Kosinnan odottelu vol. III

[Marble]

Ei osunut juhannuskihloja omalle kohdalle, mutta yhden kaverin ja kahden miehen kaverin kohdalle sattui.. Toki olin suoer innoissani heidän puolesta, mutta kyllä se vähän jäi nakertamaan mieltä, että miks en minä.. Vielä kun nuo kaikki kuhlautuneet ovat olleet yhdessäkin paljon vähemmän aikaa kuin me, vaikka eihän se yhdessä vietettyjen vuosien määrä aina ratkaise. Kuitenkin, kun yhdellä näistä pariskunnista on pari eroa ja yhteen paluuta mahtunut parin vuoden suhteeseensa ja toinen pariskunta on kuitenkin ollut yhdessä vasta muutaman kuukauden. 

Ehdottelin miehelle vähän, että kesä 2019 voisi olla hyvä, mutta vastaus oli vaan jotain tyyliin "voi hyvin olla, että silloin mennään naimisii, mutta yhtä hyvin voi olla että ei". Joskus tulevaisuudessa hööt kuitenkin on kuulemma tulossa. Kerroin siinä samalla muita ideoitani esim. juhlapaikan ja hääauton suhteen ja mies ihan kiinnostuneen oloisena kertoi omia mielipiteitään. Hetki sitten jopa meni netistä katsomaan suunnitellun hääauton vuokrahintoja. 

No toivotaan, että omastakin nimettömästä mahdollisimman pian sormus löytyy. 

[Seljanmarja]

Ei tapahdu mitään täälläkään, ei. Äh, haaveilin viime syksynä kun tänne kirjauduin ja aloitin "odottelun"/haaveilun, että tämä kesä olisi se kesä, mutta heikko taloustilanne taitaa pitkittää tätä menoa. Kolme vuottakin tuli täyteen ja suhde voi hyvin, niin nyt voisi olla jo aika (meillä on siis myös se tilanne, että ollaan kyllä aikeissa mennä naimiisiin, mutta aikataulut, sormukset ja asian virallinen julkistus puuttuu). Pitäisi varmaan haaveilla kihlautumisesta ennemmin ensi jouluna kuin tänä kesänä...

4 tuntia sitten, Marble said:

 ja toinen pariskunta on kuitenkin ollut yhdessä vasta muutaman kuukauden. 

Ja tää on syy, miksi ei katsota olevamme kihloissa, vaikka sananmukaisesti ehkä oltaisiin jos sen tulkitsee kirjallisesti avioliittolupauksena. Eli asia tuli esiin vähän liian varhain ollakseen the kosinta.

Kesä on vaarallista aikaa selata facebookkia, häitä ja kihloja satelee. Meilläkin on kahdet häät vieraana tulossa, ja onneksi olen innoissani parien puolesta, mutta mihinkään kimpunheittelyyn en kyllä halua osallistua, apua!

[Marble]

Pakko tulla heti uudestaan kirjottelemaan, kun alkoi taas toiveet heräillä. Tuossa miehen äiti meille taas vihjasi, että voitais pikkuhiljaa alkaa häitä suunnittelemaan. Myöhemmin, kun tästä puhuttiin miehen kanssa kahden kesken, niin vähän tuo siihen malliin häistä ja kihloista jutteli, että ehkä vois jo tänä kesänä jotakin olla tapahtumassa. Tosin ei varmaan kannata liikaa toiveita elätellä, kun miehet on kuitenkin miehiä.. 

[Seljanmarja]

Ihanaa Marble!  Sehän on sitten melkein aika fiilistellä viimeisiä "odotteluhetkiä"! 

[Sormushaaveilija]

On 1.7.2017 at 09.42, rosenbej said:

Ei näköjään kellään nasahtanut juhannuskihlojakaan?

Buaah täällä odotus jatkuu ja turhautuminen kasvaa. Pian tuntuu jo, että sormuksesta viis, mutta etkö mies hyvä tajua parastasi osoittaa rakkautesi minuun ja halusi sitoutua aikuismaisesti pikkuhiljaa?! Mies kun toisinaan tuntuu meillä olevan se, joka rakastaa ja välittää enemmän kun minä purnaan ja ärsyynnyn tähän odottamiseen ja venkoiluun.. Anteeksi avautuminen  Tuntu kevytkenkäiseltä todeta, että rakkaus vähenee kun ei toinen kosi ja halua sitoutua, mutta näin se meillä toisinaan on tuntunut menevän.. Lähteä en missään nimessä halua tai aio, mutta kyllähän se joskus on käynyt mielessä, että jollei toinen voi tehdä minua onnelliseksi vaikka tietää, miten tärkeä asia avioliitto minulle olisi, niin missä se rakkaus sitten punnitaan..? En siis tajua eroa siinä, että hän kyllä haluaa olla yhdessä ja rakastaa, muttei voi kosia ja sitoutua näkyvästi..

Juu, juhannus ja juhannuskihlat menivät vauhdilla ohi. Pari kaveria kylläkin meni kihloihin... no, ehkä ens jussina

Tää kuulostaa kyllä jotenkin omaankin korvaan naurettavalta ja oudolta, mutta samoja aatoksia kuin Rosenbej :llä. Alkaa tunteet laimeneen, kun mies ei olekaan valmis sitoutumaan minuun kunnolla. 

[Mikaela-]

Helou vaan kaikille, tein tänään tunnukset tänne  Oon seuraillut näitä keskusteluja n.kuukauden ja nyt alkoit tuntumaan siltä, että pakko päästä mukaan jännittelemään meidän kohtaloita  Meillä on sellainen tilanne, että ollaan oltu yhdessä 6 vuotta ja asuttu saman katon alla niistä 5. Mies oli alkuaikoina sitä mieltä, että häntä ei naimisiinmeno kiinnosta ja ei aio koskaan mennä. Pikkuhiljaa vuosien aikana on kuitenkin pehmennyt ajatukselle, vaikka en ole ottanut asiaa usein puheeksi (ettei tunnu painostavalta miestä kohtaa ja että itse välttyy pahalta mieleltä, jos toinen on ihan vastaan). Mies haluaa lapsia joskus tulevaisuudessa ja minä olen sanonut, että haluaisin ensin olla naimisissa, että oltaisiin sitten kaikki "samaa perhettä" ja sama sukunimi jne. Se on vaan itselleen tosi tärkeää, kun oma lapsuus on ollut hajanainen, niin haluaisi tarjota sitten ehjän perheen. Toki tiedän, että avioliitto ei ole mikään tae ehjään perheeseen, mutta itselle se on ollut vaan tärkeä ajatus. Onko muilla ollut samaa?

Viimeisen vuoden mies on ohimennen kommentoinut kaikkea naimisiin menoon liittyvää, kuten minkä kokoinen sormuksen pitäisi olla, millainen kosinta olisi kiva, millaset ne häät olis, ketä häihin kutsuttaisiin jne jne. En ole uskaltanut liikaa innostua, ettei sitten pettyisi pahoin, jos kosintaa saakin odotella seuraavat kymmenen vuotta Keväällä kävin liikkeessä testaamassa sormuksia ja selvittämässä koon, laitoin sitten miehelle kuvan mun lemppari sormuksesta, että tietää oikean tyylin sitten. Miehen vastaus oli, että "onneksi on pieni sormi, niin ei mahdu kovin montaa timanttia" :'D Ajattelin tuonkin hässäkän jälkeen, että kosintaa menee aikaa varmaan 2 vuotta vielä vähintään, mutta sitten tulikin juhannuksena yllätyskäänne! Oltiin kävelemässä kotiin illanvietosta käsikädessä, ihana kesäyö ja linnut lauloi ja kosinta tuli jotenkin puheeksi, niin mies sanoi, että "anna mulle puoli vuotta aikaa". Iiiiks! Sen jälkeen oon ollut ihan tulisilla hiilillä, että millon ja missä ja miten tapahtuu, kamalaa tää

Ja onnittelut heille teille, keitä on jo kosittu. Ihania tarinoita on

[Gyda]

Tervetuloa Mikaela- ja onnittelut saadusta aikarajasta! Mekin ollaan oltu 6 vuotta yhdessä. Samaa olen itsekin miehelle sanonut, että haluan saada lapset vasta avioliittoon, jotenkin se tekee sen perheen tunteen, naimisiin mennessä minä ja mies muodostamme perheen ja sitten laset syntyy siihen perheeseen. Pitäisikö itsekin lähteä testaamaan sormuksia ja pistää mitat ja valokuvat viestillä ehkä itsekin saisi tietää aikarajan kun nyt ei kuulu mitään...

[kookkos]

Hei vain Mikaela-  Voi vitsit, mullekin kelpaisi edes joku aikaraja... Jos tuossa alkukesästä olinkin vielä ihan rauhallinen kihlojen suhteen, nyt en enää todellakaan! Minne se zen hävisi kun sitä tarvittaisiin?!  Varmaan näihin aatoksiin liittyy juurikin tämä kesäajan vitsaus, jatkuvat kihlaus- ja hääpostaukset somessa  Mäkin haluan! Onneksi mieskin varmasti, mutta eikö sitä toimintaa nyt voisi nopeuttaa? Pari kertaa jo tälläkin viikolla ajatellut, että nyt se tapahtuu, mut aina väärä hälytys... Huoh.

Asiaa ei myöskään auta sukulaiset, jotka on ensimmäistä kertaa alkaneet utelemaan meidän tulevaisuuden suunnitelmista. Juuri kun ajattelin, että ovatkin olleet ihmeen hiljaa. Älkää nyt pelästyttäkö mun miestä, että joskus päästään vielä naimisiinkin! Mies kun on sen verran itsepäistä sorttia, ettei varmana tee kuten vanhempansa ehdottelevat, kun haluaa luoda omat polkunsa. Ymmärrän, että haluaa pitää kosinnan omana juttunaan, mutta toivon ettei nyt venytä maailman tappiin asti! 

[Sapphire]

Oon jo jonkun aikaa seurannut tätä keskustelua, ja nyt vihdoin munkin odottelu päättyi ja mies kosi vähän aikaa sitten.  Vähän alko jo usko loppua, vaikka tiesinkin, että kyllä se kosinta sieltä vielä on tulossa. Ja ihana kosinta olikin  Nyt oon jo ihan innolla katsellu tähän kauniiseen kihlasormukseen sopivia vihkisormuksia, vaikka häitä suunnitellaankin vasta parin vuoden päähän kesälle

[jennna]

On 18.7.2017 at 16.03, Sapphire said:

Oon jo jonkun aikaa seurannut tätä keskustelua, ja nyt vihdoin munkin odottelu päättyi ja mies kosi vähän aikaa sitten.  Vähän alko jo usko loppua, vaikka tiesinkin, että kyllä se kosinta sieltä vielä on tulossa. Ja ihana kosinta olikin  Nyt oon jo ihan innolla katsellu tähän kauniiseen kihlasormukseen sopivia vihkisormuksia, vaikka häitä suunnitellaankin vasta parin vuoden päähän kesälle

Onnea tuhannesti! : )

[Mirmuliini]

Muokattu: October 10, 2019, käyttäjä: Mirmuliini

[Gyda]

@Mirmuliini Meillä ainakin mies on sanonut, että haluaa itse ehdottomasti kosia. Ehkä pitäisi vain puhua yhdessä tulevaisuuden suunnitelmista ja kertoa että tässä sitä kosintaa nyt odotetaan tai "kosia" antamalla miehelle lupa kosia. Eihän tässä mikään kiire ole, en ole odotellut niin kauan kuin muut, enkä koe kosinnan puuttumisen huonontavan suhdettamme, mutta oishan se jo kiva

[Sorbetti]

Heippa!

Mä tossa viime syksynä sain sormuksen sormeeni ja täälläkin siitä kertoilin, mutta oon jääny seuraan tätä ketjua ja nyt hyppään tänne vielä takaisin höpöttelemään yhestä syystä

Mulla ei koskaan ole elämän isoimmat asiat menneet ihan toivotusti perinteisellä tavalla ja mua jäi jotenkin vaivaamaan toi syksyinen tapahtuma, kun asiat johti kihloihin vähän niinkuin keskustellessä pikku hiprakassa. Silloin kun ei sovittu päivää eikä ees vuotta häiden suhteen ja asia jäi siihen sormukseen vain. Aloin sen jälkeen miettimään, että tässäkö se nyt oli, mun hieno ikimuistoinen hetki jäi siihen sohvalla käytyyn keskusteluun   Mussa on nimittäin sisällä jokin pikkutyttönen/prinsessa, joka haluaa kuitenkin sen perinteisen kosinnan vielä mikä jäisi ikuisesti mieleen.

Nyt kevään aikana mies on muuttunut valmiimmaksi asian suhteen selkeesti, ollaan puhuttu ihan konkreettisesti häistä ja sovittu jopa, että -19 tai -20 olis se hääpäivä sitten. Mutta mun oli pakko kertoo hänelle että harmittaa se miten tähän tilanteeseen päästiin  Keksin nerokkaan idean: mies saa päättää sen tarkan päivän ja vuoden ja kun hän on sen päättänyt, hän kosii mua kunnolla OIKEESTI! Mun mielestä ihan loistoidea, koska sillä mä saan sen kunnon kosinnan ja mies saa vapauden pelata aikaa niin paljon kun haluaa ja päättää sen lopullisen päivän, koska sillä mulla ei oo niin väliä. Ja sitten kun se tapahtuu, niin sen jälkeen voi ihan tosissaan alkaa häitä suunnittelemaan kun se päivä ei oo enää "siellä jossain tulevaisuudessa" vaan se on joskus viimeistään kesällä 2020. Parasta tässä on se, et mies ymmärsi ja oli ihan mukana tässä suunnitelmassa.

Näin  tämmöinen selostus tällä kertaa.

[Tauriel]

Täällä toiveet toteutui kesäloman aikana ja nyt koristaa haaveilemani sormus vasenta nimetöntä  Kosinta oli juuri sellainen kuin olin toivonut sen olevan; meille merkityksellinen, kaunis paikka ja vain me kaksi kesäiltana  Häät tiedossa kahden vuoden päästä  Tsemppiä kaikille siskoille odotteluun, tästä ketjusta oli minulle hurjasti apua ja tukea, kiitos siitä! 

[Tauriel]

..lisäyksenä vielä kun luin sormuskokoon liittyviä taannoisia keskusteluitanne tuosta ylempää, mä en ollut selvittänyt omaani ja mies oli sitten hankkinut vinkkaamastani mallista () pienimmän koon mitä valmiina löytyi ja isohan se oli kuin mikä  Joten en päässyt sormusta heti käyttämään, meni tilaustyöksi ja olin kyllä kuin tulisilla hiilillä kun sanottiin että kaks viikkoa menee sormuksen kanssa ja viikko vielä päälle kaiverrutuksiin!  Jotenkin oli kärsivällisyys aivan nollissa siinä vaiheessa kun oli jo kaks vuotta sitä kosintaa odottanut niin kaks viikkoa tuntui ikuisuudelta  noh, tein hieman soitteluita ja sainkin sormuksen jo samalla viikolla, kaiverrutukseen vietiin sitten vähän myöhemmin. Helpotti kun sai edes hetken pitää sormusta ja viedä "näytille" vanhempien luo jne  

[nassis]

Oi ihanaa, paljon onnea Tauriel, ja kyllä täältä vielä (toivottavasti) perässä tullaan

[Sorbetti]

Onnea Tauriel!!

[jennna]

Onnea paljon Tauriel! Odottelit jo epätoivonkin partaalla, niin tuntuu vielä paremmalta sun puolesta! : ') Nyt vaan nautit siitä tunteesta. <3

[Seljanmarja]

Onnea Tauriel!  Kuulostaapa ihanalta!

Täällä odottelu jatkuu.  Puhuttiin kyllä hiljattain, että kunhan valmistutaan/kunnon töitä löytyy niin voisi olla varaa sormuksiin ja ehkä jo aikakin... iik! 

[Tauriel]

Hah joo, kyllä täällä epätoivon puolella välillä käytiin, vaikka ei siihen tainnut todellista aihetta edes olla  Ehkä olen vain hieman dramaattinen, mutta loppu hyvin kaikki hyvin  Toivottavasti täällä kaikilla muillakin pian "tärppää"! 

[Jennnaaa]

Täällä yks kihlauksen odottelija lisää, joka jo puolen vuoden keskustelun seuraamisen jälkeen uskaltautuu kirjoittamaan täällä jotain!  Ollaan seurusteltu nyt kohta 2 vuotta, joista yhdessä ollaan asuttu nyt vuosi. Muutaman kerran on kihlat ja naimisiinmeno olleet puheenaiheena, kun lähipiirissä on tänä kesänä juhlittu useammat häät. Avomies oli se joka otti asian puheeksi alun perin, mutta sen jälkeen on tullut vähän ristiriitaista signaalia. Toisaalta meidän parisuhde on kaikin puolin sillä tasolla, että tiedämme löytäneemme toisestamme täydellisen kumppanin juuri itsellemme, jonka takia ainut suunta suhteellemme on kihlaus ja avioliitto. Olemme myös molemmat sitä mieltä, että avioliitto on kerran elämässä -juttu ja tiedostamme, että omat vanhempamme ovat hieman vanhanaikaisia asioiden suhteen (täytyisi tuntea noin 5-10 vuotta että voisi astella avioon). Minun ja avomieheni mielipiteet eroavat toisistaan vain niin, että kihlaus tarkoittaa miehelle lähes samaa kuin alttarille meno, joten kihlauksen ja naimisiinmenon välillä saa olla max 1-2 vuotta. Minusta taas tuntuu siltä, että kihloissa voisi olla useammankin vuoden, kun ei esimerkiksi 4-5 vuoden päästä juhlittavat häät tuntuisi mitenkään liian kaukaiselta ajatukselta: ennemminkin vain mahtavalta yhteiseltä päämäärältä! Joinakin päivinä olen kuitenkin napannut mieheni puheista vähän sensuuntaista, että kihlaushaaveita ei kannattaisi ainakaan täysin romukoppaan laittaa, sillä hän puhuu jo yhteisen asunnon ostamisesta muutaman vuoden sisään ja jotenkin tulee sellainen fiilis, että myös hän ajattelee naimisiinmenon kuuluvan tuohon elämänvaiheeseen! Kuinkahan kovalla innolla mun kannattaa teidän mielestä odotella tulevaa toista vuosipäivää (sovittu seurustelun aloitus), tapaamisen vuosipäivää (muutama viikko ennen edellistä), ulkomaanmatkaa, joulunaikaa tai uutta vuotta? Kuitenkin keskusteluissa tällä foorumilla on vilahdellut se fakta, että parin vuoden jälkeen kihlautuneita pareja on suhteellisen paljon 

[jennna]

On 21.8.2017 at 13.23, Jennnaaa said:

Täällä yks kihlauksen odottelija lisää, joka jo puolen vuoden keskustelun seuraamisen jälkeen uskaltautuu kirjoittamaan täällä jotain!  Ollaan seurusteltu nyt kohta 2 vuotta, joista yhdessä ollaan asuttu nyt vuosi. Muutaman kerran on kihlat ja naimisiinmeno olleet puheenaiheena, kun lähipiirissä on tänä kesänä juhlittu useammat häät. Avomies oli se joka otti asian puheeksi alun perin, mutta sen jälkeen on tullut vähän ristiriitaista signaalia. Toisaalta meidän parisuhde on kaikin puolin sillä tasolla, että tiedämme löytäneemme toisestamme täydellisen kumppanin juuri itsellemme, jonka takia ainut suunta suhteellemme on kihlaus ja avioliitto. Olemme myös molemmat sitä mieltä, että avioliitto on kerran elämässä -juttu ja tiedostamme, että omat vanhempamme ovat hieman vanhanaikaisia asioiden suhteen (täytyisi tuntea noin 5-10 vuotta että voisi astella avioon). Minun ja avomieheni mielipiteet eroavat toisistaan vain niin, että kihlaus tarkoittaa miehelle lähes samaa kuin alttarille meno, joten kihlauksen ja naimisiinmenon välillä saa olla max 1-2 vuotta. Minusta taas tuntuu siltä, että kihloissa voisi olla useammankin vuoden, kun ei esimerkiksi 4-5 vuoden päästä juhlittavat häät tuntuisi mitenkään liian kaukaiselta ajatukselta: ennemminkin vain mahtavalta yhteiseltä päämäärältä! Joinakin päivinä olen kuitenkin napannut mieheni puheista vähän sensuuntaista, että kihlaushaaveita ei kannattaisi ainakaan täysin romukoppaan laittaa, sillä hän puhuu jo yhteisen asunnon ostamisesta muutaman vuoden sisään ja jotenkin tulee sellainen fiilis, että myös hän ajattelee naimisiinmenon kuuluvan tuohon elämänvaiheeseen! Kuinkahan kovalla innolla mun kannattaa teidän mielestä odotella tulevaa toista vuosipäivää (sovittu seurustelun aloitus), tapaamisen vuosipäivää (muutama viikko ennen edellistä), ulkomaanmatkaa, joulunaikaa tai uutta vuotta? Kuitenkin keskusteluissa tällä foorumilla on vilahdellut se fakta, että parin vuoden jälkeen kihlautuneita pareja on suhteellisen paljon 

Mä en odottais merkkipäivinä mitään. : D Suomessa ei taida olla kauhean yleistä edes et merkki-/juhlapäivinä kositaan. : D Todennäköisempää on huomata miehen käytöksestä. ; ) Meillä ei ois ollut puhettakaan, että parin vuoden kohdalla ois kosinut. : D

[PlaSo]

On 24.7.2017 at 19.32, Mirmuliini said:

Ootteko miettinyt, että kosisitte itse, jos mies ei tunnu saavan aikaiseksi? Voi olla, ettei ole tullut edes ajatelleeksi asiaa ja että olisi miehelle ihana romanttinen yllätys

@Mirmuliini Mä olen jo sanonut, että karkauspäivänä 2020 kosin ellei sitä ennen tapahdu mitään. Ollaan silloin oltu yhdessä 5,5 vuotta, eli ihan sopiva aika. Naimisiin mennään vuoden sisällä kihlautumisesta jos mulla on asiaan mitään sanottavaa  

Muokattu: October 16, 2017, käyttäjä: PlaSo

[voiveljet]

Heippa kaikille,

Ekaksi täytyy todeta, että nyt ollaan tultu hyyyyyyyvin pitkälle, että kirjauduin naikkariin ja ryhdyn heti tänne kirjoittelemaan, vaikka ei (täälläkään) olla edes kihloissa! Yleensä en uhmaisi karmaa tällä tavalla... mutta. Onhan tätä palstaa tullut vaaleanpunaisissa pilvilinnoissa selattua ja kosinta olisi jo toivottu.  

Puhe avioliitosta on hiipinyt hiljalleen mukaan kuvioihin. Molemmat meistä haluavat naimisiin, ja mieheni on jopa ääneen kummaksunut sitä, miksi nykyään eletään niin minä - lähtöisesti että vakava sitoutuminen kauhistuttaa monia. Aluksi elättelin monen palstalaisen tavoin ihanaa, romanttista ja yllättävää kosintaa. En halunnut jauhaa asiasta, etten vain jatkuvalla vihjailulla lykkäisi mahdollista kosintaa yhä kauemmas ja kauemmas. Spontaanius ei saisi mennä pilalle, enkä olisi halunnut olla se pari, joka lopulta vain menee huvikseen katselemaan sormuksia, ja sitten ostaa ne ajatuksella "nokun siitä sitten löytyi ihan sopivat, niin miksei".

Myöhemmin olen paljon kyseenalaistanut haluani tulla kosituksi ja mennä naimisiin. Haluanko vain päivän prinsessana? En kai oleta, että jokin muuttuisi avioliiton jälkeen? Koenko kosinnan vain romanttisena eleenä kumppaniltani, jolla hän ikään kuin vain varmistelisi minulle, että todella välittää minusta? Jälkimmäistä on hieman vaikea selittää ilman pidempää stooria (tekstiä tulee nyt jo riittävästi, pahoittelut ) mutta kaiken pohdinnan jälkeen asia kirkastui; sitoutua minä haluan. En juhlia, en grumeluuria tai sirkus sariolaa norsuineen päivineen.

Silloin luovuin pilvilinnoista; kurjaahan se olisi molemmille. Minä odottaisin ja turhautuisin, kun mieheni ei osaisikaan lukea ajatuksiani ja järjestää sellaista kosintaa kuin toivoisin, tai silloin kun sitä toivoisin. Lisäksi, onhan se hänen hieman vaikeaa yllättää, kun molemmat tiedämme haluavamme naimisiin. Siispä otin asian puheeksi. Kerroin miehelleni, että olisin valmis yhteiseen avioliittoon. Että en minä muuta tarvitse, kuin sen kysymyksen, vaikka ihan arkisena päivänä tai arkisessa tilanteessa. Huomenna tai kolmen vuoden päästä, mutta silloin, kun hänestäkin tuntuu tältä samalta. Joku saattaa ajatella, että minähän tässä jo kosin, mutta ei se haittaa.  Mies oli helpottunut, sanoi että ompa mukavaa, että näistäkin asioista voidaan puhua. Oli kuulemma hermoillut minun odotusteni suhteen, eikä haluaisi tuottaa pettymystä. Kysyin, onko asia edes yhtään ajankohtainen hänelle ja vastaukseksi sain "kyllä se on" lämpimän hymyn saattelemana. 

Long story short: Joten jos joku muukin on meinannut repiä hiukset päästään salamyhkäisesti odotellessaan, niin oma kokemukseni on se, ettei tämän kaltainen keskustelu vähentänyt ainakaan meillä romantiikkaa asian suhteen! Olo tuntuu nyt hyvältä ja levolliselta. Eiköhän se kosintakin sieltä vielä ajallaan tule...  

[nassis]

Meillä taas oli viikonloppuna puhetta lapsi- ja häähaaveista, ja muistutin taas että itse haluan ne häät ennen perhettä Mies sitten erehtyi ääneen sanomaan, että on hän jo jotain siihen liittyen suunnitellutkin, ja kovasti mittaili sormuskokoa. On se tosin viime aikoina ollut muutenkin erityisen sellanen huomioonottava, niin kuin täälläkin on monesti muut tuoneet esiin, että ennen kosintaa on miehet monesti ihan erityisen romanttisia...

Toisaalta silti vähän ärsyttää, että piti alkaa vihjailla jo noinkin suoraan, koska nyt sitä sitten vaan odottaa ja pähkäilee, milloin se hetki nyt sitten olisi koittamassa