Kosinnan odottelu vol. III

[käivärä]

Mun ei tarvi enää odotella. Mua kosittiin maanantai-iltana.

Muokattu: May 12, 2017, käyttäjä: käivärä

[Sormushaaveilija]

Onnittelut Käivärä Luot uskoa meihin muihin!!!!

[käivärä]

Kiitos, Sormushaaveilija. Olen ihan onnesta soikeena.

Tässä on tarvinnut vaan olla asian kanssa aika hyshys, koska mies haluaa kertoa vanhemmilleni uutiset kasvotusten . Toisaalta kauheen ihanaa, mut mä haluaisin kuuluttaa asian jo kaikille. Noo, viikko vielä ja sit voin tulla kaapista ulos. 

Tsemppiä kaikille odottelijoille. Kyllä teidänkin aikanne vielä koittaa.

Muokattu: May 18, 2017, käyttäjä: käivärä
Typot

[rosenbej]

Onnea!

Mites muut odottelevat? Mulla alkaa usko loppua ja pinna palaa: meidän näkemykset tuntuu eroavan tästä täysin vaikka mies haluaakin naimisiin muttei halua kiirehtiä.  Milläs sanot kauniisti että alkaa pikkuhiljaa olemaan ota ta jätä-tilanne? En haluaisi lähteä suhteesta mutta asia on minulle tärkeä, hän tietää sen mutta tässä edelleen ollaan.. itkettää ihan aidosti. Ja aiheesta on puhuttu kotona - liikaakin 

[Tauriel]

Eipä tännekään mitään uutta kuulu.. voi ei rosenbej  ikävä tilanne.. Eikö teilläkin ollut suht pitkä suhde takana kuitenkin? Mietin vain mikä on sitten noille miehille "kiirehtimistä".. Tuntuu, että voi olla kuuden-seitsemänkin vuoden suhde takana eikä haluta KIIREHTIÄ asian kanssa! Voi luoja  

Mutta en tosiaan osaa sanoa, miten tuon asian voisi nätisti ilmaista.. kai sinun täytyy vaan napakasti ilmoittaa että naimisiinmeno on sinulle ihan oikesti tärkeää etkä halua tinkiä niin suuresta unelmasta :/ en tiedä.. itse odotan ja uskon, että kosinta tapahtuu kesän aikana. Jos ei tapahdu niin en tiedä mitä teen  Tosin jotenkin nyt odotus ei ole ollut niin kovasti pinnalla kuin yleensä, ehkä olen lopultakin luottavaisin mielin ja uskon miestä, kun hän sanoo että odotukseni ei jatkuisi enää pitkään.. 

[Tauriel]

Ja vielä rosenbej, tuttu tunne että itkettää. Monen monet itkut on asian tiimoilta itketty täälläkin 

[Gyda]

Ei mitään uutta täälläkään, lomalla ei tapahtunut mitään. Ehkä vielä kesän aikana?

[rosenbej]

11 tuntia sitten, Tauriel said:

Eipä tännekään mitään uutta kuulu.. voi ei rosenbej  ikävä tilanne.. Eikö teilläkin ollut suht pitkä suhde takana kuitenkin? Mietin vain mikä on sitten noille miehille "kiirehtimistä".. Tuntuu, että voi olla kuuden-seitsemänkin vuoden suhde takana eikä haluta KIIREHTIÄ asian kanssa! Voi luoja  

Mutta en tosiaan osaa sanoa, miten tuon asian voisi nätisti ilmaista.. kai sinun täytyy vaan napakasti ilmoittaa että naimisiinmeno on sinulle ihan oikesti tärkeää etkä halua tinkiä niin suuresta unelmasta :/ en tiedä.. itse odotan ja uskon, että kosinta tapahtuu kesän aikana. Jos ei tapahdu niin en tiedä mitä teen  Tosin jotenkin nyt odotus ei ole ollut niin kovasti pinnalla kuin yleensä, ehkä olen lopultakin luottavaisin mielin ja uskon miestä, kun hän sanoo että odotukseni ei jatkuisi enää pitkään.. 

Kiitos  Meillä on huono tapa jättää asiat joskus leijumaan ilmaan, mutta tänään soitin aamulla töistä miehelle, että nyt jutellaan tämä asia koska minua vaivaa suuresti. Minulle kihlautumienn ja naimisiinmeno merkitsee enemmän kuin hänelle - siitä oltiin samaa mieltä. Ja minulla tosiaan on pelkkiä onnistuneita pitkiä suhteita malleina, kun taas hänen lähipiirissään on tuskin menty naimisiin - ja sitten jo erottu! Sanoin suoraan, että tiedän että on lapsellista ja järjetöntä, etteikö toista voisi rakastaa olematta naimisissa tai kihloissa, mutta minulle se on yksi maailman tärkeimpiä asioita. "Ei sun tarvii pitkään odottaa" oli vastaus, johon oli pakko todeta, että noh on tässä jo 3 vuotta odotettu  Silloin hän siis ekan kerran kyseli sormuksista. Raukka ei tajunnut millaiseen murkkupesään sohaisi..  Sain onneksi sanottua suoraan sellaista, jota hädin tuskin itse olen ymmärtänyt itsestäni: että tämä odottelu on kalvanut mieltäni niin, että se on myös alkanut näkyä suhteessamme. 

Tunteet ovat nyt ristiriitaiset: en halua, että hän kosii nyt viikolla koska uskon ja tiedän, että hän tekee sen miellyttääkseen minua. Mutta tässä tilanteessa on hankalaa enää antaa hänen "tehdä miltä susta tuntuu" koska taka-ajatuksena tulee aina olemaan se, että minä tähän vouhkaamisen olen aloittanut ja aiheuttanut. Ja hänellä tosiaan ei olisi kuulemma kiire minnekään - eli 5 vuoden kuluttua saatettais naimisiin asti päästä. Hän tosiaan opiskelee vielä ja opintovuosia on 3 jäljellä.

[Tauriel]

Mäkin olen sanonut miehelle etten halua, että hän kosii minua siitä syystä, että tietää minun haluavan sitä. Vain silloin saa kosia jos hän itse sitä todella tahtoo  Onneksi en ole nyt viimeaikoina vouhkannut aiheesta (ihmeitä näköjään tapahtuu!!) niin jos se kosinta sieltä pikkuhiljaa tulisi, niin ei minullakaan olisi semmoinen olo että hän tekisi sen vain saadakseni minut hiljenemään  

[jennna]

Itselläni mies meni tosi hellyyttäväksi ja rakastavaksi muutama päivä ennen kosintaa ja alkoi puhumaan paljon enemmän tyyliin "Meidän häissä sitten...". Luulen, että tämä on miehille aika luontainen reaktio mutten itsekään uskaltanut silti toivoa mitään kun välillä muutenkin tulee noita hellyyskohtauksia. : D Jokainen tuntee omansa parhaiten, mutta jos tuollaisia hellyyspuuskia ei kauhean usein tule, niin siitä ehkä voi jotain päätellä jos sitä rupeaa enemmän näkymään. Vinkiksi vain. : )

[Tauriel]

Voi hemmmetti sentään.. nyt kyllä ärsyttää! Olin päässäni jo hieman elätellyt toiveita, että kosinta tapahtuisi nyt viikonloppuna kun meidän oli tarkoitus mennä kahdestaan suvun mökille ja salaa hieman toivoisin että kosinta tapahtuisi siellä.. no, eilen kävi ilmi ettei mieheni ollut edes varmistanut onko muita sukulaisia silloin menossa mökille, ja onhan sinne  Joten se siitä. Kaiken kukkuraksi mies oli just alkuviikosta tommonen hellittelevä ja puheli jotain että "tulee varmasti kiva viikonloppu" tms ja ei sitte ollu edes varmistanu että päästään sinne mökille? Kiva, tuleekohan koko kesä oleen pettymyksiä täynnä ku odotan ja odotan ja sit mitään ei tapahdukaan.

[kookkos]

Hurjasti onnea käivärä, ihanaa! Ja tsemppiä kaikille lopuille kihlausta odotteleville, onpas täällä mielialat monella ikävän matalalla.

Täälläkin on kevät vaihtunut kesäksi ilman sen kummempaa edistystä. Merkkipäiviä ja romanttisia reissuja on ollut, mutta sormusta tai kysymystä ei ilmaantunut Toisaalta kevät on ollut molemmille niin kamalan kiireinen, etten edes itse ole ehtinyt miettiä kosintaa saati analysoida tilanteita täällä! Ehkä kesän myötä sitten... Toisaalta tällä hetkellä en edes mieti asiaa kovin aktiivisesti, yllättävää kyllä. Keväällä olin aivan malttamaton, mutta nyt olen osin jopa tyytyväinen, ettei kosintaa ole vielä tullut! Toki edelleen sitä odotan ja tilanteen tullessa olen huippuonnellinen, mutta nyt olen löytänyt jonkin hyvän mielentilan: kaikki tapahtuu kyllä, nyt keskitytään elämään tässä hetkessä, joka ei hassumpi ole sekään. Jääpä aikaa säästää sit rahaakin häihin

(Mutta olisihan se kesäkosinta ihana... )

[pompom]

Menimme kihloihin tänä keväänä, ehkä omalta puolelta noin puolen vuoden odottelun jälkeen. Tästäkin odottelusta syytän lähinnä miehen kommenttia yksissä häissä kun kimpunheiton yhteydessä hieman purnasin kuinka alkaa ärsyttää ainainen kimpunkalastelu. Tähän mies vastasi vain että ettei "ehkä tarvii kauaa odottaa". Toki omalta osalta otin tän ns vakavana lupauksena ja nyt hiljattain kun juteltiin niin mies ei edes muistanut kommenttiaan (tyypillistä ). 

Mutta siis oltiin me muutenkin juteltu aiheesta silleen että tiesin että oltiin samalla sivulla aiheen suhteen. Ja tätä avointa keskustelua kyllä suositan muillekin, markkinoin tän meillä 'kehityskeskusteluna'. Sitten kun on katsottu että toiveet ja ajatukset tulevaisuudesta on yhteneväiset voi myös ajankohtien/aikataulutuksen joko ottaa omiin käsiin eli kosia itse tai luottaa vaan siihen omaan kumppaniin että yhdessä sovittu asia pitää. Eihän se kärsimättömälle helppoa ole, mutta sillä välillä voi muita yhteisia suunnitelmia viedä eteenpäin ja miettiä.

Ja keskustelussa on mun mielestä tärkeää puhua muistakin asioista kuin vain kosinnasta/naimisiinmenosta, joka lopulta ei ole kuin yksi päivä/juridinen sopimus. Lasten hankkiminen, asunnonvaihdot, työ/urasuunnitelmat, kesämökit, unelmien lomareissut jne, kaikki vie energiaa ja rahaa, kaikkiin pitää jonkin verran varautua, paneutua ja suunnitella niin useinkaan ei pysty kaikkea samanaikaisesti tekemään. Ja tärkeintä mielestäni että yhdessä luodaan jonkinlainen prioriteettilista, että missä järjestyksessä asioita aletaan toteuttaa. Esim me päätettiin että lapsi voisi tulla eka, siis ennen kosintaa, jos olisin laittanut kosinnan ja häiden odottelun edelle niin voisi ikäkin alkaa tulla vastaan ja tämän halusin miehelle ihan suoraan viestittää että hänkin joutuu omia prioriteettejä pohtia. Häät tulee sitten lapsen jälkeen, jos vaan tässä yrittämisessä ei liian kauaa kestä. 

Eli ehkä tässä vain halusin oman kokemukseni kautta pienen tsempin antaa puhumisen ja keskustelun tärkeydelle  

[Tauriel]

pompom olen samaa mieltä, avoin keskustelu on tosi tärkeää ja me ollaan alusta asti niin tehtykin. Silti asia on nyt viime kädessä miehen päätettävissä, että koska hän on valmis..

Meillä on tosiaan tässä kohta kavereiden häät ja mua kauhistuttaa mennä sinne. Mä oon nyt yhtäkkiä jotenkin tosi mieli maassa koko aiheen suhteen. En tiedä miten kestän taas kattoa toisten suurimman rakkaudenosoituksen ite vieläkin ilman sormusta. Tekis mieli jättää kimpunheittokin välistä, alkaa pikkuhiljaa tympiä siellä "sinkkunaisten" puolella oleminen ja odottelu, josko "pääsis" naimisiin. Tuntuu, ettei mun kanssa haluta mennä, eikä sen niin pitäis olla. Kyllä tunteen pitäis olla molemminpuoleinen, joten mitä ideaa siellä hamuilla kimpun perään. En tiedä kelle voisin ees puhua tästä, mun ystävää joka oli samassa tilanteessa kosittiin juuri joten hänkään ei ole enää vertaistukena  

[pompom]

Se olikin pointtini, että jos asia on ns käsitelty ja molemmat tietää että haluaa olla toisen kanssa niin silloin täytyy vain luottaa siihen omaan kumppaniin ja olla epäilemättä suhteen laatua. Jos toinen vielä ns pohtii että onko valmis ylipäänsä avioliittoon ylipäänsä tai tämän hetkisen kumppanin kanssa niin silloin toki eri tilanne. Ja joo periaatteessa jos molemmat on sitoutunut toisiinsa niin että tietää menevänsä naimisiin toistensa kanssa jossain kohtaa, niin on jo merkityksen mukaan kihloissa mutta moni taitaa silti vielä haluta sen eleen ja virallisen kysymyksen. Itse ainakin halusin. 

Mutta ymmärrän kyllä, nimenomaan tuo kimpunheitto oli itelle vähän viimenen pisara.. tuntui tyhmältä seistä ja havitella kimppua ihan kuin oma pitkä parisuhde ei vielä merkkaisi mitään kun ei ole sormusta... 

[Tauriel]

Niin, se täs nyt jotenkin on kun en oikein tiedä mikä se tilanne on. Toisaalta ollaan jo sovittu kihlautuvamme, mutta sitten taas mies sanoo että oltais tehty se jo jos hän olisi siihen valmis. Ja ollaan molemmat sitä mieltä että menemme naimisiin, niin miksi kosintaa ei kuitenkaan ole kuulunut.. eli asian pitäis olla käsitelty ja nyt vaan luottaa ja odottaa, mutta sitten tulee jotain tommosta kommenttia mikä on ristiriidassa muiden juttujen kanssa. Ja avioliitto ei kuulemma ole hänelle big deal, eli on kuulemma yhtä sitoutunut minuun ilmankin. Jos asia on niin, niin miksi siihen ei sitten kuitenkaan ole vielä "valmis"? Jos se ei kerta hänelle merkitse niin paljoa? Arvatkaa vaan tulinko tuostakin pahalle mielelle, minulle yksi elämäni isoimmista jutuista olisi se, jos menisimme naimisiin, ja hänelle sillä ei sitten olekaan merkitystä.. Tiesin kyllä jo alusta asti että miehelleni avioliitto on lähinnä käytännön asia, mutta pahalta tuntuu silti. Kyllä hän sitten jälkikäteen korjaili sanojaan, kun näki miten mieleni pahoitin, mutta.. 

[Tauriel]

Ja tosiaan mä en laske että oltais kihloissa vaikka asioista on "sovittu" jo, virallista kosintaa ei ole tullut joten kai nää sopimukset on sitten jotain alustavia tai jotain 

[nassis]

Tauriel, samaistun... Meilläkin on tavallaan selvää, että naimisiin ollaan menossa, ollaan saatu keskustelua mm. vihkimisestä, vieraslistasta ja häiden rahoittamisesta. Jos kerran suunnitelmat on selvillä, niin miksei sitä sitten vaan voi kosia hitto vie  Etenkin, kun siitä kosinnasta kuitenkin varmasti jokunen tovi menee, ennen kuin häitä päästään juhlimaan.

Meilläkin miehelle riittäisi ihan maistraattivihkiminen, nimet paperiin ja maksimissaan kakkukahvit lähiperheelle, ei se naimisiinmeno sen ihmeellisempää ole. En minäkään mitään 200 vieraan pönötysjuhlia halua, mutta jotakin kuitenkin, en sitten tiedä onko tämä just miehelle se kynnyskysymys. Ehkä se olisi valmis menemään naimisiin vaikka heti, jos tietäisi ettei asiasta tarvitsisi tehdä yhtään mitään numeroa. Mutta pidän pääni. 

Jossain mielenhäiriössä oon jo jokunen tovi sitten tilannut alennuksesta yhden valkoisen pitsimekon, joka voisi toimia ihan hyvin häämekkona  Eikä maksanut kuin 20 €, joten ei ole iso taloudellinen menetys vaikka maku ehtisi vielä muuttuakin Se mekko on kyllä hyvin tiukasti kaapin perälle jemmattuna, mies varmaan saisi sätkyn jos sen löytäisi...

[Tauriel]

Meillä kyllä mies haluaa kans kunnon bileet, niinkuin mäkin  Kaikki tärkeät paikalle, ei pönötystä  

Hih nasssis, kunpa itekin selviäis mekosta ton suuntaisella budjetilla, pelkään että tonni tulee uppoomaan helposti siihenkin  

PS: En saanut kimppua niissä kavereiden häissä tietenkään, damnit! 

[Sormushaaveilija]

Hei arvon naiset! Oon käynyt lukemassa teidän viestejä, mutten ole ehtinyt vastaamaan/kommentoimaan niihin. Ootte niin asian ytimessä tunteittenne ja ajatustenne kanssa! Täällä yks kosinnan odottelija myös samoissa ajatuksissa ja fiiliksissä. Kaverin häät tulossa ja kauhea ahditus sinne menemisestä. Ihanat juhlat sekä ihmiset ja tulen varmasti viihtymään.. mutta kun tämäkään pari ei ole ollut niin pitkään yhdessä kuin me, silti ne menevät onnellisesti naimisiin. Kimpun heittoa yritän aina vältellä, mutta lopulta päädyn sinne kuitenkin, koska "ettehän te ole vielä naimisissa". Hoh hoijakkaa!

Ollaan juteltu ja vuoron perään mökötetty. Loppuratkaisuksi on tullut lähinnä miehen puolelta se mystinen "sitten joskus". Mulla alkaa fiilis hiipuun ja usko loppumaan. Lähinnä tunnen olevani lapsikone, koska mies ei suostu siihen, että lapset eivät saisi hänen sukunimeään (meille tulossa nyt siis toinen ja ensimmäisen kohdalla jaksoin sokeasti uskoa pian häämöttävään avioliittoon). Yhtenäinen perhe ja lupaus sitoutumisesta loppuelämäksi avioliiton kautta, on mun joku muinaisjäänteinen ajatusmalli. Fiilis vähän ankee ja tulis keskittyä olennaiseen.. eli tähän hetkeen, mut vimpula tätä päähänpinttymää  haluun avioliiton auvvoiseen satamaan, nyt ja heti, eikä sitten joskus!!

[kookkos]

On 14.6.2017 at 3:43 PM, Sormushaaveilija said:

Kaverin häät tulossa ja kauhea ahditus sinne menemisestä. Ihanat juhlat sekä ihmiset ja tulen varmasti viihtymään.. mutta kun tämäkään pari ei ole ollut niin pitkään yhdessä kuin me, silti ne menevät onnellisesti naimisiin. Kimpun heittoa yritän aina vältellä, mutta lopulta päädyn sinne kuitenkin, koska "ettehän te ole vielä naimisissa". Hoh hoijakkaa!

Tästä tulikin mieleeni... Miten te kaikki muut hoidatte nämä häiden kimppujen heitot? Vaikka ei siinä pitäisi olla mitään noloa, silti minusta noista tilanteista kehkeytyy melko vaivaannuttavia seurusteleville ja (ympäristönkin mielestä mahdollisesti) pian kihlautuville pareille... Itselläkin kahdet kaverihäät kesällä tiedossa, ja mietin, olenko kauhea tylsimys, jos en osallistu ollenkaan tuohon heittelyyn. Aiemmat kokemukset on sen verran ärsyttäviä (vaikkakaan tuskin sellaiseksi tarkoitettuja), että ei tee mieli Olen vähän ujo persoona, ja vieläkin ahdistaa, kun edellisissä kaverihäissä minut oikein näyttävästi raahattiin mukaan riviin, ja kun kimpun nappasikin sulhasen alaikäinen pikkusisko, alkoi hirveä naureskelu siitä, että "nyt saakin kookkos vielä odotella, heh"... Joo, vitsi, mutta kun asia on itselle tärkeä, ei tunnu mukavalta. Varsinkaan kun sinne minut muiden toimesta haluttiin patsastelemaan, vieläpä aika vähäväkiseen naimattomien joukkoon Aargh!

Muokattu: June 18, 2017, käyttäjä: kookkos
typot pois

[Marble]

Heippa vaan kaikki 

Täälläkin yksi malttamaton odottelija. Meilläkin naimisiin menemisestä 'sitten joskus' on puhuttu jonkun verran. Mitään sen vakavampia keskusteluja ei asiasta olla käyty, mutta täytynew alkaa vähän vihjailemaan siihen suuntaan, että tuo lähestyvä 4. vuosipäivä voisi olla aika otollinen aika kihlautua.  

Ollaan tässä juuri ostamassa yhteistä omakotitaloa ja sehän nyt jo tarkoittaa aika vahvaa sitoutumista toiseen, joten avioliitto olisi omasta mielestäni ainakin luonnollinen seuraava askel. 

Sinänsä yllättävää, että suurin 'painostus' naimisiin menon suhteen ei tule minulta, vaan itseasiassa mieheni isältä. Viimeisin ehdotus oli, että menkää ensi viikonloppuna yhtäkkiä naimisiin.  Tässä kevään mittaa on sukulaisetkin malttamattomana kyselleet, että koskas teidän häitä tanssitaan.. Tuo mies vaan on vähän sellaista sorttia, että jos ei yhtään kysele (ja painosta) asian tiimoilta, niin ollaan vielä vainhainkodissakin avoparina.. Täytynee aloittaa oikein kunolla asiasta jauhaminen ja ajatusten herättely. 

[Sammakkoprinsessa]

On 06/18/2017 at 17.28, kookkos said:

Tästä tulikin mieleeni... Miten te kaikki muut hoidatte nämä häiden kimppujen heitot? Vaikka ei siinä pitäisi olla mitään noloa, silti minusta noista tilanteista kehkeytyy melko vaivaannuttavia seurusteleville ja (ympäristönkin mielestä mahdollisesti) pian kihlautuville pareille... Itselläkin kahdet kaverihäät kesällä tiedossa, ja mietin, olenko kauhea tylsimys, jos en osallistu ollenkaan tuohon heittelyyn. Aiemmat kokemukset on sen verran ärsyttäviä (vaikkakaan tuskin sellaiseksi tarkoitettuja), että ei tee mieli Olen vähän ujo persoona, ja vieläkin ahdistaa, kun edellisissä kaverihäissä minut oikein näyttävästi raahattiin mukaan riviin, ja kun kimpun nappasikin sulhasen alaikäinen pikkusisko, alkoi hirveä naureskelu siitä, että "nyt saakin kookkos vielä odotella, heh"... Joo, vitsi, mutta kun asia on itselle tärkeä, ei tunnu mukavalta. Varsinkaan kun sinne minut muiden toimesta haluttiin patsastelemaan, vieläpä aika vähäväkiseen naimattomien joukkoon Aargh!

Vähän ot, mutta pakko kertoa! Meillä on avomiehen kanssa ollut tää kimpun ja sukkanauhan heitto sellainen vitsi. Molemmat seisovat kuin patsaat, mies toinen käsi ylhäällä etusormi pystyssä ja minä molemmat kädet edessä nyrkit auki, idealla että jos nyt syliin putoaa niin sitten putoaa, emme lähde näitä palkintoja metsästämään. Meistä on saanut hauskoja kuvia vuosien varrella kun muut rynnivät ottamaan aarteita kiinni ja me kaksi toljotetaan siellä keskellä. Kukaan ei ole kiusannut naimisiin menemisellä kun olemme lyöneet tilanteen itse leikiksi. Tosin hiukka on pilkka osunut omaan nilkkaan kun peräti kaksi kertaa vuosien varrella kukkapuska on pudonnut suoraan niihin paikallaan oleviin käsiin!

[rosenbej]

Ei näköjään kellään nasahtanut juhannuskihlojakaan?

Buaah täällä odotus jatkuu ja turhautuminen kasvaa. Pian tuntuu jo, että sormuksesta viis, mutta etkö mies hyvä tajua parastasi osoittaa rakkautesi minuun ja halusi sitoutua aikuismaisesti pikkuhiljaa?! Mies kun toisinaan tuntuu meillä olevan se, joka rakastaa ja välittää enemmän kun minä purnaan ja ärsyynnyn tähän odottamiseen ja venkoiluun.. Anteeksi avautuminen  Tuntu kevytkenkäiseltä todeta, että rakkaus vähenee kun ei toinen kosi ja halua sitoutua, mutta näin se meillä toisinaan on tuntunut menevän.. Lähteä en missään nimessä halua tai aio, mutta kyllähän se joskus on käynyt mielessä, että jollei toinen voi tehdä minua onnelliseksi vaikka tietää, miten tärkeä asia avioliitto minulle olisi, niin missä se rakkaus sitten punnitaan..? En siis tajua eroa siinä, että hän kyllä haluaa olla yhdessä ja rakastaa, muttei voi kosia ja sitoutua näkyvästi..

[nassis]

Ei nasahatanut ei... Tosin tuossa juhannuksen aikoihin näytin miehelle vitsillä yhtä sarjakuvaa ja totesin, että voitais pitää juhannushäät ja laittaa kyseinen sarjis kutsukorttiin. (linkataan nyt tännekin, pahoittelen jo valmiiksi huonoa huumorintajuamme: https://rontticomics.com/comic/juhannushaat/). Mies jopa melkein innostui ideasta ja kysyi heti, että yritänkö vihjailla, että hänen pitäisi alkaa pitää kiirettä ehkä, ehkä...