Jump to content
Naimisiin.info

Kosinnan odottelu vol. III


Ewy

Recommended Posts

Juteltiin eilen aiheesta miehen kanssa, ja hän kuulemma haluaa mun kanssa naimisiin (oli muuten ensimmäinen kerta kun tuo lausunto tuli luontevasti kuin apteekin hyllyltä, yay!), mutta ei vielä. Samoilla linjoilla olen itsekin, mutta sitä jäin vähän ihmettelemään, että miehen mukaan elämäntilanne ei ole vielä sopiva edes kihlautumiselle... En sitten tiedä, mahtaako asia olla rahasta kiinni - mies kun on hyvinkin saattanut unohtaa sen yhden kerran esittelemäni sormuksen, joka maksaa huikeat 25 euroa :D

Link to comment
Share on other sites

Minä olen nyt aktiivisesti yrittänyt pysyä täältä pois ja unohtaa koko hääaiheen, koska tiedän että kosintaa on turha edes odottaa ennen kesää (tai oikeastaan varmaan ensi VUODEN kesää). Nyt kuitenkin parina päivänä on tullu selailtua Pinterestiä ja hääkuume on ihan huipussaan. Minulla on kaikki teemoista lähtien jo suunniteltuna ja itse häät vain puuttuvat. Tiedän tosin että ei sitä kosintaa todellakaan tule ennen 3v päivää, joka on kesällä. En yhtään ihmettele vaikka venyisi sinne neljään vuoteen.

Mutta hirveästi onnea kaikille tämän keskustelun jättäneille tuleville vaimoille! ♡

Link to comment
Share on other sites

Olen näiltä palstoilta tietoisesti pysytellyt paljon poissa, kun ei liika hääpalstoilla roikkuminen ole ainakaan auttanut tässä venailussa, varsinkin kun omat sovitut "aikataulut" ovat vähän venyneet. Piti tosissaan jo viime kuussa päästä katselemaan sormuksia mutta miehen hyvin stressaava työprojekti venahtikin kahdella kuukaudella ja nyt vasta alkaa loppu häämöttää. Tosin mies ihan oma-aloitteisesti ehdotti että ihan parin viikon sisään jos katseltaisiin niitä rinkuloita. Tuntuu tuo muutenkin olevan innoissaan koko jutusta kun ei meinaa siltäkään hääpuheenaiheet loppua  :wub:. Ilahduttavaa kerrankin näin päin kun mulle ehdottomasti tässä odottelussa on ollut vaikeinta liiallisen häähömpän sensurointi, koska jos olisin puhunut siitä aina kun mieli teki meillä ei varmaan muusta olisi puhuttukaan.

Link to comment
Share on other sites

Joo, kaikki kihlautuu ja suunnittelee häitä eikä ygtään auta se "no kyl se vielä kosii!" "Kyl se pian kosii". Helppohan teidän on sanoa kun te ette oo ees kerenny alottaa asiasta stressausta tai vihjailua ennen ku teitä on jo kosittu toisin ku mä. Jos ite oot jo saavuttanu sen mitä toinen epätoivosuuteen asti oottaa niin ei paljo auta tollaset kuluneet fraasit.

Link to comment
Share on other sites

No mutta, täällä kaikilla sentään tilanne kun mies vihjaillut itsekin asiasta ja on jollain tasolla mukana.. Meillä ei asia ole edennyt yhtään mihinkään ja alkaa jo harmittaa kun tuntuu että näinkin ihana asia tulee vaan meiän väliin.. Pientä katkeruutta ehkä alkaa olemaan jo mulla ilmassa, en ois kyllä ikinä toivonu tällasta tilannetta tällasesta asiasta :( mies ei vaan käsitä mihin naimisiinmenoa tarvitaan ja oon alkanu luopumaan mun kosintahaaveista kun mitä järkeä jos toinen ei koe asiaa tärkeäksi.. Vois kuulemma mun takia mennä, mut ei kuulemma merkkaa mitään sormus sormessa hänelle, niin tulee vaan olo et yksinään menisin naimisiin ja mies pitkin hampain kypsänä siinä vieressä sanois "tahdon".. Kauheen ihanaa. Sori tällanen katkeran naisen vuodatus, tällasilla fiiliksillä tosiaan tällä hetkellä..

Link to comment
Share on other sites

Heissan kaikille,

Ajattelinpa minäkin viimeinkin kommentoida tähän ketjuun kun aina olen tätä salaa lueskellut anonyyminä... Hyvin samanlaisia tuntemuksia löytyy minultakin kuin teiltä muiltakin. Yhdessä ollaan oltu kahdeksan vuotta, joista muutama ollaan asuttu yhdessä. Ikää on päälle parikymmentä vuotta ja minä alan olla lopenkyllästynyt odottamaan. Suhteessamme ei ole mitään muuta vikaa kuin tämä etenemisenpuute. Rakastan häntä ja hän minua. Emme voi kuvitellekaan elämää ilman toisiamme.  :) Siispä en ymmärrä miksei tässä jo samantien voisi kihloja marssia ostamaan. Alan jo katkeroitua tästä ja asiasta on puhuttu miehen kanssa useaan otteeseen. Hän on muutenkin luonteeltaan kauhea jahkailija, mutta muilla elämänosa-alueilla se haittaa niinkään. Eletään kuin aviopari konsanaan, vaikkei sitä vielä ollakaan. Oman ahdistuneisuuteni lisäksi muiltakin ihmisiltä ympärillä alkaa kuulua jo sellaista painostusta, että sukulaisiakin haluaa jo vältellä ettei taas tarvitsisi voivotella kun ei kihloja vieläkään näy. Turhauttaa niin ettei sanotuksi saa... :( 

Link to comment
Share on other sites

Joo kyllä siltä kuulosti et ei ois ollu tulossa nyt.. : D Alkuvuodesta se kylläkin puhui ja lupauksensa piti. ; ) Mulla on ollu tässä matkan varrella monesti aavistuksia jotka on mennyt sitten mönkään ja nytkin oli aavistus ja sit aattelin et no ei se varmaan nyt kun taas menee mönkään niinkun ennenkin kun ollu muuttoo yms tässä... No tällä kertaa se ei menny mönkään.  :curtsey:

Link to comment
Share on other sites

Kiitos! Neljä vuotta ja viisi kuukautta se otti... häitä joudun huonolla tuurilla odottelemaan kolme vuotta lisää! Ovatpahan kuitenkin jo askeleen lähempänä. : ) ja kaikille joiden miehet on jahkailijoita: me puhuttiin tästä aiheestä KUNNOLLA halki poikki pinoon, viime kesänä. Mä pistin oijeesti äijän selkä seinää vastem et mä haluan naimisiin sillon ja sillon, tiedä se. Siitä asti se on asiaa pyöritellyt ja pohtinut kun selvää on kuitenkin ollut et naimusiin mennään ja yhdessä ollaan. Näin vajaa vuoden myöhemmin se sitten vaan tajusi miks odottaa kauempaa kun molemmat kuitenkin tahtoo. Nyt se onnessaan itseään kutsuu sulhaseksi ja mua kihlatukseen. Eli ei muuta kun äijää riveleistä kii ja kysymään mikä ettei nyt kun kerta yhdessä aiotaan olla.

Link to comment
Share on other sites

Onnea jennna!! Ihanaa!!! 

 

Munkin oli pakko tulla vaan onnittelemaan, mitään uutta ei ole tapahtunut meillä, pöh.. Muutamat epätoivon hetket olen viime aikoina kokenut, en yhtään tiedä millon se mies on suunnitellut kosivansa kun edelleen on sitä mieltä että ensi vuonna juhlitaan häitä. Juhlapaikkojen kanssa alkaa kohta olla kiire, joten turhauttaa. Mies kuitenkin tietää tämän, joten pitää vaan odotella rauhassa, tosi helppoa :D 

Link to comment
Share on other sites

Nyt se on varmaa - aion kosia miestäni syksyllä, kun meillä on neljäs vuosipäivä. En tiedä vielä miten taikka missä (todennäköisesti kyllä ihan vaan kotisohvalla), mutta itse päätös on nyt tehty. Tavallaan tuntuu vähän hölmöltä odottaa syksyyn asti, mutta meillä on tällä hetkellä tosi huono rahatilanne, ja vuosipäivänä on oikein luontevaa kosia. Seuraavaksi saankin ruveta kuumottelemaan sitä, mitähän se mies meinaa kosintaani vastata...

Link to comment
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Vastaa aiheeseen...

×   Olet liittänyt muotoiltua sisältöä.   Poista muitoilu

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Ladataan...
×
×
  • Create New...