Jump to content
Naimisiin.info

Kosinnan odottelu vol. III


Ewy

Recommended Posts

On 10/11/2016 at 19.53, nassis said:

Meillä onneksi malttamaton odotus ei rajoitu pelkästään tulevaan morsiameen, tuleva kaasoni laittoi tuossa yksi aamu viestiä, että näki jo unta kaasonhommista :D Jouduin toppuuttelemaan, että ihan vielä ei ole ajankohtaista.

I feel you! Mun tuleva kaasoni, jota en ole kyllä vielä kysynyt, vaan hän on itse ilmoittautunut pestiin, kysyy joka kerta kun näemme, minä vuonna menemme naimisiin. Voi kunpa tietäisin! 

 

Välillä ajattelen tätä myös siltä kantilta, että eikö tasa-arvoisessa Suomessa voi nainen kosia. Tietty voisin, mutta miksi ei nainen voi käydä ostamassa sormuksia ja kosia? Onko perinteitä pakko vaalia? :huh: Ainakaan itselleni se, että poikaystävä kosii tai se, että hän on valinnut sormuksen ei ole kovin merkityksellistä. Tärkeintä on, että hän haluaa mennä naimisiin ja sormushan on vain symboli. 

Miksi miesten on pakko olla niin hitaita? :girl_cray2:

Link to comment
Share on other sites

Tässä yks ilta illanvietossa baarissa mies alkoi kaverinsa kanssa suunnitella sen polttareita! Olin aivan ällikällä lyöty :o tietysti järkeilin, että siitä ei voi olla pitkä matka kosintaan! :D Mutta palautus maan pinnalle tuli aika äkkiä.. me ollaan ostamassa nyt asuntoa ja meinataan ottaa erilliset lainat (asp-tilien takia), asia oli jo päätetty kun mies alkoi selostaan että "voihan se olla ihan fiksua ottaa erilliset lainat siinäkin mielessä että jos tuleekin joskus ero, eihän me kuitenkaan naimisissa olla..." arvatkaa vaan pahoihinko mieleni tosta kommentista! :(:girl_cray: Toki ymmärrän että on järkevää ottaa kaikenlaiset vaihtoehdot huomioon, mutta tuo "eihän me vielä naimisissa olla"-kommentti tuntui suoralta kettuilulta ja veitsen kääntämiseltä haavassa kun tietää kuinka paljon kosintaakin odotan. 

Link to comment
Share on other sites

On 13.11.2016 at 16.33, Hääfriikki <3 said:

I feel you! Mun tuleva kaasoni, jota en ole kyllä vielä kysynyt, vaan hän on itse ilmoittautunut pestiin, kysyy joka kerta kun näemme, minä vuonna menemme naimisiin. Voi kunpa tietäisin! 

 

Välillä ajattelen tätä myös siltä kantilta, että eikö tasa-arvoisessa Suomessa voi nainen kosia. Tietty voisin, mutta miksi ei nainen voi käydä ostamassa sormuksia ja kosia? Onko perinteitä pakko vaalia? :huh: Ainakaan itselleni se, että poikaystävä kosii tai se, että hän on valinnut sormuksen ei ole kovin merkityksellistä. Tärkeintä on, että hän haluaa mennä naimisiin ja sormushan on vain symboli. 

Miksi miesten on pakko olla niin hitaita? :girl_cray2:

Ei ole mikään pakko vaalia perinteitä :) Mulla ei se tässä odottelussa ole periaatteena, vaan lähinnä se, että saisin mieheltäni sen romanttisen eleen, ja tietty että kun tilanne nyt on se ettei hän ole vielä valmis ja minä olen niin turha siinä on ite alkaa kosimaan. Mä kyllä aion valita sormukseni ihan ite! :D Mieskin sen tietää, että olen niin tarkka ettei edes uskaltaisi tehdä valintaa puolestani :rolleyes: Aikoo kuulemma hankkia jonkun halvan "kosintasormuksen" ja sitten mennään yhdessä valitsemaan ne oikeat sormukset ;)

 

Ja viimeiseen kysymykseen: NIINPÄ!! 

Muokattu: , käyttäjä: Tauriel
Link to comment
Share on other sites

4 tuntia sitten, Tauriel said:

Ei ole mikään pakko vaalia perinteitä :) Mulla ei se tässä odottelussa ole periaatteena, vaan lähinnä se, että saisin mieheltäni sen romanttisen eleen, ja tietty että kun tilanne nyt on se ettei hän ole vielä valmis ja minä olen niin turha siinä on ite alkaa kosimaan. Mä kyllä aion valita sormukseni ihan ite! :D Mieskin sen tietää, että olen niin tarkka ettei edes uskaltaisi tehdä valintaa puolestani :rolleyes: Aikoo kuulemma hankkia jonkun halvan "kosintasormuksen" ja sitten mennään yhdessä valitsemaan ne oikeat sormukset ;)

 

Ja viimeiseen kysymykseen: NIINPÄ!! 

 

4 tuntia sitten, Tauriel said:

Tässä yks ilta illanvietossa baarissa mies alkoi kaverinsa kanssa suunnitella sen polttareita! Olin aivan ällikällä lyöty :o tietysti järkeilin, että siitä ei voi olla pitkä matka kosintaan! :D Mutta palautus maan pinnalle tuli aika äkkiä.. me ollaan ostamassa nyt asuntoa ja meinataan ottaa erilliset lainat (asp-tilien takia), asia oli jo päätetty kun mies alkoi selostaan että "voihan se olla ihan fiksua ottaa erilliset lainat siinäkin mielessä että jos tuleekin joskus ero, eihän me kuitenkaan naimisissa olla..." arvatkaa vaan pahoihinko mieleni tosta kommentista! :(:girl_cray: Toki ymmärrän että on järkevää ottaa kaikenlaiset vaihtoehdot huomioon, mutta tuo "eihän me vielä naimisissa olla"-kommentti tuntui suoralta kettuilulta ja veitsen kääntämiseltä haavassa kun tietää kuinka paljon kosintaakin odotan. 

No voi ikinä, ymmärrän hyvin miten tuollainen satuttaa! Tuossahan on toisaalta kyllä se, että jos mies haluaa kanssasi asunnon ostaa, niin kyllä hän varmasti tulevaisuutta ajattelee. Mutta tuo tunne! 

Välillä on ihan koomistakin miettiä, miten meidän naisten keskustelut aina kääntyvät häihin... :P Just äsken töissäkin puhuttiin häistä, vaikka moni ei ole vielä kihloissakaan. Mikäköhän naisesta tekee niin sitoutumishaluisen ja miehestä toisaalta (voisiko sanoa?) sitoutumiskammoisen? :huh:

Link to comment
Share on other sites

45 minuuttia sitten, Hääfriikki <3 said:

 

No voi ikinä, ymmärrän hyvin miten tuollainen satuttaa! Tuossahan on toisaalta kyllä se, että jos mies haluaa kanssasi asunnon ostaa, niin kyllä hän varmasti tulevaisuutta ajattelee. Mutta tuo tunne! 

Välillä on ihan koomistakin miettiä, miten meidän naisten keskustelut aina kääntyvät häihin... :P Just äsken töissäkin puhuttiin häistä, vaikka moni ei ole vielä kihloissakaan. Mikäköhän naisesta tekee niin sitoutumishaluisen ja miehestä toisaalta (voisiko sanoa?) sitoutumiskammoisen? :huh:

No nii-i :( Tuntuu ettei ne miehet aina tajua miten niiden sanomisia voi tulkita. Oman näkymyksensä mukaan vaan totesi tilanteen (ikäänkuin en sitä tietäisi ja tarvisin muistutuksen..) mutta mun päässä se kääntyi niin ettei olla vielä sillä "asteella" että naimisiin oltais edes menossa. Tai että suhde on nyt jotenkin hataramalla pohjalla kun ei kerta naimisissa olla, ja sitä kautta ei kai sitten olla menossakaan kun ei ole kerta kosintaa kuulunut, ja senkö takia nyt ei ole kosintaa kuulunut kun ollaan hataralla pohjalla... you name it.

Ja totta, muakin välillä huvittaa :D Tilannetta kuvaa hyvin meidän kaveriporukan (jossa kaikki ovat pariskuntia) mökkireissu; naisilla puhe kääntyi samantien hää- ja kosinta-aiheisiin, kun taas meanwhile miehet ulkona miettivät kuulemma sitä miltä viina maistuu! Kumma että sitä pitää vielä melkein kolmekymppisinä ukkoina pohtia :girl_haha: 

 

Ja mikä siinä sormuksin sitoutumisessa nyt on miehille niin kamalaa että sitä pitää viimeiseen asti vältellä/pitkittää oikeen stereotypisesti?

Link to comment
Share on other sites

Iltaa, uusi odottelija ilmoittautuu joukkoon :girl_smile:.

Mistäs sitä aloittaisi... Olemme molemmat toisella kierroksella ja ehkäpä juuri siksi oma innostukseni hieman jopa hävettää :girl_haha:. Ikää minulla on 29 ja miehelläni 37 vuotta. Tästä innostuksesta ja odottelusta taas saan kyllä (ainakin osittain) syyttää miestäni. Olemme seurustelleet nyt noin kaksi vuotta, josta hieman reilun vuoden olemme asuneet yhdessä. Alusta saakka olemme tienneet, että tässä ollaan loppuun asti. Me vain olemme loistava pari (ainakin omasta mielestämme :girl_haha:).

Itse en ollut ehtinyt pohtia naimisiin menoa, enkä kosintaa sen enempää ennen kuin mies viime kesänä aloitti pienen uhittelun aiheella. Milloin missäkin välissä (etenkin pienessä hiprakassa) kuulin, kuinka me kyllä menemme vielä naimisiin ja kuinka hän aikoo kosia. Tässä yhteydessä tehtiin myös selväksi, että kosiminen on hänen hommansa, ei minun. Naureskelin mieheni uhoamiselle, sillä pidin sitä lähinnä vitsinä.

Syyskuun alussa kiipesimme vaelluksen aikana Haltille, jossa se sitten sen teki. Ei kosinut, vaan ilmoitti kosivansa ennen seuraavan kuun loppua. Voitte varmaan arvata, miten hankalaa se odottelu oli. En millään meinannut pysyä naama peruslukemilla joka kerta, kun mielestäni olisi ollut hyvä hetki. Selailin sormuskuvia kaikista mahdollisista lehdistä ja toimiessani parhaan ystäväni kaasona mietin samalla, miten itse asiat tekisin ja mitä haluaisin häihimme ja mitä ehdottomasti en. Noh... Lokakuu tuli ja lokakuu meni. Ei kosinut. Voi sitä pettymyksen määrää :girl_cray2:.  Tavallaan tuntui typerältä pettyä niin kovin, enhän ollut edes ehtinyt asiaa niin kovin ajatella ennen tuota ilmoitusta Haltin huipulla.

Juttelimme asiasta mieheni kanssa ja kerroin, että minusta tuntui pahalta ja miksi minusta tuntui pahalta. Mies ilmoitti tuolloin, että kosinta on kuitenkin tulossa "lähiaikoina". Sitä odotellessa...

Tsemppiä teille muille odottelijoille, on ne miehet välillä vähän hölmöjä, vaikka niin kovin rakkaita ovatkin :girl_haha::wub:

Link to comment
Share on other sites

15 tuntia sitten, Tiutautintti said:

Iltaa, uusi odottelija ilmoittautuu joukkoon :girl_smile:.

Mistäs sitä aloittaisi... Olemme molemmat toisella kierroksella ja ehkäpä juuri siksi oma innostukseni hieman jopa hävettää :girl_haha:. Ikää minulla on 29 ja miehelläni 37 vuotta. Tästä innostuksesta ja odottelusta taas saan kyllä (ainakin osittain) syyttää miestäni. Olemme seurustelleet nyt noin kaksi vuotta, josta hieman reilun vuoden olemme asuneet yhdessä. Alusta saakka olemme tienneet, että tässä ollaan loppuun asti. Me vain olemme loistava pari (ainakin omasta mielestämme :girl_haha:).

Itse en ollut ehtinyt pohtia naimisiin menoa, enkä kosintaa sen enempää ennen kuin mies viime kesänä aloitti pienen uhittelun aiheella. Milloin missäkin välissä (etenkin pienessä hiprakassa) kuulin, kuinka me kyllä menemme vielä naimisiin ja kuinka hän aikoo kosia. Tässä yhteydessä tehtiin myös selväksi, että kosiminen on hänen hommansa, ei minun. Naureskelin mieheni uhoamiselle, sillä pidin sitä lähinnä vitsinä.

Syyskuun alussa kiipesimme vaelluksen aikana Haltille, jossa se sitten sen teki. Ei kosinut, vaan ilmoitti kosivansa ennen seuraavan kuun loppua. Voitte varmaan arvata, miten hankalaa se odottelu oli. En millään meinannut pysyä naama peruslukemilla joka kerta, kun mielestäni olisi ollut hyvä hetki. Selailin sormuskuvia kaikista mahdollisista lehdistä ja toimiessani parhaan ystäväni kaasona mietin samalla, miten itse asiat tekisin ja mitä haluaisin häihimme ja mitä ehdottomasti en. Noh... Lokakuu tuli ja lokakuu meni. Ei kosinut. Voi sitä pettymyksen määrää :girl_cray2:.  Tavallaan tuntui typerältä pettyä niin kovin, enhän ollut edes ehtinyt asiaa niin kovin ajatella ennen tuota ilmoitusta Haltin huipulla.

Juttelimme asiasta mieheni kanssa ja kerroin, että minusta tuntui pahalta ja miksi minusta tuntui pahalta. Mies ilmoitti tuolloin, että kosinta on kuitenkin tulossa "lähiaikoina". Sitä odotellessa...

Tsemppiä teille muille odottelijoille, on ne miehet välillä vähän hölmöjä, vaikka niin kovin rakkaita ovatkin :girl_haha::wub:

Tervetuloa vaikka sitten toinen kierros onkin! :D Mullakin itseasiassa tavallaan on, teinikihloissa ollut kerran, mutta naimisiin ei sentään onneksi menty :D 

Mitäs ihmettä Tiutautintti, nyt kyllä vaadit sen ukon tilille että mitäs pelleilyä tää tämmöne on ku sanoo ennen kuun loppua kosivansa eikä tekoja näy! :blink: En kyllä yhtään ihmettele pettymystäsi vaikket olisikaan aiemmin kosintaa vielä odotellut, eihän nyt noin voi lupailla jotain mitä ei aio tehdä. 

Link to comment
Share on other sites

Tauriel: Kiitos, ihanaa kun on tällainen foorumi ja tällainen ketju :girl_smile:. Samaa minä sanoin myös miehelleni. Että ei se nyt niin mene, että voi lupailla ihan mitä sattuu ja sitten jättää lupauksen pitämättä. Muutamaan otteeseen olen yrittänyt vaatia asianmukaista selitystä, mutta ainakin tähän saakka olen saanut vastaukseksi lähinnä vaivaantunutta muminaa ja hyminää. Myönnän kyllä, että tässä parin viimeisen kuukauden aikana on tapahtunut paljon kaikenlaista, joten sinänsä ei olisi ihme jos kosinta ei ollut päällimmäisenä mielessä. Varsinaista keskustelua asiasta ei kuitenkaan ole saatu aikaan. <_<

Link to comment
Share on other sites

On 16/11/2016 at 15.13, Tauriel said:

Ja totta, muakin välillä huvittaa :D Tilannetta kuvaa hyvin meidän kaveriporukan (jossa kaikki ovat pariskuntia) mökkireissu; naisilla puhe kääntyi samantien hää- ja kosinta-aiheisiin, kun taas meanwhile miehet ulkona miettivät kuulemma sitä miltä viina maistuu! Kumma että sitä pitää vielä melkein kolmekymppisinä ukkoina pohtia :girl_haha: 

Ja mikä siinä sormuksin sitoutumisessa nyt on miehille niin kamalaa että sitä pitää viimeiseen asti vältellä/pitkittää oikeen stereotypisesti?

Siis niin totta! Meilläkin jo melkein porukassa kuin porukassa tytöt puhuu naimisiinmenosta tai ainakin odottelee sitä! :D Ja kun kysyin poikaystävältä, että mistä he puhuvat kavereiden kanssa, niin peleistä tai koulujutuista kuulemma. :P 

Ja jälkimmäiseen kysymykseen: älä muuta sano! Jotenkin näin naisena yrittää ymmärtää kovasti, mikä siinä sitoutumisessa kammottaa niin paljon, mutta sitä on vaikea silti ymmärtää. Että onko se niin, että kun lupaa toiselle, että vietetään elämä yhdessä, niin siinä se helvetti sitten on irti, vai mitä? :girl_haha: Eihän se nyt muuta asioita kuin hyvään suuntaan. Itselleni kun sitoutuminen on vain mukava asia. En halua jatkuvasti miettiä, että tässäpä me nyt ollaan mutta ollaankohan huomenna, kun tuo toinen ei tiedä vielä. Näin kärjistäen, eihän sitä nyt oikeasti noin mieti. Mutta ymmärrätte varmaan, mitä ajan takaa? 

Link to comment
Share on other sites

:blush: nyt vähän hävettää (taas). Lueskelin tätä ketjua jo melkein kahden viikon ajan mutta virallisesti ehdin nyt sitten odotella vain viikonlopun yli. Mies kosi eilen myöhään illalla, kun tulin lempi bändini keikalta kotiin :-X. Samalla sain selityksen siihen, miksei näin tapahtunut lokakuun loppuun mennessä. Sormukset eivät olleet ehtineet tulla, kun olivat tilausvalikoimaa ja toimituksen kanssa oli tullut ongelmia. Oi ja voi. Siirryn pyörimään muihinkin keskusteluihin.

Tsemppiä teille! Kyllä ne miehet sitten lopulta kuitenkin onnistuvat yllättämään :girl_smile:

Link to comment
Share on other sites

Kiitos Gyda :girl_smile:. Toivottavasti teillä muillakin odotus päättyisi piakkoin. Se tuntuu tuo sitoutuminen esimerkiksi avioliiton kautta olevan miehille monesti vähän sellainen mörkö :girl_haha:, vaikka tosiaan eihän se nyt muuta asioita mihinkään muuhun suuntaan, kuin parempaan. Ei se elämä siihen avioitumiseen pääty kuitenkaan :girl_haha:

Link to comment
Share on other sites

Tiutautintti, onnea! :) Ei sentään keritty kuin vähän lynkkaamaan sun miestä täällä ;) Voi vitsit, joillain se odotus vaan päättyy ennen kuin kerkiää kunnolla alkaakaan.. koskahan tää mun puolentoista vuoden odotus riittäis, mulla oli itseasiassa vähän toiveena että jos mullekin kävis niin maagisesti kun monella on täällä tuntunut käyvän, etä heti kun tänne kirjoittaa niin kosinta pamahtaa samantien :D ..mutta ei niin ei :(

Link to comment
Share on other sites

Ihanaa Tiutautintti:wub:

Mies on taas viime aikoina useampaan otteeseen sivunnut naimisissa oloa tai häitä sellaiseen sävyyn, kuin oltaisiin jo naimisissa tai virallisesti kihloissa. Niin ihanaa ja niin ärsyttävää. :lol: Ihanaa tällä hetkellä enemmänkin, koska antaa voimia odotella, kun oon aika varma, että mitään ei tapahdu ennen ensi kesää (sanotaanko vaikka, että tässä opiskelijataloudessa ei kannattaisi ostella sormuksia tai suunnitella häitä juuri nyt :D)

Sitouduttu ollaan jo, ja eihän se siitä muutu sormuksilla ja avioliittopapereilla… Meillä taitaa tuo rahatilanne jarruttaa (tärkeintä on se lupaus, mutta kun jo tiedetään, että naimisiin vielä aiotaan, niin kosinnan välittömät seuraukset ois sormukset ja häiden suunnittelu, eli rahanmenoa :lol:) Oikeastihan kaikki mitä haluan on onnellinen hetki ja tuo rakas kysymässä sen kysymyksen. Sormuksellakaan ei olisi niin kiire.

Eiköhän tämä järjestyisi, jos miehelle tän näin suoraan sanoisin, että nyt olis kuules aika, mutta mun vaikean naisellinen ongelma on, että itsekkäästi haluaisin tulla kosituksi. :lol: Ollaan kuitenkin jo hämärällä "ei olla kihloissa, mutta tiedetään että halutaan naimisiin" rajamaalla, niin pelkään, että tilanne tuntuisi teatterilta, jos oon menen tilaamaan sen etukäteen. :D Huoh.

Link to comment
Share on other sites

On 20/11/2016 at 13.02, Tiutautintti said:

:blush: nyt vähän hävettää (taas). Lueskelin tätä ketjua jo melkein kahden viikon ajan mutta virallisesti ehdin nyt sitten odotella vain viikonlopun yli. Mies kosi eilen myöhään illalla, kun tulin lempi bändini keikalta kotiin :-X. Samalla sain selityksen siihen, miksei näin tapahtunut lokakuun loppuun mennessä. Sormukset eivät olleet ehtineet tulla, kun olivat tilausvalikoimaa ja toimituksen kanssa oli tullut ongelmia. Oi ja voi. Siirryn pyörimään muihinkin keskusteluihin.

Tsemppiä teille! Kyllä ne miehet sitten lopulta kuitenkin onnistuvat yllättämään :girl_smile:

Oi, onnea Tiutautintti! Ihanaa :wub:

Link to comment
Share on other sites

22 tuntia sitten, Tauriel said:

Tiutautintti, onnea! :) Ei sentään keritty kuin vähän lynkkaamaan sun miestä täällä ;) Voi vitsit, joillain se odotus vaan päättyy ennen kuin kerkiää kunnolla alkaakaan.. koskahan tää mun puolentoista vuoden odotus riittäis, mulla oli itseasiassa vähän toiveena että jos mullekin kävis niin maagisesti kun monella on täällä tuntunut käyvän, etä heti kun tänne kirjoittaa niin kosinta pamahtaa samantien :D ..mutta ei niin ei :(

Haha no onneksi ei keritty! :D

Samat fiilikset kun sulla, voisiko se odottelu jo loppua! Jotain maagista käännöstä odotellen. :girl_cray2: 

Onko teillä muilla muuten sellaista fiilistä ylipäätään seurustelusta, että kun tietty aika on seurusteltu, niin sitten pitäisi saada tietää, mitä mies on päättänyt ''tuomionsa''? :lol: Puhuin kaverini kanssa tästä, ja hänellä se aika on 1-2 vuotta. Itse olin aina ajatellut seurustelevani kaksi vuotta, mutta nyt näyttää siltä, että viisi on lähempänä totuutta - jos mies pitää kiirettä :rolleyes: Tarkoitan siis koko seurusteluaikaa, johon lasketaan myös kihloissaoloaika. Eli seurusteuaika päättyisi siis häihin. Tai oletteko jo suhteen alussa puhuneet poikaystävän kanssa tulevan seurusteluajan pituudesta suurinpiirtein? Olisi mielenkiintoista tietää, miten muilla. Meillä minä olin tosiaan miettinyt, ja poikaystävä tyyliin tasolla ''sitten joskus, jos siltä tuntuu''. :D

Olen juuri lähdössä sukulaiseni luo, joka aina tiedustelee, milloinkas meillä ollaan menossa naimisiin. Poikaystävä ei päässyt mukaan ja joudun nyt itse sitten vastaamaan näihin kysymyksiin. Voitte kuvitella, miten turhauttavaa! Ei se minusta ole kiinni, ettei me mennä naimisiin, mutta silti minä vastaan aina kysymyksiin (ei ole eka kerta). :ph34r:

Link to comment
Share on other sites

On 22/11/2016 at 14.51, Seljanmarja said:

Mies on taas viime aikoina useampaan otteeseen sivunnut naimisissa oloa tai häitä sellaiseen sävyyn, kuin oltaisiin jo naimisissa tai virallisesti kihloissa. Niin ihanaa ja niin ärsyttävää. :lol: Ihanaa tällä hetkellä enemmänkin, koska antaa voimia odotella, kun oon aika varma, että mitään ei tapahdu ennen ensi kesää (sanotaanko vaikka, että tässä opiskelijataloudessa ei kannattaisi ostella sormuksia tai suunnitella häitä juuri nyt :D)

Sitouduttu ollaan jo, ja eihän se siitä muutu sormuksilla ja avioliittopapereilla… Meillä taitaa tuo rahatilanne jarruttaa (tärkeintä on se lupaus, mutta kun jo tiedetään, että naimisiin vielä aiotaan, niin kosinnan välittömät seuraukset ois sormukset ja häiden suunnittelu, eli rahanmenoa :lol:) Oikeastihan kaikki mitä haluan on onnellinen hetki ja tuo rakas kysymässä sen kysymyksen. Sormuksellakaan ei olisi niin kiire.

Eiköhän tämä järjestyisi, jos miehelle tän näin suoraan sanoisin, että nyt olis kuules aika, mutta mun vaikean naisellinen ongelma on, että itsekkäästi haluaisin tulla kosituksi. :lol: Ollaan kuitenkin jo hämärällä "ei olla kihloissa, mutta tiedetään että halutaan naimisiin" rajamaalla, niin pelkään, että tilanne tuntuisi teatterilta, jos oon menen tilaamaan sen etukäteen. :D Huoh.

Ihanaa Seljanmarja, että miehesi puhuu kuitenkin asiasta noin myönteiseen sävyyn! Kyllä se kosinta sieltä tulee :wub:

Minun itseni on vaikea ajatella, että me ollaan sitouduttu ainakaan yhtä vahvasti kuin avioliitossa, sillä mulle itselleni se naimisiinmeno tarkoittaa sitoutumista. Ajan ennen sitä koen jollain tasolla ''koeajaksi'', vaikkakin asutaan yhdessä ja meillä on osin yhteinen talouskin jne. Ja samastun tuohon opiskelijatalouteen! Meillä sama homma. :D Minusta sormuskaan ei olisi niin tärkeä, vaan pelkkä kosinta riittäisi. Sormuksen voisi vaikka ostaa sitten häiden yhteydessä. 

Minäpä sanoin jo miehelle, että nyt olisin valmis menemään naimisiin! :girl_dance: No pakithan sieltä tuli. :girl_impossible: Minulle se, että mies kosisi, ei ole niin tärkeää, vaan tärkeämpää on itse sitoutuminen. Ja minä meillä olen muissakin isoissa asioissa tehnyt aloitteet. :girl_blum: 

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...
On 23.11.2016 at 11.46, Hääfriikki <3 said:

Haha no onneksi ei keritty! :D

Samat fiilikset kun sulla, voisiko se odottelu jo loppua! Jotain maagista käännöstä odotellen. :girl_cray2: 

Onko teillä muilla muuten sellaista fiilistä ylipäätään seurustelusta, että kun tietty aika on seurusteltu, niin sitten pitäisi saada tietää, mitä mies on päättänyt ''tuomionsa''? :lol: Puhuin kaverini kanssa tästä, ja hänellä se aika on 1-2 vuotta. Itse olin aina ajatellut seurustelevani kaksi vuotta, mutta nyt näyttää siltä, että viisi on lähempänä totuutta - jos mies pitää kiirettä :rolleyes: Tarkoitan siis koko seurusteluaikaa, johon lasketaan myös kihloissaoloaika. Eli seurusteuaika päättyisi siis häihin. Tai oletteko jo suhteen alussa puhuneet poikaystävän kanssa tulevan seurusteluajan pituudesta suurinpiirtein? Olisi mielenkiintoista tietää, miten muilla. Meillä minä olin tosiaan miettinyt, ja poikaystävä tyyliin tasolla ''sitten joskus, jos siltä tuntuu''. :D

Olen juuri lähdössä sukulaiseni luo, joka aina tiedustelee, milloinkas meillä ollaan menossa naimisiin. Poikaystävä ei päässyt mukaan ja joudun nyt itse sitten vastaamaan näihin kysymyksiin. Voitte kuvitella, miten turhauttavaa! Ei se minusta ole kiinni, ettei me mennä naimisiin, mutta silti minä vastaan aina kysymyksiin (ei ole eka kerta). :ph34r:

Mäkin oon miehelle sanonut että kyllä kahden vuoden jälkeen pitäisi tietää haluaako sitoutua toiseen vai ei.. ja meillä on aika sama tilanne kuin Seljanmarjalla; "ei olla kihloissa, mutta tiedetään että halutaan naimisiin" rajamaalla.. :girl_impossible: Me ollaan kyllä yhdessä puhuttu jo aika alusta asti seurusteluajan pituudesta ennen kihloja ja häitä, sen "suunnitelman" mukaan kihlat olisi ensi vuonna. Tää "aikataulu" noudattelee kyllä aika pitkälti mun omia ajatuksiani mitä alunperin on ollut, että sinänsä ei pitäisi olla valittamista, mutta.. :D Miehen alkuperäiset ajatukset sormuksista sijoittui huomattavasti myöhäisempään ajankohtaan. Ehkä sen takia olenkin nyt epäileväinen, että koska tapahtuu, vaikka ollaan asiasta sovittukin noin niinkun suurinpiirtein..

Mä saan kanssa aina vastailla kysymyksiin, varsinki äiti tivaa nyt kokoajan koska "virallistetaan" suhde, kun asuntokin nyt ostettiin. <_< No hitto kun en minä tiedä eikä se ole nyt musta kiinni!! Enkä tätäkään haluaisi kyselijöille paljastaa, että olen näin aseettomana tässä tilanteessa, että odotellaan vaan.. koittaa sit vastata vaan jotain ympäripyöreetä, että "no jossain vaiheessa tässä, ei nyt ihan vielä.."

 

Onko ketään lykästänyt tässä välissä? :girl_in_love:(vaikkei oliskaan niin kertokaahan vähän päivitystä tilanteeseen :))

 

Ja EDIT: miten Hääfriikki <3 selvisit piinapenkistä? :D

 

Muokattu: , käyttäjä: Tauriel
Link to comment
Share on other sites

Hei ja pitkästä aikaa sorvin ääressä minäkin! On koko syksy ollut yhtä rumbaa: piti rakentaa, piti raskautuakin mutta elämä ei aina mee niin kuin suunnitteli. Sanomattakin on varmaan selvää, että olemme jo tuollaisia juttuja kurkotellessamme tavallaan lupautuneet ja sitoutuneet toisiimme, mutta kun kummassakaan kohdassa ei ole tärpännyt olen huomannut, miten hataralta "pelkkä" avoliitto tuntuu. Muiden kanssa olen täysin samoilla linjoilla sitä, että se kihlaus ja avioliitto vasta ovat se virallinen lupaus - puhui ja sopi mitä muuta tahansa! Välillä katselen (kröhömm tyyliin joka ilta :D) sormuksia ja ihailen Instassa mekkoja, mutta kummempaa en viitsi suunnitella vielä - pettymyksiä on ollut niin monta tässä viime aikoina, että tämä sormuksen odottelu ja tajuaminen, ettei sitä VIELÄKÄÄN ole vain jotenkin pahentaa oloa. Vastoinkäymisten sanotaan vahvistavan ja kai ne jossain määrin sitä tekevät - vaikka meidän(kin) kohdalla ne myös ovat koetelleet suhdetta todella kovaa ja etenkin nyt kun nuo muut ovat menneet mönkään, on punnittu sitä että ollaanko loppupeleissä sittenkään toisiamme varten kun niin eri lailla asioista haaveillaan. Käytiin äsken lenkillä yhdessä ja saatiin oiva keskustelu aikaan: sanoin ääneen että olen viime aikoina pohtinut ja tajunnut, että siinä missä minä naisena haluaisin jotain konkreettista vastinetta haaveilleni sinetiksi sille, että se on pysyvää ja olen saavuttanut sen, on mies enemmän tunnepohjalla liikkeellä ja arvostaa osoitettua rakkautta materiaa enemmän. Toivomme ja haluamme samoja asioita, mutta eri lailla. 

Link to comment
Share on other sites

Täällä vähän ikävämpi tilanne, kun miehen sisko just muutama päivä sitten ilmoitti hakeneensa miehensä kanssa avioeroa. Eipä itselläkään tee nyt sitten ihan hetkeen mieli ajatellakaan mitään kihloja.

Mies jo heitti puolitosissaan, että nyt kun siskonsa eroaa ja he pistävät asunnon myyntiin niin pitäisikö meidän ostaa se. Miehen molemmat siskot kun on asuneet siinä niin olisi se nyt aika siistiä, että koko sisarusporukka asuisi siinä vuorotellen :D Mä tosin teilasin idean heti sillä, että molemmat siskot ovat tosiaan eronneet kyseisessä kämpässä, niin siellä ei tunnu olevan kovin hyvä karma...

Link to comment
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Vastaa aiheeseen...

×   Olet liittänyt muotoiltua sisältöä.   Poista muitoilu

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Ladataan...
×
×
  • Create New...