Gyda Kirjoitettu February 15, 2018 Raportoi Share Kirjoitettu February 15, 2018 Voi ei, olipa tosi paha isku Kaikki sympatiat sinne!! Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
voiveljet Kirjoitettu February 21, 2018 Raportoi Share Kirjoitettu February 21, 2018 Apua, mahtaa tuntua kamalalta. Kaikki tsempit täältäkin päin sinne! Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Mimosankukka Kirjoitettu March 6, 2018 Raportoi Share Kirjoitettu March 6, 2018 Täällä yksi hiljattain foorumille eksynyt rakastunut nainen. Kosinta ei ole ajankohtainen, mutta silti huomaan ajattelevani, että nyt on löytynyt ihminen jollaista en osannut edes haaveilla löytäväni. Olin ajatellut, ettei ole olemassa "sitä oikeaa", nyt tiedän, mitä on kun rakkaus astuu elämään. Minulla on yksi eroon päättynyt liitto, mutta rakkaudesta minulla ei ollut silloin hajuakaan. Myönnän siis jollain tasolla haaveilevani tulevani kosituksi, tunne on vaan niin vahva. Järki sanoo, ettei sillä ole merkitystä, tärkeintä on tämä hetki, onnellisuus yhdessä ja terve erillisyys ja vapaus. Vaikka elettyä elämää on jo paljon takana, koen edelleen olevani oppilas mitä tulee rakkauteen ja parisuhteeseen. Ihanan ihmisen kanssa saan opetella <3 Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
voiveljet Kirjoitettu March 6, 2018 Raportoi Share Kirjoitettu March 6, 2018 Tervetuloa haavelijoiden joukkoon! Kyllähän tämä tunne on ihanan jännittävä. Itselleni tuli viikonloppuna kuin tyhjästä hyvin vahva tunne siitä, että kosinta on lähellä. Mitään selvää tai loogista merkkiä en saanut, katsoin vain miestänu ja tuli se tunne. Onko tämä nyt se kuuluisa naisen vaisto vai pelkkä verenkierron häiriö aivoissa? Gyda and Mimosankukka 2 Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
LiShun Kirjoitettu March 14, 2018 Raportoi Share Kirjoitettu March 14, 2018 Mehän olemme mieheni kanssa jo varanneet hääpaikankin ja sitä myötä sinetöineet hääpäivän, mutta kosinta puuttuu vielä. Olen jo tässä kattellut erinäisiä päiviä keväällä ja kesällä, jolloin kosinta olisi potentiaalinen, mutta en oikein osaa ottaa siitä stressiä tai jännitystä, koska tiedän sen olevan tulossa ja vallalla on vain luottamus ja miellyttävä odottavan fiilis. Kyllä se sormus sieltä tulee, ja sitten voin vihdoinkin "julkisuunnitella" häitämme (eli taidokkaasti peitellä faktan, että meillä on jo melkeen kaikki valmiina vieraslistoja ja menuuta myöten) Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
norriska123 Kirjoitettu March 19, 2018 Raportoi Share Kirjoitettu March 19, 2018 Hei! Tuore palstalainen täällä kirjoittelee. Olen 25-vuotias, mieheni on 28. Olemme seurustelleet vuoden 2014 loppupuolelta saakka, eli kohta tulee täyteen 3,5 vuotta yhdessä. Olen haaveillut avioliitosta ja häistä ihan naperosta saakka, esimerkiksi lapsena kääriydyin valkoiseen satiinipussilakanaan ja kävelin seremoniallisesti ympäri kotia aina yksin ollessani. Hääsuunnitelmat ovat kasaantuneet hiljalleen, ja nyt tosiaan odottelenkin kosintaa. Jouluna olin miehen vihjailujen takia ihan varma, että nyt se tapahtuu, ja autossa pitikin päästää pienet pettymysitkut kun sormusta ei tullutkaan. Uskon ja toivon, että mies kosisi tämän vuoden puolella, mieluiten ennen kesää... En malta odottaa Pari vuotta vanhempi sisko on menossa naimisiin tänä kesänä, ei yhtään helpota omaa hääkuumetta! Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
KarataanSalaa Kirjoitettu March 20, 2018 Raportoi Share Kirjoitettu March 20, 2018 (muokattu) Täällä tappavan hiljaista... MIes "unohti" ne lupaamansa synttäreiden juhlinnat, mutta se ei ollut yllätys. Monta päivää kinusi, että teen itse juustokakun. Kun tuli sopiva päivä leipoa ja juuri kauppaan lähtiessä totesin tarvitsevani kauppalistan leipomiselle, mies totesi: "Mulle riittää keksipaketti". Osti keksipaketin itselleen. Tasaista arkea ilman odotuksia tai ylläreitä. Mun mies on kylmä realisti. Haaveilu jatkuu.... Muokattu: March 20, 2018, käyttäjä: KarataanSalaa Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
kookkos Kirjoitettu March 20, 2018 Raportoi Share Kirjoitettu March 20, 2018 Voi että, tämä palstakin on jäänyt aivan unholaan. Luulin että itselläni sattuu ja tapahtuu, mutta niin näköjään täälläkin! Lämpöisiä ajatuksia sinulle Miamor Täällä on tosiaan tultu kosituksi, ja olen aivan pyörällä päästäni edelleen! Tilanne oli juuri kuten toivoin, intiimi ja vain me kaksi, rauhallinen, rakastunut tunnelma ja kauniit sanat polvistumisineen... Olen niin onnellinen! Kuten joku totesikin, minulla oli tästä jo tietyllä lailla varmuus, kun olemme avoimesti mieheni kanssa puhuneet että molemmat tähtäämme samaan, mutta kyllä tuntuu hyvältä ja yllättikin. Paljon tsemppiä kaikille odottelijoille ja kiitoksia omaa odottelua myötäeläneille, on tämä mahtava palsta purkaa asioita! Gyda 1 Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Mimosankukka Kirjoitettu March 20, 2018 Raportoi Share Kirjoitettu March 20, 2018 On 14.3.2018 at 14.33, LiShun said: Mehän olemme mieheni kanssa jo varanneet hääpaikankin ja sitä myötä sinetöineet hääpäivän, mutta kosinta puuttuu vielä. Olen jo tässä kattellut erinäisiä päiviä keväällä ja kesällä, jolloin kosinta olisi potentiaalinen, mutta en oikein osaa ottaa siitä stressiä tai jännitystä, koska tiedän sen olevan tulossa ja vallalla on vain luottamus ja miellyttävä odottavan fiilis. Kyllä se sormus sieltä tulee, ja sitten voin vihdoinkin "julkisuunnitella" häitämme (eli taidokkaasti peitellä faktan, että meillä on jo melkeen kaikki valmiina vieraslistoja ja menuuta myöten) Miten ihmeessä on mahdollista, että kirkkokin on jo varattu ja hääpäivä sovittu, mutta kosintaa eli kysymystä naimisiinmenosta ei ole esitetty kummankaan toimesta? Itse kokisin sen kyllä tuossa vaiheessa olevan jo "vähän" myöhäistä... Kartio 1 Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Mimosankukka Kirjoitettu March 20, 2018 Raportoi Share Kirjoitettu March 20, 2018 Minun kuulumisiani... Jostain syystä nämä kosimisasiat ovat pyörineet paljon ajatuksissa (mitään vinkkejä millä ne saisi täysin off-asentoon vaikka pariksi seuraavaksi vuodeksi ?). Asiaa ei helpota se, että mieheltä tulee pieniä vihjailuja siihen suuntaan enenevässä määrin. En usko, että se enteilee kosintaa lähitulevaisuuteen vaan luulen että se on enemmän keskustelunavausyritystä (täytyyhän näistä asioista vakavasti jossain kohtaa puhuakin) ja toisaalta halua osoittaa minulle, miten tosissaan hän on <3 Haaveilen tulevani kosituksi mutta mietin myös , että uskaltaisimmeko oikeasti ottaa sen askeleen ja luottaa että se kestää. Kumpikin on jo kerran siipeensä saanut. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
LiShun Kirjoitettu March 21, 2018 Raportoi Share Kirjoitettu March 21, 2018 (muokattu) 13 tuntia sitten, Mimosankukka said: Miten ihmeessä on mahdollista, että kirkkokin on jo varattu ja hääpäivä sovittu, mutta kosintaa eli kysymystä naimisiinmenosta ei ole esitetty kummankaan toimesta? Itse kokisin sen kyllä tuossa vaiheessa olevan jo "vähän" myöhäistä... Hahhah, ei se suinkaan ole myöhäistä, koska naimisiinmeno on ollut selviö niin pitkään, että lähinnä alkuun odotettiin sosiaalisesti hyväksyttävää aikaa kihlautumiselle, ettei tarvitsisi kohdata yleisön skeptisyyttä (vetkuloin niin pitkään parisuhteen virallista aloittamista, että siihen ryhdyttyäni lähdin itse heti mukaan aikeena pysyä mukana loppuelämän - ja tämä sama ajatus oli tulevalla miehelläni). Nyt on kosinta lähinnä lykkääntynyt sen takia, että mies tahtoo sen olevan yllätys, ja minä olen esittänyt toiveena, ettei kosinta tapahdu ollessani "kotivaatteissa". Sieltä se on tulossa, sillä aviopareiksi ollaan jo lupauduttu ilman suoraa kysymystä aikaa sitten (tullut selväksi keskusteluissa arvoista ja yhteisestä tulevaisuudesta yms.) Kosinta tulee olemaan vain kirsikka kakun päälle ja ilmoitus koko kansalle aikeemme sementoitumisesta. Kirkkoa tosin ei ole varattu koska meille tulee siviilivihkiminen maistraatissa ja nimellinen seremonia paikan päällä juhlapäivänä. Muokattu: March 21, 2018, käyttäjä: LiShun Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Miamor Kirjoitettu March 23, 2018 Raportoi Share Kirjoitettu March 23, 2018 Kiitos kaikille tsemppaajille. Mukavaa, että jossain on joku joka ymmärtää tämän pettymyksen. Kiva kun ketjuun on ilmaantunut uusia odottelijoita. Ja @kookkos sinulle tuhannesti onnea. Tuli todella hyvä mieli sinun puolestasi. <3 Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Rapsuttaja Kirjoitettu March 24, 2018 Raportoi Share Kirjoitettu March 24, 2018 Minulle mies kertoi jo melko kauan sitten, että tietää tarkkaan miten minua aikoo kosia, ja kieltämättä näitä suunnitelmia on sen jälkeen tullut oman mielen sisällä (ja muutaman parhaan ystävän kanssa) spekuloitua aika ajoin. Jo ennen seurustelua, kun oltiin vielä ihan kavereita, olen itse asiassa miehelle maininnut millainen olisi minun unelmakosintani. Tämä liittyi siihen, että hehkutin sellaista "once in a lifetime" -luksushotellia, jonne haluaisin ehdottomasti joskus elämässäni päästä, ja päätin kertomuksen siihen, että "ilta huipentuu sitten siihen, että siellä minua kositaan." Koska silloin ei kuitenkaan oltu vielä yhdessä, oltiin molemmat pienessä hiprakassa ja tapahtumasta on nyt jo useita vuosia, niin vahvasti epäilin että muistaako mies kyseistä keskustelua ollenkaan. Toisaalta hänellä tuntui olevan niin selkeä visio siitä, että miten kosinta suoritettaisiin, niin ajattelin että ehkäpä kuitenkin... Viime vuoden loppupuolelle alettiin miehen kanssa jo alkuvuonna suunnittelemaan pitkää lomamatkaa, ja omaan päähäni iskostui vahvasti ajatus, että siellä se varmastikin tapahtuu. Matkasuunnitelmat tarjosivat hurjan monta toinen toistaan romanttisempaa paikkaa ja vaihtoehtoa kosinnalle. Erityisesti yhtä tiettyä päivää odotin hurjan jännittyneenä, koska se oli lomamatkamme odotettu "huipentuma" - yö nimenomaan tässä unelmieni luksushotellissa mahtavilla maisemilla, ilotuksilla ja ties millä. Hotellia varatessa en vielä muistanut edes haaveilla kosinnasta, koska hotellikokemus on ollut omalla "bucket listilla" aivan muista syistä niin pitkään. Mutta kyllä ne kosintahaaveet tätä matkaa odotellessa sitten alkoivat taas pulpahdella pintaan... koska vaikka mies ei välttämättä muistaisikaan, että olin puhunut kosintahaaveista kyseisessä hotellissa, tiesi hän kuitenkin hotellin merkityksen minulle ja miten paljon sinne menemistä odotin. Kun kyseinen odotettu päivä viimein tuli, niin aamulla shoppailtiin kaikessa rauhassa hotellin lahjatavarakaupassa, ja valitsin sieltä matkalaukkuuni lappua, joka oli kustomisoitu hotellin logolla ja kirjaimella. Miehelle pohdiskelin (tässä vaiheessa ihan ilman taka-ajatuksia), että pitäisiköhän valita kirjain etu- vai sukunimen mukaan. Miehen sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma etunimeni, ja mies lipsauttikin, että "sittenhän sulla tulee olemaan molemmat samat kun mennään naimisiin". Jotenkin sitä uskaltautui sitten virittäytymään aika jännittyneeseen tunnelmaan ja odotukset vain nousivat iltaa kohti. Illalla sitten katseltiin lähekkäin hotellin ikkunasta huikeat ilotulitukset, minun pääni hänen olkapäähänsä nojaten, jonka jälkeen käännyttiin katsomaan romanttisesti toisiamme... ja mies ilmoitti että hän menee nyt pissalle. Jäi siis kosinta saamatta, mutta tuli ainakin omasta mielestäni hauska tarina jännittyneestä kosinnan odottamisesta ja sen antikliimaksista. Lopulta meillä meni häistä sopiminen puolivahingossa joitain viikkoja sitten. Mies alkoi puhumaan raha- ja säästöasioista, esimerkiksi asuntosäästämisestä. Hyvät oli hänellä ajatukset, mutta kyllä siihen oli pakko todeta, että muuten kuulostaa hienolta, mutta eikö pitäisi säästää vähän häihinkin. Ja nyt on sitten häiden suurinpiirteinen ajankohta jo sovittu (ja ainakin vahva haave tarkasta päivästä), alettu yhdessä pohtimaan jo vieraslistaa, budjettia ja joitain häiden järjestelyjä, ja pääsiäisenä ollaan kertomassa hääaikeista jo perheillekin. Sormuksia ei vielä ole kummallakaan, mutta niitä ollaan aikeissa mennä ihmettelemään lähitulevaisuudessa. Miehellä kuulemma edelleen on kuitenkin visio siitä miten haluaisi kosia, enkä minä tätä visiota halua häneltä ryöstääkään vaikka kylmän käytännöllisesti jo ollaankin alettu hääsuunnitelmia tekemään. Kieltämättä romanttinen (tai ainakin toivottavasti romanttinen) kosinta olisi kiva itsestäkin kokea. Eli varsinaista kosintaa tässä odotellaan vielä, vaikka häistä ollaankin jo sovittu ja teoriassa ollaan siis kihloissa. Sormusta en siis saa vielä ostohetkellä sormeen, vaan pitää odotella miehen valitsemaa hetkeä. Meillä siis tehdään asiat vähän hassussa järjestyksessä, mutta ei kai sen niin tarkkaa tarvitse olla. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
schatz-und-ich Kirjoitettu March 26, 2018 Raportoi Share Kirjoitettu March 26, 2018 Hiphei, sainpas minäkin vihdoin liityttyä tänne. Niinkuin näköjään monet muutkin, niin minäkin oon lueskellut tätä foorumia jo jonkin aikaa, mutta vasta nyt sain aikaiseksi luotua tunnukset. Asiaan saattoi vaikuttaa tänpäiväinen Unelmahäät-jakso ja siitä aiheutunut armoton hääkuume... Meille tuli tyttöystävän kanssa juuri vuosi täyteen, ja sanoin hänelle viime kesänä kun ekan kerran oli kihloista puhetta, että ei saa kosia ennen kun ollaan oltu ainakin vuosi yhdessä. Hän on toivoton romantikko ja ollaan molemmat alusta asti tiedetty, että tämä on nyt Se Oikea, joten hänelle on ollut vaikeaa odotella tänne asti... Mutta nyt kun minimiaika on ummessa, se oonkin minä joka on alkanut odotella kosintaa! Käytiin viikonloppuna romanttisella vuosipäiväillallisella, ja olin jo melko varma että tuo yks malttamaton olisi kosinut, mutta se sanoi että olis ollut liian ennalta-arvattavaa. Pöh. Kysyi myös yhtenä päivänä että "tarviiko" kihlojen tapahtua tänä vuonna kun vuosi tuli täyteen. Vähän särähti korvaan toi sanavalinta, ja nyt jännittää että kuinka kauan sitä kysymystä saakaan odotella... Hassua miten roolit vaihtui! Tuntuu jo suorastaan oudolta kun ei olla kihloissa, kun molemmat kuitenkin tiedetään että naimisiin aiotaan mennä ja ollaan asuttu yhdessäkin jo yli puoli vuotta ja suunniteltu elämää ties kuinka pitkälle. Vertaistuki olis paikallaan! Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Rosado Kirjoitettu April 4, 2018 Raportoi Share Kirjoitettu April 4, 2018 Hei kaikille! Olen tässä vuoden verran käynyt lukemassa teidän keskusteluja, ja nyt tuntui aika kypsältä liittyä Eli vähän taustaa: olemme 3kymppinen pari, olemme seurustelleet n. 3 vuotta ja ostimme viime vuonna asunnon yhdessä. Alusta asti tein miehelle selväksi, että naimisiin haluan ja varsinkin ennen kuin ostamme asunnon. Asunnon osto kuitenkin tuli aika nopeasti ja joustin tässä (niin kuin kaikessa), enkä vaatinut miestä heti vihille. Meille on alkanut tulla naimisiin menosta jo iso ongelma, enkä oikein tiedä mitä tehdä asialle. Mies aloitti n. 2 vuotta sitten puhumaan kihlauksesta; "olisiko kiva jos kosisin sinua tässä" "millaisen sormuksen haluat" jne. Katsottiin häämatkoja ja hääpaikkoja paljonkin ja sovittiin, että lähdemme honeymoonille malediiveille. No tästä innostuneena mies alkoi suunnitella matkaa sinne. Varasimme lennot, hotellit, kaikki ja tajusin jossain vaiheessa (kun innostuin), ettei mies kyllä sitä ennen kosi, eikä siellä myöskään. Sain tästä varmistuksen mieheltäkin. Siinä vaiheessa aloin jo kihistä raivosta. Peruin matkan (en halunnut siellä olla surullinen) ja käskin miestä lopettamaan nämä typerät hääpuheet, ennen kuin on tosissaan, kun ei aio asialle tehdä yhtään mitään. Nyt on tästä mennyt se muutama vuosi ja huomaan ettemme ole päässeet lähellekään kihlausta. Kovasti tulevaisuudesta puhutaan, uutta asuntoa mietitään ja elämässä ns, mennään eteenpäin, mutta silti se kihlaus on täysin poissuljettu. Eilen kävimme keskustelua ja mies ihmetteli miksi minun pitää saada "kaikki nyt heti". Mutta onko se niin? Onko se liikaa vaadittua, että tässä ns. vakavassa suhteessa, sopisimme päivän? Se voi olla parin vuoden päähän, ei heti huomenna, mutta miksei sitä voi sopia? Mies ihmetteli myös, että jos eroamme, en saa uutta miestä kuitenkaan heti menemään kanssani naimisiiin. Mutta eihän siitä ole kyse todellakaan! Olen alkanut näkemään koko tilanteen jotenkin niin älyttömänä ja tiedän että jos "pakotan" miehen tähän kaikkeen, ei hän sormusta edes kehtaisi pitää. Mitä tälläisessä tilanteessa pitää tehdä? Mies haluaa olla kanssani, olemme vakiintuneet, mutta.. Onko se liikaa minulta odottaa sitoutumista tässä vaiheessa? Häitä en edes halua, sen olen sanonut, haluan vain virallistaa tämän. Pelottaa myös se että jos mies kuolee, eikä minulla ole oikeutta meidän yhteiseen asuntoon.. Olen muuten "kosinut" miestä jo monta kertaa, mutta näitä hän ei ota edes vakavissaan, kuulemma miehen pitää kosia. HUOH. En haluaisi erota, mutta en halua elää tälläisessä missä ei mennä eteenpäin samaa tahtia. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
voiveljet Kirjoitettu April 5, 2018 Raportoi Share Kirjoitettu April 5, 2018 Huh, kylläpäs tänne on tullut paljon uusia odottelijoita, tervetuloa! @Rosado , erikoinen tilanne teillä. Onko miehesi sanonut erityistä syytä, miksei haluaisi (ainakaan vielä) naimisiin? Ja että miksi hän vei kiusoittelun kosimisesta ja häämatkasta niin pitkälle, jossei kerran ollut tosissaan? Lähtökohtaisesti kuulostaa jopa ilkeältä tai hyvin ajattelemattomalta tuollainen toiminta, jos hänella on ollut koko ajan tiedossa suuret toiveesi naimisiinmenosta. Eikö hän tullut ajatelleeksi, kuinka nöyryytetty olo siitä pahimmillaan toiselle tulee? Itselläni on muuten ollut vastaavia periaatteita, että asunnon ostopuuhiin en ryhdy, ennenkuin olemme aviopari. Saa nähdä, miten asian käy, asuntoja kun olemme jo selailleet... noh, ehkä edes kihlaparina sitten. @schatz-und-ich Ehkäpä tuo "täytyykö" - kommentin tarkoitus oli tarkastella reaktiotasi ja bluffata, jos kerran vuosipäivänä kosinta olisi ollut liian ilmeinen? Onko kumppanisi tyyppinä sellainen, että saattaisi bluffata ettei yllätys menisi pilalle? Tai onko mahdollista, että hän odottaakin sinun kosintaasi? Meillä on hiljaista. Kihlaus ei ole mitenkään kielletyllä listalla puheenaiheena, mutta jäänyt elämän muiden kiireiden alle. Ajatus, että kosin itse on alkanut käydä useammin mielessä. Pelkään vain, että jäisin kaipaamaan kosituksi tulemista, niin moni on sitä suureksi romantiikan eleeksi kehunut. Avioliiton kannalta se on vain turha pinnallisuus, mutta miksei kosinta saisi olla ihana ja ikimuistoinen ele? Tältä kannalta ajateltuna: mies tietää minun haluavan naimisiin vaikka heti. Minä tiedän miehen haluavan naimisiin, mutta sitten, kun on valmis. Jos nyt kosisin, olisiko se kinuamista vai rohkea siirto? Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
voiveljet Kirjoitettu April 5, 2018 Raportoi Share Kirjoitettu April 5, 2018 Ja melkein unohtui! Aivan hurjasti onnea teille @kookkos ! Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Rosado Kirjoitettu April 6, 2018 Raportoi Share Kirjoitettu April 6, 2018 14 tuntia sitten, voiveljet said: Huh, kylläpäs tänne on tullut paljon uusia odottelijoita, tervetuloa! @Rosado , erikoinen tilanne teillä. Onko miehesi sanonut erityistä syytä, miksei haluaisi (ainakaan vielä) naimisiin? Ja että miksi hän vei kiusoittelun kosimisesta ja häämatkasta niin pitkälle, jossei kerran ollut tosissaan? Lähtökohtaisesti kuulostaa jopa ilkeältä tai hyvin ajattelemattomalta tuollainen toiminta, jos hänella on ollut koko ajan tiedossa suuret toiveesi naimisiinmenosta. Eikö hän tullut ajatelleeksi, kuinka nöyryytetty olo siitä pahimmillaan toiselle tulee? Itselläni on muuten ollut vastaavia periaatteita, että asunnon ostopuuhiin en ryhdy, ennenkuin olemme aviopari. Saa nähdä, miten asian käy, asuntoja kun olemme jo selailleet... noh, ehkä edes kihlaparina sitten. Mä mietin juuri tuota, että onko minun oikein tuntea oloni _nöyryytetyksi_ mutta sitä se on! Sellaiselta se tuntuu, ja siksi peruin sen typerän matkan, vaikka olisin halunnut lähteä. En oikein tiedä mitä tehdä tälle tilanteelle. Miksi sitä kihlautumista pitää pimittää, jos kuitenkin ollaan edetty jo siihen, että ollaan ostettu asunto, auto ja koira yhdessä? Vietämme aikaa perheidemme kesken, teemme tulevaisuuden suunnitelmia kummankin perheen kanssa ja olemme rakentaneet elämän yhdessä. Harmittaa, että tästä on tullut tälläinen kriisi. Tässä vaiheessa pitäisi olla onnellinen ja turvallinen olo. Nyt on vain hämmentynyt ja ns. huijattu fiilis. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
voiveljet Kirjoitettu April 8, 2018 Raportoi Share Kirjoitettu April 8, 2018 On 6.4.2018 at 10.50, Rosado said: Mä mietin juuri tuota, että onko minun oikein tuntea oloni _nöyryytetyksi_ mutta sitä se on! Sellaiselta se tuntuu, ja siksi peruin sen typerän matkan, vaikka olisin halunnut lähteä. En oikein tiedä mitä tehdä tälle tilanteelle. Miksi sitä kihlautumista pitää pimittää, jos kuitenkin ollaan edetty jo siihen, että ollaan ostettu asunto, auto ja koira yhdessä? Vietämme aikaa perheidemme kesken, teemme tulevaisuuden suunnitelmia kummankin perheen kanssa ja olemme rakentaneet elämän yhdessä. Harmittaa, että tästä on tullut tälläinen kriisi. Tässä vaiheessa pitäisi olla onnellinen ja turvallinen olo. Nyt on vain hämmentynyt ja ns. huijattu fiilis. Mä olen kauhea natsi näissä asioissa mutta: Kaikkia tunteita on oikein tuntea, olivat ne sitten aiheutuneet pienestä tai suuresta asiasta. Itse olisin nenä solmussa varmasti pitkään, ja kotona käytäisiin vakava keskustelu siitä, miten tärkeää on asettua toisen asemaan ja kohdella toista arvostaen hänen toiveitaan ja tarpeitaan. Tietysti harva kumppani haluaa puhtaasti ilkeyttään olla toiselle kurja, joten saattaisin olettaa, ettei hän olisi ollut tietoinen siitä miten tärkeällä asialla olikaan lähtenyt leikkimään. Itselleni riitti aikoinaan mieheni vihjailut (olenkin siitä täällä jo avautunuut ) ja ärähdin, että jossei asiaan liity muuta kuin tyhjää puhetta, niin olkoot puhumatta. Tämä siksi, että koin oloni hölmöksi odotellessani sanoille toimintaa. Tänään otin pitkän ajan jälkeen härkää sarvista ja totesin miehelleni "Jos haluaisi varata hääpaikkaa kesälle 2019, niin kohta pitäisi alkaa toimia, ennekuin parhaat on viety". Hän sanoi ettei minun tarvitse huolehtia, että asia on hoidossa... apua! Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
schatz-und-ich Kirjoitettu April 11, 2018 Raportoi Share Kirjoitettu April 11, 2018 @voiveljet Tyttöystäväni on niin mahdottoman huono juonittelemaan, että en mä millään jaksa uskoa tohon bluffaamiseen Ja sanoi jo suhteen alkuaikoina, että haluaa ehdottomasti kosia, ja nyt kun mä alan kyllästyä odotteluun ja oon vitsaillut että ehkä mä kosinkin sua, niin se aina leikillään raivostuu ja sanoo että et muuten kosi! Ja me muuten keskusteltiin tosta "täytyy"-asiasta ja hän pyysi anteeksi sanavalintaa, ei kuulemma todellakaan ajattele asiaa niin. Mutta ei kuulemma myöskään ymmärrä, mikä kiire mulle on yhtäkkiä tullut. Mä vähän luulen, että se pelkää tuttujen reaktioita; sillä on 10 vuotta vanhempi isosisko, jolla on vähän tapana tuomita kaikki pikkusiskon itse tekemät päätökset. Esim. työt: tyttöystäväni tekee tällä hetkellä keikkahommia ja on oikein tyytyväinen, koska töitä kyllä riittää vaikkei säännölliset työajat olekaan. Sisko on eri mieltä ja painostaa sitä ainakin kerran viikossa hakemaan jotain vakituista. Tldr veikkaan että se siskon reaktio jännittää, koska melko todennäköisesti sen mielipide tulee olemaan että liian nopeasti edetään... @Rosado Todella inhottavaa käytöstä mun mielestäni! Mietin että oisko voinut käydä niin kuin jollekulle toiselle tässä ketjussa, että mies aikoi kosia mutta kun täydellinen tilaisuus menikin mönkään niin meni maku koko hommasta? On nimittäin aika erikoista että olitte puhuneet asiasta jo aiemmin ja sopineetkin joistain jutuista ja nyt sitten miehen mielipide on tuollainen. Erityisen ikävää toi "kaikki nyt heti"-kommentti. Ei kai se kosinnan toivominen ole sitä että kaiken haluaisi? Tai oisko mieheen iskenyt perinteinen sitoutumiskammo Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
voiveljet Kirjoitettu April 16, 2018 Raportoi Share Kirjoitettu April 16, 2018 Ompa hyvä, että saitte juteltua @schatz-und-ich. Kuinka avoimesti te naikkarit yleensä muuten puhutte kosinnan odottamisesta? Onko se elefantti huoneessa, yleinen avoimesti puhuttu asia tai joku muu? Ja onko kukaan huomannut kevään vaikutusta asiaan? Itse meinaan olla aivan sekaisin ja tuntuu, että ihan kohta joudun/pääsen jättämään tämän ketjun! Pieniä asioita arjessa ja hieman kummallista käytöstä havaittu. Ja tämä on ainoa paikka missä voin ajatuksiani purkaa! Voi kumpa tämä ei olisi se verenkierron häiriö aivoissa. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
schatz-und-ich Kirjoitettu April 18, 2018 Raportoi Share Kirjoitettu April 18, 2018 On 4/16/2018 at 19.56, voiveljet said: Ompa hyvä, että saitte juteltua @schatz-und-ich. Kuinka avoimesti te naikkarit yleensä muuten puhutte kosinnan odottamisesta? Onko se elefantti huoneessa, yleinen avoimesti puhuttu asia tai joku muu? Ja onko kukaan huomannut kevään vaikutusta asiaan? Itse meinaan olla aivan sekaisin ja tuntuu, että ihan kohta joudun/pääsen jättämään tämän ketjun! Pieniä asioita arjessa ja hieman kummallista käytöstä havaittu. Ja tämä on ainoa paikka missä voin ajatuksiani purkaa! Voi kumpa tämä ei olisi se verenkierron häiriö aivoissa. Ai kamala, unohdin viime kerralla kommentoida sun odottelujuttujasi! Pahoittelut. :c Siihen, että kyllästyy odottelemiseen ja kosii itse, sanoisin että kannattaa harkita pitkän aikavälin kannalta. Jos todella haluaa tulla romanttisesti kosituksi, niin kyllä sitä hyvää kannattaa silloin odottaa! Jos loppujen lopuksi vaan itse täräyttää toiselle että mennäänkö naimisiin, niin sitä joutuu sitten muistelemaan loppuikänsä ja harmittelemaan, kun ei ikinä saanut sitä Suurta Kosintaa. Mutta hei, ihana juttu jos teillä alkaa merkit viittaamaan h-hetken lähestymisen suuntaan! Mulla on todellakin kevättä rinnassa, lumet kun sulaa niin koko ajan lähestyy myös kesäkosinnan mahdollisuus...! Meillä on tämä kosinta-asia jäänyt nyt jo vähän taka-alalle, mutta mulla se on aina silloin tällöin mielessä. Ja muuten: sama juttu, tää on ainoa paikka jonne voin tätä purkaa! En oo halunnut kertoa kenellekään meidän kihlajaisaikeista, paitsi parhaalle kaverille/tulevalle kaasolle, mutta en halua pilata hänenkään "yllätystä" sitten kun asia vihdoin ajankohtaistuu. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
voiveljet Kirjoitettu April 18, 2018 Raportoi Share Kirjoitettu April 18, 2018 Hei, ei hätää! Itsekin jätin viestisi kommentoinnin lyhyeen, kun niin intona halusin päästä purkamaan tuntemuksiani! Harmillinen juttu tuo siskon tuomitsevuus ja siitä aiheutuva hänen mielipiteiden jännittäminen. Itse uskon kuitenkin, että sitten kun tyttöystäväsi on täysin varma päätöksestään ja halustaan avioitua, ei hän jaksa enää siskonsa mielipiteistä välittää. Se saattaa olla turhauttavaa, mutta näin tyttöystäväsi ainakin tulee harkinneeksi tarkkaan onko päätös todella oikea. Toki siskokin voisi luottaa paremmin pikkusiskonsa päätöksiin... @schatz-und-ich Tänään olen ollut jo rauhallisempi, onneksi. Tuo itse kosiminen on nyt mennyt jäihin puolison hyvin selkeiden vihjausten myötä. Itselläni ei olisi ollut kyse niinkään Suuren Kosinnan kaipuusta, vaan lähinnä siitä, etten haluaisi olla mikään veturi joka vie parisuhdetta aina eteenpäin siinä missä toinen vain raahautuu perässä. Olen siis ollut se aloitteentekijä rakkaudentunnustuksessa, yhteen muutossa ja kertonut ensin olevani valmis avioliittoon lähivuosina. Siksi tuntuisi hienolta, jos/kun se hitaampi puolisko ottaisi seuraavan askeleen ja kosisi. Lisäksi on minusta reilua, että kuljemme hitaamman tahtiin, sillä ketään ei saa painostaa näin isoissa asioissa. Vaikka täytyy myöntää, että myös kosinnan romanttisuus kutkuttaa minuakin ja haluaisin todellakin sen kokea! Näistä olenkin puhunut jo aiemmin. Nyt kun joku osaisi kertoa, miten aivot saadaan rauhoitettua ja lopettamaan tämän järjettömän hääkuumeilun! Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
schatz-und-ich Kirjoitettu April 23, 2018 Raportoi Share Kirjoitettu April 23, 2018 Ai että, toi voi muuten olla aika raskastakin. Oon itse kans ollut suhteessa, jossa sain olla aina joka asiassa aloitteentekijä: seurustelun virallistamisessa, treffien sopimisessa, yhteen muuttamisessa, reissuissa, (karva)lasten hankkimisessa... Toisaalta silloisella poikaystävälläni oli muutenkin mielenterveydellisiä ongelmia, joten ehkä se aloitteentekijän rooli tuntui musta vaan kaiken muun päälle tosi rankalta. Mutta tosiaan, kyllä sä @voiveljet mun mielestäni ansaitset sen kosinnan kun et kuitenkaan periaatteessa "sen isompaa" asiaa pyydä! Totta myös se, että on reilua mennä näissä asioissa sen puoliskon mukaan, joka tarvitsee enemmän aikaa! Ja onhan siellä jo merkkejä ilmassa ollut... Mulle selvisi eilen vähän neiti Superhuononvalehtelijan suunnitelmia... Ollaan suunniteltu yhdessä Lapin reissua tälle kesälle, ja mä muistelin tyttöystävän joskus puhuneen että Lapissa tai Islannissa olisi ihanaa kosia. Aikoja sitten siis. Yritin kuitenkin painaa sen ajatuksen taka-alalle, etten vaan pilaisi yllätystä iteltäni. Noh, eilen tulin viikonloppureissulta kotiin ja eteisessä oli odottamassa hangon keksi halien ja pusujen kera, ja se sano että oli niin kova ikävä että haluisin kosia sua nyt ja tässä. Vitsihän se oli ja naurettiin sille, mutta heti sen jälkeen tyttöystävä alkoi puhua siitä Lapin reissusta. Oon niin varma, että sille tuli se kosimisesta mieleen ELI se aikoo kosia mua sillä reissulla!! Oon ihan päästäni sekaisin nyt, en millään malttais odottaa kesää! Oltiin puhuttu viikoista 22 ja 29, joista jälkimmäinen olisi parempi koska sillä aiemmin mainitsemallani siskolla on laskettu aika toukokuun lopussa ja tyttöystävä haluaisi olla paikalla silloin. Mun on kamalan vaikea olla epäitsekäs ja suostua lähtemään vasta sillon juhannuksen jälkeen, koska sehän meinais että sitä kosintaa saa odotella vielä viikkotolkulla sen sijaan että siihen olisi enää vaan kuukausi! Tuntuu vähän ikävältä, että pilasin sitten kuitenkin sen yllärin itseltäni. Olis kiva jos en ajattelisi tätä asiaa niin salapoliisimaisesti; jos en ois eilen heti laskenut yhteen yksi plus yksi niin olisin edelleen autuaan tietämätön tästä Lappi-kosinnasta! Nyt on sitten taas perhosia vatsassa enkä tiiä miten päin olisin. Pitäskö tässä nyt itkeä vai nauraa? Musta taitaa olla tulossa hyvää vauhtia vähän häähullu. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
voiveljet Kirjoitettu April 28, 2018 Raportoi Share Kirjoitettu April 28, 2018 Arvon neidit: naisen vaisto on kuin onkin totta! Minun pitää jättää tämä palsta ja siirtyä suunnittelemaan häitämme. Olo on onnellisen häkeltynyt. Nyt sitä sitten mennään, ihan aikuisten oikeesti. @schatz-und-ich Aivan ihana juttu kuulla! Nyt vain avoimin mielin kohti kesää ja lapin reissua. Gyda 1 Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Recommended Posts
Join the conversation
You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.