Kosinnan odottelu vol. III

[Opukka]

On 9.1.2020 at 02.15, wannabebride86 said:

Pakko tulla tänne vuodattamaan... alkaa nimittäin hiukan jo ärsyttämään tämä odottelu. Ollaan oltu miehen kanssa reilu 2 vuotta ja sovittu alussa että naimisiin ja lapsia 5 vuoden sisällä. Tuntuu ettei millään mene jakeluun että jos ja kun halutaan kirkkohäät niin kirkko varattava about vuotta ennen ja juhlapaikat jne.. Halutaan kesähäät ja kesälomat sattuu samaan aikaan joka neljäs vuosi. Ja minä en ainakaan suostu siihen että pyydän vapaaksi viikon ennen häitä (kesäisin ei meidän työpaikalla edes onnistu) ja sitten teen ihan hulluna töitä että saan tunnit täyteen. Itse haluan olla lomalla ennen ja jälkeen häiden viikon. Häämatkan ehtii sitten vaikka myöhemmin.

Joka tapauksessa on selvä että me menemme vielä naimisiin, olen ostanut paljon koristeluita ja tiedän häiden tyylin ja myös mies on tämän hyväksynyt.

En vain ymmärrä tätä odottelua kosinnan suhteen. Ja olemme sopineet että mies kosii. Sormukset ollaan sovittu että käydään yhdessä ostamassa kosinnan jälkeen, eli siitäkään ei voi olla kiinni. En halua kysellä ja "painostaa" koska jos alan kysellä ja miehellä onkin jokin suunnitelma kosinnan suhteen, niin saattaa siirtää sitä vielä eteenpäin..

En vain jaksa odottaa enää...

Sielunsiskot, vertaistukea.

Vähän myöhässä tulee tää mun vertaistuki, mutta itse olen kosintaa nyt odotellut oikeasti aktiivisesti yli vuoden... Olin ihan varma, että kun viime keväänä tää otettiin puheeksi, niin uudenvuodenaatto olisi ollut se päivä. Mutta ei, mitään ei tapahtunut ja pahoitin kyllä mieleni todella pahasti. Asiasta puhuttiin, mutta ei kuulemma vielä. Kysyin karkauspäivänä poikaystävältä, että mitä hän olisi vastannut jos olisin kysynyt ja hän mulle sanoi, että oli ihan varma, että olisin kosinut ja vastaus olisi ollut kyllä. Mutta siitä huolimatta ei elettäkään tee kosinnan suhteen. 

Asiasta ekan kerran puhuttu siis tosissaan 03/2019 ja nyt mennään 07/2020 eikä merkkiäkään. Ollaan seurusteltu melkein 3 vuotta, asuttu yhdessä kaksi vuotta. Vakaalla pohjalla, mutta välillä syö aivan h*lvetisti, että kosintaa ei näy eikä kuulu, vaikka poikaystävä tasan tietää miten tärkeää se mulle olis. Välillä käy mielessä, että pitääkö takaovea auki... 

[nassis]

Täällä jälleen kerran käytiin keskustelua lähitulevaisuuden raharei'istä, että mihin kaikkeen tarvis säästää rahaa ja minkä verran. Mies taas mainitsi että pitäis varmaan sitä hääkassaakin miettiä. Kuulemma nyt hänestä tuntuu, ettei sen tarve olisi enää kovin kaukana tulevaisuudessa  en silti pidättelisi hengitystä tässä odotellessa. Mahdollisesti tuossa lokakuun tienoilla, kun meillä on jonkin sortin vuosipäivä? Miehellä on yks tietty päivämäärä ylhäällä kalenterissa, "koska syyt", vaikkei yleensä olla vuosipäivää mitenkään vietetty.

Mulla on myös synttärit vielä tässä välissä, mutta en usko että siihen kuitenkaan ajoittaa, ellei sitten ole tosi kriisissä synttärilahjan kanssa  vähän haikeaa kyllä, kun täytän pyöreitä ja vielä jokunen vuosi sitten toivoin, että olisin siihen mennessä jo naimisissa. Mutta näillä mennään.

 

[wannabebride86]

Täällä edelleen odotellaan kosintaa. Sormuksia oon katellu vihkisormusta myöten, samaten häämekkoja ja oon miehellekin puhunut eli tietää. Eikä oo pistäny pahakseen kun tietää millainen höpsöttäjä olen. Hääsäästötili on käytössä ja yhdessä suunniteltu että häät on 2022/2023. Mutta miksi se ei pirulauta kosi !? 

[Gyda]

Kaksi viikkoa sitten mies kosi yhteisellä lomareissulla yhdeksän vuoden seurustelun jälkeen! Oli jo vuosi sitten pohtinut kosivansa, mutta aina tilanteissa jännittänyt liikaa nyt kärsimättöminä odotetaan sormusten valmistumista

[nassis]

Yksi kaveripariskunta ilmoitti kihlautuneensa, eivät ole vielä julkistaneet asiaa, sillä halusivat huomaavaisesti varmistaa, onko asia minulle ok. Siis siksi, että minulla on parin viikon päästä synttärijuhlat, eivätkä halua varastaa valokeilaa tuoreella kihlauksellaan, vaan halutessani pitävät asian salassa juhlien yli.

Totesin että tietenkin tulevat kihlaparina paikalle, ja vähän vitsillä naureskelin, että siinä illan mittaan voi kyllä käydä niin, että otan pari lasia liikaa skumppaa ja päädyn parkumaan miksei koskaan ole minun vuoroni. Aloinkin oikeasti vähän pelätä, toteutuuko tämä kauhukuvia 

[Teamo]

Me ollaan nyt kaikessa hiljaisuudessa aloitettu säästämään häitä varten ja sovittiin että häät ovat kesällä 2022.  Olen katsellut sormuksia, mutta mies sanoi ostavansa sen vasta kosinnan (jonka hän ehdottomasti haluaa tehdä) jälkeen. Menemme siis virallisesti kihloihin vasta kun hääpäivä on päätetty, siihen asti pitäisi malttaa olla kertomatta kenellekään. Luulen että joulun jälkeen saan jo aloittaa kunnolla hääsuunnitelmat. 

[Opukka]

En vaan ymmärrä. Ensimmäisen kerran naimisiin menosta puhuttu 03/2019 ja nyt mennään 12/2020. Eli olen odotellut kosintaa nyt kohta melkein 2 vuotta... Välillä mietin, että olenko vain idiootti, kun odotan vain? Mitä jos hän ei ole kosinut, koska ei halua naimisiin kanssani? Ahdistuu ainakin kovasti aina, kun nostan aiheen esille (kun alkaa usko loppumaan) ja syyksi kertoi, että pelkää, että lähden ennen kuin hän ehtii kosimaan (olen tasan kertonut miten tärkeä tämä asia minulle on). 

Onko muilla samoja ajatuksia? Alkaako usko loppumaan ja tuntee itsensä idiootiksi? 

[wannabebride86]

Opukka; Usko alkaa loppumaan täälläkin. Kun aloimme seurustella vähän reilu kolme vuotta sitten, otin esille että haluan naimisiin ja mahdollisesti lapsia 5 vuoden aikana. Tämä sopi miehelle ja sovittiin että naimisiin ennen lapsia ellei yllätystä satu. No täällä tosiaan odottelen edelleen kosintaa ja usko ja toivo alkaa hiipumaan. Monta mahdollista kosintapäivää on mennyt ja jos ei minun 35 vuotis synttäripäivään mennessä kosi niin sitten aion kysyä että mikä mättää, pitääkö alkaa itse kosintahommiin? (ollaan siis sovittu että mies kosii ja sormusta ei tarvitse olla) 

Alkaa todella turhauttaa.. Eli ymmärrän sua Opukka ja muitakin kosintaa odottelevia aivan 100 %

[Teamo]

Onnea Gyda!

Varmasti se pahalta tuntuu jos itse olisi valmis kihlautumaan paljon aiemmin kuin mies. Varsinkin jos ei ole ihan varma tuleeko sitä kosintaa koskaan, tuntuu ikävältä jos ei voi päättää omasta tulevaisuudestaan.

Minä en ollut oikeastaan edes miettinyt koko asiaa, kun olemme olleet suhteellisen vähän aikaa yhdessä, mutta kun mies rupesi puhumaan naimisiin menosta, heräsi minullakin innostus asiaa kohtaan. Nyt yritämme lasta ja mies jo puhui että pitäisikö käydä vain pikaiseen maistraatissa jos vauva ilmoittaa tulostaan. Minä kyllä haluaisin vaikka ihan pienet häät mieluummin ja kyllä mieskin oli samaa mieltä että kirkossa mieluummin ja juhlat samalla. 

Kosintaa ei kuitenkaan ole kuulunut eikä varmaan tule tämän vuoden puolella. Eikä nyt koronan takia edes tiedä milloin pääsee naimisiin. Jännitystä kuitenkin lisää se, että sattumalta löysin työkalupakista sormusrasian ja pakkohan minun oli katsoa onko siellä sormus vai korvakorut. Sormushan se siellä ja vielä sama josta olen puhunut. 

[nassis]

Täällä alkaa jo epätoivo iskeä. Harmittaa kun ollaan puhuttu alustavasti, että milloin ja millaiset häät haluttaisiin, mutta ilmeisesti ei sitten kuitenkaan olla oltu ihan samalla viivalla. Kaiken tän odottelun jälkeen omakin into on laskenut koko hommaa kohtaa. Edelleen olen sitä mieltä että haluan naimisiin ennen lapsia, mutta nyt alkaa jo tuntua että se naimisiinmeno onkin sitten vain välttämätön paha, ja sama sit hoitaa se vaan alta pois lounastauolla maistraatissa -tyylisesti. Toki ihan järjellä ajatellen on ihan hyväkin juttu laskea rimaa häiden suhteen. Kivat häät maksaa enemmän rahaa, ja onhan sille rahalle nyt muitakin käyttökohteita. 

Muutenkin vielä muutama vuosi sitten mulla oli haaveissa kaveripainotteiset juhlat, missä juodaan skumppaa ja bailataan aamuun asti. Nyt kun ikää tulee lisää ja elämäntilanteet muuttuu niin tuollaiset juhlat alkaa tuntua ihan utopistiselta ajatukselta  

[wannabebride86]

Nassis; Tiedän todellakin tunteen tuosta, että epätoivo alkaa iskeä. Harmittaa täälläkin, kun ollaan puhuttu naimisiinmenosta jo aikaa sitten. Mutta tuntuu ettei ymmärrä miltä minusta tuntuu ja todellakin tuntuu myös siltä ettei olla ihan samalla viivalla. Itse olen edelleen ihan innoissani katselemassa sormuksia ja mekkoja. Näyttänyt miehellekin kuvia mekoista että mitä mieltä on ja saanut niistä palautetta yms. Mutta en ymmärrä että mitä mies jahkailee..

[Teamo]

Kosittiinko ketään ystävänpäivänä? 

Voin ilokseni ilmoittaa, että minua kosittiin kuukausi sitten viikonloppulomalla. Mies oli varannut yllätykseksi unelmien mökin Lapista ja siellä takkatulen loimussa hän kysyi odotetun kysymyksen.  Nyt on kuukausi mennyt hääjärjestelyissä, kihlajaiset on juhlittu ja hääpaikka sekä kirkko on varattu. 

Hassua, että kihlaus tuntui meille molemmille todella suurelta asialta, vaikka mikään parisuhteessa ei varsinaisesti muuttunutkaan. Mieskin sanoi että asuntolaina tuntui pikkujutulta verrattuna kihlaukseen. 

Vieläkään en ole ihan kokonaan tajunnut, miten uskomattoman onnekas olen kun sain itselleni noin mahtavan miehen. En voisi onnellisempi olla. 

Muokattu: February 16, 2021, käyttäjä: Teamo

[Opukka]

On 9.12.2020 at 21.35, wannabebride86 said:

Opukka; Usko alkaa loppumaan täälläkin. Kun aloimme seurustella vähän reilu kolme vuotta sitten, otin esille että haluan naimisiin ja mahdollisesti lapsia 5 vuoden aikana. Tämä sopi miehelle ja sovittiin että naimisiin ennen lapsia ellei yllätystä satu. No täällä tosiaan odottelen edelleen kosintaa ja usko ja toivo alkaa hiipumaan. Monta mahdollista kosintapäivää on mennyt ja jos ei minun 35 vuotis synttäripäivään mennessä kosi niin sitten aion kysyä että mikä mättää, pitääkö alkaa itse kosintahommiin? (ollaan siis sovittu että mies kosii ja sormusta ei tarvitse olla) 

Alkaa todella turhauttaa.. Eli ymmärrän sua Opukka ja muitakin kosintaa odottelevia aivan 100 %

Kiitos tsempeistä wannabebride86 ja onnea Teamo! 

03/2019 tosiaan ekaa kertaa miehen kanssa meillä puhuttu kihlautumisesta, nyt mennään 07/2021. Seurusteltu nyt 4 vuotta ja asuttu yhdessä 3 vuotta. Jopa isäni on vihdoin alkanut kyselemään mieheltä missäs se tyttären sormus kuppaa. 

Ja mehän siis ostettiin juuri yhdessä talo. Yhteisen lainan ottamista mies ei epäillyt yhtään, en ymmärrä mikä tässä kihlautumisessa on. Meillä menee edelleen siis todella hyvin. Elämää suunniteltu pitkälle eteenpäin. Sormus vain edelleen puuttuu ja se jos mikä risoo. 

Puhuttiin jo, että 2024 ois karkausvuosi ni karkauspäivä on torstaina ja koska mennään vain pyörähtämään maistraatissa (ei haluta juhlia) ni voisi sopia hyvin, kun ollaan talvi-ihmisiäkin. Tämä oli miehestä hyvä idea eli noin niinkö periaatteessa ollaan päätetty hääpäiväkin (29.2.2024), mutta kosinta edelleen puuttuu. 

Jos mua ei oikeasti uutena vuotena kosita ni en tiedä miten reagoin. Tulee olemaan kolmas uusivuosi, kun kosintaa odotan ja joka kerta tullut yhtä paha mieli. 

[nassis]

Nyt mulla on jo hiukan uskoa, että ehkä tänä vuonna... Asiaa on sivuttu viime aikoina sen verran moneen kertaan, juhannuksenvieton yhteydessä mies kysäisi kaveriporukan keskellä, että millä aikataululla haluaisin naimisiin ja aiheutin pienet naurunpyrskähdykset kun vastaus tuli samantien, että mahdollisimman pian...  Mies tuntuu alkaneen tosissaan havahtua vasta nyt kun kaveripiirissä avioidutaan ja hankitaan lapsia kiihtyvällä tahdilla. Toki vähän harmittaa että me ollaan nyt selkeästi viimeisten joukossa, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, ja sitä rataa.

Ainakin kesälomallemme elokuussa tiedän miehen suunnittelevan jotain yllätystä, mutta saas nähdä  

[wannabebride86]

Täällä ollaan kosinnan suhteen edelleen epätoivoisia. Ja tiedän Opukka miltä tuntuu odottaa ja odottaa ja pettyä joka kerta kun sitä kosintaa ei tule. Edistystä on siinä mielessä tapahtunut kyllä että hääpäivä on päätetty eli ennen sitä on kosittava! Ja kerran tässä heitin miehelle että sitä kosintaa odotellessa vai pitääkö mun alkaa kosintapuuhiin, niin sanoi kyllä että ei tarvitse. Eli kai se kosinta sieltä vielä tulee.. mutta sais tulla jo! 

[nassis]

No nyt!  kun asia on saatu pois päiväjärjestyksestä niin saatiinkin hyvät naurut kun käytiin läpi vuosien varrelta kaikki tilanteet missä olen kuvitellut että voisi kosinta olla tapahtumassa... 

[Opukka]

On 8.7.2021 at 01.34, wannabebride86 said:

Täällä ollaan kosinnan suhteen edelleen epätoivoisia. Ja tiedän Opukka miltä tuntuu odottaa ja odottaa ja pettyä joka kerta kun sitä kosintaa ei tule. Edistystä on siinä mielessä tapahtunut kyllä että hääpäivä on päätetty eli ennen sitä on kosittava! Ja kerran tässä heitin miehelle että sitä kosintaa odotellessa vai pitääkö mun alkaa kosintapuuhiin, niin sanoi kyllä että ei tarvitse. Eli kai se kosinta sieltä vielä tulee.. mutta sais tulla jo! 

Hyvin samoissa fiiliksissä edelleen. Tässä yksi päivä sanoin miehelle, että mulle tulee kyllä iso suru puseroon jos seuraavakin uusi vuosi menee samoissa merkeissä kuin edelliset. Hän vain totesi, että olisi jo kosinut, mutta rahatilanteen takia ei ole sormuksiin varaa. Sanoin hänelle, että tehdään vaikka permanenttitussilla sormukset, ei se siitä ole kiinni. 

Mutta ilmeisesti kyse on siitä, että puolisoni on niin konservatiivinen, että haluaa kosinnan sormuksineen päivineen. Tavallaan ihanaa, mutta kun itselläni ei ole tuollaisella mitään väliä, niin meinaa päällimmäisenä tuntua, että hän vain vetkuttelee mitä kummallisimmilla tekosyillä. 

Jotenkin todella henkisesti raskasta, että kun parisuhteessa kaikki on aivan tosi mallillaan vielä näin vuosienkin jälkeen, niin tämä yksi asia hiertää ihan hirveästi.  Eikä yhtään auta, että lähipiiri alkanut kyselemään, että millos te naimisiin menette. Joutuu vaan aina sanomaan, että kysykääs tolta toiselta osapuolelta, kun minä olisin mennyt naimisiin jo 2 vuotta sitten. Yksi puolituttukin sanoi "TEIDÄN PITÄS MENNÄ NAIMISIIN!", kun hypetin somessa miten ihanaa on, kun meillä on nykyään yhteinen harrastuskin. TIEDÄN. Noi kommentit tuntuu aina veitsen käännöltä haavassa... 

EDIT. Selasin tätä keskustelua taaksepäin. 03/2019 olen täällä sanonut, että odotan kosintaa vuoden lopussa. Tunnen itseni nyt ihan helvetin tyhmäksi: olen oikeasti odottanut kosintaa jo 2 vuotta ja 8 kuukautta... 

Muokattu: November 23, 2021, käyttäjä: Opukka
Lisäteksti

[Opukka]

On 10.8.2021 at 22.42, nassis said:

No nyt!  kun asia on saatu pois päiväjärjestyksestä niin saatiinkin hyvät naurut kun käytiin läpi vuosien varrelta kaikki tilanteet missä olen kuvitellut että voisi kosinta olla tapahtumassa... 

ONNEA! 

[Adelmiina]

Täällä uusi kosinnan odottelija.  Olen lukenut rekisteröimättömänä käyttäjänä ketjua jo pidempään ja voi Opukka, oikein harmittaa puolestasi! Olet odotellut kyllä jo pitkän aikaa.  

Olen itse ollut vasta noin puolitoista vuotta yhdessä mieheni kanssa, mutta alusta asti on ollut kummallekin selvää, että tässä ollaan jatkossakin. Tein jo alussa selväksi, että haluan mahdollisten lasten syntyvän avioliitossa. Lapsista on ollut tosi paljon puhetta viime aikoina ja häävieraslistaakin jo mies suunnitellut ääneen...  Ehkä olen viettänyt liikaa aikaa hääfoorumilla, mutta huomaan itsekin odottavani jo kärsimättömänä että miksei se toinen tajua kosia. Minua on kohdannut iso terveyshuoli äskettäin ja olen itkenyt miehen sylissä mahtaako hän jatkossa haluta edes olla kanssani. Joudun todennäköisesti isoon toimenpiteeseen keväällä ja jotenkin tuntuisi tosi hyvältä, että mies kosisi ennen sitä, ikään kuin vakuutena siitä että yhdessä ollaan jatkossakin, kävi miten kävi. En tietenkään voi tällaista sanoa ääneen enkä halua, että mies minua jotenkin painostuksesta tai säälistä kosii. Ei oikein auta kuin purra hammasta yhteen ja odottaa kärsivällisesti. 

Jotenkin sitä jaksaa kyllä ihmetellä miten se on useimmille miehille niin vaikeaa se kosiminen. Jos on kummallakin pariskunnan osapuolella tiedossa oma ja toisen halukkuus avioliittoon niin mikä ihme estää tekemästä peliliikkeitä? 

[KarataanSalaa]

Kiva, että tämä aihe pysyy hengissä!

Mä taidan olla tän ketjun suurin häviäjä... Mä oon hetkittäin jo luopunut toivosta kokonaan. En enää usko, että saan kosintaa. Ei taida mun miestä yhtään kiinostaa suhteen virallistaminen. Pari kertaa asiaa sivuttu, ja olen puolisolle sanonut, että minulle naimisiin meno merkitsee sitä, että se on ainoa keino itse valita, kuka onu lain tunnustama lähiomaisesi. Olen sanonu miehelle, etten kaipaa suuria juhlallisuuksia tai kuuta taivaalta, voisimme hoitaa asian ilman krumeluureja vaikka kaksin tai pienesti lähipiirin kesken. Kerran yhdessä keskustelussa monta vuotta sitten mies totesi sivulauseessa, että "On monta kertaa ajatellut, että sä ansaitsisit sen, mutta..." Keskustelu loppui siihen kun kysyin häneltä "että ansaitsisin?".

Mun lähipiirissä muutama ihminen on jauhanu siitä, että koska te meette naimisiin (kun ei saa leskeneläkettä jos 50 tulee täyteen ennen avioitumista jne.). No, nuo viisikymppiset oli miehellä kesällä, joten siihenkään ei voi vedota. Heille olen sanonut, että itse menisin heti koska vaan, mutta jos toista ei kiinnosta niin.... Mä vaan haaveilen, että mun viilipyttymäinen ja epäromanttinen mies antasi yhtenä ainoana romanttisena eleenä kosinnan. Ja tästä haaveesta pidän kiinni, vaikka en aina enää usko siihen.

Ja mehän ollaan oltu 12 vuotta yhdessä, ostettu ja myyty yksi asunto, ja rakennettu viime vuonna omakotitalo. Elämä arkisesti mallillaan, enkä ikinä tästä lähtisi pois. Hetki sitten mies vähän pelästyi, kun isosiskonsa erosi 25+ vuoden seurustelusuhteesta/avoliitosta ja kyseli, olenko mä stressaanutunut asian tiimoilta. Vakuuttelin, että meillä ei ole mitään hätää. Tällä hetkellä duunikuviot vaan on sellaiset, että yhteistä aikaa on tosi vähän (pari tuntia illassa, koko syksynä ei ole ollut yhtään yhteistä kokonaista vapaapäivää) . Vakuutin miehelle, että tämä on töistä vain tilapäisjärjestely syksyn ajan.

[Lebbis]

Ollaan oltu reilusti yli 20 v yhdessä ja kosintaa ei kuulunut. Useita upeita kosintapaikkoja olisi ollut montakin reissuillamme. Olin jo luopunut toivosta kokonaan ja jos mies aloitti keskustelua asiasta, niin sanoin etten enää halua keskustella asiasta ja pettyä. Monta riitaa ehdittiin käymään asian suhteen. Mies otti kuitenkin viimeisenä vuosipäivänä asian kunnolla esiin. Varsinaisen kosinnan sain sitten pian kylpyläreissulla ja siitä reilut kolme viikkoa, niin mentiin naimisiin.

Me mentiin naimisiin kahden todistajan läsnä ollessa Digi- ja Väestövirastossa. Molemmat halusimme hoitaa asian yksinkertaisesti. Yllätyin, että miehellä oli paljonkin ajatuksia häiden suhteen. Nyt ollaan muutama kk oltu naimisissa. Lähimmille ihmisille laitettiin ensin viestit ja sen jälkeen ilmoitettiin vielä facessa asiasta.

Molemmilla on taustalla myös suhteet, joissa on naimisiin on menty vasta todella pitkien suhteiden jälkeen. 

[Opukka]

Antaa toki hieman perspektiiviä nämä teidän oikeasti pitkät parisuhteet, että mitäs minä tässä vielä hätiköin. Mutta jatkuvalla syötöllä tuntuu tulevan Facebook-fiidissä, telkkarissa jne. kosintoja ja minä... Minä vaan oottelen. Uutenavuotena olin jo valmiiksi pahalla tuulella, kun oli meidän 4. "virallinen" vuosipäivä (yhdessä ollaan oikeasti oltu kohta 5 vuotta) ja tiesin ettei kosintaa vieläkään kuulu. Jos en olisi uudenvuoden aattona ollut töissä, niin olisin varmaan lähtenyt keskenäni jonnekin reissuun. 

Viimeksi tänään taas kysyttiin, että millon te menette naimisiin. Hyväntahtoisesti, mutta kuitenkin tekee kipeää. Isälle jouduin jo sanomaan ettei enää viisastele siitä ettei ole sormusta vieläkään, kun se tuntuu niin pahalle. 

On niin masentunut olo tästä, että jos koskaan sitä kosintaa saan, niin tokkopa jaksan innostua.

Tuntuu niin epäreilulle. On yhteinen talo ja elämä, suunnitelmia eteenpäin. Mutta kosintaa ei näy. Kohta oon 3 vuotta odotellut. Olen jo avopuolisolleni kertonut, että olen jo todella katkeroitunut tästä asiasta. Tiedän ettei tuo hyvää tehnyt hänen asian käsittelyyn, mutta pakko se oli saada itsestäni ulos, koska KATKERUUS on just se sana mikä kuvaa tätä tunnetta. 

Koska kosinnan pitäisi olla iloinen asia eikä mikään väsytystaistelu. Jos sen kosinnan joskus saan, niin tiedän etten voi siitä nauttia, koska tämä on mennyt niin pitkälle, että olen ehtinyt jo katkeroitumaan. Ja se tuntuu todella pahalle. En minä toivonut, että tämä näin menisi. 

[Adelmiina]

Minulla kävi äskettäin köpelösti, menin nimittäin paljastamaan miehelle että odottelen jo kuumeisesti kosintaa... Olin ajatellut, etten missään nimessä ota asiaa puheeksi ettei minulle tule tunnetta että kosinta on tullut minun kerjäämiseni tuloksena. Keskustelu kääntyi kuitenkin lähipiirissä syntyneisiin lapsiin ja sitä kautta minun ikääni ja toiveeseeni saada lapset vasta avioliitossa. Mies tuumi, että minähän olen vielä nuori, moni hänen ystävänsä on mennyt naimisiin ja saanut lapset vanhempana. Minä tuijotin suu auki ja totesin, että kuten aiemminkin ollaan puhuttu niin häiden järjestely voi hyvin viedä kaksikin vuotta. Lapsen saaminen voi hyvin viedä vuosia ja yleensä nyt vähintään vuoden verran menee yrittämisen aloittamisesta lapsen saamiseen syliin. Olemme siis koko ajan noin kahden vuoden päässä häistä ja vähintään kolmen vuoden päässä lapsesta. Kolmen vuoden päästä olen, yllätysyllätys, kolme vuotta vanhempi kuin nyt ja melkolailla samaa ikäluokkaa kuin lähipiirin tuoreet äidit. Mies oli jotenkin ihan hämmentynyt ja totesi, että vaikka on sinänsä tiennyt nämä aikataulut niin ei hän ole jotenkin tajunnut että kaikkeen menee niin paljon aikaa. Oli ajatellut, että puolessa vuodessa saadaan häät kasaan kosinnasta.  Varmaan pienet häät saakin, mutta meillä molemmilla ollut alusta saakka toiveena näyttävät kekkerit yhdessä melko suositussa juhlapaikassa. 

Harmittaa sinänsä, että menin ottamaan puheeksi asian. Pelkään, ettei kosinta tunnu enää samalta miestä tyrkittyäni. Toisaalta ihan hyvä että asia tuli puheeksi, sillä miehellä ei selvästi ollut hajua siitä että kaikki tulevaisuudensuunnitelmamme odottavat parhaillaan nimenomaan sitä hänen kosintaansa.

[Marble]

Vihdoinkin! Nyt saakin sitten alkaa suunnittelemaan häitä jonnekin aikavälille 2024-2025.

Kuun lopussa tulee 8v seurustelua täyteen, eli onhan tässä jokunen vuosi ehditty jo odottelemaankin.

[Adelmiina]

Paljon onnea Marble!