenkin olen tyytyväinen, että paneuduin asioihin kunnolla, vaikka se toikin vähän stressia. Kaikki hääjärjestelyt valmistivat minua "suureen päiväämme" ja avioliittoon ja ainakin aika kului rattoisasti häitä odotellessa. Ymmärrän kuitenkin nyt, että päivä on nopeasti ohi ja mihinkään pikkuasioihin ja -kömmähdyksiin ei kukaan kiinnitä huomiota!

[Amazon]

Mä yritin olla hössöttämättä loppuun asti, ja se kostautui sit silleen että pari viimestä päivää ennen hääpäivää oli melkoista hössötystä.. tosin ei turhaa sellasta kun kaikki piti kuitenkin saada valmiiksi... Seuraavalla viikolla, heti maanantaina kun arki alkoi ja töihin piti mennä niin olin TODELLA naatti, ja tuntuu ettei vieläkään jaksa mitään tehdä  :-/ Loma olis tehny terää heti häitten jälkeen.... Mut kesätyö kun on niin...