Jump to content
Naimisiin.info

Mitä saitte huomenlahjaksi?


mutter

Recommended Posts

  • Replies 345
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

Semmoiset korvarenkaat, mistä tykkään ihan älyttömästi. Mulla oli jo yhdet sen malliset (en ole niitä koskaan suomesta löytänyt, nuo ovat Itävallasta) ja mies oli teettänyt meidän sormussepällä "massiivisemmat" eli hienommat käsintehdyt vähän niinkuin parempaan käyttöön.

Ja se malli siis on semmoinen, että renkaassa on keskellä sarana, ja korvan läpi menevä tappi naksahtaa renkaan takaosassa olevaan hahloon. Ei siis taustoja tai tapin työntämistä renkaan sisään, vaan ihan pikkuisetkin renkaat saa kätevästi korviin. Ja ihan vaan sileät, mun tyyliä just

Link to comment
Share on other sites

Tilattiin jo ennen häitä mulle korvikset, samaa sarjaa kuin vihkisormus. Mieheni ystävä ei ollut koskaan kuullut huomenlahjoista, joten hän otti selvää asiasta:huomenlahjaksi annettiin ennen vanhaan metsää tms. jolla vaimo tulisi toimeen jos mies sattuisi kuolemaan ennen aikojaan.

Siitä innostuneena mieheni osti minulle toisenkin huomenlahjan: Leatherman Micran, missä on mm. sakset, pinsetit, viila. Työkaluun hän oli kaiverruttanut Nyt ja aina 30.8.2003, eli hääpäivämme  

Itse ostin hänelle Ikeasta taulun, missä oli WTC:n tornit. Toinen oli himoinnut sitä jo kaksi vuotta, muttei raaskinut koskaan ostaa sitä. "Yhteiseksi lahjaksi" ostin ovikyltin, missä komeili meidän yhteinen sukunimi.

Link to comment
Share on other sites

Mä sain miehen suunnittelemat timanttikorvarenkaat, jotka sopi mun vihkisormukseen (jonka mä olin suunnitellut). Varmaan paras lahja, mitä oon mieheltäni koskaan saanu. Se oli kyllä meinannu ostaa mulle kännykän, mutta sukulaiset oli saanut sen ylipuhuttua tyyliin: kun kännykkä menee vaihtoon niin sit menee mieskin. Kyllä mä sen kännykänkin oisin huolinu, mut se ei tosiaan oo kovin ikuinen.

T. Tirppa

Link to comment
Share on other sites

En mitään. Mies ei tiennyt tai tajunnut moisen perinteen olemassaoloa, enkä katsonut omanarvontunnolleni sopivaksi vihjata (=kerjätä). Itse ostin muovisen nimikyltin postilaatikkoon. Olisin itse asiassa tavallaan halunnutkin hankkia jotain juhlavampaa, mutta olin häiden järjestämisestä niin stressaantunut, etten viitsinyt. Eikä sekään inspiroinut, kun tiesi ettei itse ole saamassa mitään... Oikeastaan, näin asiaa tarkemmin ajateltuna, niin materialistista kuin se onkin, niin oishan tuo ollut kiva jos mies ois edes jotenkin muistanut (muuten kuin menemällä kanssani naimisiin?), kun juhlat kuitenkin maksettiin minun säästöistäni ja minä tein suurimman osan järjestelyistä...

Link to comment
Share on other sites

Jossain muualla tätä jo selittelinkin. Siis, että miehenihän on sellainen, joka ei merkkipäiviä (paitsi tapaamis-, kihla- ja hääpäivämme = lähes samat) muista. Ja jos joskus muistaakin, niin lahjaideat ovat - kauniisti sanottuna - aika mielikuvituksettomia.

Emme olleet edes sopineet huomenlahjoista mitään, koska oli niin itsestään selvää, ettei kuulu meidän tyyliin. Niinpä huomenlahja oli todellinen yllätys jo itsessään, jota en todellakaan odottanut. Saati se, että mies oli mennyt samaan liikkeeseen, josta sormukseni ostettiin ja hankkinut siihen sopivat timanttikorvakorut. En vieläkään ymmärrä, mikä salama sitä oli iskenyt.  

Link to comment
Share on other sites

Ihanat valkokultaiset oikein minun makuuni sopivat korvikset. Tykkään niistä ihan hulluna! T tietää, ettei minulle kannata ostaa mitään muita koruja, kuin hopeisia korviksia, kun en keltakullasta tykkää itseni yllä ja muita koruja en vaihda,  kaulakoru on aina sama: konfirmaatiopäivän jälkeen ainoastaan hääpäivänä on ollut muu koru kaulassa kuin hopeinen rippiristini. Sormuksia on kaksi, kihla- ja vihkisormukset, joita en ymmärrettävistä syistä myöskään vaihda... Nyt T oli sitten oikein repäissyt ja ostanut minua hemmotellakseen ja huomenlahjan muista lahjoista erottaakseen valkokultaiset korvikset.

Jen, koru-uskollinen

Link to comment
Share on other sites

  • 5 weeks later...

Sain mieheltäni kultaisen KK:n Talon sydän -käädyn. Lahja yllätti täysin, sillä sulho oli antanut ymmärtää ettei ehtisi ostoksille eikä varmaan ostaisi ainakaan mitään niin arvokasta.

Tarkoitus oli, ettemme antaisi mitään toisillemme, sillä emme halunneet korostaa naimisiinmenon materiaalista puolta. Kuitenkaan emme kumpikaan tahoillamme voineet vastustaa kiusausta antaa jotain konkreettista henkilökohtaista muistoa - tosin minähän sain sormuksen.  :)

Link to comment
Share on other sites

  • 3 months later...

Sain Kalevalakorun hopeisen Vaskikäärme -käädyn ja -korvikset Oon kuolannut ko.koruja vuosia! Olimme sopineet, ettei mitään lahjoja osteta ja silti... itse annoin miehelle tuon ilmeisesti melko suositun eli ovikyltin, jossa on yhteinen sukunimemme. Tämä tosin ei ollut huomenlahja, kun annoin sen jo ennen häitä

Link to comment
Share on other sites

  • 4 weeks later...

Minä sain himoitsemani talon sydän käädyn (hopeisen).

Minulla oli jo korvakorut samaa sarjaa ja jatkossa toivon saavani vielä muita sarjaan kuuluvia osia...

Kaasoille annoin kaasolahjaksi Talon sydän soljet (pronssiset, koska ovat molemmat enemmän pronssikoruihmisiä). Tykkäsivät todella paljon.  

Aviomiehelle annoin kehystetyn valokuvani, jonka voi laittaa esim. työpöydälle.

Link to comment
Share on other sites

  • 5 weeks later...
  • 4 weeks later...

Miehelle annoin viinipullon ilmaamiseen tarkoitetun vehkeen ja hopeisen solmioneulan (keskiviikkona annoin hänelle samaa sarjaa olevat kalvosinnapit valmistujaislahjaksi).

Itse sain uuden puhelimen, pitää kuulemma olla paremmin tavoitettavissa. Naureskelin, että hääpäivät tulevat nyt kalliiksi, kun eihän se puhelin ikuisesti säily!  

Edit: Fuksipoika liitti siihen puhelimeen vielä yhden uuden ominaisuuden - sen saa vaihtaa aina tarvittaessa parempaan malliin hänen kustannuksellaan! Aika kattava ja kätevä lahja, vai mitä?

Link to comment
Share on other sites

  • 3 weeks later...

Meillä lahjat vaihdettiin jo hääpäivänä, kunhan olimme sulkeutuneet hotellihuoneeseen kahden viimeisiksi hetkiksi ennen avioitumista. Näin saimme molemmat lahjamme käyttöön jo elämämme tärkeimpänä päivänä. Itse sain ne melko yleiset timanttikorvikset, jotka sopivat aiemmin kesällä saamaani timanttiseen sydänriipukseen. Sulholleni ostin kultaiset kalvosinnapit, joihin kaiverrutin hänen uudet nimikirjaimensa ja tietenkin päivämäärän.

Lahjat ovat molemmille kovin rakkaat, itse en korviksia ole sen jälkeen tainnut vaihtaa kertaankaan.

Link to comment
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Vastaa aiheeseen...

×   Olet liittänyt muotoiltua sisältöä.   Poista muitoilu

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Ladataan...

×
×
  • Create New...